Shaumbra ja Kharisma-sarja

[Anita <3 ..]

Kharisma-sarja, shoud 10
KHARISMA 10

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.7.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Rakas Eesan Linda sanoi: "Kuka tulee tänään?" Kuka tulee sisään? Onko se Adamus – rohkea, uhmakas ja aggressiivinen. Onko se St. Germain – lempeä, syvällinen ja rakastava?

Kuka se on? No, se on mielenkiintoinen kysymys, koska vastaus on aina sama: se olette te. Te tulette sisään. Tämä on teidän aikaanne. Tämä on meidän kokoontumisemme. Musiikki soi – hyvin kaunista musiikkia* vaihteeksi. Kaunis musiikki soi tänään ja te tulette sisään ja saatte muuta ajateltavaa kuvista ja musiikista. Silloin asetutte ja sallitte "sinut".

*Viitataan "Book of Love" –kappaleeseen, mikä soi juuri ennen kanavointia.

Turvallinen tila. Kaunis ympäristö muiden rakastavien olentojen ympäröimänä. Tulette sisään ja sanotte: "Tehdään se. Siirrytään seuraavalle tasolle. Karistetaan asioita, jotka tarvitsi karistaa kauan sitten. Teeskennellään kuuntelevamme jotain, mutta oikeasti vain sallitaan se. Kun emme ole olleet yhdessä pariin kuukauteen, sallitaan." Voi, hullu, tuo hullu ulkoinen maailma, kaikki tuo melu ja tohina – tuleeko se koskaan paremmaksi? Ei. Sallitaan vain nämä 90 minuuttia tai enemmän, jotka vietämme yhdessä. Se olette siis te.

Minä tulen sisään erilaisten kasvojen ja näytösten, tietoisuuteni näytösten, kera. Tänään se on kaunis yhdistelmä Adamusta ja St. Germainia, mutta enimmäkseen te. Havaitkaa siis päivän aikana, milloin kyse on Adamuksesta ja milloin St. Germainista. Hmm. Annan teille vihjeen. Se ei ole Adamus aina kaikkein sopivimmalla hetkellä.

Adamus, Adam-energia. Ei Adam niin kuin mies, vaan Adam Kadmon –energia, maapallon ihmisen lähtökohta. Sillä ei ole mitään tekemistä maskuliinisen tai feminiinisen kanssa, vaan se on Adam. Se on Adam-us (suom.huom. us = me), Adamus, Adam, me kaikki – kaikki te jotka olette ottaneet ihmismuodon ja lähteneet tälle matkalle. Aah! Miten hämmästyttävä matka se onkaan!

Vapaus

Ja tässä olemme, 4.7.2015. Suuri kunnia. Heinäkuun 4. päivä kuulostaa erityislaatuiselta minulle. Se on itse asiassa 2.7., mutta ei sotkeuduta historiallisiin yksityiskohtiin. Mutta 4.7. on aina erityislaatuinen. Miksi? Koska olin tärkeänä vaikuttajana tämän mahtavan maan luomisessa. Ja vaikket olisikaan USA:sta, tämä ei ole isänmaallinen saarna. En usko juurikaan isänmaallisiin saarnoihin. Se oli uusi mahdollisuus, vapauden ja täysivaltaisuuden mahdollisuus, mikä ei mitenkään liity – tarkoittanut mitenkään liittyä – hallituksiin, vaan teidän vapauteenne ja täysivaltaisuuteenne. Ja olette tulleet tänne ympäri maailmaa, esi-isänne ovat tulleet tänne ympäri Eurooppaa, Etelä-Amerikkaa, Aasiaa, kaikkialta maailmasta, ollaksenne täällä ja salliaksenne jotain, mitä sanotaan vapaudeksi.

altOnko se toiminut? Suurelta osin, kyllä. Maailma on äärettömän erilainen kuin vuonna 1776. Valovuosien päässä kunnioituksen ja tasavertaisuuden osalta ja näette sitä enemmän ja enemmän joka päivä ympäri maailmaa. Se on tarttuvaa nyt, tämä koko vapausjuttu.

Kuten tiedätte, tultuani rakkaan Tobiaksen lähdettyä sanoin, että tässä on kyse vapaudesta. Ja mitä maailmassa tapahtuu – jos haluatte tietää, miksi energiat tekevät sitä, mitä tekevät, niin kaikessa on kyse vapaudesta.

Jotkut ihmiset ovat valmiita siihen, monet eivät ole. Jotkut ihmiset pitävät tuosta sanasta ja ajatuksesta, mutta he eivät ole valmiita ottamaan sitä elämäänsä. Vapaus vaatii valtavaa vastuuta.

Se on vapautta kaikesta, mihin pääsemme tänään. Se ei ole vain vapautta veroista. Se ei ole myöskään vapautta vain uskonnosta tai politiikasta. Se on teidän vapauttanne – itsestänne, itsenne kanssa.

Niiden jotka paasaavat hallitusvapaudesta, pitäisi pysähtyä hetkeksi ja katsoa, ovatko he vapaa itsessään. Se ei liity mitenkään salaliittoihin, liikeyrityksiin, hallituksiin, uskontoihin tai mihinkään muuhun, koska ihminen voi olla vapaa myös kaikkien noiden tekijöiden suurimmassa tiheydessä. Voitte olla vankilassa ja ehdottoman vapaa. On itse asiassa valtava kokemus olla vangittuna ja pakotettu löytämään oman vapautensa. Valtava kokemus. Elämä ei ole koskaan entisensä.

Olin tärkeä vaikuttaja ja työskentelin Euroopassa erityisesti niiden kanssa, jotka tunnetaan vapaamuurareina, tämän vapaan paikan luomiseksi. Kyse ei ollut itse asiassa yhdestä paikasta. Oli monia paikkoja muissa maissa ympäri maailmaa, erityisesti Australia. En halua mennä tuohon luetteloon, koska alatte vertailla, mutta tämä oli yksi noista paikoista. Sillä oli sopivat energiat. Sillä oli sopivat aikomukset, joten asiat alkoivat yhdistyä.

Kolmetoista siirtomaata, 13 alkuperäistä siirtomaata – ja tietenkään luku 13 ei ole lainkaan huono. Itse asiassa se on hyvin, hyvin pyhä luku. Mutta se on saanut huonon maineen – perjantai 13. päivä, kuten monet teistä tietävät. Mistä perjantai 13. päivä tulee? Miksi 13.? No, se liittyi temppeliherroihin, jotka kutsuttiin kirkon ja hallitusten taholta kauan, kauan sitten eri paikkoihin Euroopassa perjantaina 13. päivä – kutsuttiin tapaamiseen, suureen kokoontumiseen ja juhlaan ja heidät telotettiin tuona päivänä. Niinpä siitä lähtien perjantailla 13. päivä on ollut tämä maine, tämä energia ympärillään.

Useimmat eivät ymmärrä sitä. He vain kuulevat "perjantai 13. päivä". He ovat taikauskoisia. Kolmetoista – erittäin kaunis luku. Kolmetoista siirtomaata aloitti USA:n.

altJa allekirjoitettiin itsenäisyysjulistus, mitä ei itse asiassa kutsuttu tuolla nimellä silloin. Itse asiassa siitä äänestettiin mannerkongressissa tuolloin, äänestettiin 2.7. – ei 4.7., mutta se oli vähän parempi numerologinen päivämäärä – ja se ratifioitiin lopulta, lopulliset hahmotelmat. Mutta siinä on tiettyjä asioita – ja taas kerran olin tavallaan ruumiillistuneena ja työskentelin perustajaisien kanssa. Lisäksi minulla ja vapaamuurareilla oli hyvin suuri vaikutus tämän kehittämisessä.

Ja yksi yleisimmistä fraaseista tietoisuudessa oli "Kaikki miehet on luotu tasavertaisiksi". Itse asiassa se ei ollut alkuperäinen sanamuoto. Haluamamme sanamuoto muutettiin myöhemmin. Halusimme sen olevan: "Kaikki olennot on luotu tasavertaisiksi". Mutta kaikki perustajaisät olivat miehiä, joten siinä sanottiin: "Kaikki miehet on luotu tasavertaisiksi". Itse asiassa olin kirjoittanut alkuperäiseen versioon: "Kaikki olennot on luotu tasavertaisiksi, mutta joillain on vain enemmän karmaa kuin toisilla." (Naurua) Se tietysti poistettiin.

Se on täysin totta. Kaikki sieluolennot ovat tasavertaisia. Tasavertaisia mahdollisuuksien, potentiaalin ja vapauden osalta, mutta monilla on paljon karmaa. Karmaa entisistä elämistään, karmaa esi-isiltään ja karmaa yhteiskunnasta. Monet niistä kantavat sitä eivätkä siksi anna itselleen todellista vapautta, minkä ne oikeasti ansaitsevat.

Karmakeskustelu palaa Tobiakseen aikaan, joka sanoi, että se on vain uskomus. Se ei ole totta. Sitä ei ole kosmoksessa. Kukaan ei pidä kirjaa. Ei ole oikeasti akaasisia tiedostoja, mitkä tallentavat tämän kaiken. Yksilö on vapaa karmastaan sillä hetkellä, kun hän päästää siitä irti. Teillä voi olla maailman pahin rikosrekisteri, teillä voi olla elämä toisensa jälkeen pahoja tekoja ja sillä hetkellä, kun sanotte: "Päästän irti tuosta taakasta, tuosta karmasta, päästän irti siitä ilman syyllisyyttä", vapaudutte siitä. Se on vaikea tehdä, kun tunnette itsenne huonoksi satutettuanne toisia ihmisiä ja satutettuanne itseänne. Se tuntuu melkein vastuuttomalta. Mutta se on itse asiassa vastuullisin teko, minkä voitte tehdä, koska sillä hetkellä kun päästätte irti karmastanne, kun päästätte irti havainnoistanne, mitä menneisyys oli, se muuttaa tulevaisuuden potentiaalia. Kuten Tobias sanoi, tulevaisuus on parannettu menneisyys, irtipäästetty menneisyys.

Niinpä perustajaisät laittoivat alkuperäistä dokumenttia kirjoittaessaan siihen rivin: "Kaikilla olennoilla on oikeus elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun." Itse asiassa alkuperäinen versio, mikä tietysti muutettiin, on: "Kaikilla olennoilla on ei-muukalainen oikeus …" (Muutama naurahdus), koska muukalaisten ei pitäisi puuttua ihmisiin ja ihmistapaan mitenkään. Mitä he tietävät ihmismatkasta? "Kaikilla olennoilla on ei-muukalainen oikeus elämään, vapauteen ja valaistumisen tavoitteluun." Valaistumisen tavoitteluun. Itse asiassa Benjamin Franklin sanoi: "En pidä tuosta sanasta kovin paljon. Valaistuminen – mitä se merkitsee? Miten ihmiset hahmottavat sen?" Ja tietysti hän halusi muutettavaksi sen "onnellisuudeksi". Ja minä sanoin: "Ben, …" (Naurua) Minä sanoin, oikeasti sanoin. Sanoin: "Ben, mitä onnellisuus ylipäätään on?" Ja Ben otti leveän hymyn kasvoilleen.

