Kharisma-sarja, shoud 5
KHARISMA 5
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (
http://www.crimsoncircle.com)
31.12.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Taianomaista, todella taianomaista. Musiikki, hetki, jokainen teistä. Kiitos, rakas Yoham. Lisää on tulossa, joten älkää rentoutuko liikaa, hmm.
Taianomaista. Koska ... Oi! (Shaumbra ojentaa hänelle kristallimukillisen kahvia) Voi, rakkaani! Voi, rakkaani!
SHAUMBRA 1: Rohkeasti ja pöyristyttävästi annan sinulle ...
ADAMUS: Mestarin arvoinen ...
SANDRA: ... kristallimukin.
ADAMUS: ... muki.
SANDRA: Kahvia ja kermaa.
ADAMUS: Kyllä. Aah! Kiitos. (Yleisö taputtaa) Ei mitään halpoja paperi- tai muovimukeja mestarille. Ei, ei. Kristallia ... oikeaa kristallia.
EDITH: Onko se Leslieltä? (Adamus kohauttaa olkapäitään, joku sanoo "ei")
TaikaADAMUS: Taianomaista, rakas shaumbra, koska musiikin soidessa kaikki ladattiin. Se itse asiassa ladattiin päiviä sitten - kenties viikkoja sitten joillakin teistä. Mutta saitte kuunnella musiikkia. Saitte tuntea sen. Aah, saitte kuunnella musiikkia.
Se tuli nyt, mitä ei ollut täysin ladattu aiemmin. Se on elämän kauneus. Teidän ei tarvitse tehdä raskasta työtä, kokea arkisten kokemustenne ankeutta, tylsyyttä, purkaaksenne asioita lineaarisuuteen. Se tulee tuosta vaan. Kaikki mitä puhumme tänään shoudissa, on jo tehty musiikin avulla, silloin kun musiikki soi tuossa rentouttavassa hetkessä, kun unohdit murtuneen käsivartesi, rakkaani. Aa, parantukoon se nopeasti eikä muita osiasi murru vähään aikaan. (Vähän naureskelua)
SHEEMA: Juku, kiitos.
ADAMUS: (naureskellen) Joo, "juku, kiitos". (Lisää naurua) Se oli innostunutta.
Taianomaista, tuossa kauniissa hetkessä on kaikki, kaikki. Kaikki tästä shoudista, vähän viisautta - kaikki mitä saatte, on jo olemassa. Se on jokapäiväisen elämänne kauneutta. Se on jo olemassa. Se on jo ladattu tai latausprosessissa - "ladattu" merkitsee tulemista tietoisuuteenne.
Oivallatte, ettei ole oikeasti mitään tavoiteltavaa, mitään minkä puolesta taistella, mitään pyrkimistä vanhalla tavalla. Se on näin helppoa.
No niin, kauneutta on, että saitte sitten kuunnella musiikkia. Kaikki tulee sisään, ladataan ... (Adamus siemaisee kahviaan) Voi, niin hyvää. Voit heittää sen pois (Lindalle), mitä ikinä tuo litku onkin, mitä Cauldre juo.
Kaikki on ladattu, mutta kauneus on siinä, että saitte nyt kokea musiikin ja voitte kokea sen vähän eri tavalla - iloisemmin, avoimemmin, yrittämättä saada mitään ulos siitä. Otatte vastaan vain sen, mikä on jo. Se on eteenpäin mentäessä elämää, kun voitte olla vain siinä tietämyksessä, että kaikki on jo olemassa, ja sitten kokea sen paljon iloisemmin.
Tiedän, että joillakin teistä on ollut kokemus, missä yritätte kuunnella hyvin syvällisesti musiikkia tai luentoa tai soinnutusta tai kristallikulhojen soittamista, yrittäen saada jotain siitä, ja peläten, että teiltä saattaa mennä jotain ohi. Teiltä ei mene, koska kaikki on jo olemassa. Hyvin kaunista, hyvin yksinkertaista, hyvin puhdasta.
Nyt voitte saada ns. tunnereaktion kuunnellessanne musiikkia vaivattomasti, koska ette yritä saada siitä mitään, ette yritä tehdä siitä jotain, ette yritä saada sen parantamaan itseänne. Nyt voitte vain nauttia siitä ja voitte saada ns. tunne- tai aistireaktion siitä. Voitte rentoutua ja todella nauttia siitä.
