Shaumbra 2017

[Anita <3 ..]

MUUTOSTEN ELÄMÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Päätin erään aiemman artikkelini Shaumbra-lehdessä sanoihin: "Shaumbran elämä on muutosten elämää." Matka oivaltamiseen ei ole aina helppo, vaikka sekin muuttuu valtavan irtipäästämis-, puhdistamis- ja sallimismäärän jälkeen. Se alkaa valtavalla muutoksella, joka tapahtuu heräämisen aikana, ja siihen liittyy usein työpaikka ja suhteet. Työpaikka tai urapolku muuttuu, koska monta kertaa se on ollut vain tapa ansaita "juuri riittävästi" -elämä, intohimo- ja iloelämän sijasta. Suhteet muuttuvat, koska hyvin usein ne perustuvat vanhaan karmaan todellisen rakkauden ja kunnioituksen sijasta.

Muutokset jatkuvat ja menevät vielä syvemmälle, kun siirrymme mestaruuteemme ja lopulta ruumiillistuneeseen valaistumiseemme. Niitä tulee siinä, miten hahmotamme sekä itsemme että maailman ympärillämme. Uskomuksemme muuttuvat (usein niitä ei korvata uusilla uskomuksilla, vaan "vapaalla tilalla"), kehomme muuttuu, kun päästämme irti esi-isäbiologiasta, ja taatusti herkkyys- ja tiedostamistasomme muuttuu. Nämä muutokset voivat olla pakahduttavia ihmisaspektille, mutta mestari tietää, että muutokset ovat jo tapahtuneet ja kaikki on hyvin.

Pyysimme muutosta tässä elämässä – itse asiassa vaadimme sitä – koska emme aio sietää enää uutta "samaa vanhaa" -elämää. Vanhan tavan elämän oli vain muututtava, eikä muuttumattomuus ollut yksinkertaisesti vaihtoehto. Perimmiltään muutoksissa on kyse vain siitä, miten tuomme energiaa elämäämme ja käytämme sitä ilmaisunvapauteen, sekä sielun viisaudesta. Shaumbroina olemme alkaneet rakastaa muutoksia yhtä paljon sen vuoksi, mitä ne tuovat, kuin kiroamme ne häiriöiden vuoksi. Shaumbran elämä on muutosten elämää … ja häiriöiden.

Myös Crimson Circlen elämä on muutosten elämää. Organisaationa olemme käyneet läpi monia muutoksia vuosien saatossa. Ajattelen tätä, kun juhlimme Kvanttihyppytapahtuman 10. vuosipäivää, joka pidettiin Taosissa, New Mexicossa syyskuussa 2007. Melkein 700 shaumbraa yli 30 maasta kerääntyi New Mexicon pohjoisosaan merkiksi tietoisuuden kvanttihypystä tällä planeetalla. Se oli yksi Crimson Circlen ikimuistoisimmista tapahtumista ikinä. (Huom. voit ladata ja katsoa tunnin mittaisen Kvanttihyppy-koostevideon velotuksetta syyskuun loppuun saakka. Voit myös lukea tai kuunnella Kvanttihyppy-kanavoinnit veloituksetta Kirjastossa.)

Crimson Circle on muuttunut hyvin selvästi, esim. shoudit on siirretty olohuoneemme tiipiistä ensin Coal Creekin monitoimitaloon ja lopulta upeaan studioon ja Mestarien klubiin. Olemme muuttuneet täysin vapaaehtoisesta henkilökunnasta (alun perin Michelle MacHale, John Kuderka, Joe Collins ja Sandra Harris) 10 kokoaikaisen ja 5 osa-aikaisen jäsenen tiimiksi. Olemme siirtyneet vuoden 2001 yhdestä 12 sivun nettisivustosta vuoden 2017 kolmeen yritystason nettisivustoon, joissa on tuhansia sivuja.

Vuonna 2009 kävimme läpi ennenkuulumattoman muutoksen, kun Tobias lähti työskenneltyään kymmenen vuotta shaumbrojen kanssa ja Adamus otti hänen paikkansa. Kanavoinnit ja viestit muuttuivat, ja tämä johti muutokseen shaumbrojen keskuudessa. Jotkut jotka olivat olleet hyvin läheisiä meille, eivät kokeneet mukavaksi Adamuksen tyyliä, minkä itse asiassa ymmärrän, koska minulta vei melkein puoli vuotta rentoutua siihen tapaan, jolla Adamus työskentelee kanssamme. Siinä missä Tobiaksella oli lempeä ja isoisämäinen käyttäytymistapa, Adamus on provosoiva ja hänen persoonallisuutensa on kuin aggressiivinen ja omalaatuinen collegen professori. Hän ei ehdottomasti ole kaikkia varten.

Nyt mentäessä vuoden 2017 loppua kohti, olemme taas uuden muutoksen keskellä. Voin kuulla jo joidenkin teistä vaikeroivan, mutta odottakaa hetki. Luulen, että pidätte tästä muutoksesta. Minäpä annan vähän taustaa ennen menemistä yksityiskohtiin.

Vuoden alussa palaveerasimme muutaman kerran studion näyttämödesignin muuttamisesta. "Puut ja pensaat" olivat olleet siellä jonkin aikaa ja päätimme, että oli päivityksen aika. Henkilökunnalta tuli muutamia hyviä ideoita, mutta mikään ei tuntunut oikein loksahtavan. Sitten yhtenä päivänä Adamus tupsahti sisään ja muistutti minulle kauniista violetista ametistikristallipuusta, jonka olimme nähneet Brasiliassa. Ensimmäiset ajatukseni olivat, että sen ostaminen oli liian kallista ja se oli liian suuri ja helposti särkyvä lähetettäväksi. Tunsin Adamuksen pyörittelevän silmiään, joten huvittaakseni häntä otin yhteyttä Conrado Justus Machadoon Iguacu Fallsissa, Brasiliassa ja tarkistin hinnan. Se oli tosiaan aivan liian kallis, mutta muutaman päivän päästä Conrado lähetti sähköpostin, että hän oli neuvotellut paljon kohtuullisemman hinnan, johon sisältyi toimitus. Tarpeetonta kai sanoa, että alle kuukauden kuluttua Aistillisuuspuu oli studion näyttämöllä ja Adamus oli tyytyväinen.

Sitten Adamus kertoi motiivinsa minulle: oli uuden muutoksen aika Crimson Circlessä ja shaumbroilla. Siirtyisimme mestarin elämän aikakauteen … hyvään elämään. Vuosien (elämien?) kamppailemisen ja etsimisen jälkeen nyt oli aika elää aistillisuudessa, helppoudessa ja sujuvuudessa. Olimme siirtyneet prosessointi- ja irtipäästämisaikojen ohi ja tulimme nyt sallimisaikaan, ja Adamus huomautti, että tuo kaunis (ja jokseenkin kallis) Aistillisuuspuu Crimson Circlen näyttämöllä edusti juuri sitä. Se nähtäisiin shoudien, pilvikurssien ja melkein kaikkien tapahtumien aikana studiolla ja se huokuisi kaikille katsojille viestiä, että oli ahmyon aika.

Elokuun alussa nauhoitimme Mestarin elämää -sarjan viidennen osan, eikä ole mikään ihme, että Adamus valitsi aiheeksi ahmyon. Hän jopa sanoi, että hän halusi sen olevan edullisempi kuin aiemmat Mestarin elämää -jaksot, koska hän haluaa kaikkien shaumbrojen kokevan sen. Siksi alensimme hintaa tavanomaisesta 195 dollarista 95 dollariin 31.10. saakka (lisäinfoa täältä). Ahmyo on sitä, kun ihminen ja mestari elävät yhdessä harmoniassa, kaikki vain tulee sinulle ja oivallat, että aika-avaruus kulkee todellisuudessa sinun lävitsesi, eikä toisinpäin. Ahmyo on sitä, kun sallit energian palvella sinua, etkä kamppaile saadaksesi riittävästi energiaa, jotta pääset päivästä läpi. Ahmyossa on kyse rentoutumisesta valaistumiseen. Kuten meille on muistutettu hyvin usein, ihminen ei ole vastuussa valaistumisestaan. Ihmisen tehtävä on vain sallia luonnollinen evoluutio oivaltamiseen ja lopulta, monien kamppailuelämien jälkeen, nauttia kaikesta, mitä tällä planeetalla on tarjottavana.