Ben oli vähän hedonisti – hän rakasti ruokaa, juomaa, naisia ja kaikkea mikä kutitti hänen vanhaa kunnon mielihyväkeskustaan. Ja hän sanoi leveä hymy kasvoillaan: "Onnellisuus – kaikki tietävät, mitä se merkitsee." Niinpä se muutettiin. Myöhemmin sanoin: "Ben, mene vaikka lennättämään leijaa." (Naurua) En pidä muutoksesta, joka siihen tehtiin. Mutta se on, mitä on – "Elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu". Ja jos uskotte tarinani, rakastan teitä. (Lisää naureskelua) Enimmäkseen kuitenkin totta. Olin todella paikalla. Muurareilla, vapaamuurareilla, oli uskomaton vaikutus tämän maan perustamisessa. Siinä on kyse vapaudesta.

Vapaus. Palaan siihen, mistä puhuin vuosia sitten ja mikä sai monet ihmiset suuttumaan. Oletteko valmis siihen, omaan vapauteenne – vapauteen siitä, miten hahmotatte itsenne, itsenne havaitsemisen rajoista? Vapaudella ei ole mitään tekemistä ulkoisen maailman kanssa. Vapaus on erittäin henkilökohtainen asia itsessänne. Vapaus olla sinä. Vapaus syyllisyydestä tai häpeästä tai menneisyyden taakasta.

Kun pääsette sen ohi, ei ole mitään hallitusta, uskontoa, naapuria tai ketään, joka voi sanoa teille, miten eletään. Lähdette yksinkertaisesti pois tuosta algoritmista. Puhun siitä myöhemmin.

Tässä siis ollaan, on 4.7.2015. Tässä me olemme – tässä te olette – oivaltamassa – ei tavoittelemassa, vaan oivaltamassa – oman elämänne, miten haluatte luoda sen, vapauden ja valaistumisen.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä tässä.

Hämmästyttäviä energioita virtaa juuri läpi, hmm.

Okei, aloitetaanpa. Hmm. (Adamus viheltelee ja sitten hyräilee) Hmm, mmm, mmm, mmm.

Miksi odotitte?

Viime shoudissa kysyin, mikä teitä pidättelee. Miksi odotitte? Miksi odotitte valaistumista? Mitä se oli? Ja sanoin, että sitten kun oikeasti tajuatte sen – vain muutaman sanan – sallitte sen. Mitä tunsitte? Kun lähditte täältä, muistitteko sitä edes? Luultavasti ette.

No, kierretään kuitenkin hyvin nopeasti mikrofonin kanssa. Miksi odotitte? Ja kerron teille jotain nyt. Linda ojentaa jollekin mikrofonin ja hän järkyttyy – kuka tahansa sen saakin. Pysähtykää hetkeksi. Älkää ajatelko sitä. Sanokaa vain se, mitä tulee suustanne ulos – kunhan se ei ole liian pitkä. Sanokaa vain se, koska tiedätte sen jo. Alatte ajatella sitä ja annatte minulle jonkin makyo-vastauksen ja sitten energiat tulevat kummalliseksi. Sanokaa vain se. Miksi odotitte? Linda, otamme vain neljä.

Miksi odotit, David?

DAVID: No, itse asiassa rakastin todella Geoffin kommenttia aiemmin – riippuvuus elämästä.

ADAMUS: Kyllä, hyvä.

DAVID: Tarkoitan, että se resonoi kanssani.

ADAMUS: Kyllä.

( --- )

Lue kanavointi loppuun Luxonia http://luxonia.com/viestit/11-geoffrey- ... a-shoud-10

[Anita <3 ..]

RAKAS JOHN …

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakas John,

Sain yhtenä päivänä kirjeesi ulkomailta ja olen lukenut sen kymmenen kertaa. Minua vaivasi tieto ahdistuksestasi ja yksinäisyydestäsi. En ole varma, mitkä tapahtumat elämässäsi johtivat sinut siihen, missä olet nyt, mutta haluan sinun tietävän, että kuulen ja tunnen sinut. Kuten sanoit kirjeessäsi, tilanteesi estää sinua saamasta postia tai sähköpostia tai osallistumasta työpajaan, joten vastaan tässä. Toivottavasti tästä on jotain apua sinulle ja myös muille shaumbroille.

Elämme kaikki jonkinlaisessa vankilassa, tulee se sitten menneisyydestämme, uskomuksistamme tai rakkaudettomuudesta itseämme kohtaan. Kuten ehkä muistat, Tobias sai valaistumisensa ollessaan kirjaimellisesti vankilassa ja tietysti Adamus päihittää kaikki 100000 vuodella kristallivankilassaan (oletko kuullut tarinan?). Olemme tehneet tietoisen valinnan mennä massatietoisuuden ulkopuolelle ja nyt pelkästään sallimme sen, mitä tulee seuraavaksi – mitä tahansa se onkin. Sanoit, että muutama kuukausi sitten kaikki alkoi yhdistyä, ja tuntui siltä, että vapautuisit vuosikymmenten ahdingosta. Ja sitten yhtenä päivänä, hämmästyttävästi järjestetyssä tapahtumasarjassa kaikki meni katastrofaalisesti pieleen. Menetit kotisi, ystäväsi, omaisuutesi, maineesi, tulosi, työmahdollisuutesi ja oikeuden valtion avustukseen.

Kysyit: "Kun Adamus sanoi, että hän tarvitsee vain viisi ruumiillistunutta mestaria, merkitseekö se, että muut meistä epäonnistuvat?" Ei, vaan se oli Adamuksen tapa sanoa, että vaaditaan vain muutama valaistunut shaumbra toisten oivaltamiseksi, että sen voi tehdä. Esimerkkimme ylösnousseista mestareista ovat vuosisatojen takaa, kuten Buddha, Kuthumi, Tobias ja St. Germain. Nyt on uuden mestarisukupolven aika ja hän sanoo, että me päätämme jäädä kehoon voidaksemme nauttia kaikesta, mitä elämällä on annettavana, sekä elää standardeina muille ihmisille. Vaaditaan vain muutama tuomaan toivoa ja valoa monille.

Kysyit: "Mitä Adamus tarkoitti, kun hän sanoi, että "menisimme eteenpäin". En osaa kuvitella jäämistä tällä hetkellä ja ainoa syy olemiseeni täällä edelleen on, etten halua laittaa vanhempiani käymään läpi itsestään selvää itsemurhaani." John, menemme eteenpäin, koska unelma valaistumisesta ja vapaudesta tulee muinaisista ajoista saakka. Sinä, minä ja moni, moni muu shaumbra kylvi Kristus-tietoisuussiemeniä yli 2000 vuotta sitten ja olemme palanneet tähän aikaan lopullista oivaltamista varten. Toisaalta tämä on syvin halumme ja toisaalta epäröimme valaistumisen kynnyksellä, koska emme ole varma, olemmeko todella valmis. Kyse on shaumbra-ahdistuksesta. Toinen tapa vastata kysymykseesi on sanoa: "Koska emme voi mennä taaksepäin, emmekä halua mennä taaksepäin, joten menemme eteenpäin."

Sanoit: "Ja-tietoisuuteen meneminen auttaa, mutta ei riittävästi ja näytän olevan jo sallimisenkin yli. Edes melkein 20 vuoden heräämisessä mikään ei ole valmistellut minua tähän." John, kuulemme kaikki, mitä sanot. Mikään ei ole voinut valmistella meitä tähän kokemukseen, kuitenkin kaikki on tuonut meidät tähän. Sielumme tietää, että olemme jo valaistunut, joten se ei jää kiinni matkaan. Se pyytää vain meitä pysähtymään hetkeksi ja oivaltamaan, ettei ole mitään muuta opittavaa, saavutettavaa ja työstettävää. On vain aika vastaanottaa se, mikä on jo olemassa. Se kuulostaa yksinkertaiselta, kuitenkin se on hyvin vaikeaa, silloin kun hukumme omaan fyysiseen ja tunnetuskaamme. Mutta ennemmin tai myöhemmin, sinä, minä ja shaumbrat ympäri maailmaa luopuvat ristiretkestä, koska ei ole enää mitään, mitä vastaan taistella, edes itseämme.

Sanoit: "Anteeksi, että vaivaan teitä tällä, mutta maailmassa ei ole ketään, jolle voin puhua, ja hädin tuskin pääsen nettiin lakiongelmien vuoksi, vaikka katson kyllä nettisivuja ja kuuntelen shoudeja uudestaan ja uudestaan, koska ne ovat ainoa lohtuni." John, et ole yksin. Vaikka saatat olla eristäytynyt tilanteesi vuoksi, et ole yksin. On kymmeniätuhansia shaumbroja ympäri maailmaa, jotka tuntevat sinun laillasi olevansa vanhan elämäntavan vanki ja yrittävät parhaansa salliakseen uuden todellisuuden, pysyen samalla fyysisessä kehossa. Jokainen shaumbra joka lukee tätä, tuntee osan itsestään sinussa. Itse asiassa, haluaisin pyytää kaikkia jotka lukevat tämän, yhdistymään Johniin – ei säälistä tai surren, vaan kunnioittaakseen sitä nerokasta tilannetta, jonka hän on luonut itselleen. Se on todella nerokas, vaikkei hän ehkä tunnistakaan sitä tällä hetkellä. Lähestykää Johnia säteilyllänne ja kharismallanne ja kertokaa hänelle, ettei hän ole yksin.

Ja John, ehdotan, että luet Maria Szepesin kirjan "The Red Lion". Se on yksi vaikeasti löydettävistä kirjoista, mutta luulen, että se on saatavilla pdf-muodossa jostain Australian kirjastosta. Muuten sitä on Amazonissa aina silloin tällöin saatavilla kova- tai pehmeäkantisena versiona. Se kertoo nuoresta mestarista, joka saa itsensä kurjuuden maailmaan ja tulee siitä ulos todellisena mestarina St. Germainin ohjauksessa. Kirja kirjoitettiin 1945 ja se oli kielletty pitkän aikaa, mutta nyt shaumbrat ovat herättäneet sen henkiin. Tavallaan se on kertomus heräämisestä. Se on hyvin synkkä toisinaan, mutta sillä on tietynlainen loppu … No, lue itse. Näet, miksi ehdotan sitä.

Minäpä lopetan sanomalla näin: kaikki on ok, John. Sinun ei tarvitse jäädä vanhaan enää, on kyse sitten vanhasta itsestäsi tai maapallon vanhasta tietoisuudesta. Etsi hiljaista aikaa ja sano sitten ääneen selvästi: "Olen valmis!" Pian sen jälkeen Adamus vie sinut matkalle uusiin mahdollisuuksiin ja hän työskentelee kanssasi henkilökohtaisesti, kuten kaikkien shaumbrojen jotka ovat tietoisesti valmiita. Elämäsi alkaa muuttua tavoilla, joita et olisi voinut kuvitella energeettisen vankilasi muurien sisäpuolella. En sano, että siitä tulee helppoa, koska meillä kaikilla on kerroskaupalla syyllisyyttä, häpeää ja rajoituksia irtipäästettävänä. Meillä kaikilla on aspekteja, jotka ovat panostaneet rajoituksiin ja kaaokseen, meillä kaikilla on epäilyksiä arvoisuudestamme ja me kaikki mietimme, onko unelma vapaudesta edes mahdollinen. Se on. Tiedän ilman epäilyksen varjoa, että on. Niin haastava kuin tilanteesi onkin nyt, se on jumalaisesti tarkoituksenmukainen. Yhtenä päivänä pikapuoliin haluaisimme kaikki lukea artikkelisi omasta oivalluksestasi tästä Shaumbra-lehdestä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

Kharisma-sarja, shoud 11
KHARISMA 11

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
1.8.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, päivänselvästi Adamus. Aah!

