Adamus 2017

[Anita <3 ..]

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 5

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.1.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(Vähän taputuksia avauslaulun jälkeen)

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Kiitos taputuksista (lisää taputuksia ja hurrausta). Oletan, että ne olivat minulle, ja kiitos kahvistani, rakas Sandra. Voi, hänestä on tullut niin hyvä ennustamaan rakkaan Adamuksen tarpeet ja halut. Mitään ei voi verrata hyvään kupilliseen ihmisen kahvia. Kiitos.

Emme saa tätä toisissa ulottuvuuksissa, ei. Meillä ei ole Starbucksia. Meillä … (Joku sanoo "ai") Ei, ei. Uskokaa tai älkää. Niinpä jatkan tulemista takaisin kerran kuukaudessa vain kahvini vuoksi (naurua).

Rakas Linda, näytät hyvin viehättävältä tänään, kuten aina. Eesan Linda, kyllä (yleisö taputtaa).

LINDA: Kiitos. Mitä sinulla on oikein mielessä?

ADAMUS: Vedetäänpä syvään henkeä, kun … Anteeksi kuinka?

LINDA: Mitä sinulla on mielessä? (Naurua)

ADAMUS: Minulla on muutama temppu hihassani tälle päivälle, enimmäkseen noita häiriötekijöiksi kutsuttuja. Häiriötekijöitä. Käännän huomionne riittävästi muualle, jotta voitte antaa jumaluuden livahtaa sisään. Kun ette ajattele sitä, annatte vain sen livahtaa sisään. Aa, kyllä.

Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä.

Nimittäin se ei vain toimi, tämä valaistumisjuttu, oivaltaminen, integroituminen jumaluuteen, se ei vain toimi, jos yritätte ajatella sitä. Edith, silmäsi loistavat kovasti tänään. Loistavat kauniisti.

Se ei toimi, kun ajattelette sitä. Tämä on Adamus-aakkosia, perusteita. Ihminen ei ole vastuussa valaistumisesta. Ei ole. Ihmisen täytyy vain sallia. Valaistuminen, jumaluus tulee sisään. Se tulee, kun vedätte syvään henkeä ja sallitte sen tulla sisään. Ja sitten se ei ole mitään sellaista, ei mitään sellaista, mitä ihminen luuli sen olevan. Ihmisellä on mielenkiintoisia odotuksia valaistumisesta, oivaltamisesta. Voisitte yhtä hyvin heittää ne ulos vanhan vuoden kanssa, koska se ei ole sellaista.

Ja se on kaunis asia. Ihminen rajoittaisi sitä. Ihminen ihmismäistäisi sen, ja tämä valaistumis-, oivaltamisjuttu, on aistillisin asia, jota ette pystyisi koskaan kuvittelemaan. Se on aistillisuutta. Sitä se oikeasti on. Se ei ole kaiken yhtäkkistä tietämistä, koska sillä ei ole merkitystä. Edes ylösnousseena mestarina en tiedä kaikkea, enkä myöskään välitä tietää kaikkea. Se ei ole tärkeää. Mutta aistillisuus, tuntemukset ovat kaikki – kaikki, kaikki – ja siihen menemme 2017.

Aistillisuudesta puheen ollen, miten moni teistä on kokenut muutamalla kuluneella viikolla, sanoisin erityisesti kuluneilla kolmella viikolla, kenties vähän pidempään, mutta …(Naurua, kun Sart nostaa kätensä jo ennen, kun kysymys sanotaan loppuun). Sinä tunsit sen jo. Hän tarvitsee mikrofonin. Ja mitä olet tuntenut, Sarducci? Mitä olet tuntenut? Oivallat juuri tässä, että näin aloitamme uuden vuotemme shoudeissa (lisää naurua).

---

Lue kokonaan Luxoniasta : http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-5

[Anita <3 ..]

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 6

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.2.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, professori Adamus Saint Germain.

Aah! Ennen kuin edes avaan silmäni, aistin kahvin tuoksun – mmm – innokkaasti odottavan minua, kun tulen tälle näyttämölle kuukausittain shaumbrojen kanssa. Suuri ilo saada kahvia ja seksiä ja viiniä ja luontoa ja asioita, joita ihmisillä on, muttei meillä muissa ulottuvuuksissa, Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Meillä on eräänlaista kahvia, mutta se ei ole yhtä todellista, se ei ole yhtä fyysistä, se ei ole yhtä täynnä gravitaatiota, mitä teillä on täällä.

Aah! Teillä on suuria iloja. Ja haluan todella tulla toisinaan, ei liian usein, vierailemaan enemmän tässä fyysisessä muodossa. Siis jos ei haittaa, rakas Eesan Linda (hän ottaa hörpyn). Aah! Juuri oikeanlaista.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän helmikuun, rakkauden kuukauden, shoudin.

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

Miten nopeasti?

Minulla on kysymys teille, kun aloitamme. Valvon tarkkaan, tunnen kaikkia energioitanne ja työskentelen kanssanne sanoakseni: mikä on oikea tasapaino estämään asioita räjähtämästä käsiin, estämään asioita tulemasta liian hulluksi?

Kysymys on: pitäisikö meidän edetä vähän hitaammin nyt? Pitäisikö meidän hidastaa vähän, jotta kaikki voi asettua kehoonne ja mieleenne? Pitäisikö meidän hidastaa asioita vai pitäisikö meidän nopeuttaa niitä? (Joku sanoo "nopeuttaa niitä" ja "kyllä") Nopeuttaa niitä. Nopeuttaa niitä. Kuulitte tämän siellä Ylösnousseiden mestarien klubissa (naurua). He katselevat tänään tietysti, kyllä.

LINDA: Valiten sen kaikille vai ainoastaan joillekin?

ADAMUS: "Nopeuttaa", muutama sanoo. Näytetäänpä käsillä.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Kaikki jotka haluavat kaikkea sitä, mitä teemme täällä ruumiillistuneessa valaistumisessanne, hidastettavan vähän, niin kuin: "Meillä ei ole kiire. Nautimme vain menosta". Kaikki jotka haluavat hidastaa, nostakaa kätenne (yksi tai kaksi ihmistä nostaa kätensä). Näen kaksi puolikättä (vähän naureskelua), täällä alhaalla (hänen kätensä on puolittain nostettu).

Kaikki jotka haluavat nopeuttaa, nostakaa kätenne (paljon käsiä nousee ja muutama "jihuu!") Käsiä nostettiin korkealle. Miten moni teistä ei ole oikein tajuissaan? Istutte täällä tuoleissa tänään (naurua), mutta ette ole oikeasti tietoinen tai hereillä? Okei. Miten moni … (Joku sanoo "tarvitsemme samanlaista") Miten moni teistä pitää juuri siitä, miten etenemme? (Joku sanoo "aah!" ja joku "kiitos") Täällä. Rakastan teitä kaikkia (Adamus naureskelee).

Kysyn, koska teen todella työtä teidän kaikkien kanssa varmistaakseni, että tapahtuu integroitumista, on kyky käydä läpi kokemus, jossa olette. Olen sanonut monta kertaa, että tämä on suurin kokemus, joka teillä koskaan on. Jotkut teistä haluavat oksentaa suuhunsa, kun sanon näin, mutta (vähän naurua) se on suurin kokemus. En halua, että se menee teiltä ohi. Emme ole kilpailussa, mutta valvon sitä ja tiedän, että joskus vähän kyllästytte. Tiedän, että kun tulette istumaan näille tuoleille tai katselette netissä, sanotte: "Toivottavasti hänellä on jotain uutta meille tänään, koska haluan vain uutta. Haluan uusia juttuja. En ole oikeasti kuullut vanhoja juttuja, en tajua vanhoja juttuja, mutta antakaa minulle uusia juttuja, jotta pysyn kiireisenä, jotta minulla on muuta ajateltavaa."

On siis paljon teitä, jotka sanotte: "Edetään tässä. Sukelletaan siihen", ja joillakin jotka kamppailevat tällä hetkellä, joilla on vaikeuksia kehonsa kanssa, sopeutumisessaan kaikkeen, on vaikeaa. On hyvin, hyvin vaikeaa toisinaan, joten katselen tilannetta tarkkaan, ja tiedän jo vastauksen, ennen kuin esitän kysymyksen.

Se on hyvä sääntö kenelle tahansa teistä – tietäkää aina vastaus, ennen kun esitätte kysymyksen. Cauldre ja minä teemme yhteistyössä artikkelin ensi kuun Shaumbra-lehteen kysymyksistä – kysymysten vaarasta, kysymysten kauhusta. Mutta tiesin aina vastauksen, ja vastaus on, että teemme sen juuri oikein. Ja on joitain aikoja, kuten olette tunteneet, jolloin se etenee hyvin nopeasti. Tässä kuussa erityisesti, hyvin nopeasti. Toisina aikoina tiedän teidän kyllästyvän ja tiedän teidän sanovan itsellenne: "Voi! Olemme kuulleet kaiken tämän aiemmin Adamukselta. Minä olen. Olen olemassa. En välitä. Olen kyllästynyt." (Naurua) Ja palaan jatkuvasti joihinkin periaatteisiin, jotka ovat hyvin perusasioita, hyvin tärkeitä, koska kuten tiedätte, usein sanon jotain, mikä on vain heijastusta teistä.

Muuten, jos olette kyllästynyt, se johtuu teistä, ei minusta.

LINDA: Ai jaa (vähän naurua).

ADAMUS: Mutta sanon asioita, jotka kuulette, ja se tavallaan kihelmöi mielessänne ja pidätte siitä ja se tuntuu hyvältä, mutta sitten kahden vuorokauden päästä se on kuin: "Mitä hän sanoi?" Ja sitten kuulette sen uudestaan seuraavalla kerralla, ja se menee vähän syvemmälle ja on kenties vähän merkityksellisempi. Ja voi mennä vuosi tai kaksi, ennen kuin saatte todella aistillisen kokemuksen siitä. "Olen olemassa", esimerkiksi. "Olen olemassa." Kivoja sanoja, todella lyhyitä ja yksinkertaisia, tavallaan mestarillista. Istutte puistonpenkillänne ja ihmiset tulevat luoksenne kysymään, miten teillä menee. "Olen olemassa." (Muutama naurahdus) Kuulostaa hyvin pyhältä. "Olen olemassa." "Lapset! Tulkaa nyt! (Naurua) Lähdetään täältä nopeasti!"

Ja sitten yhtenä päivänä istuessanne puistonpenkillä, ottaessanne kylvyn tai tehdessänne, mitä ikinä teettekin, ottaessanne kulauksen kahvia, tajuatte sen yhtäkkiä. "Minä … olen olemassa! Nyt tajuan, mitä hän tarkoittaa", ja se on tunne, joka menee ensin kehoonne. Ja tunnette sen kehossanne – kihelmöinnin ja muutokset – ja sitten mielenne alkaa avautua ja mukautua.

Mutta on tunne, joka menee siitä yli, se on suurempi kuin kehonne tai mielenne. Teillä on kaikilla ollut se, tuo tunne joka menee tuolle puolen ja sanoo: "Tunnen sen nyt. Kyse ei ole siitä, että tajuan sen. Minä tunnen sen. Minä olen se." Varsinaiset sanat – "olen olemassa" – menevät melkein pois. Ne ovat melkein merkityksettömiä, ja yhtäkkiä olette siinä. Koette sen. Se on mennyt mentaalisen ja fyysisen tuolle puolen, vaikka niihinkin vaikutetaan. Mutta yhtäkkiä olette tuossa kokemuksessa, ja kuten tiedätte oltuanne siinä, niin ette koskaan halua päästää siitä irti. Ette koskaan halua sen häviävän pois. Ja sillä hetkellä kun sanotte: "Voi, en halua tämän häviävän pois. En halua sen …", se häviää pois – osittain siksi, että fokusenne on häviämisessä sen sijaan, että vedätte syvään henkeä ja ruumiillistatte sen.

Mieli hyppää mukaan ja alkaa olla huolissaan, te alatte olla huolissanne: "Voi, en halua koskaan menettää tätä!" Ja mitä energiat ovat siinä? "Sen menettäminen", ja sitten se menee pois. Mutta hyvä uutinen on, että se tulee takaisin. Se tulee ehdottomasti takaisin.

Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä. Emme etene – no, etenemme liian nopeasti ja etenemme liian hitaasti ja etenemme aivan oikein. Ja kyetäksenne todella kokemaan sen, ei vain kuulemaan korvillanne, vaan todella kokemaan joka tasolla, joka kerroksen, ja-tilanne. "Etenemme todella hitaasti. Milloin se tapahtuu?" "Etenemme todella nopeasti! En pysy enää mukana! Tulen hulluksi! En usko olevani sen arvoinen!" Ja sitten "Etenemme juuri oikein. Aah! Ooh!" – uusi hörppy kahvia – "Etenemme aivan oikein," ja niin etenemme.

Ja tätä rakastan siinä, mitä teemme yhdessä. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista ryhmää (naurua). Ei ole koskaan oikeasti ollut tällaista ryhmää. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista ryhmää, joka ei kokonaan kuole. Monet muista ryhmistäni ovat kuolleet. Se ei taida olla kovin hyvää todistusaineistoa (lisää naurua). Mutta se oli liikaa heille. Heidän odotuksensa siitä, mitä tapahtuisi, ja sitten – niin kai voitaisiin sanoa – tahti millä edettiin, ja kyky pysyä tasapainossa henkisesti, fyysisesti ja kaikissa muissa ulottuvuuksissa olivat liikaa. Liikaa. Menen niihin hetken kuluttua. Ja sitten toisen puolen viehätys, viettelys, ja toinen puoli on melko suloinen. Ja nyt meillä on Theos ja kaikki sen ja toisten ulottuvuuksien viettelys. Ja oleminen kanssani Ylösnousseiden mestarien klubissa, maksan kaikki liput. Sen viettelys, sen halu oli liian voimakas hyvin monilla oppilailla.

Itse asiassa yksi syymme sulkea mysteerikoulut oli, että niihin oli riippuvuutta. Oli riippuvuutta ja jotkut teistä täytyi potkaista ulos. Jotkut paikat vain suljimme. Tulitte kotiin kävelyltä ja ovet oli laudoitettu umpeen – "häh!" – koska siihen voi tulla riippuvaiseksi. Se vetää teidät sisään, ja haluatte ikään kuin vain jäädä tuohon mysteerikoulun maailmaan ettekä uskaltaudu ulos, ette mene elämään. Haluatte olla vain toisten kanssa, joita on siellä. Ette halua mukautua muihin ihmisiin – kyläläisiin, kylähulluihin, kuten kutsuitte heitä. Sieltä tuo sana on peräisin. Te aloititte sen (naurua). "Haluatko minun menevän kauppaan kaikkien noiden kylähullujen kanssa?! Aion pysyä täällä mysteerikoulussa." Se on kuin: "Sinun on pakko laskea leikkiä. Hyvää musiikkia, hyvää ruokaa."

Siis kyky jäädä ja tuntea millä tahansa hetkellä, että kaikki etenee liian nopeasti teillä. Ja tiedän, että jokainen teistä sanoo – jokainen teistä, puhun kanssanne yöllä – "Voi, Adamus! Mikä on pielessä?" Ei mikään. "Voi, Adamus! Edetään liian nopeasti. En usko pysyväni enää käsittelemään tätä."

Ja sitten seuraavana päivänä, itse asiassa seuraavana yönä: "Olen täysin kyllästynyt. Edetään liian hitaasti. Aion mennä toiseen ryhmään, Adamus." Hyvä, heippa! Mutta kyky olla siinä kaikessa kerralla on todellinen mestari. Kyky tuntea kaikki tämä, tarkoitan oikeasti tuntea se.

Osa ongelmaa, kamppailua, teillä ja minulla on, että te ajattelette sitä ja sanon: "Tuo se tunteisiin. Tuo se aistillisiin, tunnetason, todellisiin tunteisiin." Mutta te jatkatte sen ajattelua. Jos siis olette tunteneet vähän painetta viime aikoina, kuin joku yrittäisi työntää teitä alaspäin – ei tunteellisesti, vaan sanoa: "Ihan oikeasti. Pidä se tuossa kehossa. Pidä se tuossa mielessä. Pidä se tuossa todellisuudessa ja tunne se kaikki yhdessä. Tunne kaikki, mitä sinulla tapahtuu, ja lakkaa taistelemasta sitä vastaan. Lakkaa jahtaamasta sitä. Lakkaa ajattelemasta tietäsi sen läpi." Se on tylsyyttä – tienne ajatteleminen kaikesta tästä läpi ja tuleminen täysin mentaaliseksi tässä. Ei, vedätte vain syvään henkeä – vedätte kunnolla syvään henkeä – ja annatte itsenne tuntea sen, vaikka se sattuu, koska sattuminen on melko väliaikaista. Sattuminen on mielen vastarintaa johonkin paljon syvempään.

Siis mieli joka on kaiken kivun generoija – fyysisessä kehossanne ei ole kipua, kenelläkään teistä, kaikki on mielessä – luo vastustusta todelliselle aistillisuudelle, todelliselle tuntemiselle eikä se ole vain fyysinen tunne.

Teillä kaikilla on ollut tuo kokemus, laajentunut tunne mielen tuolle puolen. Tiedätte, miten kaunis se on, miten rikas se on. Ja kuten sanoin viime shoudissamme, juuri sinne olemme menossa. Mutta siinä on muutamia haasteita. Siinä on muutamia haasteita.

Tämän päivän muistutus

Mutta ennen kuin pääsen siihen, on tämän kuukauden kuukausimuistutus. Haluaisin keksiä näitä aina silloin tällöin, koska olemme yhdessä luoneet paljon uskomatonta informaatiota. Crimson Circle kutsuu sitä "sisällöksi" (asiasisältö), mutta pidän siitä – sisältö. Sisältö (suom. huom. sama sana kuin "tyytyväinen") Paljon sisältöä, paljon informaatiota, valtava määrä.

Tämän päivän muistutus tulee upealta Tobiakselta: Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä. Ja taas kerran, tuntekaa se päässänne, tuntekaa sanat "sillä ei ole merkitystä" ja tavallaan sanotaan: "Joo, en välitä paskaakaan. Sillä ei ole merkitystä." Tobias ei tarkoittanut ihan sitä. Sillä ei ole merkitystä.

Sillä ei ole merkitystä

Hän toimitti tuon viestin ja minä roikuin tavallaan kulisseissa ja katselin ryhmää. Se oli Egyptissä. Se oli ryhmä Suuren pyramidin Kuninkaan kammiossa. Se on melko erityislaatuinen paikka. Se on yksi noista paikoista, noista ikonisista paikoista, jonka melkein jokainen tällä planeetalla tietää – pyramidin ja tuon kammion. Tiedättehän, planeetalla on paljon symboleja, paljon paikkoja jotka ovat kuuluisia, mutta se on luultavasi maailman kaikkien paikkojen kymmenen parhaan joukossa, ja millainen historia sillä on. Millainen historia sillä on.

Tuossa Kuninkaan kammiossa istui Jeshua ja Maria – no, siellä oli joukko Marioita, mutta se jotta kutsutaan Äiti Mariaksi – Maria Magdalena, Napoleon ja luettelo jatkuu ja jatkuu ja he etsivät vastauksia, etsivät jotain syvällistä kokemusta. Ja te jotka olette olleet Kuninkaan kammiossa tiedätte, että kun sinne menee, haisee pahalta, koska paljon ihmisiä käy siellä joka päivä ja se on tavallaan … eikä ilma liiku paljon. Siellä ei ole hyvää ilmanvaihtoa, joten se tavallaan rakentuu aikojen kuluessa. Ja te jotka olette olleet siellä ja te jotka ette ole, tuntekaa sitä vain hetki.

Siis kiivetään kiviportaita pyramidin ulkopuolella. Noustaan siis portaita ylös ja joissain kohdin täytyy kontata. On hyvin rajoittunutta ja sitten pelkonne ahtaanpaikankammosta tulee esiin, joo. Ja sitten kaiken tämän keskellä – joitain ihmisiä konttaa edessänne ja paljon ihmisiä konttaa takananne, konttaatte osittain kirjaimellisesti polvienne ja käsienne varassa – ja yhtäkkiä: "Luoja … ei kai, siunattu biologia. Minun täytyy mennä vessaan." Mitä aiotte tehdä? Eikä ylhäällä ole vessoja. Ette voi mennä takaisin samaa tietä, koska 25 ihmistä konttaa käsillään ja polvillaan suurin piirtein näin kapeassa ja näin korkeassa tilassa (näyttää käsillään).

LINDA: Mihin tämä on menossa?

ADAMUS: Vien huomion muualle, rakkaani! (Lisää naurua) Heitä kiehtoi tämä. He pystyivät tuntemaan sen. Heidän rakkonsa supisteli. "Voi! Oi!" (Lisää naurua) Sitä kutsutaan häiritsemisen taidoksi. Hyvä Jumala, tuo Linda, auttaisitko minua (anoen taivasta)? (Naurua)

Palataanpa takaisin siihen. Konttaatte käsillänne ja polvillanne ja teidän täytyy oikeasti mennä vessaan ja ajattelette: "Voi, minun ei olisi pitänyt juoda sitä kahvia, ennen kuin tulin tänne."Ja sitten pääsette lopulta Kuninkaan kammioon. Yhtäkkiä teille avautuu huone, joka ei ole yhtä suuri kuin tämä – kenties katto on vähän korkeammalla, mutta muuten pienempi kuin tämä studioalue – eikä siellä ole mitään. Seinillä ei ole kauniita maalauksia. Seinillä ei ole veistoksia. Lattialla ei ole mattoa. Ei ole vessaa (muutama naurahdus). Siellä ei ole mitään. Se on suuri huone, joka kaikuu. Ainoa esine edessä on sarkofagi. Se on ollut siellä tietysti ikuisuuden, ja se on tavallaan vanha ja lohkeilee, ja siinä kaikki. Siinä kaikki.

Sitten koko huomio näyttää keskittyvän huoneen ainoaan esineeseen, sarkofagiin, ja mitä se tuo esiin? Kuoleman. Kuoleman. "Voi peijakas! Minä kuolen." No, joo, te kuolette, mutta ette välttämättä siellä. Se tuo esiin kaikki ongelmat.

Siis tässä meillä on … Se oli häirintääni. Siis tässä meillä on 50 shaumbran ryhmä uskomattomine odotuksineen siitä, mitä siellä tapahtuu. Ensinnäkin, odotus oli, että se olisi jokin kullalla maalattu huone ja siellä olisi muumioita ja kaikkea. Siellä ei ole mitään. He siis käyvät läpi tuon alkushokin, ja yksi kiehtova asia tässä kammiossa on kaiku, koska puhuttaessa se kaikuu-kaikuu-kaikuu läpi-läpi-läpi, ei vain kimpoile huoneessa, vaan tuntuu menevän elämien läpi ja sitten palaavan takaisin, koska juuri niin tapahtuu. Se menee toisiin todellisuuksiin ja palaa sitten takaisin. Sillä on siis erittäin ainutlaatuinen ääni.

Ryhmä istuutui. Tobias tuli sisään. Kaikki odottivat vastausten vastausta pyhistä pyhimmässä, suurta vastausta elämään ja kaikkiin sen mysteereihin ja kaikkiin sen kysymyksiin. Ja Tobias esitti sen sille kuuluvan arvon mukaisesti ja veti syvään henkeä, ja uskoakseni oli vähän soinnutusta ja sitten oli hiljaista. Sitten lopulta Tobias puhui hyvin hitaasti ja harkitusti ja pääsi suureen hetkeen. "Syy miksi olen kerännyt teidät kaikki tänne koko luomakunnasta, tämän maailman kaikista paikoista, syy miksi olette matkustaneet tuhansia maileja ja tulleet erämaan poikki kameleilla päästäksenne tänne ja teidän täytyi mennä vessaan matkallanne käytävien läpi, syynä on tämän merkittävän viestin antaminen: sillä ei ole merkitystä." (Vähän naureskelua) (Tämän Tobiaksen viestin voi kokea Time Travels –audiolta)

Voitte kuvitella pettymyksen. "Sillä ei ole merkitystä?!" Kukaan ei tietenkään sanonut sanaakaan, mutta sen saattoi kuulla huutavan jokaisesta: "Sillä ei ole merkitystä??! Olen tehnyt kaiken tämän, istun täällä Suuren pyramidin Kuninkaan kammiossa Egyptissä, ja sanot, ettei sillä ole merkitystä? Tämän piti olla täällä henkisen matkani kohokohta, ihmiskunnan polttopiste, sivilisaation nollapiste, missä sellaiset suuret kuin Jeshua, Napoleon ja monet, monet muut ovat istuneet, ja kerrot minulle, ettei sillä ole merkitystä?"

Sillä ei ole merkitystä.

Ja se oli itse asiassa niin syvällinen viesti, että minun täytyi tuoda se takaisin tänään. Niin syvällinen viesti, koska kaikki tämä kamppailu, mitä teette, ei vie teitä mihinkään. Ei vie. Ette saa ylimääräistä ansioita, pisteitä tai tuoretta kahvikupillista kaikesta siitä kamppailusta, mitä teette mennessänne valaistumiseen. Ette mitään, koska kaikella mentaalisella ponnistelulla, kaikella yrityksellä selvittää se, saada tolkkua siitä, löytää tie sokkelon läpi salaiseen kammioon, joka tuo teidät valaistumiseen, ei ole merkitystä. Millään siitä ei ole merkitystä. Se on mentaalista makyoa. Se on hevonpaskaa. Se on itsenne huijaamista.

Kaikki opiskelu, kuten olen sanonut, kaikki perusteellinen harkinta, kaikki anominen jota teette yöllä minulle ja muille – kun ette saa minun huomiotani, tiedän teidän pettävän minua. Menette jonkin toisen olennon luo (naurua). Me puhumme toisemme kanssa. Me puhumme. Juuri yhtenä tällaisena yönä yksi muista mestareista tuli sanomaan: "Tiedätkö, että Henrietta on pettänyt sinua, Adamus. Hän on ollut tuolla toisella klubilla." Ja se on kuin: "Tiedän, tiedän. Se ei vaivaa minua … paljon (lisää naurua). Mutta kostan sen vielä joku päivä."

Millään siitä ei ole merkitystä. Luulette olevan. Haluatte olevan, eikä sillä ole. Ei ole mitään suuria salaisuuksia. Ei ole mitään pikaraidetta valaistumiseen, eikä ole mitään väärää raidetta valaistumiseen. Laittakaa sen nettisivuille – ei ole mitään pikaraidetta valaistumiseen eikä ole mitään väärää raidetta valaistumiseen. Se vain on. Ja mitä pikemmin oivallatte sen ja lakkaatte tekemästä kovasti työtä sen eteen … Kaikki tuo kyseleminen aivoissanne – artikkelissamme menemme siihen yksityiskohtaisemmin – mutta joka kerta kun esitätte aivoissanne yhden näistä kysymyksistä, se menee universumiin etsimään vastauksia, eikä se palaa takaisin, ennen kuin se luulee, että sillä on vastaus. Teillä on kaikkia näitä kysymyksiä – "Mitä varten olen täällä? Kuka olen? Miten löydän todellisen onnellisuuden? Mitä teen väärin? Mitä minun pitäisi tehdä eri tavalla huomenna? Kuka olen, uudestaan? Kuka olen, uudestaan? Ja milloin saan valaistumisen?" Lähetätte ne kaikki toisiin ulottuvuuksiin. Teillä on kaikkia näitä pieniä etsintäötököitä kuljeskelemassa ympäriinsä yrittäen löytää vastauksia, eivätkä ne löydä.

