Sieluntoverit - Ystäviä elämänpolulle

KATSO TAAKSESI

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Päätimme tulla tähän elämään tätä vanhaa pikkujuttua varten, jota sanotaan "ruumiillistuneeksi oivaltamiseksi". Yllätys! Se osoittautui vähän haastavammaksi, kuin oletimme. Luulen, että olimme henkihumalassa, kun valmistauduimme tähän elämään toisella puolella ja teimme sellaisia toteamuksia kuin: "Mikään ei voi pysäyttää minua" tai "Olen sinnikäs soturi … pystyn selviytymään kaikesta" tai "Mitä pahempaa voisi mitenkään olla kuin aiemmat elämäni".

Tervetuloa mestaruusreitille … the Camino de los Maestros Shumbra. Olen kuullut, että jotkut henkiset etsijät tekevät tarkoituksella pitkän kävelyn Camino de Santiagoa (Pyhän Jaakobin reitti) pitkin Espanjassa, polkuja joita pyhiinvaeltajat tekivät matkallaan apostoli pyhän Jaakobin haudalle Galiciassa. Riippuen valitusta reitistä kyse on noin 780 kilometrin patikoinnista. Arviolta 280.000 ihmistä kulkee tuota reittiä joka vuosi tai noin 800 ihmistä päivässä saapuu Galiciaan pitkän taipaleensa jälkeen. Mutta sen voisi kävellä 1000 kertaa eikä olisi silti lähelläkään ruumiillistuneen valaistumisen haasteita.

El Camino de los Maestros Shaumbra (shaumbra-mestareiden polku) on erilainen kun Camino de Santiago, koska se ei ole fyysinen reitti, ja eritoten se on yksinäinen tie. Rinnallasi ei kulje joka päivä satoja muita ja jaa ravintoloita, majataloja ja keskusteluja. Yksinäisyys Shaumbra Camino de los Maestrosilla on kenties yksi vaikeimmista haasteista matkallamme. On vaikeaa jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Useimmat meistä ovat kestäneet kummallisia katseita, pilkantekoa ja kyynisiä kommentteja siitä, ettei tämä ole muuta kuin jokin ohimenevä villitys tai perheen hullun (sinä) viimeisin outo kurssimuutos. Kuitenkin jatkamme tietämisemme seuraamista tätä polkua pitkin.

Kun tapaamme Lindan kanssa shaumbroja ympäri maailmaa, yksinäisyys on aina tämän matkan viiden kärkihaasteen joukossa. Vaikka useimmilla shambroilla on ympärillään muita ihmisiä perheessä, työpaikalla tai yhteisössä, on silti syvää ja todellista yksinäisyyden tunnetta, koska meillä on harvoja ihmisiä – jos yhtään – joiden kanssa voimme oikeasti puhua. Minä voin itse asiassa olla satojen ihmisten (ei-shaumbrojen) ympäröimä ja tuntea silti yksinäisyyttä, jos en tunne turvalliseksi olla oma itseni tai jos minulla ei yksinkertaisesti ole yhteyttä toisiin ihmisiin.

Meille unohdettiin kertoa, miten yksinäinen tästä elämästä tulee. Monet shaumbrat eivät ole enää suhteessa, eikä yllättävän suurella määrällä shaumbroista ole lapsia. Ystäviä? Monien sosiaaliset ympyrät hävisivät pian heräämisen jälkeen. Lemmikeistä on tullut lähimpiä eläviä olentoja monien shaumbrojen elämässä. Äskettäinen joulunaika oli hiljaiseloa monille meistä, koska emme resonoineet perheen tai julkisten aktiviteettien kanssa.

Mutta silloin kun yksinäisyyden pilvi tulee yllesi, pysähdy hetkeksi. Katso taaksesi Camino de los Maestrosilla. Oivallat, että elämässäsi on enemmän olentoja, kuin olisit voinut kuvitella.

Ensinnäkin meillä on uskomaton onni, että koko Crimson Council toimii puolestamme. Vähän aikaa sitten Tobias sanoi, että Crimson Council on enkeliveljeskunta, joka kunnostautuu opettamisessa kaikissa ulottuvuuksissa ympäri universumia. Verenpunainen (=crimson) väri on osa niiden värivärähtelyasteikkoa, jotka opettavat tietoisuudesta, ja-tilasta. Ja Crimson Circle on tietysti tämän enkeliryhmän maallinen vastine. Muistan Tobiaksen kertoneen minulle, että tässä neuvostossa (=council) on yli 4000 enkeliolentoa.