Ei ole St. Germain tänään, ei ehdottomasti Kuthumi – tänään on pelkkää Adamusta, tähtiesiintyjäpäivä (yleisö hurraa ja taputtaa).
Taputatte nyt, mutta vähänpä tiedätte, mitä minulla on mielessä.

Ja rakas Edith, sanottiin, että video olisi vähän epämiellyttävä sinulle (viitaten ennen kanavointia esitettyyn Anoukin videoon Lost).

EDITH: Voi, ei. Ei se saanut oloani tuntumaan epämiellyttävältä.

ADAMUS: Ei saanut oloasi tuntumaan epämiellyttävältä?

EDITH: Ei. Siinä on vain kyse itsemme rakastamisesta.

ADAMUS: Ehdottomasti! Kuulitte sen Edithiltä! (Yleisö taputtaa) Adamus-palkinto sinulle tänään.

EDITH: Ai, vau!

LINDA: Haa! Minulla on yksi. Minulla on yksi. Ha, haa! Ha, haa, haa!

ADAMUS: Saat Adamus-palkkion.

LINDA: Minulla on yksi!

ADAMUS: Siinä on kyse vain itsensä rakastamisesta, kyllä.

LINDA: Tulossa.

ADAMUS: Itse asiassa minun täytyy kertoa pikku tarina. Valitsin sen. Ei suosikkimusiikkiani, mutta kenties suosikkiaiheeni – itsensä rakastaminen. Ja yhdessä
kohtaa rakas Geoffrey, Cauldre, vähän hermostui ja aikoi laittaa jotain laimeaa, ei-loukkaavaa, ei-epämiellyttävää. Ja hän käytti jopa Edithiä tekosyynä ja sanoi:
"Edithille tämä video saattaa olla epämukava." Olinko oikeassa, rakas leidini? (Hän antaa suukon Edithille ja yleisö sanoo "oiiii!")

EDITH: Kiitos (Adamus suutelee uudestaan). Kiitos.

ADAMUS: Ei lainkaan epämiellyttävää. Voi, joku rakastaa itseään ja laulaa … oi.

LINDA: (tuoden Adamas-palkinnon) Se on ainoa.

ADAMUS: Ja haluaisimme saada hyvän kuvan tästä. Edith, sinulle (Adamus antaa palkinnon hänelle).

EDITH: Kiitos oikein paljon.

ADAMUS: Sinulle. Kyllä, kyllä (vähän taputuksia). Käsitätkö, ettemme anna kovin monia näitä enää – nyt kun sellaisen voi osaa netistä 44 dollarilla (muutama
naurahdus). Mutta se on sinun.



Aah, yksi suosikkiaiheeni on itsensä rakastaminen ja meillä on taipumusta – teillä on taipumusta – tuntea se epämukavaksi toisinaan ja melkein nolostua siitä joskus.
Tässä meillä on kaunis musiikkivideo, joka puhuu eksymisestä – tiedän monien teistä tuntevan niin, eksyneeltä omaan lauluunne – ja grafiikkaa, erittäin ammattimaisesti
tehty, mutta painaudutaan itseään vasten kylpyammeessa (naurua kun Adamus asettuu mukavasti Edithin viereen). Tai kutsukaa minua. (Adamus naureskelee)

Niin rakkaat ystäväni, teemme tänään vähän eri tavalla, vähän eri tavalla.

Ensinnäkin ymmärtäkää, että olen itse asiassa täällä tässä shoudissa – ja shoud on me kaikki. Shoud on heijastus meistä kaikista. Silloin kun on hyvin mahtava shoud,
virstanpylväs-shoud, se johtuu siitä, että olette valmiita ottamaan seuraavan askeleen. Se ei aina tunnu hyvältä tuolla hetkellä, se ei ole aina mukavaa silloin, mutta
sallitte menemisen seuraavalle tasolle. On helppoa joskus jäädä elämässänne vallitsevaan tilaan ja vain ajatella elämän olevan erilaista, muttei koskaan salli sen olla
erilasta, ei tee rohkeita liikkeitä.

Jumalan kaataminen

Viime kuussa teimme rohkean liikkeen. Teimme Jumalan kaatamisen (naurua). Teille jotka ette tiedä, mistä puhun, niin on joitain, mitä kutsutaan "lehmän kaatamiseksi".
Lehmän kaatamiseksi. Kyllä, amerikkalaiset täällä tietävät, mitä se on. Uskon, että sitä on harrastettu melko paljon täällä. Mutta te joille se ei ole tuttua ja haluatte tehdä
jotain tänä iltana … (Naurua ja yleisö sanoo "ei!") Menkää lehmälaitumelle, kun lehmät nukkuvat. Ja kun näette, että lehmä nukkuu, kaadatte sen yhdellä sormella, ilman
varsinaista ponnistusta (Adamus naureskelee). Ei, ei, lehmä ei välitä, kunhan se saa syödä seuraavana päivänä.

Teimme Jumalan kaatamisen. Se oli valmis, koska Jumala on melko uninen. Jumala on melko veltto ja Jumala on laitumella, tavallaan … (hän näyttää väsynyttä naamaa).
Voi, olen vakavissani. En kutsu Jumalaa lehmäksi (muutama naurahdus). No, kenties kutsun (lisää naureskelua). Se oli täysin valmis kaadettavaksi, menemään kumoon.
Se oli iso askel. Ette ehkä oivaltaneet sitä viime kuussa, mutta on valtava askel, että voimme edes puhua siitä huolestumatta, että joku katselee tai kuuntelee, koska no,
teidän ei tarvitse huolestua. Kukaan ei kuuntele tätä! (Adamus nauraa)

Huolestumatta jälkiseuraamuksista, koska niin paljon kuin Jumala onkin osa massatietoisuutta, ihmiset haluavat sen muuttuvan. Ihmiset haluavat todella muutoksen Jumalassa,
mutta he pelkäävät. He pelkäävät, että se olisi liian suuri muutos tai muutos väärään suuntaan, mutta he ovat tavallaan kyllästyneet Jumalaan sellaisena, kuin ihmiset ovat
tunteneet sen. He haluavat jonkin vähän dynaamisemman, virkistävämmän, yksinkertaisemman – ei vain joidenkin kärttyisten vanhojen miesten opettamaa.

Itse asiassa asiat tekevät oikeasti läpimurron Jumalarintamalla, sitten kuin naiset yhtä lailla kuin miehet jakavat tämän Jumala-asian, kun he saarnaavat. Minusta se on hyvin
kummallista – se oli kummallista 300 vuotta sitten, mutta vielä kummallisempaa nyt – että pappien täytyy olla miehiä ja rabbien yleensä miehiä ja saarnaajien ja kirkkoherrojen
yleensä miehiä. Ei aina, mutta yleensä. Se on erittäin kummallista. Se oli kummallista silloin. Kaikki tiesivät, että jotain puuttui, mutta kukaan ei aikonut puhua siitä. Ja tässä
olemme 300 myöhemmin ja se puuttuu edelleen. Mutta tiedätte, milloin tapahtuu muutoksia jossain pääkirkossa ja uskonnollisissa järjestöissä ja sallitaan naisten seistä edessä.

Mutta joka tapauksessa teimme vähän Jumalan kaatamista viime kuussa ja se meni kumoon ja on jälkiseuraamuksia. Tarkoitan, että sitä on hauska tehdä ja katsella, kun koko
Jumala, tämä suuri ja voimakas, kaikkitietävä olento– pum! kaatuu tuosta vaan.

Teillä on kuitenkin jälkiseuraamuksia. Se alkaa ravistella ja horjuttaa sitä perustaa, jolle monet asiat oli rakennettu. Se alkaa repiä asioita alas sisäisesti. Vaikka tiedän, että
kaikki teistä ajattelevat, että te ette ole uskonnollisia, mutta oli edelleen jonkinlainen vanha panostus Jumalaan. Alatte päästää irti siitä ja asioita tulee esiin, koska Jumala
on kuin suuri tukahduttava peitto monien asioiden päällä – pelko, syyllisyys, häpeä ja muistojen piilottaminen – kaikki tämä samalla, kun rukoilette Jumalaa. No, kun se lähtee
pois, asioita tulee esiin.



Sandra.

SANDRA: Olen juuri tulossa.

ADAMUS: Kahvia.

SANDRA: Olen juuri tulossa (muutama kikatus).

ADAMUS: Kyllä. Kiitos, rakkaani. Kiitos. (Vähän taputuksia) Kippis. Ryntää vain vapaasti tänne koska tahansa, kunhan kyse on kahvistani, ei mistään muusta.

Se siis ravistelee monia asioita ja luultavasti huomasitte, että monin tavoin oli hullu kuukausi, erilainen kuin tavallinen hullu. Oli hullu kuukausi – tuntui vähän eksyneeltä, irtonaiselta, ankkuroimattomalta ja vähän epämukavalta, kun vanhaa perustaa ei ollut – ja se on ehdottomasti tarkoituksenmukaista. Se tuo esiin asioita, kuten "Rakas John" –kirjeen, josta puhuitte
aiemmin. Se tuo esiin "Rakas Susan" –kirjeitä. Se tuo esiin "Rakas Mary" –kirjeitä, "Rakas Benjamin" –kirjeitä, "Rakas Richard" –kirjeitä. Se toi esiin paljon asioita ja se toi ne pintaan.
Ja silloin kun asioita tuodaan pintaan ja ne paljastetaan ns. valolle tai tietoisuudelle, se sattuu jonkin aikaa. Se on epämukavaa, ettekä te tai minä halua palata mukavaan pikku paikkaanne
ja yritä tehdä siitä vain vähän mukavamman. Menemme tästä läpi. Menemme siitä läpi ja se on vähän epämukavaa ja se tavallaan repii ihmisalgoritminne kudelmaa ja se tarvitsi repiä.
Ja se jatkuu.

Hämmästyttävä asia kuitenkin on, että kun ymmärrätte, mitä tapahtuu, vaikka onkin vähän tunne-, mentaali ja kenties fyysistä kipua, sanotte: "Ai, okei. Tätä tapahtuu." Se on paljon
helpompaa kuin olla ehdottomassa pimeydessä ja sanoa: "Mikä minussa on vikana?" Se on kamalaa. Kyllä, on epämukavia aikoja, sopeutumisaikoja, mutta kun ymmärrätte, että se on tarkoituksenmukaista ja laajennutte sen yli, se on paljon miellyttävämpi, paljon helpompi ottaa vastaan.



Kaikki nyt-hetkessä

Kun seison tässä nyt puhumassa, puhun jokaiselle teistä. Tämä on teidän shoudinne. Tämän te luotte. Mutta teen sitä yhtä paljon myös itselleni, yhtä paljon minua varten, koska kun
puhun tässä ja periaatteessa tulkitsen tai ilmaisen teidän viestinne ja omani, minussa on osa joka kuulee tämän nyt – osa minua. Se on osa, joka ei ole ylösnoussut mestari. Se on osa,
jolla on erittäin vaikeaa 2600 vuotta sitten. Se on osani, joka on hyvin turhautunut, hämmentynyt ja eksyksissä. Niinpä seison tässä puhuen itselleni, sanoen itselleni: "Käyt läpi evoluutiota, avautumista. Tulee valaistumisen aika." Seison tässä puhumassa menneisyydelleni eikä menneisyys ole tuolla jossain. Itse asiassa menneisyys on aivan tässä.

