Sieluntoverit - Ystäviä elämänpolulle

TODELLISUUDEN MUUTTAMINEN

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (http://www.multidimensions.com)
22.4.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

UUSI MATKA LENTOKENTÄLLE

Jason puhuu:

Heräsin säpsähtäen ja huomasin Sandyn olevan juuri heräämässä vieressäni.

"Vau, näin upeaa unta", sanoin heti Sandyn avatessa silmänsä.

"Niin minäkin! Mutta luulen, ettei se ollut unta", Sandy sanoi heikolla aamuäänellään.

"Aivan", vastasin. "Luuletko, että olimme uudella matkalla?"

"En ole varma. Minäpä laitan meille kahvia ja voimme vaihtaa unia. Itse asiassa kenties meidän pitäisi kirjoittaa ne muistiin kahvia juodessa ja sitten jakaa ne. Jos meillä on sama tai hyvin samanlainen uni, tiedämme olleemme uudessa seikkailussa."

"Mahtava idea", sanoin noustessani sängystä etsien jotain päälle pantavaa.

Kun Sandy tuli kahvini kanssa, oli pukeutunut ja täysin hereillä. "Istutaan keittiön pöydän ääreen ja kirjoitetaan kahvia siemaillessa."

"Joo, mene edeltä. Minäkin pukeudun. Sitten haen oman kahvini ja liityn seuraasi."

Kirjoitimme unemme käsin, koska on liian hankalaa näppäillä ja juoda kahvia samalla eikä kumpikaan meistä halunnut luopua kahvistaan. Kun aloin kirjoittaa, oivalsin, ettei minulla ollut mitään ajantajua. Minun oli haettava puhelin tarkistaakseni päivän ja kellonajan. Oliko todella vasta yksi päivä mennyt? Tuntui tapahtuneen hyvin paljon, mutten muistanut mitä.

Viimeiseksi muistan, kun Sandy ja minä menimme ulos etsimään tähtialuksia. Ei, sitten muistin ystäviemme tulemisen, mutta oliko se eri päivä? Näin Sandyn kasvoilta, että hän oli yhtä hämmentynyt kuin minä. Olimme päättäneet olla puhumatta, ennen kuin olimme kirjoittaneet tarinamme, mutta en ollut varma, mitä kirjoittaisin.

Tuntui siltä, että monia asioita tapahtui samanaikaisesti ja ihmisaivoni yrittivät laittaa nämä tapahtumat jonkinlaiselle aikajanalle. Lopulta annoin periksi ja vain kirjoitin tapahtumia niin, kuin niitä tuli mieleeni. Kaikki nuo asiat eivät kuitenkaan olleet voineet mitenkään tapahtua yhdessä yössä. Meiltä on pakosti kulunut paljon aikaa.

Tarkistin kalenterin uudestaan ja kyllä, vain yksi yö oli mennyt. Ajattelin juuri, että olimme ikään kuin lähteneet ajasta, kun Sandy sanoi: "Olen todella hämmentynyt. Tämä kaikki ei ole mitenkään voinut tapahtua yhdessä yössä!"

Nauroimme yhdessä oivaltaessamme, että meillä oli kummallakin sama ajatus. Tiesimme, että Arcturuslainen oli puhunut melkoisesti ajattomuudessa elämisestä, mutta luulimme, että se voisi tapahtua vain aluksella. Olimme kuitenkin täällä maaplaneetalla, ainakin kunnes ...

"Mytrian", Sandy huusi innostuneena.

"On vain nyt", sanoimme kumpikin nauraen, kun aloimme muistaa.

Sandy nousi hakemaan lisää kahvia. Kun hän palasi, joimme kahvia ja jaoimme muistiinpanomme. Oli hyvin mielenkiintoista nähdä, miten koimme samat tapahtumat omasta näkökulmastamme. Sandy muisti enemmän tunteita ja kommunikointia, kun taas minä muistin enemmän yksityiskohtia ja tapahtumajärjestyksiä.

"Yhdessä teimme melko tarkan kuvauksen kokemuksestamme", sanoin ravistaen Sandyä kädestä. Mutta hän ei ollut innostunut.

"Ei", hän sanoi. "On jotain muuta. Jotain mitä emme ole tehneet vielä, mutta minkä lupasimme tehdä."

"Voimmeko pitää ensin vapaapäivän", sanoin kiusoitellen, mutta tarkoitin sitä. Olin uupunut ja tarvitsin lepoa ja uudistumista, ennen kuin ryhdyin seuraavaan tehtävään. "Hmm, se oli tehtävä", ajattelin.

"Tuntuu siltä, että on jotain, minkä lupasimme vapaaehtoisesti tehdä", Sandy sanoi taas vastaten ajatuksiini. "Mutta olen samaa mieltä, että meidän täytyy nyt rentoutua ja järjestäytyä. Voimmeko mennä niitylle piknikille?"

"Kannatetaan", sanoin. "Voit käydä suihkussa ensin ja minä teen voileipiä."

Ennen kuin sain lauseeni loppuun, Sandy oli jo matkalla suihkuun. Tiesin, että minulla olisi vähän aikaa tehdä ruokaa, koska Sandy näytti siltä, että hän tarvitsi pitkän suihkun.

***

Kävi ilmi, että minäkin tarvitsin pitkän suihkun. Näin oli melkein jo lounasaika, ennen kuin pääsimme niitylle. Oli kaunis päivä, joten syötyämme makasimme peitolla, rentouduimme ja torkahdimme. Olimme siellä suurimman osan päivästä, vasta kylmä tuulenhenkäys ennen auringonlaskua sai meidät pakkaamaan auton ja palaamaan kotiin.

Emme olleet valmiita palaamaan kotiin ja päätimme mennä lentokentälle katsomaan, minkä todellisuusversion löytäisimme. Emme olleet katsoneet uutisia, avanneet tietokonetta tai lukeneet lehteä, joten meillä ei ollut aavistustakaan, olimmeko ainoat, joilla oli meidän kokemuksemme. Olimme kuitenkin viimein päässeet yli epäilyksestä, erityisesti koska kirjoitimme samat tapahtumat omista perspektiiveistämme.

Kun ajoimme mäkeä alas kohti lentokenttää, tunsimme odotusta autossa. Meillä ei ollut aavistustakaan, mitä löytäisimme, koska lentokenttä näytti olevan jonkinlainen pyörre, missä aika luiskahti edestakaisin ns. tulevaisuuteen tai menneisyyteen meidän sanoillamme.

Tiesimme, että on vain nyt ja tulevaisuus ja menneisyys ovat harhakuvia. Toisaalta, fyysisessä itsessä ollessamme meidän oli taisteltava sitä ajatusta vastaan, että korkeamman ulottuvuuden kokemuksemme olivat harhaa. Miten kauan meiltä menisi tämän paradoksi ratkaisemiseen? Hupsista, se on ajassa ajattelemista.

Sandy ja minä tajusimme kuitenkin sen rentoutuessamme, torkkuessamme ja puhuessamme niityllä, että silloin kun ajattelimme ajan kannalta, koimme vain fyysisen maailman.

Toisaalta, silloin kun ajattelimme nyt-hetkessä, aloimme kokea moniulotteista maailmaamme. Koska olimme loikoilleet päivän niityllä nyt-hetkessä, kenties voisimme kokea korkeamman ulottuvuuden lentokentän.

"Toivon, että saamme nähdä tulevaisuuden galaktisen lentokentän sen rähjäisen version sijasta, mikä meillä on nyt", Sandy sanoi. Hän oli myös lipsahtanut ajattelemaan aikaa. Edessä oli ohituspaikka ja pysäytin auton siihen. Emme voineet nähdä lentokenttää tästä paikasta, mutta se tulisi pian näkyviin.

"Sandy", sanoin, ennen kuin hän ehti kysyä, miksi olin pysäyttänyt auton. "Ajattelemme kumpikin taas ajassa. Tiedämme, että jos ajattelemme ajassa, näemme vain kolmannen ulottuvuuden."

"Kyllä, kyllä, olet oikeassa", hän huudahti. "Pysäköitkö tähän, jotta voimme palata siihen nyt-hetkeen, mikä meillä oli niityllä?"

"Luet ajatukseni taas, rakas", vastasin. "Meditoidaan vähän, jotta pystymme keskittymään nyt-hetkeen. Vaikuttaa myös siltä, että Mytrian on iso osa tätä kaikkea. Kenties meidän kummankin pitäisi keskittyä Mytrianiin."

"Kyllä, se antaisi meille yhteisfokuksen. Miten meidän pitäisi aloittaa?", Sandy kysyi.

"Istuuko Mytrian oikeasti automme edessä vai onko se vain harhakuva?", sanoin.

"Koko fyysinen maailma on harhaa", Mytrian sanoi leijuessaan automme yläpuolella.

Yhtäkkiä Sandy ja minä olimme syvässä meditaatiossa. Ensin näimme vain tyhjiön, sitten vähitellen tähtialus tuli tietoisuuteemme.

"Minkä todellisuuden valitsette havaita?", kuulimme Mytrianin puhuvan sillä tavallisella intonaatiolla, mikä hänellä oli äänessään. Silmämme lensivät auki, katsoimme toisiamme ja sanoimme samanaikaisesti: "Valitsen galaktisen todellisuuden."

Käynnistin moottorin sanomatta sanaakaan, käännyin tielle ja ajoin mutkan taakse kohti lentokenttää. Ennen kuin käännyin toiseen mutkaan, Sandy ja minä kuulimme Mytrianin sanovan telepaattisesti: "Kaikki mikä ilmaisee itseään, sopii yleiskuvaan, mikä luo sen tapahtuman olosuhteet, jonka kaikki kokevat."

Koska tie oli hyvin jyrkkä ja mutkainen tässä kohtaa, minun oli keskityttävä ajamiseen ja annoin Mytrianin sanojen upota tietoisuuteeni. Pystyin kuitenkin tuntemaan, että Sandy reagoi Mytrianin toteamukseen voimakkaasti, joten menin seuraavaan ohituspaikkaan puhuakseni hänen kanssaan.

"Sandy", sanoin huolestuneella äänellä. "Oletko ok?"

Hän pystyi vain nyökyttävään päätään ja samalla heilautti kädellään minua jatkamaan vuoren juurelle, missä tie tuli tasaiseksi ja suoraksi. Päätin luottaa häneen ja jatkuin varovaista ajoa valtatielle, missä pysähdyin läheiselle levähdyspaikalle. Sandy oli sulkenut silmänsä ja mennyt meditatiiviseen tilaan, luultavasti säilyttääkseen tuntemansa energian.

"Ole kiltti ja puhu minulle", sanoin. "Olen kukkulan juurella levähdyspaikalla."

Hän avasi hitaasti silmänsä ja katsoi minua. "En halunnut sanoa mitään, koska sinun täytyi ajaa meidät mäki alas. Mutta silloin kun Mytrian teki viime toteamuksensa, minut valtasi yhtäkkiä myriadit todellisuudet samanaikaisesti ja se jatkuu yhä. Tiesin, että jos kertoisin sinulle, saisit saman kokemuksen etkä pystyisi ajamaan."

Hänen viime sanojensa myötä aloin jakaa hänen kokemuksensa. Näin monia mahdollisia todellisuuksia kerralla. Sandy oli oikeassa, en olisi voinut ajaa mäkeä alas tässä tilassa. Meitä alkoi huimata aina vain enemmän, kun Sandy sanoi: "Meidän on keskityttävä samaan todellisuuteen."

"Mutta mihin?", vastasin. "On monia kietoutuneena toisiinsa samanaikaisesti."

"Minkä todellisuuden haluatte nähdä?", Mytrian kysyi.

"Haluamme nähdä uuden maan galaktisen todellisuuden", sanoin tietäen, että Sandy oli samaa mieltä.

Tunsin yhteistietoisuutemme etsivän mielemme kaikista liikkuvista kuvista löytääkseen todellisuuden, missä maapallosta oli tullut galaktinen todellisuus. Koska Sandy oli hiljattain ollut tuossa todellisuudessa, hän löysi sen ensin ja selitti sanallisesti minulle, jotta voisin liittyä hänen seuraansa.

Lopulta myriadit liikkuvat kuvat jähmettyivät yhdeksi kuvaksi lentokenttärakennuksen modernista versiosta, tähtialuksia oli pysähtyneenä ilmaan ja tiedustelualuksia ja sukkuloita laskeutui lentokentälle. Sandy selitti, miten kaikki ihmiset olivat hyvin tyyniä tässä kokemuksessa, kun he olivat täysin tottuneita tähän todellisuuteen.

"Kyllä, kyllä", julistin. "Voin nähdä sen kaiken nyt. Ihmiset ovat hyvin rauhallisia, vaikka on galaktisia, jotka eivät ole humanoideja. Aion avata nyt silmäni. Luulen olevani valmis ajamaan."

"Jatkan kertomista tästä todellisuusversiosta, jotta pysymme synkronissa, kunnes saavumme lentokentälle", Sandy sanoi.

Nyökkäsin myöntävästi ja keskityin hänen sanoihinsa, kun ajoin lentokentälle.

Huomautus Suelta:

Emmekö kaikki toivo, että voisimme saada Sandyn ja Jasonin seikkaluja? Emmekö toivo, että voisimme löytää jonkun, jonka kanssa voisimme jakaa avoimesti nämä seikkailut? Tämä on ero tarinan ja todellisuutemme välillä. Jos kuitenkin käännymme sisäänpäin, huomamme, että mekin muutumme. Mutta ulkoinen maailma näyttää samalta. Onneksi havaintomme siitä, mikä näyttää ulkoiselta maailmalta, muuttuu myös, koska muutumme sisältä.

Minulla on ollut jatkuva irtipäästämisoppitunti. Kolme kertaa viime kuukausien aikana olen saanut kokemuksen, missä olin järkyttynyt, koska kadotin jotain itselleni tärkeää. Kuitenkin tuo "jokin" korvattiin jotenkin jollain paremmalla. Luulen, että käsiemme ollessa täynnä, meidän on pudotettava jotain voidaksemme poimia jotain uutta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

TODELLISUUDEN MUUTTAMINEN, OSA 2

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
23.4.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

IHANA JÄLLEENTAPAAMINEN

Jason puhuu:

Saavuimme lentokentälle tuntia ennen auringonlaskua. Oli vähän hämärää, mutta näimme silti selvästi, että olimme tosiaankin saapuneet modernille lentokentälle. Rakennus oli täysin muuttunut siitä vanhasta ja vanhanaikaisesta, minkä olimme kerran nähneet, ja siinä oli nyt sulavat linjat ja suuret ikkunat.

Mikä tärkeintä, taivas oli täynnä tähtialuksia. Suuremmat oli "pysäköitynä" korkealle taivaalla, pienemmät olivat lähempänä maata ja oli useita hyvin suuria aluksia, jotka olivat niin korkealla, että ne olivat vain kaukaisia varjoja.

Mietin, temppuiliko hämärä valo kenties näkökykyni kanssa, kunnes suuri tiedustelualus sujahti ohitsemme ja laskeutui lähistölle. Välittömästi kaksi pitkää vaaleaa olentoa sinisissä univormuissaan poistui aluksesta ja käveli nopeasti meitä kohti.

Vaikka valo olikin hämärä, Sandy ja minä tunnistimme nopeasti heidät Mytreksi ja Mytriaksi. Aloimme kävellä heitä kohti, sitten Sandy alkoi juosta. Hän juoksi Mytrian luo ja halasi tätä. Mytria vastasi siihen lämpimästi. Sandy halasi sitten Mytreä, kun minä jatkoin kävelemistä heitä kohti olematta varma, pystyisinkö säilyttämään miehisen etäisyyteni.

"Voi, tule nyt, Jason", Sandy sanoi leveästi hymyillen. "Tiedät, että sinäkin haluat halata heitä."

Mytria teki sen helpoksi minulle astumalla tervehtimään minua kunnon halauksella. Myös Mytre halasi minua sanoen, että plejadilaiset miehet olivat avoimen helliä. Itse asiassa hän kysyi minulta, miksi en muistanut sitä. Kertoiko hän minulle, että olen plejadilainen?

"Totta kai hän kertoo", Sandy sanoi vastaten taas ajatuksiini. "Luulen sen tekevän minustakin plejadilaisen. Eikö olekin makeeta?"

Yllätykseksemme ja suureksi iloksemme Mytre ja Mytria ohjasivat meidät tiedustelualukselleen, jotta voimme mennä sisään. Häkellyin, kun Mytre ohjasi minut istumaan ohjaimiin ja alkoi opettaa minulle - itse asiassa hän käytti sanaa "muistuttaa" - miten tätä alusta ohjataan. Olin vielä ällistyneempi, kun yhtäkkiä muistin, mitä tehdä.

Sandy säteili ylpeyttä vuokseni, mutta pysyi etäämmällä puuttumatta minun hetkeeni. Mytre astui sitten väliimme ja alkoi muistuttaa minulle navigointi- ja kommunikointijärjestelmiä. Tunsin liukuvani nyt-hetkeen. Sitten kun olin päästänyt irti ajasta, mieleeni syöksyi muistoja todellisesta elämästäni arcturuslaisen Athena-tähtialuksen plejadilaisjäsenenä.

Minulle oli hämmästyttävä kokemus havaita itseni moniulotteisesti. Olin tiedustelualuksessa ihmiastiassani, tähtialuksella plejadilaisena itsenäni ja tunnistin itseni Galaktisen liiton arvostetuksi jäseneksi. Minulla oli myös voimakas tunne ihmislapsi-itsestäni, silloin kun melkein kuolin uidessani lähijärvessä.

Yhtäkkiä olin vain tuo lapsi hukkumisen partaalla. Vedenpinta oli kaukana yläpuolellani, mutten välittänyt. Koin upean täydellisen rauhan ja tyyneyden hetken. Sitten juuri kun olin menettämässä tajuntani, tunsin itseni sädetettävän vedestä tähtialukselle.

"Miten upea kuolema", ajattelin tuntiessani jonkun muun ikään kuin luiskahtavan kehooni. Kuulin äänen sanovan: "En ole joku muu. Olen sinä korkeammassa todellisuustaajuudessa."

Silmäni lensivät auki, mutta aluksen sijasta olin litteällä kalliolla, mistä usein sukelsimme järveen. Moniulotteisen tietoisuuteni vuoksi pystyn näkemään kaksi samanaikaista versiota tuosta tapahtumasta. Toisessa sädetettiin alukselle ja toisessa isoveljeni oli nähnyt, mitä tapahtui, ja hän ui järven yli ja veti minut kalliolle, missä hänen ystävänsä veti minut ylös vedestä.

Muistan, miten jäässä olin ja että heiltä vei pitkän aikaa saada minut yskimään pois veden. Kuulin sitten jonkun tilaaman ambulanssin. Olin viettänyt pitkän aikaa sairaalassa, koska sairastuin kovasti tapahtuman jälkeen. Itse asiassa olin vähän invalidi useita vuosia.

En pystynyt koskaan urheilemaan, kun hengästyin helposti. Koko elämäni ajan olin pitänyt hukkumistani pahimpana asiana, mitä olisi voinut tapahtua. Nyt oivalsin, että se oli parasta, mitä oli tapahtunut. Jos en olisi ollut niin pitkään sairas, en olisi koskaan lukenut kaikkia noita metafyysisiä ja science fiction -kirjoja.

En luultavasti olisi myöskään tavannut näkymätöntä ystävääni, joka oli kanssani teini-ikään saakka. Unohdin tietysti nopeasti korkeamman ulottuvuuden Mytre-osan, joka sädetti minut alukselle ja tuli minuun. Nyt oivalsin, että näkymätön ystäväni oli itse asiassa oma korkeampi itseni Mytre.

Ei mikään ihme, että tunnistin Mytren, kun hän oli se, joka tuli kehooni. Mutta miten hän voisi olla sisälläni ja myös kaikissa muissa paikoissa, kuten Plejadeilla ja arcturuslaisella emäaluksella?

"Vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiisi", Mytre sanoi vastaten ajatuksiini.

"Koska olet minä, taidat osata lukea helposti mieltäni", sanoin.

"Se ei ole niin yksinkertaista kuin "minä olen sinä". Se on enemmän kuin "me olemme yhtä". Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?", Mytre kysyi. Hän puhui telepaattisesti ja kuulin hänet täydellisesti.

"Kyllä, luulen tavallaan ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Tarkoitatko, että korkeammassa ulottuvuudessa sinä ja minä olemme yhtä?"

"Se on hyvä aloituspaikka", hän hymyili taputtaessaan minua selkään. En voinut muistaa, että minua olisi koskaan ennen taputettu selkään sillä tavalla. En voinut koskaan olla urheilija huonon terveyteni vuoksi, mistä toivuin jokseenkin varhaisaikuisuudessa. Kokemus oli tehnyt minusta kuitenkin ujon ja epävarman.

Vain Sandy pystyi katsomaan sydämeeni ja näkemään todellisen itseni. Isoveljeni joka pelasti henkeni, kuoli muutaman vuoden päästä autokolarissa, mikä sai minut uskomaan, että hänen täytyi jotenkin uhrata oma elämänsä pelastaakseen minut.

"Tapaat aluksella sen, joka oli veljesi", Mytre vastasi taas ajatuksiini.

Tässä kohtaa en kestänyt enää ja purskahdin itkuun. Veljeni näkeminen elossa ja sen tietäminen, että hänkin oli plejadilainen, vapautti syyllisyyden siitä, että olin ottanut häneltä hengen. Sandy ryntäsi tiedustelualuksen poikki halaamaan minua ja annoin hänen lohduttaa itseäni.

Itse asiassa oivalsin, että tämä oli ensimmäinen kerta hukkumiseni jälkeen, kun olin antanut kenenkään lohduttaa minua syvästi. Silloin kun veljeni kuoli, olin stoalainen enkä koskaan itkenyt. Nyt itkin kaikista niistä vuosista, joita en ollut voinut itkeä aiemmin.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen - mutta se oli todellisuudessa ajan ulkopuolella - aloin tuntea samaa rauhaa ja tyyneyttä, mitä tunsin ollessani kuolemassa, mutta nyt nämä tunteet tulivat, koska olin elossa.

Sandy puhuu:

Oma kokemukseni ei ollut yhtä dramaattinen kuin Jasonin. Kenties niin oli, koska ajattelin enemmän hänen auttamistaan kuin sitä, mitä oikeasti tapahtui. Joka tapauksessa siihen mennessä kun Jason oli päässyt taas keskukseensa, olin sopeutunut täysin tilanteeseen. Itse asiassa ihmettelin, miksi olin niin tyyni. Se tuntui myös normaalilta, ikään kuin olisin palannut kotiin pitkältä matkalta.

Kyllä, sitä se oli. Tämä tapahtuma oli kotiinpaluu minulle. En ollut koskaan tuntenut olevani kotona fyysisellä tasolla. Onneksi minulla oli näkymätön ystäväni, joka puhui minulle kuin aikuiselle, eikä lapselle. Näkymätön ystäväni herätti minut, kun painajaisistani tuli liian pelottavia, ja opetti minulle mielenhallintaa teininä, jotta pystyin kontrolloimaan ajatuksiani myös unessa.

Mikä tärkeintä, näkymätön ystäväni kuunteli minua valittaessani elämästä. Minulla ei ollut perhettä, missä oli turvallista olla todellinen itseni. Siksi kehitin "en minä" -persoonan, jotta pystyin kommunikoimaan niiden vieraiden kanssa, jotka vaikuttivat olevan maaperheeni. Sitten vetäydyin huoneeseeni, makasin sängyllä, katsoin kattoon ja puhuin näkymättömälle ystävälleni.

"Tarkoitatko Arcturuslaista?", Mytria sanoi vastaten ajatuksiini.

"Mitä!", sanoin järkyttyneellä äänellä. "Puhuinko koko ajan Arcturuslaisen kanssa?"

Yhtäkkiä pieni alus oli täynnä tuttua valoa ja näkymättömän ystäväni tuntua. Rauhoituin välittömästi ja annoin valon syleillä ja lohduttaa minua. Näkymätön ystäväni oli palannut.

Ajatukseni olivat olleet niin Jasoniin rakastumisessa ja kaikissa upeissa seikkailuissamme, etten ollut edes ajatellut sitä. Miten voisin hylätä elämänmittaisen lohduttajani?

"Et hylännyt minua koskaan", Arcturuslaisen tuttu ääni sanoi. "Vedit minut vain yhteiseen ykseytemme sisälläsi."