Tuo tunnereaktio muuttuu yhtäkkiä, tunnereaktio minkä kanssa monet teistä ovat ristiriidassa - yhtenä hetkenä yritätte saada tunnereaktion ja seuraavana hetkenä yritätte olla saamatta tunnereaktiota, yhtenä hetkenä yritätte tuntea jotain, seuraavana hetkenä yritätte sulkea sen pois, koska tunnette liikaa. Tunne- ja aistireaktio on vain mauste - teidän mausteenne.
Mauste. Se on kaunis uute, minkä laitatte elämänne ainesosiin. Se on mauste, joka antaa nyt tuon erityisen ja ainutlaatuisen maun - maun elämäänne. Aah! Nyt voitte lisätä tuon tunne- ja erityisesti aistiainesosan kaikkeen, mitä teette helposti tietäen, että se on jo olemassa.
Nyt jotkut teistä ajattelevat sitä vähän liikaa - "Miten se tapahtuu?" No, voin kertoa teille. Se on luontainen tapa, millä asiat tapahtuvat. Sen luontainen tapa, millä sen pitäisi tapahtua. Teidän ei pitäisi tarvita tehdä työtä niin kovasti ja taistella niin kovasti.
Kaikki on jo olemassa. On kyse sitten työpaikasta, näkemyksestä tai oivalluksesta, mistä tahansa - se on jo olemassa. Palaamme tähän shoudimme lopussa, mutta oivaltakaa, että loppu on jo tässä.
Hyvästit vanhalleOn ollut mielenkiintoinen vuosi. Aloitimme vuoden ... (on jokin mikrofonivika) On hyvin suuri ääni tänään. Aloitimme vuoden periaatteessa karkottamalla kaikki, periaatteessa sanomalla, että on aika mennä ulos, lähteä. Kuten muistatte, pyysin siellä mäellä kaikkia lähtemään. Pyysin teitä, jotka katselette netin kautta, myös lähtemään huoneestanne, kodistanne.
Siinä sanottiin symbolisesti: "Joko sitoudun ja pysyn sitoutuneena valaistumiseeni tai palaan takaisin vanhaan maailmaan, vanhoihin tapoihin." Ei tuomitsemista. Sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Mutta se oli hyvin symbolinen tapa sanoa: oletko valmis? Oletko oikeasti valmis?
Melkein kaikki te tulitte takaisin. Muutama ei tullut, mutta melkein kaikki te tulitte takaisin, mutta edelleen ihmetellen, mistä tässä kaikessa on kyse, mihin olemme menossa, mitä teille tapahtuu?
Olemme tässä. Ei ole sattumaa, että meillä on tämä hyvin erityinen shoud vielä tänä vuonna. Voi, tunnit hiipuvat, mutta on edelleen tämä vuosi. Miten täydellistä, ettemme pidä tätä uutena vuotena. Se on kuin kirjatuet. Vuoden alussa sanotaan: "Ole hyvä ja lähde, jos et ole valmis", sitten vietetään koko vuosi tuntien sitä, sallien sen - "oletko valmis?" - ja sitten tulemme näihin viimeisiin tunteihin ja tuohon aivan lopulliseen päätökseen. Päätökseen minkä jokainen teistä on itse asiassa jo tehnyt.
Käytetäänpä siis tämä tilaisuus juuri nyt - kenties muutamien pelokkaiden tunteiden kera - mutta käytetään tämä tilaisuus todellisiin hyvästeihin vanhalle ja rajoittuneelle itselle, pelokkaalle itselle, lineaariselle ihmisitselle, itselle jonka oli samaistuttava menneisyyteen, itselle joka ihmetteli, mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Käytetään tämä tilaisuus todellisiin hyvästeihin eksyneenä ja hämmentyneenä olemiselle, jolloin mietitään, mitä tulee tapahtumaan. Käytetään tämä tilaisuutena sanoa hyvästit epäilylle. Voi, epäily on hyvin ruma ja haiseva peitto, mutta kanniskelette sitä edelleen. Miksi? Miksi? Kysytte itseltänne miksi. Minä kysyn teiltä miksi. Miksi? Miksi haluaisitte kanniskella tuota todella groteskia, vanhaa epäilypeittoa? Mutta se antaa teille tietyn määrän lohtua.
Luulen, että siitä on kummallista lohtua. Luulette, että jos ette epäile itseänne, teette jotain, käyttäydytte tavalla, millä teidän ei pitäisi. Niinpä laitatte tuon rajoituksen. Tuo epäily on tavallaan teidän jarrutusjärjestelmänne. Teidän täytyy epäillä itseänne, heittää mukaan tuo epäily varmuuden vuoksi. Mutta käytetään tämä myös aikana sanoa hyvästit epäilylle.