Se on hämmentävää, koska voitte tuntea sen. Teillä on kymmeniä miljardeja kysymyksiä, joita olette esittäneet – ja se oli pelkästään viime viikolla (vähän naureskelua) – ja ne yrittävät löytää vastauksia. Ne etsivät, eivätkä ne löydä niitä, koska millään siitä ei ole merkitystä. Millään siitä ei ole merkitystä.

On täyttymysdirektiivi tai –gravitaatio, kuten kutsun sitä, ei pään valinnan vuoksi, ei ihmisen valinnan vuoksi, vaan luonnollisen evoluution vuoksi ja sielun syvän oivaltamishalun vuoksi. Se tapahtuu. Se on tapahtumassa. Tosiasia on, että luulette panevanne sen tapahtumaan. Ette pane. Menette tielle. Luulette, että keskittymällä tai meditoimalla tai tekemällä jotain harjoituksia tai mitä tahansa, syömällä tietyllä tavalla. Ei. On täyttymysdirektiivi sielultanne, "minä olen" –olemukselta. Se on oivaltaminen.

"Minä olen" kysyy teiltä vain: "Nauttisitko hitto soikoon elämästä jonkin aikaa? Nauttisitko vain elämästä, kiitos? Syö hyvä ateria. Kävele luonnossa. Harrasta seksiä. Siitä on jo kauan, harrasta seksiä. Kuuntele musiikkia. Tee jotain hauskaa", mutta on sellaista jäykkyyttä, sellaista anaalipidättelyä – Cauldren sanoja, ei minun – tästä kaikesta ja "Minun täytyy jatkaa työntekoa, minun täytyy jatkaa työn tekemistä sen eteen. Täytyy jatkaa työn tekemistä sen eteen." Ei, ei tarvitse, joten lopetetaan se tähän paikkaan. Ei ole mitään suuria vastauksia, paitsi salliminen.

Meillä on ollut paljon sessioita. Olemme puhuneet paljon. Olemme jakaneet paljon. Olemme itkeneet paljon. Olemme nauraneet vähän. Mutta se on tavallaan häiritsemistä, jotta sallitte luonnollisen prosessin, jotta teidät saadaan pois itsenne tieltä.

Sillä ei ole merkitystä. Kaikilla asioilla joilla luulette olevan merkitystä, ei ole merkitystä. Terveys? Itse asiassa sillä ei ole merkitystä. Varallisuus? Ei lainkaan. Pysyminen ns. kaidalla tiellä, sääntöjenne totteleminen? Sillä ei ole merkitystä. Tobias yritti sitä. Hän yritti seurata Jumalan sääntöjä juutalaisuuden mukaan, eikä sillä ollut mitään merkitystä. Jumala ei välitä.

Siis kaikki tämä kova työ. Näen sen, ja viime kuussa erityisesti olette todella … Asiat etenivät ennemmin nopeammin kuin hitaasti viime kuussa. Ja näin teidän myös lisäävän voimaa, yrittävän hallita tätä kaikkea, ettekä te voi. Antakaa itsenne kokea se. Antakaa itsenne tuntea se. Luulisin, että jos olisi jotain muuta kuin "sillä ei ole merkitystä", niin se olisi "anna itsesi kokea se, älä ajattele sitä". Ja nämä huolet ja nämä ongelmat, joita teillä on: "Voi, mitä teen?" Pysähtykää ja vetäkää syvään henkeä. Millään niistä ei ole oikeasti merkitystä. Niillä ei oikeasti ole. Kaikki mitä pidätte tärkeänä – pthyi! – sillä ei ole merkitystä. Sori, se ei ollut totta, Edith. Se oli vain teeskentelyä (naurua). Ai, kenties se oli (katsoen sylkäisynsä perään).

Aloitetaanpa siis tämä shoud sanomalla vain, että vetäkää syvään henkeä. Vetäkää syvään henkeä. Et selvitä sitä, ihminen, sinua ei pyydetä selvittämään, ihminen. Ainoa asia jota sinulle ehdotetaan, on: hitto soikoon, nauttisitko vain siitä? Ja lakkaa yrittämästä selvittää, minne sinun pitäisi muuttaa seuraavaksi tai miksi (nimeksi) sinun pitäisi muuttaa nimesi. Sillä ei ole merkitystä. Muuta nimesi Edithiksi. Olette kaikki Edithejä ympäri maailmaa (naurua). Olin velkaa sen hänelle … Panin hänet koville äskettäin kännykän vuoksi, ja ne jotka näkivät tuon pikku näytöksen, panivat myös minut koville. Missä on lahjani? Hetki vain.

LINDA: Jatka puhumista (Linda lähtee hakemaan sitä).

ADAMUS: Menin kauppaan ostamaan jotain vain sinulle, Edith. Siis, sillä ei ole merkitystä. Aloitetaan päivä sillä, okei? Eikö se tunnu tavallaan vapauttavalta? "Sillä ei ole merkitystä! Voi, sillä ei ole merkitystä!"

Okei, nyt aion kuitenkin vaihtaa seuraavaan asiaan, ja tarvitsen Lindaa mikrofonin kanssa. Minä voin juoksuttaa mikrofonia, joo. Tota, ehkä en. Odotamme Lindan paluuta.

Miksi elämä on niin vaikeaa?

Lue kokonaan :: http://luxonia.com/viestit/11-geoffrey- ... ja-shoud-6

[Anita <3 ..]

Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 7

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.3.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen hyvän tunteen/hyvältä tuntuva Adamus. Tervetuloa (hurrauksia ja yleisön taputuksia).

Aah! Huoneessa on todella hyvä tuntu tänään, ja myös kaikille jotka kuuntelevat netissä, hyvä tunne ja hyvin sopiva laulu, kaunis laulu sessiomme aloittamiseksi (viitataan Yohamin juuri esittämään lauluun).

Energiatuoksut

Minun täytyy tehdä tänään muutama tunnustus, mutta menen niihin hetken kuluttua. Haluan ottaa hetken vain hyvän tunteen kera. Huomaatte, että täällä on hyvä tuntu. Kenties tulitte aiemmin sisään ulkoa, kotoa tai töistä, missä satuittekin olemaan, ja oli vain – no, kävelette ovesta ja on hyvä tuntu. Hmm? Onko se ihmiset? Onko se juuri keitetty kahvi? Onko se kaikkea tätä? Onko se ruoka? Onko se itse rakennus? Mutta on erittäin hyvä tuntu. Onko se työryhmä täällä takana, joka tekee kovasti töitä tehdäkseen tästä hyvän produktion? Istun tänne taakse, jotta he pääsevät lähetykseen (yleisö taputtaa).

Mutta luultavasti sitä tapahtuu teille enemmän ja enemmän nykyään. Se on vain tavallaan hyvä tunne jostain. Kutsun sitä energiatuoksuksi. Se kannattaa ehkä kirjoittaa taululle. Kirjoitamme tänään paljon taululle. Selitän hetken kuluttua miksi. Kutsun sitä energiatuoksuksi. Se on kuin energia-aura.

altOlette luultavasti kokeneet sen aiemmin. Teillä on esimerkiksi suosikkihuone kotonanne, ja se on vain – ette oikein tiedä miksi – se on vain … Pidän tuosta, ikään kuin taianomaisesti (sanat ilmestyvät näytölle). Se on kuin tuoksu. Tuoksu (scent). Se tulee latinan sanasta "sentient", mikä merkitsee tunnetta. Se on kuin aisti, joista olen puhunut paljon viime aikoina – palatkaa takaisin aisteihinne – ja tuoksu liittyy siihen. Mutta se johtuu siitä, että huone tuoksuu hyvältä. Se ei ole vain fyysinen tuoksu. Huoneessa on energia – energia josta ei voi erehtyä. Yksi kotinne huone – kenties se on makuuhuone, kenties se on vessa.

LINDA: Voi eiiii!

ADAMUS: Voisi olla. En sano sitä oikeasti minkäänlaisena tekohuumorina, vaan kenties se on kotonanne paikka, jossa pääsette pois, jossa voitte sulkea pois muun maailman. Teillä on kylpyamme. Teillä on omat juttunne siellä. Ne eivät ole kaikkien muiden. Ne ovat vain teidän, joten siinä on energiatuoksu, tietty tuntu.

Kenties se on kahvila, jokin paikka jonne teidän on hyvin mukava mennä. Kenties näin on siksi, että olette käyneet siellä jonkin aikaa, mutta sanoisin, että olette käyneet siellä jonkin aikaa, koska sillä on hyvä energiatuoksu. Siellä on todella harmoniset energiat.

Voisitte istua suosikkikahvilassanne jossain ja siellä voisi olla muita ihmisiä ympärillä ja voisi olla ääniä ja tuoksuja – tuoksuja kahvin valmistamisesta … (hän siemaisee kahviaan). Voi, se on kuumaa, ja se on hyvä asia. Se on hyvä asia. Mutta istutte vain siellä ja on hyvin mukavaa. Se on tavallaan, no, turvallinen tila. Ja kenties haluaisitte kaikkien muiden ihmisten lähtevän, mutta myös heidän kanssaan se on edelleen turvallinen paikka.

Kenties se on jokin internet-sivu, nettisivusto, kuten sitä kutsutaan, ja pidätte siellä käymisestä. Kenties se on Crimson Circlen nettisivut, kenties jotkut muut nettisivut missä teistä tuntuu todella mukavalta, koska niissä on hyvä tuoksu. Niissä on hyvä aura. Kenties ei kaikille, kenties vain teille, mutta ne tuntuvat vain hyvältä, tavallaan kuin laulu. Se vain tuntuu hyvältä.

Teille tulee enemmän ja enemmän tämän tyyppisiä reaktioita, näitä tuoksuja, ja kyse ei ole … Otetaanpa tällainen huone. Tällä Crimson Circlen yhteyskeskuksella on erittäin hyvä energiatuoksu. Pidän tänne tulemisesta. Ja tiedättehän, ylösnousseelle mestarille on tavallaan vaikea tulla tänne alas – "tänne alas" ei ole oikea sana, no olkoon, tänne alas – tulla tänne alas. On nimittäin todella kova gravitaatio, joka tavallaan – no, tiedätte – se vain imee sisään. Enkä puhu fyysisestä gravitaatiosta, vaan puhun tuosta imevästä elämänvoimasta, joka tukkii kaikki muut aistit, tekee hyvin fokusoituneeksi. Silloinkin kun ei halua fokusoitua, se imee sisään. Se vangitsee.

altOn sellaista myös silloin, kun tulen oleilemaan paljon kanssanne. On sellaista, kun vierailen kotonanne tai olemme ulkona kävelyllä. On vähän vaikeaa joskus jäädä todella pitkäksi aikaa gravitaation vuoksi. Se vaikuttaa kaikkeen.

Nimittäin ylösnousseessa elämässä on oikeasti hyvin vapaa. On hyvin vapaa kaikin tavoin, jota voisitte kuvitella. Tarkoitan, että vapaa yltäkylläisyystaakasta, koska yltäkylläisyyttä on aina. On vapaa aisteissaan. Ei ole rajoittunut vain pariin tylsään aistiin. On vapaa kaikin tavoin. Ei huolehdita seuraavasta hetkestä. Ei suunnitella. Ei ole tavoitteita. Se on todella vapaata. Siis tullessani oleskelemaan, on gravitaatio. Se tavallaan imee – on vähän vaikeaa toisinaan.

Kuten puhuin viime shoudissamme, on tuo vaikea ihmiselämä. No, ei mikään ihme, koska gravitaatio mikä on tavallaan sivutuote aika-avaruuden liikkumisesta tietoisuuden läpi, tavallaan imee asiat tähän todellisuuteen. En sano, etten pidä tulemisesta vierailemaan luonanne. Rakastan olla täällä, ja rakastan todella olla täällä Crimson Circlen yhteyskeskuksessa. On selvä energiatuoksu. Se ei liity mitenkään väreihin seinillä tai valaistukseen tai musiikkiin. Ne parantavat sitä, mutta se liittyy, no, ensinnäkin siihen tosiasiaan, että tämä on teidän. Kaikki te autoitte tämän paikan luomisessa ja rakentamisessa.

Sanon tavallaan mielenkiintoisen asian tässä. Sanotaanpa, että vain muutama ihminen olisi maksanut tämän kaiken kasaamisen, tuhansien ja tuhansien ja tuhansien sijasta. Sillä olisi hyvin erilainen energiatuoksu, koska jokainen teistä panosti siihen. Teitte lisäyksen siihen hyvin rakastavalla tavalla, hyvin avoimella tavalla ja tietäen, että teillä oli omistajuus siihen, energiaomistajuus.

Sitten kun se yhdistetään työhön, mitä täällä on tehty – se ei ole edes työtä, täällä on tapahtunut transformaatiota – mitä täällä on tapahtunut viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana, kun olemme olleet täällä, se lisää tämän paikan energia-auraa.

Kun se yhdistetään kuukausittaisten shoudiemme lisäksi niihin uskomattomiin asioihin, joita olemme tehneet täällä hiljattain, Adamin haavan ollessa yksi, ja filmasimme Mestarin elämä 4:n ja monia, monia muita asioita – aspektologia, seksuaalienergiat – kaikki tämä menee energiatuoksuun.

Se ei ole kovaa feng shuita, kuten että oven pitäisi olla pohjoisessa tai kenties etelässä, ihan sama. Feng shuilla ei ole todellisuudessa merkitystä ylösnousseelle mestarille. Hänelle kaikki on feng shuita. Kaikki selviää. Jos ovi on väärässä paikassa, ovi löytää tavan siirtyä mukautuakseen mestariin.

Mutta haluan teidän vain tuntevan hetken elämässänne ihmisiä – paikkoja, asioita, ihmisiä – joiden lähellä teistä tuntuu hyvältä. Kenties heillä ei ole kovin syvällisiä sanoja, he eivät ole kaikkein fiksuimpia. Kenties he tulevat eri kulttuurista, heillä on eri politiikka, mutta teistä vain tuntuu hyvältä heidän lähellään. Se on energiatuoksu.

Teistä lähtee tuoksu. Sinusta lähtee tuoksu, Sart.

ADAMUS: Joo, joo, joo (naurua).

SART: Aivan varmasti!

Kokonaan :: http://luxonia.com/viestit/11-geoffrey- ... ja-shoud-7

[Anita <3 ..]

Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 8

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.4.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme tämän shoudin. Kunnolla syvään henkeä yhdessä.

Tunsitteko jonkin muuttuvan huoneessa? Jonkin muuttuvan, missä tahansa satuttekin olemaan? Mentäessä shoudiin hyvin kauniin aistillisen videon ja musiikin kera, kun annatte kaikkien huolien ja murheiden mennä hetkeksi, huomionne suunnattiin muualle ja se keskittyi kuviin ruudulla, mikä toi esiin paljon muistoja, rakkautenne tätä planeettaa kohtaan (viitaten tähän videoon) – tuo asia, jota shaumbrat sanovat tässä viimeisessä elämässä tulevansa kaipaamaan eniten. Tuo asia jota kaipaatte eniten. Rakas shaumbra, vain huomautus, että se asia jota uskotte kaipaavanne eniten – enemmän kuin perhettänne tai rakkaitanne tai lemmikkejänne tai mitään muuta – on luonto. Teissä on aina tuo luonto, tuo Gaia. Minne menettekin, myös ei-fyysisiin ulottuvuuksiin, viette sen aina mukananne.

Se on ylösnousseena mestarina olemisen kauneus. Kun olette olleet tällä planeetalla, kun olette tunteneet luonnon värähtelyt – luonto antaa elämän elämälle, se tuo teidät ilmaisuun myös hyvin fokusoituneella, yksittäisellä tavalla, mutta se tuo teidät ilmaisuun – viette sen mukananne kaikkialle, minne menette.

Jos haluaisitte kävellä metsässä, niin vaikka olisitte jossain kaukaisessa galaksissa, toisissa ulottuvuuksissa, voitte aina tuoda sen takaisin. Tämä on sen kauneus, mitä olette tehneet täällä, erityisesti tässä elämässä. Tuoneet sen sisään, integroineet sen.

Otetaanpa kunnolla syvään henkeä tässä, tälle muutokselle joka tapahtui tämän kauniin musiikkivideon soidessa. Tämä muutos joka tapahtui – sallitaan vain se hetken. Sallien monia asioita. Sallien itsenne asettua, päästä ulos mielestänne, lopettaa tuo lakkaamaton ajattelu, tuo hakkaava ajattelu, jota teillä usein on. Sallien itsenne olla aistillinen. Kun tuo video esitettiin, kyse ei ollut vain fokuksesta – fokusaistista, keskittymisestä fokukseen – sillä hetken annoitte muiden aistien alkaa tulla sisään.

Olen puhunut viime aikoina paljon aisteista, koska se perimmiltään tapahtuu, kun mestari tulee heräämisestä ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Oivallatte, ettei kyse ole muinaisten tekstien tai pyhien kirjoitusten tutkimisesta, ei noista harjoituksista, joiden tekemisestä ette ehkä oikeasti nauti, vaan pelkästään avautumisesta muihin aisteihinne luonnollisesti, helposti.

Muutosten läpi meneminen

Tiedän, että olette nyt tavallaan epävakauden tilassa. Sanoin "epävakauden". Epävakauden tila, hämmennyksen tila, siirtymisen tila tällä hetkellä, ja se on täysin luonnollista, täysin odotettua. Teette sitä itse asiassa paljon sulavammin, kuin monet ylösnousseet mestarit ovat koskaan tehneet. Teette sitä palon integroidummalla tavalla, kuin kukaan ylösnoussut mestari joka istuu klubissa, olisi odottanut.

Se on vaikeaa. Se on haastavaa. Siitä ei ole epäilystäkään. Gravitaatio melkein kuin imee teidät sisään – gravitaatio joka haluaisi tuoda teidät takaisin mieleen, yhteen fokusaistiin, gravitaatio joka imisi teidät takaisin vanhoihin tapoihin ja sitten pitäisi teidät jatkuvasti yrittämässä hioa noita vanhoja asioiden tekemistapoja ajatellen, että se johtaa teidät jotenkin oivallukseenne. Olette tässä kohdassa, jossa tulette takaisin aisteihinne, kun olette vielä fyysisessä kehossa, kun integroitte luonnon kaltaisia asioita, kun integroitte fyysisiä kokemuksia elämässänne.

Se on todella syvällistä. Ei ole oikeasti sitä kuvaavia ihmissanoja, mutta käytte läpi siirtymää. Ja isoin asia jonka kuulen yöaikaisissa erimielisyyksissänne kanssani, yöllisissä väittelyissänne kanssani; isoin asia jonka kuulen myös yksityisinä hetkinänne, kun olette yksin, on, että kysytte itseltänne uudestaan ja uudestaan: "Mikä minussa on vikana?" Teillä on pieni päänsärky, "Mikä minussa on vikana?" Varpaaseenne sattuu, "Mikä minussa on vikana?" Ajatuksenne ovat sekaisin, "Mikä minussa on vikana?" Teillä ei ole tuota normaalia virtausta ja synkronismia elämässänne, itse asiassa teillä ei ole tuota vanhaa tylsyyttä elämässänne ja kysytte: "Mikä minussa on vikana?" Ja sanon teille kerta toisensa jälkeen: "Ehdottomasti ei mikään."

Käytte läpi hyvin monia muutoksia samaan aikaan, syviä muutoksia kehossa ja mielessä. Ei ole mitään vikaa. Jos voisitte vain hengittää sen sisään ja sallia sen seuraavalla kerralla, kun käytte läpi jotain juttuanne – "Miksi kaikki hajoaa elämässäni? Miksi kehooni sattuu? Miksi minusta tuntuu niin hämmentyneeltä?" Koska käytte läpi kaikkien elämien, yli tuhannen elämän suurinta muutosta. Kaikista asioista joita olette käyneet läpi, käytte läpi suurinta muutosta, kun olette tässä fyysisessä kehossa, kun ylitätte mielen ja menette aisteihin.

Ei ole mitään vikaa, mutta se on melkein itsensä toteuttava ennuste. Melkein kuin haluaisitte jonkin olevan vialla. Tavallaan kenties. Vähän. No joo, sairaalla, tavallaan "tarvitset terapiaa" -tavalla (muutama kikatus). "Mikä minussa on vikana?" Haluatteko oikeasti vastauksen siihen, mikä teissä on vikana? "Miksi kehoni hajoaa? Voi, hyvä luoja! Minulla on varmaan jokin kamala sairaus. Tulen vanhaksi. En pysty ajattelemaan enää." Ei ole mitään vikaa. Käytte läpi siirtymää. Se vaatii veronsa kehostanne. Se vaatii. Se vaatii veronsa ajatuksista ja mielestä ja kaikesta muusta, kaikesta mitä luulitte olevanne, kaikesta mihin olette samaistuneet. Se vaatii veronsa.

Mutta jos voitte vetää syvään henkeä ja hyvin mestarillisesti sanoa, vetää syvään henkeä ja mestarina sanoa: "Se on kaikki osa tätä juttua, jota päätin kutsua ruumiillistuneeksi valaistumiseksi. Sitä se vain on. Sitä se vain on."

Niinpä seuraavan kerran kun saatte ylinopeussakon – ette edes tienneet ajavanne ylinopeutta – seuraavan kerran kun lautanen putoaa kädestänne ja menee rikki, seuraavan kerran kun liukastutte ja satutatte olkapäänne tai mikä se sattuukin olemaan, seuraavan kerran kun kumppani hylkää teidät, mitä se sattuukin olemaan, vetäkää syvään henkeä. Teissä ei ole mitään vikaa. Olette pelkästään tulossa mestaruuteenne. Ja mitä nopeammin ihminen tunnistaa tämän, sitä nopeammin ihminen sallii ja-tilan: "Voi, ei ole mitään vikaa, kaikki on osa tätä transformaatiota, laajentumista, integrointia, moniulotteista tiedostamista", mitä se sattuu olemaan. Kun se seuraavan kerran tapahtuu, ottakaa se kuin mestari. Hengittäkää kuin mestari. Olkaa armossa kuin mestari ja sallikaa vain se.

Kyllä, ihminen haluaa luultavasti huutaa: "Voi! Mutta teen kaiken väärin!" Ei, vaan elämäänne muutetaan.

Olen sanonut teille aiemmin, mikä on pahin, pahin mahdollinen tilanne. Mikään ei muutu. Pahin tilanne on, että jatkatte sen tekemistä, mitä olette tehneet tuhat elämää. Miten monta vuotta se olisi – tuhat elämää? Se on paljon vuosia. Jotain satatuhatta vuotta, jollakin teistä enemmän, joillakin vähemmän. Mutta haluatteko oikeasti jatkaa saman asian tekemistä uudestaan ja uudestaan? Onko kyse – itse asiassa suurempi kysymys on, onko kyse todellisuudessa turvallisuudesta? Onko kyse oikeasti turvallisuudesta? Jatkaa vain saman asian tekemistä, nousten ylös samaan aikaan joka päivä, syöden saman aterian, käyden samat keskustelut samojen ystävien kanssa, mennen samaan työpaikkaan ja on samat ihmishuolet.

On havainto: "No, se on turvallista. Tunnen tuon paholaisen. Tiedän jo lopputuloksen, joten pitäydyn vain siinä." Mutta se ei ole oikeasti turvallista. Voitaisiin sanoa, että se on itse asiassa yksi vaarallisimmista asioista, jonka voisitte tehdä itsellenne – saada itsenne urautumaan, vielä enemmän syvään uraan.

Hassu asia on – hassu minulle, ei teille – että kun yritätte urautua, kun yritätte päästä malleihinne, koska ne ovat mukavia ja tiedätte, mitä odottaa, toinen osanne nimeltään "perseelle potkiva mestari" – PPM – tulee ja näkee teidät tuossa haisevassa urassa, josta ihminen on valittanut, ja se tekee asioita saadakseen teidät ulos siitä, koska mestari ei halua teidän jäävän uraan. Se ei halua jäädä uraan. Siis perseelle potkiva mestari tulee ja saa teidät ulos siitä.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä, kun aloitamme päivän kysymyksemme, shoud-kysymyksen. Linda, valmiina mikrofonin kanssa.

Lue kokonaan :: http://luxonia.com/viestit/11-geoffrey- ... ja-shoud-8

[Anita <3 ..]

Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, vapaan olemisen Adamus. (Linda alkaa taputtaa ja yleisö seuraa mukana)

Kiitos. Voitte säästää taputuksenne myöhemmäksi. Katsotaan, ovatko ne rehellisempiä siihen mennessä, kun olemme valmiita tänään. Ei, vaan se oli kaunista, mutta kauneudesta puheen ollen, tunnetteko, mitä huoneessa tapahtui? Ja te kaikki jotka katselette, tunnetteko, mitä tapahtui muutaman viime minuutin aikana? Jokin tavallaan pyyhkäisi kaikkien yli, pyyhkäisi shaumbrojen yli, hmm. Kenties on vähän vaikea edes kuvata sanoin, mutta on tunne todellisesta – voitaisiin kai sanoa – laadusta, tunne aistillisuudesta. Aistillisuudesta.

Olen puhunut aika kauan aisteista. On ollut paljon sanoja ja paljon älyllisiä käsitteitä, mutta sitten lopulta ne tavallaan imeytyvät sisään, olemukseenne. Alatte ymmärtää – ei mielen sanatasolla, vaan sydämen tunnetasolla – mitä merkitsee olla aistillinen, mennä yli sen, mitä kutsuisin suhteellisen harmaaksi, latteaksi ja usein huumorittomaksi elämäksi, jossa olette hyvin vakavana elämästä ja myös valaistumisestanne. Ja sitten vedätte syvään henkeä ja yhtäkkiä maailmanne muuttuu.

Puhumme vähän siitä tänään, mutta onko se tapa, jolla hahmotatte maailman ja itsenne? Tapahtuuko asioita oikeasti ja muuttuvatko asiat? Tarkoitan, että voiko tämä olla totta? Onko koko tämä valaistuminen jota olette niin kovasti työstäneet, lopultakin täällä?

Aistillisuuspuu

Ja huomaan jotain. Huomasin paljon asioita, mutta musiikin soidessa – kauniin musiikin, vähän liian rauhallisen omaan aloitukseeni, pääsemme siihen hetken kuluttua – mutta kauniin musiikin* soidessa, jokin muuttui. Ja tämä kaunis aistillisuuspuu, joka paljastettiin tänään – kaunis puu, hyvä symboli monin eri tavoin siitä, mitä tapahtuu. Nimittäin meillä ei olisi voinut olla tuota puuta aiemmin. Ei todellisen arvostuksen kannalta, koska jos meillä olisi ollut se vuosi tai kaksi sitten, siinä ei olisi ollut aistillisuutta. Se ei olisi kutittanut aistejanne niin kuin nyt.

