Maria Champers

[Anita <3 ..]

HENKISYYS ON NIIN EILISPÄIVÄÄ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.9.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Joku sanoi minulle hiljattain, että hän on löytänyt milleniaaliempaattien korkealle kehittyneen henkisen yhteisön Instagramista. Ja että WordPress on "kadottanut vibansa". Minusta tuo kommentti oli hyvin paljastava.

Tiedän, että tuon kommentin oli tarkoitus loukata minua, mutta se sai minut ajattelemaan, että se missä minä olen ja missä monet meistä ruumiillistuneessa valaistumisessamme ovat, ei ole itse asiassa enää henkistä. Minusta henkinen yhteisö tuntuu vanhanaikaiselta. Pidän enemmän new age -yhteisönä sitä, mitä hän kuvasi: tarot-kortteja, kristalleja, selvänäkijöitä ja paljon tarttuvia hyvänolon fraaseja. Kutsun sitä valaistumisen kuherruskuukausivaiheeksi.

Monet meistä kävivät tuon vaiheen läpi, ja se on täysin sopiva astinkivi heräämisprosessiin. Roikuimme altaan matalassa päässä, mutta tiesimme, että meidän täytyisi lopulta sukeltaa syvään päähän.

Hän mainitsi, että tuossa yhteisössä oli empaatteja. Taaskaan siinä ei ole mitään tuomitsemista, mutta empatia ei selviydy hyvin heräämisestämme. Itse asiassa sen täytyy lähteä kokonaan. Onneksi se on matkalla ulos. Emme voi raahata valaistumiseemme vanhoja ja vanhanaikaisia työkaluja, joista yksi on empatia.

Monet meistä tietävät, että energioiden pitäminen ja prosessoiminen toisten ja massatietoisuuden puolesta ei enää päde meihin. Eikä myöskään maailmanrauhan rukoileminen. Alamme ymmärtää, etteivät kaikki ole valmiita rauhaan tai halua sitä.

Emme ole kiinnostuneita työntämään henkilökohtaista agendaamme kenellekään. On kyse sitten rauhasta tai parantumisesta. Jotkut ihmiset ovat fanaatikkoja siinä uskossaan, että toisten pitäisi olla tietyssä paikassa omassa kehityksessään – paikassa jonka he määrittelevät näille.

Niinpä empatian sijasta joka on toisten tuskan tuntemista, meillä on myötätuntoa toisia kohtaan, mikä on uuden tietoisuuden työkalu. Tämä on sen hyväksymistä, missä muut ovat, ja heidän sallimista jatkaa omalla polullaan. Vaikka se olisi sotaa.

Jonkin pisteen jälkeen emme ole kovin kiinnostuneita aatteista tai aktivismista. Pidämme poliittisia uutisia useimmiten vain häiriötekijänä ja heijastuksena patriarkaatin panosten lisäämisestä valtansa menettämisen pelossa. Tuo ulkoinen maailma ei kovasti enää laukaise tunteitamme. Periaatteessa irrottaudumme ihmiskunnasta, mutta terveellä tavalla.

Mutta päästäksemme siihen meidän täytyi käydä läpi ylösnousemuksen arka paikka. Meidän täytyi kohdata synkimmät ja syvimmät pelkomme, mikä laittoi meidät usein polvilleen. Se järkytti meitä ytimeen saakka ja murensi perustamme. Mutta tulimme siitä läpi oivaltaen, että nuo pelot olivat mielen tekeleitä, kun se oli yrittänyt pysyä kontrollissa.

Niinpä henkisessä yhteisössä olevien täytyy lopulta käydä läpi sielun pimeä yö, joka muuttaa elämän, koska jos he keskittyvät vain valoon, he jatkavat varjonsa projisoimista ulospäin.

Muuten, empatia korvataan aistillisuudella. Saamalla lisää ihmisen ja sielun aistillisia kokemuksia musiikista, taiteesta, luonnosta, ruuasta, ympäristöstä ja kehosta. Meistä tulee erittäin herkkiä, mutta lopulta emme enää ota itsellemme toisten tunteita tai ongelmia. Meistä tulee itseohjautuvia, emme ole ulkoa ohjattuja.