Ilmaisen sen hyvin inhimillisin sanoin, hyvin lineaarisin sanoin. Mitä teillä on menetettävää? Jos päästätte irti epäilystä, jos ette jää kiinni epäilyyn - paremminkin jos ette jää kiinni epäilyyn - mikä on pahinta, mitä tapahtuu? Teette jotain niin omalaatuista kuin tulette mestariksi? Jos päästätte irti epäilystä, hmm, annatte valonne säteillä? Teillä on kharismaa? Annatte todellisen sinun tulla esiin?
Epäily on kuin vankila. Epäily on rajoitus ja itse asiassa hyvin monet teistä ovat niin tottuneet epäilyyn, tähän demoniin, tähän haamuun, että vain hyväksytte, että sitä on, että se palaa jatkuvasti ja taistelette aina sitä vastaan.
Voitte päästää siitä irti nyt. Päästätte irti siitä, että annatte sille minkäänlaista uskottavuutta, minkäänlaista energiaa. Päästätte irti tuosta epäilystä.
Epäily on varsinainen energian tyhjentäjä, kuten te epäilijät tiedätte. (Adamus naureskelee) Itsenne epäileminen on varsinainen energian tyhjentäjä. Se vie teistä energian. Epäily on yksi seksuaalienergiaviruksen sukulainen. Silloin kun epäily tulee mieleenne, se tavallaan jähmettää mielenne ja sitten se tunkeutuu syvemmälle ja syvemmälle. Tuosta epäilystä tulee rumempaa ja rumempaa ja sitten te ette tee mitään, koska epäilette itseänne. Ette edes ... Ette tee mitään. Jähmetytte. Jäätte jumiin. Se ei ole sen arvoista.
Siis millainen vuosi onkaan ollut sanoen: "Oletko todella valmis ruumiillistuneeseen mestaruuteen? Oletko todella oikeasti valmis siihen?" Teillä oli koko vuosi aikaa harkita sitä, ajatella sitä ja tuntea sitä.
Vuoden aikana oli aikoja, jolloin tunsitte hyvin syvää intohimoa sitä kohtaan. Tiesitte sen olevan hyvin todellista yhtenä päivänä ja sitten seuraavana päivänä tuli epäily. Seuraavana päivänä: "Mitä olen tekemässä?" Seuraavana päivänä vertasitte edelleen itseänne toisiin ihmisiin. Seuraavana päivänä ajattelitte edelleen, mistä olette tullut - menneisyyttänne ja kaikkia typeriä asioita, joita olette tehneet, ja niin edelleen. Tämä epäily tulee tiellenne, hmm.
Jonkin ajan kuluttua, ystäväni, tästä tulee hyvin omalaatuinen elintapa - elämää oivaltamisintohimonne ja kaiken epäilyn väillä. Sanotaanpa hyvästit kaikelle sille näiden muutamien viime tuntien aikana - no, jotkut teistä toisella puolella maailmaa ovat jo uudessa vuodessa, mutta tulkaa takaisin kalenterin tälle puolelle hetkeksi. Käytetään tämä aika hyvästien jättämiseen sille.
Pyydän musiikkisäestystä suosikkimusiikkiryhmältäni koko maailmassa, Yohamilta, ja käytetään lempeän musiikin soidessa tämä tilaisuus sanoa hyvästit.
Sanotaan hyvästit. Yhtenä hetkenä se kuulostaa todella hyvältä: "Hyvä! Olen iloinen päästessäni eroon kaikesta tästä", mutta sitten tulee epäily. Se on kuin: "Haaa! Mutta mitä olen tekemässä? Voinko oikeasti sanoa hyvästi?" Näettekö, miten epäily toimii? "Voinko oikeasti sanoa hyvästi? Vai onko tämä vain viiden minuutin pieni kiva musiikkikokemus, pieni kiva hyvä tunne, mutta huomenna taas olen samassa paikassa?" Se riippuu täysin teistä, täysin teistä. Sanotte hyvästi koko tuolle vanhalle itselle.
(Musiikki alkaa)
Sano hyvästi epäilylle, tyrmistykselle. Voi, joskus ... Rakastan sinua kovasti, teitä kaikkea, mutta joskus katson silmiinne. Katson siihen, minkä läpi laitatte itsenne - kamppailu, mielen kidutus, sen kyseenalaistaminen kuka olette - ja tosiaankin huudan teille toisinaan ja sanon: "Päästä vain irti."