*Viitataan tähän videoon https://www.youtube.com/watch?v=9OJ6d8zT1EI



Se on odottanut vuosia, vain odottanut tänne tulemista ja kanssanne olemista. Ja tämä kaunis aistillisuuspuu – ja ei, en pelkää enää kristalleja (vähän naurua), en ole huolissani niiden sisään juuttumisesta – mutta tämä kaunis puu on aistien symboli. Olen sanonut, että teillä on yli 200.000 muuta aistia. Ihmisinä olette fokusoituneet yhteen aistiin, ja se on fokus. Olette yhdessä aistissa. Voitteko kuvitella tämän uskomattoman matkan tulla tälle planeetalle ja omaksua aika, avaruus ja fyysinen muoto, tulla tälle planeetalle ja omaksua hyvin rajoittunut energia? Se on fokusaisti, ja se toimi! Teistä tuli hyvin fokusoitunut. Teistä tuli hyvin fokusoitunut. Se on ainoa aistinne. Se on ainoa todellinen ihmisaisti – fokus. Sellaiset asiat kuin näkö, kuulo, maku ovat vain työkaluja. Mutta on yksi aisti – fokus. Nyt olette avautumassa muille aisteille – on 200.000 aistia. Ette avaudu kaikille niille oitis. Kuten olen sanonut, sitten kun pääsette noin 11 tai 12 aistiin, joita todella käytätte tai jotka sallitte elämässänne, teillä on tuo leveä hymy ja tiedätte, että olette todella ruumiillistunut mestari.

Tämä puu edustaa aistillisuutta, johon olette tulossa. Se on kaunis riippumatta muista. Se on tehty luonnosta. Kaikki tässä on luonnosta. Se edustaa luontoa. Hyvin usein puhutaan elämänpuusta. Mikä on elämänpuu? Minulle se on aistien puu, avautuminen aisteillenne. Tässä näette sen visuaalisen kauneuden, mutta pyydän teitä hetken tuntemaan sen energiaa.

Kristalleissa itsessään ei ole mitään uhkaa teille. Kristallit eivät vapauta teitä rajoittuneen ihmiselämän kahleista. Mutta kristallit ovat kaunis muistutus hyvin monin tavoin. Kuten Linda sanoo, ne tulevat maasta, ne on tehty paineen alla ja ne muuttuvat hyvin kauniiksi asioiksi, niin kuin te. Kaikki paine mitä teillä on ollut, kaikki tuo valtava paine – ja sitten päästätte siitä irti, lakkaatte tekemästä töitä niin kovasti, lakkaatte yrittämästä niin kovasti, lakkaatte käyttämästä painetta itseenne ja teistä tulee se Kristos, se kristalli, Kristus, joka todella olette.

Tämä kaunis aistillisuuspuu – kuten sanoin, puhutaan elämänpuusta, mutta oikeasti kyse on aistillisuuspuusta – tämä kaunis puu edustaa kristalleja, sitä asiaa jolla enkeliolennot kylvivät tämän planeetan kauan sitten, ennen ihmisten saapumista. Kristalleissa oli energiaa. Ne säteilivät valoa ja ne säteilivät energiaa, mutta erityyppistä energiaa, hyvin erilaista energiaa, jotain josta puhumme tänään.

Kristallit upotettiin Maahan. Itse asiassa Maan ydin ei ole vain kuumaa sulaa laavaa. Se on valtava kristalli, ja se on ollut hyvin tärkeä osa tätä planeettaa, koska kristalli edustaa selkeyttä. Kristalli on Kristoksen tai Kristuksen symboli. Ei Jeshua Kristuksen, vaan Kristus-tietoisuuden symboli teidän jokaisen sisällä.



Itse asiassa menen niin pitkälle, että yleistän ja sanon sanan "Kristos", "kristalli", "Kristus" merkitsevän aisteja. Todellisessa sananmukaisessa määritelmässä se merkitsee aisteja, kykyä havaita enemmän kuin pelkillä silmillä, pelkällä fokuksella.

Tämä puu siis edustaa minulle ihmisiä, teitä, jotka tulette ruumiillistuneeseen mestaruuteenne tässä elämässä. Minulle on kerrottu, että tässä puussa on yli tuhat kristallia. Miten monta? Miten monta lisää? Miten monta puuta lisää meidän täytyy saada? Milloin pääsemme ensimmäiseen tuhanteen tai enempään teitä, jotka olette sallineet tuon tietoisuuden kehossa? Miten monta tällaista puuta lisää näyttämölle, kun pääsemme tuhannen, kahden tuhannen ja kolmen tuhannen yli? Tämä on toivoakseni vasta alkua, ja yksi näistä arvokkaista kauniista kristalleista edustaa sinua, sillä on sinun nimesi, kun tuo aika tulee.

On tavallaan melkoinen hetki saada tämä tänne seuraamme, kun puhumme aistillisuudesta, aisteista. Se on tie ulos – tie pois fokuksesta. Olette luultavasti jo oppineet, että te ette voi päästä pois fokuksesta fokuksella, ja te ette voi päästä pois mielellänne ettekä yrittämällä. Ette vain voi. Ja te olette yrittäneet. Olette yrittäneet sitä lukien kirjoja, käyden kursseja. Olette yrittäneet jokaista temppua itseenne siinä, miten pääsette ulos, ja mitä se tekee? Se saa teidät vain enemmän fokusaistiin.

Se on tavallaan hassu asia fokusaistissa – se synnyttää itseään. Se saa teidät fokusoituneemmaksi, ja sitten yritätte epätoivoisen kovasti päästä taas pois … koska tiedätte, että on paljon muuta. Tiedätte, että on paljon muuta. Tieto on sisällänne, mutta miten siihen päästään käsiksi? Miten pääsette sinne? Ja kun mieli kamppailee ja yrittää selvittää sitä, te ette voi selvittää. On yksi asia – salliminen.

Sanotte: "No, Adamus, jos se on niin yksinkertaista, miksi se ei vain tapahdu?" Hyvä kysymys. Se on oikeasti luottamuskysymys. Luottamus. Sallia "minä olen", joka on jo täällä, universumit jotka ovat sisällä, aistit jotka ovat jo täällä – sallia tämä ponnistelematta, manipuloimatta, ilman rakennetta, todella vain sallia. Se on luottamusta syvimmällä tasolla. Tasolla "luotan niin paljon, että olen valmis kuolemaan sen vuoksi, olen valmis kuolemaan". Sellaista luottamusta.

Mutta harvat ihmiset tekevät sen. Useimmat ihmiset ajattelevat, että he luottavat vähän. Ja olen kuullut tämän toteamuksen hyvin monta kertaa: "Minusta tulee vähän parempi siinä joka päivä." (Sylkäisy!) Ei, ei tule (vähän naureskelua). Ei tule. Valehtelette itsellenne: "Minusta tulee vähän parempi joka päivä." Ei, ei tule. Juoksette ympyrää. Olette kuin hamsteri juoksupyörässä. Onko se parempi? Onko hamsteri pidemmällä? Hamsteri luulee olevansa, mutta se ei ehdottomasti ole yhtään pidemmällä. Olen pahoillani, Kerri, tuo mutruinen ilme kasvoilla: "Ai! Olenko hamsteri?" Joo.

KERRI: Tiedän, että olen lihava hamsteri juoksupyörässä. Olen sanonut niin.

ADAMUS: Minusta olet hyvin kaunis. Tule tänne, suudellaan (vähän naurua). Tule tänne.

KERRI: Ai, koska tahansa!

ADAMUS: Ole hyvä! (Lisää naurua, kun hän tulee eteen) Tule tänne, rakas. Tule tänne, tule tänne. Mmm. Aa, tässä puun edessä!

KERRI: Joo. Älä katso, Linda.

ADAMUS: Missä muualla? Valmis? (He teeskentelevät muhinoivansa, naurua) Moiskis! (Adamus suutelee häntä poskelle) Hyvä, tässä puun edessä. Hyvä. (Taputuksia, kun Kerri palaa paikalleen)



Missä olimmekaan? Ai niin, hamsteri … Muuten, älkää koskaan, koskaan aliarvioiko häiritsemisen voimaa, häiritsemisen kauneutta. Ihmiset nimittäin fokusoituvat. He pysyvät lineaarisena. He pysyvät samalla polulla. (Naps!) Napsauttakaa heidät pois siitä. Napsauttakaa itsenne pois siitä. Tehkää jotain totaalisen törkeää saadaksenne itsenne … Nimittäin kun teistä tulee onneton, mitä teette? "Voi, miksi olen onneton?" Ajattelette tätä onnettomuutta ja "mikä sai minut tähän?" ja "olen niin huono ihminen". Suu kiinni. Menkää tekemään jotain törkeää. Oikeasti, se tekee ihmeitä. Huoneen energian voi muuttaa hyvin nopeasti pienellä häiriötekijällä, aidolla häiriötekijällä. Rakastin pusua, ja tuoksut erittäin hyvältä – tarkoitukseni oli mainita siitä. Mutta yhtäkkiä se napsauttaa energiaa, saa sen pois fokuksesta ja sallii sen virrata luonnollisesti.

Takaisin pointtiin. Kaunis, kaunis aistillisuuspuu. Oli sen aika, ja luulen, että alatte ymmärtää sen enemmän, kun jatkamme.

Adamus Saint Germain -show

Mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy myöntää, että no, kerroin yhtenä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubilla – se on muuten todellinen paikka. Käytän sitä tarinana, toimitusmekanismina, mutta se on todellinen paikka. Tarkoitan, että kokoonnumme, juttelemme, nauramme teille (vähän naureskelua). Meillä on hyvin hauskaa, ja tarinani kiehtovat heitä kovasti. Nimittäin, jotkut heistä opettavat myös, mutta muita ryhmiä, kuten Sedonassa ja vastaavissa paikoissa. Mutta shaumbrat kiehtovat heitä kovasti. "Miten se sujuu, Adamus?"

Se on melkein kuin kilpailua. Meillä kaikilla on tavallaan omat ryhmämme – no, ei heillä kaikilla, mutta monilla meistä on ryhmiä, joiden kanssa työskentelemme – ja kun istuskelemme poltellen sikaria ja ottaen drinkin melkein kuin kysytään: "Miten ryhmällä sujuu, Adamus?" No, itse asiassa en kerro heille. Haluan antaa heidän jatkaa arvailua. Ja jotkut heistä rehentelevät: "Voi, minulla on kaksi tai kolme, jotka ovat lähellä." Se on kuin "pyh!" (Adamus naureskelee) Niinpä he kyselevät aina: "Miten tuo shaumbra-ryhmä pärjää?" enkä sano kovin paljoa, koska en halua pilata sitä. Haluan ilmestyä paikalle joku päivä ja sanoa: "Minulla on yli tuhat. Mistä oikein puhut? Sinulla on vain – sinulla ei ole yhtään? Ei yhtään? Minulla on tuhat tai enemmän. Aiomme tilata itse asiassa toisen puun, suuremman tällä kertaa. Tehkää tilaa useammalle."

Mutta minun täytyy myöntää (Linda vaikeroi) … Mitä? Ei se niin kallis ollut (vähän naureskelua). Ei, vaan tässä on hyvä pointti. Tässä on erittäin hyvä pointti, ja itse asiassa tämän puun todellinen pointti: eläkää elämäänne laadukkaasti tästä eteenpäin. Olen kyllästynyt – olen todella kyllästynyt – että halvennatte itseänne. Te olette kyllästyneet siihen, mutta minä olen todella, todella kyllästynyt siihen. Käsitättekö, millaista ylösnousseelle mestarille on olla tekemisissä jonkun kanssa, joka halventaa itsensä? Tarkoitan, joka pelkää ehkä kuluttavansa liikaa? Se ei ole kovin ylösnoussut-mestarimaista. Ei! "Eläkää laadukkaasti tai älkää eläkö lainkaan", sanon minä. Te sanotte: "Tota, en ole oikein varma." Mutta hankkikaa kiva puu, kiva auto, kiva talo.

LINDA: Okei, okei.

ADAMUS: Kiva talo (muutama naurahdus). Tehkää se vain, vaatteet …

Osa teissä – monet teistä ovat olleet aiemmin katolilaisia – syyllinen katolilainen osanne sanoo tavallaan: "Voi, minun ei pitäisi käyttää sellaista rahamäärää ja mitä jos …" Tehkää se. Hitto soikoon, vain tehkää se ja katsokaa, miten elämänne muuttuu. Jos istutte murehtimassa tällaisen puun budjettia, kymmenen vuoden päästä konttaatte edelleen maassa ihmetellen, mistä yltäkylläisyys tulee. Jos teette sen ja annatte energian virrata, se on siinä ja kymmenen vuoden päästä teillä on viisi tällaista puuta tai enemmän.

Se on seuraamus. Yltäkylläisyys seuraa yltäkylläisyyttä. Laatu seuraa laatua. Ja kun halvennatte itsenne, teette itsellenne suurimman karhunpalveluksen. Kun halvennatte itsenne … Ja tiedän, kuulen sen kaiken, kuulen monien teidän netissä tällä hetkellä sanovan: "Mutta Adamus, et ymmärrä. Minulla ei ole rahaa. Minulla ei ole seteleitä." No, kyllä, koska olette eläneet halvasti, ja jos olisitte eläneet yltäkylläisesti, teillä olisi kaikki asiat, joita haluatte. Ehdottomasti. Eläkää yltäkylläisyydessä. Eläkää laadukkaasti tai älkää eläkö lainkaan. Mm-mm-mm-mmmm. Näen sen nyt kotisivullanne netissä.

Siis pointtiini, johon olin pääsemässä. Minua on purrut kärpänen. Kerroin Ylösnousseiden mestareiden klubilla yhtenä iltana … Minulla on ollut eräänlainen teatteritausta. Minulla oli muutama elämä, missä harjoitin teatteritaiteita. Rakastan niitä, koska se saa teidät ulos surkealta tieltänne. Kun oivallatte, että tämä kaikki on näytöstä, kun oivallatte, että voitte oikeasti aktivoida minkä tahansa puolenne koska tahansa, näytellä ja olla koskaan kadottamatta "minä olen" -ydinidentiteettiänne, näytteleminen on upeaa. Se on luovaa ilmaisua, mutta se myös avaa teitä, saa teidät nauramaan ja leikkimään monien puolienne kanssa.



Kerroin siis ylösnousseille mestareille: "Minua on oikeastaan purrut näyttämökärpänen." Ennen minulla oli teatterikärpänen. Rakastin näytellä teattereissa, mutta jos yleisöä oli sata tai kaksi sataa, se oli valtavasti, koska täytyi todella huutaa kuuluakseen taakse. Nyt on mikrofoneja.

Sanoin: "Minua todella puraisi kärpänen. Nimittäin pidän tästä. Minulla on mukavaa näyttämöllä, vaikkei Caulrella olekaan. Olen rento yleisön kanssa. Meillä on hyvin hauskaa." Sanoin: "Luulen jääväni vähän pidemmäksi aikaa. Kenties shaumbrat tavallaan pidättelevät ruumiillistunutta valaistumistaan, jotta voimme jatkaa tätä keikkaa jonkin aikaa. Pidän siitä todella." Ja sanoin: "Nimittäin katselen joidenkin shaumbrojen kautta televisio-ohjelmia ja se on sellaista talk-show'ta, sellaista myöhäisillan show'ta. Istun siinä – ja tietysti he ovat unessa, he ovat sammuneet, mutta katselen tavallaan heidän kauttaan – ja on hauskaa nähdä noita myöhäisillan isäntiä. Näen itseni tavallaan …"

LINDA: Tarkoitatko niin kuin Adamus Saint Germain -showta?

ADAMUS: Joo, joo.


Lue lisää ::: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-9

[Anita <3 ..]

Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 10, OSA 1

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, Adamus ja St. Germain.

Tervehdys, rakas shaumbra. Suuri ilo olla täällä kanssanne. Tervehdys. Kiitos, rakas Yoham. Kiitos.

Energia tässä huoneessa on muuttunut valtavasti kuluneiden 24 tunnin aikana (naurua). Eilen kun laitettiin käyttökuntoon laitteita, kun henkilökunta teki kovasti töitä valmisteluna teitä varten – tervehtimään teitä ja toivottamaan tervetulleeksi teidät – energia täällä oli melko pimeää ja nyt se on valoisampaa, kun sytytämme valot (muutama naurahdus). Energia täällä oli raskasta. Täällä oli melkein kuin portaali, kuin imu, koska kaikki energiat jotka olivat täällä entisestä – muista ryhmistä, muista ajoista – siirrettiin pois tilan tekemiseksi teille.

Voitte kuvitella, miltä niistä jotka järjestelivät täällä, tuntui olla keskellä valtavaa energiapuhdistusta. Eikä vain tämä, vaan olentojen jotka tulivat tekemään järjestelyjä teitä varten, minä mukaan luettuna, tarvitsi vakiinnuttaa se korkeammalle värähtelytasolle, korkeammalle tasolle, muuten olisimme törmänneet ongelmiin teknisten laitteiden kanssa. Tehtiin muita värähtelymuutoksia, jottei aiheutettu ongelmia rakennuksen rakenteelle tai toivottavasti niille asukkaille, jotka asuvat lähellä. Mutta tapahtui valtava muutos.

Ja tiedätte, etteivät muutokset ole aina helppoja. Tiesittekö sen? (Vähän naureskelua) Joo. Muutoksia on joskus hyvin, hyvin vaikea käydä läpi. Mutta kun ne ovat valmiita, kun kaikki on paikoillaan, kun kaikki on valmiina teitä varten, aah, se luo hyvin hämmästyttävän ja uuden energian.

Ja sitten te tulitte tänne. Sitten te kävelitte sisään tänään. Täytitte tämän huoneen, no, tietoisuudella. Täytitte tämän huoneen itsellänne, "minä olen tässä" -energialla. Hyvin suuri ilo olla teidän kaikkien kanssa täällä. Mm.

Täytitte huoneen itsellänne eikä tämä huone ole luultavasti koskaan enää entisensä. Aion rikkoa sääntöjä, koska säännöt eivät ole minua varten. Kävelen tällä kielletyllä alueella (vähän naurua ja taputusta). Mutta nuo takana informoivat minua, että säännöt ovat teitä varten. Ei kävelyä (lisää naureskelua).

Tervetuloa

Siis rakkaat shaumbrat, olemme täällä, ja aloitetaanpa kutsumalla kaikki muut shaumbrat, kaikki shaumbrat ympäri maailmaa kaikista maista seuraamme tänne. Vedetään syvään henkeä ja toivotetaan heidät kaikki tervetulleeksi. Hyvin monet katselevat tätä nyt tai myöhemmin. Hyvin monet heistä ovat odottaneet tätä päivää ja haluaisivat olla täällä henkilökohtaisesti, mutta eivät voi. Siis toivotetaan heidät tervetulleeksi.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, kutsu kaikille shaumbroille.

Ja sitten toivotetaan tervetulleeksi sisään – ja meillä on paljon tilaa täällä – kaikki ne, jotka ovat heräämässä tällä hetkellä tai matkallaan heräämisestä mestaruuteen. Ne jotka saattavat löytää Crimson Circlen tulevina vuosina, ne jotka saattavat löytää jalanjälkenne tästä kauniista, kauniista ruumiillistuneen valaistumisen tarinasta. Ne jotka käyvät nyt läpi sitä, minkä te kävitte läpi monta vuotta sitten matkalla heräämiseen.

Voi, herääminen on hyvin kaunista. Puhun siitä vähän muutamana seuraavana päivänä, mutta heräämiselle ei ole asetettu päivämäärää. Useimmilla ei ole edes tiettyä elämää, joka on määrätty heidän heräämiseensä. Se tavallaan vain tapahtuu – he käyvät läpi heräämisen. Voi, muistatteko ne muutokset, jotka kävitte läpi? Muistatteko yhtenä hetkenä heräämisen kauneuden ja ilon, tunteen että olette löytäneet jotain – jotain hyvin kallisarvoista, jotain jota ehkä kukaan muu ole tiennyt? Mutta herääminen, "On muutakin, kuin vain standardi-ihmiselämä." Herääminen, kun oivallatte, että pääsette pois tästä karusellista, tästä ihmiselämästä toisensa jälkeen. Herääminen, "Nyt on täyttymyksen aika".

Voitaisiin sanoa, että heräämiselle ei ole asetettu päivämäärää. Ei ole todellakaan asetettu päivämäärää, milloin tulette heräämisen läpi ja olette nyt matkallanne mestaruuteen. Olette käyneet läpi heräämisen hauskan osan ja nyt olette osassa, jossa teiltä viedään kaikki, revitään kaikki rikki, on kaikki hämmennys, kaikki sisäiset muutokset. Sille ei todellakaan ole asetettu päivämäärää, ja se on tavallaan hankalaa, koska ihmettelette: "Miten kauan tätä kestää? Miten kauan se vie? Tapahtuuko se oikeasti tässä elämässä?" Kuulette minun sanovan niin, mutta ihmettelette: "Tapahtuuko se oikeasti?"

Ihmettelette, teettekö oikeita asioita, otatteko oikeita askelia. Ihmettelette, elättekö oikeanaista elämää, ja sanon sinulle jatkuvasti, rakas shaumbra, että lopeta kaikki ponnistelu. Lopeta kaikki yrittäminen. Olet sitoutunut. Olet sitoutunut itsessäsi ruumiillistuneeseen valaistumiseen, mutta kuitenkin epäilet sitä, mietit sitä, stressaat paljon siitä ja melkein tarkoituksella viet huomiosi muualle.

Ja sitten tulet kohtaan, jossa melkein mitään ei ole jäljellä. Ns. tankissa ei ole enää melkein bensaa. Ei ole mitään jäljellä, ja lopulta muistat nuo sanat, joita olen sanonut: "Lakkaa yrittämästä. Valaistumisessa ei ole ponnistelua. Se on sallimista. Ei ole ponnistelua." Ja kun tämä tapahtuu, ystäväni, kun lakkaatte yrittämästä, niin päivämäärä on asetettu. Ei tarkka sekunti, minuutti tai tunti, mutta sanotaan noin viikko. Päivämäärä on asetettu.

Kun lakkaatte yrittämästä ja ponnistelemasta ja vääristelemästä ja manipuloimasta ja olemasta huolissanne ja ihmettelemästä, tuo ruumiillistuneen valaistumisen päivämäärä on asetettu. Kun vedätte syvään henkeä ja sallitte, se tapahtuu. Se on siinä.

Nauttikaa vain tuosta hetkestä lähtien ruumiillistuneen oivaltamisenne ajankohtaan saakka. Pitäkää hauskaa. Seuratkaa sydäntänne, tietämistänne. Tehkää asioita, joita olette aina halunneet tehdä. Mutta lakatkaa olemasta huolissanne siitä, teettekö sen oikein ja milloin se tulee.

Jotkut teistä täällä, jotkut teistä katsomassa tällä hetkellä, tekevät vielä erittäin kovasti työtä siihen. Edelleen yritätte ja ponnistelette ja ajattelette, että siihen on jokin taianomainen ratkaisu. Tulette kohtaan, jossa päästätte siitä irti. Uupumuksesta, turhautumisesta tai silkasta mielen kaaoksesta päästätte siitä irti, vedätte syvään henkeä ja sallitte, ja sitten päivämäärä on asetettu.

Älkää kysykö minulta nyt, mikä tuo päivämäärä on (vähän naureskelua, Adamus naureskelee). Älkää kysykö itseltänne, mikä tuo päivämäärä on, koska sillä ei ole merkitystä. Mutta tietäkää, että tuo päivämäärä on olemassa. Tietäkää, että se on jo olemassa, ja nyt käytte vain tuon kokemuksen läpi, elätte tuon elämän ja sitten olette perillä.

Mitä tapahtuu sen jälkeen? Puhumme siitä vähän seuraavina päivinä, mutta katsokaa itseänne nyt, omaa henkistä matkaanne, omaa polkuanne. Teettekö edelleen töitä siinä? Yritättekö edelleen? Yritättekö edelleen selvittää sitä? Onko se jokin kaava? Onko se jokin vaikeasti tavoitettava salaisuus, jonka saatte vain tietyllä käyttäytymisellä, olemalla tietyllä ruokavaliolla, ajattelemalla tiettyjä ajatuksia? Jos näin on, päivämäärää ei ole asetettu. Mutta jos vedätte syvään henkeä ja luotatte täysin itseenne ja vain itseenne, "minä olen" -olemukseenne, kun vedätte syvään henkeä ja lakkaatte yrittämästä, niin päivämäärä on asetettu. Mikä valtava helpotus. Mikä valtava helpotus. Se on olemassa. Nauttikaa nyt vain.

Monet teistä ovat tuossa kohdassa, jossa olette lakanneet yrittämästä, ja kenties se tuntuu teistä vähän pahalta. Teillä ei ole mitään jäljellä. Ette tiedä, mihin suuntaan kääntyä tai mihin suuntaan mennä. Lakkasitte vain yrittämästä, ja se on itse asiassa hyvä asia. Jos teette edelleen työtä siihen, vetäkää vain syvään henkeä ja päästäkää nyt irti. Teidän ei tarvitse tehdä työtä valaistumiseen. Olen sanonut melkein alusta saakka, kun aloitin kanssanne, että valaistuminen on luonnollista. Se on luonnollista. Se ei ole mitään sellaista, minkä ihminen tai ihmismieli tekee tai mikä sen täytyy koota tai mihin sen täytyy ponnistella. Se on luonnollista.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä ja vain sallitaan, joo.

Kutsutaan siis kaikki shaumbrat, jotka katselevat, kaikki ne jotka menevät heräämisestään noihin mestaruuteensa tulemisen vaikeisiin, vaikeisiin, mutta kauniisiin aikoihin.

Vedetään syvään henkeä ja kutsutaan sisään myös ne 1590 ruumiillistunutta mestaria, ylösnoussutta mestaria jotka ovat tulleet takaisin Maahan, kuten Tobias ja monet muut jotka ovat tulleet – monet heistä ovat tällä hetkellä vasta 7-8-vuotiaita, vasta nuoria, mutta jotka tulevat maailmaan hyvin mielenkiintoiseen aikaan. He eivät tule maailmaan pelastaakseen sen, vaan nauttiakseen elämästä, mitä he eivät ehkä ole tehneet aiemmassa elämässään – nauttimaan elämästä – mutta he tulevat myös yhdistämään tämän ns. tietoisuuden, yhdistämään sen jokaiseen teistä.

Vedetään siis syvään henkeä nyt ja toivotetaan tervetulleeksi kaikki ruumiillistuneet mestarit, 1590 jotka ovat tulleet takaisin, inkarnoituneet fyysiseen kehoon. Toivotetaan myös heidät tervetulleeksi.

(Pieni tauko)

Ja huone tulee hyvin täyteen (Adamus naureskelee).

Uni/unelma

Olette nyt keskellä unelmaa. Olette todella keskellä unelmaa. Se on uni, joka teillä on ollut, ja uni joka tulee Atlantikselta saakka. Se on Atlantiksen uni. Teillä on osa, joka on tällä hetkellä Tienin temppelissä, osa joka tällä hetkellä uneksii ajasta, jolloin tulisitte maan päälle, ajasta kaukana, kaukana tulevaisuudessa, mutta jolloin tulisitte Maahan, kun kaikki olisi valmista vastaanottamaan teidät. Uneksitte Atlantiksen aikoina siitä, milloin lopultakin kutsuisitte, toisitte jumaluutenne kehoon ja jäisitte ainakin joksikin aikaa.

Tienin temppeleissä Atlantiksella menimme tavallaan muuntuneeseen tilaan, vain puolen henkäyksen päähän tuosta ulottuvuudesta tuolloin. Menimme yhdessä muuntuneeseen tilaan ja kuvittelimme projektiolla – niin kai sitä kutsuttaisiin – astraaliprojektiota vastaavalla tavalla. Mutta matkustimme Atlantikselta ajassa tänne saakka ja tunsimme, näimme ja aistimme hyvin syvällä tasolla tuon ajan, jolloin te, jolloin muut tulisivat takaisin ruumiillistumaan.

Olette siis keskellä unta tällä hetkellä. Uneksitte Tienin temppeleissä Atlantiksella. Uneksitte, projisoitte tulevaisuuteen, tuohon valaistumisaikaan.