Mytria vastasi järkyttyneeseen ilmeeseeni sanomalla: "Kyllä, rakas, se on Arcturuslaisen ääni. Se on täällä kanssamme nyt."

Nyt oli minun vuoroni itkeä, mutta kyyneleeni olivat iloa eivätkä surua. Mytria halaisi minua ja sanoi: "Kyllä, Arcturuslainen on ollut aina meidän oppaamme ja lohduttajamme."

"Meidän?", vastasin kyynelten läpi. Tietenkin, aivan kuten Mytre oli Jasonin korkeampi ilmaisumuoto, Mytria oli minun korkeampi ilmaisuni. Jason ja minä olimme harkinneet sitä mahdollisuutta aiemmin, mutta inhimillinen vaatimattomuutemme ei sallinut meidät tunnistaa omia korkeampia ilmaisujamme.

"Odotas hetki, jos Mytria ja Mytre ovat me ja he ovat jumalaiset täydentäjät, merkitseekö se, että Jason ja minä olemme jumalaiset täydentäjät?", sanoin vahingossa ääneen.

"Kyllä", Mytria ja Mytre sanoivat yhteen ääneen. "Nyt kun olette kumpikin sulautuneet yhteen meidän kanssamme, me kaikki neljä sulaudumme yhteen yhteisen korkeamman ilmaisumme, Arcturuslaisen, kanssa."

Heidän kommenttinsa hätkähdytti Jasonia ja minua, mutta onnistuimme tarttumaan heidän ojennettuihin käsiinsä. Mytre ja Mytria pitivät toisiaan kädestä, Jason otti Mytriaa kädestä ja minä otin Mytreä kädestä. Tällä tavalla me neljä muodostimme piirin.

Jasonille ja minulle oli kerrottu, että olimme kaikki yhtä, mutta nyt voimme tuntea tuon ykseyden. Heti kun Jason ja minä rentouduimme pakahduttavaan yhteisenergiamme tunteeseen, Arcturuslainen täytti piirimme keskuksen.

Euforian, autuuden ja ehdottoman rakkauden tunne täytti valopiirimme ja tunkeutui syvälle ytimeemme. Tunsimme välittömästi meidät kuljetettavan takaisin Gaian ytimeen. Edessämme oli Laturnius ja lemurialaiset.

He olivat valmistelleet suuren juhlan, missä oli upeaa musiikkia ja herkullista ruokaa. Kaikki säteilivät iloa ja ehdotonta rakkautta.

"Tervetuloa", Laturnius sanoi. "Ensin juhlimme ja sitten Arcturuslainen valmistelee ja opastaa meitä, kun uudelleenkalibroimme Gaian ydin- ja kulmakristallit!"

Huomautus Suelta:

Luulen meidän olevan nyt tulossa lähelle tämän sarjan loppua. En ole kuitenkaan varma, koska olen vain kirjuri. Tietysti jollain tavalla jokainen romaani on kirjailijan omaelämäkerta, koska sijoitamme itsemme tarinaan. Kirjoittaminen antaa meille tavan toteuttaa sen, mitä emme voi - vielä - kokea jokapäiväisessä elämässämme.

Tunnen (kenties toivon), että näiden plejadilaiskirjojen asiat tapahtuvat. Itse asiassa, kenties ne ovat jo tapahtuneet, mutten voi muistaa. Tai kenties ne tapahtuvat vaihtoehtoisessa todellisuudessa tai todellisuudessa, mikä on puolen oktaavin päässä tästä. Luultavasti kaikki nämä vaihtoehdot ovat oikeita ja ne tapahtuvat samanaikaisesti ykseydessä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

TODELLISUUDEN MUUTTAMINEN, OSA 3

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
2.5.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

ARCTURUSLAISTEN VIESTI

Arcturuslainen puhuu:

Kun Sandy ja Jason sädetettiin lemurialaisasutukseen maapallon keskellä, heidän valokehonsa oli 83%:sti aktivoitu. Heidän valokehonsa aktivoituivat suurelta osin siksi, että he muodostivat läheisen suhteen toistensa ja korkeampien ilmaisujensa, Mytren, Mytrian ja Mytrianin, kanssa.

Kuitenkin astuessaan kauniisti koristeltuun ja paljon osallistujia sisältävään juhlaan, mikä pidettiin heidän kunniakseen, he pelästyivät ja heidän tietoisuutensa putosi. Välittömästi Mytre sulautui yhteen Jasonin ja Mytria Sandyn kanssa ja auttoi heitä sopeutumisessa heille osoitettuun kunniaan.

Kun Lantern näki, että Sandy ja Jason tarvitsivat vähän "aikaa" sopeutua taas uuteen kokemukseen, hän kutsui minut, Arcturuslaisen, aloittamaan puheemme. Kun laajensimme energiakenttämme kirkkaimpaan humanoidimuotoomme, huone hiljeni ja kaikki istuutuivat kuuntelemaan esitystämme.

Sandy ja Jason johdatettiin iloisesti paikoilleen samaan pöytään kuin Mytre, Mytria ja Mytrian, jotka olivat ottaneet humanoidimuotonsa. Kun väkijoukko löysi paikkansa ja asettui kuuntelemaan viestiämme, säteilimme ehdotonta rakkauttamme avaraan huoneeseen.

Sitten kun huone oli rauhallinen ja keskittynyt arcturuslaiseen energiakenttäämme, kerroimme yleisölle, että aloittaisimme tarinamme maapallon alkukylvämisestä. Planeetan kylväminen on hyvin samanlaista kuin maan kylväminen. Siemenet kylvetään siinä toivossa, että ne kasvavat ja kukoistavat.

Samaan tapaan olennot eri planeetoilta, galakseista ja ulottuvuuksista kylvivät "siemenensä" siinä toivossa, että ne eläisivät, kasvaisivat ja kukoistaisivat uudessa ja nuoressa (planeettatermein) maailmassa. Me galaktiset kylvimme tietoisuussiemeniä fyysisten siementen sijasta.

Arcturuslaiset olivat ensimmäisten galaktisten olentojen joukossa lähettämässä tietoisuussiemeniä maaplaneetan elämänmuotoihin. Näin olemme tulleet tuomaan tämän viestin. Ennen kuin "hurautamme" suhteellisen uusiin yhteiskuntiinne Lemurialla ja Atlantiksella, kannustamme teitä muistamaan galaktisen perheenne.

Teidän jotka olette ottaneet inkarnaatioita maapallon pinnalla - minkä monet teistä ovat tehneet - täytyy pyyhkiä unohduksen hämähäkinseitit inkarnaatioistanne Kalojen ajassa.

Tuossa Kali Yuga -ajassa mihin viitataan pimeänä aikana ja missä ihmiskunta oli mahdollisimman kaukana ykseydestä, ihmiset uskovat, että aurinko kiersi maapalloa tai että he olivat kehittynein planeetta koko galaksissa tai jopa universumissa.

Vaaditaan vahvaa ihmistä tunnustamaan heikkoutensa ja vielä vahvempaa tunnistamaan ne monet valheet, jotka rajoittivat laajentumista ITSEEN. Mikä tärkeintä, ymmärtääkseen, mitä sanomme, täytyy päästää irti niiden sivilisaatioiden pelosta, jotka olivat ennen vihollisia.

Kyllä, on ollut tosiaankin monia sivilisaatioita, myös galaktisten esi-isienne joukossa, jotka olivat egokeskeisiä ja itsekkäitä. Monet noiden yhteiskuntien vallassa olevista taantuivat Lemurian ja Atlantiksen suuren romahtamisen jälkeen. Itse asiassa jotkut näistä sivilisaatioista olivat vastuussa Lemurian ja Atlantiksen sivilisaation rappeutumisesta ja romahtamisesta, eivät noususta ja ylösnousemuksesta.

Aivan kuten joitain näiden sivilisaatioiden jäseniä putosi, toisia onneksi ylösnousi. Oli myös niitä - kuten te - jotka pakenivat maan alle Gaian kehossa odottamaan seuraavaa tilaisuutta itsensä ja maaplaneetan ylösnousemukseen - ja se on nyt.

Nämä olennot - te - elätte vain puoli oktaavia maan pinnan fyysisen maailman yläpuolella, sillä menitte maan sisään, ennen kuin se syöksyi alimpaan taajuuteensa.

Päivätasausprekession suuren syklin loputtua, maapallo on nyt linjassa galaksin keskuksen kanssa. Näin ollen planeetan värähtelytaajuus nousee hitaasti ja varmasti.

Itse asiassa, maapallo astui kultaiseen aikaansa vuoden 2012 lopulla. Se pysyy tässä aikakaudessa 2000 vuotta, missä moniulotteista valoa ja ehdotonta rakkautta virtaa suoraan galaksin keskuksesta. Siksi nyt niiden on aika kertoa totuutensa, jotka ovat ylösnousseet sekä niiden jotka ovat odottaneet ytimessä ja Gaian keholla.

Koska totuus on suhteessa puhujan havaintotapaan, on monia tarinoita suurten sivilisaatioiden, Lemurian ja Atlantiksen, noususta, huipusta, rappeutumisesta ja romahtamisesta. Kun me, arcturuslaiset, jaamme oman perspektiivimme, toivomme, että sallitte oman perspektiivinne herätä ja kasvaa omassa tietoisuudessanne.

Aloitamme tarinamme viime päiväntasausprekession alusta. Maapallo käy läpi yhden prekessiosyklin noin 26000 vuodessa tai 1 asteen joka 72. vuosi. Tänä aikana tähtien asema muuttuu hitaasti sekä "ekvatoriaalisissa koordinaateissa että elliptisellä pituusasteella" (?).

Palaamme aikaan, jolloin Lemurian upea kultainen aika oli tulossa loppuun, kun taas Atlantis oli yhteiskuntansa huipulla. Lemurian ja Atlantiksen oli tarkoitus viedä Gaia siihen äärimmäiseen polarisoitumiseen, mitä olette kokeneet niiden romahtamisesta saakka.

Lemuria oli "äitisivilisaatio" ja se edusti elektroni-, vastaanotto-/sisäänvirtaus- ja feminiinienergiapolariteettivirtaa, mikä koettiin rakkautena. Atlantis taas toisaalta oli "jumalainen isä" ja se edusti protoni-, ilmaisu-/ulosvirtaus- ja maskuliinienergiapolariteettivirtaa, mikä koettiin voimana.

Feminiinisen ja maskuliinisen, rakkauden ja voiman, avioliiton kautta nämä kaksi Gaian laskeutunutta ilmaisumuotoa voisi saada suurta viisautta ylösnoustakseen. Valitettavasti kauniin yhdistymisen ja siitä seuraavan ylösnousemuksen sijasta niiden liitto - kuten monet maapallon avioliitot - päättyi pitkään "avioeroon", missä kumpikin menetti kaiken.

Osasyy tähän voiman ja rakkauden avioliittoon oli, etteivät näiden suurten sivilisaatioiden galaktiset esi-isät koskaan hyväksyneet sitä. Kaikki esi-isät halusivat saada kaiken. Toisin sanoen, ahneus oli tuhoutumisen syy silloin, aivan kuin se on nyt. Sitten samaan tapaan kuin Romeon ja Julian tarinassa, perheiden lapset kärsivät eniten.

Kun Gaia siirtyy taas mahdollisen ylösnousemuksen ja planeettaykseyden energiakenttään, kaikkien polariteettien liitto ykseydeksi on ylösnousemustoivonne ja -keinonne. Kun kerromme teille ikivanaa tarinaa rakkaudesta ja voimasta, huipusta ja romahduksesta, ykseydestä ja erillisyydestä, pyydämme teitä kuuntelemaan moniulotteisella ITSELLÄNNE, jotta muistatte oman totuutenne.

Muistamalla oman totuutenne, oman havaintonne tästä tarinasta, voitte tuoda kaukaisen menneisyytenne nykyhetkeen ja luoda ylösnousemustulevaisuuden ykseyden nyt-hetkessä. Tällä tavalla voitte kulkea tietoisuudessa, tietoisuutenne siniaaltovärähtelyn avulla. Mitä korkeampi tietoisuutenne on, sitä nopeampi on siniaaltovärähtely ja sitä nopeammin kuljette ulottuvuuksien välillä tietoisuudessanne.

Tietoisuustaajuuteen vaikuttaa muotonne molekyylien pyörimisnopeus. Jos muotonne resonoi paljon alempaan taajuuteen kuin moniulotteinen tietoisuutenne, tietoisuus ja muoto eivät ole synkronissa. Siksi muotonne ja aivonne eivät tiedosta, mitä tapahtuu korkeammassa tietoisuustaajuudessanne ja ulottuvuuksien välisillä matkoillanne.

Muototaajuutenne ja tietoisuustaajuutenne välinen ero luo erillisyysharhan, missä tunnette olevanne erillään moniulotteisesta ITSESTÄNNE. Maailmassa missä ihmiskunta on elänyt Atlantiksen romahtamista edeltävästä ajasta saakka, tämäntyyppinen erillisyys ITSESTÄ on ollut hyvin yleistä.

Ennen Lemurian romahtamista ja vielä Altantiksen loppuaikoihin saakka, humanoidimuoto resonoi viidenteen ulottuvuuteen ja sen yli. Näiden korkeiden taajuuksien vuoksi keholla ei ollut muuttumatonta muotoa. Itse asiassa monet eivät tarvinneet muotoa lainkaan ja ne olivat olemassa puhtaana tietoisuutena.

Varhaisatlantislaisten positiivisten alkutoimien vuoksi, henki voi edelleen asua neljännessä ulottuvuudessa. Niille maadoittuneille sieluille jotka ovat Atlantiksen jälkeläisiä, on haasteellista tuoda henki kolmanteen ulottuvuuteen.

Atlantislaiset erottivat henkimuotonsa ja tiheämmän muotonsa aloittaessaan geenimanipuloinnin. Ennen sitä Atlantiksen kaikissa muodoissa "vieraili" korkeampien ulottuvuuksien androgyynejä henkiä. Nämä henkiolennot vierailivat Atlantiksella samalla tavalla, kuin te kirjautuisitte videopeliin.

Suurimman osan Lemurian aikaa ja vähemmässä määrin Atlantiksen aikaa, elämä oli täsmälleen kuin kirjautumista 3D-videopeliin. Korkeamman ulottuvuuden henki tuli muotoon, mikä oli selvästi peli neljännen ulottuvuuden maapallon hologrammimatriisissa. Ensin ne tulivat kasveihin ja eläimiin. Ihmiset olivat niin kehittymättömiä tuolloin, että oli vain vähän eroa ihmisen ja muiden eläinten välillä.

Ihmiset olivat uroksia ja naaraita niin kuin kolmannen ulottuvuuden muutkin eläimet. Toisten tähtijärjestelmien vierailijat jotka tarvitsivat kaksijalkaisia työntekijöitä, olivat geenimanipuloineet nämä "humanoidieläimet" vuosituhansia aiemmin. Varhaisatlantislaiset sekä lemurialaiset olivat kuitenkin androgyynejä ja kävivät maamuodoissa kokemassa väliaikaisesti sukupuolta.

Atlantislaisten myöhempien toimien vuoksi tietoisuus oli laskenut ja he kärsivät lisääntyvää erillisyyden tunnetta moniulotteiseen ITSEENSÄ. Lopulta heidän tietoisuutensa laski niin dramaattisesti, että tietoisuuden siniaaltovärähtely hidastui niin matalaan taajuuteen, etteivät he pystyneet enää matkustamaan ulottuvuuksienvälisesti. He jäivät kiinni niihin muotoihin, joissa he olivat ennen vain vierailleet.

Tietoisuusmatkailu perustuu matkustajan tietoisuuden siniaaltovärähtelyyn. Mitä korkeampi tietoisuus ja mitä nopeampi pyöriminen ja värähtely, sitä nopeammin henki (todellinen ei-fyysinen muoto) pystyy kulkemaan ulottuvuuksienvälisesti tietoisuudessa.

Koska tietoisuustaajuuteen vaikuttaa molekyylien pyörimisvauhti siinä muodossa, missä henki vierailee, vieraileville hengille tuli aina vain vaikeammaksi muistaa todellinen tietoisuutensa, silloin kun ne asuivat muodossa.

Monia vuosituhansia henget vierailivat kolmannen/neljännen ulottuvuuden todellisuudessa, missä maskuliini- ja feminiinipolariteetti oli jakautunut kahdeksi eri sukupuoleksi. Näistä vierailuista tuli pidempiä ja pidempiä, kun henget tulivat riippuvaiseksi matalamman ulottuvuuden muotokokemuksesta. Nämä pidemmät vierailut lisääntyvään tunteeseen maanpäällisestä ajasta, alensivat lisää henkien tietoisuutta.

Kun heidän tietoisuustaajuutensa putosi sen muodon taajuuteen, missä he vierailivat, he eivät olleet enää henkiä, jotka vierailivat muodossa, vaan muotoon kiinni jääneitä henkiä. Ansaan jääneet henget tunsivat silloin kuolemakokemuksen, mitä ei ollut koskaan koettu heidän ollessaan henkiä, koska he elivät äärettömästi ykseyden nyt-hetkessä.

Vielä pahempaa, atlantislaiset eivät ottaneet vastuuta omien ongelmiensa aiheuttamisesta. Sen sijaan he syyttivät ykseyttä heidän rankaisemisestaan ja jättämisestä rappeutuvaan ja kuolevaan maa-astiaan. Siksi he erottivat itsensä ykseydestä ja omasta henkiolemuksestaan fyysisessä muodossa.

He polarisoivat ykseyden jumalhahmosukupuoliin, Jumalaksi tai Jumalattareksi. Tämä lopullinen eroaminen ykseydestä sinetöi heidän kohtalonsa pitkään rappeutumiseen muoto-olennoiksi, henkiolentojen sijasta. Henki oli aina heissä, mutta he olivat häätäneet sen mielestään.

Näin ollen he eivät pystyneet enää kokemaan omaa henkeään fyysisellä havaintotavallaan. Tästä syystä heidän sisäisestä hengestään tuli kaukainen ja hierarkkinen hallitsija, joka oli miespuolinen Jumala tai naispuolinen Jumalatar. Sitten kun henki polarisoitui heidän tietoisuudessaan, Jumalan ja Jumalattaren välinen taistelu keskittyi naispuolisen Lemurian ja miespuolisen Atlantiksen välille.

Lemuria ja Atlantis olivat olleet rauhanomaisessa rinnakkaiselossa miljoonia vuosia, mutta atlantislaiset olivat ristiriitaisia ja heidän tarvitsi tuulettaa tuota vihaa toisiin. Tästä syystä siitä minkä oli tarkoitus olla maskuliinisuuden ja feminiinisyyden autuas avioliitto, joka palauttaisi maan henkimuotoonsa ja olisi henkilökohtaisen ja planetaarisen ylösnousemuksen alku, tulikin pitkä ja väkivaltainen avioero.

Lemurian piti olla tulevaisuuden ihmiskunnan feminiinisen, vastaanottavan, tunteellisen ja luovan puolen matriisi. Toisaalta Atlantiksen piti olla tulevaisuuden ihmiskunnan maskuliininen, ilmaiseva, looginen ja tieteellinen puoli. Kumpikin näistä todellisuuksista resonoi taajuuteen, mitä sanoisimme nyt "neljänneksi ulottuvuudeksi".

Jumalaisena suunnitelmana ei ollut luoda kolmannen ulottuvuuden todellisuutta, sillä erillisyys hengestä tekisi tulevasta evoluutiosta liian vaikeaa. Valitettavasti näiden kahden upean maailman romahtamisen jälkeen - erityisesti Atlantiksen - maapalloa ravistettiin akselillaan niin, että Gaian oli mahdotonta säilyttää yhteys neljännen ulottuvuuden värähtelyynsä.

Gaia huusi henkeä lähettämään valo-olentoja auttamaan, koska se oli vaarassa pudota akseliltaan. Miljoonia rakastavia valo-olentoja otti muodon, mikä oli tehty samoista elementeistä kuin Gaia. He toivoivat, että jos he pystyisivät muuntamaan alemman ulottuvuuden muodon korkeammaksi taajuudeksi, he pystyisivät auttamaan Gaiaa tekemään samoin. Maapallo oli kuitenkin liian haavoittunut värähdelläkseen yhtään korkeammalla kuin kolmannessa ulottuvuudessa.

Vaikka Gaian tietoisuus resonoi neljänteen ulottuvuuteen, sen planeettakeho tarvitsi aionien mittaista parantamista, ennen kuin se voisi resonoida myös neljänteen ulottuvuuteen. Siten neljännestä ulottuvuudesta tuli todellisuus, mikä värähteli Gaian aurassa, ja se joutui erilleen planeettakehostaan, mikä resonoi kolmanteen ulottuvuuteen.

Maapallokokeilun luojat olivat hyvin huolissaan hengen integroimattomuudesta kolmannen ulottuvuuden aineeseen. He tiesivät, että erillään hengestä aine loisi hyvin kovan maailman, mistä tulisi aina vain polarisoituneempi.

Henkitaajuuden läsnäolo sallisi elämänmuotojen maapallon pinnalla, sisässä ja yläpuolella löytää ja elää planeettatietoisuusykseyden. Ilman ykseyttä ja planeettatietoisuutta maadoittuneet ihmiset kokisivat äärimmäistä erillisyyttä toisiinsa ja planeettaansa.

Yrityksessään saada tolkkua vaikeaan elämäänsä, ne jotka lankesivat pimeyteen, alkoivat uskoa, että se mitä he tekivät, oli hyväksi muille. Sellaisessa henkierillisyydessä valosielut tahrasivat ykseyden ehdottoman rakkauden polarisoituneen todellisuutensa ehdollisella rakkaudella, missä toisten oli seurattava heidän käskyjään ansaitakseen rakkautta.

Tällainen mies- ja naispuolen erillisyys alkoi Atlantiksella Lemurian ollessa vielä olemassa. Atlantislaisten lisääntyvä erillisyys hengestä sai heidät armottomaan ahdinkoon ja ottamaan vallan muihin. Vielä pahempaa, noihin muihin sisältyi itse planeetta.

Toisaalta, Lemuria polarisoitui niin feminiiniseen puoleen, että heidän tunteensa saivat heidät näkemään sen, mitä he halusivat nähdä, eikä sitä, mitä todellisuudessa tapahtui. Näin ollen he eivät nähneet, että Atlantiksen energiajärjestelmiä käytettiin aseina.

Lopulta kumpikin sivilisaatio kuoli, mutta paljon oli opittu. Tästä maapallon polarisoituneesta todellisuudesta opittiin, että sekä maskuliini- että feminiinienergioiden on sisällettävä viisautta, voimaa ja rakkautta maa-astiassaan, jotta ne voivat löytää keskuksensa. Näin ollen kolminkertainen viisaus-, voima- ja rakkausliekki laitettiin kaikkien inkarnoituvien korkeaan sydämeen.

Valitettavasti useimmissa tapauksissa tämä korjaus oli hyödytön. Atlantiksen romahtamisen jälkeen Gaian kehotaajuus oli niin matala, että useimmat ihmiset eivät kyenneet yhdistymään korkeaan sydämeensä. Näin ollen suurin osa heidän elämästään kului selviytymispuuhissa.

Ykseyden papit ja papittaret veivät valonsa mukanaan uusiin paikkoihin, mihin he pakenivat. Valitettavasti monet niistä jotka kukoistivat erillisyydessä, veivät "valta toisiin" -pimeytensä samoihin paikkoihin. Näin ollen valon ja pimeyden välillä käytiin äärimmäisiä taisteluja eloonjääneissä todellisuuksissa. Tätä taistelua ei voi voittaa. Mutta se voidaan lopettaa. Sillä on oltava polttoainetta palaakseen, niin kuin kaikenlaisella tulella.

Kun kalibroimme ydin- ja kulmakristallit maan planeettamatriisin viidennen ulottuvuuden osaan, kolmannen/neljännen ulottuvuuden energiakentillä ei ole enää paikkaa, mihin ne voivat kiinnittyä. Näin ollen kolmannen/neljännen ulottuvuuden aikajanat laajentuvat korkeampaan taajuuteen tai siirtyvät toisen planeetan kolmannen/neljännen ulottuvuuden matriisiin.