Teette samaa itsenne kanssa tällä hetkellä. Puhutte menneisyydellenne. Puhutte nykyhetkellenne, ajankohtaiselle ajallenne. Ja teissä on osa, jonka sanoisitte puhuvan teille tulevaisuudesta
– mutta se ei oikeasti ole, kaikki on nyt-hetkestä – sanoen: "Kaikki selviää." Sen on pakko. Sen on pakko. Kaikki yhdistyy ehdottomasti mitä kauneimmalla ja hämmästyttävimmällä tavalla,
jonka te loitte – ei kukaan muu. Jonka te loitte. Niinpä huolimatta monista asioista, joista olette huolissaan ja joita ihmettelette tällä hetkellä, kun ihminen istuu täällä ja ajattelee, että
on jotain, mitä ette ole vielä tajunneet, ihmettelee, mitä tulee seuraavaksi, ja kenties on huolissaan siitä, kenties turhautunut elämään, on tuo osanne, joka puhuu teille juuri nyt ja sanoo:
"Vedä syvään henkeä. Rentoudu. Rentoudu."

Nimittäin mielenkiintoista on, ettei ole oikeasti menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kaiken on tapahduttava nyt-hetkessä. Kaiken on tapahduttava nyt-hetkessä. Mitään ei voi
tapahtua menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Niinpä myös tuo ylösnoussut mestarinne on nyt-hetkessä, samassa nyt-hetkessä kuin tämä ihminen on ja menneisyys.

"Mikä on siis ongelma?" sanotte. "Miten ihmeessä en tajua sitä?" No, koska näette tai tiedostatte vain pienen osa nyt-hetkeä. Kaikki tapahtuu nyt. Ei ole menemistä tulevaisuuteen – se on
aivan tässä. Ja tavallaan voitaisiin sanoa, että sanotte itsellenne nyt: "Avaa tietoisuutesi. Salli tietoisuutesi. Salli itsesi oivaltaa kaikki, mitä on tässä nyt-hetkessä." Ei mielessä, ei älyllisesti.
Teet sen olemalla ehdottoman rohkea ja uskalias ja sanomalla: "Minulla ei ole mitään menetettävää. Aion ehdottomasti avautua nyt." Ja lakkaa sitten ajattelemasta sitä. Se on hyvin tärkeää.
Ja Itsesi, valaistunut, oivallettu Itsesi sanoo sen sinulle nyt: "Lakkaa ajattelemasta sitä. Jatka vain sitä, mitä haluat tehdä." Sallit. Avaudut ja sallit ja sitten lakkaat ajattelemasta sitä. Jatkat jokapäiväistä elämääsi. Jatkat sitä, mitä haluat tehdä.

Vedetäänpä syvään henkeä ja tehdään se nyt.

Ei mitään uutta

Tänään en aio kertoa teille mitään uutta. Sori. Olette kuulleet jo kaiken, mitä aion kertoa teille – oli se sitten tällä tai ns. menneisyydessä tai valaistunut Itsenne kertoo teille tämän.
Olette jo kuulleet sen. Tiedätte sen jo. Niinpä ei ole mitään uutta tänään. Ja minun oli mainittava tämä, koska on melko monia, jotka seuraavat tätä saadakseen uutta: "Mitä uutta hän
sanoo tänään?" Jäätte kiinni uuteen. Kaiken on oltava uutta. Ei ole. Ei ole oikeasti mitään uutta.

Voin kertoa teille samat vanhat jutut täysin uudella tavalla, jota voitaisiin ajatella uudeksi, mutta se ei oikeasti ole. Jos palaatte aiempiin shoudeihin Tobiaksen kanssa – Luoja-sarjaan,
Mestari-sarjaan, joihinkin muihin sarjoihin – mikään ei ole uutta. Hän on sanonut sen jo aiemmin. Sanon sen vain eri tavalla – huvittavammalla tai häiritsevämmällä tavalla, sanon sen
vain eri tavalla – mutta sen lisäksi ei ole mitään uutta, koska valaistunut oivallettu Itse on jo kertonut teille kaiken. Se on jo kertonut teille.

Mainitsen tämän siis teille, jotka tulette tänne vain saamaan uutta ja raportoitte vain uutta – "Mitä uusia asioita hän sanoi?" – ja vain haukottelette sille, minkä luulette kuulleenne aiemmin.
Teidän ehkä kannattaa lähteä nyt. Soitan teille sitten, kun puhumme jostain uudesta – en koskaan (vähän naureskelua).

Siinä on viehätyksensä. Se on kuin riippuvuus. Puhun enemmän siitä tulevassa Riippuvuudet-tilaisuudessamme. Mutta on pakkomielle uudesta – "On pakko löytää jotain uutta." Pakko löytää
jotain uutta ensinnäkin, jotta voin olla se, joka kertoo kaikille muille: "Kuulin juuri jotain uutta." Sen on oltava jotain uutta, koska olette todella kyllästyneet vanhaan. Teidän on saatava
tuota uutta melkein häiriötekijänä, koska ette oikeasti koskaan tehneet tuota vanhaa, mitä sanottiin aiemmin, ette koskaan oikeasti vieneet sitä loppuun tai sallineet sitä, joten on oltava
jotain uutta. Ja olen vähän kyllästynyt siihen. Seiskää minun sandaaleissani hetki – aina on keksittävä jotain uutta joka kuukausi vain noille "uutta"-ihmisille, niille jotka pitävät uudesta.

Niinpä päätin: ei tänään. Ei tänään. Tänään ei ole mitään uutta. Ja nyt jos pääsemme eroon kaikista niistä, jotka tulevat tänne vain saamaan uutta, voimme äästä asiaan. Okei, tehdäänpä
jotain uutta nyt, kun he ovat poissa (naurua).

Se on energiaruokkimista. Se on ärsyttävä. Se on kuin: mikä minä oikein olen, jokin viihdyttäjä täällä edessä? (Joku yleisöstä sanoo "joo" ja vähän naurua) Okei! Tehdäänpä jotain uutta!!
(Lisää naurua)



Te ette tule tänne saamaan uutta. Tulette tänne vain avautumaan. Olen vain suuri purkinavaaja elämässänne (Adamus naureskelee). Tulette tänne vain avautumaan. On helppoa jäädä
jumiin "tuolla ulkona". Ette näe minun jäävän maisemiin shoudin lopussa. Lähden, koska on erittäin helppoa jäädä jumiin ja ansaan tuonne. Oikeasti on – ettekä ole ainoastaan jumissa
jokapäiväisissä toimissanne, vaan olette jumissa myös kehossa. Minä tulen sisään ja vuokraan tämän kehon muutaman kerran kuussa ja siirryn eteenpäin. Mutta on rankkaa. Tulemme
tänne vain antamaan teille vähän – aioin sanoa "henkistä hierontaa", mutta se ei ole sitä, vaan tietoisuushierontaa ja teemme vähän ihmisenne kaatamista (Adamus naureskelee).

Oletko koskaan tehnyt sitä, Kerri? Lehmän kaatamista?

KERRI: Ei, en ole.

ADAMUS: Kokeile sitä.

KERRI: Voisin harjoitella sinulla.

ADAMUS: Kokeile sitä (vähän naurua). Joo.

KERRI: Minulla on hauskan kaatamista.

ADAMUS: No, minun täytyy nukahtaa ensin enkä koskaan nuku.

KERRI: Ai.

ADAMUS: Siis kyllä, kokeile sitä. Ota kuvia, joo, ja haluaisimme nähdä videon ensi kuussa (Adamus naureskelee).

KERRI: Okei. Onko se jokin tehtävä, professori?

ADAMUS: Ei. Se on kuin menemistä huvipuistoon (Adamus naureskelee).

Siis ei mitään uutta. Kaikki on tässä. Miksi ette tiedä sitä? Koska ette ole vain avautuneet sille. Siinä kaikki. Miksi? Se on suuri haaste? Ja miksi? Menen siihen taas tulevassa
tilaisuudessamme, mutta teistä tulee riippuvainen elämästä. Teistä tulee riippuvainen siitä. Teistä tulee riippuvainen matkasta. Teistä tulee riippuvainen ongelmista. Teistä
tulee riippuvainen koko jutusta ja tulette tänne kuuntelemaan Itsenne, valaistuneen Itsenne sanovan: "Vedä vain syvään henkeä. Vedä vain syvään henkeä ja salli."

Ristiriitaisuuksia

On toinen asia, jonka halusin tuoda esiin. Havaitsette luultavasti jo tai havaitsette vielä enemmän, että elämästä on tulossa sarja ristiriitaisuuksia ja se on vaikeaa. Ihminen
pitää siitä, että asiat ovat kivasti järjestetty ja se tietää, missä piste A, piste B ja piste C ovat. Huomaatte luultavasti valtavia ristiriitaisuuksia itsessänne, siinä mitä kerron
teille – ristiriitaisuutta siinä, että toisaalta sanon: "Olkaa elämässä. Olkaa elämän ilossa", mutta seuraavassa hetkessä sanon, että olette riippuvaisia elämästä. Sanotte: "No,
eikö siinä ole ristiriita?" Ei lainkaan. Ei lainkaan.

Yhtenä hetkenä puhumme avoimuudesta, seuraavana hetkenä puhumme fokusoitumisesta. Eikö se ole ristiriitaista? Ei. Ei oikeastaan. Ei oikeastaan, erityisesti kun alatte sallia
itsenne olla ja-tilassa, koska ristiriitaisuuksia on eri todellisuus-, värähtely- ja energiatasoilla. On suuria ristiriitaisuuksia ns. luonnon ja sen välillä, mitä on muissa todellisuuksissa.
Ja siitä syystä on vaikeaa nähdä niitä, koska tarkastelette asioita odottavin silmin – että kaiken on oltava tietyllä tavalla toisissa ulottuvuuksissa, ja sitten menette sinne ettekä löydä
sitä. No, koska se on "ja". Se on erilaista. Gravitaatio joka toimii täällä, voi olla hyvin erilaista kuin gravitaatio jossain muualla, energiareaktio täällä hyvin erilainen kuin toisissa paikoissa.

Totutelkaa siis siihen. Ristiriitaisuuksiin. Mielessänne ei ole mitään vikaa, kun alatte havaita suuria ristiriitaisuuksia asioissa ja itsessänne – ei ollenkaan mitään vikaa. Itse asiassa,
on oikeasti aika katsoa pelkän lineaarisen ajattelun ja sen yli, että kaiken täytyy olla samanlaista.

Se on aluksi erittäin vaikeaa mielellenne, todellisuusmaisemallenne. Olette hyvin pahalla tuulella. Missään ei ole mitään tolkkua ja on epätoivoisia yrityksiä laittaa kaikki takaisin yhteen.
Ja sitten masennutte ja ahdistutte ettekä saa unta yöllä. No, pääsette siitä yli. Pääsette siitä yli ja alatte oivaltaa, että ruumiillistuneena mestarina on monia eri todellisuustasoja eikä
niiden kaikkien tarvitse sopia yhteen toistensa kanssa. Tämän planeetan fysiikan ei tarvitse sopia vähääkään yhteen toisten ulottuvuuksien fysiikan kanssa.