Tuolloin se tuntui hyvin, hyvin kaukaiselta, mutta nyt olette tässä. Teitte sen. Minä olen tässä. Te olette tässä. Atlantiksen uni on toteutunut.

Ei ole aina ollut helppoa. On ollut monia, monia haastavia elämiä, tämä elämä yksi niistä. Ei ollut helppoa saada tätä unelmaa sisällänne, kun toiset eivät ole jakaneet sitä. Ei ollut helppoa tulla tähän elämään tietäen, että tuon unelman oli aika toteutua, kun toiset pilkkaisivat teitä, kun toiset nauraisivat teille ja toiset syyttäisivät teitä hulluudesta, mutta olette tässaä. Se on Atlantiksen uni.

Niitä oli paljon enemmän, paljon enemmän, jotka aloittivat tämän Atlantiksen unen ja jotka eivät päässeet näin pitkälle. Jotkut heistä putosivat pois entisissä elämissä – häiriötekijät, pimeyden kanssa leikkiminen, jääminen kovasti kiinni massatietoisuuteen, tuon unen unohtaminen. Vaikka se on edelleen heissä, se on unohdettu.

Toisia oli kanssamme Tienin temppeleissä Atlantiksen unessa, mutta he eivät ole kanssamme tänään – täällä tai katsomassa netissä – koska heidän oli tässä elämässä liian vaikeaa jatkaa. He lähtivät. He häipyivät.

Oli myös joitain, jotka saavuttivat valaistumiskohdan, joitain shaumbroja, erityisesti näiden muutaman vuoden aikana, mutta kun he tekivät sen, oli hyvin vastustamatonta, hyvin kauniin viettelevää jättää keho ja mennä toiselle puolelle, päästää irti fyysisyydestä. Monet shaumbrat ovat lähteneet. Voitte nähdä sen nettisivuillanne (täällä), ja on myös monia, monia muita, jotka eivät onnistuneet siinä.

Tienin temppeleissä oli monia, monia, jotka ovat olleet tässä elämässä henkisellä matkalla, mutta jotka ovat kovasti hämmentyneet. Matka voi olla hyvin hämmentävä, voi, kamalan hämmentävä, erityisesti kun ihmisitse, ihmistarpeet huutavat, mitä ne haluavat, ja varjostavat sisällä todellisen, todellisen "minä olen" olemuksen, hengen.

Mutta te onnistuitte siinä. Olette tässä. Pääsitte siitä läpi sinnikkyydellä, kyllä, päättäväisyydellä, ehdottomasti, mutta seuraamalla tietämistänne, seuraamalla sydäntänne. Myös joinain vaikeimmista ajoista, jolloin halusitte antaa periksi tässä kaikessa, tunsitte tuon unelman, Atlantiksen unelman, ja siksi olemme tässä.

Ja sitten kun otatte tuon viimeisen askeleen ja päästätte irti kaikesta yrittämisestä ja kovasta työntekosta henkisyydessä ja kovasta työnteosta matkalla, kun päästätte vain irti, tuo päivämäärä on asetettu. Ja siitä kohdasta eteenpäin, kyse on vain elämästä nauttimisesta. Miten teette sen? Siksi olemme täällä muutaman päivän puhumassa siitä.

Vedetään syvään henkeä ja kutsutaan Yoham eteen, ja tehdään kaunis merabh muistaen tuon unen.

Unen/unelman muistaminen

Tuo unelmointi ikään kuin tapahtuu tällä hetkellä Atlantiksella, kauan, kauan, kauan sitten. Olette siellä temppeleissä. Me kaikki vaihdoimme puolen ulottuvuuden päähän, jotta voimme vapauttaa itsemme, jotta voimme projisoida itsemme tulevaisuuteen, ruumiillistuneen valaistumisen ajankohtaan.

Unelma, halu olla tällä planeetalla ja olla yhtä jumaluutemme kanssa, oli niin syvä ja niin voimakas, että ette koskaan, koskaan anna sen unohtua.

Tuo unelma tuoda todellinen jumaluus tälle planeetalle – niin ettei se ollut vain muuntuneessa tilassanne, niin ettei se ollut vain toisessa maailmassa, vaan todella tuoda se tälle planeetalle – oli niin syvä, niin todellinen ja niin intohimoinen, että teitte sen. Olette tässä.

(Musiikki alkaa)

Se on tämä, rakkaat ystäväni, olette tässä. Ja tiedän, että toisinaan mielenne ehkä epäilee. Saatatte miettiä, onko tämä Hölmön paratiisi. Saatatte miettiä, onko se vain hullun mielen vaeltelua, mutta ei lainkaan. Enkä vain minä sano sitä. Te tiedätte jo sen.

Se oli unelma elää fyysisessä muodossa ja kuitenkin tuoda "minä olen" sisään, tuoda todellinen tietoisuuskeho sisään.

Unelma on kaukaa, kaukaa Atlantiksen ajoista, ja se on lopultakin tässä. Ei huomenna, ei ensi vuonna, ei seuraavassa elämässä. Se on tässä.

Ja teidät toi tähän, kun muistitte Atlantiksen unelman – tietoisuusajan maan päällä, todellisen transsendenssin ajan, täyttymyksen ajan ja ajan, jolloin kulkisitte maan päällä todellisena mestarina, todellisena oivallettuna olentona, kun kulkisitte maan päällä edelleen fyysisyydessä, mutta valaistumisen ja-tilassa.

Atlantiksen unessa näitte kyyneleet, jotka joutuisitte kestämään päästäksenne tähän. Näitte vastoinkäymiset.

Atlantiksen unessa tiesitte, että olisi häiriötekijöitä. Voi, suhteet erityisesti, perheet. Tiesitte, että olisi häiriötekijöitä, mutta unessa näitte, miten lopulta pääsitte perille. Pääsitte lopulta tuohon kohtaan.

Olette nyt unen keskellä, Atlantiksen unen, uneksitte siitä atlantislaisena Tienin temppeleissä, mutta olette myös unessa, jossa se on hyvin totta teille nyt ja tulee valmiiksi. Olemme tässä.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja kuten rakas ystävä, Tobias, sanoi, kiittäkää itseänne. Kiittäkää itseänne.

Olette kamalan ankara itsellenne toisiaan, mutta vetäisittekö tässä hetkessä vain henkeä ja kiittäisitte itseänne?

Atlantiksen unessa näitte, miten olisi vaikeita ja pimeitä päiviä – päiviä jolloin olisitte hyvin hämmentynyt ja eksyksissä. Mutta tuossa unessa toitte itsenne takaisin lempeästi joka kerta.

Tuossa unessa tulitte itseenne, ihmiseen joka kävi läpi vaikeuksia, tulitte omaan uneenne ja sanoitte: "Rakas, enkeli joka olet, seuraa sydäntäsi. Seuraa tuota unelmaa. Et voi epäonnistua, jos teet sen. Seuraa vain sydäntäsi."

(Tauko)

Olette tässä. Olette tässä, ja aivan viimeinen asia on lakata yrittämästä, jos ette ole jo lakanneet. Aivan viimeinen asia on lakata tekemästä työtä siihen.

Tiedän, että se tuntuu oudolta – olette tulleet näin pitkälle ja puskette tuon viimeisen kilometrin, tuon viimeisen mailin – mutta tämä on yksi aika, jolloin vedätte syvään henkeä ja nyt annatte unelmanne siipien kantaa teitä loppumatkan.

Lakatkaa yrittämästä, lakatkaa tekemästä töitä siihen, ja antakaa unelmanne siipien kantaa teitä loppumatkan ruumiillistuneeseen valaistumiseen.

(Tauko)

Se on ikivanha unelma, ikivanha unelma, ja se on tässä nyt. Vedetään syvään henkeä, ja antakaa nyt vain unelman siipien kantaa teitä oivaltamiseen. Se on niin helppoa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä tässä kauniissa kokoontumisessa, tässä huoneessa joka on täynnä shaumbroja, täynnä niitä jotka tulisivat heräämisen läpi mestaruuteensa, ja täynnä muita ruumiillistuneita mestareita, jotka kulkevat planeetalla tällä hetkellä.

Vedetään syvään henkeä.

Tämän myötä, minä olen mitä olen. Olen Adamus. Kiitos.

-----------

Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 10, OSA 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.6.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, pyhä veli Adamus Saint Germain (yleisö hurraa ja taputtaa).

Minun täytyy sanoa, että näytätte vielä paremmalta henkilökohtaisesti, mitä olette pelkkänä henkenä. Miten upea ryhmä. Ja lisätään vähän valoja. Kävelemme ja puhumme tänään (naurua).

LINDA: O-ou.

ADAMUS: Aaah!

LINDA: O-ou.

ADAMUS: Pari asiaa, ennen kuin aloitamme kuljeskelun.

Transhumanismi

Tämä on shoudimme, kuukausittainen shoudimme. Olemme Transhumaani-sarjassa, ja kutsun sarjaa näin tarkoituksella, koska planeetalla on tällä hetkellä liike, joka liittyy tekoälyyn ja robotiikkaan. Tuo liike on nimeltään transhumanismi. Tuossa liikkeessä on kyse vain ihmismielen ja ihmiskehon korvaamisesta kehittyneemmällä teknologialla. Nimittäin keho ja mieli – sellaisena kuin ne ovat – ovat olleet maisemissa hyvin pitkään, aionien ajan.

Evoluutio on erittäin hidasta, erittäin hidas prosessi. Mutta nyt ihmiskehoa ja mieltä voidaan kasvattaa teknologialla. "Kasvattaminen" merkitsee paremmaksi tekemistä – saatte uuden raajan, saatte uuden sydämen, uuden maksan tai mitä tahansa. Sitä voidaan kasvattaa, ei vain ihmisen tavallisella kudoksella, vaan kudoksella jonka koneet ovat kehittäneet laboratoriossa ja joka laitetaan kehoon. Se tekee … No, jos saatte tekolonkan tai tekokäsivarren tai jotain muuta, se nopeuttaa ja tekee asioista kivuttomampia.

Tuota samaa teknologiaa käytetään jo mielen kasvattamiseen. Kuvitelkaa, että aivoihinne istutetaan pieni laite, joka parantaa muistia, parantaa tasapainoa, parantaa yleistä älykkyyttä, ja sitä tapahtuu tällä hetkellä. Tämä ei ole vain tieteiskirjallisuutta. Tämä ei ole jotain tulevaisuudesta. Sitä tapahtuu tällä hetkellä.

Pelottavaa? Kenties. Hyvä asia ihmisille? Ehdottomasti, jos teillä on jokin lääketieteellinen vaiva, joka täytyy parantaa. Ehdottomasti se voi olla hyvin, hyvin positiivinen ja suotuisa asia. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että ihmiskehon täytyy olla vain biologista kudosta. Se voisi olla tulostettu jollain koneella. Se voisi olla kehitetty nanoteknologialla. Sen ei tarvitse olla vain biologiaa.

Onko se hyvä asia vai huono asia? Se jää määriteltäväksi, ja seuraavat 10-12 vuotta ovat planeetalla mielenkiintoisimmat, kun kaikki tämä teknologia tulee laboratoriosta ulos ja tuodaan teidän jokaisen ulottuville – korvausta vastaan tietysti.

Mutta koko tämä transhumanismi-liike, liike teknologiseen kehoon ja mieleen, voisi osoittautua myös katastrofiksi, jos siihen liittyy sellaisia asioita kuin valta ja ahneus. Jos se vie ihmiset pois tietoisuudestaan, sydämestään ja todellisesta Itsestään, se voisi aiheuttaa hyvin mielenkiintoisia pulmatilanteita tällä planeetalla.

Niinpä kutsuin tätä sarjaa, jossa olemme, transnumaani-sarjaksi, koska on myös toinen lähestymistapa. Transhumaani mikä merkitsee vanhan ihmisbiologian ja -mielen ylittämistä. On toinen tapa, ja sitä jokainen teistä tekee.

En sano, että älkää ottako teknologiaparannusta, vaan kehotan aina tiedostamaan – aina tiedostamaan – että teillä on tämä ns. tietoisuus. Teillä on kyky olla monissa todellisuuksissa käyttämättä mitään elektroniikkaa, kyky olla ja-tilassa, monissa teknologoissa.

Teillä on kyky tällä hetkellä, kun istutte täällä – jokaisella teistä poikkeuksetta ja jokaisella kuuntelevalla – uudistaa biologianne, uudistaa kehonne, ei vain uudessa lihassa ja luissa, vaan sellaisessa, mihin viitataan valokehona.

Kehollanne on jo kyky sen avulla, jota olen kutsunut anayatroniksi, kehon valokommunikointiverkoksi, vapautua sairauksista, tehdä kehostanne joustavamman, tehokkaamman ja energisemmän. Se on olemassa tällä hetkellä. Useimmat ihmiset eivät edes tiedä siitä, ja nekin jotka tietävät, eivät tule pois mielestään ja anna sen tehdä kehon uudistumisprosessia.

Muuten, teille kaikille: minä olen täällä. En ole siellä (osoittaen televisioruutuja, vähän naurua). Teknologia. Teknologia! Te katsotte ruudulta. Olen tässä, tai voitte sulkea silmänne, jos haluatte (lisää naurua).

Se on uskomatonta. Se on uskomatonta. Katselen teidän kaikkien katsovan sinne. Se on täydellinen esimerkki tästä koko – no, voitaisiin kutsua sitä virtuaalitodellisuudeksi (yleisö taputtaa, kun ruudut sammutetaan). Kiitos. Vähemmän häiriötekijöitä. Se oli noin helppoa (Adamus naureskelee).

Missä olinkaan? Transhumanismi. Olette transhumanisteja. Muuten, energia muuttui juuri, kun nuo sammutettiin. Se oli dramaattinen muutos.

Olette transhumanisteja hyvin uudella ja erilaisella tavalla. Kehonne voi uudistua itse anayatronin avulla sallimalla. Kehoonne ei tarvitse laittaa teknologiaa – voitte tehdä sen nyt. Voitte sallia valokehonne tulla sisään. Juuri nyt.

Vetäkää syvään henkeä. Menkää pois tieltänne. Kuulette minun puhuvan usein näistä asioista, joita syötte ja nielette kehoonne. Ette luota anayatroniin. Vetäkää syvään henkeä ja antakaa sen tehdä työ nyt.

Joskus, kyllä, on vähän tuskallista käydä läpi syvän tason biologiamuutosta. Siihen liittyy vähän kipua. Mutta vetäkää syvään henkeä ja menkää syvälle sallimiseen, anayatronin sallimiseen uudistaa fyysinen keho.

Kehon pitäisi itse asiassa tulla paremmaksi iän myötä, koska sillä on enemmän kokemusta, enemmän viisautta, joka solussa. Sen pitäisi tulla paremmaksi, ei vanhemmaksi, ei kuluneemmaksi. Ja monet teistä ovat edelleen tuolla ikäpolulla, lineaarisella ikäpolulla. "No, vanhenen, joten näköni, kuuloni, selkäni, mikä tahansa, antaa periksi. Tulen vanhaksi, ja sitten se on kaiken loppu." Ei lainkaan! Transhumanisti ymmärtää, että valokeho tulee sisään. Se laajentaa biologista kehoa, se jakaa sen kanssa ja biologinen keho uudistuu ja virkistyy yhtäkkiä.

Teoriassa suurimman kysymyksenne tai ongelmanne pitäisi olla: "Jessus, nyt minulla on tämä elinvoimainen keho, dynaaminen keho, joustava keho ja olen paljon pidempään tällä planeetalla. Mitä oikein teen? (Vähän naureskelua) Mitä teen?" Puhumme siitä vähän ajan päästä.

Siis transhumanisteja mielessänne. Emme istuta siruja aivoihin. Emme käytä minkäänlaista erityiselektroniikkaa vapauttamaan meidät aivojen rajoituksista ja rajoista.

Aivot ovat upea työkalu eläimelle tai ihmiselle, jonka tarvitsee tehdä sellaisia asioita, kuin tietää, miten ajetaan autoa tai kaadetaan lasi viiniä, toiminnallisia asioita. Mutta aivot eivät ole luovuuden lähde. Aivoissa ei ole mitään luovuutta. Tiedän, että tiede kiistää tämän, mutta lopulta se on samaa mieltä. Tiede on lopulta samaa mieltä kaikesta, mitä sanon (naurua). Se on totuus. Sanon sen nöyrästi (yleisö taputtaa).

Sallimalla vapautatte mielen lukon. Vapautatte rajat, joita olette asettaneet itsellenne kulkemalla vain mielen mukaan. Laajennutte yksinkertaisesti toisiin maailmoihin.

Se on vähän kummallista aluksi. Teitä huimaa vähän, olette vähän hämmentynyt – no, huimaa todella paljon, olette todella hämmentynyt – mutta alatte mennä ja-tilaan. Ette ole vain ihminen. Olette ihminen ja olette mestari ja atlantislainen ja Merlin ja tuleva Itse ja kaikkia muuta. Elätte monitodellisuudessa, ei vain yhdessä. Ei vain yhdessä.

Se on osa vastusta kysymykseen: "Mitä teen koko päivän nyt, kun minulla on tämä keho, joka kestää ikuisuuden?" Olette nyt ja-tilassa. Ei ole enää hyvin lineaarista ja hyvin ikäperustaista ja hyvin tylsää ja pitkästyttävää. Olette aistillinen.

Huomenna, huomenna keskitymme aistillisuuteen. Olen puhunut siitä paljon, koska se on hyvin tärkeää. Ilman aistillisuutta ette halua jäädä tälle planeetalle. Ilman aistillisuutta ette halua viettää vielä 50, 75, 200 vuotta tällä planeetalla. Sanotte: "On niin tylsää. Niin tylsää. Mitä teen?" Mutta aistillisuuden myötä ette koskaan kysy sitä. Ette koskaan ihmettele, mitä teette, koska vedätte vain syvään henkeä ja menette moniin todellisuuksiin, jotka ovat jo olemassa.

Olemme siis transhumaani-sarjassa. Puhumme eri lähestymistavasta, teknologian käyttämisen sijasta. Hyvin, hyvin eri lähestymistavasta.

Kaikessa tässä työssä, jota olemme tehneet näiden vuosien saatossa, minun täytyi tehdä hiljattain suuri muutos työssäni Adamuksena, työskentelyssäni teidän kanssanne. Työskentelin monta vuotta kanssanne saadakseni teidät vain ymmärtämään valaistumisen tai oivaltamisen, kuten kutsun sitä mieluummin. Pelkästään ymmärtämään, että oivaltaminen on tässä, se on ulottuvilla. Teidän ei itse asiassa tarvitse tehdä työtä siihen, te oikeasti vain sallitte sen.

Olemme puhuneet paljon oivaltamisen, ruumiillistuneen oivaltamisen käsitteistä. Oivaltaminen, joka merkitsee oikeasti vain tiedostamista, tietoisuutta. Tiedostamista. Ja useimmat teistä sanoisivat: "No, jessus, olen tietoinen. Tiedän, että olen tässä." No, te olitte noilla ruuduilla (Adamus naureskelee).

Oivaltaminen on yksinkertaisesti tietoisuutta monissa maailmoissa ja vielä enemmän aistillisuuden kaltaisten asioiden tiedostamista. Siis rakkaat ystäväni, rakkaat transhumanistini, siihen me olemme menossa. Siihen te olette menossa. Ja taas kerran, se ei vastusta mekaanisia ja teknologisia transhumanisteja, jotka korvaavat keho-osia ja mielen teknologialla. Kyse ei ole lainkaan meistä vastaan he. Ei lainkaan. Teknologia on upea asia, mutta se on pelkästään vaihtoehto. Se on pelkästään eri suunta.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kaikelle sille työlle, mitä teemme.

Se tapahtuu

Minun on tarvinnut muuttaa sitä, miten työskentelen shaumbrojen kanssa, ja mennä ruumiillistuneen oivaltamisen teorioista, valaistumisen kaltaisten asioiden puhumisesta, energeettiseen ja verbaaliseen työskentelyyn kanssanne varsinaisessa valaistumisessa. Toisin sanoin, mennä filosofiasta ja käsitteistä sen tekemiseen oikeasti.

Teette sitä. Oikeasti teette. Kun istutte tässä nyt, on evoluutiota. Transsendenssiprosessi toimii tällä hetkellä, ja se toimii todellisuudessa parhaiten useimmiten silloin, kun huomionne viedään muualle, kun ette ajattele sitä. Kuten olen usein sanonut, en ole oikeasti opettaja, olen pelkästään häiritsijänne. Siinä kaikki.

Se nostaa esiin paljon ongelmia, kuten tiedätte. Se nostaa esiin paljon ongelmia. On rankkaa olla transhumanisti, jollainen olette. Ette ole enää samanlainen kuin toiset. Olette oivaltaneet sen. Ette ole parempi tai huonompi, ette vain ole kovin samanlainen kuin muut. Ymmärrätte heitä, koska olette tulleet sieltä. Teillä on valtavasti empatiaa, koska tiedätte, missä he ovat. Tiedätte, miten he ovat kiinnostuneita synti- tai karmarutiinista. Ymmärrätte, koska tulitte sieltä, mutta ette ole oikeasti enää sellainen.

Suhteesta perheeseen ja ystäviin ja yhteiskuntaan yleisesti tulee hyvin, hyvin erilainen, ja se on kiusallista toisinaan. Teistä ei tunnu, että sovitte mukaan. Teistä ei tunnu, että edes kestätte olla ihmisten lähellä pitkiä aikoja. On hyvin yksinäinen, tavallaan eristäytynyt tunne, jonka jokainen ylösnoussut mestari on käynyt läpi. Jokainen heistä.

Ja sitten sisään tulee epäily. Epäily: "Mitä olen tekemässä? Toimiiko tämä oikeasti?" Ja kun epäily tulee, teillä on taipumusta palata takaisin työntekoon siinä. "Minun on parempi meditoida vähän enemmän. Minun on parempi hengitellä enemmän. Minun on parempi tehdä jotain pitämään minut sellaisessa tietoisuudessa, jossa olin." Epäily tulee sisään ja nyt teistä tuntuu, että teidän on alettava tehdä työtä siihen. Mieli alkaa toimia ja kalvaa teitä: "Mitä olet tekemässä? Milloin tämä tapahtuu? Mitä minun täytyy tehdä pannakseni sen tapahtumaan? Onko tämä kaikki vain suuri Hölmön paratiisi? Onko se suuri Hölmön paratiisi?", lainattuna tietysti Shakespearelta (muutama naurahdus).

Ja se on mielenkiintoinen kysymys. Se on hyvin mielenkiintoinen kysymys, enkä edes haluaisi vastata siihen ilmeisellä tavalla: "Ei, tämä on totta", koska se tuo esiin esimerkiksi kysymyksen, mikä ensinnäkin on Hölmön paratiisi. No, "hölmön paratiisi" on suhtautuminen, viittaus sellaiseen, joka elää itsepetoksessa, mutta on itse asiassa hyvin tyytyväinen siihen. Toiset katsovat sitä ulkopuolelta ja sanovat: "Amir on Hölmön paratiisissa." (Vähän naureskelua) No, olen pahoillani, he ovat sanoneet niin (lisää naurua, Adamus naureskelee). "Hän on Hölmön paratiisissa. Hän ei ole oikeasti läsnä. Hän ei ole oikeasti tietoinen. Hän on tavallaan omassa maailmassaan, haavemaassa." Et vain sinä, Amir, vaan kaikki (lisää naurua).

Siis epäily tulee sisään ja mietitte: "Olenko Hölmön paratiisissa? Keksinkö tämän?" Ja sitten yritätte oikeuttaa sen sanomalla: "No, jos vain keksisin sen, miksi täällä olisi 300 muuta?" No, kenties teillä on Hölmön paratiisin vain suuri vene (naurua). Ja sitten sanotte itsellenne: "No, on kymmeniätuhansia, kenties satojatuhansia muita shaumbroja, joten en voi olla täysin hullu. Ainakin minulla on seuraa Hölmö paratiisissa." (Lisää naureskelua)

Ja sitten alatte oivaltaa, kuka on oikeasti Hölmön paratiisissa, koska jos sanoisin teille: "No, olen pahoillani, mutta tämä kaikki on vitsi ja teidän täytyy mennä takaisin. Kaikki on vain vitsi. Teidän täytyy mennä takaisin tavalliseen ihmiselämään. Olen pahoillani, mutta tiedän täytyy mennä takaisin ja hakea 8-16-työpaikka tai tehdä töitä tehtaassa. Olen pahoillani, mutta teidän täytyy mennä uudestaan naimisiin ja hankkia lapsia (naurua) ja kasvaa samassa perheessä kuin aiemmin. Olen pahoillani, mutta tämä kaikki oli suuri vitsi. Menkää takaisin. Menkää takaisin." Luulen, olisi vähän vastarintaa (lisää naurua).

Ai niin, sen lisäksi, älkää menkö ainoastaan takaisin, vaan kyllä, taivaassa on Jumala ja hän on suuttunut (naurua). Olette suututtaneet hänet. Se on mies ja hän on todella vihainen, koska teille sanottiin: "Istu alas ja rukoile", mutta te ette tehneet sitä. Teille kerrottiin: "Vietä hyvää elämää ja tee asioita kaikkien muiden hyväksi, mutta älä koskaan itsesi hyväksi." Teille kerrottiin, ja katsokaa, mitä tapahtui. Jumala on vihainen.

Siis päädytte eräänlaiseen ahdinkoon. Päädytte todelliseen ahdinkoon. Tässä olette omanlaisessanne Hölmön paratiisissa. Tässä olette, mutta en usko, että kukaan teistä haluaisi oikeasti palata takaisin. En oikeasti usko.

Ongelma siis on: "No, okei, olen tässä Hölmön paratiisissa. Pannaan se toimimaan. Tehdään se. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, niin keksityltä kuin se kuulostaakin, hankitaan jotain nimeltään tietoisuus. Miksi ei? Se kuulostaa melko helpolta. Hankitaan jotain nimeltään ruumiillistunut valaistuminen, vaikkei sitä olisi ollut koskaan ennen olemassa. Vaikkei olisi ketään muuta ylösnoussutta mestaria, tehdään se", koska ette halua mennä takaisin. Ette halua jatkaa tuota karusellia ja mennä elämästä toiseen.

Sanotte siis: "Tehdään se. Ruumiillistunut valaistuminen. Sallitaan enemmän Itseämme, kuin olemme koskaan ennen sallineet. Kuka tietää, mitä se on. Kuka välittää? Olemme hölmöjä. Kuka välittää? Avaudutaan ja annetaan sen tulla sisään. Tullaan hulluksi. Meitä pidetään jo hulluna. Keksitään tämä kaikki vielä enemmän. Luodaan tuo todellisuus, vaikkei sitä olisi ollut koskaan ennen, koska se on paljon parempi kuin se, mitä teimme tuossa toisessa Hölmön paratiisissa."