Siis olen kiitollinen tuosta loukkausyrityksestä, koska se auttoi minua oivaltamaan, että en todellisuudessa ole osa mitään henkistä yhteisöä. Olen täysivaltainen olento, joka kokee jumaluutensa ja ihmisitsensä integroitumista. Piste.

TAGI! OLET SITÄ!

Kun julkaisen postauksiani, käytän usein henkisyyttä tagina, koska ei ole vielä paljon mitään korvaamassa tuota sanaa. Ruumiillistunut valaistuminen, ylösnousemus, herääminen, tietoisuus, sielu ja jumaluus ovat myös hyviä tageja. Mutta henkisyys sisältää usein uskonnon ja new agen, joten se ei ole täydellinen.

Mutta sanat eivät ole yhtä tärkeitä kuin energiat. Kuin sydän ja sielu. Ja sillä ei ole merkitystä, missä julkaisemme tai jaamme sielumme ilmaisumuotoja, koska se jonka täytyy nähdä nuo luomukset, löytää ne.

Koska olen pitänyt tätä blogia nyt 10 vuotta ja se on tuonut minulle hyvin paljon iloa, google on palkinnut minut merkittävän korkealla Alexa-sijoituksella tarvitsematta selvittää mitään siitä itse.

Internetin kauneutta on, että asiat voivat levitä viruksen lailla. Toiset ihmiset voivat levittää viestejä ympäri maailmaa kaikilla kielillä. Monia postauksiani on uudelleenblogattu ja käännetty monille kielille. Siinä ei ole rajoja. Vanhoina hyvinä aikoina täytyi mainostaa kalliisti, löytää julkaisijoita ja ne saavuttivat rajallisen ihmismäärän.

Tavallaan World Wide Web laittaa kaikki samaan asemaan. Voi tulla näkyväksi myös miljoonien muiden verkkotunnusten joukosta. Ainoa tehtäväsi on ilmestyä paikalle, olla luova ja tuntea intohimoa luomuksistasi.

Siis, henkisyys. Tuossa sanassa ei ole mitään vikaa. Mutta meille jotka olemme tulossa oman alueemme täysivaltaisiksi mestareiksi, se on tavallaan eilispäivää.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Oili]

HERKKYYDET JA VALOKEHO


Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
2.10.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Aina kun vilustun pahasti, minua vaivaa eniten hajuaistin menettäminen. Noina aikoina käsitän, miten riippuvainen olen tuosta aistista elämästäni nauttimisessa. En voi haistaa lämmintä trooppista meri-ilmaa, ruohoa, metsää, kuusamaa tai maata kävelyllä, tai maistaa ruokaani tai kahviani. Makuaistimme on suuressa määrin riippuvainen hajuaistista.

Muistan, että kun olin ala- ja keskikoulussa, nautin itse asiassa kotitehtävistä. No, kyse ei ollut niinkään itse aineista, mutta noissa suurissa ja painavissa kirjoissa oli jotain, mistä pidin. Pidin siitä, miltä ne tuntuivat ja tuoksuivat.

Muistan, miten lumoavalta tuntui, kun bussi joka vei minut high schooliin, tärisi ylittäessään teitä, jotka oli päällystetty tiilillä. Rakastin vastapainettujen sarjakuvakirjojen tuoksua.

Kaikki asiat eivät tietenkään tuoksuneet kovin mahtavalta. Kuten voimistelusali. Erityisesti pukukopit. Ja isompien tyttöjen kiusatuksi tuleminen koulupäiväni tuossa osassa, on jättänyt minuun pelon hajun.

Rakastin äitini hajuvettä. Jean Naté parfyymin tuoksua. Kun minulla oli kissa, rakastin sen kehräämisen ääntä ja värähtelyä. Sepä vasta rauhoittavaa.

Ylösnousemukseni alusta saakka olen ollut yliherkkä hajuille. Esimerkiksi en siedä useimpien naisten parfyymiä. Erityisesti jos ne ovat öljypohjaisia. Useimmat miesten hajuvedet ovat miellyttävämpiä, kenties koska niissä ei ole noita raskaita, makeita vivahteita. Niiden tuoksu on enemmän mausteista. Inhoan huuhteluaineiden hajua. Kahvilassa minun täytyy lähteä kauemmas sekä parfymoiduista että Downey-huuhteluainetta käyttävistä ihmisistä. Itse pesen vaatteeni hajusteettomalla pesuaineella ja käytän etikkaa huuhteluaineena.