Siksi se on huvittavaa. Pidätte sitä huvittavana jossain kohtaa. Cauldre puhui tauolla jollekin gravitaatiosta ja siitä energialähteenä, jonka Tesla alkoi ymmärtää. Mutta tiedemiehet eivät
näe sitä tällä hetkellä, koska he olettavat, että tämä todellisuus toimii myös tässä toisessa todellisuudessa – dynamiikat tässä (yksi paikka) soveltuvat tähän (toinen paikka) eivätkä ne sovellu.
On hyvin erilaista. Ja ne kaikki voivat olla rinnakkain yhdessä, vaikka ne eivät olekaan järjestyksessä. Vaikka ne ovat yhteensopimattomia, ne voivat olla rinnakkain yhdessä. Se on valtava pointti.

Siksi sanon, että kaikki on nyt-hetkessä. Mitään ei voi mitenkään tapahtua nyt-hetken ulkopuolella. Nyt-hetken ulkopuolella ei ole mitään. Mutta te hahmotatte, että on menneisyys ja tulevaisuus,
ja on erittäin vaikea havaita, että valaistunut olento on aivan tässä ja myös törppö on aivan tässä. Kaikki on aivan tässä eikä kaiken tarvitse olla yhteensopivaa – yhteensopivaa fysiikkaa, yhteensopivaa energiaa, yhteensopivaa tietoisuutta – kuitenkin kaikki voi olla rinnakkain. Se on valtavaa, erittäin tärkeää.

Mieli kamppailee nyt sen kanssa, kuten muutamat teistä tekevät tällä hetkellä: "Miten se toimii?" Mielenne ei saa selvää siitä ja selitän sitä hetken kuluttua. Rentoutukaa siis vain siihen.
Rentoutukaa siihen. Se on avautumista. Se on avautumista ja on aikoja, jolloin teistä tuntuu hyvin kiusalliselta eikä missään ole tolkkua fyysisesti, älyllisesti, henkisesti ja teistä tuntuu,
että teidät käännetään ylösalaisin, ja se on okei. Se on okei.

Mieli

Monet teistä ovat huolestuneita tulemisesta vähän vanhemmaksi ja mielen sekoamisesta. Nimittäin ei ole kovin paljon eroa vanhaksi tulemisen ja valaistumisen välillä (vähän naurua).
Ei ole. Ei ole, paitsi kyky ymmärtää, mitä tapahtuu.

Käytän esimerkkiä. Kuvitelkaa taskulamppu. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hänen mielensä – no, taskulampun paristot eivät ole aivan yhtä voimakkaat kuin ennen. Ja tämän lisäksi sen
sijaan, että valokeila on hyvin tarkkaan fokusoitunut, se on vähän epätarkempi ja laajempi. Niinpä usein vanhemmat ihmiset joiden ajattelette tulleen vähän höpsöksi – ja he ajattelevat
olevansa vain kummasti onnellisempia kuin koskaan ennen (naurua) – heidän ei tarvitse enää käsitellä kaikkea. Jotkut heistä muuten teeskentelevät sen, jottei heidän tarvitse enää olla
tekemisissä ihmisten kanssa. Mutta mielestä tulee puuromaisempi ja se alkaa ajelehtia toisiin ulottuvuuksiin. On kyse sitten kuolemaulottuvuudesta tai muista ulottuvuuksista, joita jo
on, he alkavat ajelehtia sinne.



Ns. tervejärkinen, rationaalinen ihminen kuuntelee heidän pölpöttävän ja ajattelee: "Voi, heiltä alkaa mennä järki ja toivon, ettei minusta tule koskaan sellaista." No, teistä tulee sellainen
(Adamus naureskelee). Se oli huvittavaa! (Lisää naureskelua) Mutta yhdellä erolla. Kyse ei ole vanhenemisesta. Teille tapahtuu niin, että laajenette mielen tuolle puolen ja alatte havaita toisia
ulottuvuuksia. Ja kun kuulette minun puhuvan siitä, sanotte: "Ai! Se kuulostaa upealta. Se on kuin mahtava tieteiselokuva ja minä olen tähti. Tämä on upea uusi maailma – Star Trek,
Tähtiensota", ja kaikkea muuta. Mutta sitten kun se alkaa tapahtua, sanotte: "Voi ei! Mikä minussa on vikana?! En muista mitään. Voi! Mikä aivoissani on vikana?"

Ne ovat kuin vanhan ihmisen aivot. Ne vain laajentuvat. Mutta fokusenne kadottamisen sijasta, teillä on edelleen – tämä on hyvä uutinen ja huono uutinen – fokus ja paristot täyteen ladattu.
Kyllä, ne ovat. Teillä on edelleen fokus, mutta nyt teillä on yksi fokus täällä ja toinen fokus täällä ja kolmas fokus täällä ja neljäs täällä (osoittaen eri paikkoihin). Teistä tulee nimittäin monifokuksinen. Teillä on kaikki nämä eri valokeilat. Yhden valokeilan sijasta – niin kuin 30-vuotiaalla on vain yksi valokeila fokusoituneena tähän – alatte laittaa niitä kaikkialle.
Se on hyvin outoa ensin, mutta haluan teidän menevän kanssani hetkeksi paikkaan, missä se ei ole outoa. Okei?

Tässä siis ihmettelette nyt: "Mitä minulle tapahtuu? En muista kaikkea." Laitatte vain fokuksenne moniin eri todellisuuksiin. Mieli yrittää ymmärtää sen, muistaa sen, saada tolkkua
siitä, mutta se ei pysty. Se ei pysty. Suurin virhe on – odotan loppuun, ennen kuin paketoin tämän – se ei pysty. Lakatkaa siis yrittämästä. Se on niin yksinkertaista.

Mielellänne on fokus täällä ja se pysty fokusoitumaan vain tänne – kenties tänne (toinen paikka) ja vähän sen yli, mutta ei kuitenkaan paljon – joten lakatkaa panemasta mieltä ymmärtämään
sellaista, mihin se ei pysty. Se ei pysty.

Tulkaa siis kanssani nyt. Emme tarvitse musiikkia tai mitään, mutta tulkaa kanssani nyt-hetkeen, siihen mikä ei ole uutta. Okei? Ensimmäinen asia. Se ei ole uutta. Emme mene mihinkään uuteen tässä, koska olette jo siellä. Ja tämä ei ole mielen peliä – tämä on nimeltään "Todellisuuden 101" (eli todellisuuden perusteet). Tulkaa kanssani hetkeksi sinne, missä teillä on tämä fokuspaikka tällä maapallolla – kehonne, ajatuksenne, identiteettinne. Sen pitäisi olla helppoa. Tätä teette joka päivä – missä ovat tapanne ja missä teillä on tasapainon ja havaitsemisen tunne.

Okei. Nyt meillä on se. Se on selviö. Mutta juuri nyt tällä samalla hetkellä, älyllisen ajattelun tuolla puolen, on toisia asioita, joita kutsuttaisiin ulottuvuuksiksi. Haluaisin myös päästä puolessa vuodessa siihen, ettemme käytä enää sanaa "ulottuvuus". Se kuulostaa niin new age –äitelältä. Ne ovat vain todellisuuksia. Ne ovat vain ilmaisuja ja juuri nyt teillä on niitä. Juuri nyt ne ovat olemassa.

No, voin todistaa sen. Teette sitä unissanne joka yö. Jotkut teistä muistavat, jotkut teistä eivät, mutta menette toiseen todellisuuteen, toiseen ilmaisuun, toiseen kokemukseen. Ja usein se menee fyysis-älyllisen yli, joten siihen on vaikea samaistua, mutta se on siinä. Esimerkiksi sielunne, "minä olen" –olemuksenne vain laulaa tarvitsematta käyttää äänihuulia, koska niitä ei tarvita. Se vain laulaa, tuntee tuon ilmaisun tulevan läpi. Se on yksi todellisuus.

On myös todellisuus, fokus, "ja", missä olette tyytyväinen. Tyytyväinen – en halua käyttää sanaa "rauha", koska silläkin on väärä merkitys – mutta teille on vain ok kaikki, mitä tapahtuu monilla tasoilla.

Se on tässä nyt. On sinä, fokus joka on opettaja, upea opettaja. Sen ei tarvitse olla täällä fyysisessä kehossa, mielessä. Se voi olla, mutta sen ei tarvitse olla. Ja siinä jaatte kharismaanne, valoanne. Teillä ei tarvitse olla 100 ihmistä istumassa edessänne kovilla tuoleilla ihmetellen, milloin he saavat pizzaa (muutama kikatus). Ei. Voisitte olla vain toisessa fokuksessa ja säteillä kharismaanne. Se on opettamista. Kuka sanoi, että sen täytyy tapahtua ryhmän edessä? Sellainen ei itse asiassa aina toimi kovin hyvin – mutta olette vain säteilevä.

Teillä on toinen fokus, niin ei-ihminen että sitä on melkein vaikea ymmärtää, niin ei-keho, ei-mieli, että se on vain olemista. Olemista. Se on aivan siinä.

Ja on toinen fokuksenne, ilmaisu joka – uskokaa tai älkää – haluaa tehdä kaiken uudestaan, koko ihmisjutun uudestaan. Ei, vaan oikeasti. Oikeasti. Se pelottaa minua (Adamus naureskelee). Ei, vaan se ymmärtää tämän jutun, monimuotoisuuden, "ja". Ja se ymmärtää, ettei oikeasti ole tuskaa tai traumaa, ja se ymmärtää, että kyse on vain hämmästyttävästä kokemuksesta, ei testistä ja se haluaa tulla takaisin. Se todella haluaa. Ja on toinen fokus, joka on jo tullut. Toinen elämä. En sanonut "tämän jälkeen" – se voi olla ennen tätä. Se voi olla ennen tätä.

Kyllä, voitte olla ylösnoussut mestari ja teillä on uusi elämä eikä sillä ole merkitystä, missä se on. Sillä ei ole merkitystä, onko se ennen valaistumista vai sen jälkeen, koska millään siitä ei ole merkitystä tietyssä pisteessä. Sillä ei ole. Voitte olla ehdottomasti ylösnoussut ja sanoa: "Haluan tehdä uuden ilmaisun." Ja voitte tehdä sen eri tavalla, tarvitsematta käydä läpi tavallista syntymäprosessia, kuten Tobias kävi. Ja voitte tehdä sen vain pitääksenne hauskaa. Voitte tehdä sen tulematta täysin päihtyneeksi ja filosofiseksi ja jumiutuneeksi ja kaikkea muuta. Ja olette kaikkia näitä asioita.

Nyt minä sanon sen, te sanotte sen – valaistunut Itsenne joka on ehdottomasti tässä, sanoo sen, yrittäen tehdä asia selväksi ihmisfokukselle, joka istuu näissä tuoleissa tai katselee internetin kautta – ja te sanotte tavallaan: "Just joo! Tämä ei ole uutta. Tiedän tämän kaiken. Tiedän tämän. Se on hyvin helppoa. Olen ja-olento. En ole paskan vankina!" Tein se herättääksenne teidät (muutama naurahdus). Jotkut teistä olivat tavallaan puolinukuksissa. Ette ole missään vankina – betonissa, paskassa, missään. Ette ole! Se oli vain se fokus, missä olitte. Mutta kuten tiedätte, osa teistä – eivät kaikki – kävelee ulos ovesta ja sammuttaa myöhemmin internetin ja palaa takaisin yhteen fokukseen. Kun teette sen, pysähtykää.