Se tuo esiin koko sen kysymyksen, missä Hölmön paratiisi oikeasti on. Missä se on? Onko se vanhassa maailmassa, vanhassa Maassa? Onko se siellä työpaikoissa ja kenties suhteissa, jotka eivät ole täysin tyydyttäviä? Väritön elämä ja massatietoisuus ja hypnoosi? Kenties se on Hölmön paratiisi, kun ajatellaan, että täytyy noudattaa kaikkia yhteiskunnallisia standardeja, ettei pitäisi rakastaa itseään ja pitää huolta itsestään, että on seurattava monia, monia sääntöjä, jotka muuttuvat joka päivä – ovat ne sitten poliittisia sääntöjä tai terveyssääntöjä tai ympäristösääntöjä. Kenties se on Hölmön paratiisi. Ja kenties sen oikeuttaa, että he ovat vielä unessa, mutta te ette ole. Olette heränneet johonkin. Johonkin. Jokin tuli mukaan ja herätti teidät ja toi tähän pisteeseen, toi teidät tähän Hölmön paratiisiin. Joten pannaan se toimimaan, koska se voi toimia. Kaikki minkä sallitte, tulee. Se on oikeasti hyvin yksinkertaista.

Hölmön paratiisi? Itsenne epäileminen? Ihmettely, onko tämä totta? Kyllä, on ehdottomasti luonnollista ja tavallista ihmetellä, koska mielellä on edelleen kuvionsa, se muistaa edelleen menneisyyden, näkee edelleen toisten ihmisten elävän normaalia elämäänsä ja mietitte: "Keksinkö vain tämän? Olenko Hölmö paratiisissa?" Mutta tuossa kohtaa vedätte syvään henkeä ja sanotte: "Pane se tapahtumaan. Pane se tapahtumaan." Ja sitten niin on.

Vedetään siis kunnolla henkeä Hölmön paratiisillemme. Mutta onko se oikeasti Hölmön paratiisi? Vai onko se yksinkertaisesti ruumiillistunut valaistuminen? Miksi ei? Kunnolla syvään henkeä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Ja nyt on kysymyksien ja vastauksien aika.

Lue jatko : http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... d-10-osa-2

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 11

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.7.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aa, kyllä! Se mitä koitte juuri (viitataan tähän videoon) ja mitä koimme viime kokoontumisessamme Münchenissä, oli aitoa henkistä – aistillisuutta, tuntemista, tunnetta, onnellisuutta, kaikkea, aitoutta, ollen hyvin, hyvin todellinen.

On koko tämä henkisyyskäsite – istutaan temppelissä ja "ommataan" – eikä ole mitään sitä vastaan. Olette kaikki tehneet sitä, ja se sai teidät tiettyyn paikkaan. Ja on edelleen aikoja, jolloin tiedän monien teistä tuntevan viehätystä temppeleihin tai luostareihin aina silloin tällöin – "Voi, palata vain takaisin tuohon hiljaisuuteen."

Mutta muistakaa, että suljimme mysteerikoulut. Se oli pieni pakopaikkamme. Se oli saaremme pois kyläihmisten luota. Se oli hiljainen paikkamme, mutta suljimme ne satoja, satoja vuosia sitten. Pyysin monia teitä lähtemään. Voi, oli paljon kyyneleitä. Jotkut teistä hautovat edelleen pahoja tunteita minua kohtaan, kun heitin teidät ulos (vähän naurua) ja lukitsin oven takananne. Mutta meidän oli aika lähteä. Oli aika päästä ulos maailmaan.

Kyllä, teidän täytyy edelleen ottaa aikaa itsellenne. Teidän täytyy edelleen päästä luontoon, tietysti kuunnella musiikkia. Joskus vain luonnon hiljaisuutta, vain itsenne, "minä olen" –olemuksenne, ykseytenne kanssa olemisen kauneutta. (Hän tulee lähemmäs kameraa) Voi, pidän tämän tekemisestä. Voin katsoa suoraan maailmaan tätä kautta, joo.

Tarvitsette sitä silloin tällöin, mutta tämä on toisenlaista aikaa, toisenlaista henkisyyttä. Ja suuttukaa minulle, jos haluatte, mutta siirrymme "ommaamispäivien" yli. Pohjustatte tosiasiassa täysin uutta henkisyyttä – parempien sanojen puutteessa – mutta se on täysin uutta aitoutta "minä olen" -olemuksessa, Itsessä, ilman kaikkia harjoituksia. Kuka niitä tarvitsee? Te ette oikeasti tarvitse niitä. Ilman kaikkea kärsimystä ja kaikkea karmaa ja kaikkia rutiineja, joita teidän täytyy käydä läpi.

On monia, jotka eivät pidä siitä, mitä teemme, monia jotka pudistavat päätään, monia jotka ovat lähteneet, koska: "Voi, se ei ole kovin henkistä. He soittavat kaikkea tuota villiä musiikkia. Ja seuraavaksi huomaat heidän tanssivan." (Naurua) He ovat new age -väkeä. On monia, jotka eivät pidä siitä, koska he ovat mallintuneet meditoimaan, seuraamaan gurua ja tekemään noita rutiineja elämässä ja elämässä – ei vain yhdessä elämässä, vaan monissa elämissä – ja se antaa heille tietyn määrän onnellisuutta. Mutta onnellisuus – haluaisin heittää pois koko sanan "onnellisuus". Haluaisin teidän kaikkien heittävän sen pois sanastostanne. Se on ihmissana.

Onnellisuus

Muissa ulottuvuuksissa ei ole sanaa, perusolemusta sanalle "onnellisuus". Se on ihmissana. Se perustuu tuomitsemiseen. Oletko onnellinen vai surullinen? Mutta kun pyytää jotakuta todella tutkimaan: "Mikä tekee sinut onnelliseksi?" hän ei oikeastaan tiedä. Hän etsii aina onnellisuutta eikä koskaan pääse siihen. Se on ihmisen tuomitsemista, koska jos et ole onnellinen, olet surullinen. No, miksi et kumpaakin? Tai miksi et heitä pois koko sanaa. "Minä olen mitä olen. Olen ihminen. Olen mestari, eikä minun tarvitse käydä läpi koko tätä "olenko onnellinen?" -juttua."

Annan teille pienen vinkin tässä. Ette koskaan saavuta onnellisuutta tässä ihmiselämässä tai missään muussa ihmiselämässä. Ette koskaan saavuta onnellisuutta. En tiedä yhtään ylösnoussutta mestaria, joka on saavuttanut onnellisuuden. Valaistumisen, kyllä. Oivaltamisen, ehdottomasti. Mutta onnellisuuden? Se on ihmisominaisuus. Se on kuin sanoisi haluavansa olla superälykäs. Ette koskaan ole, koska on tuo toinen puoli, joka on tyhmä (naurua), ja se tavallaan tasapainottaa tuon superälykkyyden.

SART: Vau!

ADAMUS: Et voi koskaan saada tarpeeksi älykkyyttä, Sart (lisää naurua). Joten älä edes yritä. Päästä siitä irti. Ja hyvä luoja, mikä tämän pitäisi olla? (Viitaten pieneen veistokseen Norjasta, jossa on peikkoja).

LINDA: Voi, se olet sinä, Adamus.

ADAMUS: Ai!

LINDA: Oii!

ADAMUS: Se näyttää aivan minulta (hän tekee typerän ilmeen, naurua).

LINDA: Joo, niin minustakin. Niin minustakin.

ADAMUS: Itse asiassa joissain unissanne, kyllä, saatan vaikuttaa tuolta, pieneltä peikolta. Mutta on tehtävä, mitä on tehtävä. Missä olimmekaan? Onnellisuus.

LINDA: Peikot ovat hyviä tyyppejä.

ADAMUS: Peikot ovat hyviä tyyppejä. Siinä sitä ollaan. Hyvä ja huono. Ovatko he onnellisia? Ovatko Geoff ja Linda onnellisia siinä?

LINDA: Riittävän. Riittävän onnellisia. Riittävän Hoppeja (suom. huomautus onnellinen = happy)

ADAMUS: Mutta katso, onko tämä Cauldre? Hän katsoo toiseen suuntaan.

LINDA: Mutta se näyttää autuaalta, olevan omassa maailmassaan.

ADAMUS: Eikä hänellä ole kenkiä jalassa.

LINDA: Hän ajattelee sitä, "joo!"

ADAMUS: Ja sinä näytät siltä, että teet kohta käytännön pilan hänelle, kuten työnnät veteen (naurua). Siltä se näyttää.

KERRI: Työnnä hänet!

ADAMUS: Hän työnsi kerran. Melkein tappoi hänet. Minun täytyy pelastaa hänet alligaattoreilta. Tosi tarina vai ei, rakas Linda?

LINDA: Se on tosi tarina (lisää naureskelua).

ADAMUS: Onnellisuus. Onnellisuus. Nimittäin se on mielen peliä. Se on mielen – teillä on sana sille. En voi sanoa sitä, koska siinä on viisi kirjainta. Se alkaa v:llä ja loppuu u:hun. (Linda haukkoo henkeään) Mutta se on … (naurua) Se on mielen …

LINDA: Perseestä?

ADAMUS: En sanonut sitä. Se on mielen kierre, tuo yritys saavuttaa onnellisuus. Heräätte aamulla: "Olenko onnellinen tänään?" Miten olisi vain: "Olen tässä tänään. Minä olen mitä olen." Ja antakaa sitten aitouden tulla sisään: on monia eri tunteita ja teillä voisi olla … kehoanne voi särkeä vähän. Teillä voisi olla yksi noista ihmismäistä päivästä, jolloin asiat eivät vain loksahtele. Mitä sitten? Mitä sitten? Antakaa itsenne kokea se.

Teemme nyt näitä asioita, joita näette, tuomme musiikkia, ja olen pahoillani, jos loukkaan jotakuta, mutta todellisuudessa en loukkaa. Musiikki ei ole helähtelevää hindumusiikkia ja "ting, tsig", tuon tyyppistä (muutama naurahdus) – no, aina silloin tällöin – vaan elävää musiikkia ja aistillista musiikkia. Se on uutta henkisyyttä. Toivoaan, ettei tästä tule koskaan uskontoa, mutta se on uusi tunne hengestä maan päällä, ja siihen menemme. Sitä te teette.

Teette todella perustaa asioille. Tarkoitan, ettei tämä ole äitinne new agea. Tämä ei ole tyypillistä new agea. Luotte perustaa joissain näissä asioissa, joita teemme, ja se on toisinaan haastavaa, joo, mutta seuraatte tietämistänne ja olette pääsemässä perille.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Tämä päivä

Annan teille vaihtoehdon tänään, koska elämä on täynnä vaihtoehtoja, tavallaan. Siis voimme tämän päivän shoudissa – on viimeinen shoudimme transhumaani-sarjassa ja aloitamme uuden sarjan – ja se riippuu teistä, jotka istutte täällä, mutta myös te kaikki voitte äänestää, jotka katsotte netissä. Haluaisitteko mieluummin vakavan luennon tänään? Tuon puhujakorokkeen tuolta tähän, ja meillä on vakava luento. Enimmäkseen St. Germain – Saint Germain (ranskalainen ääntämys), rakas Cauldre. "St. Germain" (naurua, kun Adamus liioittelee amerikkalaista ääntämystä) Tai voimme pitää hauskaa. Voin olla vähän provosoiva.

LINDA: Sinäkö?!

ADAMUS: Voin, kyllä. Voin olla viihdyttävä ja hurmaava ja toivottavasti heijastaa teille vähän sitä viisautta, jota teillä on. Ja kysyn erittäin hyvästä syystä, jonka selitän hetken kuluttua. Siis kaikki jotka haluavat vakavan luennon puhujakorokkeelta, nostakaa kätenne (yksi tai kaksi kättä nousee, vähän naureskelua). Muutama, okei. Okei. Ja ne jotka haluavat hauskaa, provosoivaa, nokkelaa, viihdyttävää, kaikkea muuta, tyypillistä Adamusta (joku sanoo "totta helvetissä!" ja monta kättä nousee). Luulen, että voitimme. Ja on niitä, jotka eivät oikeasti edes tiedä, missä ovat tällä hetkellä (naurua), he ovat täysin eksyksissä, eivät varmoja.

Kysyn, koska henkisiin ja metafyysisiin luentoihin on ohjelmointi. On ohjelmointi. Ihmiset haluavat nähdä jotain muuta kuin vain – miten se sanotaan – ihmislaatua. Olen ollut ihminen. Voin tehdä laatua laadukkaasti. Ja jotkut ihmiset haluavat nähdä kanavoijan tuolissa, silmät suljettuna, oikeastaan erillään yleisöstä ja tavallaan omissa oloissaan, koska se näyttää erilaiselta, se tuntuu erilaiselta. Siihen heidät on ohjelmoitu. Eikä olento tietenkään sanoisi koskaan … (hän muodostaa huulillaan sanan) se alkaa v:llä ja päättyy u:hun. Hän ei koskaan sanoisi "vittu" (naurua), koska sen pitäisi olla henkistä. Eikä olento koskaan kulkisi ympäri ja olisi kiusankappale ja kaikkea muuta. Siis heidän odotuksensa särkyvät joskus. He haluavat mennä vanhaan tyyliin, koska se on heistä mukava ja he haluavat vain suhteellisen kuivan viestin. Se menee mieleen. Se menee mieleen. Se oli minun ongelmani.

Kun Tobias lähti, minä tulin, ja minun täytyi oikeasti harkita, halusinko työskennellä tämän ryhmän kanssa (Adamus naureskelee).

SART: Merirosvoja!

ADAMUS: Merirosvoja, joo, joo. Mutta rakastin teissä sitä, että tiesin teidän olevan avoimia erilaiselle tyylille, ja tiesin, että minun täytyisi tuoda eri tyyli, koska minun tyylini on teidän tyylinne. Te pyydätte tätä.

Tyylin täytyi olla hauska. Halusitte näkyä. Ette halua kuluttaa loppuun polvianne kaikesta polvistumisesta ja matelemisesta. Halusitte nauraa, koska elämä on itse asiassa melko hauskaa. Se on tavallaan iso vitsi. Vaikka kävisitte läpi omasta mielestänne elämänne pahinta asiaa tällä hetkellä, loppujen lopuksi se on oikeasti tavallaan iso vitsi. Tarkoitan, että se todella on.

Ja sanoin itselleni: "Miten suunnittelen tämän? Miten suunnittelen kokoontumisemme? Mikä sen energiadesign on?" Ja se ei ollut mielen ajatus. Ja muuten, olette menossa siihen itse. Teillä on energiadesigneja, jotka ylittävät ajattelun. Tiedän, että monet teistä ovat jo siinä. Muotoilette energioita, asioiden ajattelemisen sijasta.

Katsoin siis energiadesignia, jonka tunsin toimivan. Ensinnäkin se ajaisi pois ne, jotka eivät ole täällä ruumiillistunutta valaistumistaan varten.

LINDA: Ooo.

ADAMUS: Se oli melkein ensimmäinen tehtävä, koska tätä on joka tapauksessa vaikea tehdä. Mutta jos olisi paljon niitä, jotka olisivat pelkästään kiinnostuksen vuoksi ja pelkästään istuisivat unettavan kanavoinnin läpi, jossa on unettavaa musiikkia ja unettavia sanoja, ja vaipuisivat uneen – mikä ei ole lainkaan huono asia – mutta jos he olisivat vain sitä varten ja jos se olisi harrastus, eikä sitoutuminen, syvä sitoutuminen, meillä olisi epätasapainoa. Niinpä osa järjestelyä oli löytää tapa antaa heidän lähteä. He eivät pystyneet käsittelemään tuota energiaa, jumaluuden ihmismäistämistä. Ja kun pyysin Cauldrea avaamaan silmänsä ja kulkemaan ympäri, ja kun kerron huonoja vitsejäni ja kun minusta tulee melko kerskaileva, mitä kaikkea tehdään tarkoituksella ja häiriötekijänä, haluan ihmismäistää jumaluuden. Haluan tuoda sen tähän maailmaan, jotta te ette yritä mennä tuonne jonnekin etsimään sitä. Haluan tuoda sen tänne.

Niinpä sen tekemiseksi näyttelen edelleen vähän ihmistä. Se ei ole Jerry Lewis -tyyppistä kermakakkukomediaa, vaan teemme Adamus-tyyppistä juttua, ja tavallaan ihmismäistämme sen, mitä teemme täällä.

LINDA: Kukaan ei tiedä, kuka Jerry Lewis on. Hän on todella vanha (muutama naurahdus).

ADAMUS: Kuka tietää, kuka Jerry Lewis on? Kaikki ranskalaiset tietävät, kuka Jerry Lewis on. Tarkoitan, useimmat ranskalaiset. Jerry Lewis, koomikko, kakku naamaan.

Siis joka tapauksessa, taidamme tehdä enemmän viihdyttävää ja provosoivaa …

LINDA: Okei, antaa mennä.

ADAMUS: … ärsyttävää ja …

LINDA: Okei.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Olet ekspertti siinä.

ADAMUS: Joten sanon julkisesti, että olen bi. Voin tehdä kumpaakin. Voin pitää (naurua) suoraviivaisen luennon tai voisimme pitää hauskaa ja olisi koko ajan valtavia häiriötekijöitä – kutsuisin niitä aidoiksi häiriötekijöiksi – pitäen hauskaa ja antaen jumaluuden livahtaa sisään hyvin kauniisti.

Opitteko mitään tämän avulla? Käyttekö läpi mitään? Luulen niin. Eikö olisi kamalaa, jos tämä olisi vain suuri, kylmä temppeli ja tulisimme tänne kaikki pukeutuneena kuin munkit ja polttaisimme suitsukkeita? En usko, että se toimisi kovin hyvin tällä ryhmällä. Luulen, että polttaisitte paikan poroksi saman tein.

LINDA: Ei kovin hyvin.

ADAMUS: Ei kovin hyvin.

Siis okei, aloitetaanpa tämä shoud.

Itsenäisyyspäivä

Lue eteenpäin :: Luxonia http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... a-shoud-11

[Anita <3 ..]

Siivet-sarja
SHOUD 1

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.8.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, professori Adamus Saint Germain.

Rakkaat ystäväni, tämän päivän tilaisuus, Siivet-sarjan ensimmäinen, saattaa olla vähän tavallista lyhyempi.

LINDA: (tuoden lahjapussia) Tämä on erään shaumbran lahja sinulle …

ADAMUS: (keskeyttäen hänet) E-ei! E-ei! Saattaa olla vähän lyhyempi. Olen vähän huonolla tuulella tänään.

LINDA: Tajusin! Ai jaa! (Yleisö sanoo "ai jaa!)

ADAMUS: Se ei ole krapulaa. Se on vain mieliala. Selitän sen aivan hetken kuluttua, mutta unohdamme nyt kohteliaisuudet, kun pääsemme siihen. Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä (Adamus naureskelee yleisön reaktioille)

Ei, vaan olen vähän huonolla tuulella. Selitän sen aivan hetken kuluttua. Mutta haluan tietää, ennen kuin aloitamme – Linda mikrofoniin, kiitos …

LINDA: Kanavoitko Blavatskya? (Naurua)

Ihminen vai mestari?

ADAMUS: Kuka on täällä tänään? Kuka on täällä tänään? Onko se ihminen vai onko se mestari? Yleisölle, kiitos.

LINDA: Ai! Okei.

ADAMUS: Kuka on täällä tänään? Kuten sanoin, olen vähän huonolla tuulella, vähän äreä. Hei, Edith.

LINDA: Niinkö?

ADAMUS: Mitä tapahtuu? (Muutama naurahdus)

EDITH: Hei, komistus. Rakastan sinua.

ADAMUS: Valvotit minua muutama yö sitten, Edith.

EDITH: Hyvä.

ADAMUS: Joo. Et valittamalla, vaan kaikella mairealla puheella. (Joku sanoo "ai!" ja "hei, hei nyt!"; Linda kikattaa). Siis rakas Edith, kuka on täällä tänään? Edith, ihminen vai mestari?

EDITH: Kumpikin.

ADAMUS: Kumpikin. Missä suhteessa? Prosenttiosuus?

EDITH: Hmm, 95% mestari ja 5% ihminen.

ADAMUS: Köh-köh! (Adamus teeskentelee kakistelevansa, vähän naurua) Okei, okei. Joo, laitamme tuon vastauksen filmille, säästämme sen myöhempää tarkoitusta varten. Okei, joo. Miksi mestari on täällä?

EDITH: Oppiakseen lisää sinulta.

ADAMUS: Ei ole mitään opittavaa. Ei ole mitään opittavaa. Kahdeksantoista vuotta, yli 200 shoudia, riittävästi työpajasisältöä täyttämään 22 kirjaa. Ei ole mitään opittavaa, mestari. Miksi olet täällä? Sanoin olevani vähän huonolla tuulella tänään.

EDITH: Kyllä, tosiaankin. Voitko antaa minulle vinkin?

ADAMUS: En (muutama naurahdus). Jos mestari on täällä, mestari ei tarvitse mitään vinkkejä.

EDITH: No, olen täällä vain kuuntelemassa sinua, joten en tiedä, mitä muuta sanoa.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Tai ei kovin hyvä, itse asiassa.

Seuraava. Kuka on täällä tänään? Haluan tietää, kuka on täällä, mestari vai ihminen. Ole hyvä.

PATTI: Olen tässä, mestarini.

ADAMUS: Olen tässä.

PATTI: Kyllä.

ADAMUS: No, onko se enimmäkseen ihminen vai enimmäkseen mestari? Missä määrin?

PATTI: Enimmäkseen mestari.

ADAMUS: Enimmäkseen mestari. Mikä prosenttiosuus? Mikä suhde?

PATTI: Yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia.

ADAMUS: Köh-köh! (Adamus yskii taas ja Patti nauraa kovaa) Onko teillä siellä takana makyo-summeri? "Prrrr!" Yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia. No sitten, mestari, miksi olet täällä?

PATTI: Tanssimassa.

ADAMUS: Tanssimassa. Miksi ihmeessä et tanssi?

PATTI: Mutta mehän tanssimme.

ADAMUS: Ei huono vastaus. Annan sen mennä.

Seuraava. Kuka on täällä tänään, ihminen vai mestari? Mitä tuossa paidassa lukee?

DAMIAN: Olen virallisesti Sartin "painu vittuun" -klubissa.

ADAMUS: En ymmärrä. Puhuin sujuvasti seitsemää eri kielt- … (Damian havainnollistaa, että hänen t-paidassaan lukee "painu vittuun", kun se taitetaan tietyllä tapaa; vähän naureskelua)

DAMIAN. Kiitos, Sart (lisää naureskelua).

ADAMUS: Lisää vaikeuksiani, lisää huoliani. Olen pahalla tuulella tänään, ja se paheni juuri. Mitä se merkitsee sinulle?

DAMIAN. Tämä t-paita?

ADAMUS: Joo, joo.

DAMIAN: Se on uusi mottoni elämässä, rehellisesti sanottuna.

ADAMUS: Se on mottosi.

DAMIAN: Joo.

ADAMUS: Okei. Sanooko sen mestari vai ihminen?

DAMIAN: (pitäen pienen tauon) Täytyy sanoa, että se riippuu tilanteesta.

ADAMUS: Joo. Tilanne on tässä nyt, sinä ja minä vastakkain, mestari tai ihminen käskemässä minua …

DAMIAN: Ai, ilmaiset sen noin. Okei.

ADAMUS: Niin ilmaisen. Sanoin olevani huonolla tuulella tänään (joku sanoo "voi paska", naurua) Ja tilanne pahenee joka sekunti.

DAMIAN: Joo, mestari.

ADAMUS: Mestari.

DAMIAN: Mestari, joo.

ADAMUS: Mestari.

DAMIAN: Varmasti.

ADAMUS: Sen hyväksyn. Hyväksyn. Jos ihminen käskisi minun tehdä Sart-jutun, e-ei. Ihmisellä ei ole mitään syytä ja oikeutta siihen, mestari voi tehdä sitä vaikka koko pitkän päivän. Kiitos, että olet mestari.

Seuraava. Kuka on täällä tänään, ihminen vai mestari? Tämä on melkein pahempaa, kuin se, kun olin krapulassa. Kuka on täällä? Ihminen, mestari?

JANE: Mestari.

ADAMUS: Mestari. Missä suhteessa, mikä prosentti?

JANE: Sata prosenttia, kyllä.

ADAMUS: Mm! Silmäsi syttyivät, kun sanoit sen. Miksi? (Jane pitää tauon) Millainen tähän johtava viikkosi oli? Ihminen vai mestari?

JANE: Vähän kumpaakin.

ADAMUS: Paljon kumpaakin.

JANE: Paljon kumpaakin.

ADAMUS: Joo. Miksi siis mestari on täällä? Mistä syystä?

JANE: Sen vuoksi, miltä minusta tuntuu tällä hetkellä.

ADAMUS: Miltä sinusta tuntuu?

JANE: Minusta tuntuu avoimelta ja laajentuneelta.

ADAMUS: Miten kauan se kestää?

JANE: Niin kauan kuin kestää (muutama naurahdus).

ADAMUS: Kerron teille hetken kuluttua, miksi se ärsyttää minua todella (lisää naureskelua). Eikä siinä ole kyse sinusta, vaan siinä on kyse minusta, että se ärsyttää minua. Joo, niin kauan kuin kestää. Mitä tapahtuu, kun se ei kestä? Kun kaikki hajoaa ja olet heti takaisin ihmisyydessä.

JANE: Kyllä, mutta tällä hetkellä …

ADAMUS: Mitä aiot tehdä, kun se tapahtuu?

JANE: Luultavasti romahdan ja itken.

ADAMUS: Okei. Hyväksyn sen.

JANE: Joo.

ADAMUS: Joo. Ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun romahdat ja itket?

JANE: Mestari tulee takaisin ja sallin.

ADAMUS: Okei, hyvä. Pidän tauon tässä. Mitä halusit näyttää minulle? (Lindalle) Joo, ja palaamme siihen … Ajattele sitä, koska saatat saada mikrofonin – ihminen vai mestari? Mitä tässä pussissa on?

LINDA: Elokuun 3. päivä, hyvää syntymäpäivää.

ADAMUS: Se oli hemmetin syntymäpäiväni. Siis hyvä.

LINDA: Sinun hemmetin syntymäpäiväsi? (Joku sanoo "ou, vau!")

ADAMUS: Siis … (Avaten lahjan, joka on kaksi kahvimukia) Voi, se on kaunis. Ei, vaan se on oikeasti kaunis (vähän taputuksia). Fleur de lis, kurjenmiekka. Lauletaanpa "Paljon onnea" minulle.

ADAMUS JA YLEISÖ: (laulaen) Paljon onnea vaan. Paljon onnea vaan.

ADAMUS: Riittää jo (Linda naureskelee).

YLEISÖ: (jatkaa laulamista) Paljon onnea, Adamus. Paljon onnea vaan.

ADAMUS: Siinä lauloi ihminen (Linda nauraa). Nämä ovat kauniita. Kiitos.

LINDA: Tylyä! (Joku huutaa "vau!") Tylyä!

ADAMUS: Meillä on asioita tehtävänä. Meillä on asioita tehtävänä.

LINDA: Kiitos, Alice. Kiitos, Alice.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos siitä, Alice. Se oli kaunis (vähän taputuksia). Voitit kaksi pistettä minulta tänään. Kyllä, kiitos.

LINDA: Luulen sen merkitsevän, että hän ansaitsee mikin! (Linda nauraa)

ADAMUS: Hän ansaitsee mikin! (Vähän naureskelua) Mestari vai ihminen istuu täällä? Ja vielä kerran kiitos kauniista lahjasta.

ALICE: Ole hyvä.

ADAMUS: Hyvin kaunis.

ALICE: Se muistutti minua sinusta. Oli pakko hankkia se.