Ja eipä unohdeta 9700+ ylösnoussutta mestaria. Adamus on kertonut meille, että he ovat hyvin tietoisia siitä, mitä teemme … Sallimme valaistumisemme pysyen samalla fyysisessä kehossa. Hän on kutsunut yli 100 ylösnoussutta mestaria kerralla joihinkin työpajoihimme.

Katso taaksesi caminolla ja näet hämmästyttäviä olentoja, jotka ovat olleet rinnallamme vuodesta 1999 saakka. Meillä on ollut Tobias muistuttamassa, ettemme ole hulluja, Kuthumi saamassa meidät nauramaan, madame Blavatsky saamassa meidät kavahtamaan, Kuntar opastamassa meidät Kukkien sillalle DreamWalker Deathissa ja tietysti Adamus Saint Germain. Tämä hyvin erikoistunut ja hienoviritetty St. Germainin aspekti on täällä kanssamme "matkan joka askeleella". Saan vilunväristyksiä ja olen vähän pakahtunut kirjoittaessani nämä sanat. Hitto, luulen, että silmissäni on kyyneliä. Missä ihmeessä nenäliinoja on, kun tarvitsee sellaista?

Katso uudestaan taaksesi, ja näet paljon hälinää ja toimintaa. Se on Crimson Circlen henkilökunta. Tiimiin sisältyy 10 kokoaikaista jäsentä, joista useimmat ovat olleet mukana Crimson Circlessä tavalla tai toisella kuluneet 10–18 vuotta. Tiimiin kuuluvat Vili Aguirre (syventävät kurssit), Alain Bolea (neuvonantaja, hallituksen jäsen), Bonnie Capelle (asiakaspalvelu), Seissa Cuartes (tapahtumat), Peter Orlando (studio ja tekniikka), Michelle MacHale (internet), Steve Salins (talous), Jean Tinder (sisältö) sekä (Eesan) Linda ja minä (äänitorvi). Säännöllistä osa-aikaista henkilöstöämme ovat Joe Collins (tilat), Doug Davies (keahak-neuvonantaja, hallituksen jäsen), Sandra Harris (Mestarien klubi), Gail Neube (puhtaaksikirjoitus), Marc Ritter (Shaumbra-lehti), Dave Schemel (valokuvaus), Suzy Schemel (…) ja Gaelon Tinder (kamera). Lisäksi meillä on Mestarien klubilla shoudien ja muiden tilaisuuksien aikana suurena apuna JoAnne Brennan ja Kerry Gallant. Tämän joukon taustalla on ulkopuolisia ammattilaisia: kirjanpitäjiä, nettisivukonsultteja, lakimiehiä (meillä on todella hyvä asianajotoimisto, joka pitää siitä, mitä teemme) ja teknisiä konsultteja. Et ehkä koskaan ole tekemisissä näiden ihmisten kanssa, mutta he ovat Crimson Circlen kokonaisenergiaa. He ovat suoraan takanasi Camino de los Maestrosilla.

En pysty sanomaan riittävän hyvää kaikista kansanvälisistä webmastereista! Crimson Circlen nettisivuista ja kaupasta on 22 kansainvälistä versiota: bulgaria, tanska, hollanti, suomi, ranska, saksa, kreikka, heprea, unkari, italia, japani, korea, latvia, norja, puola, portugali, Brasilian portugali, romania, venäjä, serbia, espanja ja turkki. Erityismaininta menee Birgit Junkerille, joka asettaa standardin saksalaisen nettisivuston myötä. Hän on saanut Innosta tietoisuutta -palkinnon kaikesta siitä työstä, mitä hän on tehnyt saksaa puhuvien shaumbrojen hyväksi. Webmasterit ovat omistautunutta ja uskomatonta joukkoa.

Sitten on kymmeniä kielenkääntäjiä. He tekevät väsymättä töitä ja kääntävät kuukausittaisia shoudeja, pilvikursseja ja Adamuksen muita viestejä englannista yli 20 kielelle. He tekevät tätä täysin vapaaehtoispohjalta, pelkästään koska haluavat shambrojen saavan lukea tämän aineiston viisautta äidinkielellään.