Myös useimmat eteeriset öljyt ovat minulle liikaa. Minusta ne ovat erittäin raskaita. Monet kodin puhdistustuotteet ärsyttävät kurkkuani, myös valkaisuaine, ja monet muut ilman ja ympäristön saasteet. Käytän kirkasta tislattua etikkaa kaikessa kodin puhdistuksessa.

Joskus kaipaan niitä aikoja, jolloin siedin kaikkia normaaleja ilman saasteita ja eri tuotteiden kemikaaleja, koska tuntuu siltä, että käytän kohtuuttoman määrän aikaa ja energiaa yrittäen kontrolloida ympäristöäni. Rakastin ennen käydä kirjastossa. Nyt vanhempien kirjojen ummehtuneisuus ärsyttää kurkku ja kieltä.

Voi olla uuvuttavaa ja lannistavaa olla kehossa, joka ei vielä vastaa sielumme taajuutta. Tiedän, että valokehon integrointi ja siihen sopeutuminen aiheuttaa näitä herkkyyksiä. Ja tiedän, että sekin menee ohi. Itse asiassa jotkut asiat jotka ovat vaivanneet minua, eivät vaivaa enää. Sitä odotellessa monet meistä tietävät aivan liian hyvin, miten tämä keho voi tuntua taakalta, ei ilolta.


SIELUMME ON AISTILLINEN

Sielumme on kiinnostunut kokemuksista, erityisesti fyysisistä kokemuksista joita meillä on täällä. Se rakastaa uppoutua tähän aika-avaruusympäristöön. Tällainen aistillinen, tunnetason kokeminen ei ole mahdollista ei-fyysisyydessä.

Mutta ihminen tuntee itsensä melko piestyksi toisinaan ja saattaa lannistua päivittäisistä kehossa olemisen haasteista – keho ei vielä sovi täysin yhteen korkeampien taajuuksien kanssa. Ja samaan aikaan valokehoprosessi tuo esiin soluja, jotka ovat vastentahtoisia, ja toisinaan sairauksia – kaikki tämä irtipäästettäväksi.

Niinpä aivan kuten ihminen sopeutuu korkeampiin taajuuksiin, sielumme sopeutuu myös olemaan hyvin yhdistynyt tähän omaan luomukseensa, fyysiseen kehoomme.

Hiilipohjainen kehomme on itse asiassa hyvin sopeutumiskykyinen ympäristöönsä. Siksi emme olleet kovin herkkä tuolle ympäristölle, ennen kuin aloitimme ylösnousemuksen. Koemme nyt valokehon sopeutumista meihin.

Ja tämän prosessin aikana valokeho integroituu fyysisen kehomme kanssa. Valokehoa eivät vahingoita kemikaalit ja saasteet, joten kun integroimme valokehoamme, maaympäristö vaikuttaa meihin vähemmän ja vähemmän.

Toisten energiat vaikuttavat tunnetasolla moniin meistä vähemmän ja vähemmän, ja myös oman mielemme alemmat värähtelyt. Mutta valitettavasti fyysinen astia saa viimeisenä kiinni.


VAIN MUISTUTUS

Ei ole hauskaa olla tässä epämukavassa integrointivaiheessa, joka tuntuu toisinaan loputtomalta. Mutta on hyvä muistuttaa itsellemme, että herkkyytemme tekevät täällä olemisesta iloista. Maistaminen, tunteminen, haistaminen, kuuleminen ja näkeminen korostuneilla aisteilla.

Useimmat ihmiset ovat turruttaneet aistinsa joka tasolla. He kompensoivat sen olemalla äärimmäisiä muilla tavoin, tunteakseen olevansa elossa.

Kun meistä tulee tietoisempi, emme nauti aistiemme turruttamisesta. Emme enää yritä suojautua uhkaavana pitämältämme ympäristöltä. Lopulta toivotamme tuon ympäristön tervetulleeksi, siitä vetäytymisen sijasta.