ADAMUS: Voisimmeko saada lähikuvan siitä? Hetkinen. Teemme kuvausstudiojutun (Adamus naureskelee, kun kamera zoomaa hänen mukiinsa). Se on kaunis. Minä hymyilemässä mukin kanssa. En ole huonolla tuulella. Pakko saada naamani tähän. Niin sitä pitää (Adamus vetäisee teennäisen hymyn kuvaa varten; Linda nauraa taas kovaa ja yleisö nauraa) Kiitos. Okei, jatketaan. Okei, palataan asiaan. Ihminen vai mestari?

ALICE: Tällä hetkellä kumpikin.

ADAMUS: Kumpikin.

ALICE: Luultavasti 50-50.

ADAMUS: Viiskyt-viiskyt. Toisin sanoen, et hemmetti pysty päättämään.

ALICE: Häh, en.

ADAMUS: (matkien häntä) Häh, en!

ALICE: Joo, en.

ADAMUS: Viisikymmentä, joo.

ALICE: Ehdottomasti tänään on enemmän ihminen kuin muina päivinä.

ADAMUS: Joo, joo. Miksi niin on?

ALICE: Kyllä, varmasti. Tunsin sen myös ajaessani tänne.

ADAMUS: Mitä tapahtui?

ALICE: Olin ärsyyntynyt.

ADAMUS: Ärsyyntynyt, joo.

ALICE: On vakavuutta.

ADAMUS: Pahalla tuulella, joo.

ALICE: On jotain raskautta.

ADAMUS: Raskasta, vakavaa.

ALICE: En tiedä, mitä se on.

ADAMUS: Joo. Ryhmä täällä …

ALICE: Enkä usko, että mestari tuntisi sitä, joten sen on pakko olla ihminen.

ADAMUS: Onko se ryhmäenergiaa?

ALICE: Minusta sen tuntui shaumbroilta.

ADAMUS: Joo.

ALICE: Eikä massatietoisuudelta.

ADAMUS: Joo, joo. Tämä ryhmä täällä.

ALICE: Joo, voisi olla.

ADAMUS: Joo, joo.

ALICE: Joo, mitä tapahtuu? Se on Sartin paidat. Se on ne, nuo hemmetin paidat.

ADAMUS: He tietysti vihaavat sinua tämän jälkeen!

ALICE: Heeh, heeh, heeh!

ADAMUS: Joo, sinulla meni hyvin …

ALICE: Ei, otan sen itselleni.

ADAMUS: Oli täydellisen hyvä päivä ja yhtäkkiä: "Voi ei! Äh! Sain tämän tunteen." Joo.

ALICE: Mm-mmm.

ADAMUS: Joo.

ALICE: Joo.

ADAMUS: Luultavasti tunnet tuon kahden prosentin ihmisyyden, joka täällä on tänään.

ALICE: Ouu! (Linda nauraa)

ADAMUS: Okei.

ALICE: Heeh! Heeh!

ADAMUS: Joo, hyvä. Seuraava ja viimeinen.

LINDA: Haluaako kukaan olla vapaaehtoinen? Tämä on itse asiassa tavallaan pelottavaa.

ADAMUS: Ei, ja voit kiusata myös henkilökuntaa tänään.

LINDA: Ai, kiusata myös henkilökuntaa tänään.

ADAMUS: Totta kai. He ovat osa sitä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Aa! Hyvä, hyvä. Ihminen vai mestari tänään?

LINDA: Mark, tänne.

ADAMUS: Joo, jonkun täytyy pyörittää kameraasi.

JEAN: Anna palaa, vastaa.

ADAMUS: Kyllä, ymmärtääkseni on syntymäpäiväsi tänään. Lauletaanpa "paljon onnea" sinulle.

ADAMUS JA YLEISÖ: (laulaen) Paljon onnea vaan. Paljon onnea vaan. Paljon onnea, rakas Gaelon …

ADAMUS: On hyvä olla 22.

YLEISÖ: Paljon onnea vaan.

ADAMUS: Okei, hyvä.

GAELON: Se ei ole tarpeellista. Kiitos.

ADAMUS: Joo, joo. Mutta rakastit sitä. Se on … joo. Nyt se menee Crimson Circlen aikakirjoihin. Ihminen vai mestari täällä?

GAELON: Tunnen paljon kummankin.

ADAMUS: Mikä on prosentti?

GAELON: Tota … (hän pitää tauon ja huokaa)

ADAMUS: Keksi joku luku.

GAELON: Kuin 80% kumpaakin, periaatteessa.

ADAMUS: Kahdeksankymmentä prosenttia.

GAELON: Joo.

ADAMUS: Ai, se on itse asiassa – ostan sen. Joo, joo.

LINDA: Mielenkiintoista matikkaa.

ADAMUS: Joo, kuka voittaa? Kuka voittaa tässä? Kuka voittaa juuri nyt?

GAELON: Ihminen luulee voittavansa.

ADAMUS: Ihminen luulee voittavansa, okei. Reilu vastaus. Hyvä vastaus. Miksi?

GAELON: Mitä tarkoitat?

ADAMUS: Miksi ihminen voittaa tämän ihmisen ja mestarin välisen jutun, kuka on läsnä täällä?

GAELON: Koska se haluaa.

ADAMUS: Koska se haluaa. Ai jaa. Pikku kakara, okei.

GAELON: Joo (vähän naurua).

ADAMUS: Hyvä, joo. Hyvä. Kiitos, kiitos.

Nyt kerron teille, miksi olen vähän huonolla tuulella.

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Ja kerron teille nyt, että tässä shoudissa, Siivet-sarjan ensimmäisessä, on kaksi pääpointtia, ja kerron teille ensimmäisen ja toisen, ja sitten päivän lopussa yritätte muistaa, mitä ne olivat. Ne ovat kaksi yksinkertaista pointtia, ja luultavasti unohdatte ne. Mutta siksi teemme teille yhteenvedon shoudista.

Adamuksen mieliala

Olen huonolla tuulella tänään, koska minulla on menneiden ja tulevien elämien aspekteja, jotka ovat kaoottisia, ja ne panettelevat minua ja ne panettelevat toisiaan, ja elämä on varsinaista sotkua.

Joo, eikö ole kamalaa? Se on kuin olisi huoneessa, jossa lapset tappelevat ja huutavat. Sanotte nyt luultavasti: "Mutta Adamus, olet niin uskomaton ylösnoussut mestari, luultavasti kaikkein uskomattomin." Tiedän, että sanotte niin (vähän naureskelua).

SART: Ja fiksu!

ADAMUS: Ja fiksu, joo, ja kaikkea muuta. Ja luultavasti sanotte: "Joten luulin, että kaikki ongelmasi ovat lähteneet pois, kun sinusta on tullut ylösnoussut mestari."

Aa! Siinä on hyvin tärkeä pointti. Se ei ole toinen noista kahdesta pointista, mutta hyvin tärkeä pointti. Pelkästään se että on sallinut oivaltamisensa, pelkästään se että on ruumiillistunut mestari tällä planeetalla, ei merkitse, ettei kuule aspektiensa hälinää. Ne eivät ole menneisyydessä, ne ovat tässä nyt. Ne eivät ole tulevaisuudessa, ne ovat tässä nyt.

Siis rakas mestari joka istuu täällä – ja se on noin 20% mestari, olen pahoillani, ja 80% ihminen, mutta puhun nyt mestarille – aina silloin tällöin kuulet tämän melun ja hälinän, ja aina silloin tällöin se kuluttaa ylösnousseen perseesi loppuun (pari naurahdusta). Ja olet kuin äiti kotona huutavien lasten kanssa ja haluat juosta karkuun. Haluat kieltää nuo lapset tai lähettää heidät leirille ikuisiksi ajoiksi (lisää naurua), ja kyllästyt niihin tosissaan. Se ei ole epätavallista eikä sitä pitäisi kieltää. Ne pitävät melua.

Kerron nyt, miten paha tuo tilanne on. Heräsin keskellä yötä ja päätäni särki. En oikeasti nuku, mutta se sopii tarinaan. Heräsin keskellä yötä. Minulla on aspekti, joka itkee parhaillaan, kirjaimellisesti, että se menee vararikkoon. "Voi! Menetän kaikki rahani. Minulta viedään kaikki. Olen hyvin upea olento, mutta menen vararikkoon. Voi, rakas Jumala, ole kiltti ja auta minua." Eikä tämä ole mikään uskonnollinen elämäni, se tunnetaan Mark Twainina. Hän oli melko kyyninen kaikesta. Mutta tuo kyynisyys yhtäkkiä huuhtoutuu pois pienestä asiasta, kuten vararikko, koska hän ei käsitellyt rahaa kovin hyvin, koska hän ei käsitellyt energiaansa kovin hyvin. Ottakaa siitä vinkki – raha on vain energiaa. Hän meni vararikkoon, koska hän ei osannut käsitellä energiaa.

Nyt hän itkee kaiken menettämistä, enimmäkseen maineensa. Maineensa. Hänestä oli tulossa melko tunnettu. Kaikki olettivat, että oli paljon rahaa, mutta hän ei osannut käsitellä sitä. Niinpä hän itkee nyt: "Voi, rakas Jumala, siunattu neitsyt Maria, Jeesus ristillä, ole kiltti, ole kiltti, ole kiltti. Tarvitsen vain vähän apua nyt, vain vähän rahoitusta." Ystäväni, eikö tämä kuulosta vähän tutulta joillekin teistä? "Ole kiltti! Teen mitä tahansa. Alan käydä ripittäytymässä. Teen, mitä tahansa täytyy. Tarvitsen vain apua."

Ensinnäkin, typerä Mark Twain, Jumala ei välitä. Jumalalla on vanha hymy ja hän sanoo: "Katsokaa Mark Twainia, osa St. Germainia" – St. Germain, Mark Twain, kaikki toimivat yhdessä (muutama naurahdus) – "katsokaa tuota. Katsokaa, mitä tapahtuu."

Luulisi, että vanha Mark kutsuisi kaiken nokkeluutensa, älynsä ja kyynisyytensä kera itseään tai minua, sama asia, ja sanoisi: "Hei, iso kaveri siellä ylhäällä! Sinä! St. Germain, jolla on kiire Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja joka tunnetaan ympäri maailmaa, itse asiassa ympäri universumia, suurista tekemistään, miten olisi pieni apu tänne? Menen vararikkoon." Jos hän olisi avautunut jollekin, mikä on jo hänen sisällään, olisin voinut auttaa vähän. En paljoa, mutta olisin voinut järjestää lyhytaikaista lainaa matalalla korolla (naurua). Olisin voinut auttaa vähän, saada hänet tuosta kumpareesta yli. Ja sitten katsella hänen parin kuukauden päästä joutuvan vararikkoon, koska todellinen luoja ja todellinen mestari antaa vapauden jokaiselle luomukselleen ja ilmaisulleen. En pidä kiinni Mark Twainista. En ole panostanut hänen arkipäivän elämäänsä. Hän johtaa sitä. Kyllä, se on osa minua. Se on osa minun ykseyttäni, mutta en yritä sanella hänen elämäänsä.

Tämä melkein saa sen kuulostamaan vanhemman ja lapsen suhteelta tai välinpitämättömältä suhteelta. Ei lainkaan. Sitä kutsutaan aidoksi myötätunnoksi. Luodaan elämä, sallitaan elämä, ja sitten annetaan sille vapaus tutkia ja kokea ja saada oma tarinansa, ja mestari joka alkaa olla vähän enemmän läsnä tässä huoneessa nyt – olemme noin 24%:ssa mestaria. Se nousee hitaasti, hitaasti – kenties ei ihan niin korkealla. Olen antelias tänään, kuten aina.

Siis todellinen mestari antaa vapauden jokaiselle osalleen, ei yritä kontrolloida, ei yritä tehdä hyvää tuolle elämälle, koska – pääsen siihen myöhemmin – se kaikki on vain tarinaa. Sitä se vain on.

Minulla on toinen aspekti, toinen kirjailija, joka tekee minut oikeasti hulluksi, joka ärsyttää minua loputtomasti. Nimittäin koska olen elänyt monta elämää maan päällä teidän laillanne, voin samaistua kaikkeen tuohon ihmisen meluun, kaikkeen ruikuttamiseen ja valittamiseen ja pelkoihin ja huoliin (joku haukottelee) ja haukotteluun ja kaikkeen muuhun, unisuuteen. Kun mestari tulee sisään, ihmisestä tulee vähän uninen. Se on ok.

Mutta minulla on tämä toinen kirjailija-aspekti. Nimittäin minulla oli tämä kirjailijajuttu ja vietin melko monta elämää kirjailijana. Toinen kirjailija, jonka saatatte tuntea Shakespearena. Shakespeare. Tämä kirjailija on varsinainen riesa. Tarkoitan, että se aiheuttaa enemmän stressiä ja enemmän ongelmia.

Luulisi – kun ottaa huomioon, että se on yksi suurimmista kirjailijoista ikinä – että tämä aspekti olisi hyvin tyyni, hyvin rauhassa, mutta ei. Tämä aspekti – en melkein kehtaa väittää sitä omakseni, mutta kai minun täytyy – ei pidä omista kirjoituksistaan. Minä tavallaan: "Ihan sama! Teet rahaa. Ihmiset parveilevat ympärilläsi. Sinut tunnetaan historiassa tuhansia vuosia. Puistossa on kesänäytelmiä sinun vuoksesi, ja sinä ruikutat?" – niin kuin hän tekee koko ajan – "Sinä ruikutat?" Hän ruikuttaa, koska hän ei pidä kirjoituksistaan. Hän ei pidä kirjoituksistaan! Se taitaa päteä moniin luoviin tyyppeihin. He luovat jotain nerokasta, mutta he eivät pidä siitä jostain syystä. He eivät halua näyttää sitä julkisesti tai se ei ollut riittävän hyvä tai heidän olisi pitänyt hioa sitä enemmän.

Shakespeare ei pidä kirjoituksistaan, koska hän ajattelee kirjoittaneensa yleisölle, eikä sydämelleen. Hän ei oikeasti halunnut kirjoittaa sitä – sitä yritän sanoa – mutta se toimi. Se veti suuria väkijoukkoja. Se teki hänestä kuuluisan ja se tekee hänestä edelleen kuuluisan. Hän siis käy läpi sisäistä myllerrystä itsestään: "Pitäisikö minun kirjoittaa itselleni sydämestä aitona runoilijana, joka olen? Vai pitäisikö minun kirjoittaa kaupallisesta tarkoituksesta?"

Se on niin yksinkertaista kuin sanoa: "Rakas Shakey (naurua), tee kumpaakin. Tee kumpaakin! Kirjoita salanimellä muita juttuasi, jos olet huolissasi siitä, että ihmisiltä menee pointti ohi tai se hämmentää heitä. Kirjoita eri nimellä. Kirjoita sydämestäsi." Mutta hänellä on itse aiheutettu psyykkinen ja tunnepulmatilanne ja suoraan sanottuna, olen vähän kyllästynyt siihen. Olen todella kyllästynyt siihen.

Hän ei lähesty minua. Hän ei lähesty Jumalaa. Kyse on vain tuosta haavoittuneesta sisäisestä kirjailijasta, ja hänelle se on pakkomielle, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Ja samaan aikaan kun kuulen kaiken tuon melun – ja te luulette, että elämänne on rankkaa, kun kuulette kaiken tuon melun – minulla on vielä yksi aspekti. Se on itse asiassa alkuperäinen "ollako vai eikö olla" -aspekti, uskokaa tai älkää. Voi, ei Shakespeare kirjoittanut noita sanoja ensimmäisenä. Se oli aspektini, joka tunnetaan Platonina. "Ollako vai eikö olla." Niin filosofista. Niin täynnä … juttua.

Platonia pidetään modernin länsimaisen yhteiskunnan todellisena suunnittelija, toimeenpanija, vaikka hän on ajassa kauas, kauas taaksepäin. Hän on hyvin ristiriitainen tällä hetkellä. Hänestä tulee silloin filosofinen.

Nimittäin kun sanon teille, että voitte sanoa, mitä tahansa haluatte, paitsi: "En tiedä", se johtuu siitä, että kyllästyn todella Platoniin. "En tiedä. Ollako vai eikö olla? Maailma on musta. Maailma on valkoinen." Hän tekee minusta hullun ylösnousseena mestarina. Luulette, että teillä on rankkaa tänään, luulette, että teillä on ongelmia, mutta minulla on kaikki nämä entisten elämien – ja tulevien elämien – aspektit, jotka valittavat jatkuvasti, käyvät jatkuvasti läpi pulmatilannettaan.

Olen tänään matkallani Ylösnousseiden mestareiden klubilta studiollenne ja alan kuulla kaikki teidän valituksenne ja teidän ongelmanne ja teidän pulmatilanteenne ja ristiriidat, joita on elämässänne, ihmispuolelta, ei mestaripuolelta. Ja minäpä kerron teille, kumpi on paljon äänekkäämpi, ihminen vai mestari. Ihminen. Ihminen haluaa jäädä jumiin. Oikeasti, oikeasti, oikeasti. Tarkoitan, että Shakespeare ... Ettekö te kaikki haluaisi olla Shakespeare? Ettekö te kaikki haluasi jäädä historiaan? Ja hän istuu siinä: "Voi, en kirjoita sydämestäni. Kirjoitan yleisölle." Turpa kiinni. Kirjoita sitten sydämestäsi. Tarkoitan, miten yksinkertaista se voi olla.

Ja kun hän tarvitsee apua, vähän rakkautta, vähän energiaa, hän ei tule vapaan, korkeamman itsensä luo. Hän ei tule sen ylösnousseen mestarin luo, joka sattuu ylösnousseen loistavasti tältä planeetalta melko vähän aikaa sitten. Ei. Hän menee kirkkoihin. Hän menee toisten ihmisten luo. Hän menee alkoholiin, huumeisiin tai muihin vastaaviin asioihin. Minulla on tämä sanonta: "Kaikkialle, paitsi sisälle. Kaikkialle, paitsi itseensä."

Siis katselen häntä. Katselen häntä kaiken tämän valituksen kera, kaikkien hänen elämänsä ongelmien kera, kun vastaus on juuri siinä. Haluaako hän kuunnella, kun tulen maisemiin? Haluaako hän kuunnella Adamus-setää (vähän naurua), joka sanoo: "Vastaus on hyvin yksinkertainen." Hän ei halua kuulla sitä. Hänellä on liian hauskaa pelinsä kanssa.

Siis olen vähän huonolla tuulella tänään, en ole saanut paljon unta viime aikoina. Kuulostaako se tutulta (yleisö sanoo "joo"), rakkaat mestarit?

Ja ajattele, rakas mestari, joka istut täällä tai katselet, sinun täytyy käsitellä periaatteessa vain yksi ihmisaspekti tällä hetkellä. Minun täytyy käsitellä kymmeniä (joku sanoo "au"). Oo! Oo! Siksi olen vähän huonolla tuulella. Ja pyydän sinua, rakas mestari – olemme nyt noin 27 prosentissa ja tilanne paranee koko ajan – todella tuntemaan, mitä lintuhäkissä tapahtuu. Mitä lintuhäkissä tapahtuu? Mitä sisälläsi tapahtuu?

On paljon hälinää. On paljon hämmennystä. On paljon ruikutusta, ja tuo ihmisaspekti ei oikeasti kovinkaan paljon sano: "Ollaan selkeä. Saadaan vastauksia tässä ja mennään läpi." On paljon mekastusta, ja se jatkuu. Se ei mene pois, koska kaikki entiset elämänne ja tulevat elämänne tapahtuvat juuri nyt.

Vedät vain syvään henkeä, rakas mestari. Et jää kiinni siihen. Sallit sen. Sallit sen, joo. Sinulla tulee esiin entisiä elämiä – ei vain tämä elämä, vaan entisiä ja tulevia elämiä – ja ne pitävät kovaa mekastusta. Vedä syvään henkeä ja sallit sen. Ja jossain kohtaa yksi noista entisistä tai tulevista elämistä on saanut tarpeekseen ja sanoo: "Okei, minä olen mitä olen, mutta tota, en oikeastaan tajua sitä. Joten auta minua, minä olen mitä olen, olen lopultakin avoin ja sallin. Olen viimeinkin valmis kuuntelemaan." Ja silloin on tuo aspekti – entinen tai tuleva, oikeasti juuri nyt – jonka kanssa voit työskennellä. Eikä siinä ole kyse konsultoinnista. Siinä ei ole kyse prosessoinnista. Siinä ei ole kyse sanomisesta: "Voi, sinua Shakespeare-kirjailijaraukkaa", tai mitään vastaavaa. Siinä on kyse: "Vedä syvään henkeä ja salli", ja näistä kahdesta pointista, joista puhumme tänään. Sen kerrotte sille.

Sitä odotellessa sinä, mestari, joka olet nyt – olemme nyt yli 30 prosentin, pääsemme siihen; kenties lähetyksen lopussa olemme tuon 50 prosentin merkin yli – et raivaa tietäsi mestariksi, et yritä olla mestari, sinä vain sallit mestarin. Mestari, vedet syvään henkeä, kuulet kaiken tuon melun, kaiken tuon hälinän ja kaiken muun ja istut puistonpenkillä tai mukavassa tuolissa ja otat kulauksen kauniista mukistasi, jossa on toivottavasti jotain muuta kuin kahvia, kenties vähän viiniä tai jotain, vedät syvään henkeä ja tunnet jokaista tarinaa, joka olet koskaan ollut ja tulet koskaan olemaan.

Ja yhtäkkiä se on kuin voitelisi jarrukengät, voitelisi vaihteet. Yhtäkkiä vedät syvään henkeä mestarina ja tunnet kaikkia noita uskomattomia tarinoita, jotka jatkuvat. Ja yhtäkkiä se ottaa siitä pois hankauksen, kitkan, jännitteen. Ja yhtäkkiä se on sama, mitä minä tein viime yönä – vedät vain syvään henkeä ja otat mukavan asennon ja katselet elokuvaa olemuksistasi. Se on siinä. Et kietoudu niihin, koska mestari oivaltaa, että kaikki selviää. Shakespeare kirjoitti uskomattomia asioita. Mark Twain, rakastan noita kirjoituksia ja ne ovat jääneet historiaan. Miten moni olento voi sanoa sen, että heillä on Platon, Shakespeare ja Twain mukanaan? Ota vain mukava asento ja rentoudu ja oivallat, että ne ovat kaikki vain mahtavia, suuria ja upeita tarinoita.

Tehdään se nyt. Otetaan hetki, rakas mestari. Se on niin helppoa.

Joo, se on suuri "ja", koska on menossa kaikkia näitä juttuja. Mestari ei salli itsensä juuttua kaikkeen tähän kamaan. Itse asiassa mestaria kiehtoo tarkkailla sen tapahtumista. Tämä on seuraava taso. Tähän olemme menossa. Tätä teette tällä hetkellä.

Niinpä olen nopeasti pääsemässä yli huonosta tuulestani. Olen nop- … sanotte "kyllä" (naureskellen), "luojan kiitos". Se ei merkitse, että olen kiva tänään. Tiedättehän, millaista on, kun olette pahalla päällä, ja yhtäkkiä kun sumu ja hämmennys ja kaikki muu alkaa hävitä, se on kuin: "Voi paska! En halua olla hyvällä tuulella. Minulla oli hauskaa huonolla tuulella. Älä naurata minua. Älä hymyilytä minua." Olen tavallaan siinä tilassa. Mieliala kohoaa, mutta pidän siitä tavallaan edelleen, tiedättehän? Ja tiedän, että tekin pidätte.

Ei mitään kommenttia Lindalta tähän.

LINDA: Olen piilossa (naurua).

ADAMUS: Linda on piilossa. Otetaanpa kuva Lindasta piilossa, ja hän on kuin …

LINDA: (naureskellen) Linda on piilossa!

ADAMUS: Hän on kuin: "Riittää!" Hän ei ole edes yleisöalueella, hän on niin piilossa (Linda naureskelee).

Hämähäkinseitti

Ihmiselle joka istuu siinä, on yksi hyvin tärkeä asia. Elämässäsi tulee jatkuvasti asioita esiin. Ihmisellä on pelkoja, eivätkä ne vain huuhtoudu pois. Ne ovat siinä. Tarkoitan, että teissä on energiajälki. On pelkoja, on epäilyksiä, ja näen teidän yrittävän voittaa pelot ja epäilykset.

Elämässänne on haasteita, ja näen teidän yrittävän vaikuttaa noihin haasteisiin. Mutta tiedättekö, mitä tapahtuu? Jäätte tavallaan kiinni pelkoon – pelkotunteeseen jossa ei ole mitään tolkkua, mutta se on siinä – ja se on kuin jäämistä kiinni hämähäkinseittiin. Ja tuo hämähäkki on pelko tai epäily tai epävarmuus tai mikä se sattuu olemaankin. Jäätte kiinni tuon hämähäkin verkkoon.

Nyt hämähäkki on saanut teidät. Nyt on taistelua ja kamppailua säilyttääksenne itsenne, pelastaaksenne itsenne pelko- tai epäily- tai epäpätevyyshämähäkiltä tai mitä se sattuu olemaankin. Nyt olette mukana taistelussa. Mutta voin kertoa sinulle yhden asian, rakas ihminen. Olet hämähäkin verkossa. Olet hämähäkin alueella. Hämähäkki kutoi sen sinua varten, ja hämähäkki tietää, että aiot taistella. Ja tiedät, mitä tapahtuu hämähäkinseitissä, kun alat taistella siinä – sotkeudut siihen lisää.

Hämähäkki haaskaa tuskin hitustakaan energiaa taisteluun. Sen ei tarvitse. Se antaa vain sen vaikutelman, että se taistelee, tyydyttämään ihmisen, joka on jäänyt kiinni hämähäkinseittiin. Se sanoo: "Krrrr! Krrrr!", mutta siinä ei ole oikeasti mitään, koska hämähäkki tietää, että sinut on jo johdettu harhaan. Olet verkossa. Sillä hetkellä kun alat taistella, olet valmis, olet kiinni ja olet päivällinen (Adamus naureskelee).

Mielialani paranee. Minä nauran! (Vähän naurua) Minä nauran nyt. Se paranee paljon, upean paljon.

Mitä se merkitsee ihmissinulle? Paria asiaa. Kun kohtaat tuon pelon, mikä tulee tapahtumaan, koska elät tällä planeetalla ja elät kehossa, kun kohtaat tuon pelon tai epäilyksen tai mitä se sattuu olemaankin, hämmennyksen: "En pysty tekemään päätöstä. En tiedä, mitä tehdä", kun olette siinä, menkää siitä läpi. Kun alat huomata meneväsi hämähäkinseittiin ja tiedät sen olevan vääjäämätöntä, tiedät sen olevan siinä, mene läpi. Älä pysähdy. Älä taistelko. Älä prosessoi tuota ongelmaa. Älä yritä miettiä perusteellisesti tuota ongelmaa, koska olet verkossa. Jäät kiinni. Älä yritä järkeillä itseäsi siitä ulos. Älä yritä meditoida itseäsi siitä ulos. Älä yritä etsiä terapeutteja, jotka auttavat sinua pääsemään siitä ulos, koska tuot vain heidätkin hämähäkinseittiisi. Siinä kaikki.

Kun huomaat kohtaavasi pelon tai epäilyn tai epävarmuuden tai elämäsi on täysin sotkussa, vedä syvään henkeä ja mene siitä läpi. Mene siihen syvemmälle. Siinä ei ole ihmistolkkua, mutta siinä on energiatolkku, joka on täysin tarkoituksenmukainen.