Et luultavasti tiedä paljon tästä seuraavasta olentoryhmästä takanasi, koska puhumme harvoin heistä. He tekevät jatkuvasti hiljaisuudessa työtään ja tukevat Crimson Circleä energeettisesti ja taloudellisesti. He ovat Crimson Circlen enkeleitä, 989 shaumbran eliittiryhmä ympäri maailmaa. Teemme joka vuosi heille kaksi erityisnettilähetystä ja -kanavointia, koska Linda ja minä haluamme jatkuvasti kertoa heille, miten paljon arvostamme heidän tukeaan. Emme yksinkertaisesti voisi tehdä tätä – energeettisesti tai taloudellisesti – ilman heitä. Piste.

Jos alat oivaltaa takanasi olevan joukon suuruuden, ajattele Crimson Circlen 281 virallista opettajaa. He ovat käyneet erityiskoulutuksen opettaakseen yhtä tai useampaa Crimson Circlen tarjoamista yhdeksästä syventävästä kurssista. He opettavat kymmenillä kielillä ja käyttävät usein kotiaan luokkana. Melkein 70% heidän oppilaistaan sanoo kokemuksen opettajansa kanssa olleen "elämää mullistava".

Niinpä silloin kun tie näyttää tyhjältä ja luulet olevasi yksin matkalla, katso taaksesi. On tuhansia ja tuhansia enkeli- ja ihmisolentoja, jotka tuntevat sinut ja kunnioittavat sinua matkan joka askeleella. Onnellista Ahmyo-vuotta!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

KULISSIEN TAKANA – PROGNOSTIN 2018 KANAVOIMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämän kuukauden kolumnini koskee sitä, millaista oli kanavoida ProGnost 2018, mutta siinä on kyse paljon muustakin. Siinä on kyse kulmasta kääntymisestä, eroamiskohdista, selkeydestä ja oivalluksista. Tämä ei ole selostus ProGnostista 2018 – tuoteselostustiimi on tehnyt mahtavaa työtä jakaessaan henkilökohtaisia kokemuksiaan. Sen sijaan haluaisin jakaa, millaista oli olla kanavoija ja mitä tunsin jälkimainingeissa.

Adamus alkoi puhua minulle ProGnostista 2018 viime vuoden marraskuussa, kun olimme Lindan kanssa Australiassa. Meillä oli pitkä 16.5 tunnin lento Los Angelesista Oziin, joten se oli Adamukselle hyvää aikaa saada minut kuuntelemaan. Hän kertoi minulle jatkavansa puhetta teknologiasta ja tekoälystä, mutta tuovansa mukaan puuttuvan elementin: miten tämä soveltuu suoraan shaumbroihin ja miksi hän työntää kovaa tällä hetkellä. Hän sanoi, että shambrat olivat "ei paluuta" -kohdassa – ei takaisinpaluuta, ei enää prosessointia, ei enää päättämättömyyttä. En ollut yllättynyt, että hän halusi jatkaa teknologiasta puhumista, mutta hän tuntui hyvin järkähtämättömältä "ei enää" -toteamuksissaan. (Kuukautta myöhemmin filmasimme Mestarin elämää 6 – Ei enää! Adamus oli itse asiassa suunnitellut puhua toisesta aiheesta, mutta tunsi, että oli tärkeää keskeyttää Mestarin elämää -sarja Ei enää! -jaksolla.)

Seuraavat kaksi kuukautta Adamus pistäytyi puhumaan ProGnostista keskellä yötä, ajaessani kaupunkiin, ollessani suihkussa tai lukiessani. En osaa sanoa, miten monta kertaa herätin Lindan keskellä yötä, koska kirjoitin muistiinpanoja iPadilla yöllisten tapaamisten jälkeen Adamuksen kanssa. Useita kertoja hän vei minut astraalimatkoille näyttääkseen, mitä tulevaisuus tuo planeetalle. Yhtenä yönä hän vei minut kohtaan, jossa aika-avaruus pirstoutui. En pystynyt ilmaisemaan näitä matkoja sanoina iPadilleni, joten muistiinpanoni olivat melko hämäriä töherryksiä kuten "esteet rikkoutuvat … aika-avaruus hajoaa" ja "todellisuuden reunalla tänä yönä".