Kasvoillesi tulee leveä hymy, mutta sitten seuraavassa hetkessä tavallaan sanot: "Voi, mutta voinko päästää irti kaikesta?" ja "Olenko todella riittävän arvokas päästämään irti? Mitä minun täytyy tehdä päästääkseni irti? Täytyykö minun tehdä jonkinlaista vesiterapiaa päästääkseni irti?" Ei, turpa kiinni. (Muutama naurahdus) Päästä vain irti. Se on niin helppoa. Se oikeasti on.
Käytetään siis tämä tilaisuus päästää irti musiikin kera. Hyvästi. Hyvästi tuolle vanhalle itselle. Ei siinä mitään vikaa ollut, paitsi perspektiivisi. Perspektiivisi. Vanha sinä on ok, mutta sinulla oli perspektiivi siitä ja taistelit sitä vastaan. Voi tuota taistelua vanhaa itseä vastaan. Yhtenä päivänä voitit yhden erän, seuraavana se voitti erän, muttei se loppunut yhdeksään erään. Se jatkui päivästä toiseen. Sanotaan hyvästi perspektiivillesi menneisyydestä, taistelulle itsesi kanssa.
Vedä kunnolla syvään henkeä. Se on todella niin helppoa kuin salliminen.
Te jotka tarvitsette pientä mielen oikeutusta, ymmärtäkää, että tuo vanha itse ei ole yhtään onnellisempi sinun kanssasi kuin sinä olet sen kanssa. Toisin sanoen, tuo havainto vanhasta itsestä, sekin haluaa pois tuosta ansasta. Se ei pidä tuosta roolista. Se ei pidä inhosta, mitä sinulla on sitä kohtaan, ja pelosta mitä sinulla on sitä kohtaan ja kaikesta siitä muusta. Se on kyllästynyt tuohon peliin.
Nimittäin tuo vanha itse ei ole, mitä luulet sen olleen. Se haluaa paljastaa itsensä - sinun itsesi - täyteydessään, rikkaudessaan. Se ei halua, että sitä pidetään jonkinlaisissa tietoisuusrajoissa, missä olet pitänyt sitä. Se ei halua taistella sinua vastaan enää. Laitoit sen asemaan, missä sen oli pakko. Olet pannut sen taistelemaan sinua vastaan.
Voitaisiin sanoa, että vanha itse on kumulaatio monista kokemuksista, epäonnistumisista - ainakin sinun perspektiivistäsi katsottuna - itsesi ja toisten pettämisistä, kamppailuista - vanha itse jolla on paljon surua. En sano, että se oli pelkkää myrskyä, mutta suuri osa siitä oli.
Se oli kyllästynyt siihen asemaan, mihin laitoit itsesi, mihin laitoit menneisyytesi. Ja yhdessä erittäin kauniissa ja yksinkertaisessa kokemuksessa, mikä joskus tunnetaan merabhina, voit vain päästää siitä irti.
Sinun ei tarvitse antaa ajatustakaan sille. Sinun ei tarvitse painostaa sitä. Sinun ei tarvitse taistella sitä. Sano vain hyvästi. Se antaa valtavan muutoksen energiassa ja tietoisuudessa.
Ilmaisen sen teille eri tavalla. Tietoisuus mikä teillä on menneisyydestänne, on erittäin rajallinen. Tietoisuusmäärä mitä pidätte menneisyydessänne, on erittäin rajattu.
Sanotaan, että tietoisuus on valo, kharisma, mikä säteilee kirkkaana, esteettä, ujostelematta ja määrittelemättömänä. Tietoisuus, tämä kaunis kristallivalo.
Mutta tietoisuus mikä teillä on menneisyydestänne - on se sitten mennyt elämä tai jotain tässä elämässä - on yleensä sellaisissa asioissa kuin epäonnistuminen, kamppailu, vaikeudet, kärsimys, traumat.
Tietoisuus mikä teillä on menneisyydestänne, ei ole totuus, ei oikea totuus. Mutta laitatte nämä pienet tietoisuushiukkaset menneisyytenne vaikeimpiin, masentavampiin ja synkimpiin kohtiin. Ja siellä ne ovat, nämä pienet rajoittuneet tietoisuushiukkaset, ja sitten ne erotetaan päätietoisuudesta, mikä olisi jumalainen, vapaa Itsenne. Se on edelleen tietoisuutta, mutta sitten se alkaa tulla takaisin teihin rajoittuneena ajatuksena ja muistona.