Nyt, vain 10 vuotta Kvanttihyppyjuhlan jälkeen, olemme valmiita ahmyo-elämään. On aika elää hyvää elämää, kun mestari ja ihminen aloittavat rinnakkaiselon. Sano hyvästi kaikille vanhoille tunneongelmille. Päästä kunnioittaen irti kehon ja mielen esi-isäsukulinjasta. Päästä irti puutteesta ja anna yltäkylläisyyden tulla sinulle. Riippumatta siitä, miten monta vuotta kehosi matkamittarissa on, anna kivun ja sairauden haihtua pois. Luovu vanhoista konflikteista, vaikka olisit kantanut "feminiinisyys vs. maskuliinisuus", "valo vs. pimeys" tai "ihminen vs. jumaluus" -taistelun lippua. Taistelut ovat ohi. Meillä on tehtävä – tehtävä jota olemme suunnitelleet ja johon olemme valmistautuneet monta elämää – ja se on nauttia elämästä. Ahmyo-elämästä.

Shaumbran elämä on muutosten elämää. Ahmyo on se muutos, josta olemme uneksineet Atantiksen ajasta saakka, ja nyt se on täällä. Oletko valmis sallimaan sen? Olen varma, että Adamus muistuttaa meille uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, että on lopultakin aika nauttia elämästä … ahmyo-elämästä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

ENKELISEIKKAILUJA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yhtenä päivänä mestari huomasi, että ihminen jää taas aika lailla kiinni maailman hulluuteen, ja päätti kertoa tarinan.

Leijuessaan päämäärättömästi eetterissä, Yamiel ja Buziel puhaltelivat monimutkaisia pilvirenkaita kuluttaen aikaa. He olivat hiljattain anoneet lupaa maahanmuuttoraadilta, saaneet juuri sisäänpääsykoodinsa ja nyt odottelivat nimensä huutamista. Ilmeisesti oli melkoinen prosessi saavuttaa heidän määränpäänsä, mutta niiden tarinat, jotka olivat olleet siellä, saivat aina tuntumaan siltä, että se oli koko hässäkän arvoista. Yamiel oli jo kauan halunnut sukeltaa sinne, mutta Buziel – aina kiireisenä jossain projektissa – oli vähän hitaampi tulemaan mukaan. "Odotetaan, kunnes jonot lyhenevät", hän sanoi. "Miksi tungeksia niin monien muiden mukana? Ja mistä saakka sinä olet ylipäätään seurannut laumaa?" Niinpä Yamiel odotti, koska ei halunnut mennä yksin.

Hassu juttu oli, etteivät jonot koskaan juuri lyhentyneet, ja ne kulkivat hyvin hitaasti. Viime kerralla tullessaan katsastamaan tilanteen, hän huomasi hälyttävän suuntauksen. Jonot kulkivat lopultakin nopeammin, mutta ne olivat myös paljon pidempiä! "Ihan oikeasti, Buziel, voit viimeistellä sen myöhemmin. Jos emme mene pian, emme ehkä koskaan saa tilaisuutta!" Buziel oivalsi, että hän oli viivytellyt useita aioneita (vaikka Yamiel oli tuonut sen esiin vasta eilen), joten hän pörhisti loistettaan ja sanoi: "Okei, tehdään se. Olen niin valmis, kuin koskaan tulen olemaan, vaikka", hän lisäsi vähän epäröiden, "toivon todella, ettemme kadu tätä."

Niinpä he laittoivat sisään anomuksensa, saivat tarvittavan luvan ja nyt odottivat merkkiä. Kuljeskellessaan nämä ystävykset huomasivat kurkistavansa sumun läpi jotain, mitä he eivät olleet koskaan ennen huomanneet. Se oli jonkinlainen suuri aula, ja kun he menivät lähemmäs, sumu hälveni ja he näkivät monia enkeleitä tulevan ja menevän kiireisenä. He tunsivat kutsuvan nykäisyn, vaikkei se tuntunut siltä kaoottiselta Eteiseltä, josta he olivat kuulleet – itse asiassa koko alue huokui hyvin rauhallista tunnetta – mutta he menivät lähemmäs tutkimaan. Aula näytti muodostuvan monista yksittäisistä tiloista sekä alueista suuremmille kokoontumisille, ja nyt näkyviin tuli kimaltava kyltti: MONATRY. "Mo-na-try … mikä se on?" Yamiel räpytteli vähän silmiään. "Sinun olisi pitänyt valmistautua paremmin!" Buziel sätti. "Mutta ei se mitään, tein oman tutkimukseni tästä koko seikkailusta. Monatry on paikka, jossa suunnittelemme retkeämme."

"Suunnittelemme sitä?" Yamiel kihisi ärsytyksestä. "Missä on seikkailunhalusi? Spontaaniutesi? Miksi ei vain sukelleta sisään ja katsota, mitä tapahtuu?" Yamiel oli kärsimätön sielu ja aina hölisemässä seuraavasta mahtavasta ideasta, seuravasta hullusta koettavasta asiasta, ja nyt hän oli kärsimätön. "Ihan oikeasti, tämä vie aivan liian kauan. Odotettuamme kaikki nämä aionit, mitä vielä voisimme suunnitella? Mennään vain!"

Aina varovainen Buziel epäröi. "En tiedä", hän sanoi. "Minusta meidän pitäisi seurata menettelytapaa, jota he suosittelivat. Emme ole koskaan ennen olleet siellä, mitä jos eksymme? Kenties heillä on kartta tai jonkinlainen käsikirja, jonka voisimme ottaa mukaan. Minulla on huono tunne tästä …"

"Voi, lopeta kaikki tuo huolehtiminen!" Yamiel huusi. "Oletko koskaan nähnyt sitä paikkaa, johon olemme menossa? Se on pienenpieni sininen piste syrjäisessä kolkassa Tuolla Jossain, ja siellä on tiukemmat turvatoimet kuin missään. Pujahdamme vain muutamaksi minuutiksi sisään, ja jos emme pidä siitä, palaamme välittömästi takaisin. Se on täysin turvallista. Mikä voisi mitenkään mennä pieleen?"

Buziel epäröi, katsoi pitkään suurta aulaa ja lopulta nyökkäsi. "Okei sitten, mennään. Näetkö tuon valtavan pyörrealueen tuolla? Olen melko varma, että se on Eteinen." Yamiel kirkastui innostuksesta. "Tunnen sen jo vetävän!" hän kiljaisi. "Heidän on täytynyt aktivoida jo sisäänpääsykoodimme. Tule nyt, mennään!!"

Etäältä katsottuna se oli kaunis väri-, ääni- ja tunnepyörre, mutta lähempänä se oli ehdottomasti kaoottinen. Monet enkelit pysyttelivät loitolla pyörteestä, mikä sai Yamelin aina pyörittelemään silmiään siipiensä takana. "Tylsät vanhat kunnon nynnyt", hän ajatteli itsekseen.

Joku ohikulkeva enkeli on saattanut huomata vähän hälinää ja pienen muutoksen, kun kaksi ystävää hävisi tuohon pyörivään energiaan. Itse asiassa aluetta tarkkaili eräs enkeli. Ironisesti hymyillen Mumiel huomasi, että Buziel ja Yamiel olivat hypänneet sisään hyvin vähän valmistautuneena. "Typerät, typerät enkelit", hän ajatteli itsekseen. "No, he tulevat takaisin tuota pikaa." Ja juuri silloin kuin tilauksesta hän huomasi, että kaksi pientä tietoisuusläiskää leijui ohi. Hän kirkastui ja lähetti merkkivalon.

Tämä oli hänen työtään tällä hetkellä: lähettää merkkivalo yksittäiselle ohikulkevalle enkelille, joka ehkä halusi löytää tien Monatryyn. Monet tulivat tänne matkallaan Maahan, mutta monet muut unohtivat sen täysin jäätyään kiinni seikkailun jännitykseen. Hurjalla matkallaan ulottuvuuksien läpi ja takaisin tuohon vastustamattomaan Eteiseen, heiltä meni täysin ohi sisäänkäynti Monatryyn. Mutta tällä kertaa hänen merkkivalonsa huomattiin, ja kaksi rähjäistä enkeliä kurkotti häntä kohti.

"Rakas Yamiel ja rakas Buziel, on mukava nähdä teidät taas! Mutta mitä ihmettä teille on tapahtunut? Vain hetki sitten olitte valoisia ja innostuneita ja syöksyitte sisäänkäyntiportin läpi. Ja katsokaa nyt teitä, täysin uupuneita ja masentuneita … Mitä tapahtui?"