Yhtenä yönä Adamus vei minut matkalle näyttääkseen, millaisia seuraavat 3–5 vuotta ovat shaumbroille ja Crimson Circle -järjestölle. Tuo kokemus ei ollut kuin Tulevien joulujen henki näyttämässä Scroogelle tulevaisuutta Dickensin Saiturin joulussa. Se oli hyvin kirjaimellista, Scrooge katsomassa todellisia näkymiä. Matkallani Adamuksen kanssa minulla oli aistimuksia ja tuntemuksia sekä vaihtelevassa määrin valoja, värejä ja laajentumista. Matkalla tiesin, miten tämä tulkitaan arkisiksi ihmistermeiksi sellaisilla sanoilla, kuin selkeys, fokus, vauhti ja oivaltaminen. Ja … LOPULTAKIN! Oli hyvin selvää, että monet, monet shaumbrat sallivat oivaltamisensa tänä aikana ja alkavat elää integroituina mestareina maan päällä. Oli myös hyvin selvää, ettei pidä horjua tai harhautua työssämme järjestönä tai yksilöinä. Ruumiillistunut valaistuminen on tässä – sitä ei melkein voi pysäyttää, vaikka ihminen haluaisi.

ProGnostia edeltävänä päivänä eristäydyin työpöytäni taakse tarkastelemaan 18 muistiinpanosivuani. Mutta pystyin tuskin lukemaan noita sanoja! Aivoni olivat turrat eivätkä silmäni pystyneet fokusoitumaan. Lopulta sorruin tekemään muutaman kalvon laajojen muistiinpanojeni perusteella. Minun olisi pitänyt mennä vain pitkälle ajelulle, mutta ihmisitseni tunsi pakkoa "ajatella" tulevaa tapahtumaa. Linda oli ystävällinen, tarjoutui tekemään lounaan ja tuomaan kahvia, mutta hän tiesi pitää etäisyyttä tuona päivänä. Uppouduin täysin energioihin, mutta ihmisitseni oli kuin äreä karhu.

Menimme nukkumaan varhain ProGnostia edeltävänä yönä. Yllättävää kyllä, nukahdin välittömästi. Mutta sitten keskellä yötä tuli oudoimpia ja eriskummallisimpia unia, joita minulla on ollut pitkään aikaan. Unielokuvani tuntui menevän edestakaisin ajassa, yhtenä hetkenä paikkaan, joka tuntui muinaiselta Atlantiksen ajalta, sitten kummalliseen tulevaisuuteen, sitten raamatun aikoihin ja sitten nykyhetkeen. Se loppui leijumiseeni avaruudessa, hikoillen ja hengittäen raskaasti. Heräsin nytkähtäen enkä tiennyt, mikä oli todellisempaa, tuo uni vai valvetilani. Makasin hereillä noin tunnin ennen vaipumistani takaisin uneen.

Kun heräsin ProGnostin päivänä, minusta tuntui melko uskomattomalta. Jotain oli puhdistettu yöllä. Minulla oli kummallinen tunne, että jokin este oli hajonnut ja raskas taakka noussut. Oivaltaisin myöhemmin, että tämä johtui siitä, että pystyin ohittamaan tuon rajoittuneisuuden kalvavan otteen ja antamaan itselleni laajemman totuustason. Vanha ja väsynyt varjo lähti tuona yönä – ei siksi, että heitin sen ulos, vaan koska sille ei ollut yksinkertaisesti enää tilaa. Ei enää epäilemistä. Ei enää pidättelemistä. Tuon hölynpölyn oli loputtava. Oli aika seurata avoimesti tietämistäni.

Linda ja minä pääsimme studiolle noin klo 8.00 aamulla. Joe ja Sandra olivat olleet siellä jo yli tunnin laittamassa kaikkea valmiiksi päivää varten. Mestarien klubilla oli vastajauhetun kahvin voimakas tuoksu. Muutamassa hetkessä Sandra ojensi minulle höyryävän laten, jolla huuhdoin alas juustoviinerin ja vaniljajugurtin. Elämä on hyvää! Melko pian saapuivat tuotantotiimin muut jäsenet: Peter, Jean, Vili, Marc, Gaelon, Michelle, Bonnie, Kerri ja JoAnne. Muistan, miten hengailimme kaikki Mestarien klubilla muutaman kallisarvoisen hetken tuona aamuna ja tiesimme, että jotain suurta oli kohta tapahtumassa – kuitenkin heitimme herjaa ja nautimme rauhasta, ennen intensiivistä ProGnostia.

