Sieluntoverit - Ystäviä elämänpolulle

SUHTEET HENKISELLÄ POLULLA – OSA 1: LOHTU, SIELUKASVU JA TUOMITSEMINEN

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
27.4.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yksi tavallisin aihe josta blogiani lukevat lähettävät minulle postia, on jokin muunnelma kysymyksestä: "Olen henkisellä polulla, ja se vaikuttaa lähimpiin suhteisiini. Miten navigoin tätä tietoisesti?" Vastauksena näihin kysymyksiin julkaisen sarjan blogeja aiheesta "suhteet henkisellä polulla".

Suurimman osan elämääni olen arvostanut helppoja suhteita. Nimittäin niitä, joissa joku sanoo loppuun lauseesi, ennakoi ja tyydyttää tarpeesi, ennen kuin sinulla on niitä, on kanssasi rauhassa ja sanattomasti, koska ei ole mitään "prosessoitavaa", ja antaa sinulle lohtua. Näillä ihmisillä on harvoin ristiriitaa kanssasi. He antavat sinulle vahvistusta ja arvostavat sinua. He ovat taustatukenasi. He tekevät kaikkensa välttääkseen loukkaamasta sinua. He säilyttävät oman kuvan itsestäsi tai jopa kohottavat sitä. He muistavat syntymäpäiväsi ja tuovat sinulle keittoa, kun olet sairas. Sinusta tuntuu, että lepäät höyhenpesässä, kun he tulevat huoneeseen. On vain helppoa olla heidän kanssaan.

Arvostan edelleen tällaisia suhteita – syvästi. Itse asiassa minusta tulee melkein nostalginen tuollaisista suhteista. Kuitenkin tällaisella suhteella on mahdollinen varjopuoli. Valitessamme ihmisiä, jotka vahvistavat omakuvaamme, saatamme etsiä ulkopuoleltamme todistetta arvokkuudestamme, eheydestämme ja riittävyydestämme.

Kyllä, olemme heimo-olentoja ja tarvitsemme toisiamme. Mutta tarvitsemme myös peilejä, jotka ovat valmiita heijastamaan meille sokeita pisteitä, jotka usein määräävät käyttäytymistämme tiedostamatta. Nämä rajoittavat uskomukset ja itseä sabotoiva käyttäytyminen jotka perimme lapsuudessa, saavat ehkä meidät luomaan oman kärsimyksemme – uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tarvitsemme ihmisiä, jotka rakastavat meitä riittävästi sanoakseen: "Voitko nähdä, miten luot taas yhden sydämen särkymisen toisen rakastajan kanssa, joka luultavasti pettää sinua?" Tai "Voitko nähdä, miten pomosi kohtelee sinua samalla tavalla, kuin isäsi kohteli – ja annat hänen tehdä sen?" Nuo jotka ovat tarpeeksi rohkeita auttamaan meitä rakkaudella näkemään sokeat pisteemme, ovat kultahippuja, vaikka nuo suhteet eivät ehkä aina tunnu lämpimiltä ja pehmeiltä puputohveleilta.

Tietoisesta suhteesta tuomitsemiseen

Lisääntyvässä määrin suhteeni ovat nyt peilejä, jotka auttavat minua näkemään sen, mikä minun on vaikea nähdä yksin. Jos ärsyynnyn, on hyvä mahdollisuus, että se johtuu siitä, että näen rakastamassani ihmisessä jotain, mikä on kielletty varjo-osani. Jos olen taipuvainen tuomitsemaan, minun on parempi osoittaa tuolla sormella itseäni ja omistaa, että saatan olla itse juuri se asia, jonka tuomitsisin. Byron Katie sanoi: "Kukaan ei voi loukata minua. Se on minun tehtäväni." Hän sanoi myös: "Jos ajattelen, että sinä olet ongelmani, olen hullu." Saan viisautta tästä perspektiivistä, joka kehottaa meitä omistamaan oman osamme ristiriidassa, kuten kuvasin tässä. Tämä ajattelutapa vie meidät pois uhritarinastamme ja kehottaa kysymään henkisesti, miksi ärsyynnymme.

Mutta mielestäni voimme viedä tuon perspektiivin liian pitkälle. Kenties joskus ihmiset vain tekevät julmia tai loukkaavia asioita, ja on tarkoituksenmukaista olla vihainen ja loukkaantunut. Tuo loukkaus on kuin kipu, jota tunnet koskettaessasi kuumaa liettä. Loukkaus sanoo: "Ole varovainen tämän ihmisen lähellä. Tämä ihminen ei ehkä ole luotettava. Sinun ehkä täytyy pitää etäisyyttä – tai käyttää pannulappuja."

En osta sitä new age –jargonia, joka sanoo, että kaikki asiat jotka laukaisevat tunteemme, heijastavat omaa varjoamme, ja kaikki tuomitseminen täytyy poistaa. Olemme ihmisiä. Jos joku vie viidakkoveitsen lapselle, tuomitsemme. Jos paras ystäväsi makaa rakastajasi kanssa, saatat ymmärtää, mitä tapahtui, miten se tapahtui, ja saatat jopa tuntea myötätuntoa niitä kohtaan, jotka pettivät sinua, mutta ainakin jonkin aikaa luultavasti tuomitset. Tuomitsemisen tuomitseminen näyttää haaskatulta energialta. Kenties kehotuksena on tutkia tuomitsemista, olla tietoinen, että tuomitset, tuntea kokonaan se, mitä tunnet, ja välttää houkutusta käyttää tuomitsemattomuuden henkistä periaatetta jonkinlaisena henkisenä ohitustienä.

Kyseenalaista tuomitseminen, omista oma osuutesi siinä ja tee tarkoituksenmukaisia päätöksiä inspiroiduista teoista ja rajoista. Päästä sitten irti. Katkeruudesta kiinnipitäminen myrkyttää. Anteeksianto on lääke, jota sielu tarvitsee, mutta ennenaikainen anteeksianto on taas yksi henkinen ohitustie. Ensinnäkin sinun täytyy tuntea se, mitä tunnet – kokonaan. Aito anteeksianto tulee omana aikanaan, kun se on valmis, kun rakkaus pyyhkäisee läpi ja korvaa katkeruuden, vihan, loukkauksen ja tuomitsemisen. En usko, että tätä prosessia voi kiirehtiä. Ei voi vain avata sydäntään ja kutsua sitä sisään.

Sydänpanssarin uudelleentarkastelu

Kenties osa elämistä ja rakastamista tietoisessa suhteessa on kyky käsitellä lempeästi omia ja rakkaidemme haavoja. Maja Apolonia Rodé puolustaa myötätuntoisesti ja valaistuneesti niitä persoonallisuuden suojelevia osia, jotka auttavat meitä selviytymään. (Hän on myös yksi niistä ihmisistä, joiden luotan sekä kannattelevan minua, kun tarvitsen lohtua, että kasvattavan minua, kun tarvitse potkun persuuksille.) Maja kirjoittaa:

"Olin tehnyt yhtenä päivänä erään terapeutin avustuksella sisäistä työtä, jossa oli kyse jonkin nuoremman itseni kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Kun seuraavana aamuna kirjoitin hiljaa, mieleeni juolahti, että päästin irti suojakerroksesta sydämeni ympärillä. Ja tuossa irtipäästämisprosessissa sanottiin kuin hyvästi henkioppaalle, joka oli tullut auttamaan minua, kun koin lapsena trauman, jossa en saanut suojaa tai tukea aikuisilta ympärilläni. Kukaan ei puolustanut minua, kun tarvitsin sitä.