"Vain hetki sitten? Buziel haukkoi henkeään. "Hetki??! Niinkö sinä kutsut sitä?" Mumiel hymyili, sillä hän tiesi aina ensin olevan hämmentävää, kun enkeli tuli takaisin aika-avaruudesta. Vaikka se kesti vain hengenvedon ajan hänellä, heistä se tuntui ikuisuudelta.

"Tämä … Se … Voi, tämä oli hulluin asia, minkä olen koskaan tehnyt!" Buziel huudahti. "Mikset kertonut meille, että se olisi sellaista?" "Sitä me teemme täällä", Mumiel vastasi lempeästi. "Mutta te hyppäsitte sen osan yli."

Buziel vetäytyi mököttämään hiljaa, ja nyt Yamiel löysi äänensä. "Se oli niin … En koskaan kuvitellut … Minulla ei ollut mitään aavistusta …" hän vaikeni etsien sanoja. "Sitä ei vain ymmärrä, millaista tuolla alhaalla on! Ihmiset – kyllä, muutuimme itse asiassa ihmisiksi – ovat kamalia! He ovat joskus myös ihania, mutta he ottavat toistensa energiaa kaikenlaisilla tavoilla, eikä se ole sellaista kuin täällä, missä tuntee vain väsymystä jokin aikaa. Tuolla alhaalla he oikeasti piinaavat toisiaan! Miksi he tekevät niin? Ihan sama, tiedän miksi. He ovat kaikki unohtaneet. Mekin unohdimme, vaikken uskonut sen olevan mahdollista." Hänen äänensä hiljeni. "Mekin satutimme ihmisiä ja joskus toisiamme." Kuiskaten hän lisäsi: "Satutimme jopa itseämme."

Mumiel hymyili lempeästi ja kuunteli, kun Yamiel jatkoi: "Luulimme, ettemme voisi mitenkään unohtaa, mutta tosiasia on, että muutaman ensimmäisen ihmishengenvedon jälkeen ei vain muista enää. Se on mahdotonta! On aina se tunne, että jotain puuttuu, jotain täytyy löytää tai tehdä tai muistaa, mutta sitä ei koskaan ole. Ja …" hän piti hetken tauon syvällä ajatuksissaan. "Luulen, että tuo jonkin puuttumisen tunne saa ihmiset toimimaan niin, kuin he toimivat."

Mumiel hymyili taas. "Se on totta", hän sanoi. "Itsensä unohtaminen on suurin kuviteltavissa oleva tuska, eikä sitä voi edes kuvitella, ennen kuin se on tapahtunut itselle! Mutta rakkaat ystävät, nyt kun olette taas täällä, mitä aiotte tehdä?"

Buziel tokaisi: "En koskaan aio …", mutta hänet keskeytti yhtäkkiä toisen enkelin läsnäolo. Tällä enkelillä oli hyvin erilainen energia ja siinä ole violetinkristallinen hohde, jota oli harvoin nähty tässä osassa "Siellä Jossain". Mumiel tunnisti hänet ja tervehti iloisesti ja kunnioittaen. Yamiel ja Buziel vain tuijottivat sanattomana. He eivät olleet koskaan tavanneet niin hohtavaa olentoa. Itse asiassa, koska heitä tahrasivat vielä äskettäiset urotyöt aika-avaruudessa, he luulivat, että sellaisia on vain legendoissa. Mutta siinä se oli ja hohti suoraan heidän edessään.

"Rakkaat ystävät", Zebael sanoi. Hänen värähtelynsä väreili heidän ytimeensä saakka ja sytytti syvällä sisällä jotain, mikä oli ollut horroksessa hyvin, hyvin pitkään. "Olette eläneet monia satoja elämiä maan päällä. Näen uupumuksen kentässänne, mutta näen myös viisauden ja palon sydämessänne, jota ei ollut aiemmin. Nyt teidän on aika muistaa."

"Voi, me muistamme", Yamiel sopersi. "Emmekä unohda koskaan enää, koska emme mene koskaan, emme koskaan takaisin." Zebael hymyili pilke silmäkulmassa, sillä hän oli kuullut nuo sanat monta kertaa aiemminkin muilta uupuneilta enkeleiltä.

"Mutta", hän sanoi, "kun muistatte ihmismuodossa, silloin kaikki yhdistyy. Sieluintohimonne syttyy enemmän kuin koskaan, ja olemuksenne kimaltaa viisautta, mitä ette voi saada millään muulla tavalla. Katsokaa vain, mitä se teki minulle!" He tuijottivat kunnioittaen, kun Zebaelin värit – ja äänet ja kuviot ja muodot ja kaikki muu – sykki intohimoa ja elämää. Se oli sanoinkuvaamattoman kaunista, vangitsevaa, lumoavaa ja ennen kaikkea jumalaisen inspiroivaa. Kenties he voisivat mennä takaisin vielä kerran. Heidän monet elämänsä maan päällä tuntuivat jo hyvin kaukaisilta – kenties se ei ollutkaan niin huono juttu.

Zebael hymyili. "Olen kanssanne matkan joka askeleella", hän vakuutti, "ja kuiskailen muistutuksia sydämeenne. Yksi vaikein muistettava asia on, että kaikki ovat maan päällä omasta valinnastaan. Kyllä, he ovat unohtaneet itsensä, mutta he muistavat joku päivä, aivan kuten te. Niinpä nähdessänne tuskaa ja vaikeuksia maailmassa, muistakaa, että sillä ei ole oikeasti merkitystä. Se ei ole, kuka te – tai he – oikeasti olette. Se on peliä, jota olette pelanneet, teemapuisto jossa olette vierailleet, ja mitä selvemmin näette tämän, sitä lähempänä olette Itseänne." "Vielä yksi asia", hän jatkoi, "ja kenties se on tärkein. Sallikaa itsenne olla olemassa. Kaikissa näissä elämissä olette oppineet rajoittamaan ja pidättelemään itseänne kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla. Tämä viimeinen sukellus on elämä, jossa hellitetään, ollaan taas kerran vapaa ja ollaan olemassa ilman rajoituksia. Ja kun se tapahtuu, lupaan, että te ette kadu mitään."

Kun Zebael jatkoi vielä muutamalla muulla kehotuksella, heidän innostuksensa heräsi. He palaisivat, ja tällä kertaa se olisi erilaista. Tällä kertaa he olisivat valmiita. Zebael jätti jäähyväiset ja Mumiel johti hyväntahtoisesti hymyillen nämä kaksi ystävää Monatrya kohti. Tällä kertaa he suunnittelisivat asiat vähän paremmin. Heidän seuraava sisäänmenonsa tapahtuisi oikein – kenties ei niinkään heidän tulevasta ihmisperspektiivistään katsottuna, vaan se olisi täydellinen heidän auttamisessaan muistamaan. Tämä muistaminen olisi vaikeaa – se saattaisi viedä useamman elämän, mutta Zebael oli näyttänyt, että sen voi tehdä, ja hän oli olemuksellaan inspiroinut heitä.

Lopulta, oltuaan runsaan määrän Monatryn ajattomuudessa, Yamiel ja Buziel vetivät syvään henkeä ja sukelsivat viimeisen kerran pyörteeseen. Juuri tuolla hetkellä he kuulivat tutun äänen: "Olen kanssanne aina, matkan joka askeleella."

Kasvaessaan taas kerran maan asukkaina ja nähdessään taistelua ja hulluutta ja tuskaa kaikkialla ympärillään, aina silloin tällöin he saattoivat kuitenkin kuulla kuiskauksen: "Kaikki on hyvin." He luulivat sen tarkoittavan, että maailmasta tulisi hyvä, ihmiskunta heräisi lopulta ja ihmiset alkaisivat muistaa itsensä. Mutta tuo kuiskaus merkitsi todellisuudessa, ettei millään siitä ollut oikeasti merkitystä. Kaikki tulisivat taas pois, näkisivät merkkivalon, tapaisivat mestarin ja sallisivat sen, mitä tarvittiin, että he muistaisivat. Sitä odotellessa, Yamiel, Buziel ja kaikki muut "muistavat 'elit" tiesivät, että oli viimeinkin aika nauttia koko luomakunnan jännittävimmästä matkasta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

Siivet-sarja
SHOUD 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
7.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Vedetäänpä yhdessä syvään henkeä, rakkaat shaumbrat, kun keräännymme yhteen taas kerran – näitä kerääntymisiä on jatkunut satojatuhansia vuosia eri tavoin, eri muodoissa ja eri paikoissa. Emme ole kerääntyneet yhteen vain tässä elämässä sydämiemme ja sielujemme vuoksi, vaan sitä on tapahtunut ikuisuuksia. Ja tässä olemme nyt, kaikkein aikojen tärkeimmässä ajassa.