Vähän ajan kuluttua kuulin vihreässä huoneessa kellon soivan ja kutsuvan kaikki studioon. Katsoin lähtölaskentakelloa. Viisi minuuttia lähetyksen alkuun. Linda oli jo näyttämöllä. Normaalisti tekisin viime tarkistuksen peilistä, että hiukseni olisivat kunnossa enkä ollut läikyttänyt kahvia paidalleni, mutta sen sijaan seisoinkin täydessä hiljaisuudessa. Olin tuntenut Adamuksen paikalla edellisyöstä saakka, mutta nyt olin vain minä. Panin merkille, miten tyyneltä minusta tuntui, kaikki tuntui olevan täysin "oikein" eikä minulla ollut aavistustakaan miksi. Sitten kello soi uudestaan … kaksi minuuttia lähetykseen. Muutama hengenveto syvään ja menin näyttämölle. Showtime!

Adamus oli jo sisälläni ja olimme syvällisesti yhdistyneet monilla tasoilla, kun Linda aloitti hengittelyn. En tarvinnut musiikkia valmistelemaan itseäni, joten sen soidessa Adamus puhui minulle yleisöstä, joka katseli internetin kautta. Hän näytti minulle kuvan shaumbrojen valoverkostosta 60 maassa ympäri maailmaa. Minua pyörrytti, kuin menettäisin tajuntani, mutta hyvällä tavalla. En muista koskaan energioiden tuntuneen niin rikkailta ja todellisilta, paitsi Tobiaksen viimeisessä kanavoinnissa 2009.

Seuraavaksi tiesin, että seisoin jo jaoillani. Adamus puhui yleisölle, täynnä energiaa ja yhdistyen tavoilla, jotka ylittivät paljon hänen sanansa. Tunsin painetta rinnassa ja silmissä, kun hän yhdistyi jokaiseen katsojaan nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Tunsin myös, kun leijuin noin metrin tai pari kehoni takana ja katselin kalvojen kiitävän ohi ja kuulin Adamuksen antavan luentoaan teknologiasta. Noin ensimmäisen session puolivälissä tunsin energian muuttuvan. Huone tuli hyvin, hyvin raskaaksi ja sakeaksi, kuin paksu sumu olisi hiipinyt huoneeseen. Ihmiset yleisössä näyttivät epäselviltä. Minulle tuli hyvin lämmin ja minun oli vaikea hengittää. Näin monien kanavointivuosien jälkeen olen oppinut olemaan painkoimatta, mutta tuo tunne ei ollut mukava. Sitten Adamus ilmoitti, että oli tauon aika – eikä hetkeäkään liian nopeasti.

Nämä eivät ole suosikkiaikojani, kun kaikki on edelleen ilmassa, ratkaisematta ja on epätietoisuutta. Lyhyen tupakoinnin jälkeen menin takaisin vihreään huoneeseen katsomaan Lindaa. Hän antoi minulle tuon katseen: "mitä helvettiä siellä tapahtuu??" Kohautin olkapäitäni ja ehdotin häntä puhumaan siitä Adamuksen kanssa, ei minun. Taisin sanoa: "Älä ammu viestintuojaa." Hän hymyili ja sanoi: "Näyttää siltä, että Adamus vasta lämmittelee, vai mitä?"

Nyt olimme toisessa sessiossa. Adamus oli vilkkaampi kuin koskaan, vaikka minusta alkoi tuntua vähän uupuneelta. En muista paljon siitä, mitä hän sanoi tuossa sessiossa, mutta muistan selvästi tunteet. "Jokin muuttuu", kuulin äänen sisältäni. "Ei ole paluuta takaisin. Emme voi laittaa päätämme pensaaseen. Tätä varten shaumbrat ovat täällä." Huone lämpeni taas, ja ilma oli uskomattoman sakeaa. Adamus varmaan tunsi tämän, koska hän pyysi avaamaan oven. Tuulahdus kylmää ulkoilmaa tuli sisään. Se viilensi tilanteen, mutta ilma pysyi hyvin raskaana ja sakeana. Muutaman minuutin kuluttua henkilökunta sulki oven, koska ihmiset muuttuivat siniseksi kylmästä.