Tällä tavalla ne jotka eivät ole vielä valmiita kolmannen/neljännen ulottuvuuden värähtelykokemustensa osalta, vaihtavat vain todellisuutta yhtä helposti, kuin voidaan vaihtaa eri uneen. Gaian planeettakristallien uudelleenkalibroinnin myötä, avautuu portaali täysin maan viidennen ulottuvuuden matriisin, kun taas portaalit kolmannen/neljännen ulottuvuuden maapallolle reititetään toisille planeetoille, mitkä kokeilevat polariteettia ja erillisyyttä.

HUOMAUTUS SUELTA:

Sain suurimman osan tästä informaatiosta kanavointina Arcturuslaisilta kesällä 2010. Tuolloin en oikein ymmärtänyt sitä enkä uskaltanut julkaista. Meillä oli edelleen edessämme HYVIN synkkiä aikoja eikä ollut turvallista puhua niin suoraan ylösnousemuksesta ja Gaian todellisesta historiasta.

Vain neljässä vuodessa on tapahtunut niin monia muutoksia, että tunnen voivani jakaa tämän informaation. TIEDÄN myös, että monet ihmiset ymmärtävät sen täysin ja ovat luultavasti saaneet sen myös itse. Hurraa ihmiskunnalle!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

KYSYMYKSIÄ YLÖSNOUSEMUKSESTA JA ARCTURUSLAINEN SIUNAUS

Kirjoittanut ja kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
6.5.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

KYSYMYS

Kuulin äänen sanovan "hei" jostain sisältäni vai oliko se ulkoinen ääni? Katsoin ympärille pienessä huoneessa, missä olin. Kyllä, tuolla vasemmalla oli hienoista liikettä tai väreilyä ilmassa.

Kuulin taas äänen kaikuvan sekä sisältäni ja ulkopuoleltani "hei". Nyt ymmärsin. Se oli viidennen ulottuvuuden olento, joka vilkkui edestakaisin kolmannen ulottuvuuden maailmassani.

Itse asiassa viidennen ulottuvuuden olento pysyi vakaasti omassa ulottuvuudessaan ja oma havaintotapani ja tietoisuuteni vilkkui maailmojen välillä.

Sitä tapahtui enemmän ja enemmän nyt. Kuulin, näin tai tunsin yhtäkkiä jonkin vai oliko se joku, joka ei ollut osa fyysistä todellisuuttani. Tiesin jotenkin, että nämä näyt eivät olleet neljännestä ulottuvuudesta.

Miten tiesin eron? Erona oli, että nämä havainnot olivat täysin pelottomia.

"Voit havainta meidät nyt, koska sinustakin on tulossa vapaa pelosta", puhui ääni vasemmalla puolellani.

En vastannut äänelle tai kyseenalaistanut sen toteamusta. Aloin sen sijaan miettiä todellisuutta vapaana kaikesta pelosta.

Miltä tuo todellisuus tuntuisi?
Miltä tuo todellisuus näyttäisi?
Miten tuo todellisuus voisi olla mahdollinen?

"Olet muistanut, miten integroidaan pelko valoosi", sanoi ääni, joka oli nyt ottamassa muodon.

Itse asiassa minä muutuin eikä ääni. Oivalsin, että silloin kun keskitin huomioni häilyviin viidennen ulottuvuuden havaintoihini, niistä tuli selvempiä ja sitten kolmannen ulottuvuuden maailmani alkoi vilkkua edestakaisin.

"Kyllä, uudelleenkalibroidut", ääni vastasi ajatuksiini.

Ne tekivät sen aina, viidennen ulottuvuuden olennot. Ne vastasivat ajatuksiini silloinkin, kun ne erosivat sanoistani. En voinut huijata niitä tai sanoa, mitä ne halusivat kuulla, kuten tein usein fyysisessä maailmassani.

Viidennen ulottuvuuden olennot pystyivät katsomaan sieluuni. Ne pystyivät kuulemaan sen, mitä en ollut vielä rekisteröinyt omiksi ajatuksikseni ja tunteikseni.

"Moniulotteinen ITSESI on täällä kanssamme. Näetkö sen?", ääni sanoi.

Yhtäkkiä lepatus hävisi ja häilyvä valontäyteinen viidennen ulottuvuuden huone hävisi. Taas olin maailmassa, missä oli kovat rajat ja reunat. Yritin kuunnella ääntä, mutta se oli poissa.

Ei, ääni ei ollut poissa. Minä olin poissa, poissa tuosta todellisuudesta. Lähdin siitä, koska aloin pelätä, ja pelko veti havaintoni pois viidennestä ulottuvuudesta. Tiesin sen, koska se oli tapahtunut aiemmin.

Itse asiassa se oli tapahtunut joka kerta, kun ääni oli kysynyt minulta, pystyinkö näkemään ITSENI. Miksi? Miksi ajatus moniulotteisen ITSENI näkemisestä pelotti minua?

Suljin silmäni ja hengitin hitaasti ja syvään, mikä tyynnytti mieleni ja rauhoitti sydämeni. Vähitellen tietoisuuteni alkoi laajentua viidenteen ulottuvuuteen.

Pystyin silmät suljettuna päästämään irti fyysisistä havainnoista ja kalibroimaan huomioni viidennen ulottuvuuden havaintotapaan.

Näiden korkeampien havaintojen kautta tunnen kehoni ja ympärillä olevan huoneen hehkun. Tunnen myös fyysisen maailman, mutta se on taustalla.

"Miksi ajatus ITSENI näkemisestä pelottaa minua kovasti?", kysyin ääneltä. Pidin kysymystä mielessäni ja keskitin huomion pisteeseen vasemmalla puolellani, missä olin nähnyt lepatusta.

Ei vastausta.

Tunsin pelkosyöksyn, hylkäämisen pelon ja melkein kadotin fokukseni. Sain kuitenkin itseni kiinni ja hengitin ulos pelkoa.

Vei tovin nostaa tietoisuuteni taas. Sanoin affirmaation, että olin kärsivällinen ja pidin värähtelyni korkeana. Täällä ei ole aikaa, muistutin itselleni. Siksi ei ole kiirettä.

Odotan vastausta – kärsivällisesti.

Hitaasti vasemmalla puolellani olevasta lepatuksesta tuli valo. Nopeasti valosta tuli niin kirkas, että minun oli keskitettävä tietoisuuteni uudestaan havaitakseni sen. Valon laajentuminen jatkui, kunnes se täytti huoneen ja minut.

Tunsin tietoisuuteni ampuvan korkeampiin maailmoihin. Fyysinen maailmani hävisi, vaikka tiesin, että se oli edelleen olemassa. Valon ytimestä alkoi materialisoitua muoto, ei vaan useita muotoja.

Kokemukseni muistutti peilitaloa, missä yksi muoto toistui uudestaan ja uudestaan. Aloin innostua, mutta tiesin rauhoittua tai muuten värähtelyni alenisi.

Vahvistin haluni tietää, miksi pelästyin ajatusta ITSENI näkemisestä. Yksi monista olennoista astui minua kohti, sitten myös muut siirtyivät eteenpäin. Keräsin rohkeuteni ja astuin niitä kohti.

"Haluan tietää vastauksen!", sanoin monille.

"Ansaitsetko meidät?", ne vastasivat.

Tunsin taas muodostuvan pelkoa. Monet edessäni alkoivat hämärtyä ja kirkas valo alkoi himmentyä.

"Ei", huusin. "En kadota fokustani."

Kurkotin edessäni olevia olentoja kohti.

"Minä todellakin ansaitsen!!", huusin ytimestäni saakka. "Ansaitsen sinut – teidät kaikki. En pelkää."

Olennoista edessäni oli tullut liian himmeitä, että olisin nähnyt niiden kasvot, mutta näin niiden hymyt. Tunsin lähimmän olennon ottavan minua kädestä ja kuulin monien kaiun, kun ne hymyilivät ja ottivat myös minua kädestä.

"Ansaitsen todella. Ansaitsen todella. Ansaitsen todella", hoin koko matkan takaisin fyysiseen maailmaani ja fyysiseen tietoisuuteeni.

Ne olivat kaikki nyt poissa, ainakin poissa kolmannen ulottuvuuden havainnoistani. Mutta tiesin niiden olevan sisälläni. Tiesin, että aina kun pystyin nostamaan fokustani, ne olisivat paikalla.

Itse asiassa minä olisin siellä.

"Itse asiassa", sanoi ääni lepattaen vasemmalla puolellani. "Olet tässä ja nyt – meissä."

ARCTURUSLAINEN SIUNAUS

Silloin kuulin sisäisen Arcturuslaisen sanovan:" Me, arcturuslaiset, haluamme siunata maadoittuneet osamme, jotka ovat vapaaehtoisesti ottaneet kehon auttaakseen maapalloa sen suurella ylösnousemushetkellä.

Haluamme ensisijaisesti kertoa teille, jokaiselle teistä, että teillä on hyvin erityistarkoitus, minkä lupasitte vapaaehtoisesti täyttää Gaian ylösnousemuksen nyt-hetkessä. Pyydämme anteeksi "hämmennystämme" aikaviittauksissa. Meistä on äärimmäisen rajoittavaa puhua kolmannen ulottuvuuden lineaarisella peräkkäiskielellä.

Todellisessa kielessämme, valokielessä, ajatusvirta kulkee valoympyröinä, mitkä paljastuvat kuuntelijalle kuvina, tunteina, ajatuksina ja aistimuksina. Meille kieli on samanlaista kuin pehmeä tuulenhenkäys, mikä hyväilee lempeästi valokehoamme. Kun tunnemme tämän hyväilyn, koemme sen ikään kuin sanana, puhelimen soimisena, toisen soittona.

Koska värähtelemme kaikki ykseydessä, meidän ei tarvitse katsoa ulkopuolellemme eri paikkaan, niin kuin maadoittuneiden täytyy. Sen sijaan keskitymme olemuksemme sisälle "vastataksemme puheluun" tai "antaaksemme vastauksemme". Koska emme resonoi aika- ja paikkatodellisuuteen, sisäinen soitto ja vastauksemme tapahtuvat samanaikaisesti.

Koska valokielemme on ajaton ja paikaton, teidän täytyy laajentaa tietoisuuttanne viidenteen ulottuvuuteen ja sen yli. Silloin voitte rentoutua täysin tietoisuuteen läsnäolostamme ja sallia sen integroitua moniulotteiseen ITSEENNE.

Sitten kun käännätte huomion fyysiseen todellisuuteenne, pystytte helpommin tulkitsemaan viestimme maakielelle. Pyydämme teitä päästämään irti aika- ja paikkatavastanne, jotta voitte kuvitella, että olette nyt-hetkessä kanssamme.

Ottakaa hetki sen tekemiseen …

Tunnetteko, miten maa-astianne alkaa sekoittua ympäristöönsä? Tämä sekoittumisen tunne on valokehonne, joka kurkkii saviastianne rajojen ulkopuolella. Kuvitelkaa nyt, että maa-astianne on kuin luola. Tietoisuutenne oli piilouduttava tähän luolaan löytääkseen suojaa vihamieliseltä maailmalta.

Kuvitelkaa itsenne elämässä, missä elitte luolassa löytääksenne suojaa. Tunnetteko, miten tuo keho on primitiivinen ja tiheä? Pyydämme teitä nyt kuvittelemaan, että löydätte rohkeutta astua ulos tuosta luolasta.

Kun astutte ulos pimeästä luolasta, oivallatte, että primitiivinen kehonne alkaa kehittyä. Ensin nousette seisomaan suorassa ja sitten alatte ajatella todellisuuttanne sen sijaan, että hahmotatte kaiken pariutumiseksi, ruuaksi tai vaaraksi.

Kun alatte ajatella todellisuuttanne sen sijaan, että vain selviydytte hengissä todellisuudestanne, uteliaisuus ja mielikuvitus alkaa saada otteen ajattelustanne. Alatte mielikuvituksen kautta saada ajatuksia siitä, mitä voitte tehdä ja kuka voitte olla.

Olette kaikki tulossa ulos erillisyysluolastanne nyt.

Kun astutte ulos luolastanne, kehonne alkaa muuttua. Kun kehonne muuttuu, alatte hahmottaa todellisuuden uudella tavalla. Vihamielinen planeetta mikä ennen oli ympärillänne, on vähemmän vihamielinen, sillä näette sen uusin silmin.

Ette ole enää toisten oikkujen uhri, koska yhteys ITSEENNE muistuttaa teille jatkuvasti, että te olette todellisuutenne luoja. Samalla tavalla olette kehonne luoja.

Aivan kuten maailmanne muuttuu havaintojenne muuttuessa, myös maa-astianne muuttuu, kun havaintonne itsestä muuttuvat. Silloin kun näette itsenne vain ihmisenä, kehostanne tulee saviastia, joka vanhenee nopeasti ja on altis vahingoittumiselle ja sairaudelle.

Toisaalta silloin kun ajattelette itseänne hengenvalona, käsitys kehostanne siirtyy saviastian rajojen yli ja sisältää myös jatkuvasti laajentuvan auranne. Silloin kun hahmotatte itsenne aurana, olette yhtäkkiä paljon suurempi.

Ette ehkä tiedosta, että kokonne muuttuu tietoisuustilan myötä. Kun olette laajentuneessa tietoisuustilassa, täytätte huoneen. Näin ollen olette yhteydessä kaikkeen ja kaikkiin huoneessa. Tunnette kaikki ja kaiken ITSENÄNNE. Toisin sanoen, koette todellisuutta tavalla, mikä on viidennessä ulottuvuudessa ja sen yli.

Ottakaa nyt hetki kokeaksenne itsenne koko sinä huoneena, missä nyt olette …

Miltä tuntuu olla tuoli, työpöytä, kasvi, katto, tietokone tai paperi, mitä luette?

Ehdotamme, että sytytätte kynttilöitä, juotte vettä, tunnette tuulenvirettä ja kuljette avojaloin maassa. Tällä tavalla voitte kokea tulielementtinä, vesielementtinä, ilmaelementtinä ja maaelementtinä olemisen.

Kun olette yhdistyneet kolmannen ulottuvuuden elementteihin, voitte pyytää niitä auttamaan yhdistymisessä niiden viidennen ulottuvuuden elementaaleihin. Tämän lisäpotkun myötä voitte helpommin kalibroida tietoisuutenne viidennen ulottuvuuden todellisuustaajuuteen.

Ehdotamme, että teette tämän harjoituksen myös toisten kanssa. Niin voitte jakaa maa-, ilma-, vesi- ja tulielementtinä olemisen, kun samalla koette myös olemisen ihmisinä, jotka ovat huoneessa, puhelimessa tai Skypessä. Teidän ei tarvitse olla fyysisesti yhdessä, koska tietoisuusyhteys on tärkeä.

Kun jaatte ykseystietoisuutenne elementtien ja toisten ihmisten kanssa, yhdistytte toisten ihmisten elementteihin. Kun olette yhdistyneet ihmisiin oman maa-, ilma-, vesi- ja tulielementtinne kautta, yhdistytte solutasolla.

Tämä soluykseys luo syvän siteen ja turvallisuuden tunteen. Kun kaikki ihmiset olivat yhdistyneet tällä tavalla, mutta maailmasta tuli aina vain vihamielisempi, ihmiset alkoivat löytää oman erillisturvansa. Koska erillisyys aiheuttaa pelkoa, aloitte hahmottaa maapallon vihamielisenä planeettana.

Aivan kuten erillisyys aiheuttaa pelkoa, pelko aiheuttaa erillisyyttä ja ihmiset tunsivat lisääntyvässä määrin erillisyyttä ympäristöönsä ja toisiin. Pelko sai heidät myös piiloutumaan ja monet rakkaista maadoittuneista ihmisistämme pitivät vuosituhansia välttämättömänä kätkeä todellisen laajentuneen ITSENSÄ selviytyäkseen elämästä vihamielisellä planeetalla.

Nyt teidän on turvallista muistaa, että te olette maaplaneetta ja maaplaneetta on te. Jaatte maan, ilman, veden ja tulen planeetan ja kaikkien sen asukkaiden kanssa. Kun useammat ja useammat teistä heräävät tähän totuuteen, muistatte, että erillisyys ja rajoittuneisuus on vain harhaa.

Kun kukin teistä laajentaa tietoisuutensa moniulotteiseen ITSEEN, ihmeellisesti jaatte kokemuksenne ykseystietoisuuden kautta. Muistakaa, että ykseystietoisuus on luontaista. Sitä ei tarvitse oppia tai edes muistaa.

Olette kaikki yhteydessä solutasolla, planeettanne maan, ilman, veden ja tulen kautta. Kun yhden henkilön solurakenne muistaa laajentua luontaiseen viidennen ulottuvuuden ilmaisuunsa, hän lähettää ykseystietoisuusaallon maapallon jokaisen asukkaan joka soluun, myös itse planeetan.

Alussa pelkkä yksi solu ei paljon vaikuta. Tämä prosessi etenee kuitenkin eksponentiaalisesti. Näin ollen yksi solu jakaa kahden solun kanssa, sitten neljän, sitten kahdeksan jne. Tällä tavalla kaikki elämä alkaa tietoisesti kokea viidennen ulottuvuuden ilmaisunsa.

Sitten kun kynnys viidennen ulottuvuuden valokehoon on ylitetty, aikaa ja paikkaa ei ole. Tuossa kohdassa on vain tässä ja nyt.

Nyt-hetken korkeammissa maailmoissa on aina tässä.
On vain ehdottoman rakkauden nyt,
mikä virtaa äärettömästi moniulotteisen valon kautta,
jatkuvana viestinä ykseydestä.

Tämä moniulotteinen valo mikä sisältää kolmannen/neljännen ulottuvuuden, hyväilee jatkuvasti solutasonanne ja opastaa kotiinne ykseyden nyt-hetkeen.

Kun elätte tässä nyt-hetkessä, muistatte, ettei ole mitään tiettyä aikaa ylösnousemukselle, eikä määrättyä paikkaa, mihin matkustatte.

Ylösnousemus on paluuprosessi kotiin moniulotteiseen ITSEENNE, joka on äärettömästi tässä ja nyt!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

LEMURIALAISTEN JUHLA, OSA 1

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (http://www.multidimensions.com)
18.5.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

GAIA PUHUU

Rakkaat Arcturuslaiset,

Kun lähenen tämän hämmästyttävän neljän kirjan projektin loppua, huomaan, etten pysty saamaan päätöstä. Tiedän, että osa minua ei halua tämän prosessin loppuvan. Osa minua kaipaa tätä kokemusta ikuisesti ja toinen osa on huolissaan, miten elämä muuttuu, kun olen saanut sen valmiiksi.

Olen tiennyt, että tämä prosessi on ollut merkittävä vihkimys minulle sekä jumalaisen suunnitelmani merkittävä osa. Saanko lisää vihkimyksiä, kun kirja on valmis – kysyn tietäen, että vastaus on "aina".

Mytre ja Mytria, Sandy ja Jason sekä Mytrian, miten voin jättää teidät pois tästä keskustelusta? Olen oppinut tuntemaan teidät ja rakastamaan teitä korkeamman itseni osina, joita tiedän teidän olevan. Kaipaan alukselle enemmän kuin koskaan, mutta tiedän, ettei loittotehtäväni ole vielä valmis. Sitä paitsi, niin paljon kuin kaipaankin tuota elämää, rakastan ja ihailen tätä elämää.

Ratkaisu taitaa olla tuleminen todella moniulotteiseksi, jotta voin kokea kumpaakin elämää ykseyteni nyt-hetkessä. Käsitän, etten ole ollut valmis siihen vielä ja itse asiassa, en ole tosiasiassa valmis nytkään. Minun täytyy puhdistaa ensin "työpöytäni".

"Oletko varma?" kuulin Arcturuslaisen äänen.

Ei, en ole varma yhtään mistään, paitsi että kommunikoin korkeampien ulottuvuuksien kanssa ja rakastan todella tätä viimeistä fyysistä elämää. Arcturuslaiset, jatkakaa puhumista minulle.

"Emme ole koskaan lopettaneet kommunikoimasta kanssasi. Olemme kommunikoineet kanssasi jo ennen syntymääsi ja koko elämäsi ajan. Olet tuntenut meidät monilla nimillä, mutta olet aina kommunikoinut energiakenttämme kanssa.

"Tulemme luoksesi tänään, koska näemme sinun kamppailevan tämän sarjan loppumisen kanssa. "Tiedänkö riittävästi lopettaakseni tämän projektin? Pitäisikö minun oppia enemmän, lukea enemmän, meditoida enemmän?" Toisin sanoen, sinulla on vaikeuksia päästää irti tästä projektista. Olet lopettanut sen mielessäsi monella eri tavalla, mutta mikään niistä ei tunnu oikealta.

"Olet oikeassa. Sinä et lopeta tätä prosessi. Jokainen lopettaa sen omalla tavallaan. Tämä ei ole sinun projektisi. Se on planeetan projekti ja olet yksi monista, jotka ovat laittaneet sanoiksi tämän planeettaylösnousemusprojektin.

"Et kirjoita totuutta. Kirjoitat oman totuutesi, oman versiosi totuudesta, mikä nyt virtaa Gaian ilmakehään ja kehoon. Aivan kuten Gaian luonnon olennoilla on myriadeja eri muotoja ja funktioita, sen ihmisillä on myriadeja eri havaintoja ja tehtäviä. Jokainen maan vartijoista, ihmiskunnasta, on jossain ITSENSÄ muistamisen tilassa.

"Siltä ei ehkä näytä, koska monet ovat edelleen hyvin eksyneet fyysiseen astiaansa. Kuitenkin me, korkeamman ulottuvuuden maailmojen asukkaat, voimme havaita heidän korkeamman ulottuvuuden ilmaisunsa ja autamme heitä kaikkia.

"Jotkut niistä joita autamme, ovat täysin tietämättömiä siitä, mitä tapahtuu heidän supertietoisessa mielessään. Mutta sitten kun he ovat valmiita heräämään tuolle ulottuvuudelleen, heidän sisäinen kirjastonsa on täynnä informaatiota ja tunteita, joita he tarvitsevat, jotta he voivat edelleen auttaa Gaiaa ja itseään.

"On niitä, jotka ovat valonkantajia. Te olette ensimmäisten joukossa puhumassa totuutta. Toisaalta on siivousjoukko, joka lähtee viimeisenä "juhlasta". Aika on ensimmäisiä 3D-harhoja, joista teidän on päästettävä irti.

"Tästä harhakuvasta luopumisen myötä ei ole mitään kiirettä tai aikatauluja, koska on vain ylösnousemuksen nyt-hetki. Nyt-hetkessä eläminen auttaa teitä päästämään irti kolmannen ulottuvuuden ajattelusta ja sallii teidän virrata lempeästi takaisin moniulotteiseen ITSEENNE.

"Muistakaa, että elämä mitä pidätte hyvin rakkaana, on vain yksi myriadeista todellisuuksista, joihin osallistutte nyt. Pyydämme teitä laittamaan ylösnousemusprosessinne moniulotteiseen perspektiiviin, oivaltaaksenne paremmin, että ylösnousemus tapahtuu jokaisella hengenvedollanne.

"Olette kaikki kokeneet myriadeja ylösnousemuksia ja elätte nyt ylösnousseita elämiä lukemattomissa ylösnousseissa todellisuuksissa. Siksi teidän ei tarvitse päästää irti kolmannen/neljännen ulottuvuuden tietoisuudestanne. Teidän täytyy päästää irti tuon tietoisuustilanne harhakuvista. Suurin haasteenne ei ole ylösnouseminen tai edes ylösnouseminen Gaian kanssa, sillä se on jo tapahtunut nyt-hetkessä.

"Suurin haasteenne on päästää irti kolmannen ulottuvuuden ajattelusta, mikä kalibroi havaintonne fyysisen tason harhakuviin.

"Kertaamme mielellämme Gaian ydinkristallien kalibroinnin, mutta muistakaa, ettei ole aikaa. Sidottuna aikaan käytte uudestaan tässä uudelleenkalibroinnissa joka ajatuksellanne ja joka tunteellanne.

"Pyydämme teitä olemaan katsomatta tulevaisuuteen, jolloin olette lopultakin vapaa. Pyydämme, että katsotte nyt-hetkeen, missä olette aina vapaa.

"Jäimme siihen, että me, Arcturuslaiset, sanoimme …

"Kun kalibroimme ydin- ja kulmakristallit maan planeettamatriisin viidennen ulottuvuuden osaan, kolmannen/neljännen ulottuvuuden energiakentillä ei ole enää paikkaa, mihin ne voivat kiinnittyä. Silloin kolmannen/neljännen ulottuvuuden aikajanat ja niiden asukkaat laajentuvat korkeampaan taajuuteen tai siirtyvät toisen planeetan kolmannen/neljännen ulottuvuuden matriisiin.