Kun pidämme kokoontumisiamme nyt ympäri maailmaa – meillä on ns. työpajaa tai seminaaria, kuljemme ympäri maailmaa – jotain hyvin ainutlaatuista tapahtuu. Jos olette olleet jossain kokoontumisessa, tiedätte luultavasti, että hyvin usein sanon ryhmälle: "Mikä on yhteinen energia? Mikä toi juuri tämän 50 tai 100 tai 200 hengen ryhmän yhteen? Mikä on yhteinen energia huoneessa?" Ja sitten monien väärien vastausten jälkeen annan oikean vastauksen, ja se voi olla mitä tahansa: ryhmä joka on kokoontunut sinne, on tuntenut toisensa menneisyydessä, he ovat olleet mysteerikoulussa yhdessä. Heillä on tuo yhteinen side, samassa mysteerikoulussa vuosia ja vuosia ja he päättävät yhdistyä taas kerran. He luulevat tulleensa työpajaan – se on hyvä fasadi. Voi, puhumme, pidämme luentoja, pidämme vähän hauskaa, liikutamme paljon energiaa, mutta siinä on oikeasti kyse sellaisten sielujen jälleentapaamisesta, jotka olivat mysteerikouluissa.

Toisilla kerroilla ryhmässä on yleisesti itse-epäilyenergiaa. Laitetaan ilmoitus työpajasta, siitä kerrotaan täällä shoudissa, se laitetaan lehteen, se laitetaan kauppaan ja se lähtee ulos ja vetää puoleensa juuri oikeat ihmiset, juuri oikean ryhmän. Meillä on ollut ryhmiä, jotka ovat täynnä itse-epäilyä. He ovat hyvin lähellä, mutta kuitenkin on hyvin paljon itse-epäilyä.

Meillä on ollut ryhmiä, jotka tulevat yhteen, koska he ovat haavoittuneita, syvästi haavoittuneita – haavoja joista heidän on erittäin vaikea päästää irti – ja se on yhteinen energia tuossa työpajassa. Niinpä puhumme vähän haavoista. Häiritsen paljon toisaalla muilla tavoilla, mutta todellisuudessa päästämme tuossa kokoontumisessa irti paljosta vanhasta energiasta tai ainakin tunnustamme, että sitä on – tuota vanhaa haavaenergiaa tai vanhaa uhrienergiaa – jotta osallistujat voivat päästää siitä irti.

Mutta kukaan ei ole koskaan sanonut: "Mikä on meidän kaikkien yhteinen energia?" Meidän kaikkien, niiden jotka katselevat netissä tänään tai joskus tulevaisuudessa, niiden jotka ovat kerääntyneet tänne. Mikä on shaumbrojen yhteinen energia? Onko vain sattumaa, että ihmisiä ympäri maailmaa sattuu yhdistymään nettisivustoon, Crimson Circleen? Aa! En uskosi.

Atlantiksen unelma

Yhteinen energia tässä on se, mitä kutsun Altantiksen unelmaksi. Se ulottuu kauas, kauas taaksepäin, Tienin temppeleihin Altantiksella. Se oli unelma ruumiillistuneesta valaistumisesta, jolloin mestari tapaa ihmisen ruumiillistuneessa valaistumisessa. Oli silloin unelma, että jumala tulee tähän ulottuvuuteen ja sitten elää – elää täysillä, elää sitä, mikä nyt tunnetaan Ahmyo-elämänä.

Se oli Atlantiksen unelma, eikä sillä ole merkitystä, tulitteko tuohon unelmaan, tuohon unelmaan ruumiillistuneesta valaistumisesta, Tienin temppeleissä Altantiksella, Jeshuan aikana, jolloin hyvin monet teistä kerääntyivät yhteen, tulitteko siihen mysteerikoulujen aikaan, koska yhteinen tekijä on silti, että tuo unelma ulottuu aina Atlantikselle saakka.

Voi, Atlantis. Eikö ole mielenkiintoista tällä hetkellä katsoa uutisista, mitä tapahtuu? Hyvin monia hurrikaaneja, hyvin paljon tuhoa tuolla alueella. Kun todella tunnette, mitä tapahtuu, niin se on puhdistamista, Altantiksen vanhojen energioiden puhdistamista – ne tulevat juuri oikeaan aikaan puhdistamaan, selvittämään.

Joskus puhdistaminen on traagista ihmisen mukavuuden ja usein ihmishengen kannalta. Ei ole mikään erehdys, että kukaan joka siellä on, on menettänyt henkensä jossain näistä tapahtumista. Mutta se mitä oikeasti tapahtuu, on vanhan atlantislaisen energian syvää, syvää puhdistamista – haavojen ja sodan energiaa, energiaa jossa Isis oli todella haavoittunut. Tästä syystä näette tällä alueella tätä jatkuvaa puhdistamiskuviota. Se on poissa jonkin aikaa, ja sitten se palaa taas, kunnes kaikki on puhdistettu.

Näin homma toimii, myös teidän sisällänne, kunnes kaikki on puhdistettu. Voi, ja joskus on asioita, joista ette ole edes tietoinen ja jotka ovat hyvin juurtuneita elämäänne ja käyttäytymiseenne. Niinpä myrskyjä tulee takaisin, kerta toisensa jälkeen, puhdistamaan joka kerta – joskus suuren epämukavuuden kera, joskus runsaiden tunteiden kera ja joskus myös fyysisen kivun kera – mutta puhdistamaan sen, mikä ei ole teidän.

Yhteinen energia kaikilla, jotka kutsuvat itseään shaumbroiksi – ei tietenkään liitytä mihinkään mukaan eikä vannota valoja – mutta yhteinen energia joka tuo kaikki yhteen, on Atlantiksen unelma taivaasta ja Maasta yhdessä, mutta ei toisessa ulottuvuudessa, vaan täällä, aivan tässä. Se tuo kaikki yhteen.

Teille se saattaa tuntua ilmiselvältä: "No tietenkin, sitä varten olemme täällä. Olemme täällä oivaltamistamme, valaistumistamme varten. Olemme täällä elääksemme nyt fyysisessä kehossa", mutta vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa toisia, jotka ovat henkisellä matkallaan ja polullaan, toisia jotka opiskelevat mystisiä taitoja. Heillä ei ole välttämättä samoin. Jollakin kyllä, mutta kaikilla ei välttämättä ole sama tilanne.

Ei ole mitään syvää sisäistä halua ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Kyse on valaistumisesta, eikä sitten tiedä, mitä tapahtuu sen jälkeen, eikä oikeasti välitä. Mutta teillä on kyse jäämisestä, kyse on olemisesta täällä. Ja voi, olette havainneet – ja jatkatte sen havaitsemista – miten vaikeaa se voi olla toisinaan.

Yhteinen energia meillä kaikilla, teillä kaikilla, on Atlantiksen unelma. Minun unelmani myös. Se on yksi syy, miksi tulin työskentelemään teidän jokaisen kanssa.

Olemme sen aatossa. Emme ole kaukana siitä. Emme aio jatkaa kamppailemista sen kanssa elämien ajan. Olemme sen aatossa, ja joskus minkä tahansa aatto on vaikein, jännittävin – tulee eniten pelkoa ja epäilyä esiin, kun asiat ovat juuri tapahtumassa. Juuri ennen syntymäpäiväänne, juuri ennen naimisiinmenoanne, juuri ennen ruumiillistunutta valaistumistanne kaikki alkaa täristä ja kolista. "Kaikki alkaa olla huteraa", kuten Kuthumi sanoi vuosia sitten. Mikään ei tunnu olevan kunnossa. Mikään ei tunnu oikealta. Kaikki tuntuu olevan epätasapainossa, ja silloin vanhoilla ongelmilla on taipumusta tulla esiin. Ja silloin mietitte: "Miksi taistelen edelleen? Miksi näitä vanhoja ongelmia on? Miksi minulle kerrotaan, että olen hyvin lähellä valaistumista, mutta kuitenkin minusta tuntuu tosinaan, että se on 10000 mailin päässä. Miksi, oi miksi?"