"Tuo opas oli jäänyt suojelemaan tuota viattomuutta 3-vuotiaasta saakka. Kun se lähti, se oli, kuin olisi sanonut hyvästi vanhalle ystävälle, joka oli tukenut ja rakastanut minua koko elämäni – kyyneleet silmissä ja syvää kiitollisuutta tuntien erotessa. Tuo opas oli sitoutunut olemaan siinä, kunnes olin todella kykenevä puolustamaan tätä viatonta osaani. Ja tuohon hetkeen saakka en ollut kyennyt. En ollut kyennyt kannattelemaan viattomuuttani ja aitouttani niin syvästi siihen mennessä.

"Arvostin tuossa kokemuksessa sitä syvenevää tiedostamista, että se minkä olemme ehkä nimittäneet "egosuojeluksi", on itse asiassa rakkausliike. Näin tuon suojakerroksen olentona/oppaana, ja vaikka oli vienyt energiaa isännöidä tuota opasta keho-mielessäni, se teki tärkeää palvelua minulle. Oli myös kaunista nähdä, että tuosta suojasta voitiin päästää irti vasta sitten, kun pystyin täysin kunnioittamaan ja puolustamaan tuota osaani. Se oli tuon olennon rakastavaa sitoutumista – antaa itsensä palvelukseen, kunnes pystyin tekemään tuon palveluksen itselleni. Sain nähdä, että mitä tahansa sisäistä suojelua tai puolustautumista onkin, se suojelee jotain syvää ja aitoa, joka minun täytyy hyväksyä, jota minun täytyy kunnioittaa ja josta minun täytyy huolehtia kunnolla sisälläni. Siihen saakka kunnes pystyn kunnioittamaan tuota osani ja hyväksymään sen, se pysyy tiedostamattomana."

Rakkauden määritelmä

Uusi rakkausmääritelmäni sisältää sekä sielukasvun että turvapaikan. "Rakkaudella on rohkeutta työntää sielukasvun rajoja itsessä ja toisessa ja samalla lohduttaa pelästynyttä ja järkyttynyttä lasta, jotta se tuntee olonsa riittävän turvalliseksi laskeakseen panssarinsa." Kutsutaanpa rakkaamme auttamaan meitä kasvamisessa niin paljon, mihin olemme valmis. Tehdään sama niille, joita rakastamme. Mutta meidän täytyy muistaa, kuten Rachel Naomi Remen sanoo: "Ruusunnuppua ei voi pakottaa puhkeamaan hakkaamalla sitä vasaralla." Jos meidät työnnetään liian pitkälle varjojemme tuskaan, siunattakoon meitä lohdulla ja hoivalla. Teemme kaikki parhaan voitavamme."

Rumi kirjoittaa: "Tehtäväsi ei ole etsiä rakkautta, vaan etsiä sisältäsi kaikki esteet, joita olet rakentanut sitä vastaan."

Olkaamme kaikki riittävän rohkeita jättääksemme sydämen vartioimatta oikeiden ihmisten kanssa, käyttäksemme erottelukykyä, jotta voimme suojella sisäistä lasta, joka pelkää liikaa ollakseen paljaana, ottaaksemme riskejä, jotka räjäyttävät sydämen auki niillä, jotka ovat ansainneet sisäänpääsyn haavoittuvimpiin paikkoihimme, ja kutsuaksemme kaikkia suhteitamme – myös haastavimpia – portaaleiksi heräämiseen, jotka murtavat meidät auki ja puhdistavat meistä kaiken, mikä ei ole rakkautta.

Rakkautta,

Lissa Rankin

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

SUHTEET HENKISELLÄ POLULLA – OSA 2: ODOTUKSET, LÄHEISYYS, VAPAUS JA LUOTTAMUS

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
3.5.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

"Suhteet henkisellä polulla" –sarjan ensimmäisessä osassa tutkimme lohtua, sielukasvua, tuomitsemista ja sitä, miten arkojen kohtiemme täytyy tuntea olevansa turvassa, jotta sydän voi avautua täysin. Tämän päivän blogissa sukellamme mehukkaalle alueelle ja puhumme odotuksista, läheisyyden ja vapauden välisestä rajasta ja luottamuksen anatomiasta. Aloitetaanpa elefantilla huoneessa – odotuksilla.

Joskus kyllästyn niihin neuvoihin, että jos vain voisin päästää irti kaikista odotuksista ihmisten suhteen, olisin rauhassa. Tämä kuulostaa upealta teoriassa, mutta kuitenkin käytännössä se toimii vain silloin, kun olen tietyssä kohonneen tietoisuuden ei-pysyvässä tilassa. Sitten kun henkiset korkeudet haihtuvat, kuten väistämättä tapahtuu, olen taas kerran vaarassa loukkaantua ja pettyä, kun toiveeni ja haluni eivät täyty. Mutta minun on kysyttävä, onko meidän oikeasti tarkoitus luopua kaikista odotuksista. Miten tiedämme, voimmeko luottaa, ellemme laita sydäntämme peliin, ota riskejä, toivo, että joku ilmestyy, ja sitten rakenna luottamusta, kun näin tapahtuu? Tietysti jos en odota mitään jostakusta, en voi pettyä. Jos tavoitteeni on välttää pettymys, tämä saattaisi olla viisasta. Mutta en myöskään voi luottaa tuohon ihmiseen tarvittaessa. Shakespeare sanoo: "Odotukset ovat kaikkien sydänsärkyjen ydin." Mutta kun uskallamme ilmaista toiveita ja ne täytetään tai jopa ylitetään, eikö se ole kaiken luottamuksen ydin? Eikö todellinen läheisyys asu tässä?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän arvossa ihmisiä, jotka ovat siinä – niitä jotka näyttävät toteen rakastavan toiminnan, niitä jotka ovat johdonmukaisia uskollisuudessaan ja rakkaudessaan. En arvostanut näitä ihmisiä yhtä paljon nuorempana. Minut vietteli karisma, lahjakkuus, älykkyys, kauneus tai julkisuus. Nykyään arvostan niitä hiljaa uskollisia, jotka eivät näytä koskaan hyväksyvän tai paheksuvan minua, jotka vain ilmestyvät jatkuvasti juhlimaan elämän voittoja, antamaan lohtua elämän tragedioissa, jakamaan teehetken täysikuun aikaan ja haaveilemaan kanssani. Haluan voida odottaa sitä muutamalta tarkkaan valitulta sisäpiirin ihmiseltä. Haluan toisten odottavan sitä minulta. Emme tietenkään saa siitä koskaan täydellistä, tästä rakkaus-asiasta. Epäonnistumme, epäonnistumme uudestaan ja epäonnistumme paremmin. Mutta eikö ole ok odottaa, että silloin kun olet vereslihalla ja otat riskin pyytää rakkautta, niin ne jotka ovat lähimpänä sinua, yrittävät pitää ojennetusta kädestäsi? Eikö ole ok odottaa, että luottamusta ei petetä, että ne jotka päästät lähimmäs, suojelevat haavoittuvuuttasi ja samalla auttavat myös kasvamaan tunnelaukaisijoidemme yli?