"Tällä tavalla ne jotka eivät ole vielä valmiita kolmannen/neljännen ulottuvuuden värähtelykokemustensa osalta, vaihtavat vain todellisuutta yhtä helposti, kuin voidaan vaihtaa eri uneen. Gaian planeettakristallien uudelleenkalibroinnin myötä, avautuu vähitellen portaaleja uuden maan viidennen ulottuvuuden matriisiin.

"Kun portaalit moniulotteiselle maapallolle avautuvat vakaasti, ne jotka päättävät jäädä kolmanteen/neljänteen ulottuvuuteen, reititetään tiedostamatta toisille fyysisille planeetoille, jotka kokeilevat polariteettia ja erillisyyttä. Näissä valinnoissa ei tuomita onnistumista tai epäonnistumista.

"Paljon voidaan oppia elämisestä erillisyydessä, rajoittuneisuudessa ja äärimmäisessä polariteetissa. Jokainen olento voi tehdä päätöksiä omaan jumalaiseen polkuunsa perustuen. Itse asiassa on monia korkeamman ulottuvuuden olentoja, jotka ovat päättäneet jäädä alempiin ulottuvuuksiin auttamaan niitä, jotka uskovat edelleen olevansa vain fyysisiä."

Jason puhuu:

Kun Arcturuslainen sai loppuun puheensa maan varhaishistoriasta, kaikki tilaisuuden osallistujat – lemurialaiset, atlantislaiset, ihmiset ja galaktiset – nousivat seisomaan ja soinnuttivat tavalla, mikä oli maan sisäosan versio taputtamisesta.

Soinnutus oli niin voimakasta, että koko huone ja kaikki sen olennot ja esineet alkoivat hohtaa jatkuvasti lisääntyvää kultaista valoa. Sandy ja minä olimme niin pakahtuneita tästä valoenergiakentästä, että aloimme muuttaa muotoa jatkuvasti.

Ensin muotomme näytti ihmiseltä, sitten siitä tuli valopilvi kuin Arcturuslaisen muodottomuus, sitten se otti pitkän ja hoikan lemurialaismuodon ja lyhyemmän mutta humanoidimman atlatislaismuodon. Huomasimme käyttävämme myös Mytren ja Mytrian muotoa sekä yhdistelmämuotoamme, Mytriania. Lopuksi jäimme Sandyn ja Jasonin muotoon.

"Nämä ovat vain muutamia niistä myriadeista inkarnaatioista, joita olette kokeneet hyvin pitkällä retkellänne muotoon", Mytre ja Mytria sanoivat yhteen ääneen. Mytrian joka yhtäkkiä liittyi seuraamme, hymyili myöntävästi.

Olimme kysymässä lisäinformaatiota, kun kaikki huoneessa kääntyivät sivusisäänkäynnille ja hiljenivät täysin. Kun Sandy ja minä näimme pitkän ja kuninkaallisen kultaisen valonaisen, meidän oli vastustettava houkutusta polvistua. Emme tienneet, kuka tämä nainen oli, mutta hän tuntui hyvin tutulta, ikään kuin olisimme tunteneet hänet aina.

"Se on Gaia. Se on ottanut muodon!" kuulimme toisten kuiskivan hiljaa ympärillämme. Sandy ja minä ajattelimme: "Voiko Gaia ottaa muodon?", koska emme uskaltaneet puhua tällä pyhällä hetkellä.

Yllätykseksemme Gaia katsoi suoraan sieluumme ja sanoi: "Rakkaat valon ihmissoturit, olen kaikki muodot planeetallani."

Emme voineet itsellemme mitään ja polvistuimme hänen edessään.

"Nouskaa", Gaia sanoi taivaallisella äänellä, mikä kaikui suuren huoneen poikki. "Olen tullut tänne kunnioittamaan teitä. En tietenkään kunnioita vain näitä kahta ihmistä. Kunnioitan kaikkia ihmisiä, jotka ovat avoimesti, rohkeasti ja rakastaen ottaneet vastaan jokaisen haasteen ja energiasiirtymän. Olen luonut tämän muodon, jotta voisin liittyä teidän kaikkien seuraan, kun juhlimme planeettaylösnousemustamme."

Sandy ja minä tunsimme kaikkien huoneessa olevien lämpimän hymyn. Heidän laillaan katselimme kunnioittaen, kun Arcturuslainen virtasi kohtaamaan Gaian, pienen ja kunnioittavan kumarruksen kera. Kun Arcturuslainen nousi suoraan, hohtavaan muotoonsa, sen muoto sulautui yhteen Gaian kanssa valoräjähdyksessä, mikä ulottui kauas huoneen ulkopuolelle.

Tämä valo heijasti kaukaisten maailmojen galaktista valoa sekä aamunkoiton ja keskipäivän maavaloa. Galaktinen ja maavalo sekoittuivat syntyväksi todellisuudeksi Gaian paluusta korkeampaan ilmaisumuotoonsa viidennen ulottuvuuden uutena maana.

Sitten he seisoivat rinta rinnan, kun Gaia sanoi: "Tässä maan sisäosan asukkaiden tilassa, pinnalla asuvat ihmiset ja ihmiskunnan galaktiset esi-isät yhdistyvät yhdeksi. Paistattelen tämän nyt-hetken loistossa. Kun näen monien humanoidiolentojeni kerääntyvän yhteen rauhassa ja rakkaudessa, se täyttää minut ilolla ja ehdottomalla rakkaudella.

"Olen kyllästynyt nyt polariteettiini ja olen valmis palaamaan todelliseen viidennen ulottuvuuden ilmaisumuotooni, ykseyteen kaiken elämän kanssa. Muotoni pitäminen kolmannen ulottuvuuden alemmissa taajuuksissa on ollut työläs ja hyvin vahingollinen kokeilu keholleni. Kasvi- ja eläinkuntaani on tuhoutunut ja maani ja ilmani ovat saastuneet käsittämättömästi.

"Ihmiskunta joka tarkoitettiin maanvartijoiksi, on aiheuttanut tämän tuhon. Onneksi se on heräämässä, mutta aivan liian hitaasti. On nyt-hetki palata elämäntaajuuteen, missä maakehoni kaikki jäsenet voivat kukoistaa ja löytää rauhaa ja rakkautta. Kokeiluni pitää muoto niin matalassa taajuudessa, että ihmiset taistelevat toisiaan vastaan viattomien kärsiessä, on valmis.

"Näen, että tähän tilaan on tullut ensimmäisiä asukkaitani – dragoniaanit, plejadilaiset, siriuslaiset ja monet muut – jotka ovat siirtyneet eteenpäin ja tulleet Galaktiseksi liitoksi. Tunnen niiden tähtialukset, jotka odottavat ilmakehässäni auttaakseen niitä, jotka ovat valmiita muistamaan koko moniulotteisen ITSENSÄ.

"Näen pinnan ihmisiä, jotka ovat muistaneet perintönsä varhaisemmissa Lemurian ja Atlantiksen yhteiskunnissa sekä galaktisen perintönsä. Tämän muistamisen avulla, rakkaat ihmiset, pystytte laajentamaan moniulotteista tietoisuuttanne kokeaksenne olemisen ytimessäni.

"Ja tietysti kiitän maan sisäosan rakkaita ystäviäni, jotka ovat kauan odottaneet tätä yhteenliittymisaikaa. Nämä lemurialaiset ja atlantislaiset ovat oppineet ainakin elämään rauhassa maani sisäosassa. Kiitän myös rakasta sisartani Venusta ja veljeäni Marsia, jotka ovat ympäröineet ja suojelleet minua Kali Yugan pitkän ja pimeän yön aikana.

"Olemme kaikki liittyneet yhteen nyt ytimessäni, toivottaaksemme tervetulleeksi moniulotteisen valon ja ehdottoman rakkauden uuden ajan."

Kun Gaia puhui, sen keho muuntui kuviksi upeista metsistä, puhtaasta ja kirkkaasta taivaasta, valtavista valtameristä täynnä elämää, valtavista preerioista ja korkeista vuorijonoista. Kaikki nämä kuvat limittyivät ja sisälsivät sen humanoidimuodon. Kun hän sai loppuun viestinsä, hän palasi kultaiseen muotoonsa.

Gaia ojensi kätensä ja sanoi: "Nyt esittelen Sanat Kumaran, joka on palvellut aioneita planeettalogoksenani. Ilman tämän täysin kehittyneen, korkeamman ulottuvuuden olennon suojaa ja vartiointia, planeettani olisi menehtynyt kauan sitten." Yllätykseksemme Gaia polvistui, kun Sanat Kumara astui huoneeseen.

-----------

LEMURIALAISTEN JUHLA, OSA 2

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (http://www.multidimensions.com)
20.5.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

SANAT KUMARA PUHUU

Rakas Sanat Kumara, en ole koskaan puhunut kanssasi tietoisesti. Tunnen kuitenkin, että olet ollut sisälläni monta vuotta, itse asiassa siitä lähtien, kun työskentelin ensimmäisen opettajani kanssa 70-luvulla. Luulen, että olet viime aikoina kutsunut minua, kun minut johdatettiin lukemaan upea tarinasi, minkä olen varmaan lukenut 1990-luvun alussa, kun se julkaistiin.

Jotenkin kirjasi "The Story on SANAT KUMARA, Training a Planetary Logos", joka kanavoitiin Janet McCluren kautta, hyppäsi eteeni kirjahyllyni alahyllyltä. Olen käyttänyt pitkän aikaa sen lukemiseen, koska nyt ymmärrän, miten tärkeä se on.

Olin lukenut kirjan monta vuotta sitten ja se oli pääkirjahyllyssäni vaalituimpien henkisten kirjojeni joukossa. Kuulin kirjaimellisesti kutsun huoneen poikki ja tuo kirja kutsui minua katsomaan itseään. Itse asiassa sinä kutsuit minua muistamaan sinut. Tuon kutsun jälkeen olen lukenut kaiken sinusta, kokemuksistasi ja siitä suuresta palvelusta, mitä olet antanut rakkaalle Gaialle.

Yritän nyt päästää irti vanhoista, haudatuista tunteista, jotka ovat rajoittaneet keinojani organisoida informaatiota, jotta voisin vastaanottaa tietoisemmin opastustasi. Auta minua rentoutumaan kirjoittamaan viestisi, minkä olet kouluttanut minut vastaanottamaan.

***

Sanat Kumara puhuu:

Rakkaat ystävät, puhumme teidän kauttanne yhtä paljon kuin puhumme teille. Tulemme nyt-hetkeenne auttaaksemme teitä muistamaan, mitä opitte Venuksella, ennen ensimmäistä inkarnoitumistanne maan päälle. Kaikki te tässä ja nyt olitte niiden joukossa, jotka vastasivat Gaian kutsuun Atlantiksen romahtaessa. Olitte sellaisia valo-olentoja, joiden täytyi mennä Venukseen alentamaan taajuutensa sellaiseksi, joka voisi tulla muotoon Gaian vakavasti haavoittuneella planeetalla.

Se ei ole tärkeää, muistatteko tuon matkan vai ette. Me, Sanat Kumara, kustumme teidät muistamaan nyt sen palvelun, minkä lupasitte antaa. Tämä palvelu oli muistaa ITSENNE myriadeissa inkarnaatioissa Kali Yugan pitkän ja synkän yön aikana ja tämän te kaikki olette tehneet.

Elämä toisensa jälkeen yrititte ymmärtää. Joskus pystyitte muistamaan vain lapsena, mutta leikkiessänne maapallolla, autoitte Gaiaa muistamaan. Näette nyt, että Gaia on elävä olento ja kykenevä luomaan, minkä tahansa muodon se haluaa. Ette käsitä, miten paljon autoitte Gaiaa muistamalla rakkautenne sen planeettailmaisua kohtaan.

Rakkautenne sen planeettaa kohtaan auttoi sitä parantamaan planeettakehonsa. Kun ihmiskunta vajosi syvemmälle ja syvemmälle erillisyystietoisuuteensa, he näkivät Gaian kivimassana, joka oli vain eloton asia. He olivat ylpeitä, etteivät enää olleet niin taikauskoisia, että luulivat planeettaa eläväksi olennoksi.

Sitä paitsi, jos Gaia oli olento, se oli nainen ja myös naisia kohdeltiin erittäin huonosti Kali Yugan aikana. Itse asiassa kaikkia ihmisiä, paikkoja ja asioita kohdeltiin erittäin huonosti ja tehtiin paljon vahinkoa Gaian taajuudelle. Suuri valonne kuitenkin paransi tuota pimeyttä tavoilla, joita ette koskaan tiedostaneet.

Koska rakastitte Gaiaa, sen maata, merta, kasveja, eläimiä, ihmisiä ja ilmakehää, autoitte pitämään sen planeettakehon elossa. Nyt sekä ihmiset että planeetta ovat käyneet läpi monia vihkimyksiä ja olette kumpikin valmiita laajentamaan tietoisuutenne henkilökohtaiseen ja planetaariseen valokehoon.

Minä, Sanat Kumara, sekä ne 144000 alkuperäistä, jotka tulivat kanssani maan päälle kauan sitten, ovat palanneet. Olemme täällä nyt auttamassa rakasta Gaiaamme jälleenyhdistymisessä moniulotteisen planeetta-ITSENSÄ korkeampiin taajuuksiin.

Olette kaikki tietoisia Gaian neljännen ulottuvuuden tasosta, koska olette usein käyneet siinä unissanne. Satunnaisista valokehoon vilahduksistanne johtuen, monet teistä ovat tulleet tietoiseksi myös Gaian viidennen ulottuvuuden uudesta maasta. Tämä maa ei ole itse asiassa uusi. Se on aina ollut olemassa, mutta Gaian planeetan asukkaat ovat olleet vedettynä alempiin ilmaisutaajuuksiinsa.

Uusi maa ei ole kuitenkaan millään muotoa asumaton. Monet kasvit ja eläimet jotka ovat kuolleet sukupuuttoon, ovat todellisuudessa palanneet luontaiseen korkeampaan värähtelytaajuuteensa. Olette tyytyväisiä nähdessänne, että monet valaat ja delfiinit ja "ylösnousseet ihmiset" asuvat myös uudella maapallolla. Pyydän teitä kuitenkin olemaan jättämättä fyysistä muotoanne ja laajentamaan tietoisuutenne takaisin viidenteen ulottuvuuteen, yhdistyäksenne monien ylösnousseiden versioidenne kanssa.

Kyllä, rakkaat ihmiset, ainakin useimmilla teistä on ollut useita ylösnousemuskokemuksia, mistä syystä teidät on valittu myriadien vapaaehtoisten joukosta auttamaan Gaiaa. Teidän täytyy palauttaa tunneuisto muuntumisesta fyysisen 3D-muotonne yli, 4D-astraalimuodon kautta 5D-valokehooon.

Tämän muiston palauttamiseksi teidän täytyy päästää irti kiinnittymisestänne kolmannen ulottuvuuden vaatimattomuuteen. Ei ole julkeaa muistaa todellinen, moniulotteinen ITSENNE. Vaikeutena on päästää irti kaikista vanhoista tunteista ja ajatuksista, jotka sitovat teidät vanhaan tapaanne tallentaa informaatiota. Voidaksenne muistaa todellisen itsenne, teidän on päästettävä irti vanhasta vaatimattomuuskäsityksestä, mikä on yksi versio "ei riittävän hyvä tulemaan olennoksi", joka olette itse asiassa aina olleet.

Siinä missä olette pitkään tallentaneet kaiken informaation peräkkäin ja erillään, teidän on nyt muistettava, miten päästään tietoisesti käsiksi viidennen ulottuvuuden informaatioon, mikä on tallennettuna virtaavina ja sekoittuvina liikkeinä, tunteina, ajatuksina ja aistimuksina. Näin ollen se informaatio mikä on tallennettuna fyysisiin aivoihin kolmannen ulottuvuuden ajattelun kautta, on hahmotettava moniulotteisella havaintotavallanne.

Toisin sanoen, pyydämme teitä muuttamaan havaintoanne siitä, mitä teidät on opetettu odottamaan ylösnousemukselta.

Teidän on päästettävä irti 3D-tavastanne, nähdä, kuulla, lukea ja/tai jakaa informaatiota kolmannen ulottuvuuden ajatusten ja tunteiden kautta, minkä olette oppineet monista inkarnaatioista. Sen sijaan teidän täytyy yhdistyä intiimisti kaikkeen elämään kokemuksellisesti ja sallia jokaisen Gaian asukkaan kommunikoida kanssanne omalla tavallaan.

Monet teistä ovat oppineet kommunikoimaan eläinten ja kasvien kanssa niiden ollessa osa jokapäiväistä elämäänne. Nyt teidän täytyy muistaa, miten kommunikoidaan hyönteisten, kalojen, lintujen ja sen ilman ja veden kanssa, missä ne elävät. Tämä kommunikointi muistuttaa teille, miten kommunikoidaan elementtien ja viidennen ulottuvuuden maa-, ilma-, tuli-, vesi- ja eetterielementaalien kanssa.

Ette aloita tätä kommunikointia ihmisen tavalla kertoa, vaan valokehonne tavalla kuunnella. Kun kuuntelette tarkkaan maailmaa ympärillänne, muistatte vähitellen, miten kommunikoidaan kaiken elämän kanssa. Monet "primitiivisistä" ihmisistä ovat nauttineet tästä kommunikoinnista kautta aikain, minkä he muistivat lemurialaisilta esi-isiltään. Kun opitte kommunikoimaan Gaian ekosysteemin näiden osien kanssa, saatte taas tietoisuuden kommunikoida kristallikunnan kanssa.

Sitten kun osaatte kommunikoida kristallien kanssa, olette valmis yhdistämään tietoisuutenne ydin- ja kulmakristallien kanssa, jotta voitte tehdä yhteistyötä uudelleenkalibroidaksenne Gaian perusilmaisutaajuuden. Se on ollut kiinni kolmannen/neljännen ulottuvuuden harhassa Atlantiksen romahtamisesta saakka ja innostunut palaamaan aidon moniulotteisen planeettansa moniulotteiseen valoon ja ehdottomaan rakkauteen.

Kuitenkin ennen kuin puhumme lisää kunnioitetusta tehtävästämme, riemuitkaamme Gaian muuntumisen ykseydessä. Näemme, että pöydille on katettu juhla-ateria, muusikot ovat valmiina soittamaan ja Gaian puhtaan veden pullot ovat valmiina tarjoiltavaksi. Siksi minä, Sanat Kumara, sanon: "Annetaan juhlien alkaa!"

Sandy puhuu:

Sanat Kumaran puhuttua kaikki olivat hiljaa muutaman minuutin, mutta kun musiikki alkoi soida ja tarjoiltiin ruokaa ja juomaa, kaikki alkoivat nauraa, puhua ja pitää hauskaa. Koska aika maan sisäosassa oli hyvin erilaista, minulla ei ole aavistustakaan, miten pitkään söimme, katselimme upeita lemurialaisia tanssijoita ja sitten liityimme heidän joukkoonsa. Sanat Kumara sanoi ikään kuin jotain niin valtavaa, että meidän kaikkien oli sallittava informaation upota tietoisuuteemme.

Käsitys kaiken elämän, maan, ilman, tulen, veden ja eetterin kuuntelemisesta meni niin yli hilseen useimmilla meistä, että melkein sivuutimme sen, mitä hän oli sanonut. Jason ja minä huomasimme kuitenkin, että juodessamme ihanaa lemurialaista lähdevettä, ajattelimme vettä elävänä olentona. Myös syödessämme lemurialaisten rakkaudella kasvattamia tuoreita vihanneksia, otimme hetken kiittääksemme niitä ravintonsa antamisesta meille.

Monien kynttilöiden tuli näytti puhuvan meille lepattaessaan melkein musiikin rytmissä ja ilma mikä oli täynnä musiikkia ja iloista keskustelua, näytti kimaltavan ja säihkyvän kaikkialla ympärillämme. Lisäksi ollessamme maapallon ytimessä, pystyimme tuntemaan jokaisella hengenvedollamme, että myös maaperä jolla kävelimme, oli elävä.

Kun aloimme kuunnella maata, ilmaa, tulta ja vettä, aloimme nähdä eteerisiä elementaaleja, jotka edustivat kaikkia fyysisiä elementtejä ja elivät niissä. Kuitenkin näiden tuntemustemme pohdiskelu katosi pian erinomaisiin keskusteluihin, joita meillä oli ympärillämme olevien kanssa. Lantern oli esitellyt meidät ystävilleen ja meidät kutsuttiin istumaan heidän seuraansa.

Kun olimme aina vain enemmän uusien ystäviemme kanssa, siirryimme hetkeen ja melkein unohdimme, mitä Sanat Kumara oli sanonut. Kun menimme tanssilattialle ja uudet lemurialaisystävämme näyttivät meille joitain heidän tanssejaan, olimme täysin uppoutuneet tuon hetken iloon. Koska ajan mittaaminen oli meille vaikeaa ilman auringon nousemista ja laskemista, meillä ei ollut aavistustakaan, miten pitkään olimme tanssineet, silloin kun lady Gaia nousi seisomaan ja nosti kätensä.

Ikään kuin taianomaisesti kaikki huoneessa lopettivat sen, mitä tekivät, ja keskittivät huomionsa Gaiaan. "Palatkaapa paikoillenne, koska Sanat Kumaralla on lopetusviesti teille." Kaikki palasivat rauhallisesti paikoilleen ja valmistautuivat kunniaan saada toinen lähetys suurelta planeettalogokselta, Sanat Kumaralta.

"Rakkaat maapallon ystävät", Sanat Kumara sanoi äänellä, mikä meni suoraan sydämeemme. "Olen iloinen, että olette kaikki nauttineet kovasti tapaamisestamme. Haluan antaa teille viestin nyt, jotta voitte keskustella siitä uusien elinikäisten ystävienne kanssa. Sitten kun tämän juhla päättyy, lähetän teidät kaikki - lemurialaiset ja atlantislaiset mukaan luettuna - Gaian upean kehon pinnalle.

"Tarvittaessa luon hologrammimuodon niille, jotka tarvitsevat kehoa, mikä sallii teidän sopia sille alueelle, minne lähetän teidät. Varmistan, että teillä on kaikki tarpeellinen elääksenne mukavasti vuoden Gaian pinnalla. Tuon vuoden aikana opitte, miten puhutaan kaikelle elämälle. Kuten olen sanonut aiemmin, elämälle puhumisen on alettava oppimalla kuuntelemaan.

"Aloittakaa yhdestä elementistä kerrallaan, kuten maa, ja sitten ilma, tuli, vesi ja eetteri. Valitkaa itsellenne paras järjestys. Sitten kun olette oppineet kommunikoimaan tietyn elementin kanssa, lisätkää yksi elementti kerallaan. Lopulta muistatte, miten kuunnellaan kaikkea elämää ja puhuntaan ja kommunikoidaan sen kanssa. Kerätkää tässä kohtaa joitain henkilökohtaisia kristalleja ja muodostakaa suhde niiden kanssa - yksi kerrallaan.

"Tuon vuoden lopussa - mikä ei merkitse mitään ykseyden nyt-hetkessä - palaatte tänne ja kalibroimme yhdessä Gaian ydin- ja kulmakristallit. Onko kysymyksiä?"

Huone oli hiljainen. Miten kukaan meistä voisi kyseenalaistaa suuren Sanat Kumaran? Jason ja minä katsoimme toisiamme ja pidimme hiljaa kädestä. Tiesimme, että mitä tahansa tekisimme, tekisimme sen yhdessä.

Gaia keskeytti intiimin hetkemme sanomalla: "Kiitos, rakkaat asukkaani". Käänsimme huomiomme Gaiaan, kun se jatkoi: "Rakas Sanat Kumara ja minä otamme hiljaisuutenne suostumisena tämän tehtävän suorittamiseen. Tiedämme, että te kaikki täytätte onnistuneesti määrätyn tehtävänne.

"Pyydämme teitä keskustelemaan keskenänne, koska tämän on määrä olla ryhmähanke. Jatkakaa sitten juhlaa ja saattakaa loppuun liittonne ykseystietoisuudessa, minkä nopeasti laajennatte planeettatietoisuudeksi."