Ja muuten, pysyminen kehossa, kun käytte läpi oivaltamistanne, on vaikeaa monin tavoin. Se on kaunista. Se on ehdottoman kaunista – sitten kun olette päässeet siitä läpi (vähän naureskelua). Mutta pysyminen kehossa tämän koko prosessin ajan on hyvin haastavaa, ja on joitain, jotka pääsevät näin lähelle oivaltamistaan, ja he lähtevät. He lähtevät. On 157 shaumbraa, jotka ovat tulleet minun puolelleni omalla vahtivuorollani vuoden 2009 jälkeen, jolloin aloitin työskentelyn shaumbrojen kanssa. Sataviisikymmentäseitsemän jotka pääsivät hyvin lähelle tai olivat vain niin loppuun kuluneita ja väsyneitä, että he päästivät irti. Aa! Sen tekeminen oli heille yksi helpoimmista asioista. Suurta iloa, suurta kunnioitusta, ei katumista. Ei toivomista, että he olisivat tehneet eri tavalla, mutta toisinaan on hyvin houkuttelevaa vain lähteä, kun pääsette niin lähelle.

Miksi jäädä? Tarkoitan oikeasti, miksi jäädä - jotta voisitte kestää päivittäisiä uutisia? (Vähän naureskelua) Miksi jäädä – jotta voisitte syödä uuden aterian? Miksi jäädä – jotta voisitte harrastaa seksiä? Teillä ei ole ollut edes sitä vähään aikaan, joten miksi jäädä? (Linda haukkoo henkeään) Sori, köhöm.

LINDA: Puhu vaan omasta puolestasi (lisää naureskelua).

ADAMUS: Miksi jäädä? Miksi jäädä, kun Maan energiat ovat myrskyisiä? Ne ovat todella myrskyisiä. On edelleen ihmisiä, joilla on monta, monta, monta, monta elämää jäljellä. Miksi jäädä? Tiedätte, että te ette pelasta heitä. Tiedätte, että te ette pelasta maailmaa, joten miksi jäädä? No, vain siksi, että olette tulleet näin pitkälle. Vain siksi, että se oli Atlantiksen unelma ja haluatte katsoa sen läpi. Vain siksi, että haluatte nähdä, millaista on elää aistillista elämää, todella aistillista elämää. Sitä ei ole koskaan oikeasti tehty ihmismuodossanne. Haluatte nähdä, millaista se on. Ja vain siksi, että on Ahmyo-elämän aika.

Ahmyo-elämä on sitä, kun olette mestari ja olette ihminen. Se on ja-tila, jolloin ei ole enää taisteluja, ei ole enää kamppailuja, ei ole enää kovaa työskentelemistä asioiden eteen. Nyt voitte antaa sen tulla teille – yltäkylläisyyden, suhteiden, energioiden, mitä se onkin.

Shaumbra-unelma

Se on unelma, ja kutsun sitä shaumbra-unelmaksi. Unelma, ettei teidän tarvitse tehdä kovasti töitä kaiken eteen ja kamppailla, että se on vain siinä. Siinä juuri oikeaan aikaan. Että ette enää taistele mielessänne. Ei ole enää taisteluja. Olette valmis. Kun ette enää taistele minkään kanssa. Kun olette oikeasti poikkeuksellinen toisten joukossa. Toisin sanoen, voitte olla heidän kanssaan, mutta toimitte todella eri tasolla. Ette ole enää mielessä.

Voi, mieli, mieli, mieli. Puhumme mielestä yksityiskohtaisesti tulevassa ProGnostissa 2018. On mielen loppu. On mielen viimeinen aikakausi, mutta useimmat ihmiset eivät käsitä sitä. Mitä ihmismielelle tapahtuu? Se hämmentyy, se traumatisoi ihmisiä.

Ihmismieli on ollut samanlainen Atlantiksen ajan keskivaiheilta saakka. On otettu itsestäänselvyytenä, että tätä on mieli ja se on aina samanlainen. Ei lainkaan. Mieli käy läpi valtavan evoluution, eivätkä useimmat ihmiset ole todella valmistautuneita käsittelemään sitä. Siis jos ProGnostilla 2018 on jokin otsikko, se on "ProGnost 2018 – mielen aikakauden loppu".

---

Lue loppuun http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-2

[Anita <3 ..]

VAIKEISSA OLOSUHTEISSA HAVAIJILLA*

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Linda ja minä olemme olleet Havaijin (isolla) saarella kuluneet kolme viikkoa valmistelemassa Crimson Circlen uutta Villa Ahmyoa tuleviin työpajoihin ja shaumbrojen vuokrattavaksi. En luultavasti saa paljon sympatiaa, kun mainitsen se kovan työn ja ne pitkät päivät, jotka olemme laittaneet siihen, koska se on yksi maailman kauneimmista paikoista. Kirjoittaessani tätä istun suurella verannalla shortseissa ja t-paidassa jalat paljaana, joten en minäkään valita. Ainakaan kovin paljon.

Villa Ahmyo on esimerkki mestarin elämästä, jota monet shaumbrat alkavat nyt kokea. Tontti ja talo ovat täynnä kauneutta, loistoa, rauhallisuutta ja vaivattomuutta. Ne ovat luonnossa rehevien trooppisten puiden ja kukkien keskellä, yleisnäkymä länteen päin Tyynellemerelle.

Crimson Circle hankki hiljattain Villa Ahmyon työpaja- ja retriittipaikaksi sekä vuokrattavaksi shaumbroille, jotka haluavat mennä syvälle Ahmyo-energiaan kaukana arjen kiireestä. Ensimmäiset työpajat pidetään siellä helmikuussa ja huhtikuussa 2018 ja sitä voidaan vuokrata toukokuusta 2018 alkaen. Crimson Circlen tarkoitus on vuokrata vain shaumbroille, jotta villan energia pysyy koskemattomana.

Hankinta tapahtui neljä vuotta sen jälkeen, kun Crimson Circle alkoi etsiä kiinteistöä, jota voitaisiin käyttää "kotipesänä" pienille intensiivitilaisuuksille, joissa on noin 25-30 shaumbraa. Se on osa pitkäaikaista suunnitelmaamme vähentää Lindan ja minun matkustustaakkaa ja saada paikan pienille shaumbra-ryhmille, jotka ovat valmiita kokemaan elämää ruumiillistuneena mestarina. Matkustamme tyypillisesti noin 100.000 lentomailia (noin 160.000 kilometriä) vuodessa. Teemme jatkossakin noin 4-5 ulkomaanmatkaa vuodessa, mutta haluaisimme viettää enemmän laatuaikaa pienten ryhmien kanssa omassa turvallisessa paikassamme. Katselimme mahdollisia kiinteistöjä Meksikosta, Portugalista, Coloradosta ja Kanadasta, ennen kuin valitsimme lopulta Havaijin. Linda ja minä matkustimme Havaijin saarelle heinäkuussa 2017 tsekkaamaan hintoja ja mahdollisuuksia ja "satuimme" löytämään täydellisen kiinteistön toisena etsintäpäivänämme. Hassua, miten homma toimii.

Villa Ahmyo on noin 0.6 hehtaarin tontilla, 365 metrin korkeudessa ja vain 11 kilometriä Kailua-Konasta etelään. Talo autotalleineen on noin 408 neliötä. Siinä on kaunis "ääretön allas", poreallas, allastalo ja valtava terassi, joka on täydellinen ulkotilaisuuksien pitämiseen. Talo jonka arkkitehti suunnitteli 1978, on toscanalaista tyyliä, joka on harmoniassa ympäröivän luonnon kanssa. Talossa on suuri oleskelualue, jossa on takka ja johon mahtuu 30 vierasta, jos työpaja pidetään sisällä. On kaksi ruokailutilaa, tilava ja moderni keittiö, päämakuuhuone jossa on oma kylpyhuone ja suuri vaatehuone, makuuhuone jossa on suuri sänky, toinen makuuhuone jossa on kaksi parisänkyä ja toimistoalue. Talon ympärillä on viehättävä piha, ja valoa pääsee taloon joka suunnasta. Olohuoneesta pääsee verannalle, josta on laaja merinäkymä. Se on täydellinen paikka katsella päivän lopussa Havaijin auringonlaskua virkistävän Mai-Tain kera.

Kävellessään kauniissa maisemassa näkee appelsiini-, banaani- ja limettipuita sekä korkeita Cook-mäntyjä. Nämä puut joita käytettiin laivojen mastoina vuosisatoja sitten, nimettiin kapteeni Cookin mukaan, joka ensimmäisenä tuli Havaijin saarille 1778.