Odotukset isolla O:lla

Vastauksena johonkin mitä kirjoitin Facebookiin, Sally Wallach kirjoitti:

"Olen melkein 20 vuotta vanhempi kuin sinä, joten tarjoan joitain ajatuksia. On odotuksia, ja sitten on Odotuksia. Sinulla on oikeus odottaa, että sinua kohdellaan kunnioittavasti. Tällä tarkoitan, ettei sinun tarvitse antaa kenenkään ajaa hevosella ylitsesi. Mutta voit ojentaa kätesi rakkauden ja haavoittuvuuden kera odottamatta, että siitä otetaan kiinni ja siitä pidetään uskollisesti. Jotkut ihmiset pystyvät siihen, mutta jotkut eivät onnistu minkäänlaiseen uskollisuuteen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tietoisempi olen hetkistäni, jolloin jään uupumaan parhaasta itsestäni, ja sitä enemmän pystyn ymmärtämään, että kaikilla on sankaruuden ja roistomaisuuden aikoja. Toivon, että omat roistomaiset aikani ovat suurimmalta osin nyt takana, mutta ei koskaan tiedä. Tiedän kuitenkin, että pystyn olemaan – ja haluan olla – siinä vaatimatta vastavuoroisuutta."

Rakastan tätä. Hyvin lempeää, hyvin myötätuntoista sekä itsellemme että toisille.

Kenties kyse on oikeasti semantiikasta. Kenties meidän on tarkoitus toivoa, muttei odottaa.

Kenties toivo pitää sydämen kipinän elossa, kun taas odotukset ovat vain harkittua paheksuntaa.

Kun opimme ilmaisemaan toiveemme tästä laajentuvasta, haavoittuvasta ja sydänkeskeisestä paikasta, opetamme ihmisille, mitä sydämemme kaipaa, ja annamme heillä tilaisuuden olla siinä. Sitten meillä on tilaisuus antaa sama lahja vastineeksi. Läheisyys on sivutuote.

Luottamuksen anatomia

Kirjassaan Rising Strong ja Oprahin Super Soul Sundayssa, Brené Brown kuvaa luottamuksen anatomiaa kirjainyhdistelmällä BRAVING (suom. huom. voi merkitä esim. rohkeaa kohtaamista, uhmaamista). Minusta tämä on hyödyllinen työkalu, kun arvioin, miten luotettava olen suhteissa toisiin. Se on myös hyvä erottelukykytyökalu, joka auttaa minua tietämään, kenet päästän sisimmän sydämeni pyhäkköön saakka.

B – rajat. Kunnioitat rajojani, ja kun ei ole selvää, mikä on ok ja mikä ei, kysyt. Olet valmis sanomaan "ei".

R – luotettavuus. Teet, mitä sanot tekeväsi. Työssä tämä merkitsee pysymistä tietoisena kompetenssistaan ja rajoituksistaan, jottet lupaa liikoja ja pystyt täytymään sitoumuksesi ja tasapainottamaan kilpailevat prioriteetit.

A – vastuu. Omistat virheesi, annat anteeksi ja teet parannuksia.

V – kassaholvi. Et jaa informaatiota tai kokemuksia, joiden jakaminen ei ole sinun tehtäväsi. Minun täytyy tietää, että luottamukseni säilytetään etkä jaa kanssani ihmisistä informaatiota, jonka pitäisi olla luottamuksellista.

I – tinkimättömyys. Valitset rohkeuden ennen mukavuutta. Valitset sen, mikä on oikein sinulle, ennen sitä, mikä on hauskaa, nopeaa tai helppoa. Ja toteutat omia arvojasi, etkä vain sano niitä.

N – tuomitsemattomuus. Minä voin pyytää, mitä tarvitsen, ja sinä voit pyytää, mitä tarvitset. Voimme puhua tuomitsematta siitä, miltä meistä tuntuu.

G- avokätisyys. Annat mahdollisimman avokätisen tulkinnan toisten aikomuksille, sanoille ja toimille.

Tuntuuko sinusta tarpeeksi turvalliselta olla BRAVE (suom. huom. rohkea)?

Kun luet BRAVINGIN läpi, miltä sinusta tuntuu? Jos tarkastelet tätä itsellesi myötätuntoisena ja käytät sitä merkkinä siitä, millainen olet suhteissa, oletko luottamuksen arvoinen? Kun käytät sitä lempeästi erottelutyökaluna ja arvioit ihmisiä sisäpiirissäsi, teetkö hyviä valintoja niissä, jotka päästät luottamuspiiriisi?

Tämä työkalun jakaminen toisten kanssa voi avata oven merkitykselliseen keskusteluun. Jos vain sanot jollekin: "En luota sinuun", saat hänet puolustautumaan, hämmentymään ja tuntemaan avuttomuutta. Mutta jos pystyt olemaan yksityiskohtainen: "En tunne turvaa, kun jaat sisimpiä salaisuuksiani toisten kanssa", annat rakkaillesi tavan rakentaa luottamusta kanssasi ja näyttää se toteen. Lopulta voimme luottaa, että ihmiset ovat, keitä ovat. Mitä enemmän voimme vain olla sen kanssa odottamatta erilaista, sitä enemmän voimme olla avoimessa totuudessa suhteissamme ja rentoutua rakkauteen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

SUHTEET HENKISELLÄ POLULLA – OSA 3: RAKKAUSTASO

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
27.5.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Suurimman osan elämääni rakkaus on sopinut laatikoihin. Oli perherakkaus, sellainen jota oli äitiään tai isäänsä tai lastaan kohtaan. Oli romanttinen rakkaus, sielukumppanin tai rakastajan rakkaus. Oli rakkaus eläimiä kohtaan, sellainen puhdas ja omistautunut rakkaus jota voi tuntea lemmikkiään kohtaan. Rakkaus sopi kivasti määriteltyihin lokeroihin vielä 8 vuotta sitten. Silloin aloin kokea rakkautta tavoilla, joita en pystynyt oikein selittämään. Se alkoi kokemuksilla luonnossa. Tuijotin vesiputousta, ja sitten pam! Sydän räjähti perhosista, ja olin tuo vesiputous ja rakastelin sen kanssa niin, kuin olisin juuri rakastunut. Kyynelet virtasivat poskia pitkin ja tunsin itseni niin paljaaksi, että tuskin kestin sitä. Tai kutsuin gepardia tai tapasin gepardin safarilla Afrikassa ja sydämeni murtui auki, kuin olisin ollut juuri sydänleikkauksessa. Rakkautta syöksyi minusta ja lävitseni, ja rakastin noita valaita tai tuota gepardia enemmän, kuin olin rakastanut mitään koko elämässäni. Koko kehoni kihisi rakkautta, värähtelevää lempeyttä joka ilmestyi sydänpyhäköstäni.

Mieleni ei tiennyt, mitä ajatella siitä.

Sitten sitä alkoi tapahtua ihmisten kanssa, joita en ollut tavannut koskaan. Tapasin vieraan ihmisen, tuijotin häntä silmiin ja pam! Sydämeni "sai sähköä" ja räjähti auki, ja se hämmensi minua. Mieli tuli mukaan. Olenko rakastunut tähän henkilöön? Odota, mutta se on nainen, joka juuri räjäytti sydämeni auki. Olenko lesbo? Odota, se on naimisissa oleva mies, joka juuri räjäytti sydämeni auki. Olenko kodin rikkoja? Se on homomies, joka juuri räjäytti sydämeni auki. Onko minusta tarkoitus tulla hänen ensimmäinen naispuolinen rakastajattarensa? Hämmentävää!