Ihminen ei halua mennä yhtään syvemmälle. Se kohtaa tuon tunteen, kauhun keskellä yötä, ahdistuksen ilman selvää syytä. Teillä on ollut sitä. Ihminen vastustaa: "Voi, ahdistusta. Mitä teen? Minun täytyy ajatella tieni läpi tästä. Minun täytyy keksiä jokin kiva pikku klisee. Minun täytyy tehdä jonkinlainen seremoniatanssi tai mitä se sattuukin olemaan."

Olette verkossa. Taistelette nyt, ja se on hassua, koska ajattelette: "Ei, ei! Olen henkinen. Olen pyhä ja laulan tai mitä tahansa." Olette niin hämähäkinseitissä. Ette vain oivalla sitä. Ja tuo hämähäkki heristää nyrkkiä vain silloin tällöin – heristää kaikkia nyrkkejään – antaakseen sen vaikutelman, että teillä on jotain taisteltavaa, mutta se on saanut teidät jo. Pelko on saanut teidät. Epävarmuus on saanut teidät. Ja erityisesti, kun tulette tähän mestaruus- ja valaistumiskohtaan, on edelleen pelkoja ja epäilyjä ja ihmettelette: "Mitä tapahtuu lapsilleni? Mitä tapahtuu fyysiselle keholleni? Menetänkö mielenterveyteni? Mitä ihmiset ajattelevat?"

Nämä ovat kuin hämähäkkejä, joita on kaikkialla, ahdistuksia joita on kaikkialla. Ette taistele niitä vastaan. Ette voita niitä. Ette voi voittaa, koska te teitte nuo pelot. Teitte nuo epäilykset. Ne tuntevat teidät itse asiassa paremmin, kuin te tunnette ne. Olette nyt hämähäkinseitissä, ja sotkeudutte vain lisää.

Mitä siis teette? Vedätte syvään henkeä ja sallitte itsenne mennä siihen, täysin ja perinpohjin. Siinä ei ole tolkkua. Ei lainkaan. "Miten niin? Jos sallin itseni mennä pelkoon, se nielaisee minut." Ei, koska menette suoraan läpi hämähäkinseitin keskeltä, mutta jatkatte matkaa. Menette suoraan läpi jokaisesta pelosta, ahdistuksesta, ongelmasta joka on elämässänne, mikä se ikinä onkin. Vedätte syvään henkeä ja sidotte selkäänne nuo unelmienne siivet ja lennätte suoraan läpi. Ette vastusta tai yritä muuttaa tai yritä taistella tai yritä ajatella tietänne läpi siitä. Sidotte vain kiinni nuo siivet ja menette. Se on siinä.

Ja on kauhun hetki, kun menette suoraan tuohon hämähäkinseittiin ja teillä on nuo siivet selässä, ja sanotte tavallaan: "Voi paska, Adamus! Toivon, että olit oikeassa tässä, koska menen suoraan epäilyn ja pelon ytimeen …" ja mitä tapahtuu seuraavaksi?! Olette toisella puolella. Olette kaiken sen toisella puolella. Hämähäkinseitti on ihmistietoisuus, teidän tietoisuutenne. Nyt olette toisella puolella ja katsotte taaksepäin ja oivallatte, ettei oikeasti ollut hämähäkinseittiä. Oivallatte, että kaikkia pelkoja joita pelkäsitte, ei oikeasti ollut. Tarkoitan, että muodostitte ne mielessänne, energiakentässänne. Muodostitte ne. Nyt olette niiden toisella puolella. Ei ollut taistelua, ja nyt on viisauden makeaa nektaria, joka on teidän ihmisenä ja joka ei ole ollut tähän saakka ulottuvilla.

Luuletteko, että aion antaa nektariviisautta Shakespearelle ja Platonille? Mitä he tekevät sillä? He möhlivät elämänsä vielä lisää. Siis, en. Tuo nektari, tuo viisaus on hämähäkkiseittihavainnon takana. Sitä ei oikeasti ole.

Mitä sanon? Lakatkaa taistelemasta kaikkea vastaan. John Kuderka totesi aiemmin jotain, mikä sai minut haukkomaan henkeäni, ja minun täytyy sanoa, John ja jokainen teistä jolla on jokin terveysongelma, vetäkää syvään henkeä ja sallikaa se. Älkää taistelko. Älkää taistelko syöpää vastaan, koska olette silloin suoraan hämähäkinseitissä. Menette siitä läpi. Laitatte nuo siivet selkään "en välitä enää" -tyyppisessä hetkessä ja menette siitä läpi. Ette taistele syöpää vastaan. Menette siitä vain läpi.

Se on sallimista. Ja riippumatta siitä, mitä tapahtuu, mitä ihminen pelkäisi tapahtuvan – lisää syöpää, mahdollinen kuolema, ettei ole tarpeeksi hyvä luoja luodakseen terveyttä – riippumatta siitä, mitä ihminen pelkää, menet siitä läpi, mestari. Menet siitä läpi, ja löydät toiselta puolelta viisauden. Ei niin, että menet siitä läpi etsien parannusta tai etsien jotain muuta. Menet läpi siitä, koska se ei ole enää sinun. Et omista sitä. Et taistele sitä vastaan. Ei mitään tällaista.

Mikä tahansa ongelma on elämässänne, vanha lapsuustunne, joka tulee jatkuvasti esiin, se tulee jatkuvasti esiin, koska jatkatte leikkimistä sillä. On jotain, minkä läpi ette ole pystyneet raivaamaan tietänne, mutta ette prosessoi sitä. Ette prosessoi sitä. Prosessoiminen on hämähäkin jälkiruokaa. Nyt olette kiinni verkossa ja prosessoitte. Teette itsestänne vain makeamman. Päällystätte itsenne prosessointisokerilla ja odotatte hämähäkin tulevan hotkaisemaan teidät. Siinä kaikki. Ette prosessoi tässä. Ette ajattele sitä. Että älyllistä sitä. Sidotte kiinni nuo siivet ja menette suoraan siitä läpi. Se on siinä.

Missään ei ole enää taistelua jäljellä. Ei ole taistelua jäljellä. Ihminen, kuuntele minua! Ihminen, kuuntele minua ja huonoa tuultani tänään. Kuuntele minua. Ei ole taistelua jäljellä, kun pääset tähän kohtaan. Mitä vastaan ylipäätään taistelet, yhteiskunnan epäkohtia? Taisteletko itseäsi ja heikkouksiasi vastaan? Miksi taistelet, valo ja pimeys? Maskuliinisuus ja feminiinisyys? Voisimmeko päästä jo ohi jumalaisesta feminiinisyydestä ja mulkkumaskuliinisuudesta? (Naurua) Tuosta jatkuvasta taistelusta, joka on … (vähän taputuksia) Kiitos. Olen kyllästynyt siihen! Olen kyllästynyt siihen, koska omat aspektini, Shakespeare ja Platon ja kaikki muut valittavat ja kaikkea muuta. Olen kyllästynyt siihen, ja teidänkin pitäisi olla. Se on taistelua. Se on hämähäkinseitti ja jäätte siihen kiinni. Sinä naurat (jollekin yleisössä). Se oli melko hyvä, eikö? (Adamus naureskelee) Joo, minun täytyi harjoitella tätä juttua.

Missä siis olinkaan? Huonossa tuulessani. Päästään siitä yli. Ei ole taistelua. Ei ole taistelua ihmisen ja mestarin välillä. Ei ole taistelua teidän ja avaruusolentojen välillä. Teillä ei ole taistelua Donald Trumpin kanssa (vähän naureskelua ja taputuksia).

KERRI: Oikeasti!

ADAMUS: Voi, monet ihmiset ovat kuin: "Ai jaa, oik- … Minulla oli hauskaa." Ei ole taistelua. Kun pääsette tähän kohtaan, ei ole taistelua, ja se on hyvä asia, tavallaan. Mutta olette tottuneet taistelemaan. Olette tottuneet olemaan vahva myös silloin, kun olette heikko. Olette tottuneet taistelemaan, koska se auttaa vahvistamaan identiteettiänne. Olet tottunut taistelemaan, Kerri (Adamus naureskelee) … Ei, Kerri, tuo taistelu …

KERRI: Mitä?!

ADAMUS: …auttaa sinua vahvistamaan identiteettiäsi. Älä anna hänelle mikrofonia (vähän naureskelua). Tämä on yksisuuntaista keskustelua.

KERRI: Olen laskenut miekkani. Olet väärässä!

ADAMUS: Kiitos.

KERRI: Tämä on ohi.

ADAMUS: Kiitos. Hyvä.

KERRI: Elämäni muuttui.

ADAMUS: Kiitos.

KERRI: Ihan oikeasti se on muuttunut.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Se on muuttunut.

KERRI: Voi, painisin kuitenkin kanssasi hyytelössä (naurua).

ADAMUS: Voimmeko editoida tuon pois? Voimme vain teeskennellä … Huonon tuulen päivänä haluat painia kanssani hyytelössä?

KERRI: Kyllä!

ADAMUS: Ja se on kuin … (lisää naurua)

KERRI: Kyllä, aina.

ADAMUS: Okei. Siis pontin ollessa, palataanpa takaisin … Kiitos häiritsemisestä. Minun mielialani oli paranemassa ja me putosimme taas takaisin alas – olemme nyt taas noin 24 prosentissa mestaria (vähän naureskelua). Se voi mennä takaisin ylös.

Ei ole taistelua syövässä, köyhyydessä tai missään muussa. Ei. Ymmärrätkö sen, ihminen? Lakkaa taistelemasta.

Laita itsesi minun asemaani hetkeksi. Nyt se on mestari. Se on valaistunut itsesi, ja mitä kertoisit tuolle ihmiselle, joka käy läpi pulmatilanteita, joka käy läpi kaikkea kurjuuttaan ja kärsimystään ja "Voi, minulle ei oltu reilu, ja minä …" Suu kiinni! Se on kuin: "Pääse yli siitä. Sido kiinni nuo siivet ja mene pelkoihisi, mene huonoon lapsuutesi, mitä tahansa se onkin." Ja tiedän, että se tuntuu täysin väärältä asialta. Jep, se on oikein, koska olette tehneet sen väärin tähän saakka. Olette taistelleet näitä asioita vastaan. Voi, ja sitten oltuanne 40, 50 vuotta tällä planeetalla: "Katsokaa kaikkea etenemistä, jota olen tehnyt! Katsokaa, miten pitkälle olen päässyt." Tuosta tuohon?! Onko se siinä?! Koska ette koskaan pääse kovin pitkälle, kun tuo hämähäkinseitti on todella suuri, todella valtava.

Tuo hämähäkki leikkii vain kanssanne, antaa teidän luulla, että pääsette jonnekin. Tuo hämähäkki vain odottaa ja odottaa ja odottaa. Se nappaa muutaman muun kärpäsen ansaansa, ja se sanoo vain: "Se tulee minulle. Se kaikki tulee minulle." Jep.

Vedätte siis syvään henkeä. Jos jokin vanha tunnehaava, sanotaan kumppaniin tai vanhempaan liittyen, tulee esiin, katsokaa vain itseänne, tarkkailkaa itseänne, koska se tulee esiin ja sanotte tavallaan: "Voi! Voi! Se on vanha muisto. Voi! Olen paha ihminen. Minulla ei pitäisi olla näitä ajatuksia." Turpa kiinni! Sitokaa ne kiinni ja menkää läpi. Laittakaa nuo siivet selkäänne ja pääskää siitä yli. Ja toisella puolella on tuo viisaus, tuo nektari. Se on siinä.

Sido hihna kiinni ja mene läpi

Siis ensimmäinen pointti muistettavaksi: sido hihna kiinni ja mene läpi. Kuulostaa kamalalta, mutta … (naurua). Niin totean asiat. Kerroin teille olevani huonolla tuulella tänään. Minulla ei ole aikaa "vahata" kaikkea runolliseksi. Sitokaa hihna kiinni ja pääskää siitä ohi. Menkää sairautenne, itsearvostuksenpuutteenne läpi. Käsitättekö, miten kyllästynyt olen Shakespeareen ja ruikutukseen – hän on kuin: "Minun kirjoitukseni …" Menkää vain läpi siitä, okei? Meillä ei ole enää aikaa pelleillä kaiken ihmisen itse aiheuttaman kurjuuden kanssa. Teen se hyvin selväksi – itse aiheutetun. Yhteiskunta ei tee sitä. Maapallon keskuksessa ei elä olentoja, jotka tekevät sen teille. En välitä, miten paljon avaruusolentoja on – he eivät tee sitä teille. Se on itse aiheutettua, ihminen … teet sitä melkein jonkinlaisen kummallisen ilon vuoksi. Päästään siitä vain yli, okei? Okei. Hyvä.

Vedetään syvään henkeä tässä. Mielialani paranee. Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.


--- jatkuu---

[Anita <3 ..]

--- jatkoa edelliseen ---


Iso lihava tarina

Seuraava, toinen pointti: kaikki on tarinaa. Kaikki on upeaa isoa lihavaa tarinaa. Sitä se vain on. Elämänne, ihmiselämä, on upea iso lihava tarina. Ei ole mitään opittavaa. Ei ole mitään oppitunteja, joita joku yrittää tuputtaa. Ei ole, uskokaa tai älkää. Ja haluatte uskoa, että tämä elämä – tai mikä tahansa elämä – on hyvin vakava ja erityislaatuinen ja kaikkea oppimista. Hevonpaskaa! Kaikki on tarina, sitä se vain on. Iso, lihava ihmistarina.

Tiedän, etteivät ihmiset halua kuulla tätä. He haluavat tulla hyvin vakavaksi, vaikkapa henkisyydessä. Ja järkytän joitain ihmisiä, uskokaa tai älkää. Järkytän joitain ihmisiä, koska meistä ei tule täällä todella vakavia. Pidämme kaiken kevyenä, pelaamme pelejä, pidämme hauskaa, häiritsemme ja sidomme vain hihnan kiinni ja menemme läpi. Saamme sen vain tehtyä.

Kuulostaa kamalalta! Tarvitsen uuden tekstittäjän tässä (naurua).

LINDA: Okei, mikä siis oli ensimmäinen pointti? (Lisää naurua ja Adamus naureskelee)

ADAMUS: Mielialani paranee vähän. Olette noin 37%:a mestari tällä hetkellä. Edistymme.

Kaikki on tarinaa, tuo ihmiselämä. Minun elämäni Shakespearena, Platonina, Mark Twainina – ne ovat vain tarinoita. Ei oikeasti ollut mitään opittavaa, ja se on vapautta. Se on helpotuksentunne.

Ette tulleet tänne oppimaan mitään. Olette teeskennelleet, että tulitte tänne oppimaan jotain. Teeskentelitte, että teillä oli karmaa. Teeskentelitte, että teillä oli sarja entisiä elämiä. Muuten, entiset elämät väittelevät keskenään! Minulla on Twain täällä ja Platon tuolla, ja ne kiistelevät, ja luulen, että Twain on voitolla tällä hetkellä, koska Platon oli niin tylsä. Tarkoitan oikeasti tylsää. Lukekaa joitain juttuja. Haukotuttaa. Ja hän oli hyvin vakava. Ei koskaan ollut päissään, ja minusta ei ole enkeli, ennen kuin on ollut päissään (naurua). Täytyy olla, koska muuten on vain tiukkapipo kaikesta. On liian vakava.

Se kaikki on tarina. Se on uskomaton tarina. Se on tunteellinen tarina, tarkoitan tunteellista hyvänä asiana. Se on kirvelevä tarina. Se on rikas tarina, mutta se on vain iso lihava tarina.

Iso lihava tarina luulee, että se on uhri, luulee, että elämä on vaikeaa ja luulee, että se tekee todella kovasti töitä saadakseen jotain, raivatakseen tiensä takaisin johonkin – luoja ties mihin. Näin ei ole. Mestari istuu tässä ja minä katselen, katselen Platonia – voi jessus – ja se on kuin: se on vain tarina. Ja hänellä on sairauksia. En mene niihin tässä, koska tämä on perheohjelma, mutta hänellä on sairauksia (vähän naurua). Ei, vaan tarkoitan, ettei halua olla karkea jalkasienestä, joo, tai mitä se onkin. Ja hän on koko ajan kuin: "Voi minua, koska minulla on tämä." Mutta hän luulee, että se on jokin upea iso oppitunti kosmokselta, ja huudan jatkuvasti hänelle: "Hei Plat, ei ole! Sinulla on vain jalkasieni. Miten olisi vähän vettä ja saippuaa noihin varpaisiin? Se tekisi ihmeitä!" (Lisää naurua) Ja hän on filosofinen. Hän yrittää selvittää tämän universaalin tarkoituksen ja hyvän ja pahan, "jalkasieni ja ei jalkasientä" -kaksinaisuuden (lisää naurua). Olen kuin: "Se on vain … " (Linda ottaa hänen mukinsa ja haistaa, mitä siinä on; paljon naurua). Joo. "Se on vain tarina! Sitä se vain on."

Ihmiselämänne jäävät todella kiinni itseensä. Ne oikeasti jäävät. Ne tulevat hyvin vakavaksi siitä. Ne tulevat vakavaksi itsestään. Ottakaa hetki ja olkaa se mestari, joka istuu täällä. Ottakaa hetki. Olette puistonpenkillä tai missä tahansa, ja katsotte tarinaanne hetken. Katsokaa tuota ihmistarinaa. Tarina taistelusta, ehkä? Tarina olemisesta altavastaaja, ehkä? Tarina siitä, ettei kukaan ymmärrä teitä. Se on vain tarina, okei?

Siis ihminen, pysähdy hetkeksi ja ymmärrä, että se on vain tarina. Siinä ei ole loppupeliä. Ei ole voittamista tai häviämistä, se on vain iso lihava tarina. Ja kun mestari saa tämän tavallaan läpi ihmiselle, kertoo ihmiselle: "Sillä ei ole merkitystä! Tämä ei ole kilpailua. Et yritä ansaita tietäsi takaisin taivaaseen. Ei mitään sellaista."

Kun mestari voi istua siinä, vetää syvään henkeä ja ottaa vähän kahvia – tai mitä helvettiä tässä ikinä onkin (muutama naurahdus) – ja vain katsoa kaikkia näitä entisiä elämiä ja tulevia elämiä – muistakaa tämä, "ja tulevia elämiä" – ja sanoa: "Se on vain iso lihava tarina", no, tavallaan inhimillistätte sen silloin. Sanotte: "Pyh! Mitä haluan katsella tänään? Mitä elämää pyöritän 5K-systeemissäni täällä ylhäällä? Ja mitä katson?" Rakkaudella ja myötätunnolla tietysti, mutta yrittämättä puuttua asiaan. Yrittämättä muuttaa mitään, vaan sanoen: "Se on vain upea iso lihava tarina. Sitä se vain on."

Kun ihminen alkaa tuntea sen, kun hän alkaa oivaltaa sen ja oivaltaa, että koko tämän ajan kun hän luuli joidenkin korkeampien olentojen katselevan itseään, ja jumalien ja muiden jumalien ja monien jumalien ja kansankiihottajien ja jumalatarten ja kaikkien muiden … se on hassua peliä. Ihminen luulee, että hän katsellaan koko ajan, ja se on melkein kuin esitystä jumalille. "Katsokaa minua. Olen uhri. Katsokaa minua. Synnyin vammaisena. Katsokaa minua. Olen typerä. Katsokaa minua. Olen henkisellä polullani." Se on kuin olisitte teatterissa – luulette aina, että se on esitystä.

Mutta sitten kun ihminen kuulee mestarilta: "Hei, se on vain iso lihava tarina! (Vähän naurua) Sillä ei ole merkitystä. Lopeta jo! En edes katsele useimmiten, koska se on tylsä tarina. Se on uusinta! Se on vain uusinta edellisestä ja sitä edellisestä elämästä. En edes katsele. En välitä!" "En välitä, Platon. Tietysti olet kuuluisa, mutta en oikeasti välitä, koska se on …" Se on kuin katselisi PBS:ää, kun katselee Platonia (lisää naureskelua). Se on kuin: "Katsovatko ihmiset tätä?!" Ja se on kuin: "Ei, minä vaihdan kanavaa. Katson" – Cauldre sanoo "jotakin tyttöjen leffaa tai romanttista komediaa tai jotain sellaista" – "jotain hauskaa, koska kaikki on vain iso lihava tarina." Sitä se vain on.

Vedä kunnolla syvään henkeä, mestari. Olemme 47 prosentissa. Voi, olemme melkein perillä. Luulen, että merabh pystyy kallistamaan vaa'an. Vedä kunnolla syvään henkeä, mestari.

Käännä kanava – tahatonta sanaleikkiä – ihmistarinaan tästä elämästä. Onko se länkkäri? Onko siinä "ammu ne, pam, pam, valkohattu, mustahattu" -tyyppinen tilanne?

Onko elämäsi upea länkkäri vai onko se avaruusolento-sci-fi? Juu, useimmilla teistä se on sitä (Adamus naureskelee). Onko se upea iso mielen matka? "Ptruu! Mitä tämä on? Avaruusolentoja ja juttuja multiversumeista ja sen sellaista, ja ihminen taistelee tiensä läpi ja lopulta taistelee suuren avaruusolennon kanssa ja peittyy limaan monta kertaa." Onko se sinun elämäsi? Upea suuri sci-fi?

Vai onko elämäsi tällainen – en tiedä, miten sitä kutsutaan – kirvelevä ja sydäntä raastava, tiedättehän: "Mukava ihminen menee ulos ja maailma potkii hänestä paskat pihalle. Mukava ihminen – voi! – haluaa lopettaa kaiken ja sitten lopussa hän löytää aidon rakkauden tai jotain vastaavaa, ja kaikki itkevät ja musiikki soi." Onko se sinun elämääsi? Jos on, se on vain upea suuri lihava tarina, ja siinä kaikki.

Onko elämäsi uutislähetys? Katselen niitä joidenkin teidän kautta. Avaatte uutislähetyksen, ja toimituksessa istuu joukko ihmisiä ja he väittelevät tuntitolkulla eivätkä pääse mihinkään! Ja he väittelevät edestakaisin: "Daa, daa, daa! Ja minä olen oikeassa ja sinä väärässä!" Ja sitten melko pian he vihaavat toisiaan. Miksi sitä näytetään uutisissanne? Siinä ei ole mitään tolkkua. Onko se elämäsi tarina? Suuri mahtava tiski ja kaikki väittelevät edestakaisin eikä kukaan pääse mihinkään. Onko se elämäsi tarina?

Vai onko elämäsi tarina enemmän ns. piirrosfilmi? (Vähän naureskelua) Joo, piirretty. Tavallaan hauska, tavallaan kevyt. Ketään ei oikeasti satu, koska et ole ihminen. On piirroksia. Eikö ole uskomatonta, miten ne luotiin? Ne ovat piirroksia. Siis vaikka pahantekijä tulee ja kolauttaa sinua päähän ja aivosi roiskuvat, niin kahden minuutin kuluttua aivosi ovat taas kassassa, koska et ole oikeasti ihminen, olet piirroshahmo. Tällaistako elämäsi on?

Toisin sanoen, pidätkö tavallaan hauskaa siinä? Et oikeastaan ole huolissasi seuraamuksista ja sanot: "Tämä on vain yksi upea iso lihava piirrosfilmi, jossa elän. Piirsin sen. Kirjoitin sen. Käsikirjoitin sen. En tiedä, mihin se on menossa, mutta se on vain piirrosfilmi." Voisit yhtä hyvin pitää hauskaa siinä. Voisit yhtä hyvin vetää syvään henkeä ja piirtää itsesi oivaltamiseen. Tarkoitan, miksi ei?

Vai onko elämäsi yksi upea iso – miten sitä kutsutaan – romanttinen draama? On tavallaan aina vähän pimeää ja viulut soivat jossain taustalla ja joku käy läpi jotain eeppistä tapahtumaa elämässään. Ja sitten hän rakastuu ja se on hänen elämänsä rakkaus, mutta avaruusolennot sci-fissä ottavat hänen elämänsä rakkauden yhtäkkiä pois. Ja yhtäkkiä … ja se on pelkkää draamaa, se on tunnedraamaa ja tiedättehän, tunnedraamoissa on aina perhe mukana – äiti, isä, lapset, kaikki muut, suku. Ja sitten se tuodaan työpaikalle. Ja on paljon kyyneliä ja paljon sydänsurua. Herran tähden, sammuttakaa se! Tarkoitan, koska sillä ei ole koskaan todella hyvää loppua, kuten piirretyissä. Niissä on hyvä loppu, mutta näissä suurissa romanttisissa eeppisissä draamoissa on aina: "Voi!" Mutta tavallaan se saa olonne tuntumaan hyvältä (joku sanoo "saippuaooppera"). Saippuaoopperan tyyppinen juttu. Päivien viemää. Miten kauan se on tullut? (Joku sanoo "50 vuotta") Viisikymmentä vuotta. Suurin piirtein yhtä kauan kuin olette eläneet. Onko noissa saippuaoopperoissa päästy mihinkään? Oletteko te päässeet mihinkään? Enemmän kuin saippuaoopperoissa, joo. Siis joo, suurta saippuaoopperaa.

Ja sitten ovat vain komediat. Vain komediat. Jotkut komediat ovat todella tyhmiä, mutta se on komediaa. Ei tarvitse ajatella kovin paljon. Jotkut komediat ovat todella hyviä, todella hauskoja. Jopa katsoessani huonolla tuulella teidän kauttanne, nauran joskus komedioille, koska ne laskevat leikkiä ihmiselämän ristiriidoista. Ihmisillä on mahtavaa komediaa. Meidän komediamme toisella puolella eivät ole kovin hyviä, paitsi minä (vähän naureskelua). Mutta komedia toisella puolella ei ole kovin hauskaa. Ihmisillä on upeaa komediaa, kyky nauraa itselleen.

Ja tämä tavallaan tuo minut pointtiini. Elämä on yhtä upeaa isoa lihavaa tarinaa. Siinä kaikki. Ette saa pisteitä. Ette saa parempaa paikkaa paremmassa taivaassa. Ette saa mahdollisesti parempaa paikkaa Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Se on vain yhtä upeaa isoa lihavaa tarinaa. Eikä ihminen ole se, joka valaistuu, tekee valaistumisen, siitä huolimatta mitä ihmisen elokuva kertoo hänelle. Ihminen voi sallia sen. Ihminen voi kirjoittaa pienen piirretyn, joka herää henkiin, ja se on kuin: "Jessus, mitä tapahtui, kun sidoin hihnan kiinni, menin hämähäkinseitistä läpi ja sallin?" Yhtäkkiä toisella puolella oli tämä kaunis viisaus, enkelipölyä kaikkialla ja lopussa tulee kaunista musiikkia ja trailerit ja lopputekstit. Ja lopputeksteissä joka kohdassa on sinun nimesi: "Kirjoittanut, tuottanut, ohjannut, valaistus, assistentti", kaikki muu, sinä olet se. Sinä olet kaikki.

Ihmiset ottavat elämänsä hyvin vakavasti. He oikeasti ottavat. Ja he uskovat sen. He uskovat tuon roskan – ison lihavan tarinan – ja se taittaa tehdä siitä tavallaan hyvän, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta he ottavat sen hemmetin vakavasti ja jäävät kiinni siihen. Ja siitä syystä olen puhunut pitkään joistain henkisistä ryhmistä. He ovat mitä tylsimpiä jumissa-omissa-tavoissaan ihmisiä. He ottavat asiat hyvin vakavasti, eivätkä he välttämättä pidä tästä, koska nauramme. Laskemme leikkiä.