Koska tulimme tänne lokakuun alussa, olemme Lindan kanssa tehneet kaksi keahak-sessiosta Villa Ahmyossa. Tunsin ehdottomasti eron energiassa näiden kanavointien aikana. Kanavointi oli kevyempää ja helpompaa kuin normaalissa hotellihuoneympäristössä tai edes kotonamme Coloradossa. Adamus viittasi Havaijiin ja Villa Ahmyoon kahdessa viime sessiossa.

"Voi, on kaunista – lämmin aurinko, kauniita kasveja, luonnonääniä ja uskomaton merinäkymä. Mutta kyse ei ole ainoastaan tästä kiinteistöstä. Kyse on siitä, mitä Crimson Circlestä, shaumbroista ja teistä, jotka osallistutte keahakiin, on tulossa. Kyse on nousemisesta yläpuolelle, siirtymisestä pois hyvin vanhoista maaenergioista, siirtymisestä hyvin vaikeiden ja haastavien elämänosien yli."

"Villa Ahmyo merkitsee siirtymistä vaikeasta elämästä, jossa yritetään saada ja pitää energiaa, täysin erityyppiseen elämään, mestarin elämään, hyvään elämään jossa teidän ei kirjaimellisesti tarvitse tehdä työtä ja kamppailla kaiken kanssa. Teidän ei tarvitse jatkaa vanhojen haavojen prosessoimista. Teidän ei tarvitse selvittää ongelmia enää. Olette tehneet kaiken sen. Tiedätte, miten vaikeaa se voi olla – unettomat yöt, kova työ, stressi jota oli mielessänne ja ehdottomasti kehossanne."

"Tämä on symboli kaikille shaumbroille. Tämä on symboli kaikille shaumbroille siitä, mitä elämän ruumiillistuneena mestarina pitäisi olla ja mitä se on, jos sallitte sen."

Vaikka St. Germain ei koskaan käynyt elämänsä aikana Havaijilla, se on tuttu hänelle elämästään Mark Twainina. Twain kävi saarilla 1866 ollessaan Sacramento Union -sanomalehden työkomennuksella ja hän kirjoitti kaksi kirjaa seikkailuistaan Havaijilla: Mark Twain's Letters from Hawaii ja Mark Twain in Hawaii: Roughing It in the Sandwich Islands. Näin hän sanoi Havaijista:

"Ihastuttavin saarien virta, joka lepää ankkuroituna mereen."

"Mikään vieras maa koko maailmassa ei viehätä minua yhtä voimakkaasti, kuin tämä, mikään muu maa ei voisi yhtä kaipaavasti ja anoen kummitella minulle, unessa ja valveilla, puoli elämää, niin kuin tämä on tehnyt …"

Aktiivisen tulivuorensa, vesiputoustensa ja historiallisten paikkojensa myötä, Twain piti ennen kaikkea Havaijin (isosta) saaresta, jolla Villa Ahmyo sijaitsee: "Viikon siellä pitäisi parantaa surullisimmankin teistä."

Tämä iso saari on täynnä nähtävyyksiä, joissa Twain kävi ja jotka ovat muuttuneet vain vähän, jos lainkaan. Voi kävellä massiivisten mustien laavamuurien viertä Turvapaikka-kaupungissa, joka on nyt kansallispuisto. Maapallon suurin aktiivinen tulivuori, Mauna Loa, on 13677 jalkaa korkea ja käsittää puolet saaresta, kun taas planeetan nuorin ja aktiivisin tulivuori, Kilauea, tupruttaa edelleen kaasua, savua ja tuhkaa, kuten silloin kun Twain laskeutui siihen. Voi katsoa Tulivuoritalosta samaa näkymää Halema'uma'u-kraaterista, josta hän nautti. Talvikuukausina voi nähdä satojen valaiden leikkivän lämpimissä merivesissä, kun ne opettavat pienokaisilleen hyppimistä ja sukeltamista.

Mutta Twainin onnellisin muisto Havaijilta näyttää olevan naiset, jotka hän mainitsee uudestaan ja uudestaan – useimmiten kun hän sattumalta tapaa näitä uimassa tai tanssimassa "hula-hulaa", kuten hän kutsuu sitä. Mark Twain oli tietysti aina herrasmies: "Puoliltapäivin huomasin parven alastomia paikallisia nuoria naisia kylpevän meressä ja menin istumaan heidän vaatteidensa päälle, ettei niitä varasteta."

Kuluneiden kolmen viikon aikana meillä on ollut apuna Alain Bolea, Crimson Circlen johdon konsultti ja erinomainen designer, sekä Donna Van Keuren ja Joe Davinroy Coloradosta. Joe ja Donna ovat auttaneet meitä järjestämään autotallin, maalaamaan osan taloa, siivoamaan melkein kaiken, ostamaan ja rahtaamaan astioita, puutarhatyökaluja, aurinkovaloja ja melkein kaikkea muuta, mitä kuuluu talon kuntoon saattamiseen. Tyhjensimme ja siivosimme altaan, otimme alas vanhat satelliittiantennit, ripustimme tauluja, petasimme sängyt, laitoimme laatikkoihin uudet paperit … ja luettelo jatkuu ja jatkuu. Parhaita asioita ovat olleet hyppääminen "äärettömään altaaseen" pitkän työpäivän lopussa katselemaan upeaa havaijilaista auringonlaskua, päivällisen laittaminen uudessa pihagrillissä ja päivän aikaansaannosten juhlistaminen kylmällä lasillisella valkoviiniä.

Lähdemme takaisin Coloradoon kahden päivän kuluttua, juuri ajoissa marraskuun shoudia varten. Niin paljon kun rakastammekin Coloradoa, sydämeni on jo raskas kaipauksesta Havaijille. Tiedän, että tämä tiimi on luonut todella pyhän tilan shaumbra-kokoontumisille ja että Villa Ahmyo on energiakeskus sille Ahmyo-elämälle, jonka nyt alamme vasta oivaltaa. Minua lohduttaa tieto, että palaamme tänne vain muutaman lyhyen kuukauden kuluttua ja aloitamme uuden tason työpajoja ja kokoontumisia Ahmyo-elämästä.

Mahalo rakas Villa Ahmyo!

*Käytetyt sanat viittaavat Mark Twainin kirjaan

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

AHMYO-ELÄMÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Se on täällä. Ahmyo-elämä. Se on yksi ensimmäisistä käytännön sovelluksista kaikesta siitä työstä, kaikesta siitä irtipäästämisestä ja kaikesta siitä huolissaan olemisesta, mitä olemme tehneet tässä elämässä.

Ahmyo on hyvää elämää, mestarin elämää. Adamus julisti uuden aikakauden äskettäisellä "Mestarin elämää 5 – Ahmyo" -kurssilla. Crimson Circlen sanasto määrittelee Ahmyon näin: "absoluuttinen ja ehdoton luottamus itseen, ymmärtäen, että kaikki on korkeimmaksi hyväksesi ja että olet oman todellisuutesi luoja, hyväksyen täyden vastuun itsestäsi ja mennen sellaisten asioiden yli kuin kohtalo, osa elämässä, karma, enkelit ja oppaat."

Adamus määrittelee sen useilla tavoilla. Hän sanoo, että silloin sallit energioiden palvella itseäsi sen sijaan, että olet energian, ihmisten ja tilanteiden armoilla. Hän sanoo, että se on helppoa ja sujuvaa elämää, kun oivallat, ettei sinun tarvitse kamppailla tai ponnistella sen vuoksi, minkä pitäisi tulla luonnollisesti tukemaan ihmiselämääsi ja tulemista oivaltamiseen. Hän sanoo, että se on armon tila, joka on ulottuvilla juuri nyt ilman kustannuksia tai ponnistelua.

Minä sanon, että Ahmyo on sitä, kun sallit unelmiesi toteutua, tuntematta sitä epämukavaksi.

Ja … Ahmyo tuo esiin hyvin monia kysymyksiä ja ongelmia. Adamus odotti tätä, kun hän pyysi erityistä kysymys- ja vastaussessiota kaikille, jotka olivat tilanneet Mestarin elämää 5:n. Katsojat lähettivät yli 60 kysymystä, ja saimme Lindan kanssa juuri nauhoitettua tunnin session Adamuksen vastauksia. Jotkut kysymykset olivat sekavia ja hämmentäviä, jotkut selkeitä ja ytimekkäitä ja jotkut olivat itse asiassa vähän surullisia. Tämä ilmaisee hyvin sitä, miten hahmotamme ja sallimme Ahmyon.