Sitten sitä alkoi tapahtua potilaideni kanssa. Olimme arkaluontoisessa keskustelussa ja menimme hyvin henkilökohtaiselle, psyykkis-henkiselle alueelle osana parantumisprosessia, ja pum! Sydän räjähtää auki meillä kummallakin, ja yhtäkkiä jollain jolla pitäisi olla parantumaton sairaus, jollain jolla kaikki lääketieteelliset hoidot ovat epäonnistuneet, tapahtuu spontaani remissio ja sairaus häviää. Mitä hemmettiä se on? Nyt en enää ota potilaita, mutta tämä ilmiö tapahtuu joskus, kun opetan työpajoissa tai työskentelen kahden kesken mentoroitavien asiakkaideni kanssa. Mitä tapahtuu? Mitä se merkitsee?

Rakkaus voi olla hämmentävää

Vasta hiljattain olen oivaltanut, että nämä kokemukset tapahtuvat toisille ihmisille samaan aikaan kuin minulle. Joskus kun tunnen sydämeni räjähtävän auki, toinen ihminen kokee saman asian. Nainen jonka tapasin juuri, tuntee sydämensä räjähtävän auki, ja hän ihmettelee, onko hän lesbo. Naimisissa oleva mies ja homomies ovat hämmentyneitä tästä sydämen avautumiskokemuksesta, jonka he tuntevat kanssani. Asiakas jolle tapahtui juuri spontaani remissio, ajattelee "mitä vittua?" Työpajan ihminen on täynnä kysymysmerkkejä. Tämä rakkaus ei sovi perherakkauden tai romanttisen rakkauden tai lemmikkirakkauden kategoriaan. Mutta se on silti rakkautta, rakkautta joka saattaa olla syvempää kuin rakkaus vanhempaa tai rakastajaa kohtaan. Mitä se on? Mitä teemme sen kanssa?

Rakkaustaso

Puhuin tästä erään ystäväni kanssa, ja käytin sanaa "evoluutiorakkaus", koska en tiennyt, miksi kutsua sitä. Hän pyysi minua selittämään, mitä tarkoitin "evoluutiorakkaudella", joten yritin säälittävästi tulkita sanoinkuvaamattoman asian sanoiksi.

Sydän räjähtää auki ja rinta on täynnä perhosia ja tuntee niin ihastuttavan lempeyssyöksyn, että tuntuu melkein epämukavan paljaalta ja haavoittuvalta. Rakkautta vuotaa ulos, mutta se ei satu, koska vielä enemmän rakkautta tulvii sisään jostain näkymättömästä Lähteestä, joten tiedät, ettei sinulta lopu koskaan tällainen rakkaus. On ääretön varasto, ja se täyttää sinua kuin suihkulähde, joka suihkuaa sinusta niin nopeasti, että pystyt tuskin hengittämään. Kun tämä tapahtuu, rajat sinun ja rakastamasi olennon väliltä alkavat hävitä. Kalvo joka erottaa teidät, alkaa kadota, ja sinusta tuntuu siltä, että OLET tuo ihminen tai eläin tai vuori, kuin välillänne ei olisi rajoja. Kadotat itsesi tähän rakkauteen.

Kadota itsesi mihin? Ykseyteen? Sitä on vaikea kuvata. Se on samanaikaisesti kamalaa ja ihmeellistä ja se täyttää kunnioituksella ja valolla. Mieli putoaa pois jossain kohtaa ja tunnet vain sanoinkuvaamatonta kauneutta ja avoimuutta, suloisuutta joka kuplii lävitsesi ja syöksyy kehossasi kuin lämmin hunaja. Jos nojaat siihen täysin, tunnet eksyväsi siihen, kuin et palaisi enää koskaan, mutta jos voit vastustaa houkutusta suojautua sitä vastaan, niin tunnet syvän yhteyden ja läheisyyden. Jokainen aisti korostuu. Värit ovat kirkkaita. Tuuli ihollasi saa sinut kananlihalle. Läsnäolevassa hetkessä on eroottinen lataus ja kaikki tuntuu elävältä.

Ystäväni vastasi itsestäänselvyytenä, kuin olisi lukenut keittotölkin otsikkoa: "Ai, tarkoitat rakkaustasoa." Hän oli miehensä kanssa kokenut tämän yhdessä, tämän rakkaustason. Hän neuvoi: "Tuo kokemus on pyhä ja todellinen, mutta se ei merkitse, mitä luulet sen merkitsevän. Ota se kauniina kristallina, jonka laitat sydämeesi, ja päästä siitä sitten irti. Et ole mitenkään erityinen. Miehellä on tämä kokemus monien ihmisten kanssa." Hän jatkoi: "Kenties tähän olemme kaikki menossa ja elämme rakkaustasolla kaikkien muiden kanssa, mutta emme ole siinä vielä. Niinpä tällä erää vain arvostat tätä kokemusta etkä keksi mitään tarinaa siitä."

Hänen neuvonsa kuulosti todelta. Se tuntui selittävän sen, mitä olin kokenut kerta toisensa jälkeen – en vain rakkaiden perheenjäsenten ja romanttisten kumppaneiden kanssa, vaan myös luonnossa, ystävien ja ihmisten kanssa, joita en tuntenut lainkaan. Menen rakkaustasolle usein, joskus vieraiden ihmisten kanssa, ja se on hämmentävää sekä minulle että muille ihmisille.

Rakkaustason muunnelmat

Ihminen jonka kanssa olen käynyt rakkaustasolla useimmin ja ennustettavimmin, on mystinen sielukaksosveljeni Dennis. (Jotkut sanovat, että hän on kaksoisliekkini, vaikkemme ole oikein varmoja, mitä se merkitsee. Lue lisää kaksoisliekkisuhteestani Dennisin kanssa artikkelista "Miten koetaan poikkeuksellinen rakkaus? 9.12.2014.) Kun menemme rakkaustasolle yhdessä – usein hurmiollisella tanssimisella, yhteismeditaatiolla luonnossa tai silmiin tuijottamisella – meillä on hyvin erilaisia kokemuksia. Joogit sanovat, että Jumalan luo on neljä polkua. Jos tämä on totta, niin Dennis kokee jnana-polkua (tiedon tai totuuden polku) ja minä koen bhakti-polkua (omistautumisen polku). Ne voitaisiin muotoilla myös pyhän maskuliinisuuden ja jumalaisen feminiinisyyden poluiksi. (Lue näiden kahden polun erosta täältä.)

Pyysin Dennisiä kuvaamaan kokemustaan rakkaustasosta, ja hän kirjoitti näin:

"Tunnen suurta vetoa kääntyä sisäänpäin ollessani kanssasi – se on avoin kutsu päästää irti. Päästää irti kaikesta, mitä tiedän olevani, ja pudota siihen sydämeen tai tuntemattomaan, joka tuijottaa minua sinun silmiesi kautta. Näen sen aivan kasvojesi ihon alla, suoraan katseesi takana. Vähennän fokusoitumistani vähän ja "näen" sinun sisällesi, näen itseni sisälle ja tunnen tätä vetoa päästää irti enemmän. Päästän irti tunteista, kehojännityksistä, kaikista aisteista, ja liu'un syvään rentoutumiseen, tuntien itseni rakastetuksi ja turvalliseksi enemmän kuin kenenkään muun kanssa. Tämä kokemus on syvempi, synkronisempi, harmonisempi, mikä sallii putoamisen syvemmälle.