--- jne ---
Lue loppuun :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... a-shoud-11

[Anita <3 ..]

KULJE ETEENPÄIN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Uuden 5.9. alkavan shoud-sarjan nimi ja suunta on jo päätetty – Adamus päättänyt tietenkin. Uusi nimi on "Kulje eteenpäin – vallaton elämä".

Nimen pitäisi antaa sinulle merkin siitä, minne menemme seuraavien 11 shoudin aikana. Se on vähän arveluttavaa, jopa kovan linjan shaumbralle. Adamus on maininnut "vallattoman elämän" ohimennen joissain viimeaikaisissa shoudeissa ja mennyt enemmän yksityiskohtiin Keahak-sessioissa, mutta nyt meitä kutsutaan ylittämään tuo kuuluisa veteen piirretty viiva ja alkamaan elää sitä.

Muistan, kun puhuin toiselle kanavoijalle jokin aikaa sitten. Keskustelimme tulevasta työpajasta, jonka pidimme yhdessä, kun hän mainitsi puhuvansa omassa esityksessään tulemisesta voimakkaaksi olennoksi (suom. huom. sama sana merkitsee mm. voimaa ja valtaa ja vastaava adjektiivi mm. voimakasta ja vaikutusvaltaista). Nieleskelin ja mainitsin Adamuksen näkemyksen vallasta tai paremminkin valtaharhasta vapautumisesta. Ystäväni näytti hyvin yllättyneeltä ja yritti sivuuttaa sen sanomalla, että liiallinen valta ei ole hyvä asia, mutta useimpien ihmisten täytyy päästä omaan voimaansa. Selitin, ettei Adamuksen kirjoissa ole kompromissia. Kyse on siirtymisestä valtatarpeen yli täysin. Onneksi kanavoijakaverini ei käyttänyt V-sanaa liikaa esityksensä aikana, mutta luulen, että hän oli vähän eksyksissä ilman sitä.

Itse asiassa nimi "Kulje eteenpäin – vallaton elämä" tuli esiin John Flahertyn kanssa pidetyn Addiction Unplugged –työpajan aikana elokuun lopussa. Työpajassa oli kyse riippuvuuksista, mutta Adamus käänsi tavalliseen tyyliinsä kaiken ylösalaisin toteamuksellaan, että KAIKKIEN riippuvuuksien ydinsyy on vallanhalu. Hän totesi, että sekä fyysiset että ei-fyysiset riippuvuudet laukaisevat aivoissa dopamiinierityksen ja antavat meille tyydytyksen- tai euforiantunteen jo ennen ryhtymistämme riippuvuusaineen nauttimiseen tai riippuvuuskäyttäytymiseen. Dopaniinilisäys on yksilön täysivaltaisen energian valheellinen korvike ja se aiheuttaa väliaikaisen valtaharhan. Kun harha häviää, riippuvuus tuohon aineeseen palaa uudestaan ja uudestaan vallantunteen saamiseksi.

Ajattele ujoa ja hiljaista miestä, joka juo muutaman cocktailin ja yhtäkkiä hän tuntee itsensä voimakkaammaksi – vähemmän epävarmaksi ja haavoittuvaksi. Hänestä tulee äänekäs ja aggressiivinen ja hän heittää estonsa, suodattimensa ja sisäisen tuskansa pois. Hän luulee olevansa Supermies, ainakin viinan ja dopamiinin haihtumiseen saakka. Seuraavana päivänä hän tarvitsee taas tuon valtaruiskeen, koska hän tuntee olevansa fyysisesti ja henkisesti maassa ja nyt hän on pitkän riippuvuusprosessin alussa.

Addiction Unplugged –työpajassa Adamus sanoi, että myös monet ylösnousseet mestarit olivat riippuvaisia jostain. Riippuvuutta voi olla fyysisiin aineisiin, mutta monissa tapauksissa sitä on asioihin, joita emme normaalisti liittäisi riippuvuuskäyttäytymiseen – kuten kuntoilu, uskonto, henkisyys ja kyllä, myös kanavointi. Se laukaisee samanlaisen dopamiinisyöksyn, joka saadaan alkoholista, huumeista tai seksistä. Jotkut mestarit olivat riippuvaisia hengitysharjoituksista ja toiset meditoinnista tai henkisistä rituaaleista. Adamus huomautti, että valaistumisen tuleminen saa ihmisen usein riippuvaiseksi elämästä itsestään, erityisesti kun hän oivaltaa, että tämä saattaa olla hänen viimeinen elämänsä maan päällä. Hänestä on vaikeaa päästää irti elämän upeista ja ihmeellisistä asioista, mukaan luettuna oleminen fyysisessä kehossa kaikkien sen nautintojen ja mysteerien kera.

Mutta ei huolta. Adamus totesi myös: "… ennemmin tai myöhemmin teillä on jokin riippuvuus ja voisitte myös pitää hauskaa sen kanssa". Jotkut riippuvuudet ovat haitallisia keholle ja mielelle, kun taas toiset pelkästään käyttäytymis- ja mielihyvämalleja. Mutta Adamuksen mukaan jokaisen riippuvuuden ydin on vallanhalu.

Valta on halu ja yritys saada energiaa itsensä ulkopuolelta. Se liittyy suoraan seksuaalienergiavirukseen, josta Tobias puhui Seksuaalienergiakoulussa. Valta on hyvin viettelevää (ja riippuvuutta aiheuttavaa). Sitä voi tulla rahasta, kuuluisuudesta, auktoriteetista, toisten kontrolloinnista, fyysisestä vahvuudesta, fyysisestä aistillisuudesta, älykkyydestä, hypnoottisesta karismasta ja monesta muusta. Ne jotka etsivät valtaa, etsivät oikeasti valheellista energiaa itsensä ulkopuolelta, ja se on perimmiltään totta, mutta todellisuus on vähän haastavaa. Miten ollaan vallaton vallan motivoimassa maailmassa? On yksi asia istua kotona lukemassa inspiroivaa kirjaa, mutta miten kuljet vallattomana ajaessasi liikenneruuhkassa, osallistut tärkeään kokoukseen töissä tai menet vain ostoksille? Elämä voi olla kuin suuri flipperi, kun kaikki "puskurit" tönivät ympäriinsä yrittäessäsi säilyttää edes jotain tasapainolta ja arvokkuudelta muistuttavaa. Helppoa ja yksinkertaista, vallan motivoimat ihmiset pelaavat valtapelejään sinuun, jos annat pienenkään tilaisuuden. Myös kivat ja rehelliset ihmiset pelaavat valtapelejä, koska he eivät tiedosta muuta.

Miten siis elämme vallattomana valtamaailmassa? Älä ajattele tässä heikkoa ja vahvaa, vaan kahta hyvin erilaista todellisuuden toimintamallia. On valtaulottuvuus ja luomme vallatonta ulottuvuutta. Nämä kaksi voi olla rinnakkain, koska valtaulottuvuus ei näe eikä tiedosta vallatonta ulottuvuutta. Sen silmät saattavat nähdä sinut ja korvat kuulla, mutta se ei tiedosta tietoisuuttasi.

On turvallista sanoa, että tämä seuraava shoudien (ja elämän) vuosi on hyvin mielenkiintoinen. Astumme toiseen maailmaan, vallattomaan maailmaan. Olen varma, että saamme oman osamme törmäyksistä ja mustelmista ja paljon upeita tarinoita kerrottavaksi joku päivä Ylösnousseiden mestareiden klubissa, mutta tiedäthän, tämä työ on henkisiä merirosvoja varten, ei papukaijoja. Itse asiassa luulen, että on uuden shaumbra-t-paidan aika: "Aina merirosvo, ei koskaan papukaija".
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

EI-MINKÄÄN SALLIMINEN

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tässä sitä ollaan kynnyksellä ja sujahdetaan tai sukelletaan pää edellä toiselle puolelle. Tiedän, että (teoriassa) kaikki on tehty ja valmista, kasama. Mutta silti mietin: "Onko tämä se suuri oivallus, mihin olen valmistautunut elämien ajan? Tätäkö on elämäni valaistumisen kynnyksellä?" Kyse ei ole siitä, että odotin punaisen maton tai kultaisten portaiden laskeutuvan pilvistä (vaikka se olisi kivaa), mutta odotin ainakin niiden aaltoina tulevien aspektien ja menneiden elämien muistojen loppumista, jotka sotkevat elämäni ahmyon. Oikeasti, se on uuvuttavaa. Minne tahansa käännynkin, tulen kasvotusten itseni kanssa – enkä välttämättä tuon todellisen ja vapaan versioni.

Epäilyjä on rajattomasti. Ne kysyvät: "Miten on mahdollista, että kaiken tietoisuuteni, viisauteni ja kokemukseni kera löydän itseni edelleen eksyneenä draamaan? Miksi asiat tuntuvat yhtä kaoottisilta ja järkyttäviltä kuin aina ja niissä on vielä vähemmän tolkkua? Ovatko nämä syvät haavat edes minun?" Kunnes muistan: "Mikään ei ole väärin. Valitsin muutoksen ja nyt olen keskellä sen kokemista." Emme shaumbroina ole ainoastaan muutoksenluojia, vaan myös transformaatioeksperttejä. Luulisi, että olisimme rennompia sen kanssa! Onhan muutos täällä meidän vuoksemme ja palvelemassa meitä.

Kenties on hyödyllistä muistaa, että se mitä tässä oikeasti tapahtuu, on paljon syvällisempää kuin ihmiselämän tavalliset ennustettavissa olevat syklit. Sellaiset kokemukset kuin työpaikan tai suhteen menettäminen tai myös syntymä ja kuolema ovat helppo nakki verrattuna siihen tietoisuusmuutokseen, joka tapahtuu siirtyessämme heräämisestä mestaruuteen. Olemme päättäneet luoda täysin uuden suhteen itseemme ja päästää irti siitä matriisista, jolle todellisuutemme on perustunut.

Voitaisiin sanoa, että havahtumaton ihmiselämä on kuin junamatka, jolla maisema muuttuu ihmisen kehittyessä. Oivalluselämä on kuitenkin erilainen: maiseman muuttumisen lisäksi nyt junakin muuttuu, eikä ainoastaan junan muoto, vaan myös sen toiminta, tarkoitus ja käyttöjärjestelmät. Navigointijärjestelmä määritellään uudestaan ja se kommunikoi kanssamme hullulla, uudella tavalla. Siinä missä elämä oli ennen juna raiteilla, se alkaa tuntua yhtäkkiä enemmän autolta pyörien päällä, kunnes seuraavana päivänä havaitsemme lentävämme ilmassa eikä mitään kiintopistettä ole näkyvissä. Juuri tästä syystä nämä muutokset ovat hyvin pelottavia – koska sallimme kiintopisteemme muuttua. Emme vaihda pelkästään kanavaa, jota kuuntelemme, vaan annamme kaukosäätimen mieleltä "minä olen" –olemukselle.