-----------

TAKAISIN LEMURIASTA

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (http://www.multidimensions.com)
26.5.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

AAMUVIESTI

Jason puhuu:

Heräisin sängystämme ihmetellen, oliko koko tapahtuma unta - viidennen ulottuvuuden lentokentän löytäminen, meneminen Gaian ytimeen, osallistuminen lemurialaisten juhlaan ja viestit Arcturuslaiselta, Gaialta ja Sanat Kumaralta.

"Eivät", edelleen puoliunessa oleva Sandy sanoi. "Se ei ollut unta." Sitten hän nousi istumaan, katsoi suoraan silmiini ja sanoi: "Oliko se?"

Halusin vastata hänelle, mutta kuulin mielessäni lauseen, mikä tuntui olevan Sanat Kumaralta, ja juoksin tietokoneelleni.

"Saatko uuden viestin?", kuulin Sandyn unisen äänen. "Kyllä, en voi puhua nyt", vastasin.

Tiesin, että Sandy kunnioittasi toiveitani ja myös auttaisi minua saamaan tolkkua niistä sotkuisista viesteistä, joita olin lisääntyvässä määrin saanut herättyäni. Kytkin tietokoneen pistorasiaan ja käynnistin sen, vilkaistessani postikasaa postiluukkumme edessä.

Mietin, miten paljon postia voisi kerääntyä, kun näin tietokoneen olevan valmis. Juuri kun aloin kirjoittaa, Sandy astui huoneeseen ja sanoi: "Haluaisitko minun kirjoittavan kanavoidessasi viestiä?"

Koska kuulin jo ensimmäisen lauseen mielessäni ja Sandy pystyi kirjoittamaan paljon nopeammin, sanoin kiitollisena: "Kyllä, se olisi upeaa."

Sandy istui välittömästi viereeni, laittoi tietokoneen syliinsä ja sanoi: "Olen valmis."

Koska minun ei tarvinnut kirjoittaa, suljin silmäni ja annoin ensimmäisen lauseen virrata lävitseni. Tietäessäni, että Sandy kirjoitti viestini, pystyin rentoutumaan sanoessani:

"Kun ylösnousemusprosessinne etenee, moniulotteisen ITSENNE myriadit aspektit sulautuvat yhteen, kun monet elämänne lukemattomilla aikajanoilla, lukemattomissa maailmoissa, galakseissa ja ulottuvuuksissa alkavat yhdistyä kuin helminauha. Nämä moniulotteisen ITSENNE aspektit ovat helmiä ja te olette nauha.

"Silloin kun fyysinen maailmanne on liian haastava, moniulotteisen ITSENNE yksi ilmaisu yhdellä aikajanalla on melkein liikaa käsiteltäväksi. Kuitenkin kun enenevästi elätte antautumisen tilassa ja sallitte nyt-hetken ykseyden paljastua jokaisella hengenvedollanne, enemmän ja enemmän ITSENNE aspekteja tulee "linjoille" jatkuvasti laajentuvassa moniulotteisessa tietoisuudessanne.

"ITSENNE aina vain korkeampien ilmaisuulottuvuuksien tiedon ja viisauden myötä, muistatte enemmän antautumisen tilassa elämisestä. Silloin kun elätte antautumisen tilassa, elämä on hologrammielokuvaa, missä olette päähahmo. Tällä hahmolla jota esitätte, lisääntyy viisaus, voima ja rakkaus, kun yhdistytte lisää moniulotteisen ITSENNE jatkuvasti laajentuvaan todellisuuteen.

"Kaikki nämä ITSENNE ilmaisut ovat sen sisällä, mitä ennen piditte "yksittäisenä elämänä". Nyt tiedätte, että jokainen yksittäinen juoni, elämä, tietty inkarnaatio on rikas ja haastava omalla ainutlaatuisella tavallaan. Kun yhdistytte tietoisesti moniulotteisen ITSENNE useampiin ilmaisuihin, saatte taas tietoisen yhteyden niihin myriadeihin maailmoihin, planeettoihin, galakseihin ja ulottuvuuksiin, joihin nämä ITSENNE versiot resonoivat.

"Aina kun hyväksytte moniulotteisen ITSENNE uuden aspektin tietoiseen tajuntaanne, tuo itse tuo mukanaan elämiensä, todellisuuksiensa ja ilmaisujensa koko virran monilla planeetoilla, monissa tähtijärjestelmissä, galakseissa ja ulottuvuuksissa. Jos se ei vielä riitä, teillä on myös rinnakkais- ja vaihtoehtoisia todellisuuksia sekä mahdollisia ja todennäköisiä todellisuuksia, jotka ehkä tapahtuvat tai ovat tapahtumatta. Kaikki nämä elämät tapahtuvat samanaikaisesi ykseyden nyt-hetkessä.

"Jokaisella näistä yksittäisistä ilmaisuista on myriadeja ITSEN ilmaisuja, joka elävät lukemattomissa todellisuuksissa äärettömän potentiaalin kera. Kaikki nämä moniulotteisen ITSENNE ilmaisut ovat yhteydessä toisiinsa. Itse asiassa ne ovat sulautuneet yhteen toistensa kanssa.

"Silloin kun ihmisen ja/tai todellisuuden kaksi aspektia ovat yhdistyneet, ne ovat kytkeytyneet toisiinsa, mutta silloin kun ne sulautuvat yhteen, ne limittyvät. Tuolla limittymisalueella nämä kaksi erilliseltä näyttävää ihmistä, paikkaa tai asiaa ovat yhtä. Kaikki nämä moniulotteisen ITSENNE myriadit todellisuudet ja mahdollisuudet ovat eri ulottuvuuksissa sekä eri muodostumisvaiheissa.

"Kuitenkin vain kolmannen/neljännen ulottuvuuden todellisuuksia sitoo aika ja erillisyys, mutta viidennen ulottuvuuden kokemukset ovat vapaita aikarasitteesta. Jokainen kolmannen/neljännen ulottuvuuden todellisuus on vuorovaikutuksessa mahdollisuuden, alkamisen, tapahtumisen ja loppumisen aikatanssissa. Näiden mahdollisten, alkavien, tapahtuvien ja loppuvien todellisuuksien hahmotetaan tapahtuvan nyt viidennen ulottuvuuden ykseydessä ja sen yli.

"Moniulotteinen ITSENNE voi ilmestyä mihin tahansa todellisuuteen tai poistua siitä pelkästään avaamalla tai sulkemalla ikkunan.

* Kolmannen ulottuvuuden itsenne havaitsee todellisuuden fyysisenä ja peräkkäisajan sitomana.

* Neljännen ulottuvuuden itsenne havaitsee todellisuuden astraalina, missä aika vaihtuu menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden välillä, mutta se on peräkkäistä kullakin aikajanalla.

* Viidennen ulottuvuuden ITSENNE havaitse todellisuuden täynnä valokehoja, jotka ovat vuorovaikutuksessa tässä ja nyt.

* Kuudennen ulottuvuuden ITSENNE havaitsee jokaisen todellisuuden nyt-hetken kaikki olennot ja paikat ydinvalomatriisin perspektiivistä.

* Seitsemännen ulottuvuuden ylisielu-ITSENNE havaitsee samanaikaisesti kaikkien niiden todellisuuksien nyt-hetken, joissa teillä on muoto, olette muoto tai koette muodon, yhtenä "koukeroisena" ja kokonaisena "ilmaisumatriisina".

* Kahdeksannen ja ylempien ulottuvuuksien ITSENNE ei ole enää sidottu muotoon ja se on puhtaana tietoisuutena, Lähteeseen palaamisen eri vaiheissa. Kaikki todellisuudet havaitaan energiakenttinä, joihin vaikutatte ehdottomalla rakkausvoimallanne.

"Samaan aikaan kolmannen ulottuvuuden ilmaisuillanne on vaikeuksia kokea edes yhtä todellisuutta kerralla. Miten fyysinen itsenne pystyy yhdistymään näiden lukemattomien todellisuuksien myriadeihin vaiheisiin ja ymmärtämään niitä? Tämä ymmärrys liittyy siihen, miten tallennatte informaatiota aivoihin, mitkä toimivat paljon samaan tapaan kuin tietokone.

"Muistatteko, miten varhaisempien tietokoneiden informaatiomäärä oli pieni ja rajattu? Teidän täytyi tulostaa informaatiota tai tallentaa sitä disketeille, jottei tietokone ylikuormittuisi. Kaikki nämä kopiot ja/tai disketit olivat kolmatta ulottuvuutta ja kaikki olivat erillään.

"Jokainen informaatiodisketti oli varastoitava fyysiseen paikkaan ja luokiteltava, jotta voitte löytää sen, silloin kun halusitte päästä käsiksi tuohon informaatioon. Jos unohditte, minne olitte tallentaneet tuon informaation, sitä oli erittäin vaikea hakea. Joskus teidän täytyi käydä läpi kaikki disketit ja/tai tulostetut kopiot löytääksenne, mitä tarvitsitte.

"Tämän päivän tietokoneillanne on paljon enemmän tallennustilaa. Lisäksi, jos ette ole hyvä organisoimaan, voitte hakea mitä tahansa informaatiota kirjoittamalla hakusanan tietokoneen oikeaan yläkulmaan. Nykypäivän tietokone ei ainoastaan tallenna paljon enemmän informaatiota, vaan se pystyy tallentamaan myös äärettömän informaatiomäärän laittamalla sen "pilveen".

"Pilvi on valtava, ylittää mielikuvituksenne ja kaikki sinne tallennettu informaatio sekoittuu muun informaation kanssa. Voitte löytää helposti oman informaationne kirjoittamalla sen otsikon tietokoneelle tai muulle "älylaitteelle". Pilvi säilyttää kaikkien anonymiteetin, tyydyttää kaikkien tarpeet ja sen versio päivitetään automaattisesti.

"Moniulotteinen mielenne toimii paljolti pilven tapaan. Aivan kuten monet yksilöt kerääntyivät luomaan pilvi-tallennustavan, monet yksilöt moniulotteisessa ITSESSÄNNE toimivat yhdessä kerätäkseen kaiken informaation äärettömän, moniulotteisen ITSENNE kaikista ilmaisuista teidän pilviversioonne, mikä on moniulotteinen mieli.

"Voitte pitää moniulotteista mieltä nyt-hetken pilvenä, missä kaikki informaatio on tallennettuna ilmentymättömällä tavalla. Silloin kun pääsette käsiksi moniulotteisen mielenne pilveen, pääsette käsiksi kaikkeen henkilökohtaiseen ja kollektiiviseen informaatioon kaikissa todellisuuksissanne. Kaikki jakavat tämän pilven/moniulotteisen mielen, kun se resonoi viidenteen ulottuvuuteen, mikä on ajan ja/tai erillisyyden ulkopuolella.

"Emme mainosta uutta teknologiaa. Muistutamme teille, että teknologianne heijastaa sitä, miten monet ihmiset muistavat, että on paikka, minne kaikki on aina tallennettuna. Tämä paikka on oma moniulotteinen mielenne. Kun henkilökohtainen tietoisuutenne laajenee sisältämään moniulotteisen tietoisuuden, kolmannen/neljännen ulottuvuuden aivot laajentuvat sisältämään moniulotteisen mielen.

"Moniulotteinen mieli elää ykseystietoisuudessa ITSENNE kaikkien myriadien ilmaisujen sekä kaiken elämän kanssa. Kun muistatte pääsyn moniulotteiseen mieleen, voitte saada vastaukset kaikkeen, mitä olette koskaan kokeneet missä tahansa todellisuudessa ja missä tahansa ITSENNE moniulotteisessa versiossa.

"Haasteenne on päästää irti kolmannen ulottuvuuden ajatuksista ja tunteista, jotka sitovat teidät kolmannen ulottuvuuden ajatteluun. Kysytte ehkä: "Päästänkö ensin irti 3D-ajatuksistani vai 3D-tunteistani?" Vastaus tähän kysymykseen on: "Kaikki joko/tai-ajattelu sitoo teidät kolmannen ulottuvuuden aivoihin."

"Ajatukset ja tunteet ovat vuorovaikutuksessa jatkuvassa luomis- ja ilmentämistanssissa. Kun muistatte, että ajatukset ja tunteet ovat tietoisuustilanne ilmaisua, tulee aina vain helpommaksi kalibroitua kuuntelemaan kommunikoivan ITSENNE taajuutta.

"Silloin kun muistatte, miten kuunnellaan kaikkia ITSENNE taajuuksia, muistatte, miten kuunnellaan kaikkia elämän taajuuksia ympärillänne. Esimerkiksi jos pystytte kuuntelemaan omaa viidennen ulottuvuuden ITSEÄNNE, pystytte kommunikoimaan viidennen ulottuvuuden elementaalien kanssa. Silloin kun kuuntelette neljännen ulottuvuuden tunteitanne, olette kykenevämpi kuulemaan ympärillänne olevien kasvien ja eläinten auraa. Sitten voitte helpommin siirtyä viidennen ulottuvuuden tietoisuuteenne.

"Modernille ihmiselle ei ole helppo tehtävä sallia kolibrin kertoa, miksi se valitsi tuon kukan, tai kuunnella kukkaa, minkä kolibri valitsi. Havaitsette ehkä, että on helpompaa aloittaa kommunikointi kaiken elämän kanssa, moniulotteisen mielenne viidennen ulottuvuuden ykseystietoisuuden kautta. Voitte aloittaa neljännen ulottuvuuden meditoinneistanne ja unistanne, mikä auttaa teitä muistamaan, miten kommunikoidaan kaiken elämän kanssa.

"Mikä tahansa tietoisuustilanne on, muistakaa, että suurin johtaja on kaikkien johtamiensa palvelija. Kun kuljette alueillanne, älkää nähkö, miten jokainen alue on erilainen. Oivaltakaa sen sijaan, miten Gaian kauniin kehon kaikki alueet ovat yhdistyneet sen olemuksen ykseydessä.

"Kädet, jalat, ääni, kuulo, näkö, ruuansulatus, hengitys, ajattelu, tunteminen jne. näyttävät erillisiltä, mutta ne ovat kaikki teidän osianne. Samalla tavalla kaikki eri alueet, joilla käytte, joiden kanssa kommunikoitte ja joita siunaatte ja muunnatte, ovat Gaian ykseyden osia."

"Eri alueet, joilla käytte?", Sandy sanoi tyynen innostuneesti. "Voimmeko aloittaa merestä?"

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

TODELLISUUSKERROKSET

Arcturuslaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
30.5.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Todellisuus on taajuuskerroksia, jotka on upotettu 3D- ja 4D-maapallon hologrammiprojektioihin. Vaikeuksissanne näillä todellisuustasoilla ei ole ainoastaan kyse ihmisistä, jotka tunnetaan salaseurana tai pimeinä olentoina, vaan ne liittyvät siihen todellisuustaajuuteen, mihin kukin teistä on tottunut.

Jos katsotaan neljännen ulottuvuuden alempaa astraalitasoa ja kolmannen ulottuvuuden alempia selviytymistasoja, voidaan nähdä, että salaseura on edelleen kontrollissa noissa todellisuustaajuuskerroksissa. Itse asiassa monet niistä jotka haluavat valtaa toisiin, ovat muuttaneet näille alemmille todellisuustasoille, koska he eivät pysty sietämään niitä korkeampia taajuuksia, joita virtaa aina vain syvemmälle Gaian kolmannen ja neljännen ulottuvuuden todellisuuskerroksiin.

Samaan aikaan aina vain useammat teistä, mukaan luettuna itse Gaia, siirtyvät korkeampiin todellisuustaajuuksiin, joilla ulos lähetetty energia palaa nopeasti takaisin. Salaseura ja muut pelon ja vihan hallitsemat ovat hyvin kauhuissaan siitä, että lähetetty energia palaa nopeasti takaisin. He tuntevat maailmaan lähettämänsä energian eivätkä halua kokea sen palaavan takaisin itselleen.

He eivät halua kokea elämässään itsekkyyttä, toisilta ottamista, valtaa toisiin ja vihana ja hallintana elettyä pelkoa. Siksi he etsivät turvapaikkaa alemman taajuuden todellisuuskerroksista, joissa energia ei tule takaisin pitkään aikaan. Siellä he hallitsevat niitä, jotka elävät myös tuossa alimmassa todellisuustaajuudessa.

Elääksenne alempien todellisuustaajuuksien yläpuolella, teidän tarvitsee päästää irti kolmannen ulottuvuuden käsityksistä, mikä on tärkeää. Erittäin usein teidän täytyy päästää irti kiinnittymisestänne rahaan, koska rahasta on tullut negatiivinen voima fyysisellä maapallolla. Raha on ollut syynä murhiin, sotiin, hallintaan ja itsekkääseen valtaan toisista.

Raha ei ole ehdottomasti ylimmän neljännen ulottuvuuden tai viidennen ulottuvuuden todellisuuskerroksen komponentti. Itse asiassa raha on hädin tuskin edes neljännen ulottuvuuden komponentti, paitsi alemmassa astraalissa. Kun laajennatte tietoisuutenne korkeammalle ja korkeammalle, päästätte irti kolmannen ulottuvuuden käsityksestä "kovaa työtä rahan saamiseksi", jotta voitte saada riittävästi tai enemmän.

Jotain mielenkiintoista tapahtuu siinä, että usein ne jotka haluavat eniten rahaa, ovat alemmissa taajuuksissa, joita salaseura hallitsee. Salaseura ei halua toisten saada rahaa, koska se on uhka heille. Toisaalta kun tietoisuustaajuutenne nousee, voitte ymmärtää valheellisen rahanvallan, koska elätte aina vain enemmän ykseyden nyt-hetken virrassa. Näin ollen päästätte lisääntyvässä määrin irti tarpeestanne ja halustanne rahaan.

Tässä maapallon korkeampien taajuuskerrosten virrassa löydätte omat sisäiset luomisvoimanne. Kun muistatte, miten eletään tuossa virrassa, siirrytte pois kolmannen ulottuvuuden ajasta ja alatte elää nyt-hetkessä. Kun jatkatte tietoisuutenne laajentamista luonnostaan niihin todellisuuksiin, jotka värähtelevät rahan, hankkimisen tai vallan yläpuolella, luovuutenne laajenee ja kuten myös vapautenne.

Kun useammat ja useammat teistä tekevät tämän muutoksen, ne jotka edelleen kamppailevat ja tekevät kovasti töitä, alkavat miettiä, voisivatko hekin saada selville, miten virrataan elämän läpi rauhan ja yltäkylläisyyden tunteen kera. Tässä yltäkylläisyydessä ei ole kyse rahasta tai asioista, joita rahalla voi ostaa. Tämä yltäkylläisyys on mielentila, mikä muistuttaa teille omasta kyvystänne resonoida rauhaan, rakkauteen ja onnellisuuteen.

Kun useammat ihmiset jättävät yritystyöpaikkansa, muuttavat maalle, kasvattavat oman ruokansa ja tekevät vaihtokauppaa tarvikkeista, he huomaavat olevansa täysin onnellisia vähemmän tavaran kera. Tämäntyyppiset valinnat hajottavat salaseuraa yhtä nopeasti kuin se ehdoton rakkaus, mitä lähetetään heille korkeammista ulottuvuuksista.

Ja mitä tapahtuu, kun vaaka on kallistuu? Mitä tapahtuu, kun ihmisenemmistö ajattelee maapalloa, toisia ihmisiä ja luovuutta ja vähemmistö kartuttamista, menestystä ja valtaa? Silloin kun ihmiset eivät ole eksyneet kamppailuun ja unelmaan "saada jotain", he voivat helpommin siirtyä korkeampiin todellisuustaajuuksiin, jotka resonoivat "tarvitaan lisää" –harhan yläpuolella.

"Tarvitaan lisää" on vastakohta kiitollisuudelle. Silloin kun tarvitsette lisää, vahvistatte sitä, ettei ole riittävästi. Silloin moniulotteinen luova itsenne joka resonoi puuteharhan yläpuolella, kuulee: "Ajattelen, ettei ole riittävästi ja täytän tuon ajatuksen tunteella. Siksi tuokaa minulle lisää "ei riittävästi"."

Sitä vastoin kun ajattelette "kiitos käytössä olevasta materiaalista" ja täytätte tuon ajatuksen tunteella, luova itsenne kuulee: "Ajattelen, miten kiitollinen olen käytössä olevasta materiaalista", ja se tuo lisää sitä, mistä olette kiitollinen.

Monien teidän haasteena on, että 3D-pelin säännöt ovat muuttuneet eivätkä monet ole saaneet tuota muistiota. Kolmannen ulottuvuuden vanhassa versiossa teidän oli tehtävä kovasti työtä päästäksenne eteenpäin. Kuitenkin vanha kolmas ulottuvuus on omaksunut niin paljon korkeampaa valoa, että kovan työntekemisen sijasta ihmiset työskentelevät fiksusti löytääkseen (mikä merkitsee paljastamista) uutta (mikä merkitsee vanhaa ja kauan piilossa ollutta) teknologiaa, mikä tekee elämästä niin yksinkertaista, ettei teidän tarvitse tehdä työtä lainkaan.

Toisin sanoen, siirrytte uuden maapallon nyt-hetkeen! Välittömästi uuden 5D-maapallon kynnyksen takana odottaa jälleentapaamistanne Galaktinen liitto, mikä edustaa esi-isiänne ITSENNE korkeampia ilmaisuja. Tässä todellisuuskerroksessa rahaa ei enää ole, kun sitä ei tarvita.

Teillä kaikilla on replikaattoreita, jotka voivat välittömästi luoda kaikkea, mitä tarvitsette, ruuasta huonekaluihin, henkilökohtaisia "trikordereita"/bioskannereita, äänitunnistinkielenkääntäjiä, antigravitaatioautoja jne. Itse asiassa monia näistä laitteista löydetään tällä hetkellä nykyisessä siirtymätodellisuudessanne.

Kun jatkatte siirtymistä uuden maan korkeammille ja korkeammille taajuustasoille, näette enemmän ja enemmän tätä teknologiaa jokapäiväisessä elämässänne. Näin tapahtuu, koska salaseura ja pimeät sielut jotka ovat piilotelleet tätä teknologiaa, eivät enää pysty resonoimaan tuohon todellisuuskerrokseen. Siksi tuota teknologiaa välitetään vapaasti kaikille.

Kun siirrytte pidemmälle uudelle maapallolle, mitä teette enemmän ja enemmän joka päivä, galaktinen perheenne tulee alas taivaalta ja lemurialaiset ja atlantislaiset esi-isänne tulevat ylös uudelta maapallolta. He kulkevat väestönne joukossa auttaen, rakastaen ja tukien kaikkia niitä vasta heränneitä, jotka ovat päästäneet irti pelostaan ja kääntyneet rakkauden ja luovuuden uutta elintapaa kohti.

Ensin siirrytte edestakaisin tässä todellisuuskerroksessa, koska vaatii harjoittelua ja parempaa ajatusten ja tunteiden hallintaa pysyä jatkuvasti läsnä tässä uuden maapallon taajuudessa. Ajatuksenne, tunteenne ja kehoaistimuksenne muistuttavat teille, että olette palanneet uuden maan taajuuteen.

Pian muistatte, miten ylläpidetään se tietoisuustila, missä olette energiakenttänne mestari. Teidän ei tarvitse oppia tai yrittää tai odottaa. Laajentakaa vain tietoisuutenne siihen todellisuuskerrokseen, missä olette mestari nyt ja missä uusi maa on jo olemassa.

Opetellessanne kävelemään kaaduitte usein. Opetellessanne puhumaan sanoitte vääriä asioita. Teidän oli vain harjoiteltava, harjoiteltava, harjoiteltava ja kasvettava. Kasvatte kaikki nyt ja palaatte moniulotteiseen ITSEENNE. Olkaa yhtä kärsivällinen ja rakastava itsenne kanssa, kuin olisitte rakkaan lapsenne kanssa. Itse asiassa, te olette universumin rakas lapsi.

Kun korkeampaa valoa tihkuu aina vain enemmän todellisuuteenne, siirrytte helposti korkeampiin ja korkeampiin todellisuustaajuuksiin muistaaksenne todellisen ITSENNE ja sen mestarin, joka jo olette!

Tietäkää, että se on totta, mitä sanomme. Tuntekaa se korkeassa sydämessänne ja hyväksykää se moniulotteisella mielellänne. Tietäkää, että puhumme kaikille, jotka kuuntelevat!

Samalla kun ylivalaisemme paluutanne, pidämme takan lämpimänä ja valonne päällä.