"Pudottuani koen vapautta sisäisestä dialogista, vapautta itsetutkiskelusta, tunnen voimakasta ja äänekästä hiljaisuutta, rakkautta kaikkia olentoja ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Kohtaan syvän läsnäolon hetkessä. Käsitykset tai ajatukset eivät harhauta minua nyt-hetkestä. Tunnen syvää, lapsenomaista iloa leikkiä tässä kauniissa maailmassa ja näen maailman sädehtivän uutena – tuntematon ulottuvuus kaikkien ajatuskäsitteiden ulkopuolella, kuin näkisin maailman kauneuden ja pyhyyden vastasyntyneen vauvan silmin. Tällä tasolla oivallan, etteivät rajat ole todellisia, että voin saada kenet tahansa lähelle tekemättä myönnytyksiä omaan eheyteeni.

"Silloin kun en ole tällä rakkaustasolla, arvojärjestelmäni perustuu ajatuksiin ja käsityksiin, jotka menevät ehdottoman rakkauden tielle kaikkia olentoja kohtaan. Mutta rakkaustasolla voi antaa myös vieraiden tulla sydämeensä saakka. Voi pitää heitä mukavasti sylissään, kun nukkuu, koskettaa, hyväilee ja myös suutelee – nähden tuon olennon kauneuden ja ydinolemuksen ilman epäilyjä tai ajatuksia jälkiseuraamuksista rakkaustason ulkopuolella. Vain mieli kaikkine käsityksineen sanoo, ettet voi olla näin intiimisti vieraiden ihmisten kanssa. Rakkaustasolla olemme kaikki yhtä ja on vain rakkaus.

"Päästäkseni rakkaustasolle minun täytyy tuntea turvaa. Sinä saat minut tuntemaan turvaa. Kun olen siellä, en epäile, etten ole turvassa, eikä mikään saa minua tuntemaan turvattomuutta. Tunnen vain syvää rakkautta, yhteyttä ja ykseyttä. Mieleni on hiljaa, joten tiedän, kuka olen tai missä olen. Olen vain tämä hetki todellisessa autuudessa, kuin lapsi Eedenin puutarhassa. Se on todellinen vapauslahja – vapaus mielestä ja käsitteellisestä maailmasta, vapaus niistä tarinoista, mikä on oikein tai väärin, miten haluan tulla kohdelluksi … plaa-plaa – kaikki tämä ei päde sitten, kun näet totuuden siitä, kun näet rakkauden sen alla."

Korkeuksista putoaminen

Hämmentävin osa rakkaustasolla käymisessä on, että tapahtuu tavallisesti törmäys, kuten missä tahansa "humalassa". Ja tämä osa on vaikea arki-ihmiselle. Kun astut tuohon ehdottoman rakkauden tilaan, tapahtuu se sitten meditoimalla, kuoleman lähikokemuksena, mystisenä kokemuksena luonnossa tai toisen ihmisen silmien kautta, on helppoa tarttua tuohon syvän ja täydellisen rakkauden tunteeseen, ja se on vaikea menettää.

Jos pääset rakkaustasolle toisen ihmisen kautta, on myös houkuttelevaa antaa hänelle kunnia tuosta kokemuksesta tai tulla riippuvaiseksi hänestä. Mutta tuo ihminen ei vienyt sinua rakkaustasolle, vaan tietoisuus joka ruumiillistuu henkilöksi. Helppoa sanoa, vaikea käsitellä. Ihmisitsestä tuntuu siltä, että sinut kiedottiin tuohon mahtavaan rakkaussyliin, ja sitten tuo syli hylkäsi sinut. Kuin addikti joka haluaa uuden huumeannoksen, luulet virheellisesti tarvitsevasi tuota ihmistä, joka oli portaali rakkaustasolle. Tämä voi johtaa pakkomielteisiin ajatuksiin, häiritseviin uniin ja jopa tuon henkilön seuraamiseen.

Mutta ihmiset ovat heräämässä! Ja menemme rakkaustasolle ilman gurua tai transpersonaalipsykologia tai ketään, joka voi auttaa meitä saamaan tolkkua tästä kokemuksesta. Korkealta putoaminen on vääjäämätöntä, mutta voimme käsitellä sen olemalla lempeä itsellemme ja toisillemme. Kenties käymme tosiaan läpi tietoisuuskehitystä, ja vietämme kaikki suurimman osan ajastamme tällä alueella tulevaisuudessa, mutta ole tällä hetkellä kiitollinen siitä, että sait käydä rakkaustasolla, kiinnittymättä sen pitämiseen pysyvänä tilana. Jos huomaat kamppailevasi, harkitse transpersonaali- tai syväpsykologin tai jonkun kokeneen henkisen neuvonantajan tapaamista.

Hyvä uutinen on, että tällaista kokemusta ei ole enää varattu vain mystikoille, joogeille ja guruille. Jos et ole vielä kokenut tätä taajuutta, luultavasti törmäät siihen pian, ja kun olet siellä, tunnet sen ykseyden, joka on meidän kaikkien välillä tällä hetkellä.

Rakkautta,

Lissa Rankin

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

SUHTEET HENKISELLÄ POLULLA – OSA 4: EHDOTON RAKKAUS JA EHDOLLINEN SISÄÄNPÄÄSY

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
27.6.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakastan tätä Alanis Morissetten laulua "You Owe Me Nothing in Return". Itse asiassa olen vähän ihastunut Alaniseen yleisesti ottaen, erityisesti kuultuani hänen puhuvan yhden henkisen vaikuttajani, Adyashantin, kanssa. Pitkään käytin tämän laulun sanoja ehdottomasta rakkaudesta eräänlaisena pyhänä sopimuksena, jota ehdotin ystäville, perheenjäsenille ja romanttisille kumppaneille. Se oli mittapuuni – ihanne täydellisestä rakkaudesta jonka pyrin saavuttamaan.

Nyt vuosien päästä haluaisin istua Alanisin kanssa teelle ja kysyä, vieläkö hän tuntee samalla tavalla ehdottomasta rakkaudesta, kuin kirjoittaessaan tämän laulun. Minä rakastan sitä edelleen ja resonoin paljon sen kanssa, mutta minusta tuntuu, että siinä voisi olla lisäsäkeistö. Kenties minun täytyy kirjoittaa oma lauluni joku päivä …

Etuoikeutettu läheisyys

Ei ole mikään pikku juttu, tämä sitoutuminen radikaaliin sielukasvuun suhteiden kautta. On etuoikeus tulla kutsutuksi jonkun intiimeimpään sydäntilaan. On kunnia, että omaa sydäntämme kosketetaan ja tutkitaan lempeästi ja uteliaasti. Se voi olla myös helvetin pelottavaa, erityisesti kun sydäntämme on loukattu, kuten useimmilla meistä on.

Olen läheisyysnarkkari. Se on osasyy, miksi menin lääketieteelliseen: voisin saada eturivin paikan ihmiskokemuksen intiimeimpinä ja haavoittuvimpina hetkinä – syntymä, sairaus ja kuolema. Pohdin, mitä merkitsee, että kutsutaan näihin intiimeihin paikkoihin – ei vain lääketieteellisesti, vaan kaikilla tavoilla joilla rakkaus ilmenee. Olen alkanut uskoa, että meidän täytyy olla varovainen siinä, kenet päästämme perille saakka. Riskien ottaminen on osa matkaa päästä sydämeen, muttei näytä olevan viisasta olla uhkarohkea jonkin niin haavoittuvan ja aran kanssa, kuin sydän. Ei kuitenkaan ole mitään vahvempaa kuin sydän. Tarvitseeko sitä oikeasti suojella?