Monta vuotta sitten Tobias sanoi: "Se tulee sinulle." Ei positiivisten ajatusten tai affirmaatioiden avulla, ei rukoilun tai neuvottelun avulla eikä mielen manipuloinnin avulla. Se tulee, koska olet valmis, koska sallit ja kenties koska olet sairaan väsynyt vanhaan tapaan. "Se" merkitsee, että olemme valmiita kovan työn ja kamppailun osalta siinä, mitä Adamus sanoo "hädin tuskin riittävästi" -tietoisuudeksi. "Se" merkitsee luottamusta Itseen ja irtipäästämistä vanhoista rajoittuneista uskomuksista. "Se" merkitsee, ettemme tunne syyllisyyttä siitä, että meillä on helpompi ja yltäkylläisempi elämä kuin toisilla, koska Ahmyo on myös heidän ulottuvillaan sitten, kun he ovat valmiita siihen.

Olen luultavasti tehnyt elämässäni kovemmin töitä, kuin minun olisi pitänyt, koska luulin, että minun täytyi. USA:n keskilännen katolilainen kasvatukseni iskosti tämän työetiikan syvälle minuun. En halua edes ajatella kaikkia myöhäisiltoja ja viikonloppuja töissä suurimman osan työuraani. Opin itse asiassa pitämään kovasta työnteosta, mutta nyt oivallan, että se oli vain häiriintynyt aspekti. Yksi Adamukselle esitetty kysymys oli: "Miksi minusta tuntui niin surulliselta ja masentuneelta katseltuani Mestarin elämää 5:n?" Voin vastata siihen, koska minulla oli samoja tunteita kanavoituani tuon pilvikurssin. Luulin, että minun täytyi tehdä kovasti työtä ja yrittää, ja sitten oivalsin, että se oli riistänyt minulta vuosia helppouden, sujuvuuden ja ilon. Se on melko masentavaa.

En varmasti ole mikään Ahmyo-elämän ekspertti tässä kohtaa, mutta olen kokenut sitä monin tavoin elämässäni. Ensimmäisenä opin, että jos jokin haiskahtaa kamppailulta ja ristiriidalta, luovu siitä välittömästi, koska ei se siitä parane. Tämä pätee ihmisiin, tilaisuuksin ja projekteihin. Esimerkiksi jos tunnen, että jokin urakoitsija joka meidän täytyy palkata, ei ole käytettävissä, pudotan hänet välittömästi pois, vaikka hänellä olisi paras hinta. Jos hotellissa jonka yritämme varata, on hässäkkää, etsimme uuden hotellin, joka on yhteensopiva Ahmyo-energioiden kanssa. Jos en tunne vaivattomuutta ja sujuvuutta jonkun asiakaspalveluvirkailijan kanssa puhelimessa, lasken luurin välittömästi (sanomatta näkemiin) ja soitan toiselle virkailijalle.

Opin myös menemään helvettiin itseni tieltä. Tobias kertoi minulle/meille sen vuosia sitten, mutta minulta vei tovin todella tehdä se. "Itseni tiellä oleminen" näyttää asioiden ajattelemiselta liikaa, omien rajoitusteni laittamiselta todellisuusmaisemaan, huolissaan olemiselta lopputuloksesta, miettimiseltä, mitä muut ajattelevat … plaa, plaa, plaa. Hitto, on melkein masentavaa ajatella, miten usein menin itseni tielle enkä sallinut täällä olevien energioiden palvella minua paljon sujuvammin. Näen ihmisaspektini naapuruston pikku kiusaajana, joka yrittää kontrolloida kaikkea, mutta on itse asiassa hyvin peloissaan fasadin ala.

Noista Mestarin elämää 5:tä ja Ahmyota koskevista kysymyksistä … Yksi shaumbra kysyi, merkitsikö Ahmyo, että hän voisi oppia ranskaa (taisi nuoleskella Adamusta) opiskelematta. Adamuksen vastaus: Älä opettele sitä opiskelemalla vanhalla ikävystyttävällä tavalla. Tunne sen sijaan kielen ja sitä puhuvien ihmisten ydinolemusta. Ime energiaa kirjoista lukematta kaikkia sanoja. Mene sitten pois tieltäsi ja ala puhua sitä olematta huolissasi, miltä se kuulostaa. Se alkaa tulla sinulle intuitiivisesti, eikä mentaalisesti, mutta on tärkeää puhua ääneen eikä vain ajatella sitä. Ils ont ri quand j’ai essayé de parler français.

Toinen shaumbra kysyi valokehosta ja pitäisikö hänen lakata ottamasta lisäravinteita ja käymästä vaihtoehtoterapeuteilla. Adamus sanoi, että hän kutsuu sitä mieluummin "energiakehoksi" kuin valokehoksi, yleisten valokehoa koskevien väärinkäsitysten vuoksi. Hän lisäsi, että meillä on edelleen biologinen keho huolehdittavana, mutta on vähemmän kipua ja ylläpitoa, ja biokehosta tulee paljon tehokkaampi. Hän kehotti tekemään testin: luovu lisäravinteista ja vaihtoehtoterapioista kuukaudeksi ja anna energiakeholle tilaisuus integroitua fyysiseen kehoon ja katso, mitä vaikutuksia sillä on. Luulen, että minun täytyy piilottaa vitamiinini kuukaudeksi tai sanoa Adamukselle vain, että ne ovat karkkeja.

Joku muu kysyi: "Rakastettu St. Germain, rakastettu St. Germain – muistuta minulle taas, miksi kaikki on niin perseestä, ennen kuin oivaltaminen tapahtuu …" Hmm, pystyn samaistumaan tuohon. Adamuksen vastaus: Koska kaikki sinussa muuttuu nopeasti, vanhat järjestelmät hajoavat, samalla kun uusia "ei-järjestelmiä" ilmestyy esiin. Hän lisäsi meidän tienneen tullessamme tähän elämään, että voisi olla haasteellista. No, Adamus, arvostan vastaustasi, mutta suhtautumistavassasi on toivomisen varaa.

Yksi shaumbra kysyi: "Mikä ero on Ahmyolla ja Theosilla?" Adamus vastasi, että Ahmyo soveltuu elämään maan päällä fyysisessä kehossa, kun taas Theosissa ei ole pysyvää fyysistä kehoa. Maapallolla on enemmän rajoituksia kuin Theosilla massatietoisuuden vuoksi, mutta ei riittävästi riistämään meiltä helppoa ja sujuvaa elämää. Toisaalta Theos antaa meille todella rajattoman luovuuden eikä se vaadi energiaa, vaikka sitä on käytettävissä, jos päätämme leikkiä sillä. Miten voin varata seuraavan lennon Theosiin?

Useissa kysymyksissä kysyttiin samaa asiaa: "Kävin Mestarin elämää 5 -kurssin. Miksi en koe helppoutta ja sujuvuutta vielä?" Adamus: "Teillä on ollut yli 1000 elämää vanhan elämän tapoja oppimiseen. Vie muutaman vuoden poisoppia ne, ennen Ahmyo-elämän sallimista." Siis voitko antaa minulle tarkan päivämäärän, Adamus?

Ahmyo-elämä on täällä, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä. Se tulee sallimisen ja kärsivällisyyden myötä. Vanhat kamppailu- ja ponnistelutavat alkavat pudota kerros kerrokselta, ja huomaat, että ongelmanratkaisuprosessissasi – tavassa jolla käsittelet tilanteita ja ihmisiä elämässä – on uutta selkeyttä ja luovuutta. Huomaat, että asioita vain alkaa tulla sinulle ilman stressiä ja aiemmin vaadittua energiaa. Ja, kuten Adamus sanoo, kun se tulee sinulle, älä kyseenalaistä, äläkä analysoi sitä. Vain salli se.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

YKSINKERTAINEN MYÖTÄTUNTO

Kirjoittanut John McCurdy (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yhtenä päivänä eräs ystävä kysyi: "Mitä myötätunto merkitsee sinulle ja miten kokemuksesi siitä eroaa toisten ja itsesi osalta?"

Mieleni riensi välittömästi hakemaan kaikkia määritelmiä myötätunnosta, joita olin kuullut ja käyttänyt aiemmin, mutta niitä ei löytynyt. Jokin kysymyksen loppuosassa oli jumittanut mieleni rattaat. Yritin ajatella niitä monia kauniita tapoja, joilla Adamus oli kuvannut myötätuntoa, enkä muistanut niitä. Tunsin sen, mutten löytänyt yhtään sanaa, joten vedin syvään henkeä ja kuuntelin, kun toiset tuossa ryhmässä antoivat perspektiivejään.