Se on edelleen tietoisuutta menneisyydestänne, mutta nyt se tulee takaisin teihin hyvin sinnikkäänä - huonoina muistoina, jumiutuneena energiana, haamuina, epäilyksinä ja pimeytenä.
Menneisyytenne ei halua sitä. Se ei oikeasti halua. Se ei halua tuota rajoitusta. Se haluaa täyden tietoisuuden, täyden valon ... rajoittamatta.
Sanon sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes popcornit alkavat poksahdella, mutta menneisyytenne ei ole sitä, mitä luulette - luojan kiitos. Menneisyytenne ei ole sitä, millaisena muistatte sen.
On niitä, jotka taistelevat menneisyytensä kanssa. On niitä, jotka vakiinnuttavat tarinansa menneisyydestä - tarinat jotka eivät yksinkertaisesti ole totta. On niitä, jotka kertovat näitä tarinoita uudestaan ja uudestaan itselleen ja toisille eivätkä ne yksinkertaisesti ole totta.
(Tauko)
Menneisyys ansaitsee yhtä paljon tietoisuutta kuin nykyisyys. Se ansaitsee yhtä paljon kharismaa kuin tulevaisuus.
(Tauko)
Sanotaan hyvästi tuolle perspektiiville, vanhalle perspektiiville menneisyydestä.
Ja on ok saada tässä tunne- tai aistireaktio. On ok tuntea, millaista se oli - rajoittuneet tietoisuushiukkaset, jotka olivat upotettuna menneisyyteen.
On ok tuntea kuivuutta - kuten kutsuisin sitä - tylsyyttä ja ahdistusta menneisyydestä.
Aion välittää hetken musiikin kautta teille, aion kanavoida musiikin kautta tässä. Aion kanavoida, millaista on, kun päästätte irti menneisyyden rajoituksista - kaikista kokemuksistanne, kaikista elämistänne - ja annatte sen olla vapaa. Annatte sen saada täyden kharisman, minkä se hyvin ansaitsee. Antakaa itsenne olla vapaa kaikista rajoituksistanne.
Kanavoin tässä musiikin kautta sen, mitä näen siinä todellisessa menneisyydessä, mikä sinulla oli. Ei sitä, mitä näet, ei sitä, miten olet rajoittanut itseäsi, ei sitä, miten olet laittanut itsesi kärsimään.
Haluaisin musiikin kautta kanavoida teihin jokaiseen menneisyyden rajoituksista irtipäästämisen kauneutta, silkkaa kauneutta.
Vedetään syvään henkeä, kun menemme syvälle tähän.
(Pitkä tauko, kun musiikki soi)
Nimittäin menneisyys ei ole lainkaan, mitä muistat. Se ei ole. Jatkan tämän sanomista uudestaan ja uudestaan, kunnes tajuat sen. Mutta se ei ole. Se menneisyys, se asia mikä oikeasti määrittelee nykyisyyttäsi ja tulevaisuuttasi, ei ole, mitä luulit sen olleen.
Vedetään syvään henkeä ja sanotaan hyvästi vanhoille havainnoille menneisyydestä.
Ihmisen on vaikea tehdä se, koska menneisyys määrittelee hänet - tai niin hän luulee. Menneisyys antaa hänelle jotain ajateltavaa ja vertailtavaa, vertailtavaa kaikkeen. Mutta se on yksi suurimmista rajoituksista, koska menneisyys ei ole lainkaan, mitä luulet.
Nyt mieli väittää vastaan ja epäilee sitä. Se sanoo: "Ei, minä muistan. Minulla oli työpaikka siitä päivästä siihen päivään. Menin naimisiin tiettynä ajankohtana ja olen tehnyt tätä ja tuota." Nämä ovat aikajanatapahtumia, muttei se ole oikeasti menneisyys. Menneisyys on oikeasti se viisaus, mitä saatiin - tai monissa tapauksissa ei saatu. Sillä ei ole mitään tekemistä tietyn asian kanssa, joka tapahtui tiettynä kalenteripäivänä. Sillä tavalla hahmotitte sen. Sillä tavalla teillä oli tunteita ja ymmärrystä siitä.
Jokin asia tapahtuu ja on monia tunteita. Mieli rajoittaa niitä nopeasti ja laittaa ne kivaan pieneen varastolaatikkoon ja sanoo: "Näin se oli, tunteellisesti ja kaikilla muilla tavoilla" ja sitten se jatkaa viittaamista siihen. Mutta se ei ole totta.