Arcturuslaiset

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

TAKAISIN LEMURIASTA, OSA 2

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (http://www.multidimensions.com)
2.6.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

OPASTUKSEN PYYTÄMINEN

Sandy puhuu:

Kun Jason ja minä saimme tehtäväksi käydä Gaian muilla alueille oppiaksemme kommunikoimaan elementtien ja elementaalien kanssa, olimme hyvin innoissamme. Nauroimme ja suunnittelimme, kun teimme aamiaista yhdessä, mutta sitten kun istuimme syömään, elämämme todellisuus alkoi paljastua. Miten voisimme mitenkään matkustaa ympäri maata? Pystymme hädin tuskin selviytymään kahden työpaikkamme turvin.

Meillä ei olisi mitenkään mahdollisuutta lakata tekemästä töitä ja sitten löytää jotenkin rahaa ympäri maaseutua matkustamiseen. Tämä fakta alkoi tulla tietoisuuteemme, kun söimme ensimmäistä ateriaamme – kuka ties, miten pitkään aikaan. Olimme hyppineet edestakaisin ajassa niin pitkään, että pystyimme vain arvaamaan ajan, ellemme katsoneet kelloa.

Kun syvä pettymys alkoi tulla, tunsin alkavani itkeä, joten pyysin anteeksi ja menin keittämään kahvia. Olin juuri laittanut kahvia suodattimeen, kun Jason tuli keittiöön näyttäen yhtä masentuneelta kuin minä. Hän ilmoitti, ettei halunnut kahvia ja aikoi mennä ulos patikoimaan yksin. Yksin patikoiminen tarkoitti, että hänen tarvitsi ajatella itsekseen, mikä sopi hyvin minulle.

Minunkin täytyi selvittää tämä valtava pettymys tai löytää jotenkin ratkaisu. Hymyilin Jasonille vaisusti ja annoin pusun poskelle. "Kyllä, kulta, kävely tekisi hyvää sinulle nyt. Minä ryhdistäydyn ja tiskaan." Jason antoi minulle nopean suukon otsalle, meni makuuhuoneeseen pukemaan patikointivaatteet ja –kengät ja oli ulos ovesta alle 10 minuutissa.

Olin helpottunut. "Nyt voisin sääliä itseäni", sanoin, kun järjestin taloa, mikä oli enemmänkin yhden makuuhuoneen mökki, siivosin astiat pieneltä pöydältä, jolla söimme, teimme töitä ja rupattelimme ystäviemme kanssa, ja laitoin postipinon pöydälle.

Yritin olla itkemättä naisellisesti, joten täytin altaan kuumalla vedellä ja pesuaineella ja laitoin siihen tiskipöydältä likaiset astiat. Tiesin, että osan niistä täytyisi liota jonkin aikaa, koska ne olivat olleet tiskipöydällä päiväkausia. Miten monta päivää olimme olleet poissa? Jason ja minä emme olleet vielä iljenneet ottaa selvää.

Olimme ylittäneet rajan. Emme olleet tehneet töitämme ja meidät luultavasti erotettaisiin. Vaikka työskentelimmekin kotona ja tavallaan työllistimme itsemme, meillä oli velvollisuuksia, joita emme olleet hoitaneet. Nyt emme pystyisi maksamaan edes vuokraamme, joten en pystynyt kuvittelemaan, miten voisimme mitenkään matkustaa ympäri maaseutua yhdistymässä elementaalien kanssa.

Olin niin pakahtunut, että aloin itkeä. Jason oli poissa ja olin aivan yksin, joten keräsin rohkeutta huutaa apua korkeammilta ystäviltämme.

"Rakkaat korkeammat ystävät", sanoin. "Voisinko esittää henkilökohtaisen kysymyksen?"

Olin ällikällä lyöty, kun valtava sädehtivä valopilvi tuli keittiööni ja tiivistyi pienemmäksi, hämärästi humanoidimuodoksi, joka seisoi vieressäni. Se oli Arcturuslainen! "Voi hyvänen aika!" huudahdin tiedostamatta.

"Olemme täällä vastaamassa kysymykseesi", Arcturuslainen vastasi, kun se täytti aurani valolla.

Tämä Arcturuslaisen lämmin hehku sisälläni esitin kysymyksen, mitä en edes tiennyt itselläni olevan.

"Rakas Arcturuslainen, minulle on suuri kunnia, että olet tullut luokseni. Kuten voit nähdä, minulla on monia ristiriitaisia tunteita, jotka minun täytyy ymmärtää. Toisaalta olen erittäin onnellinen ja rauhallinen, mutta toisaalta pelkään niitä monia muutoksia, joita tapahtuu minussa, elämässäni ja myös planeetalla.

"Luulen, että suuri ja ratkaisematon tuntematon vaivaa minua. Tiedän, että minun täytyy hypätä tähän tuntemattomaan, mutta minulla on monia negatiivisia tunteita ja päästän irti (toivoakseni) kolmannen ulottuvuuden ajattelusta – en tiedä mistä. Kenties minulla on surullisia ajatuksia tietyistä asioista, joita pelkään, etten koe. Kyllä, luulen, että sitä se kenties on. Kun ajattelen sitä, oivallan, että olen valmis menemään elämäni seuraavaan vaiheeseen, mutta tarvitsematta jättää tätä vaihetta.

"Tiedän, että minut on valmisteltu päästämään irti siitä, mitä olin pitänyt tärkeänä elämässäni. Kyllä, monet näistä asioista olivat todella kolmatta ulottuvuutta. Mutta ne eivät olleet vain asioita, oli myös tiettyjä ihmisiä. Tähän mennessä jokainen asia tai ihminen josta minun oli päästettävä irti, on palannut parempana.

"Tiedän, että joskus egoni ääni on kovempi kuin todellisen ITSENI ääni. Haluan seurata tuota korkeampaa ääntä, en egoni ääntä. Kuitenkin egon ääni – tai mikä tahansa sisäinen ääni, joka on vaivannut minua – voi olla todella kova. Kenties egoni esittää tämän kysymyksen? Auta minua."

Kun lakkasin puhumasta, tunsin kyynelten virtaavan kasvojani pitkin. Ne eivät olleet kuitenkaan surun, vaan vapautumisen kyyneliä. Olin valmis päästämään taas irti, mutta tällä kertaa en tiennyt edes mistä.

Olin juuri alkanut kontrolloida kyyneliäni, kun Arcturuslainen siirtyi eteenpäin ja sulautui olemukseeni. Nyt nyyhkytin. Mutta en siksi, että olin surullinen. Nyyhkytin, koska olin niin täynnä ehdotonta rakkautta ja iloa, etten pystynyt sisältämään sitä päästämättä irti koko elämän aikaisista kyynelistä.

"Rakkaimpamme", kuulin Arcturuslaisen kusikaavan tietoisuuteeni. "Ymmärrämme, miten vaikeaa loittoryhmällämme voi olla tämän merkittävän siirtymän aikana. Yhteiskuntanne, maailmanne ja taajuutenne on erittäin vaikeassa kohdassa. Muutoksen ääni lisääntyy jatkuvasti, mikä voimistaa pelon ääntä.

"Myriadit elämäsi polarisoituneessa todellisuudessa ovat opettaneet sinulle, että ääripäät kutsuvat toisiaan. Siksi ollessasi kokemuksen huipulla, sinua muistutetaan jatkuvasti pelosta, että se menee jotenkin pieleen.

"Pienet asiat jotka ovat menneet pieleen, nousevat tiedostamattomasta mielestä, mikä yrittää valmistella sinua epäonnistumiseen. Silloin kun katsot elämääsi pelon silmin, näet monia asioita, jotka ovat menneet pieleen, ja unelmia jotka eivät ole toteutuneet. Kuitenkin katsoessasi elämääsi rakkauden silmin, voit nähdä pitkän tähtäyksen saavutuksia, joita olet täyttänyt.

"Sanomme "täyttänyt", kun nämä saavutukset eivät ole olleet egosi tulosta. Tiedät sitä tai et, niin olet seurannut sisäistä opastustasi koko elämäsi. Näin ollen olet laittanut itsesi jyrkänteelle, missä tunnet, että sinun on hypättävä, tai riudut vanhassa. On tunne hyppäämisen tarpeesta, koska olet seurannut sisäistä ääntäsi.

"Sisäinen äänesi on antanut sinulle tehtäviä, joita kolmannen ulottuvuuden ajattelusi on mahdotonta ymmärtää. Kun katsot taaksepäin siihen, kuka olit, ja sitten siihen, kuka sinusta on tullut, oivallat, että saavutuksesi ovat tapahtuneet korkeamman ITSESI opastuksessa, mikä on pääasiassa ollut me, Arcturuslaiset."

"Onko korkeampi ITSENI Arcturuslainen?", ajattelin.

"Haluamme sinun muistavan, rakas", Arcturuslainen sanoi vastaten ajatuksiini, " että olet meidän osamme. Olet myös arcturuslainen sekä plejadilainen ja monia muita galaktisia ilmaisujasi. Miten siitä äärimmäisen ujosta ja täysin epävarmasta lapsesta tuli se henkilö, joka olet tänään? Se johtuu siitä, että kuuntelit sisäistä ääntäsi.

"Juuri nyt, kuten elämäsi jokaisella transformaatiohetkellä, kuulet kaksi ääntä. Kuulet ITSESI sisäisen äänen ja kuulet pelästyneen egosi sisäisen äänen. Pelästynyt egosi sanoo: "Älä yritä sitä. Epäonnistut."

"Kun kuuntelet myös ITSESI sisäistä ääntä, kuulet: "Tiedät epäonnistuneesi useammin, kuin osaat laskea. Kuitenkin joka kerta pyyhit pois epäonnistumisen pölyt ja yritit uudestaan – ja uudestaan ja uudestaan – kunnes lopulta onnistut."

"Näetkö, miten rohkea olet, kun et lakkaa uskomasta ITSEEESI? Näetkö, miten epäonnistuminen on osa onnistumista? Joka kerta epäonnistuessasi opit jotain – siis opit jotain, jos kuuntelet ITSEÄSI!

"Epäonnistuminen ei ole luovuttamista. Epäonnistuminen on uuden tehtävän alku, mistä suoriutumiseen tunnet nyt olevasi riittävän voimakas.

"Se että yrität tehdä sellaista, mitä pelkäsit aiemmin, osoittaa, miten rohkea sinusta on tullut. Muista, että olet aina pyytänyt ITSELTÄSI apua. Vaikka kysyit meiltä yökehossasi etkä voinut muistaa sitä, niin olet aina etsinyt neuvojamme.

"Nyt-hetkessäsi tapahtuu niin, että muunnut korkeampaan todellisuustaajuuteen. Kolmannen ulottuvuuden aivosi pakahtuvat moniulotteisesta mielestäsi. Käsitykset jotka oli ennen piilossa epäilyssä, tulevat päivänvaloon tekemään siltoja näiden epäilysaarien yhdistämiseksi valon valtatiehen.

"Tämän valtatien valo on liian kirkasta havaittavaksi ihmisen havaintotavalla. Sinun on tunkeuduttava epäilysi läpi löytääksesi avaimen siihen totuuteen, minkä olet kätkenyt epäilyysi. Sinä ja Jason löydätte tämän sisäisen totuuden, kun kommunikoitte maa-, ilma-, tuli- ja vesielementtien ja –elementaalien kanssa.

"Kun kommunikoit maan, ilman, tulen ja veden kanssa ympärilläsi, sisäiset elementtisi ja elementaalisi synkronisoituvat ulkoisilta näyttävien elementtien ja elementaalien kanssa. Sinä ja kaikki elämä muodostutte fyysisistä atomeista, jotka ovat itse asiassa energiapyörteitä, joista kukin säteilee omaa ainutlaatuista tunnustaajuuttaan.

"Kvanttifyysikkonne ovat löytäneet, että fyysiset atomit on tehty energiapyörteistä, jotka pyörivät ja värähtelevät jatkuvasti omaa tunnustaajuuttaan. Jos atomia katsottaisiin mikroskoopilla, nähtäisiin pieni näkymätön tornadomainen pyörre, missä on monia äärettömän pieniä energiapyörteitä, joita kutsutaan kvarkeiksi ja fotoneiksi. Kaikki atomit on tehty tästä näkymättömästä energiasta, ei konkreettisesta aineesta.

"Nimittäin kaikki mitä ihmiskunta kutsuu todelliseksi, on tehty asioista, joita kolmannen ulottuvuuden tiede on pitänyt ei-todellisina. Fyysinen aine ei ole oikeasti lainkaan fyysistä. Itse asiassa fyysinen aine ja tietoisuus ovat punoutuneet yhteen. Silloin kun atomia tarkkaillaan pienimmällä tasolla, tuon atomin käyttäytyminen muuttuu.

"Korkeammista ulottuvuuksista katsottuna on ilmiselvää, että ei-fyysiset ominaisuudet hallitsevat universumia ja tietoisuus esittää elintärkeää roolia todellisuutenne fyysisessä rakenteessa. Näin ollen kun säteilet tietoisuutesi tunnustaajuutta, vaikutat kaikkien elementtien ja elementaalien tunnustaajuuteen ympärilläsi.

"Muista, että tietoisuustila määrittelee tunnustaajuutesi. Jos olet kiinni matalassa taajuudessa, pelokkaassa tietoisuustilassa, vedät tunnustaajuuteesi sekä havaintoihisi noita matalampia todellisuustaajuuksia.

"Koska kaikki aine muodostuu energiakentistä, joihin tietoisuus vaikuttaa helposti, omaan fyysiseen aineeseesi vaikuttaa niiden elementtien ja elementaalien tunnustaajuus, joita on sisälläsi ja ympärilläsi. Näin ollen aivan kuten kaunis kukka, ihana auringonlasku ja kirkas taivas saavat tietoisuutesi laajentumaan, tumma betoni, ihmisten roskat ja saastunut taivas alentavat tietoisuuttasi.

"Vaikutat toistuvasti fyysiseen todellisuuteesi ja fyysinen todellisuutesi vaikuttaa jatkuvasti sinuun. Tästä syystä monet ylösnousevat ihmiset lähtevät ruuhkaisista ja saastuneista betonikaupungeista maalle, missä voi kuulla luonnon äänen kaupungin melun yli.

"Koska tietoisuutesi vaihtelee eri tietoisuustilojen välillä, kaikki atomisi vaihtelevat jatkuvasti eri taajuuksien välillä energiapyörteidensä kautta, samalla kun sinä piipahtelet myriadeilla ulottuvuuksien välisillä matkoilla.

"Kolmannen ulottuvuuden aivosi eivät tiedosta näitä myriadeja matkoja, koska ne on sidottu aikaan. Silloin kun uskaltaudut ulos fyysisyydestä, siirryt ajan ulkopuolisiin todellisuuksiin. Koska 3D-aivosi eivät pysty ymmärtämään tätä käsitystä, ne vain sivuuttavat sen. Kuitenkin tietoisuutesi laajentuessa sisältämään moniulotteisen mielen, alat oivaltaa, että todella menet jonnekin.

"Et kuitenkaan mene johonkin paikkaan. Menet johonkin taajuuteen aikarajojen ulkopuolella. Kun yhdistyt ympäröivien viidennen ulottuvuuden elementaalien kanssa, jotka värähtelevät ajan ulkopuolella, 3D-aivosi alkavat tunnistaa lyhyitä hetkiä irrallaan ajasta. Tämän ne voivat vain muistaa, koska fyysiset aivosi voivat käsitellä vain kolmannen ulottuvuuden havaintoja ja kokemuksia.

"Sitten kun palaat, sekunnin tai pari ennen lähtöäsi tai sen jälkeen, viidennen ulottuvuuden elementaalit joiden kanssa olet muodostanut suhteen, muistuttavat viidennen ulottuvuuden elementaaleille kehossasi, että olet tehnyt ulottuvuuksien välisen matkan.

"Laajentaaksesi suhdetta viidennen ulottuvuuden elementaalien kanssa, yhdisty ensin kolmannen ulottuvuuden fyysiseen maa-, ilma-, tuli- ja vesielementtiin. Yhdistyäksesi lisää elementtien ja elementaalien kanssa, tutki näkymätöntä eetterielementtiä.

"Fyysistä maailmaanne ympäröivässä eetterissä on monia neljännen ulottuvuuden portaaleja keijumaailmaan, missä asuvat neljännen/viidennen ulottuvuuden maaelementin menninkäiset, ilmaelementin sylfit, tulielementin salamanterit ja vesielementin undiinit.

"Lapset pystyvät usein leikkimään keijujen, menninkäisten, sylfien, salamantereiden ja undiinien kanssa mielikuvituksessaan. Lapset jotka eivät ole unohtaneet mielikuvitustaan, voivat laajentaa tietoisuuttaan korkeampiin todellisuustaajuuksiin avaamalla portaalin kolmannen ulottuvuuden fyysisten aivojen ja moniulotteisen mielen välille valovaltatien kautta, mikä on heidän mielikuvituksensa.

"Sitten kun teistä tulee aikuisia, unohdatte sen, mitä olette aina tienneet, koska teidän on tehtävä kovasti työtä selviytyäksenne. Onneksi muodostaessasi intiimin suhteen elementaalien kanssa, ne opastavat moniulotteista mieltäsi viidennen ulottuvuuden elementaali-itsen todellisuuteen.

"Suhteellasi viidennen ulottuvuuden elementaalimaailmaan tiedät Gaian eläväksi olennoksi, jonka osa olet. Tämä kokemus on samanlainen, kuin varpaasi oivaltaa olevansa osa jalkaterää, mikä on osa säärtä, mikä on osa kehoa jne. jne.

"Suurin haitta henkilökohtaiselle/planetaariselle ylösnousemukselle on se harha, että olet erillään todellisuudestasi. Kaikki lemurialaisten jälkeläiset, kuten myös heidän jälkeläisensä, teidän alkuperäiskansanne, tietävät, että ihminen ja planeetta ovat yksi olento. He tietävät, että he voivat vaikuttaa todellisuuteensa ajatuksilla, ja heillä on intiimi suhde elementteihin ja elementaaleihin.

"Tästä syystä jokaisen Lemurialaisten juhlaan osallistuneen ihmisen, parin tai pienen ryhmän mukana on lemurialainen. Heidän lemurialainen ystävänsä auttaa heitä muistamaan sen, minkä he ovat aina tienneet. Kuten ehkä arvaat, Lantern on sinun ja Jasonin seurassa.

"Ole yhdessä/ykseydessä. Säilytä mahdollisimman korkea tietoisuustaajuus ja salli elämäsi paljastua. Olet oman todellisuutesi luoja, joten varmista, että sallit ITSESI korkeimman taajuuden olla elämäsi pilotti.

"Mitä korkeampi tietoisuustaajuutesi on, sitä korkeampi luomustesi taajuus on. Muista lisäksi aina siunata kaikkea pelkoa ehdottomalla rakkaudella, mikä pitää tietoisuutesi ja luomuksesi täynnä rakkautta ja yhdistyneenä ykseyteen!"

***

Näiden viimeisten sanojen myötä Arcturuslainen hävisi näköpiiristäni, mutta ei sydämestäni. Mietin, muistaisinko kaiken, jotta voisin jakaa sen Jasonin kanssa, kun vilkaisin keittiön ovelle.

Jason katseli minua sieltä sellaisella rakkaudella, että sydämeni melkein halkesi. Hän käveli nopeasti luokseni pienen keittiömme poikki, kietoi minut vahvoihin käsivarsiinsa ja kuiskasi: "Kuulin kaiken!"

-----------

TAKAISIN LEMURIASTA, OSA 3

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
5.6.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

UUSI ELÄMÄMME

Sandy puhuu:

Arcturuslaisen tapaamisen jälkeen Jason ohjasi minut pöydän ääreen ja keitti kahvia, jotta voisin maadoittua enemmän. Kun istuin siinä odottaen kahvia, aloin selailla postikasaa, minkä olin laittanut pöydälle. Käytyäni läpi tukun laskuja, joita emme pystyneet maksamaan, ja kasan roskapostia, eteeni tuli kirje lakimieheltä Jasonille.

Ilmeisesti kirje oli seurannut häntä useiden osoitemuutosten läpi ja löytänyt lopulta tiensä hänen nykyosoitteeseensa. Se näytti sellaiselta kirjekuorelta, missä oli shekki sisällä, joten kutsuin Jasonin avaamaan sen. Hän tuli kahvin kanssa ja istui avaamaan viralliselta näyttävän kirjeen.

"Ai jaa", hän sanoi. "Tämä on rikkaan setäni asianajaja."

"Et ole koskaan kertonut minulle rikkaasta sedästä", kiusoittelin, kun hän avasi kirjettä.

"Niin, hän ei ollut kovin mukava mies minua kohtaan, mutta hän loukkasi melkein kaikkia, keitä hän tunsi. Hän oli kuitenkin hyvin varakas, joten häntä seurasivat monet siipeilijät."

Sitten Jasonin silmistä tuli kuin teevadit ja hän veti syvään henkeä sanoessaan: "Hän jätti minulle rahaa."

"Makeeta", sanoi. "Nyt voimme ehkä maksaa näitä laskuja."

"Ei", hän sanoi. "Hän jätti minulle paljon rahaa. Hän jätti minulle riittävästi rahaa, että voimme ostaa tämän mökin, lopettaa niukat työmme ja riippuen siitä, miten hoidamme homman, olla tekemättä töitä vuosiin."

Olin varma, että hän kiusoitteli minua, joten nauroin sanoen: "Joo, ollaan rikkaita vetelehtijöitä."

"Ei", Jason huudahti antaessaan minulle kirjeen. "En minä kiusaa."

Lukiessani kirjettä melkein pyörryin. Pystyin sanomaan vain: "Vau, mitä aiot tehdä kaikilla näillä rahoilla?"

Jason otti kädestäni kiinni ja katsoi minua silmiin: "Ensin menen kanssasi naimisiin. Sitten pidämme vuoden kuherruskuukauden ja käymme elementtien ja elementaalien luona."

Kuulin oikeastaan vain "kanssasi naimisiin" –osan. "Menet kanssani naimisiin!" sanoin sellaisella ilolla ja rakkaudella, että hän nousi seisomaan, käveli pöydän ympäri, veti minut seisomaan ja katsoi silmiini sanoen: "Rakas Sandyni, saanko sen kunnian, että olet vaimoni?"

En osaa ilmaista sitä iloa ja rakkautta, mitä tunsin tuolla hetkellä. Pystyin vain nyökyttelemään, kun sanoin: "Kyllä, voi kyllä, kyllä, kyllä, kyllä." Halasimme toisiamme niin tiukasti, että meistä tuli yksi persoona. Jason nosti minut sitten syliinsä ja kantoi makuuhuoneeseen juhlimaan uuden elämämme alkua.

Paljon myöhemmin Jason nousi ylös, soitti asianajajalle ja teki kaikki järjestelyt rahojen saamiseksi. Meidän täytyisi matkustaa kaupunkiin, jotta hän voisi allekirjoittaa papereita ja siirtää rahat tililleen – itse asiassa pian meidän tilillemme. Näin ollen seuraava viikko oli toiminnan hyörinää.

Ensin menimme asianajajan luo varmistamaan, että tämä "maatuntuma" oli todellinen. Tiesimme kumpikin, että rahat olivat itse asiassa lahja "korkeammalta tukitiimiltämme", jotta voimme suorittaa tehtävämme. Kyse ei ollut siitä, että he olivat saaneet Jasonin sedän jotenkin kuolemaan, vaan paremminkin he siirsivät näkymättömästi meidät rinnakkaistodellisuuteen, missä tämä raha tuli elämäämme.

Itse asiassa rahat olivat yrittäneet tulla elämäämme jo puoli vuotta, koska se oli kirjeen päiväys. Olimme muuttuneet niin paljon sinä aikana, että oli hyvä asia, että saimme rahat vasta nyt. Kuka tietää, olisimmeko osanneet käsitellä niitä tarkoituksenmukaisesti silloin?

Nyt päämme olivat selkeät, joten konsultoimme korkeampaa opastustamme siitä, miten parhaiten käsitellään uusia rahojamme. Ensin menisimme asianajajan luo ja sitten etsisimme hyvän yrityksen rahojen hallitsemiseen. Oikein hallittuna tämä rahamäärä voisi huolehtia meistä monta vuotta – siis jos edes tarvitsimme sitä palattuamme Gaian ytimeen.