Kun jatkoin tuon kysymyksen tuntemista, en pitänyt siitä, mitä tunsin. Minulla on aina ollut useimmissa tilanteissa helppoa tuntea myötätuntoa toisia kohtaan. "Näen ihmisissä hyvyyttä" olisi ollut vastaukseni Adamuksen kysymykseen marraskuun Siivet-shoudissa, ja se on tullut minulle aina helposti. Mutta entä minä itse? Se on paljon vaikeampaa, ja joskus olen hemmetin turhautunut näennäiseen kyvyttömyyteeni elää kaiken sen mukaan, mitä tiedän.

Ja siinä kohtaa tiesin yhtäkkiä vastaukseni tuohon kysymykseen. Nostin käteni ja sanoin: "Minulle myötätunto on läsnäolo ilman mitään agendaa."

Puhuin vähän siitä, miten paljon helpompaa se oli muiden kuin itseni kanssa, mutta yhtäkkiä tämä kuulosti ontolta, kuin rajoitukselta joka ei enää päde. Se oli yksi noista hetkistä, jolloin mestari puhui ja kaikki muuttui. Ja yhtäkkiä tiesin, miten olla myötätuntoinen itseäni kohtaan.

Myötätunto on läsnäolo ilman mitään agendaa.

Se on näin yksinkertaista! Mieleni halusi jatkuvasti sanoa: "Myötätunto on olemista läsnä ilman agendaa", mutta se ei ole lainkaan sitä. Ainakin minulle läsnä oleminen on mielen korvike läsnäololle. Se on mielen yritys fokusoitua tähän aika-avaruuden ja kokemuksen pieneen pisteeseen, ja se on hyvin erilaista kuin läsnäolossa oleminen.

Läsnäolo on toinen sana tietoisuudelle. Läsnäolo tapahtuu, kun pysähdyt ja vedät syvään henkeä. Läsnäolo tapahtuu, kun päästät irti mielesi fokuksesta ja agendoista ja pelkästään olet sen kokemuksen kanssa, joka sinulla on. Läsnäolo sisältää automaattisesti sekä mestarin että ihmisen. Läsnäolossa ei luonteensa mukaisesti ole fokusta tai agendaa. Se pelkästään on. Läsnäolo on "minä olen".

Voitaisiin sanoa, että myötätunto ja läsnäolo ovat yksi ja sama asia, ja se olisi täysin totta. Mutta silloin meillä on korkea henkinen käsitys, eikä ihmisellä ei ole aavistustakaan, mitä tehdä sillä jokapäiväisessä elämässä, joten se palaa vain takaisin yrittämään mennä elämän läpi ainoalla osaamallaan tavalla: valta, manipulointi sekä suuri määrä turhautumista ja itse-epäilyä.

Monet meistä ovat saavuttaneet pisteen, jossa mieli tietää, mitä tapahtuu, ja se haluaa ennen kaikkea tehdä yhteistyötä ja osallistua rakentavasti prosessiin. Mutta mieli on suuntautunut toimintaan ja fokukseen, joten sitä auttaa kovasti, jos sillä on jotain yksinkertaista ja selkeää tekemistä. Kun sanon: "Myötätunto on läsnäolo ilman mitään agendaa", ihmiseni hyppii ilosta! Ihmiseni tajuaa sen. Se ei pidä "ilman agendaa" -osasta, mutta se on niin kyllästynyt kaikkiin agendoihin ja niiden tuomaan turhautumiseen, että se hengähtää joka tapauksessa helpotuksesta.

Myötätunto on läsnäolo ilman mitään agendaa.

Olen kokenut sen hyvin usein muiden ihmisten kanssa. Kun valmennan jotakuta, alan usein tuntea epätoivoa, kun kuuntelen hänen tarinaansa, sillä ihmiselläni ei ole aavistustakaan, minne mennä siihen liittyen tai miten auttaa häntä. Mutta opin kauan sitten vetämään syvään henkeä, luopumaan agendastani auttaa häntä ja vain jatkamaan kuuntelemista. Ja sitten mestari ilmestyy poikkeuksetta esiin ja mestari-minä tietää täsmälleen, miten leikataan kaikkien tarinoiden läpi ja tuodaan ongelman ydin esiin asiakkaan nähtäväksi. Usein laitan session jälkeen puhelimen pois tuntien ehdotonta kunnioitusta sitä kohtaan, mitä juuri oli tapahtunut, ja tiedän, että se johtuu valinnastani luopua asiakkaaseen liittyvistä agendoistani ja olla pelkästään läsnäolossa hänen kanssaan.

Mutta entä minä? Minulle on ollut aina paljon vaikeampaa olla myötätuntoinen itseäni kohtaan, osittain siksi, etten ole aivan tiennyt, mitä se merkitsee. Läsnäolo on suhteellisen helppoa jonkun toisen kanssa ja antaa mestarin puhua hänelle hänen elämästään. Mutta kun oma mieleni huutaa kaikista asioista, joita en ymmärrä oikein omassa elämässäni, on paljon vaikeampaa löytää tuo paikka itseäni varten. Olen tullut pitkän matkan kyvyssäni nähdä itseni mestarin perspektiivistä, jossa kaikki on hyvin ja olen todella ok, vaikka kamppailisin minkä kanssa. Mutta jotta se on totta, ihmisen täytyy voida osallistua siihen, ja tähän se tarvitsee jonkin tavan ymmärtää, mitä se merkitsee.

Myötätunto on läsnäolo ilman mitään agendaa.

Kun luen nuo sanat, ihmiseni huokaisee helpotuksesta, sillä sen voin tehdä! Ei ole helppoa luopua agendastani olla parempi ihminen, päästä eroon puutteesta, korjata kehoni, päästä eroon diabeteksesta ja päästää irti läpikäymäni transformaation kaikista oireista. Ei ole helppoa päästää irti agendastani silloin, kun teen virheen tai haluan jotain, mihin minulla ei ole varaa; kun haluan kiirehtiä ja tuoda lisää rahaa tai rakkautta elämääni; olla läsnä ilman mitään agendaa oman mieleni kanssa, joka se huutaa, miten vastuuton olen, tai muistuttaa kaikista näennäisistä epäonnistumisista; ja kun se sitten itkee helpotuksesta tuntiessaan läsnäoloni ja alkaa ymmärtää edes vähän sitä, että kaikki tulee olemaan ok. Ja siinä kohtaa, ystäväni, taikaa tapahtuu elämässäni.

Agendoistani luopuminen ei merkitse toiveideni kieltämistä. Heti saatuani tämän oivalluksen myötätunnosta, käsitin haluavani kirjoittaa siitä, ja päiväkausia sen jälkeen olen aloittanut useita kertoja ja antanut periksi turhautuneena. Minun täytyi päästää siitä täysin irti, myös tietäessäni, että se tapahtuisi. Sitten heräsin kaksi tuntia tavallista aikaisemmin tänä aamuna ja tunsin näiden sanojen tulevan, mutta antaakseni niiden tulla ulos minun täytyi luopua agendastani nukkua enemmän ja kaikista muista asioista, joita olin suunnitellut saavani tehtyä tänä aamuna. Minun täytyi myös luopua agendastani kaikista niistä upeista asioista, jotka halusin kirjoittaa, ja miltä halusin sen kuulostavan, jotta sieluni aito viesti voi tulla läpi.

Huomaan, että kaikki elämässäni toimii näin, kun sallin sen. Kun tulen myötätuntoon itseäni kohtaan, kun päästän irti kaikista agendoistani ja olen pelkästään läsnäolossa itseni kanssa, juuri sellaisena kuin olen, niin kaikki virtaa tavoilla, joita en voinut koskaan edes kuvitella.

Kun katson taaksepäin elämääni, näen, että asiat jotka todella ovat toimineet, todella upeat asiat elämässäni, ovat tulleet yllätyksenä eikä minkään agendani tai kuluttamani energian vuoksi. Ne olivat vain siinä, juuri sillä hetkellä jolloin tarvitsin niitä.

Myötätunto itseä kohtaan on olla läsnäolossa, ilman mitään agendaa. Ja voin kertoa sinulle kokemuksesta, että se avaa oven omaan alt-todellisuuteemme. Ja arvaa mitä? Salliminen on läsnäoloa, ilman mitään agendaa. Rakkaus, suurin rakkaus jota on koskaan tunnettu itseä tai toista kohtaan, on läsnäoloa, ilman mitään agendaa. Miten yksinkertaista se onkaan?

John McCurdy

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.