Vaatii tosissaan rohkeaa ja uskaliasta olentoa salliakseen tuollaisen transformaation. Muistakaa, rakkaat tietoisuuskollegat ja merirosvokumppanit, että teemme lopultakin sitä, mikä tuntuu oikealta meille, ja jokaisen todellisuusosan on järjestäydyttävä uudelleen suhteessa meihin. Pioneerina oleminen merkitsee katsomista tulevaisuuteen, jota ei ole vielä luotu, joten elämä on luonnollisesti huolestuttavaa.

Rakastamme epäilemistä, huolestumista ja kysymistä itseltämme, mikä on pielessä, mutta kohdataanpa totuus: jos juuri mitään ei tapahtuisi, olisimme todella järkyttyneitä. Emme voi saada kumpaakin. Emme voi astua vanhan itsemme rajojen yli ja säilyttää edelleen odotetun turva. Voimme kuitenkin tehdä ei-mitään. Toisin sanoen, muutoksen tielle menemisen sijasta voimme sallia sen – kaikessa suuressa kaaoksessaan, melussaan ja epätäydellisyydessään.

Melkein päivittäin kadotan itseni mieleeni ja aspekteihini, vain palatakseni ennemmin tai myöhemmin takaisin muistamiseen. Elämäni on tanssispiraalia, joka liukuu tietoisuuden ja kaikkien häiriötekijöiden välillä. Joskus mietin, mitä itua on käydä sitä läpi, jos aina päädyn samaan paikkaan joka tapauksessa? Enkö voisi vain mennä asiaan ja lakata ylipäätään menettämästä tasapainoani? Sillä tosiaankin sama asia tuo minut joka kerta takaisin muistamiseen:

Vedän tietoisesti henkeä, sallin kaiken olla, mitä on, tunnen hengityksen syvällä vatsassani … sallin lisää ja sanon itselleni: riippumatta siitä, mitä tapahtuu, se on ok, minä olen ok … kenties ei tunnu sitä, että kaikki on hyvin, mutta sekin on ok … itse asiassa millään ei ole merkitystä, paitsi että olen läsnä itseni kanssa, tiedostan, että olen olemassa, ja tiedostan, että tiedostan … hengitän lisää, kunnes luiskahdan tuohon suloiseen ei-mitään-tilaan … silloin tiedän saapuneeni alueelleni, tasapainopisteeseeni.

Kenties se on vain uusi sana hyväksymiselle, myötätunnolle tai sallimiselle, mutta jotenkin ei-mitään-käsite saavuttaa minut parhaiten. Ei-mitään on tila, jossa minun ei tarvitse tehdä tai olla mitään, mennä minnekään, ajatella, vastustaa tai kontrolloida mitään. Siinä ei ole mitään ymmärrettävää ja mitään todistettavaa – olen siinä vain kaikkea, mitä olen, eikä mikään ole oikeasti riittävän tärkeää häiritäkseen tuota rauhaa.

En ole harjoitusten suuri ihailija, mutta jos minun täytyisi myöntää käyttäväni jotain, se olisi ei-mitään-harjoitus. Tällä tavalla huomaan yhdistyväni kerta toisensa jälkeen tietoisuuteeni. Tämä alue on kuin olemista pyörremyrskyn silmässä, missä mikään ei kosketa rauhantilaani, missä voin itse asiassa nauraa tämän maailman naurettavuudelle ja tarkkailla elämäni draamaa, joka näytetään järjestetyn niin yksityiskohtaisesti ja nerokkaan synkronisesti, etten voi yksinkertaisesti uskoa, ettei sillä ole mitään merkitystä.

Tänä iltana menen nukkumaan tietäen, että luultavasti taas huomenna tanssin tuota spiraalitanssia ja liu'un oivaltamisen ja epäilemisen välillä. Ja koska tiedän, ettei minun ehdottomasti tarvitse tehdä mitään, voisin yhtä hyvin nauttia aistillisesta kokemisesta. Sillä kuka tietää, miten monta tilaisuutta minulla on vielä kokea oikeaa ja aspektien vaivaamaa draamaa, sellaista joka saa pääni pyörälle, sydämeni jyskyttämään ja vatsani sekaisin adrenaliinista? Aah, miten aistillista! On uskomatonta ajatella, että nämä ovat viimeisiä kertoja, jolloin koskaan pystyn kadottamaan itseni täysin näihin tiheisiin, tahmeisiin ja hyvin inhimillisiin tilanteisiin. Miksen siis tekisi sitä tyylillä, täysin vereslihalle avautuneena ja leveä hymy kasvoillani sanoen: "Kyllä, olen valmis! Tuokaa se esiin, aspektit! Näyttäkää minulle, mitä teillä on, koska aion nauttia helvetisti teistä, kun vielä voin, suoraan täältä ei-mitään-alueeltani, nojautuen taaksepäin ja syöden popcornia. Katsotaanpa show'ta!


Kim Seppälä on uuden energian kirjoittaja, joka asuu parhaillaan Etelä-Saksassa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Oili]

SE ON MAHDOLLISTA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2015 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yksi ilmaisu joista vähiten pidän, on "se ei ole mahdollista." Se sanotaan monissa eri muodoissa, kuten "en voi/osaa tehdä sitä", "se ei ole sallittua" tai heitto "et voi olla tosissasi!"

Miten monta kertaa olenkaan kuullut ihmisten sanovan: "Se ei ole mahdollista", kun olen matkustanut ympäri maailmaa! Pyysin vaihtaa hotellihuonetta, koska, no, olen mestari enkä halua meluisaa huonetta, joka on vilkkaan kadun yläpuolella. Vastaanottovirkailija sanoo minulle: "Se ei ole mahdollista", koska hotelli on täynnä. "Mutta kello on vasta 14.00 eivätkä kaikki ole varmaan vielä kirjautuneet sisään", huomautin. Virkailija ei pidä haastamisesta, koska tämä on hänen aluettaan (ja valtaansa) kullatun tiskin takana. Hän teeskentelee katsovansa huoneluetteloa tietokoneelta. Muutaman hetken kuluttua hän palaa takaisin vahingoniloisesti hymyillen ja toistaa: "Se ei ole mahdollista. Meillä on aivan täyttä tänä
iltana." Piste: virkailijalle. Nyt pallo on taas minun kentälläni.

Siirrän sivuun "uupunut matkustaja" –aspektini ja puen ylle mestaripersoonani. Kuvittelen itselleni kivan, rauhallisen huoneen. "Milloin rauhallinen huone olisi mahdollinen? Olen täällä seitsemän yötä." Nyt saan hänet nurkkaan. Hän tietää, etten mene pois kuten useimmat asukkaat, jotka hän on vahvistanut. (On tavallisesti vähemmän työtä sanoa "ei", kuin löytää ratkaisu. Suom. huom. kommentti liittyy sanaan "vahvista", joka alkaa kirjaimilla "ei".) Hän tietää, että palaan joka päivä seuraavan viikon.

"Minäpä tarkistan takaa". Hän poistuu "pulpetistaan" ja menee takahuoneeseen. Tämä on tavallinen juoni … hänen täytyy saada tilanne näyttämään siltä, että hän tekee kovasti työtä vuokseni, vaikka kaikki hänen tarvitsemansa on tiskin tietokoneella. Muutaman hetken kuluttua hän tulee takaisin tiukka hymy kasvoillaan, kuin hän olisi juuri taistellut paholaisen kanssa puolestani ja voittanut. "On onnenpäivänne, herra, meillä sattuu juuri olemaan peruutus. Saankin teille rauhallisemman huoneen."

"SE EI OLE MAHDOLLISTA" on ärsyttävää, loukkaavaa ja no, pientä. Kyllä, kenties se on paras sana kuvaamaan, miltä minusta tuntuu tämä loukkaava lause. Se on PIENI, isoilla kirjaimilla. Minusta vain PIENET ihmiset käyttävät tuota lausetta. (En puhu "vertikaalisesti vajavaisista" ihmisistä. Kaikki ystäväni ovat minua lyhyempiä, joten minun on parasta olla koskaan käyttäytymättä alentuvasti niitä kohtaan, jotka pitävät päänsä lähempänä maata ja heidän kehonsa vähemmän pitkulainen.) Ei, puhun PIENISTÄ ihmisistä, jotka käyttävät tuota lausetta kuin ampuja luoteja. Pam!

Muutama päivä sitten olin Hotellin Hiltonin pubissa Sibiussa Romaniassa. Gerhard ja minä menimme puhumaan poikien juttuja ennen päivällistä ja nauttimaan hämmästyttävän taianomaisesta tapahtumasta, jonka olimme juuri saaneet loppuun. Sievä ja muodokas nuori tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme. (Mainitsen muodokkuuden vain, koska hänellä oli erittäin avonainen asu ja hän nautti nojaamisesta miesasiakkaita kohti.) Pyysin lasin cabernet-viiniä. "Ei cabernetia", oli hänen eloton vastauksensa. "Okei, entä merlota?" Jokaisessa baarissa on näitä punaviinejä. "Ei. Ei merlota. Ei punaviiniä. Juot roseeta tai valkoviiniä." Mietin, oliko se ohje vai vaihtoehto.

Nyt sietokyvytön mestari-itseni tuli esiin. Mutta pidin hymyn kasvoillani ja miellyttävän sävyn äänessäni. "Tarkistaisitko ystävällisesti hotellin kahdesta muusta baarista, voivatko he lähettää pullon punaviiniä?" kysyin.

"SE EI OLE MAHDOLLISTA", hän vastasi. Hän ei huutanut niin kuin sanani tässä paperilla, mutta minä huusin sisälläni. Tämä nuori tyttö meni loppuelämänsä "se ei ole mahdollista" –asenteella, vielä pitkään sen jälkeen kun hänen nuorekas rintavarustuksensa alkoi roikkua. Hän kertoisi miehelleen: "Se ei ole mahdollista", kun tämä puhui unelmistaan menestyvänä yrittäjänä. Hän kertoisi lapsilleen: "Se ei ole mahdollista", kun nämä halusivat mennä musiikkitunnille tai rakentaa puulinnoituksen. Minun oli jotenkin pysäytettävä tämä PIENI käyttäytyminen tähän paikkaan, tulevien sukupolvien vuoksi!

Nyt olimme silmätysten (minä istuin ja hän seisoi, mutta hän oli myös hyvin lyhyt). Siinä oli PIENEN mestari mahdollisuuksien mestaria vastaan: "Ahaa, sitten minun on varmasti ok avata oma viinipulloni?" sanoin kädessäni pullo, jonka suunnittelin vieväni päivälliselle hotellinravintolaan. En yleensä kanniskele viinipulloja, jos satuit ihmettelemään (ja sinun pitäisi), mutta oli viimeinen iltamme eikä minulla ollut matkalaukussani tilaa sille. Edellisiltana ravintolan johtaja antoi meidän tuoda oman viinimme, mistä hän sai hyvin avokätisen juomarahan. Kyllä, paljon viiniä virtaa shaumbrojen tilaisuuksissa, mutta kuuleman mukaan niin virtasi myös Jeesuksen tilaisuuksissa. Voit lukea siitä raamatusta.

"Ei, se ei ole mahdollista", hän sanoi. Nämä sanat olivat kuin tuhat kynttä raapimassa liitutaulua. (Huomautus Itselle: selvitä, miksi kynsien ääni liitutaululla vaikuttaa niin moniin ihmisiin? Onko se atlantislainen implantti tai avaruusolentojen salaliitto??)