On aina haastavaa elää maailmassa, jossa on suhteellisen matala tietoisuus, mutta sielumme tietää – ihmisen avulla – miten tätä Maata navigoidaan, ja se tietää, miten sopeudutaan ja totutaan fyysiseen kehoon. Fyysinen keho vuorostaan hyötyy tavoilla, joihin se ei olisi koskaan pystynyt yksin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Oili]

VALAISTUMINEN – SHOKKI JÄRJESTELMÄLLE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
22.10.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos olet tarpeeksi pitkällä heräämisessäsi, olet huomannut, että rakkauden, hyväksynnän ja tunnustuksen haluaminen toisilta liittyy epävarmuuteen enemmän kuin mihinkään muuhun. Oivallat enemmän ja enemmän, että tässä heräämisessä on kyse itsensä rakastamisesta ja hyväksymisestä. Ja se on enemmän ja enemmän yksinäinen tie.

Ympärilläsi saattaa olla samansieluisia, joko yhteisössäsi tai virtuaalisesti, mutta olet terävän tietoinen siitä, että teet ylösnousemustasi, ruumiillistunutta valaistumistasi soolona.

Otat sen kuolemanvakavasti – tämän mielen, kehon ja hengen integroinnin – etkä salli minkään häiritä itseäsi, edes oman mielesi. Päästät lopulta irti kaikista häiriötekijöistä, on kyse sitten muista ihmisistä, ryhmistä, työpaikoista, tavoitteista, yrityksestä olla "parempi" ihminen … ja mikä tärkeintä, mielen sisäisestä draamasta.

Jotkut tuntemani ihmiset kertovat ylpeänä, miten he ovat keränneet lisää ystäviä ja enemmän tekemistä elämäänsä. He näyttävät nauttivan siitä, että ahtavat mahdollisimman paljon tekemistä 24 tuntiin. Pinnalta he näyttävät onnelliselta, mutta he ovat myös kauhuissaan laatuajan viettämisestä yksin, vain "olemisesta".

Asioiden tekeminen on tietysti tärkeä osa tätä fyysistä kokemusta. Mutta kun heräämme, havaitsemme, että kyse on tekemiemme asioiden aistillisuudesta, ei saavutusten tarkistuslistasta.

Kyse on nautiskelusta. Vaikka se olisi auringossa istumista. Tai kahvin siemailua. Kyse ei ole matkustamisesta ympäri maailmaa, ellei tuo ajatus tunnu herkulliselta. Ja jos tuntuu, matkustamiseen tulee täysin uutta aistillisuutta.

Niinpä kiireisyys ei ole huono asia – se voi olla hyvin tyydyttävää, mikäli siitä mihin osallistumme, nautitaan aistillisuuden vuoksi. Eli, mitä vähemmän olemme päässä ja mitä enemmän olemme sydämessä, kehossa ja sielussa, sitä tyydyttävämpiä kokemukset ovat.

Jotkut niistä samoista ihmisistä jotka nauttivat monista aktiviteeteista ja tavoitteista, ovat kertoneet minulle, että mitä enemmän heillä on ystäviä, sitä rakastetummalta heistä tuntuu. Sitä hyväksytymmältä ja arvostetummalta.

Monet meistä ovat aiemmassa elämässään olleet myös siinä kohtaa, kunnes se poltti meidät loppuun. Kunnes kirjaimellisesti sairastuimme ja meidän täytyi luopua siitä. Kunnes aloimme herätä. Tietyn kohdan jälkeen oivalsimme, että tuli rasitteeksi jatkaa ulkopuolisen vahvistuksen etsimistä.


VANHA JA KULUNUT AIHE

Netflixissä on uusi sarja nimeltään Living with Yourself (=yksin eläminen) miehestä, joka näyttää onnettomalta elämässään ja avioliitossaan. Niinpä hän päättää ostaa (50.000 $) prosessin, jossa hänestä voi tulla "parempi versio itsestään", joka osoittautuu klooniksi.

Hänen vaihtoehtoinen itsensä, tuo kloonattu versio, vaikuttaa mukavammalta ja huomaavaisemmalta ja nauttii enemmän aistillisella tasolla. Se on paljon inspiroituneempi ja luovempi, mikä merkitsee enemmän menestystä työssä.

Kaikki laatikot näyttävät kruksatun. Mutta versiossa 2.0 on synkkä puoli. Hän haluaa sen elämän, jota alkuperäinen versio elää – ei ole tunnetta, että tämä parannettu versio on valaistunut mitenkään. Ei ole mitään selvää itsenäisyyden tunnetta.