Adamus antoi meille lautasella kuvan tulevaisuudesta. Teknologia – ihmiskunnan suurin luomus tähän mennessä – on mahdollisesti myös tappavin. Olemme mielen viimeisessä aikakaudessa, vaikka aivomme laajennetaan koneilla tehokkaammiksi, kuin nerokkaimmat biologiset aivot. Yksi Adamuksen repliikki erottui: "Ihmiskunta on ohi sen päättämisestä, hyväksyykö se teknologian. Kyse on siitä, pystyykö se olemaan symbioosissa sen kanssa." Totuus oli selkeä. Ihmiskuntakaan ei voi muuttaa teknologian vauhtia. Mitä aiomme tehdä sen kanssa? Koko toisen session ajan tunsin Adamuksen selkeyden ja innostuksen. Hänen kirjansa, Koneiden aika, oli toteutumassa yli 200 vuotta myöhemmin.

Lounastauon jälkeen yleisö ja henkilökunta oli hiljaista ja pohdiskelevaa. Kahden pitkän ja rankan session jälkeen mietimme kaikki: "Mitä seuraavaksi?" Adamus oli yhtä selkeä kuin aina: jossain kohtaa seuraavien kolmen, neljän vuosikymmenen aikana aika-avaruus pirstoutuu sen tuloksena, mitä toiset kutsuvat "singulaarisuudeksi". Tämä luo monia todellisuustasoja tai uusia Maita. Mutta vielä tärkeämpi oli kutsu tietoisuuteen shaumbroille. Adamus selitti, että tästä syystä tulimme maan päälle tänä aikana. Tulimme tänne toteuttaaksemme Atlantiksen unelman ruumiillistuneesta tietoisuudesta. Samalla kun massatietoisuus tavoittelee teknologiaa seuraavana evoluutioaskeleena, meidän saagamme on tietoisuuden salliminen tai taivaan ja Maan tuominen yhteen. Emme ole täällä taistelemassa teknologiaa vastaan, vaan antamassa puuttuvat elementit – tietoisuus, henki ja jumaluus. Adamus päätti päivän yhdellä kaikkien aikojen kauneimmista merabheista. En ole koskaan ennen kokenut sellaisia energiamuutoksia kaikkien kanavointivuosieni aikana. Jotain sellaista tapahtui huoneessa ja netissä, mitä ei voi määritellä. Tunteet olivat vapautumista, selkeyttä, tietämistä, intohimoa ja valtavaa helpotusta. Tunsin, että tämä oli kauan odotettu käännekohta shaumbroille.

ProGnostia edeltävällä matkallani Adamus oli näyttänyt shaumbrojen seuraavat 3–5 vuotta. Minun oli vaikea määritellä sitä ennen ProGnostia, mutta nyt siinä on tolkkua. Se on oivaltamisen aikaa monilla shaumbroilla, ja Crimson Circle -järjestöllä aikaa pysyä fokusoituneena niiden shaumbrojen palvelemiseen, jotka ovat valmiita "singulaarisuuteensa". (Tekniikan maailmassa singulaarisuus määritellään kohtana, jossa ei voi enää nähdä tulevaisuuteen tai ennustaa sitä, koska kaikki muuttuu totaalisesti.) Seuraavat 3–5 vuotta ovat hämmästyttävän selkeyden aikaa, jos sallimme sen. Ei ole tilaa prosessoinnille, makyolle tai ihmisitsen pelkäämiselle. Nämä ovat valtavia häiriötekijöitä, jotka eivät perimmiltään estä meiltä oivaltamista, mutta tekevät matkasta myrskyisää.

ProGnostin jälkeiset muutokset ovat olleet valtavia. Minun on tarvinnut harjoittaa paljon sallimista ja pääsemistä pois mielestä. Hassu asia on, että salliminen tuo uuden selkeystason, mutta ei sellaista, joka tulee mielestä. Se on tietämisen tasolla – vanha rakas ystäväni jota en ole voinut tuntea varjoni vuoksi. ProGnostin jälkeen varjo on häviämässä pois – ei siksi, että pakotan sen ulos, vaan koska sille ei ole vain enää tilaa. Se lähtee omin avuin.