"Se on mahdollista, neitokaiseni. Minulla on korkkiruuvi mukanani ja voin helposti kaataa tätä viiniä tuohon vesilasiin. Se ON mahdollista. Jos viettäisit vähemmän aikaa esitellen runsaiden rintojesi väliä ja enemmän aikaa kuvitellen mahdollisuuksia, et päätyisi kahteen kurjaan ja psykoottiseen lapseen ja juoppoon aviomieheen tulevaisuudessa! Lopettaisit tämän alentavan tarjoilijantyön, menisit yliopistoon opiskelemaan kvanttifysiikkaa, opettelisit, miten otetaan puhdasta ja ilmaista energiaa runsaista gravitaatioenergioista ympärillämme, ja pelastaisit maailman uhkaavalta PIENTEN ihmisten katastrofilta. Minun ON mahdollista saada lasi punaviiniä! Se pelastaa meidät molemmat!!"

Edellinen kappale on valetta. Peräännyin kerrottuani hänelle, että se on mahdollista – minun täytyi vain kaataa oma punaviinini vesilasiin – mutta en halunnut saattaa häntä vaikeuksiin esimiehensä kanssa, koska tämä oli PIENTEN ihmisten Iso johtaja. Kaduttaa todella, etten sanonut hänelle sitä, minkä totesin edellisessä kappaleessa. Kyllä, se olisi saanut hänet kyyneliin. Hän olisi käynyt muutaman vuoden terapiassa, mutta olisin suositellut erittäin hyvää shaumbra-psykologia (sekä SES:iä) ja hyvin lyhyen ajan päästä hän olisi suunnannut yliopistoon pelastamaan maailmaa. Kadun haluani pelata "mukavasti", ei ISOSTI, mutta Gerhard oli tilannut teetä, joten tiesin, ettei minulla ollut oikeaa ryyppykaveria tuolla hetkellä. Siksi peräännyin.

Ehdotan välitöntä "se ei ole mahdollista" –lauseen käytön lopettamista tästä eteenpäin tällä planeetalla! "Uneksija!" sanot. "Edes tiukka laki ei voisi estää ihmisiä sanomasta: "Se ei ole mahdollista"", varoitat minua.

"Ole hilaa ja ota vaari", vastaan. "Pelkästään ehdotan sitä. Ehdotus ON mahdollinen, joten se on tehty. Ehdotan, että kaikki ihmiset lakkaavat vähättelemästä itseään tuon kirotun lauseen epätaianomaisella ja tukahduttavalla käytöllä. Huuleni eivät koskaan enää sano tätä mautonta lausetta eivätkä korvani enää välitä näitä sanoja mieleeni, jos toiset sanovat sen. Tunnen vain mahdollisuudet eikä mitään sen vastaista ole maailmassani."

Se ON mahdollista, jos sallit sen.
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Oili]

ON UPEA ILTA KUUTANSSILLE

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2015 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Sain taianomaisen kokemuksen yhtenä iltana lentäessäni Frankfurtiin. Se tuli tyhjästä – en olisi voinut suunnitella sitä, jos olisin halunnut.
Linda ja minä olimme matkalla Romanian Sibiusta Frankfurtiin. Matkan ensimmäinen osa vei meidät Wieniin ja sitten Frankfurtiin. Se oli yksi noista "vihaan lentämistä" –päivistä. Lentokenttä oli täynnä väkeä ja ihmiset tönivät ja olivat tavallista töykeämpiä. Linda oli saanut pahan flunssan aiemmin matkalla ja nyt hänellä oli keuhkoputkentulehdus. Hänestä tuntui kaiken tavoin kurjalta. Olin kamalan pahoillani hänen puolestaan ja oli minun tehtäväni saada meidät lentokenttien läpi lennoille. Koneen säilytyslokerot olivat täynnä. Lindalla ja minulla oli paikat eri riveillä, vaikka meillä oli varaus vierekkäisistä paikoista. Mies vieressäni piti ärsyttävää ääntä ja nyppi jatkuvasti korviaan. Kyllä, toisinaan vihaan oikeasti lentämistä.

Lentokoneen moottorit vähenisivät kierroksia, kun aloimme laskeutua Frankfurtiin. Katsoin ulos ikkunasta ja näin epätavallisen valon horisontissa. "Kummallista", ajattelin. "Mikä voisi saada aikaan tuollaisen valon?" Sen hehku oli ylimaallinen – kirkkaanvalkoinen keskeltä ja reunat loistivat oranssinpunaisena. Se tuli itäiseltä taivaalta, joten tiesin, ettei se ollut aurinko. Yhtäkkiä täysikuu alkoi tulla esiin horisontista kuin taivaallisen junan ajovalo.

Kuu nousi nopeasti – ei hitaasti, kuten näkee tarkkaillessaan maasta, vaan nopeasti ja sulavasti kuin valtava valopallo, joka heitetään iltataivaalle. Yhtäkkiä muistin, että oli täysikuuilta. Ei ainoastaan täysikuu, vaan myös verikuu jolloin se vaikuttaa suuremmalta kuin koskaan vuoden aikana, koska se on lähimpänä Maata. Ilmaperspektiivissäni kuu hallitsi nopeasti taivasta koollaan ja säteilyllään. Taivaalla ei ollut mitään muuta – ei pilviä, vain valtava säteilevä valopallo.

Linda ja minä olimme viimeisessä osassa kolmiviikkoisesta matkastamme Ranskasta Romaniaan. Työpajat olivat olleet kaikin tavoin tyydyttäviä, mutta olimme väsyneitä ja valmiita palaamaan takaisin kotiin, jos ei muuten, niin Lindan terveyden palaamiseksi. Kynnys-tilaisuus Saintes-Maries-de-la-Mer'ssä Ranskassa matkan alussa oli malliesimerkki viimeaikaisista Crimson Circlen työpajoista: intensiivinen, täynnä yllätyksiä, mystinen, aito, tietoisuutta muuttava ja hyvin henkilökohtainen. Silloin kun tullaan Kynnykselle, astutaan omalle makyo-vapaalle alueelle. Kynnyksellä ei ole tilaa muulle kuin Itselle.

Merlinin taika –tilaisuus Sibiussa Romaniassa oli … taianomainen. Siellä oli 170 shaumbraa 27 maasta. Adamus puhui elämästään Merlininä, Avalonin Kammetina. Hän opasti meidät useiden kokemusten läpi, mitä säesti upean synkronisesti Yohamin (Gerhard, Einat ja Amir) musiikki. En koskaan ymmärrä, miten heidän musiikkinsa sopii niin täydellisesti Adamuksen viestiin ja rytmiin, vaikkemme koskaan harjoittele mitään.

Kaikki tapahtuu hetkessä ja he tietävät harvoin, mitä seuraavaksi tulee. Mutta Adamuksen sanat ja Yohamin musiikki sulautuvat yhteen niin, kuin he olisivat työskennelleet yhdessä elämien ajan. (Itsestäänselvää!) Sanoilla on vaikea kuvata tunteita ja energiaa kokoontumistilassa noiden kahden päivän aikana, mutta olen päättänyt korvata aivan liikaa käyttämäni sanan "hämmästyttävää" "taianomaisella". Tämä tilaisuus oli todella taianomainen. Ei niinkään "taikaa" sanan vanhassa merkityksessä – kuten pupujen katoaminen ja lautasten roikkuminen ilmassa – vaan se oli merkityksellistä taikaa, kuten yhdistyminen syviin sisäisiin paikkoihin itsessä, mielikuvituksen antaminen lentää ja näkeminen sen yli, minkä ihmissilmät voivat nähdä.

Viimeisen osan lopussa Adamus oli sanomassa tyypilliset sanat, joiden myötä hän poistuu lavalta: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa." Mutta hän tunsi niin pakahduttavaa myötätuntoa ryhmää kohtaan, että hän kakisteli. No, minä kakistelin, koska tunsin sen, mitä hän tunsi. Hän/minä purskahti melkein kyyneliin. Hän sai hädin tuskin ulos: "Kaikki on hyvin …", kun hän pysähtyi hetkeksi ja sanoi suurimmalla sydämellä, jonka olen koskaan tuntenut: "Hitto, rakastan teitä kaikkia!" En tiedä, miten pääsin käytävää pitkin hotellihuoneeseeni, kun Adamuksen rakkaus- ja myötätuntoaalto toisensa jälkeen tuli läpi. Tunsin, miten paljon professori Adamus välittää shaumbroista. Luulen, että se yllätti hänetkin.

Nyt istuin katselemassa ulos lentokoneen ikkunasta ja laskeutuisin 10 minuutin kuluttua Frankfurtiin, jossa Linda ja minä viettäisimme yön ennen matkamme jatkamista kotiin. Ikkuna oli täynnä upeaa täysikuuta syvänsinistä iltataivasta vasten. Siinä oli katsottavaa. Olen nähnyt tuhansia täysikuita elämässäni, mutten koskaan mitään tällaista. Tunsin vetoa siihen hyvin mystisellä ja taianomaisella tavalla. Sitten se iski minuun. Olen kuin tämä täysikuu.
Olen loistava ja kylven valossa, säteilen jumalaisessa kirkkaudessa loputtoman iltataivaan taustaa vasten. Tuolla hetkellä oivalsin, ettei millään muulla ole merkitystä. Ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta. Ei ole enkeleitä tai jumalia. Tutkinnot, raha ja omaisuus eivät tee minua. Olen olemassa. SE on taikaa. Minä olen mitä olen. Taikaa on, että olen olemassa, vaikka miljardien tähtien valo häviää. Olen olemassa. Kuu lipui tyhjällä iltataivaalla ja sitä ympäröi vain sen oma hehku, mikä kutsui minua näkemään, ettei muuta tarvita kuin tietoisuuteni … sydämeni ja sieluni.

Olin eksynyt syvälle tähän mitä taianomaisimpaan oivallukseen, kun lentokone yhtäkkiä nytkähti ja tärisi. Helvetti pääsi irti, kun laskusiivekkeet nousivat ja moottorit "käänsivät suuntaa". Olimme laskeutuneet Frankfurtiin. "Tervetuloa elämääsi, ei ole muuta aikaa kuin nyt", ajattelin kuulevani, mutta sitten oivalsin, että lentoemäntä sanoi: "Tervetuloa Frankfurtiin, paikallinen aika on 19.15." Vedin syvään henkeä ja olin ajattelemassa: "Ahaa, takaisin todellisuuteen", kun oivalsin, että se minkä olin juuri kokenut, OLI todellisuus ja kaikki muu on vain muuttuva perspektiivi.

Linda ja minä saimme matkatavaramme ja lähdimme läheiseen hotelliin sukkulaliikenteellä. Katsoin taas taivaalle ja näin kuun – se oli edelleen täysi ja kirkas, muttei läheskään yhtä suuri nyt noustessaan korkeammalle taivaalla. Muistin, ettei tämä ollut ainoastaan verikuuilta, vaan myös täydellinen kuunpimennys. Haa! Taianomaista aikaa todella. Kun istuin sukkulajunassa tuijottaen kuuta ja hämmästellen elämää, tunsin 1500+ ylösnousseen mestarin läsnäolon, kun he hymyilivät minulle kuun kasvojen kautta. Tosiaankin, miten olisin voinut unohtaa kuukausittaisen kokoontumisen mestarien kanssa!
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.