Koko elämämme uudelleenjärjestely vei noin kaksi kuukautta. Tuona aikana suunnittelimme myös yksinkertaiset häät, mitkä pitäisimme mökissämme naapuriystäviemme kanssa. Kyllä, ostimme mökin, mikä oli aina ollut unelmamme. Kerroimme kaikille, että menisimme vuoden kuherruskuukaudelle, mikä oli itse asiassa totta.

Yksi parhaista ystävistämme asuisi mökissä ja huolehtisi siitä puolestamme. Hän rakasti puutarhanhoitoa, joten hän säilyttäisi takapihapuutarhamme. Kaikki loksahti paikoilleen. Jason ja minä tiesimme, että kaikki tämä tapahtui ystäviemme vuoksi "korkeammissa paikoissa", kirjaimellisesti. Lisäsimme meditointia, koska tiesimme, että uuden elämämme houkutukset voisivat saada meidät unohtamaan tehtävämme.

Korkeampien ulottuvuuksien tiimimme oli kanssamme joka päivä meditoidessa. Mytre ja Mytria kommunikoivat kanssamme säännöllisesti, kuten myös Mytrian ja Arcturuslainen. Minulle oli selvää, että se päivä jolloin Arcturuslainen tuli keittiööni, oli uuden elämäni/elämämme alku. Seuraava uusi alku elämässämme oli avioliittomme, mistä nyt kerron.

Ystävämme panivat meidät häitä edeltäväksi yöksi läheiseen hotelliin. Kenelläkään heistä ei ollut paljon rahaa lahjoihin, joten he päättivät yhdessä koristella mökin häitämme varten. Yhdellä heistä oli paikallinen ystävä, joka voisi vihkiä meidät virallisesti, ja hän järjesti tämän tulon mökkiimme.

Päätimme olla täysin valmiita vuoden pituiseen kuherruskuukauteemme ennen häitä, joten kaikki oli suunniteltu uuden elämämme kahden kuukauden luomisjakson lopussa. Lopulta kaikki oli valmista ja olimme hotellissa ystäviemme koristellessa mökkiämme. He olivat kaikki hyvin luovia, joten tiesimme heidän tekevän mahtavaa työtä.

Nyt meillä olisi ollut varaa hienoon hotelliin kauempana vuorella, mutta rakastimme tänne luomaamme elämää emmekä halunneet muuttaa sitä. Olimme aloittaneet ekologiselta pohjalta useita säätiöitä eläimille, metsille, ilmalle, merille jne. Emme tienneet, mitä tapahtuisi Gaian ytimessä, paitsi että Jason ja minä olisimme aina yhdessä.

Teimme myös testamentin, missä jätimme rahat ystävillemme. Kummallakaan meistä ei ollut perhettä, joten jaoimme rahat tasapuolisesti ystäviemme kesken. Jason laittoi vielä rahat meidän nimiimme, ennen kuin menimme naimisiin. Hän sanoi minulle: "Olemme yksi persoona. Kaiken on oltava meidän nimissämme." Olin niin onnellinen, että minun täytyi nipistää itseäni nähdäkseni, oliko kaikki unta.

"Koko fyysinen elämä on unta", Arcturuslainen muistutti yhdessä meditaatiossamme. Jason ja minä muistutimme toisiamme tästä viestistä, kun käperryimme sänkyyn häitä edeltävässä motellihuoneessamme. Olimme syöneet häitä edeltävän päivällisemme paikallisessa tavernassa, kävelleet takaisin huoneeseemme ja kaatuneet sänkyyn nauraen vähän liiasta oluesta.

"Voimmeko täydellistää avioliittomme, ennen kuin meidät vihitään?" Jason sanoi pilkettä silmissään. Vastasin hänelle pitkällä suudelmalla.

Seuraavana aamuna heräsimme hyvin varhain. Kävelimme motellin ohi kulkevalla polulla, söimme aamiaisen samassa tavernassa ja menimme huoneeseemme valmistautumaan häihimme. Tiesimme, että morsiamen ja sulhasen pitäisi olla erillään ennen häitä, mutta emme halunneet olla koskaan erossa. Meillä oli häävaateet mukanamme, joten sovittuun aikaan ajoimme mökillemme valmiina tulemaan mieheksi ja vaimoksi.

Olin niin onnellinen, että tunsin voivani haljeta. Onneksi näin, että Jason oli aivan yhtä innostunut. Kun kiersimme viimeisen mutkan mökillemme, näimme ystävämme jonossa oven edessä. He olivat kaikki "pyhävaatteissaan" leveä hymy kasvoillaan.

He muodostivat kaksi jonoa, joiden välistä meidät opastettiin kulkemaan. Kun pääsimme etuovelle, bestman avasi sen ja kaaso opasti meidät upeasti koristelun talon läpi ja ulos takaovesta. He olivat suunnitelleet vihkimisen täsmälleen samaan paikkaan, missä meidät oli otettu ensimmäisen kerran avaruusalukseen.

Kun näimme sen, purskahdimme Jasonin kanssa kyyneliin. Miten voisimme jättää nämä upeat ystävät? Mitä jos emme enää koskaan näkisi heitä?

"Eläkää nyt-hetkessä!" kuulimme kumpikin Arcturuslaisen tietoisuudessamme.

Koska meillä oli upein nyt-hetki, mitä voisimme kuvitella, hymyilimme kumpikin, kun meidät ohjattiin sen ihanan naisen luo, joka vihkisi meidät. Olimme luottaneet täysin ystäviimme ja he olivat aikaansaaneet mahdollisimman täydelliset häät.

Seremonia oli kaunis, ruoka oli herkullista, keskustelut olivat täynnä iloa ja naurua ja halattiin runsaasti. Lopulta oli aika hiippailla makuuhuoneeseen ja laittaa matkavaateet päälle. Olimme jo pakanneet pakettiauton, minkä olimme ostaneet matkaa varten, kun jättäisimme automme mökissä asuvalle ystävällemme.

Meillä oli nyt rahaa saadaksemme koristeelliset ja kalliit häät, mutta nämä olivat täydellisimmät häät, mitä voisimme kuvitella, ja ne olivat ilmaiset. Kaikki oli osa lahjaa ystäviltämme. He olivat tehneet ruuan, koristelleet mökin ja jakaneet tärkeimmän lahjansa – rakkauden ja naurun.

Kun tulimme ulos huoneestamme pukeutuneena matkavaatteisiin, halasimme heitä kaikkia. Naurumme muuttui kyyneliksi. Kaikki itkivät, myös meidät vihkinyt nainen itki, josta tuli välittömästi ystävämme. Kun Jason oli ajanut pois heidän näkyvistään, hän pysäytti auton, jotta voisimme halata ja itkeä onnesta ja vähän surusta. Sitten ajoimme vuorta alas tuntemattomaan.

Emme tienneet, näkisimmekö enää ystäviämme, mutta tiesimme, että kantaisimme heitä ja tätä päivää sydämessämme ikuisesti. Kun ajoimme vuorta alas, tiesimme, että vanha elämämme oli loppunut ja olimme aloittamassa uuden elämän.

Huomautus Suelta:

En nähnyt tämän olevan tulossa. Rakastan näiden tarinoiden kirjoittamista, kun luen tarinan ensimmäistä kertaa kirjoittaessani sitä. Joskus saan ajatuksia juonen kulusta, mutta se ei aina kulje siihen suuntaan kirjoittaessani sitä. Tämä prosessi on kuin jokapäiväinen elämämme, kun elämme nyt-hetkessä ja antaudumme polulle, minkä löydämme edestämme. Olemme kaikki suurella seikkailulla, mikä paljastuu meille, silloin kun kiinnitämme huomiota sisäiseen elämäämme ja kuuntelemme ITSEÄMME.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

LOPUN ALKUA

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
12.6.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

KOMMUNIKOINTI EETTERIN JA MAAN KANSSA

Jason jatkaa:

No, luulimme, että Lantern olisi täällä auttamassa, mutta näytimme saavan itsemme melkoiseen sotkuun. Ensin emme tienneet, että olimme törmänneet Lanterniin – ja tarkoitan, että Sandy ja minä törmäsimme oikeasti häneen yhdessä. Olimme pökerryksissä Arcturuslaisen viestistä tai kenties olimme vain osittain fyysisiä, kun juoksimme päin pitkää ja hoikkaa miestä, joka seisoi suoraan telttamme edessä.

Vasta kun Lantern puhui kanssamme telepaattisesti, oivalsimme, kuka se oli. Tunnistimme jotenkin hänen telepaattisen äänensä, mutta kenties hänen puumerkkitaajuutensa oli tuttu. Joka tapauksessa meitä kunnioitettiin sillä iloisella ja rakastavalla naurulla, minkä Lantern päästää Gaian planeettaan. Muistan, miten hänen naurunsa pystyi kuulemaan valtavan väkijoukon yli Lemuralaisten juhlassa.

"Ihmettelimme, missä piileskelit", Sandy kiusoitteli.

"Minusta vaikuttaa siltä, että sinä ja Jason olette piileskelleet. Oliko teltassa liian ahdasta Arcturuslaisen kanssa?" Lantern nauroi. "Kasvonne ovat valkoiset. Ette tiedosta kovaa kuumuutta teltassa, mikä johtui valokehonne "puhkeamisesta" Arcturuslaisen puhuessa. Minun oli laitettava holokuva telttanne ympärille, jotteivät toiset leirissä olisi järkyttyneet."

"Valokehomme puhkesivat?" sanoimme yhtenä persoonana.

Lantern vain nauroi ja sanoi: "Laittakaa yllenne patikointivarusteet", kun hän ilmensi kaksi reppua eteemme. "Menemme patikoimaan!"

"Mutta nukuimme vain muutaman tunnin ja meidän täytyy syödä", Sandy valitti.

"Ai jaa, voimme tehdä kaiken sen polulla", Lantern sanoi työntäessään meidät takaisin telttaan ja pakatessaan reppuja pakettiautossa.

"Olen maksanut tästä paikasta viikolta. Jätämme pakettiauton metsänvartijan asemalle polkumme alussa. Pitäkää nyt kiirettä, meidän täytyy olla vuorella vähän ennen pimenemistä."

Sandy ja minä järkytyimme Lanternin asenteesta. Hän oli edelleen joviaali itsensä, mutta emme olleet tienneet hänen olevan niin käskevä.

"On se nyt-hetki!" hän vastasi ajatuksiimme.

Tuo lause sai huomiomme enemmän kuin mikään muu. Vaihdoimme nopeasti vaatteet, otimme vähän reppuun ruokaa polkua varten ja nousimme pakettiautoomme. Lantern kertoi minulle, minne se pysäköidään, ja meni maksamaan metsänvartijan asemalle.

"Miten hän sai rahaa leiripaikkaan ja pysäköintiin?" Sandy kysyi Lanternin kävellessä asemaa kohti.

Hymyilin vastauksena ja kerroin kysyväni.

"Kysyvän mitä?" Lantern sanoi pilkettä silmäkulmassaan.

"Tota, mistä sait rahasi?"

"Ai, otin samasta paikasta, mistä otin reppunne. Ilmensin ne", hän sanoi johdattaessaan meidät polun päähän.

Mitään muuta ei sanottu tuntikausiin. Sandyn ja minun valokehoni oli varmaan aktivoitu, koska emme väsyneet eikä meidän ollut nälkä, ainakaan ennen iltaa. Kuitenkin auringon alkaessa laskea, meistä kummastakin tuli hyvin nälkäisiä ja väsyneitä. Sandy puhui ensimmäisenä.

"Lantern, luuletko meidän olevan lähellä leiripaikkaamme?" hän kysyi yrittäen pitää väsymyksen poissa äänestään.

"Haluaisitko levätä?"

"Ei, ei, kaikki on ok. Mietin vain, miten paljon pidemmälle meidän täytyy vielä mennä."

""Pidemmälle" on kolmannen ulottuvuuden käsite", Lantern vastasi.

"Tiedän, että olen enemmän valokeho kuin aiemmin, mutta koteloni on edelleen hyvin fyysinen", Sandy sanoi.

"Niinkö uskot?"

"Vau!" huudahdimme kumpikin. Olin antanut Sandyn vaikuttaa ainoalta, joka oli väsynyt, mutta kaatuisin kohta itsekin. "Tekeekö uskomuksemme meistä väsyneen?" sanoin yrittäen olla kuulostamalta karkealta.

"Kyllä, tietysti. Valokehonne ei ole lainkaan väsynyt, koska se ei ole edes liikkunut."

Olimme todella yllättyneitä tuosta toteamuksesta, kunnes valo syttyi Sandyn päässä ja hän huudahti: "Valokehomme on viidettä ulottuvuutta, joten se resonoi ajan ulkopuolella!!"

"Mutta vain jos uskomme sen", jatkoin.

Lantern ei sanonut mitään muuta, vaan kääntyi ja jatkoi ylös erittäin jyrkkää polkua.

"Nyt pimenee. Meidän täytyy nähdä polku, kun on näin jyrkkää", valitimme yhdessä.

"Pyydätte Suurta Äitiä opastamaan teitä", Lantern projisoi sydämeemme.

"Tunsitko tuon?" Sandy kysyi minulta. "Hän tuntui puhuvan suoraan sydämeemme."

"Puhuin, koska teidän täytyy avata sydämenne seurataksenne Äitiä, silloin kun ette näe."

Kun aurinko laski horisontin taakse, polusta tuli pimeä ja sillä oli monia varjoja ja harhakuvia.

"Hmm", Lantern sanoi. "Tämä näyttää kuin alemmalta astraalitasolta. Teidän on parasta olla varovaisia."

"Yritätkö pelotella meitä?" kysyin.

"Voi en. Yritän varottaa teitä. Muistakaa, että Arcturuslainen aktivoi valokehonne. Siksi olette täysin hereillä alemman astraalitason pimeälle eetterille. Vaikuttaa siltä, että Gaia pyytää meitä kommunikoimaan planeettansa haavoittuneen eetterin kanssa."

"Kyllä, olemme tosiaan alemmalla astraalitasolla", Sandy kuiskasi. "Luuletko näin olevan tarkoituksella, meidän saamiseksi käyttämään valokehoamme tiemme navigoimiseen?"

"Kyllä, tietysti", sanoin. "Unohdan jatkuvasti, että monet lemurialaiset ovat intiaanikansan jäseniä. He opettavat kokemuksilla, mikä sallii jokaisen ihmisen oppia omalla tavallaan."

Keskustelumme oli loputtava, koska meidän oli keskityttävä suunnistaaksemme jyrkillä ja pimeillä poluilla, samalla kun kohtasimme synkkiä kuvia, joita lenteli eetterissä. Lopulta pääsimme jyrkän mäen ylös ja näimme demoneilta vaikuttavien syöksyvän meitä kohti.

"Mitä meidän pitäisi tehdä?" kysyimme Lanternilta pelkoa äänessämme.

"Olette täällä kommunikoimassa eetteriolentojen kanssa", oli kaikki, mitä hän sanoi. Tämä kuitenkin riitti, koska se muistutti Sandyä ja minua pysymään tiukkana ja lähettämään ehdotonta rakkautta synkille harhakuville.

"Hyvä", Lantern opasti. "Huomio voimistaa sitä, mihin kiinnitätte sen. Silloin kun olette ei-vastaanottava synkille kuville, heikennätte niitä vetämällä pois huomionne. Sitten kun olette valmiita, muistakaa, että ne voidaan parantaa ehdottomalla rakkaudellanne."

Tiesimme, etteivät nämä kuvat voisi vahingoittaa meitä. Itse asiassa katsoessamme niitä ehdottoman rakkautemme kautta, näimme niiden haluavan apua. Päästimme irti kaikesta ajattelusta ja tunsimme sitä ehdotonta rakkautta, mitä Arcturuslainen oli juuri jakanut kanssamme. Kun tunsimme tuota ehdotonta rakkautta sisällämme, pystyimme jakamaan sitä neljännen ulottuvuuden eetterin kanssa.

Kun pysyimme tiukasti keskittyneenä ehdottomaan rakkauteen, tunsimme valokehomme laajentuvan ulospäin selkärangasta. Tarkkailimme, kun sisäinen valomme kietoutui yhteen ehdottoman rakkautemme kanssa, muuntamaan pelottavat kuvat valokipinöiksi. Tämä valo virtasi rakkaudeksi, kun eetteri ympärillämme selkeni enemmän ja enemmän. Kuun nousemiseen mennessä kaikki ympärillämme sädehti ja kimalsi.

Myös ne pilvet jotka olivat peittäneet taivaan koko päivän, selkenivät paljastaen sädehtivän universumin yläpuolellamme. Lantern seisoi rinnallamme ja osoitti monia tähtiä ja niiden planeettoja, joilla olimme käyneet korkeammissa Mytre- ja Mytria-ilmaisuissamme.

"Muistatteko, miten Mytre ja Mytria yhdistyivät Plejadien planeetan Äitiin?" Lantern kysyi.

"Kyllä, muistamme", Sandy sanoi puhuen meidän kummankin puolesta.

"Kommunikoidaksenne ja yhdistyäksenne elementtien ja elementaalien kanssa, teidän täytyy kuunnella tarkkaan muuntuvaa maakehoanne sekä korkeampia Mytre- ja Mytrian-ilmaisujanne. Olette hahmottaneet maa-astianne SINUKSI ja Mytrian ja Mytren erillisiksi ja itsenne ulkopuolisiksi.

"Saattaaksenne loppuun tehtävänne teidän täytyy tuntea ITSENNE korkeammat ilmaisut sisällänne, samalla kuin hahmotatte myös maa-astianne yhdeksi Gaian maan kanssa. Ylösnousemuspolku ei ole ulkopuolellanne, vaan kehossanne, mikä on Gaian kehon osa. Ymmärrättekö, mitä sanon?" Lantern sanoi lopuksi.

"Kyllä", sanoin. Katsoin Sandyä ja hän nyökytteli päätään. "Mutta luulen, että tämä havaintotapamuutos on vaikeampi, kuin luulemme."

Lantern pelkästään hymyili ja jatkoi taas polkua pitkin. Sandy ja minä kuitenkin eksyimme ajatuksiimme ja unohdimme kuunnella maaelementtiä. Sandy alkoi liukua ja minä kadotin tasapainon yrittäessäni saada hänet kiinni. Ennen kuin tiesimmekään, liu'uimme polkua pitkin jyrkkää kielekettä kohti. Lantern ei yrittänyt auttaa meitä, mikä teki minut vihaiseksi – niin vihaiseksi, että tietoisuuteni putosi ja aloin tuntea pelkoa.

Hämmennyin ja menetin suuntavaistoni, kun kuulin Sandyn huutavan nimeäni. Hän oli tarttunut kiinni puusta ja ojensi kättään minulle. Kurkotin ottamaan siitä kiinni, mutta se irtosi hänen otteestaan ja aloimme kumpikin pudota.

"Meidän on kutsuttava maaelementaaleja", Sandy huusi.

Kun huusimme kumpikin Gaian maaelementaaleja estämään putoamisemme, meistä tuli yhtäkkiä erittäin rauhallisia. Yhtäkkiä putoamisemme tapahtui hidastettuna. Siksi näimme kumpikin tilaisuuden ohjata itsemme suurempaa kiveä kohti. Kun maailmastamme tuli aina vain hidastetumpaa, oivalsimme, että lähdimme 3D-ajasta.

Emme keskittyneet putoamiseemme, vaan valtavaan kiveen ja tukevaan maaperään allamme. Ajattomuuden vilauksessa käperryimme kivelle, Gaian lämmin maa kehomme joka senttiä vasten. Pystyimme vain nauramaan ja sanomaan: "Kiitos, kiitos, Gaian elementaalit."

Huomautus Suelta:

Innokkaana puutarhurina minulla on suurta rakkautta maaelementaaleja kohtaan. Rakastan myös vuoria ja patikointia. Meidän kaikkien on tärkeää oivaltaa, että Gaia on elävä olento, mitä meidän täytyy rakastaa ja suojella. Jossain kohtaa viimeisten 2000 Kali Yuga –vuoden aikana kunnioitus Äitiä kohtaan katosi, paitsi alkuperäisheimojen keskuudesta. Nämä ihmiset jotka ovat suoraan alenevassa polvessa lemurialaisten jälkeläisiä, ovat pitäneet valoa Gaialle tämän pitkän yön ajan. Nyt meidän kaikkien on aika liittyä heidän rakkauteensa ja kunnioitukseensa Gaian kaikkia elementtejä, elementaaleja ja elämänmuotoja kohtaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

LOPUN ALKUA, OSA 2

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
15.6.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

KOMMUNIKOINTI SYLFIEN JA UNDIINIEN KANSSA

Lantern puhuu:

Jason ja Sandy olivat niin mustelmilla ja uupuneita putoamisestaan, että johdatin heidät tasaiselle alueelle lähellä ja autoin heitä pystyttämään pienen telttansa. Sen jälkeen he ryömivät sisään makuupussiensa kanssa, pujahtivat niihin likaisena ja nukahtivat välittömästi. Ainakin he luulivat vain nukkuvansa. Itse asiassa heidät sädetettiin alukselle palautumiskammioon, missä heidän vammansa parannettiin.

Kun he heräsivät heti auringonnousun jälkeen, he olivat edelleen lian peitossa, mutta parantuneena kaikista haavoistaan. He olivat shokissa kavutessaan telttaan, joten he eivät oivaltaneet, miten pahasti he olivat loukkaantuneet, mutta herätessään he olivat parantuneet.

Kun he ilmestyivät ulos teltasta, olin keittänyt kuumaa kahvia ja tehnyt lämmintä leiriruokaa. Sanottuamme hyvää huomenta, söimme hiljaisuudessa ja nautimme kuumasta kahvista. Sumu oli niin sakeaa, että tuskin näimme toisiamme, mutta pystyimme keskustelemaan. Jason ja Sandy alkoivat vertailla kirkkaita uniaan ja tajusivat menneensä alukselle.

"Pystyn kuitenkin muistamaan vain yhden huoneen", Sandy sanoi, "ja luulen nukkuneeni siellä. Ei! Minä parannuin."

"Kyllä", Jason vastasi. "Luulen, että olimme palautumishuoneessa. Ei mikään ihme, että meistä tuntuu paljon paremmalta kuin eilen illalla. Pelkäsin, että loukkaannuimme oikeasti, mutta menimme shokkiin emmekä oikeastaan tunteneet vammojamme. Menimmekö alukselle?"

"Kyllä", vastasin. "Emme halunneet tehtävänne keskeytyvän, ettekä olisi voineet jatkaa vuorelle ilman parantumistanne."

"Miten en muista paljoakaan?" Sandy kysyi.

"On tavallista, että ihmiset jotka ovat loukkaantuneet ja menevät palautumishuoneeseen, eivät muista. Koska valokehonne oli jo aktivoitu, se nopeutti myös kovasti parantumisprosessia. Itse asiassa, oma valokehonne teki suuren osan parantumisestanne."

"Voiko valokehomme parantaa meidät?" he kysyivät yhdessä.

"Enemmänkin on niin, ettei valokehonne koskaan loukkaantunut. Se on korkeampaa värähtelyä kuin fyysinen taso, joten mikään kolmannessa ulottuvuudessa ei voi vahingoittaa sitä. Mutta kuten Sandy sanoi aiemmin, maa-astia ympäröi edelleen valokehoanne ja fyysinen muotonne tarvitsi parantamista. Miltä teistä nyt tuntuu?"

"Hämmentyneeltä", Sandy sanoi ja Jason oli samaa mieltä.

"Miten ihmeessä meistä ei otettu likaa pois ollessamme palautumishuoneessa?" Jason kysyi.

"Saatatte yllättyä, mutta muodostitte niin syvän yhteyden maaelementtaalien kanssa, että ne halusivat pysyä kanssanne, kunnes olitte toipuneet täysin", vastasin.

"Kenties se selittää kummalliset unet, joita näin viime yönä", Sandy sanoi. "Näin jatkuvasti ympärilläni pieniä olentoja, jotka näyttivät tontuilta. Ne tekivät kiireisenä jonkinlaista työtä. Tunsin olevani pikkulapsi ja näin yhden monista unistani, joissa kävin keijumaassa."

"Minulla oli samanlaisia unia", Jason sanoi. "Näin itseni, kun olin pieni poika, ja rakastin savessa leikkimistä ja pienien kylien rakentamista. Joskus kylät kuivuivat auringossa ja kestivät päivän tai pari - siis jos pysytin pitämään koirani poissa. Muistan myös, että meillä oli tällaisia sumuisia aamuja, joita rakastin aina.