Sydämen suojeleminen

Luulen, että pohdin näitä kysymyksiä istuessani vesiputouksella ja tuijottaessani tähtiä. Olen utelias siitä, miten suojelemme ja vartioimme sydäntä ja mikä saa meidät tuntemaan tarpeeksi turvaa laskeaksemme panssarimme. Olen utelias siitä, miten sydän pidetään auki silloin, kun tuntuu kilpikonnalta ilman kilpeä piikkipensaikkomaailmassa.

Mitä tapahtuu, kun rakkaudessa ei ole ehtoja? Varmasti meidän täytyy rajoittaa pääsyä sisimpään sydänpyhäkköömme ja kehottaa toisia ansaitsemaan luottamuksemme, vaikka rakkaus tulee ilman tarvetta ansaita se. Toisin sanoen:

Älä päästä puutarhaasi ketään, joka talloo kukkasi.

En tiedä, miten nämä asiat toimivat, mutta oletan, että meidän täytyy olla ihmisten kanssa, joihin oikeasti luotamme, jotta sydän voi tuntea riittävää turvaa ollakseen auki kokonaan. Kuten kirjoitin tämän blogisarjan toisessa osassa, luottamuksen rakentaminen jonkun kanssa mahdollistaa, että olemme riittävän rohkea sukeltamaan syvemmälle todelliseen läheisyyteen – ei ylipaljastamisen ja ennenaikaisen haavoittuvuuden valheelliseen läheisyyteen, vaan todelliseen läheisyyteen, joka tulee paljastamalla hitaasti arimmat paikkamme ja kokemalla niiden kohtaamisen lempeästi ja kunnioituksella.

Läheisyysvalitsin – työkalu

Minäpä jaan kanssasi työkalun, jonka opin henkiseltä neuvonantajalta, Ted Esseriltä. Jos pääsy omaan sydämeen, sähköpostiin, puhelimeen ja kehoon on asteikolla 1-10, 10:n ollessa täysi pääsy sisäpiiriin, niiltä jotka ovat 10, vaaditaan ns. täysi purkki marmorikuulia, kuten Brene Brown kutsuu sitä. Toisin sanoen, heidän on tarvinnut ansaita luottamuksesi. Jos marmorikuulapurkki tulee puolilleen – tai tyhjenee – luottamuksen pettämisen vuoksi, sisäänpääsyn täytyy vähentyä, ei välttämättä 1:een, mutta kenties 3-5:een. Kenties hän ei saa soittoasi joka päivä tai nuku sängyssäsi tai vietä jouluaamua kanssasi. Jos vähennät sisäänpääsyä ja luottamus rakentuu taas, voit nostaa jonkun valitsinta taas ylöspäin. Valitsimesta tulee eräänlainen luottamusmittari, jota hallitsee intuitio, huomio rakastavaan toimintaan ja se, mikä tuntuu todelta ja resonoivalta tällä hetkellä, ja jota informoivat entiset valinnat, mutta joka on aina avoin anteeksiannolle ja vapahdukselle.

Tällä tavalla, jos joku ei kohtele sinua nuhteettoman kunnioittaen, rajoitat vain sisäänpääsyä keksimättä tarinaa siitä. Ei ole mitään itua tulla räjähteleväksi kynnysmatoksi. Sydämesi pysyy täysin auki. Kuitenkin portti sisimmän sydänpyhäkön arimmille alueille sulkeutuu. Ehdoton rakkaus, ehdoton vapaus, mutta ehdollinen sisäänpääsy haavoittuviin paikkoihisi.

Silloin ei ole jonkun toisen tehtävä kohdella sinua oikein. On sinun tehtäväsi kohdella itseäsi oikein asettaen sopivat rajat, jotka rajoittavat sisäänpääsyä sen perusteella, voiko jollekin uskoa täyden pääsyn sisäpiiriin.

Itserakkaus

Kun suhteita lähestytään näin, ne jotka kutsumme intiimeimpiin paikkoihimme, heijastavat itserakkauttamme. Hyväksikäyttävät suhteet putoavat pois itsemyötätunnon luonnollisena sivuvaikutuksena, kun taas kunnioittavia suhteita jotka rakentuvat ystävällisyydelle ja aidolle läheisyydelle, vedetään magneettisesti kenttääsi. Jos jatkat epäkunnioittavien ihmisten vetämistä puoleesi, voit olla varma, että jossain alla et kunnioita itseäsi. Silloin kun pystyt rakastamaan ja hoivaamaan herkkiä paikkojasi, opetat toisille, miten ansaitset tulla kohdelluksi, ja mallinnat sellaisen hoivaavan itsestä huolehtimisen, jota sinulla on oikeus pyytää sisäpiirissäsi olevilta. Tämä ei ole jonkinlainen oikeutettu vaatimus tulla kohdelluksi hyvin. Se on kutsu.

Kirjassaan "Awakening Shakti" joogajumalattarista, Sally Kempton puhuu raivoisista jumalattarista (ajattele Kalia) ja lempeistä jumalattarista (kuin Lakshmi). Jos et kunnioita raivoisia jumalattaria, he katkaisevat pääsi. Mutta jos et kunnioita lempeitä jumalattaria, he ottavat vain lahjansa, häipyvät ja jättävät epäkunnioittavan henkilön ihmettelemään, mihin kaikki yltäkylläisyys, siunaukset ja kauneus menivät. Läheisyysvalitsimen käyttäminen on tällaista. Sinun ei tarvitse katkaista kenenkään päätä havainnollistaaksesi, mikä toimii sinulla ja mikä ei. Kun tunnet kunnioitusta, siunaat jotakuta lahjoillasi. Kun luottamuksesi petetään, vetäydyt vain itsehoidon pesään ja ympäröit itsesi niillä, jotka osaavat pitää haavoittuvia ja loukattuja osiasi lempeästi. Kun toivut ja voit ottaa käyttöön henkiset harjoituksesi, huomaat luultavasti, että sinua tuetaan, pystyt palautumaan sisäisen työsi myötä, siirryt kaikkien uhritarinoiden yli ja ryhdyt inspiroituneeseen toimintaan kallistuaksesi eteenpäin tai taaksepäin, sydämesi, intuitiosi ja erottelukykysi sanelemana.

Olen paljastanut joitain sydämeni herkimpiä paikkoja julkisesti sen jälkeen, kun aloin kirjoittaa blogia 2009, joten olen leikkinyt tällä läheisyysasialla jo pitkään. Kuka saa pääsyn sisimpiin salaisuuksiini? Missä on turvallista paljastaa, mikä pelottaa minua ja mikä tuntuu haavoittuvalta? Tutkin edelleen tuota rajaa. Yli 100.000 ihmistä tilaa blogini, ja joskus se tuntuu liian monelta. Joskus toivon, että minulla olisi yksityinen blogi vain muutamalle ihmiselle. Yksi ystäväni tekee niin. Hän kirjoittaa uskomatonta blogia, mutta vain yhdeksän ihmistä saa lukea sen. Minä ja kämppikseni olemme onnekkaasti noiden yhdeksän joukossa, sellaisten kirjallisten nerojen rinnalla kuin Anne Lamott, Rachel Naomi Remen ja Wayne Muller. Ystäväni tuntee turvaa vain silloin, kun muutama ihminen joka osaa pitää hänen sydäntään, lukee hänen työtään. Minusta se on rohkeaa – ja arvostelukykyistä. Voisin oppia asian tai pari häneltä.