Kuten monet tällaiset sarjat, ne eivät mene tyytymättömyyden taustasyihin. Ja jos menevät, syynä on, että toiset ihmiset tai ulkoiset olosuhteet tekevät heidät onnettomaksi. Tai he uskovat, että syynä on, etteivät he itse ole alkaneet parantaa osaansa elämässä.

Kokeilin myös Hulussa yhtä sarjaa nimeltään The Good Place (= hyvä paikka). Parin kauden jälkeen menetin kiinnostukseni. Taas kerran kyse oli sitä, miten ihmisiä palkitaan tai rangaistaan kuoleman jälkeen siitä, että on hyvä tai huono ihminen planeetalla eläessään.

Arviointijärjestelmä oli naurettava minusta, mutta näyttää olevan linjassa kollektiivitietoisuuden kanssa … hyvä on, miten monia hyviä tekoja teki, miten uhrautuva oli. Huono on, no, hyvien tekojen vastakohta – "huonojen tekojen" tekeminen tai oleminen tekemättä juuri mitään elämällään. Se näyttää joissain piireissä kaikkein pahimmalta synniltä. Ja ilmeisesti taivaaseen ei ollut hyväksytty uusia tulokkaita yli 500 vuoteen.

Mutta ajatus hyväksi ihmiseksi tulemisesta ei ole mikään kaukaahaettu elokuvan ja televisio-ohjelman aihe. Katso mitä tahansa jouluelokuvaa. Tuo ajatus saattaa olla kiinnostavampi nuoremmille, vähemmän kokeneille sieluille. Tai niille joilla on uskonnollisia kytköksiä.


TARKISTUSLISTA

Hyvä ihminen olisi ystävällinen toisille, rakastaisi toisia, auttaisi tarpeessa olevia eikä koskaan palvelisi itseään. Laittaisi aina toisten tarpeet etusijalle. Mutta sitä ei tutkita tai selitetä, että täytyy ensin oppia hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseään. Muuten antaminen on vain tapa välttää oma itsensä ja itsensä tuomitseminen. Ja se palvelee pistejärjestelmänä. Kerää tarpeeksi pisteitä ja sinut palkitaan. Jos ei täällä, niin sitten "taivaassa". Lykätty mielihyvä.

Yksi tv-sarja josta itse asiassa nautin näyttelijöiden vuoksi, oli My Name Is Earl (= nimeni on Earl). Se yritti olla henkinen karmateemaa käyttämällä. Tee hyvä asioita ja sinulle tulee hyviä asioita. Se ei näyttänyt koskaan toimivan Earlilla. Itse asiassa se kostautui hänelle joka kerta, mikä tietysti johti komedialliseen hauskuuteen.

Hän halusi kääntää rikollisen elämänsä ympäri voitettuaan lotossa, ja sitten välittömästi auto ajoi hänen päälleen. Niinpä hän päätti käyttää autokarmaa ja lottorahoja omistautuakseen niiden "vääryyksien oikaisemiseen", joita hän tunsi tehneensä toisille elämässään.

Se kuulostaa jalolta päältä päin katsottuna, ja tuolla polulla on paljon koettavaa ja viisautta kerättävänä. Mutta siinä menee ohi se pointti, että karma on ihmisen keksimä, itse aiheutetun kärsimyksen käsite. Ja puuttuminen toisten asioihin, yrittäen pelastaa heidät omilta valinnoiltaan ei ole varsinaisesti valaistunutta.


SHOKKI JÄRJESTELMÄLLE

Herääminen on hyvin radikaalia lähtemistä niistä käsityksistä, mikä on oikein ja väärin, hyvä ja huono, syyllisyys ja rangaistus. Ja halusta olla rakastettu ja saada tunnustusta. Herääminen on shokki järjestelmälle.

Kaikki mitä sinulle on opetettu, lentää ulos ikkunasta. Kyse ei ole lainkaan yrityksestä tulla paremmaksi versioksi itsestäsi. Kyse ei ole rakkauden etsimisestä mistään vanhoista paikoista.

Käyt läpi prosessin ja alat oivaltaa, että tasapainon löytäminen pimeydessä ja valossa, maskuliinisuudessa ja feminiinisyydessä, ihmisyydessä ja jumaluudessa, vaatii hyväksymään täysin ihmisitsensä ja kaikki sen ns. vähemmän ihailtavat ominaisuudet. Ja havaitset, että sielusi täytyy olla kuskin paikalla, jotta se voi tapahtua.