"Tein koirani kanssa pitkiä kävelylenkkejä sumussa ja koirani löysi aina tien takaisin kotiin. En ole ajatellut lapsuuttani vuosiin. Muistan nyt, että puhuin puille, eläimille, pilville ja kaikille "mielikuvitusolennoille", joiden uskoin olevan todellisia."

"On mielenkiintoista, miten puhumme lapsuudestamme. Luuletko sen johtuvan siitä, että olemme puhuneet maa- ja eetterielementaalien kanssa?", Sandy kysyi. "Kenties teimme sitä lapsena ja olemme unohtaneet. Muistan, että ollessani pieni puhuin myös linnuille, nukille, kasveille ja ötököille. Tiesin, että kaikki olivat eläviä. Kun minusta tuli vanhempi, pidin sitä naurettavana ajatuksena. Nyt tiedän, että lapseni oli oikeassa."

Nauroimme kaikki kolme ja jatkoimme rupattelua siivotessamme alueen. "Mäkeä vähän ylöspäin on ihana järvi. Voitte puhdistautua siellä. Teidän täytyy kuitenkin kommunikoida ilma- ja vesielementaalien kanssa nähdäksenne tämän sumun läpi", sanoin valmistellen heitä seuraavaan haasteeseen.

Sandy puhuu:

Kuulin Lanternin joviaalin viestin, kun hän valmisteli meitä seuraavaan haasteeseemme. Onneksi edessä oleva polku ei ollut kovin jyrkkä, kun emme nähneet kovin kauas eteemme. Huomasin, että Jason oli vähän huolissaan ja tuntui suojelevan kovasti minua. Ymmärsin Lanternin aiemmasta viestistä, että olimme loukkaantuneempia, kuin luulimme. Olimme hyvin siunattuja, että meillä oli galaktiset ystävämme.

Olin juuri valmistautumassa laittamaan repun selkääni, kun Jason tuli luokseni ja halasi minua pitkään. "Minusta tuntuu, että eilinen ilta oli minun vikani. Olen hyvin pahoillani. Olisimme voineet loukkaantua erittäin pahasti."

"Kenties loukkaannuimme", sanoin, "mutta olemme nyt parantuneet. Yritän virittyä enemmän valokehooni. Voin tuntea lämpimän tuntemuksen sisälläni, mikä on hyvin erilainen kuin mikään, mitä olen koskaan kokenut."

"Minulla on ollut sama tunne. Mietin, mitä tapahtuu", Jason pohdiskeli.

Kun Jason vasta laittoi reppua selkäänsä, suutelin häntä ja vakuutin, että putoamisemme ei ollut hänen syytään. "Olemme tässä yhdessä", sanoin, kun suutelin häntä vielä uudestaan. "No niin, mennäänpä tästä sumusta tuohon järveen."

***

Lyhyt patikointi järvelle ei ollut lainkaan helppo. "Helpolla" polulla oli toisessa sivussa jyrkkä pudotus, joten meidän täytyi todella kiinnittää huomiota siihen, mitä maaelementaalit kertoivat meille polusta. Olen onnellinen, että ne olivat kanssani, koska väsyin nopeasti ja putoamisemme sattui edelleen kehossani. Mietin, miten pahasti olimme oikeasti loukkaantuneet, kun muistikuva putoamisestamme tuli mieleeni. Olin niin yllättynyt, että aloin menettää tasapainoni.

Sitten tapahtui jotain, mitä en voinut ymmärtää. Ikään kuin näkymätön käsi veti minut takaisin tasapainoon. Sitten kun olin taas keskuksessani, kuulin Lanternin nauravan sanoessaan: "Muista, että sinä ulotut kauas fyysisen itsesi ulkopuolelle."

"Mistä hän puhui?", Jason sanoi pehmeästi.

"Kerron sinulle myöhemmin. Muistata minua, kun 3D-muistini on hyvin hajamielinen."

Tällä kertaa kuulin Jasonin nauravan sanoessaan: "Joo, niin minunkin", mikä sai myös minut nauramaan.

Ikään kuin naurumme olisi selvittänyt tiemme ja käännyttyämme seuraavasta jyrkästä mutkasta, näimme loivan mäen, joka johti upealle järvelle. Jason ja minä juoksimme mäen alas, pudotimme reppumme, riisuimme likaiset vaatteemme ja hyppäsimme järveen. Etäältä kuulimme Lanternin lohduttavaa naurua.

Kun tunsin järven kirkkaan veden hyväilevän kehoani, aloin tuntea jonkin, jota luulin kalaksi, hierovan lempeästi jalkojani vasten. Ensin se oli vähän kiusallista, mutta sitten antauduin tunteelle ja muistin, että olin niiden kotonaan.

Rakastin niin veden tunnetta, että sukelsin ja avasin silmäni ja näin, ettei ollut mitään kalaa. Ihmeellisiä, seitinohuita olentoja kuitenkin virtasi vedessä. "Hei rakas ihminen", kuulin tietoisuudessani. "Olemme undiineja. Olemme viidennen ulottuvuuden vesielementaaleja."

Hypnotisoiduin niin niiden läsnäolosta, että minulta meni täysin taju siitä, missä olin tai miten kauas olin uinut. Kun tulin takaisin pintaan, olin menettänyt suuntavaistoni enkä nähnyt Jasonia tai Lanternia missään. Olin hyvä uimari, joten en pelännyt, mutta tiesin, että minun oli mentävä takaisin sinne, missä olin hypännyt järveen.

"Seuraa meitä", kuulin taas äänten kuiskaavan. Menin veden alle nähdäkseni niiden viittovan minua seuraamaan. Voisinko luottaa niihin? Pystyin näkemään vain ne, kun olin veden alla, mutta silloin en voinut nähdä rantaviivaa. Päätin pyörähtää selälleni ja katsoa kirkasta taivasta, missä oli harsomaisia pilviä.

Ajattelin juuri, että pilvien virtaavuus ja harsomaisuus muistutti minua sylfeistä, kun kuulin: "Hei ihminen. Olemme sylfejä. Olemme viidennen ulottuvuuden ilmaelementaaleja. Haluamme sinun tietävän, että voit luottaa undiiniystäviimme. Erotamme myös pilvemme näyttämään sinulle teitä ihmisystäviesi luo."

Sitten tapahtui mitä taianomaisin asia. Pilvet näyttivät jakautuvan niin, että ne näyttivät tiettyyn paikkaan kaukaisella rannalla. Miten olin voinut uida näin pitkälle? En ollut varma, selviytyisinkö takaisin sinne, kun en ollut uinut pitkään aikaan.

"Älä huolestu", kuulin undiinien ja sylfien puhuvan sydämeeni. "Olemme kertoneet ystävillesi, missä olet."

Minulla ei ollut muuta ratkaisua, kuin luottaa niihin, joten seurasin sylfien pilvipolkua, kun pääni oli veden pinnalla, ja undiineja kun se oli veden alla. Näytti siltä, että elementaalit antoivat minulle energiaa vai oliko se rakkautta? Kenties energia ja rakkaus ovat sama asia?

Olin niin uppoutunut omiin ajatuksiini, etten kuullut tai nähnyt pientä venettä, joka tuli minua kohti, ennen kuin kuulin Jasonin huutavan nimeäni. Jasonin ääni veti minut takaisin haaveilustani. Kun näin veneen, olin niin innostunut, että nielaisin vettä ja tahtomattani menin pinnan alle. Undiiniystäväni ympäröivät minut välittömästi ja lyhyen matkan päässä näin toisen undiiniryhmän opastavan Jasonia.

En tiennyt, että Jason osasi uida niin nopeasti, mutta hän oli kanssani sekunneissa ja veti minut pintaan. Lantern kurkotti pienestä veneestään ja auttoi minut ylös ja Jason kiipesi toiselta puolelta. Kun asetuin, kysyin Lanternilta: "Mistä sait veneen?"

Kirkkaan hymyn ja ystävällisen naurun kera hän sanoi: "Ilmensin sen."

***

Kun myöhemmin tuona iltana istuimme lämpimällä leiritulella siemaillen kahvia, Jason sanoi: "Luulin, että me auttaisimme elementaaleja, mutta kävikin ilmi, että ne ovat auttaneet meitä."

Pidimme tosiamme tiukasti ja katsoimme upeita tähtiä, jotka heijastuivat tyynestä järvestä. Tuolla hetkellä tiesimme, että emme ole yksin ja olemme yhtä Gaian kanssa ikuisesti!

Huomautus Suelta:

Yksi upeimmista asioista minulle on ollut uida vuorijärvissä, erityisesti pitkän patikoinnin jälkeen. Onneksi minulla ei ole ollut samoja haasteita kuin Sandyllä ja Jasonilla, mutta olen nähnyt tähtien heijastuvan tyyneen järveen. En koskaan unohda tuota näkymää. Minulle luonto on elävä olento. Toivon, että sinulla on samoin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

HYVÄÄ KESÄPÄIVÄNSEISAUSTA - MESTARIKSI TULEMINEN

Arcturuslaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
21.6.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakkaimmat ylösnousevat ihmisemme,

Me, Arcturuslaiset, haluamme ottaa kontaktin teihin tässä Gaian kesäpäiväseisaushetkessä 2014. Lähetämme tämän viestin jokaiselle teistä, jotta voitte jakaa sen toisten kanssa. Voitte helposti jakaa tämän viestin, koska ei ole todellisuudessa mitään erillisyyttä teidän ja sen välillä, mikä on tunnettu "toisina". "Toiset" on sana, mikä merkitsee, että ihmiset tai asiat ovat erillään teistä. Koska kaiken elämän ykseys on tulossa lisääntyvässä määrin selväksi nyt-hetkessänne, sana "toiset" kuolee sukupuuttoon.

Haluamme kertoa teille, että maadoittuneidemme eli ihmisten sisätasoilla tapahtuu monia muutoksia. Kun sallitte tietoisuutenne lisääntyvässä määrin laajentua aikaharhan yli, tunnette enemmän nämä muutokset päivittäin. Ne jotka ovat edelleen sidottuja aikaan, tuntevat luultavasti nämä muutokset ns. myöhemmin.

Ei tietenkään ole aikaa eikä "myöhemmin", paitsi kolmannen ulottuvuuden hologrammiprojektiossanne. Tämä hologrammiprojektio alkaa muuttaa muotoa, koska hyvin monet sen asukkaista laajentavat tietoisuutensa aikasidonnaisen hologrammin rajojen yli kokeakseen uuden todellisuuden, mikä perustuu totuuteen.

Tämä uusi todellisuus ei ole uusi. Tämä uusi todellisuus on ääretön, koska se värähtelee aika- ja paikkarajojen ulkopuolella. Olemme puhuneet paljon todellisesta maailmasta hologrammin ulkopuolella, mutta jotain emme ole kertoneet. Olemme vihjanneet monta kertaa siihen, minkä kohta jaamme, mutta ei ole ollut vielä nyt-hetki sen paljastamiseen. Tämän nyt-hetken merkitessä, että te ja ne joiden kanssa jaatte viestimme, ette vielä voineet kuvitella sitä, mitä kohta sanomme.

Älkää luulko, että tämä on järkyttävä uutinen. Itse asiassa olemme sanoneet tämän viestin monta kertaa. Erona on, että teidän nyt-hetkessänne useammat teistä pystyvät ymmärtämään viestimme ytimen, sen alempien kuvastusten sijasta.

Kuten olemme sanoneet myriadeissa tilanteissa, havaitsemanne todellisuus on se todellisuus, mitä elätte. Nyt-hetkessänne tapahtuu kaunis valosadonkorjuu. Jos voisitte nähdä maailmanne meidän perspektiivistämme, näkisitte ällistyttävän valoshow'n - hyvin samanlaisen kuin olette ehkä nähneet jossain konsertissa.

Hahmotamme Gaian eläväksi olennoksi, jossa on erilaisia valo- ja pimeyslaikkuja. Monta aionia Gaian keho oli ensisijaisesti pimeyttä, valoaikajanojen kera jotka levittäytyvä pimeys sammutti lopulta. Näemme nyt, että on enemmän ja enemmän laajentuvia valolaikkuja, jotka ovat täynnä ehdotonta rakkautta. Nämä moniulotteisen valon ja ehdottoman rakkauden keskukset vapauttavat eksponentiaalisesti asukkaitaan kolmannen ulottuvuuden harhasta. Mikä tärkeintä, nämä alueet laajentuvat.

Pimeät laikut joista tulee aina vain pienempiä, muunnetaan hitaasti tai nopeasti valoksi. Kuten heränneet ihmisemme tietävät, pelkopimeys voidaan muuntaa vain ehdottoman rakkauden valolla. Pimeyden voimat ovat jatkaneet pelkokampanjoitaan ja luovat mahdollisimman monia pelottavia selkkauksia, mutta kasvava ihmisenemmistö kieltäytyy osallistumasta tuohon todellisuusversioon.

Koska kolmannen ulottuvuuden maapallo on hologrammi, kaikki - mukaan luettuna eläimet ja kaikki Gaian olennot - voivat päättää osallistua tämän hologrammin muuttamiseen. Olette kaikki Gaian 3D-todellisuuden ohjelmoijia. Pitkän Kali Yugan aikana maapallo oli kauimpana multiversumin suoran valon kultaisesta ajasta. Näin ollen pimeys oli ohjelmoija.

Kuitenkin nyt Gaia on kultaisessa ajassaan, missä maapallo on suorassa linjassa multiversumin valon kanssa. Siksi teillä kaikilla - eli kaikilla olennoilla maan päällä - on pääsy tähän korkeampaan valoon, jos päätätte ottaa vastaan sen. Ennen kuin olitte kultaisessa ajassa, teidän täytyi etsiä valoa, minkä pimeys usein piilotti.

Nyt-hetkessänne vuonna 2014 ja sen yli, olette suorassa linjassa tämän äärettömän moniulotteisen valovirran kanssa, mikä on ehdottoman rakkauden läpitunkemaa. Rakkaat ihmiset ja ylösnousevat olennot, olette eläneet monta vuotta Kali Yugan pimeimmässä ajassa ja vain muutaman vuoden kultaisessa valoajassa. Kuitenkin tämä valo mitä virtaa multiversumin ykseydestä, muuntaa ensimmäisenä peräkkäisajan harhan.

Monet teistä roikkuvat kiinni aikaharhassa niin kauan kuin mahdollista, koska siitä on tullut tapa, minkä mukaan olette järjestäneet elämänne monta inkarnaatiota. Toisaalta havaitsemme, että jotkut teistä alkavat päästää irti tästä aikaharhasta ja antautua moniulotteisen ITSENNE korkeampien ulottuvuuksien ilmaisuille.

Näemme myös, miten vaarallista tämä voi olla maa-astiallenne. Jos leijutte ajan ulkopuolelle ajaessanne autoa, ylittäessänne katua tai tehdessänne ruokaa liedellä, voitte vahingoittaa maa-astiaanne. Siksi ehdotamme, että otatte päivänne aikana tiettyjä "aikoja", jolloin voitte asettaa maa-astianne turvallisesti tuoliin ja antaa ITSENNE käydä todellisessa Kodissanne.

Tämä aika on kuin lapselle leikkiajan antamista, jotta hän voi olla kärsivällinen kolmannen ulottuvuuden velvollisuuksien ja toimien aikana. Meidän perspektiivistämme vaikutatte kuin kilpahevosilta, jotka odottavat portilla kellon ääntä, jotta ne voivat juosta niin nopeasti kuin pystyvät.

Haluatte "juosta Kotiin", mutta Äiti Gaia tarvitsee kasvavaa valoanne, jotta sekin voi palata Kotiin. Tiedämme, että pyydämme teiltä paljon. Olette kuitenkin henkilökohtaisen ylösnousemuksen partaalla, koska hallitsette suuren osan fyysisestä elämästänne. Siksi ylösnousevat ihmiset ovat usein melko tyytyväisiä omaan elämäänsä.

Muistakaa rakkaat ihmisemme, ettei ylösnousemuksessa ole kyse pakenemisesta. Ylösnousemus on tehtävä, mihin ilmoittauduitte vapaaehtoiseksi ennen tätä inkarnaatiota. Kyllä, eivät kaikki ihmiset tulleet vapaaehtoiseksi tähän tehtävään, mutta jos luet tätä viestiä, olet luultavasti näiden vapaaehtoisten joukossa.

Ylösnousemusprosessinne elintärkeä komponentti on muistaa, että te olette oman todellisuutenne luoja. Siksi ennen tämän tehtävän hyväksymistä, ohjelmoitte kaiken, mitä on tapahtunut nykyelämänne hologrammiohjelmassa. Tunnemme yhteisvastarintanne viestimme tätä osaa kohtaan, mutta muistutamme teille, että ohjelmoitte myös myriadeja rinnakkaisia ja vaihtoehtoisia todellisuuksia.

Siksi elämänne joka tapahtumalle on aina vaihtoehtoja. Lisäksi ihmisperspektiivistänne kuolema on tragedia, mikä aiheuttaa suurta surua ja menetystä. Kuitenkin moniulotteisen ITSENNE perspektiivistä kuolema on pelkästään poistumista hologrammista.

Tämä kuoleman suora kohtaaminen on syvällinen vihkimys, mikä pakottaa teidät katsomaan syvälle elämäänne ja päättämään, mikä on todella tärkeää ja mikä on vain kolmannen ulottuvuuden häiriötekijä tehtävällenne. Itse asiassa, monet teistä ovat ohjelmoineet tämän kuoleman kohtaamisen loppuvihkimyksen hologrammielämäänsä.

Vapautuminen pelottavasta kuolemanharhasta auttaa teitä kovasti "nollaamaan" elämänne laajentuneeseen tietoisuuteen henkilökohtaisesta ja planetaarisesta ylösnousemuksesta. Monia kuoleman lähikokemuksia on kerrottu internetissä paljastamaan, että kuolema on perimmiltään harhaa.

Kolmas ulottuvuus opettaa teille, että kuolema on vihollisenne ja teidän on oltava vahvin selviytyäksenne. Tuo viesti on pääasiassa kuitenkin pimeyslaikuissa. Sitten kun valtaosa jonkun alueen porukasta palaa korkeampaan tietoisuustaajuuteensa, he alkavat oivaltaa, että kolmannen ulottuvuuden elämä on harhaa ja se elämä mitä he haluavat kokea, on todellisuudessa korkeammissa ulottuvuuksissa.

Kun muistatte lisääntyvässä määrin, että teillä on kontrolli ajatuksiinne ja tunteisiinne, palaatte energiakenttänne mestariksi. Tämä mestaruus muistuttaa teille, että olette kolmannen ulottuvuuden elämänne luoja. Oivallatte myös, että olette olemassa myriadeissa taajuuksissa. Siksi päätätte pysyä jatkuvassa yhteydessä korkeampiin ilmaisuihinne.

Ne jotka tuntevat jääneensä pimeiden alueiden vangiksi, tuntevat erittäin vaikeaksi herätä ITSELLEEN. Näin ollen kehotamme kovasti niitä mestareita, jotka auttavat Gaiaa, selvittämään näitä pimeitä laikkuja. Kun teistä tulee oman energianne mestari, oivaltakaa myös, että kaikki elämä on yhtä tärkeää.

Kolmannen ulottuvuuden hologrammiprojektiossa on helppoa uskoa, että vain ihmiset ovat tärkeitä ja ne myriadit muut elämänmuodot, jotka jakavat planeettanne, ovat alapuolellanne. Totuus on, että maapallo voisi helposti selviytyä - ja itse asiassa menestyä paljon paremmin - jos ihmiskunta lähtisi. Kuitenkin ilman "merkityksettömiä" hyönteisiä Gaian koko ekosysteemi voisi romahtaa.

Ihmistemme on tärkeää muistaa, että he eivät ole millään tavalla parempia kuin Gaian valtavan ekosysteemin muut osat. Olemme varmoja, että tätä viestiä lukevat tietävät, että ihmiskunta on aiheuttanut suurta vahinkoa kotiplaneetalleen ja saattanut Gaian tuhoutumisen partaalle useammin, kuin rajoittunut historianne paljastaa. Siksi muistutamme teille ennen kaikkea, että kaikki elämä Gaian keholla on elintärkeää ja pyhää.

Suuren moniulotteisen ITSENNE rakkaat ihmisilmaisut, kulkekaa pehmeästi äitinne keholla. Lähettäkää hänelle ehdotonta rakkauttanne jokaisella hengenvedollanne. Muistakaa, että nykyinen fyysinen inkarnaationne mikä vaikuttaa tärkeältä teille, on pelkkä murto-osa ITSESTÄNNE ja vähemmän kuin millisekunti Gaian "ajasta".

Kun siirrytte aikaharharajojen ulkopuolelle, siirrytte myös yli harhakuvista, joita olette pitäneet totuutena myriadeja inkarnaatioita. Sitten kun teistä tulee tietoinen siitä totuudesta, mitä maan päällä on oikeasti tapahtunut, on suuri houkutus tuntea pelkoa, vihaa ja surua tai tuomita.

Nuo tunteet alentavat kuitenkin taajuutenne tietoisuustilaan, missä tuette itse asiassa omaa pelkopohjaista energiaenne siihen samaan pelkoon, vihaan, suruun ja tuomitsemiseen, mitä inhoatte toisissa. Muistakaa, että tietoisuustaajuutenne kalibroi havaintotaajuutenne ja elätte tietoisesti siinä todellisuudessa, minkä tietoisesti havaitsette.

Ylösnousemus tapahtuu tietoisuudessanne niin, että havaintonne voivat laajentua pitkälle maa-astianne kolmannen ulottuvuuden todellisuuden yli. Kun jatkatte ylösnousemusprosessianne, siirrytte pois linjasta maan kolmannen ulottuvuuden hologrammiprojektion kanssa ja linjaan Gaian todellisen planeetta-ITSEN kanssa viidennessä ulottuvuudessa ja sen yli.

Kaikilla teillä - myös niillä jotka ovat nyt eksyneet pimeyteen - on ollut muissa ylösnousemuselämissänne ylösnousemuskokemuksia. Ylösnousemus ei tee teistä pyhimystä. Ylösnousemus merkitsee pelkästään, että olette palauttaneet tietoisuutenne moniulotteisen ITSENNE taajuuksiin ja se värähtelee kolmannen/neljännen ulottuvuuden harhakuvien yläpuolella.

Se on hyvin erilaista nykyaikajanallanne, mihin olette kaikki valmistautunet monissa inkarnaatioissa, että maapallon kolmannen/neljännen ulottuvuuden hologrammiprojektio sulkeutuu. Gaia ja kaikki sen asukkaat palaavat todelliseen moniulotteiseen ITSEENSÄ. Niiden jotka haluavat ottaa fyysisen muodon opiskellakseen syyn ja seurauksen planeettakoulussa, täytyy "kirjautua" eri planeetalle.

Ne ihmiset jotka eivät tunne olevansa valmiita syyn ja seurauksen oppituntien osalta, vaihtavat vain Gaian hologrammiprojektiosta toisen planeetan hologrammiprojektioon saattaakseen loppuun koulutuksensa. Mikään ulkopuolinen lähde ei tuomitse näitä ihmisiä, koska "ulkoinen lähde" on kolmannen ulottuvuuden harhakäsite. Itse asiassa myös "tuomitseminen" on kolmannen ulottuvuuden harhaa.

Tuntiessaan olevansa edelleen kolmannen ulottuvuuden harhan vanki, yksilö ei pysty ymmärtämään sitä, minkä juuri jaoimme. Jos se "muna" joka sulkee sisäänsä heidän sikiöitsensä, rikkoutuu ja he ilmestyvät uuteen todellisuusversioon, he kysyvät kuitenkin, ovatko Arcturuslaiset ja/tai viestimme totta.

Tämä oman maailmansa kyseenlaistamisen aloittaminen avaa heidän mielessään ikkunan, mikä sallii jatkuvasti laajentuvan valon säteillä heidän tietoisuuteensa. Lopuksi muistutamme teitä vetämään kaiken huomionne pois siitä, mitä ette halua ilmentää, samalla kun tunnistatte ne jokapäiväiset ihmeet, jotka lisääntyvässä määrin siunaavat elämäänne, ja lähetätte niille kiitollisuutta.

Olkaa siunattuja, rakkaat ylösnousevat ihmisemme. Pidämme valot päällä odottaessamme paluutanne.

Arcturuslaiset

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.