Jokainen meistä on ainutlaatuinen. Meillä kaikilla on tilaisuus löytää oma tapamme harjoittaa ehdotonta rakkautta ja ehdollista sisäänpääsyä. Mitä sinulta vaatii avata sydämesi kokonaan?

Rakkauden ja rajojen kera,

Lissa Rankin

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

SUHTEET HENKISELLÄ POLULLA – OSA 5: PELASTAMISEN JA PALVELEMISEN ERO

Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
16.8.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämä postaus on vaikea kirjoittaa, koska se loistaa valoa yhteen ydinmalliin, jota olen yrittänyt rikkoa käymällä vuosia terapiassa ja rukoilemalla – pelastajakompleksi. Te joille "kolmiodraama" ( engl. http://www.care2.com/greenliving/are-yo ... rator.html ) on tuttu, tiedätte, että draamaa syntyy usein silloin, kun otamme jonkin kolmesta roolista – uhri, marttyyri ja pahantekijä. Näin kolmiodraama usein menee: joku hahmottaa itsensä uhriksi ja syyttää pahantekijää ahdingostaan, avuttomuudentunteestaan, voimattomuudestaan, loukkaamisestaan ja vihastaan. Sitten marttyyri pyyhkäisee paikalle pelastamaan hänet – tämä pelastamismalli kuitenkin kumpuaa säälistä uhria kohtaan, ei todellisesta myötätunnosta. Se vahvistaa marttyyrin egoa ja pönkittää hänen omanarvontunnettaan, koska marttyyri ei tunne ytimessään olevansa kokonainen ja arvokas, ellei hän pelasta. Ajan kuluessa marttyyri antaa ja antaa, kunnes valuu kuiviin ja sitten katkeroituu, koska hän on pelastanut toisia omasta itsestään huolehtimisen kustannuksella. Sitten hän hyökkää uhrin kimppuun ja hänestä tulee pahantekijä sille samalle uhrille, jota hän yritti auttaa. Tai hän sairastuu, masentuu tai köyhtyy taloudellisesti, mikä näyttää toteen, että hän on tuottanut vahinkoa omalle keholleen, mielenterveydelleen tai pankkitililleen. Marttyyristä on nyt tullut uhri.

Kukaan ei voita. Jos esität jotain tämän kolmiodraaman rooleista, esität vääjäämättä kaikkia kolmea.

Mutta kolmiodraama on hyvin erilaista kuin puhdas palvelu. Puhdas palvelu kumpuaa ykseyden tunnistamisesta meissä kaikissa ja syntyy myötätunnosta, ei säälistä. Se tunnistaa, että jos yksi ihmisperheen solu kärsii, koko keho on vaarassa. Se ei nouse taustalla olevista arvottomuudentunteista tai "ei riitä" –haavasta. Puhdas palvelu ei tuomitse ketään rikkinäiseksi tai näe ketään vähempiarvoisena. Puhdas palvelu tunnistaa eheyden kaikissa ja hoitaa sitä. Se nousee kuin shakti-syöksy (elämänvoimanergiaa) ja heittää pois tuolista palvelemaan kanssaihmisiään. Puhdas palvelu palvelee antajaa yhtä paljon kuin sen vastaanottajaa. Se siunaa antajaa syvän täyttymyksen tunteella, joka syntyy, kun tiedät, että sinua käytetään jumalaisen rakkauden astiana maailmassa. Uuvuttamisen ja katkeroittamisen sijasta, puhdas palvelu saattaa jopa energisoida sinua ja saada olosi tuntumaan vielä täydemmäksi, koska shakti joka on virrannut kauttasi siunaamaan palvelua, täyttää sinut samaan aikaan, kun palvelet muita.

Tämä ei merkitse, että sinun pitäisi sivuuttaa mitään impulssia palvella toisia. Puhdas palvelu on kaunis ja luonnollinen myötätunnon laajentuma, ja tarvitsemme nyt myötätuntoista palvelua tällä planeetalla enemmän kuin koskaan. Motivoipa myötätunto sinua sitten palvelemaan toista ihmistä, ihmisryhmää, uhanalaisia eläimiä tai sademetsää, puhdas palvelu on tapamme siunata elämää ja sallia sen siunata meitä. Mutta jos huomaat, että sinua motivoi usein tunne, että sinun tarvitsee pelastaa maailma tai kaikki menee päin helvettiä, tai jos ajattelet, että antaminen uupumukseen saakka on tapasi päästä taivaaseen ja elää moraalista elämää, tai jos et luota, että toiset osaavat käsitellä asiat itse, sinun ehkä täytyy pysähtyä.

Mikä motivoi palveluasi?

Jos tunnet pakkoa auttaa, korjata tai pelastaa, pysähdy, ennen kuin hyppäät automaattitoimintaan. Pane merkille, milloin auttamisimpulssi syntyy, ja huomaa sitten omat motiivisi. Jos jäät kiinni pelastajakompleksiin, kuten minä jäin, sinun ehkä täytyy vastustaa tarvetta laajentua ulospäin ja ottaa aikaa katsoa jonkin aikaa sisäänpäin. Voit lukea artikkelista "Are You a Skanky Ho?" ( engl. http://lissarankin.com/are-you-a-skanky-ho ) lisää siitä, miten Martha Beck "haastoi" minut omassa pelastajakompleksissani ja miten erotat pelastajakompleksin ja puhtaan palvelun. Tai lue tästä ( engl. http://lissarankin.com/what-motivates-v ... -the-world ) reaktiostani aktivistiryhmiin, jotka ovat sitoutuneet pelastamaan maailman.

Kysy itseltäsi: "Miksi tunnen tässä auttamispakkoa?" Katso, huomaatko yhtään seuraavista pelastajakompleksimotiiveista:

1. sääli toista kohtaan
2. pelko pettymyksen tuottamisesta jollekulle
3. hyväksynnän etsiminen
4. tunne, ettet ole riittävän hyvä, jollet auta
5. yritys manipuloida joku pitämään itsestäsi tekemällä itsestäsi korvaamattoman
6. pelko, ettet ole rakastettava, ellet auta jotakuta
7. luottamuksen puute toiseen ihmiseen (lähetätkö viestiä: "en luota, että osaat auttaa itseäsi"?).

Jos impulssisi juontuu jostain näistä motiiveista, se on egopohjainen eikä luultavasti kohota sinua tai häntä, jota luulet auttavasi. Jos huomaat säpsähtäväsi, kun luet tätä, ole lempeä. Varmista, ettet tuomitse tai kritisoi itseäsi. Älä traumatisoi sisälläsi tuota pientä lasta, joka haluaa vain tuntea olevansa riittävän hyvä. Rakasta häntä sen sijaan. Rakasta häntä kovasti ja kerro, että hän riittää juuri sellaisena, kuin on.

Rakasta haavoittunutta lasta

Tavallisesti pelastajakompleksi kumpuaa epätoivoisesta, pelästyneestä ja loukkaantuneesta lapsesta sisälläsi. Usein tuolle lapselle ohjelmoitiin pelastajakompleksi joko siksi, että hänen vanhemmillaankin oli se, tai siksi että lapsi kasvoi tuntien, ettei ole riittävän hyvä, ja se on yrittänyt koko elämänsä löytää tapaa tuntea lopultakin riittävyyttä. Jos voisit päästä käsiksi tuon loukatun lapsen tuskaan, se itkisi luultavasti sylissäsi, koska hän on hyvin turhautunut – vaikka kuinka yrittäisi olla arvokas, hänen auttamisyrityksensä eivät koskaan näytä riittävän. Hän antaa ja antaa jatkuvasti enemmän ja uhraa omat tarpeensa vielä lisää, kunnes hän on burnout, epätoivoinen, sairas, masentunut, yksinäinen ja epätoivoinen. Hän ei oivalla, että hänen täytyy vain lopettaa. Lopettaa. Levätä. Kääntyä sisäänpäin. Kiinnittää huomioita siihen osaansa, joka on pyörittänyt näitä pyöriä ja yrittänyt epätoivoisesti täyttää tuota ammottavaa "ei riitä" –haavaa.