Olette kaikki viettäneet paljon elämiä temppeleissä ja munkki- ja nunnaluostareissa, eikö vain? Ja on paljon hiljaisuutta, paljon todella vakavia juttuja, ja Jumala katselee aina. Äläkä mokaa, Kerri, koska Jumala katselee (vähän naureskelua). Ja elämä tuli hyvin tylsäksi näissä temppeleissä ja munkki- ja nunnaluostareissa. Todella tylsäksi. Millainen elokuva siitä tulisi? Tylsä. "Okei, ensimmäisellä viikollamme …" ja sitten näytätte kaikkia vain "ommaamassa" ja laulamassa mantraa ja sytyttämässä kynttilöitä. Toisella viikolla "ommaamista", laulamista, kynttilöiden ja vähän suitsukkeiden sytyttämistä. Sitten jatkamme noin 50 vuotta ja "ommataan" ja lauletaan edelleen. Mitään ei ole tapahtunut. Jumala ei ole ilmestynyt. Jeesus ei ole ilmestyt, eikä ilmestykään. Luuletteko, että hän tulisi niin tylsään ...

KERRI: Eikä lainkaan seksiä.

ADAMUS: Ei s- … No, heillä oli.

KERRI: Ja tragediaa.

ADAMUS: Joo, joo. Eikä tarkoitus ole "kerriä" (jatkaa) siitä, mutta tiedättekö miksi … (Naurua, kun yleisö tajuaa sanaleikin; suom. huom. sanat "kerri" ja "jatkaa" ovat samankaltaisia) Ja tämä on fakta, sen pitäisi olla Wikipediassa. Tämä on ehdottomasti fakta, mutta tiedättekö, miksi pieruhuumori on niin hauskaa? Tiedättekö miksi? Pieruhuumori, ilmavaivat, kaasu perseestänne (lisää naurua). Tiedättekö, miksi se on hauskaa? Se ei oikeasti ole kovin hauskaa, kun sitä ajattelee. Se ei oikeasti ole, mutta kaikki räkättävät täällä, jos katselette netissä. "Voi, nämä pienet hah-hah pierut!"

Tiedättekö miksi? Koska kuvitelkaa 600, 700 vuotta taaksepäin. Olette nunna- tai munkkiluostarissa (naurua) eikä kukaan puhu. Tarkoitan, ettei teidän anneta puhua, ja istutte siellä – itse asiassa olette polvistuneena – ja olette tulossa juuri hulluksi. Mutta yritätte tavallaan: "Okei, aion tehdä tämän. Kenties se toimii. Sanotaan, että se toimii, ja Jumala katselee joka tapauksessa." Ja istutte vain siellä, olette vakava ja yritätte tehdä oikein ja olette täysin kietoutunut itsesääliin, ja aivan yhtäkkiä joku "prrrr!" (Naurua, ja Linda lisää ääniefektiä) Kaikki repeävät, ja aivan yhtäkkiä joku toinen päästää pierun. Se oli hauskin asia, mitä oli tapahtunut koko vuonna! (Lisää naurua) Eikä myöskään pää-äiti ja pääpappi voi kuin nauraa.

Se oli ainoa huumori silloin, ja se juuttui teihin – ei tahallista sanaleikkiä (lisää naureskelua). Mutta se pysyi teissä tähän elämään saakka. Se on kuin: "Muistan sen! Kirkko oli täysin hiljainen, muutama kynttilä paloi ja aivan yhtäkkiä, tyhjästä "prrrrr!" Kaikki katsovat ympärilleen: "Kuka sen teki?" Mutta sitten oli spontaania nauramista ja kaikki piereskelevät. Kukaan ei sano sanaakaan. Kaikki piereskelevät! Ja se on kuin: "Voi ei!" Sitten alatte miettiä: "Mitä söimme lounaaksi tänään?"

Pointtini kaiken naurun keskellä on, että kaikki on upeaa isoa lihavaa tarinaa. Elämänne, kaikki muut elämät – ne ovat vain upeita isoja tarinoita.

Kun teistä tulee hyvin vakava niiden suhteen, kun otatte itsenne vakavasti, energia jumiutuu, ja sitten unohdatte, minne laitoitte siivet ja mitä sanoin täällä – nämä kaksi yksinkertaista pointtia – ja alatte tulla taas todella vakavaksi ja jäätte päänne sisään. Olette hämähäkinseitissä tuossa kohtaa, kun teistä tulee noin vakava. Vasta sitten kun voitte vetää syvään henkeä ja nauraa isolle lihavalle tarinallenne, oivallatte, ettei teitä mitata tai valvota. Ei ole oikeaa tai väärää. Teillä on elämiä, joissa käytiin läpi kaikenlaista paskaa, ja toisista selvisitte leikiten. Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei oikeasti ole merkitystä.

Tämä on erityisen ainutlaatuinen elämänne. Sitä ei kuitenkaan pidä ottaa vakavasti. Erityisen ainutlaatuinen elämä, koska olette täällä tekemässä mitä? "Opiskelemassa valaistumista." Voi hyvä luoja! Sallimassa. Sallimassa. Pitämässä hauskaa. Sallimassa. Olette täällä sallimassa. Sitä se oikeasti on. Onko teidän oltava vakavissanne sallimisesta? Ei lainkaan! Itse asiassa, mitä enemmän hymyilette, sitä enemmän sallitte. Joo, voisimme laittaa sen puskuritarraan ja isoäidin jumpperiin.

Olette täällä sallimassa. Se on siinä. Miten vakava teidän on oltava sallimisessa? Ei kovin! Miten paljon työtä se vaatii? Ei yhtään! Mutta saako se teidät tuntemaan, että te ette oikeasti yritä kovasti, että te ette luo hyvää elokuvaa? Sillä ei ole merkitystä. Vedätte vain syvään henkeä ja sallitte. Tiedätte olevanne siinä, kun voitte nauraa isolle lihavalle tarinallenne, kun voitte lakata ottamasta itsenne niin hemmetin vakavasti ja lakata ajattelemasta, että teillä on maailman taakat harteillanne ja "Tätä valaistumista on niin vaikea tehdä". Ei ole. Ei ole. Sitä ei koskaan suunniteltu sellaiseksi. Kyse on niistä jästipäistä, jotka yrittävät tehdä siitä tylsää, yrittävät palata takaisin hiljaisuuden päiviin luostareissa ja yrittävät tehdä siitä jonkinlaista ihmisen valaistumispeliä, eikä se ole sitä. Se on todella helppoa. Se on hengen vetämistä syvään ja isolle lihavalle tarinallenne nauramista.

Otetaanpa huikka tätä, mitä tässä ikinä onkin (Adamus naureskelee).

Rentoudu ja salli

Olemme Siivet-sarjassa ja aloitin tänään – se on minun tarinani. Keksin se. En ole huonolla tuulella. Rakastan teitä. Rakastan minua vielä enemmän, mutta rakastan teitä (yleisö sanoo "jee!" ja vähän taputuksia) En ole huonolla tuulella. Se on tarina, ja sitä vaan oivaltaa – se on kuin piirrosfilmi – "Pidetään hauskaa tänään ja leikitään vähän. Tulen sisään, olen huonolla tuulella "krrr, krrr, krrr!"" Jotkut teistä järkyttyivät oikeasti. Jotkut teistä olivat kuin: "Voi luoja! Aikooko hän purra minulta pään pois tänään?" Ajattelin sitä, mutta …

Vetäkää syvään henkeä omassa elämässänne, alkakaa pitää hauskaa, koska tiedättekö mitä? Sillä hetkellä kun teette sen, sillä hetkellä kuin olette leikkisä sen kanssa, sillä hetkellä kun oikeasti rentoudutte ja sallitte, koko energiadynamiikka muuttuu. Ette ole enää siinä skenaariossa, että lennätte tuohon hämähäkinseittiin ja jäätte jumiin. Silloin oivallatte, että kaikki liikkuu lävitsenne. Miten voisitte jäädä jumiin? Kaikki liikkuu lävitsenne – aika, paikka, hämähäkinseitit ja kaikki muu. Kaikki pelkonne, kaikki huolenne ja ahdistuksenne – ne kulkevat vain läpi. Siinä kaikki. Ne tekevät itsensä tunnetuksi aina silloin tällöin. Joo, on tunne, joka kulkee kehonne yli. Se saattaa aiheuttaa jopa vähän myllerrystä. Annatte sen vain mennä läpi. Siinä kaikki. Siinä ei ole taistelua.

Ihmisperspektiivi on, että jäätte kiinni hämähäkinseittiin ja yritätte taistella tienne ulos. Se on ihminen. Siksi kysyin: "Kuka täällä on tänään?" Mestarin perspektiivi on – olemme melkein 50:ssä – "Se kulkee vain lävitseni." Ja itse asiassa teidän ei tarvitse sitoa mitään kiinni tai lentää minkään läpi. Sallitte vain nuo siivet, jotka ovat jo siinä, ja levitätte ne ja katselette, miten kaikki virtaa sisään ja lävitsenne. Ja sitten otatte vain sen, mitä haluatte isoon lihavaan tarinaanne, vain sen mitä haluatte elämäänne, vain sen mitä valitsette itsellenne, ja oivallatte, että se kaikki vain virtaa lävitsenne. Se on niin yksinkertaista.

Nyt tulee Siivet-sarja – uskoakseni on 19. vuosi, jonka olemme olleet yhdessä, ja kuten sanoin aiemmin, on 200 shoudia. Se on paljon. Riittää sisällöksi 33 kirjaan, paksuun kirjaan, ei ohueen. Kaikki Tobiaksen opetukset, kaikki uskomaton viisaus minulta ja kaikki, mitä tulee – uskomaton, joo – sen mukana. Ja itse asiassa – vetäkää syvään henkeä tässä – sekin on osa isoa lihavaa tarinaa, kaikki tämä. Mutta minun täytyy sanoa, että se on ilmiömäinen tarina. Se on ilmiömäinen.

Kun teimme vuosia sitten siirtoa Tobiaksen ja minun välillä, konsultoin muutamia muita ylösnousseita mestareita tulemisesta tähän Crimson Circleen. Kuulin tästä ryhmästä, tavallaan samalla tavalla kuin jotkut teistä ovat ehkä kuulleet siitä, ennen kuin tulitte tänne. Kuulin siitä, mutta olin vähän epäluuloinen. Shaumbra? Merirosvot? Tämä kapinallisten ja yllyttäjien ryhmä? Ja minä tavallaan: "Olen mukana. Olen mukana." (Naurua) Toiset sanoivat, että se kestäisi kaksi, kolme, neljä elämää. Tiesin, ettei kestäisi. Tiesin, että olitte hyvin valmiita. Teitä tarvitsi vain hakata muutaman kerran päähän ja ojentaa ja teidän täytyi vetää henkeä ja oivaltaa, että se on vain iso lihava tarina. Sitä se vain on. Elämänne ei ole kovin tärkeä, paitsi "minä olen" -olemukselle. Ja se on tärkeä sen kauniissa tarinassa. Mutta muuten lakatkaa ottamasta sitä niin hemmetin vakavasti, okei?

Mitä oikeasti sanon? Menkää elämään. Nauttikaa. Pitäkää hauskaa. Kun tunnette ahdistusta tai pelkoa tulevan läpi, sallikaa sen vain mennä suoraan läpi sen sijaan, että juoksette sitä karkuun tai yritätte taistella sitä vastaan mielessänne. Sallikaa sen mennä suoraan läpi. Oivallatte, ettei oikeasti ole mitään hämähäkinseittiä. Mutta sillä hetkellä kun taistelette sitä vastaan, on se sitten syöpä, taloudellinen vararikko, itsearvostus tai mitä tahansa muuta, sillä hetkellä kun taistelette sitä vastaan, jäätte siihen jumiin. Se on itse asiassa pahempaa nyt teille kuin koskaan ennen. Pääsette tähän tietoisuuspisteeseen ja jäätte enemmän jumiin kuin koskaan. Olette herkempi, joten jäätte enemmän jumiin. Silloin pysähdytte ja sanotte: "Mitä ne pointit olivat, joista Adamus puhui?"

SART: Olisi pitänyt kirjoittaa ne muistiin.

ADAMUS: Teidän olisi pitänyt kirjoittaa ne muistiin (vähän naureskelua). Siksi teemme nauhoituksia teille. Tämän nauhoituksen kyllä myymme. Ei ilmaislahjoja … Vitsi, vitsi.

Se on tarina, pitäkää hauskaa sen kanssa. Olette upea iso piirrosfilmi.

Siivet-sarjassa alatte oivaltaa, että nyt vain teemme sen, okei? Siis keräännymme yhteen, pidämme hauskaa, minä keksin tarinoita, kuten "Olen huonolla tuulella." Miten voin olla koskaan huonolla tuulella? Itse asiassa se mitä sanoin noista elämistä, on totta. Platon on varsinainen kiusankappale. Hän ei osaa koskaan päättää, ja Shakespeare tuskailee sisäisen päätöksensä kanssa, kirjoittaako yleisölle. Ja Mark Twain, hän on hauska, mutta hyvin skeptinen toisinaan, hyvin negatiivinen kaikesta, enimmäkseen itsessään. Hänellä on energiaongelmia – ei mikään ihme, että hän joutui vararikkoon. Kaikki nuo asiat ovat totta, mutta se ei vaivaa minua vähääkään. Vedän syvään henkeä ja katson heidän isoja lihavia tarinoitaan ja oivallan kauneuden niissä ja minussa. Ja oivallan, etteivät he koskaan oikeasti jää jumiin verkkoon. He luulevat jäävänsä, mutta he eivät jää. He eivät itse asiassa koskaan törmää ja pala. He luulevat niin, mutta he eivät tee sitä. Ja he ovat itse asiassa kaikki osa minun ykseyttäni.

Kun meiltä loppuu aika – kerroin teille, että tämä olisi tavallista lyhyempi, noin kaksi minuuttia tavallista lyhyempi (naurua) – tehdäänpä merabh. Miksi? Olen kyllästynyt puhumaan, ja te olette kyllästyneet minun puhumiseeni.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tehdään siivet-merabh. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Nyt mennään.

Siivet-merabh

Olemme nyt Siivet-sarjassa.

(Musiikki alkaa)

Se merkitsee, että näiden vuosien jälkeen, kun olette todella avautuneet, sallineet ja katsoneet huvittuneena itseänne, olemme lopultakin siinä pisteessä, että nousemme korkeuksiin. Nousemme korkeuksiin. Se merkitsee laajentumista.

Ihmisellä on edelleen päiviä, jolloin sillä on paniikkia tai ahdistusta tai se on vain vihainen. Silloin vedät syvään henkeä, kuten teemme nyt. Voin melkein kuulla tuon ihmisen huutavan taustalla – silloin vedät syvään henkeä ja oivallat, että kaikki on vain upeaa isoa lihavaa tarinaa. Silloin tunnet siipesi, tarkoitan kirjaimellisesti.

Tunnet siipesi.

Olen sanonut joissain kokoontumisissamme aiemmin, että teillä on energiasiivet. Selkä, hartiat, ovat herkin osa kehossanne. En puhu suurista höyhensiivistä, vaan puhun kyvystä laajentua ja avautua. Vedät vain syvään henkeä ja sallit sen.

Sanot: "No, en tiedä miten." Juu, tiedät. Se on vain osa tarinaa. "Yhtenä päivänä kasvatin siivet – siivet jotka sallivat minun laajentua. En enää pelännyt elämää, en enää pelännyt lentää, en enää pitänyt itseäni valaistumisen siipikaton alla. Tein vain sen."

Vedä syvään henkeä, ja isossa lihavassa tarinassasi tulet lukuun, jossa vain sallit siipien avautua.

Nämä siivet voivat viedä sinut läpi jokaisesta havainnosta, että saattaisi olla pelkoa, epäilyä, vaaraa – jokaisesta uskosta, ettet osaa päättää, ettet tiedä, mitä tehdä seuraavaksi. Tunnet vain näiden siipien avautuvan ja vievän sinut tuolle puolen.

Kyllä, ihmisellä joka istuu täällä, on päiviä … on kurjia päiviä. Se on vain osa isoa lihavaa tarinaa, ja se on okei. Se on okei. Ja on mestari, jolla on siivet. Ei yritetä taistella, ei yritetä voittaa epäilyä ja epävarmuutta ja pelkoa. Ei yritetä lainkaan, vaan oivalletaan, että se on vain yksi ja-tilanne, yksi monista tavoista hahmottaa todellisuus.

Tässä tulevassa sarjassa, tänä vuonna joka meillä on yhdessä, alat todella kokea asioita. Sen sijaan, että puhutaan sallimisesta, sallit itsesi kokea sen. Platonmaisen valaistumispuheen sijasta, koet sen. Ilosta puhumisen sijasta, se todella on siinä.

Joskus kokemukset joita sinulle tulee tänä vuonna, järkyttävät sinua helvetisti, koska ne ovat hyvin todellisia. Tarkoitan, että ne ovat totta.

Joskus tietoisuuden avautuminen pökerryttää sinut. Ihmettelet, pystyykö kehosi tai mielesi edes käsittelemään sen. Se on niin hämmästyttävää – kokemus, eikä pelkkää puhumista.

Kyllä, pystyt käsittelemään sen, erityisesti kun vedät syvään henkeä ja tunnet nuo todellisen mestarin siivet.

Siirrymme luokkahuoneluennoista todellisiin, merkityksellisiin ja hauskoihin elämänkokemuksiin. Muutat tarinaa, kirjoitat sen eri tavalla ja yhtäkkiä näissä ison lihavan tarinasi myöhemmissä luvuissa oivallat, että nyt osallistut sen kirjoittamiseen. Ihminen, osallistut tuon seuraavan luvun kirjoittamiseen.

Sinulla on tietämys ja tunne, että oli kirja, iso lihava kirja elämästäsi, mutta sinulla ei oikeasti ollut kovin paljon sanottavaa siihen, mitä siinä kirjoitettiin. Se muuttuu.

Puhuimme hiljattain keahakissa siitä – sitä kutsutaan rinta rinnan elämiseksi. Mestari ja ihminen. Oivallat, että et oikeasti luottanut itseesi kirjoittaaksesi tarinaa, uutta lukua.

Nyt sinä, mestari ja minä olen kirjoitatte ja elätte nyt uusia lukuja, lukuja vapaudesta, lukuja todellisesta elämän kokemisesta. Ei vain tavallista arjen monotoniaa, vaan todellista elämän kokemista. Se on ero. Juuri nyt se on ero – sinä osallistut.

Mitä siis on istuminen tässä nyt? Mitä tämän merabhin aikana tapahtui? Missä prosentissa olemme nyt? No, paras tapa sanoa se, kun joku pääsi erittäin lähelle sitä: olet 100-prosenttisesti ihminen ja 100-prosenttisesti mestari. Olet kumpaakin.

Ette ole ristiriidassa toistenne kanssa. Et yritä mennä 20-prosenttisesta ihmisestä 80-prosenttiseen mestariin – olet kumpaakin, olet rinnakkain. Kumpikin.

Vedetään syvään henkeä.

Lennä pelkojesi läpi. Lennä henkisen ahdistuksen läpi. Lennä tunneongelmien läpi. Älä pysähdy yrittämään selvittää niitä tai prosessoida niitä. Älä juokse niitä enää karkuun. Lennä niiden läpi.

Se on vähän pelottavaa ensin, koska tuntuu siltä, että lennät suoraan hämähäkinseittiin. Mutta oivallat, että on vauhti, voitaisiin sanoa intohimo, energia – melkein tietoisuus, muttei ihan – mutta on vauhti, joka sinkoaa sinut suoraan syvimpien pelkojesi läpi. Älä välttele niitä enää, mutta älä myöskään prosessoi niitä. Mene suoraan läpi.

Toiseksi oivalla, että se kaikki on iso lihava tarina, mutta nyt olet osa sen kirjoittamista. Ja sanon "osa", koska mestari tekee edelleen oman osansa kirjoittamisesta. Mutta nyt sinä, ihminen, kirjoitat myös, osallistut. Nämä ovat nuo kaksi pointtia.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä yhdessä.

(Musiikki loppuu)

On aika juhlia, rakas shaumbra. Aika juhlia. Siis avaa nuo siivet ja päästään liikkeelle. Ja muista aina, että kaikki on hyvin isossa lihavassa tarinassasi! (Naurua)

Tämän myötä, kiitos. Kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

Siivet-sarja
SHOUD 3

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.11.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Rakastan sitä, kun saamme energian huoneessa liikkeelle. Rakastan sitä, kun keräännymme joka kuukausi shoudiimme. Mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy sanoa: "Adamus ilman kahvia on kuin shaumbra ilman epäilyksiään ja huoliaan."

LINDA: Ooo! (Naurua)

ADAMUS: Missä kahvini on?

SANDRA: Siinä on niitä mestarin kuulia.

LINDA: Oi!

ADAMUS: Ai, ja herkkujakin mukana (lisää naureskelua).

SANDRA (Lindalle): Se on sinun, joka on kädessäsi.

LINDA: Hetkinen vain. Okei. Adamus, tässä se on.

ADAMUS: Kiitos. Miten tiesitte, että minulla on nälkä tänään?

SANDRA: Ei, ei. Se on sinun (Lindan kahvi meni Adamukselle).

LINDA: Ei, ei, se on ok. Ai, okei, odota.

SANDRA: Tuo kahvi on sinun.

LINDA: Okei, täytyy tehdä tämä oikein (vähän kikatusta, kun hän vaihtaa kuppeja).

ADAMUS: Hän antaa ja hän ottaa pois. Aa! Oi, oi, oi.

LINDA: No, ajattelin vain, että kontrastimuki näyttäisi paremmalta sinulla.

ADAMUS: Mmm. Ja mitä herkkuja meillä on täällä tänään? Luulen, että olen kiinnittänyt huomiota puhuessani …

LINDA: Nuo näyttävät kuulilta.

ADAMUS: … viimeisen elämäni suosikkiruuasta. Suosikkiruokani: kaurahiutaleita, hunajaa ja pähkinöitä, joskus vähän mausteita lisäksi, ja joku oli riittävän hyväntahtoinen lähettääkseen niitä.

LINDA: Itse asiassa useat shaumbrat toivat niitä.

ADAMUS: Useat shaumbrat toivat niitä.

LINDA: He kuulivat sinun huutavan niitä.

ADAMUS: Haluan kutsua näitä mestarin kuuliksi (naurua) (suom. huom. merkitsee myös "mestarin pallit"). Mm, mmm! (Hän syö yhden)

Te jotkut jotka sorrutte vähän liikaa lihaan ja tärkkelyspitoisiin ruokiin, ehkä kokeilette näitä. Kaurahiutaleita, hunajaa ja … Haluaisitko yhden – köhöm – mestarin kuulani? (Lisää naureskelua, kun hän tarjoaa niitä yleisön jäsenille) Mm hmm? Mm hmm. Mm, mm? Mestarin kuula? Kyllä? Mestarin kuula.

LINDA: Melkoisia hahmoja olemme, eikö vain?

ADAMUS: Ja voi …

LINDA: Melkoisia hahmoja.

ADAMUS: Kyllä. Gourmet-ruokaa mestarille. Mm. Kaura itse asiassa imee paljon myrkkyjä kehosta. Hunaja on hyvää melkein kaikkeen sisällänne, ja jos jollakin teistä on allergioita, hunaja auttaa niihin. Ja pähkinät, no, se on vain teitä varten (naurua) (suom. huom. "pähkinät" merkitsee myös "hullua") Siis kiitos! Kiitos. Voit puraista – köhöm – mestarin kuuliani.

LINDA: Just joo (lisää naureskelua).

ADAMUS: Aloitetaanpa tämän päivän shoud lopusta. Lopusta.

LINDA: Ai, pidän siitä.

ADAMUS: Ei pizzajuhlista. Ei siitä lopusta (naurua).

LINDA: Ja nyyttikesteistä. Adamus, sinne tuotiin tänään erinomaista ruokaa. Ihmisille jotka eivät ole tulleet live-shoudiin …

ADAMUS: Pitäydyn mestarin kuulissa.

LINDA: Kerron sinulle, että nyyttikestitavara on parasta, mitä on koskaan ollut.

ADAMUS: Mitä siinä on?

LINDA: No, on hedelmiä – itse asiassa suosikkijuttuni on munakoisosalaatti Transilvaniasta.

ADAMUS: Ai, aa.

LINDA: Joo, se on hyvin maukasta.

ADAMUS: Siis voimmeko tuoda sitä vähän Adamus-sedälle?

LINDA: Voi, ole hyvä.




ADAMUS: Joo.

LINDA: Toki, toki. Toki, toki.

ADAMUS: Aloitetaanpa lopusta. Aloitetaan lopusta, ja pidän siitä, koska se myös kertoo teille, ettei ole oikeasti tavallisia lineaarisia aikapuitteita. Olen puhunut siitä pitkään, mutta olette jo mestari. Nyt otatte vain selvää, miten pääsette siihen. Se on jo olemassa. Se en ollut minä, joka sanoi sen. Se oli Tobias, joka kertoi teille vuosia, vuosia sitten Ylösnousemus-sarjassa: "Olette jo ylösnoussut. Nyt vain otatte selvää, millaista oli päästä siihen." Ja arvatkaa mitä? Saatte valita. Haluatteko sen helpolla tavalla? Vaikealla tavalla? Haluatteko tuntea, että teitte todella kovasti töitä ansaitaksenne sen? Haluatteko tehdä sen vähän kärsimällä, jotta saatte mahtavia tarinoita kerrottavaksi Ylösnousseiden mestareiden klubilla? Vai haluatteko vain liukua siihen? Joo. Ja se riippuu täysin teistä.

Energian vetäminen puoleensa

altSiis aloitamme lopusta ja tämän päivän shoudin lopussa sanotaan, että olette houkutin. Houkutin tai puoleensavetäjä. Vedätte puoleenne energioita. Olette kuin magneetti. Itse asiassa tietoisuus on kuin luova magneetti. Vedätte elämäänne asioita koko ajan. Kun istutte täällä, kun katselette netissä, on jatkuva energiavirta, jota vedätte puoleenne. Kysymys on, mitä haluatte vetää puoleenne ja miten haluatte vetää sen.

Totuitte vetämään puoleenne energiaa, edes tietämättä sitä, mutta vetämään sitä hyvin – sanoisin – tavallaan maallisella tavalla, tavallaan hyvin rajoittuneella tavalla. Eikä niin tarvitse olla. Olette houkutin.

Saman aikaan olette myös lähetin – puhumme siitä toisessa shoudissa. Projisoitte energioita. Luojana projisoitte jatkuvasti tehdäksenne oman todellisuutenne. Mutta tänään puhumme houkutinosastanne.

Istuessanne täällä, katsellessanne netissä, olette magneetti, ja riippumatta siitä, ajatteletteko tekevänne mitään vai ette, valtavasti energioita virtaa teihin, teidän lävitsenne. Vedätte puoleenne juuri täydellisen asian täydelliseen aikaan, käsittää ihmisitsenne sen tai ei. Jatkuvaa puoleensavetämistä.

Siis istuessanne täällä yhdessä, kuten istumme tässä shoudissa, mitä vedätte puoleenne? Mitä oikeasti haluatte vetää elämäänne? Mitä energioita, mitä kokemuksia, mitä todellisuuksia haluatte vetää elämäänne?

Se on vähän kompakysymys, koska ihminen ei oikeasti tiedä. Ei oikeasti tiedä. Kun teen tuon kysymyksen: "Mitä haluatte vetää elämäänne?" menette välittömästi hyvin ohjelmoituihin ja hyvin tiukkoihin rajoihin.

( --- ) Lue jatko Luxonia posting.php?mode=reply&f=26&t=533