Jotkut uskovat, että heidän täytyy ensin näyttää "paras versio" itsestään pätevöityäkseen heräämiseen ja ylösnousemukseen. Sitä he eivät vielä oivalla, että herätessään ja vaatiessaan täysivaltaisuutensa ja vapautensa heistä tulee usein vähemmän suosittuja ja joskus vähemmän ystävällisiä ja huomaavaisia. Erityisesti kun kyse on toisten energiasyömisen sietämisestä.

He lähtevät toisinaan pois ryhmistä, ystävien tai perheen luota, ja toiset näkevät heidät kylmänä, välinpitämättömänä ja itsekkäänä. Antiteesi sille, minkä heille opetettiin olevan henkisesti korrektia. Niinpä transformaation läpikäyminen voi olla hämmentävää ja ahdistavaa ihmismielelle, koska useimmat ihmiset eivät ymmärrä heräämistä tällä hetkellä.

Mutta samaan aikaan löydämme jotain kiehtovaa. Meidän ei tarvitse liehakoida toisia. Meidän ei tarvitse ansaita kunnioitusta tai todistaa arvoamme. Sallimme energioiden vain palvella itseämme.

Emme yritä manipuloida energioita tai toisia. Kaikki mitä tarvitsemme, virtaa meille, kun tarvitsemme sitä. Meidän ei tarvitse varastoida energioita. Kaikki on nyt-hetkessä, ja siihen on luultavasti vaikeinta tottua. Ihmiset ovat tottuneet tekemään kovasti työtä ja ansaitsemaan energiat elämältä.


OLE PARAS

Sitä odotellessa ihmiset haluavat parempaa käyttäytymistä toisilta. Ystäviltään ja perheeltään ja poliittisilta ja henkisiltä johtajiltaan. Mikseivät useammat ihmiset ole mukavia? Välittävämpiä ja rakastavampia kanssaihmisiään kohtaan? Mikseivät useammat ihmiset tajua minua? Miksei minua rakasteta enempää? Tarvitsen enemmän ystäviä, jotka tajuavat minua.

Kaikki peliä jota ihmiset pelaavat, koska he eivät ole valmiita tai halukkaita lähtemään pois ryhmäajattelun oravanpyörästä, itserakkauden polulle. Ja tuolta itsensä hyväksymisen polulta he palvelevat muuta ihmisperhettään tavalla, joka tuo suurimmat muutosmahdollisuudet.

-----------


Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Oili]

UUSI ENERGIA, UUDET MAGEET TYÖKALUT

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.10.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine


Rakastan tehdä taidetta iPad Pron parilla sovelluksella. Hiljattain havaitsin, että softani ei enää tue kovin erästä rakasta sovellusta. Ilmoitin asiakaspalveluun, ja siellä sanottiin, että se korvataan uudella versiolla. Mutta joissain asiakasarvosteluissa oltiin tyytymättömiä päivitettyyn versioon ja väitettiin, ettei siinä ole entisen version yksinkertaisuutta, helppoutta tai vaihtoehtoja.

Haluttomuudestani huolimatta latasin sen joka tapauksessa. Ja kävi ilmi, että kaikkia samoja piirteitä on parannettu ja lisäksi on joitain todella mageita uusia piirteitä. Eikä oikeasti ollut vaikeaa oppia navigoimaan uusinta versiota.

Ymmärrän haluttomuuden muuttua, vaikka muutokset ovat parempaan. Meillä on mukavaa vanhoissa kuvioissamme ja vakuutamme itsellemme, että ne ovat parempia kuin seuraava versio tai seuraava sukupolvi.

Joka kerta installoidessani softapäivitystä olen vähän hermostunut. Mitä jos menetän jonkin piirteen, josta pidin todella paljon aiemmassa versiossa? Mutta enimmäkseen se osoittautuu hyväksi. Ja se tekee asioista myös virtaavampia, nopeampia ja helpompia. Ja oppimiskäyrästä tulee vähemmän ongelma, kun softasta tulee jalostuneempi.