Huomaa tämän osasi viattomuus. Ajattele niitä viestejä, joita sait kasvaessasi ja jotka opettivat tälle pienelle lapselle, että hän ei ollut riittävän hyvä, ellei hän antanut, kunnes oli valunut kuiviin. Muista ensimmäinen kerta, kun tunsit, että sinun täytyi uhrata omat tarpeesi laittaaksesi etusijalle jonkun muun tarpeet. Tunnista, että tämä lapsi ei tiedä paremmin. Hän tekee parhaansa, joten pahinta mitä voit tehdä, on tuomita tämä osa. Sen sijaan hoida tuota lasta äärimmäisellä rakkaudella ja pidä häntä myötätuntoisessa, hoivaavassa ja ehdottomasti rakastavassa sylissä. Vakuuta hänelle, että hän on ehjä ja arvokas, ettei hänen tarvitse tehdä mitään ansaitakseen arvoisuutensa eikä rakkaus ole mitenkään ehdollistettu siihen, että antaa, kunnes kuluu loppuun. (Oppaaksi tämän pienen lapsen hoivaamiseen voit ladata ilmaisen "Inner Child" -meditaation, jonka nauhoitin osana "Fulfill Your Calling" –pakettia.) (engl. http://theanatomyofacalling.com/ )

Mallin rikkominen

Pelastajakompleksin parantaminen on kuin mustekalan laittamista nukkumaan. Olen työstänyt tätä mallia kymmenen vuotta, ja alussa mustekalan kaikki kahdeksan lonkeroa olivat peiton päällä. Nyt kenties kuusi niistä on peiton alla, mutta ajoittain huomaan lonkeron tai pari tulevan esiin. Tämän tuomitsemisen sijasta minun täytyy vain tiedostaa, olla pehmeä ja rakastava itselleni. Itselleen nauraminen auttaa. "Voi, siinä sitä taas mennään!", kikatan usein. Ymmärrä, että jos tämä malli on ohjelmoitu syvälle – kuten minulla oli lääkäri- ja lähetyssaarnaajaperheen ja 12 vuoden lääketieteellisen koulutuksen vuoksi – sen rikkominen vaatii aikaa ja uutteruutta. Saatat huomata, että saat sen hallintaan työelämässä, mutta se räjähtää yksityiselämässä. Päädyt luultavasti henkilökohtaisiin suhteisiin ihmisten kanssa, joiden päätät tarvitsevan sinua. Sinulla on vaarana olla lukko heidän avaimiinsa.

Esimerkiksi, olen magneettimaisesti vetänyt puoleeni romanttisia suhteita miesten kanssa, jotka äiti on hylännyt. Ajaudun tuntemaan, että elämäni tarkoitus on todistaa heille, että ehdoton rakkaus on totta. Mutta motiivini olla noissa suhteissa eivät ole aina puhtaat. Minun täytyy muistuttaa itselleni, että olisi aivan yhtä ok rakastua mieheen, jolla on ollut terve lapsuus tai joka on parantanut jo lapsuushaavansa terapiassa. Minun on tarvinnut antaa potkut houkutukselle olla se ainoa ihminen, joka voi rakastaa myös niitä, joiden rakastaminen näyttää mahdottomalta. Se on ollut vaikeaa ja tuskallista työtä, ja on vaatinut jatkuvaa valppautta ja todellista antautumista jumalaiselle tahdolle voidakseen navigoida tällaista henkistä kasvua.

Puhtaan palvelun ihastuttava lahja

Tällainen sisäinen työ on arvokasta, koska silloin kun estät itseäsi osallistumasta kolmiodraamoihin ja vetäydyt kaikesta, mikä ei ole puhdasta palvelua, sinua siunataan tilaisuudella antaa jumaluuden käyttää sinua jonkun toisen ihmeenä – ja se tuntuu fantastiselta! Et uuvuta itseäsi. Sinusta ei tunnu marttyyriltä palvelun jälkeen. Et ole sairas, masentunut, rahaton tai katkera jälkeenpäin. Sinusta tuntuu kokonaiselta, tyydyttyneeltä ja olet hyvin kiitollinen tilaisuudesta palvella. Tiedät, että palvelu ei tule sinusta – että olet astia, jonka kautta rakkaus virtaa ja sekä antaja että vastaanottaja ovat kokonaisia koko prosessin ajan ja vuorovaikutuksen siunaamia. Et saa vaatia kunniaa palvelusta, koska kyse ei itse asiassa ole sinusta, siitä pienestä itsestä, joka hoitaa tekemisen. Paremminkin jokin suurempi "tekee sinua", ja tunnet kunnioitusta, et sääliä. Kuten Rachel Naomi Remen kirjoittaa: "Palveleminen on eri asia kuin auttaminen ja korjaaminen." (engl. http://www.awakin.org/read/view.php?tid=940 )

Tämä ei merkitse, ettet tee kovasti työtä. Se ei merkitse, ettet ole väsynyt täyden palvelupäivän jälkeen. Mutta täyttymyksen tunne tekee siitä kaiken sen arvoista, ilman mitään haitallisia seuraamuksia itsestäsi huolehtimiselle. Mikä ero on huolehtimisen ja palveluksessa olemisen välillä? Heather Ash Amara sanoo: "Huolehtiminen on tapa, joka on helppo omaksua ja joka näyttää pinnalta hyväntahtoiselta. Mutta totuus on, että huolehtiessamme toimimme tarpeesta olla tarvittu – uskomme, etteivät toiset pärjää ilman meitä. Huolehtimisessa on itse asiassa enemmän kyse omasta tärkeydestä kuin muiden voimaannuttamisesta. Palvelutaito tulee, kun kuuntelemme tarkkaan, laitamme oman mielipiteemme sivuun ja avaudumme sille, miten voimme tukea ja sytyttää toisen inspiraation ja intohimon."

Minäpä päätän tämän kutsumalla sinua elämään paradoksin. Maailma ei tarvitse sinua pelastamaan sitä. Kuitenkin planeetan parantaminen riippuu luontaisesta palveluimpulssistasi. Voit päästää pelastajan eläkkeelle tallomatta luontaista rakkausimpulssia palvella elämän kokonaisuutta. Oivalla, ettei pieni "sinä" tee palvelua – puhdas palvelu syntyy rakkaudesta, joka käyttää sinua astiana. Voit levätä olemisessa samaan aikaan, kun sallit jonkin suuremman käyttää sinua tekemiseen. Tässä on se paradoksi, joka parantaa pelastajakompleksin.

Tavataksesi yhteisössä toisia, joiden kanssa tutkia näitä ja muita suhteisiin liittyviä kysymyksiä henkisellä polulla, liity kanssamme suoraan "Suhteet henkisellä polulla" –nettiohjelmaan. Katso lisää täältä. ( engl. http://lissarankin.com/pages/relationsh ... tual-path/ )

Rakkautta,

Lissa Rankin

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.