On valtava askel sanoa: "Aion sanoa hyvästi menneisyydelle." Valtava askel, koska tavallaan tunnetaan, että se on kieltämistä. Kieltämistä. Ja minua on syytetty siitä monta kertaa - käskemisestä ihmisiä kieltämään. Ei lainkaan. Todellista kieltämistä on, kun teillä on rajoittuneita tietoisuushiukkasia upotettuna menneisiin tapahtumiin. Se on kieltämistä.
Kieltäminen ei ole sen hyväksymistä ja sallimista, että on monia kokemuksia, tunteita ja reaktioita, kokonainen kirjo. Teillä voi olla jokin kokemus ja se voi ulottua huonosta hyvään, voi olla kerros toisensa jälkeen samasta asiasta, mikä tapahtui. Mutta mieli rajaa sen ja sanoo: "Ei, tämä tapahtui ja se oli huono asia." Sitten yritätte vuositolkulla päästä yli siitä, mutta noiden terapiavuosien aikana - tai mitä tahansa teettekin päästäksenne yli siitä - määrittelette sitä vain enemmän ja annatte sille enemmän uskottavuutta. Ja sitten se asettuu syvemmälle ja siitä tulee kiinteämpi ja sitten oikeasti uskotte, että se on menneisyys.
Voidaksenne kokea ja olla vapaa Itse, teidän täytyy vapautua myös menneisyydestänne. Se ei ole mielen harjoitus. Emme aio istua täällä tuntitolkulla avaamassa menneisyytenne solmuja, koska taas kerran, se on erittäin älyllinen ja erittäin tehoton harjoitus. Se on yhtä yksinkertaista kuin istua täällä muutaman minuutin kauniin musiikin parissa ja tuntea, millaista on päästää irti menneisyytenne rajoituksista, tuntea vapaus tulemisesta ulos sen tiukoista määritelmistä, mitä tapahtui. Se vapauttaa teidät. Se palaa yhteen Tobiaksen nerokkaimmista opetuksista: tulevaisuus on parannettu menneisyys.
Niin rakkaat ystäväni, vedetään kunnolla syvään henkeä sille.
Tobiaksesta puheen ollen, mestarit ovat täällä tänään - hyvin erityislaatuinen tilaisuus. Meillä on kaikki ne, jotka ovat työskennelleet kanssanne menneisyydessä, Tobias, Metatron, Kuthumi, St. Germain - henkilökohtainen suosikkini - ja kaikki muut, koska tämä on käännekohta. Tässä ja nyt on ns. totuuden hetki. On totuuden hetki, koska emme jätä taakse ainoastaan vanhaa vuotta, vaan jätämme taakse myös rajoittuneen ei-muistetun menneisyyden. Sanon "ei-muistetun", koska ette muista, mitä oikeasti tapahtui. Jätämme sen taakse.
Kun menemme nyt uuteen vuoteen, uusiin aikoihin - kuten Cauldre ja Linda sanoivat tänään - tämä on vain niille, jotka valitsevat ja sallivat ruumiillistuneen valaistumisen. Se on siinä. Se on siinä. Ei ole tilaa millekään muulle. Työssä mitä minä ja muut mestarit teemme kanssanne, ei ole tilaa epäilylle. Olen pahoillani. Ja tässä kohtaa te ja minä painimme. Te ja minä painimme tänä vuonna, koska sanotte, kerrotte minulle: "En pääse eroon epäilystä." Sanotte: "Minulla täytyy olla tietty määrä epäilyä tasapainona." Käytätte sitä tasapainona varmistamaan, että teette oikein. Kerrotte minulle, että te ette voi tehdä mitään epäilylle, ja heitän sen suoraan takaisin naamallenne, suoraan takaisin.
Epäilyyn ei ole mitään syytä. Epäilyyn ei ole mitään tarvetta.
Teidän on pakko olla kyllästynyt siihen, koska minä olen todella kyllästynyt siihen. (Vähän naureskelua)
Vedetään kunnolla syvään henkeä ja sanotaan hyvästi tuolle vanhalle rajoittuneelle perspektiiville. Vapauttakaa itsenne. Se ei ole mielen harjoitus. Teette sen vain. Teette sen vain.
( --- )
Ihan tolkuttoman pitkä tarina .. lue jatkot ::: http://luxonia.com/viestit/11-geoffrey- ... ja-shoud-5
* * * Avaimet ovat sisällä - pyritään löytämään kultainen ovi ja avataan se * * *