Esimerkiksi taiteen tekeminen on paljon helpompaa ja ulotteisesti kiinnostavampaa. Minussa on osa, joka tuntee vähän syyllisyyttä, koska luominen ei enää vaadi tietoa monista eri tekniikoista.

Jotkut väittävät, että oikea taiteilija tekee kuvia alusta saakka, ilman teknologian apua. Minä sanon, että vain jos se tuo hänelle iloa. Itse löydän iloa iPadilla luomisesta. Siinä on kaikki työkalut, joita tarvitsen. Voin tehdä sovellusvalikoimaa käyttämällä yksinkertaista viivapiirroksesta aina monimutkaiseen ja moniulotteiseen kuvaan saakka.

Se itse asiassa vapauttaa mielikuvitukseni nousemaan korkeuksiin, joihin en voinut mennä käyttämällä traditionaalisempia materiaaleja, kuten kangasta ja maaleja. Ja tietysti se vaatii edelleen luovaa intohimoa ja kykyä.

Voin lähettää valmiit kuvat suoraan valokuvagalleriaani, joka tallentaa ne automaattisesti pilveen. Siellä pääsen niihin helposti käsiksi ja voin lisätä niitä blogipostauksiin. Ja iPadini on kannettava. Voin veistää ja maalata sanoilla, kuvilla ja musiikilla käyttäen 9 x 12 tuuman laitetta, jonka voin sujauttaa käsilaukkuuni … koko ajan siemaillen aamukahviani Starbucksilla.


Ja tässä tulee analogia …

Kun päivitämme ulotteisuuttamme ja meistä tulee moniulotteisempia, meillä on pääsy uusiin työkaluihin. Ja ensin tuntuu siltä, että asiat ovat vaikeampia, koska siinä on oppimiskäyrä. Ja vähän vastustusta.

Mutta huomaamme, että vastarinta uutta järjestelmää kohtaa – ei itse järjestelmä – estää meitä käyttämästä kaikkia työkaluja, jotka ovat käytössämme. Uudemmassa energiassa olemisen alkuvaiheet voivat saada meidät kyseenalaistamaan itsemme ja miettimään, pitäisikö meidän jäädä vanhalle mukavuusalueellemme. Tai vielä pahempaa, mietimme, olemmeko todellisuudessa lainkaan uudessa paikassa.

Mutta kun nostamme taajuuttamme, luomme luonnostaan helpommin. Asioita virtaa meille synkronistisesti. Ensin emme ehkä tunnista tuota piirrettä. Erityisesti koska vanhassa järjestelmässä usein puskimme, kamppailimme ja mikrojohdimme asioita. Saatamme myös tuntea, ettemme ole ansainneet sitä, mikä tulee helposti. Että meidän pitäisi tietää, miten homma toimii, ja meidän pitäisi tutkia ensin luomisen kaikkia rakennuspalikoita.

Vähän kuin taitelijat tekivät ennen vanhaan. He tutkivat anatomia käyttämällä ruumiita, jauhoivat omat pigmenttinsä, opettelivat käyttämään perspektiiviä, varjostusta ja pingottamaan ja pohjustamaan omat kankaansa. Ei silti, että mikään näistä asioista olisi väärin. Olen tehnyt monia niistä itse. Itse asiassa rakastan alkuperäisiä kankaalle tehtyjä taideteoksia sekä kuvanveistoa. Oikeasti mikään ei voi viedä studiossa tehdyn taideteoksen paikkaa.

Itse asiassa, kuten olen sanonut aiemmissa postauksissa, taiteelle ja luovuudelle ei anneta nykyään yhteiskunnissamme sitä kunniaa ja prioriteettia, jonka se ansaitsee.

Ja pelkästään se, että tiettyjä työkaluja ja medioita parannetaan teknologiaa käyttämällä, ei merkitse, että ne ovat vähemmän päteviä. Ja näin on uuden tietoisuuden uudessa iteraatiossa. Koska se on helpompaa, se ei tee siitä yhtään vähemmän luovaa.

Itse asiassa todellinen taiteilija käyttää niitä työkaluja ja medioita, joiden käyttämisestä hän nauttii. Koska kyse ei ole lainkaan työkaluista tai mediasta. Ne ovat pelkästään ilmaisuvälineitä. Monissa tapauksissa se merkitsee vain, että siitä on poistettu kamppailu.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.