Kuulen Adamuksen kutsuvan. Mitä, Adamus? Sanotko, että minun on aika alkaa kirjoittaa päivitettyä versiota kirjastasi Koneiden aika? Tehdään se. Minulla on täysin uutta ymmärrystä ProGnostin 2018 jälkeen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

KOVAA RAKKAUTTA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Maaliskuun shoud tuntuu olleen ikuisuus sitten. Taisi olla pitkä kuukausi, viisi viikkoa shoudien välillä. Mutta siitä ajasta huolimatta, joka on kuukausittaisten kokoontumistemme välissä, Adamuksen suorat sanat viime shoudissa energiasta ja yltäkylläisyydestä tuntuvat edelleen, niin kuin hän sanoisi ne nyt eikä viikkoja sitten:

Adamus: Siellä minne olemme menossa, ei ole sijaa yltäkylläisyyden puuteongelmillenne. Jos teillä on yltäkylläisyyden puuteongelma, jos ruikutatte ja voivottelette edelleen rahasta ja siitä, mitä teillä ei ole, ja ihmettelette, milloin kultaharkkoja putoaa taivaasta, pääskää siitä yli nyt. Se on siinä. Valmis.

Tunsin Adamuksen kiihkeyden, kun hän katsoi suoraan kameraan ja sanoi nuo sanat. Hän ei laskenut leikkiä tai kääntänyt vain huomiota toisaalle. Hän oli hyvin vakavissaan. Tiesin siinä paikassa, että saisimme sähköposteja sekä kiivasta keskustelua Facebookissa. Harmikseni hän ei lopettanut siihen:

Adamus: Sille (köyhyystietoisuus) ei ole sijaa siellä, minne menemme, koska siellä minne menemme, on kyse energiasuhteenne uudelleensuuntaamisesta ja muuttamisesta. Mutta jos ette ole edelleenkään arvokas, jos olette edelleen uhri, jos haluatte edelleen olla köyhä … sille ei ole sijaa.

Okei, ajattelin. Tajuamme jo pointin, Adamus. Ei sijaa tasapanottomuuksille siellä, minne menemme. Voisimmeko nyt siirtyä eteenpäin? Ehkä kerrot tarinan mestarista ja Törpöstä? Kenties joku kiva merabh olisi hyvä nyt? Mutta hän ei ollut vielä valmis:

Adamus: Jos olette edelleen koko tässä köyhyysjutussa … tämä (Crimson Circle) ei ole teidän paikkanne.

Riittää jo, iso enkeli! Puhut ystävilleni ja henkiselle perheelleni. Tiedäthän niille, joita palvelemme? Nousitko mestarisängystäsi väärällä jalalla tänään? Ovatko taivaalliset alusvaatteesi vähän liian kireät? Mutta mikään ei pysäyttäisi Adamusta tässä kohtaa. Hän jatkoi:

Adamus: Kehotan teitä: olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä ja lähtekää näiden toisten vuoksi. Jos tarraatte edelleen köyhyyteen, jos se on edelleen toimintatapanne, elämäntapanne, jos se on edelleen paita ja mekko, jonka puette joka aamu, tämä ei ole teidän paikkanne. Nämä ihmiset (shaumbrat) ovat todella kilttejä. He eivät käske teidän painua helvettiin täältä, mutta minä käsken. Se on "ei hevonpaskaa, ei enää". Olen kyllästynyt siihen. Se yksi asia joka todella vetää suurta osaa shaumbra-työstä alaspäin, ovat ne, jotka haluavat välttämättä olla köyhiä, koska he eivät ole energiainnovoijia.

Okei, hän sanoi sen. Toivoin, ettei hän sanoisi sitä, mutta hän sanoi sen. Jos haluat välttämättä olla edelleen köyhä, on aika lähteä. En uskaltanut vilkaista Lindaa, koska tiesin täsmälleen, millainen ilme hänellä olisi. Hän ei kätke tunteitaan kovin hyvin. Yritämme kovasti saada ihmiset tuntemaan olonsa tervetulleeksi, ja sitten Adamus pyytää heitä lähtemään. Mahtavaa. Me (CC:n henkilökunta) yritämme tehdä kaikesta hyvää, ja Adamus kanavointi-oksentaa sen päälle. Mahtavaa. Kerrassaan mahtavaa. Ai niin, mutta hän ei lopettanut siihen. Hän jatkoi:

Adamus: Muutamme dynamiikkoja voidaksemme sallia energian työskennellä hyväksenne. Käännämme sen ympäri. Sen sijaan, että olemme kaiken muun palvelijoita, käännämme sen minä-olen-tilaksi – "minä sallin, minä olen yltäkylläinen" – eikä ole tilaa, jos pelaatte köyhyyspeliä. Pääskää siitä nyt yli. Päästäkää siitä irti. Tehkää tuo valinta itsessänne ja katselkaa sitten, miten yltäkylläisyyttä virtaa elämäänne. Ja tiedän, että jotkut kiroilevat minulle nyt …

Se olin minä, Adamus. Sori keskeytys, rakkaat lukijat, mutta halusin teidän vain tietävän, että minulla oli muutama oma v-pommini tässä kohtaa. Mutta odottakaa, on lisää:

Adamus: Useimmat teistä ymmärtävät, miksi minun täytyy sanoa tämä. Se tuntuu ikävältä joistakin teistä, koska teillä on edelleen yltäkylläisyysongelmia ja sanotte, ettei se ole teidän vikanne. Se on teidän vikanne – siitä näkökulmasta, että nautitte siitä edelleen. Nautitte siitä edelleen. Pääskää siitä yli. Meidän täytyy mennä paikkoihin.

Oletko koskaan ollut hammaslääkärin tuolissa 30 kammottavaa minuuttia porattavana ja juuri kun luulet, että homma on melkein valmis, hammaslääkäri sanoo: "Koeta kestää, olemme melkein puolivälissä"? Toivoin, että Adamus olisi valmis, mutta hänen täytyi vielä porata lisää:

Adamus: Jos leikitte energialla sillä tasolla, jolle olemme menossa, ja haluatte välttämättä pitää kiinni köyhyysongelmista, tuo energia tulee takaisin palvelemaan köyhyyttänne enemmän, kuin olisitte koskaan voineet kuvitella, koska energisoitte köyhyyttä. Jos olette oikeasti valmis avautumaan ja saamaan ns. positiivista yltäkylläisyyttä, katsokaa, miten sitä tulee elämäänne ja miten se muuttaa asioita.

Lääkäri, anna minulla lisää puudutusainetta ja ilokaasua, kiitos.

Lopulta hän pääsi loppuun: "Energiamaailma odottaa. Oletteko valmis antamaan sen palvella teitä? Se on siinä."

Shoudin jälkeisinä viikkoina minulla on ollut tilaisuus pohtia Adamuksen sanoja. Tajuan ne. Hänen sanansa annettiin rakkaudessa, mutta se oli sellaista kovaa rakkautta, jota ei ole aluksi aina helppoa sulattaa. Kuluneena vuotena viesteissä on ollut huomattava ero – se on hyvin selvää keahakissa, mutta se virtaa myös shoudeihin ja työpajoihin. Olemme valmiita seuraavalle tasolle. On aika hyväksyä ja sallia paikkamme mestareina, vaikkemme usko olevamme aivan valmis. Tosiasia on, että Adamus ja Crimson Council tuntevat, että olemme valmiita.

Yksinkertaisesti sanottuna, muutamme sitä, miten pääsemme käsiksi energiaan ja käytämme sitä. Murtaudumme ulos elämien aikaisista kuvioista ja siitä vanhasta massatietoisuusmallista, että olemme energian palvelija emmekä ole luoja. Adamus kertoi nerokkaan tarinan tästä viimeisimmässä keahak-sessiossa. Mestari laittaa Raj'n seisomaan näyttämölle ja tanssimaan musiikin tahtiin (Gloria Gaynorin "I Am What I Am"). Raj yrittää tanssia, mutta epäonnistuu kurjasti. Mestari sanoo, että näin suurin osa ihmisistä kulkee elämän läpi – yrittäen tanssia massatietoisuuden "musiikin" tahtiin. Sitten mestari laittaa Raj'n liikuttamaan käsiään ja jalkojaan hyvin vähän. Kun Raj liikkuu, hän kuulee taivaallisten sointujen seuraavan liikkeitään. Mestari sanoo, että tämä on toimintatapamuutos. Kun päästämme irti vanhoista yltäkylläisyyskäsityksistä ja vapaudumme riippuvuudestamme köyhyyteen, sairauteen, epäonneen jne., musiikki (energia) tanssii meidän tahtiimme sen sijaan, että me tanssimme musiikin (energiamallien) tahtiin. Emme kuule tuota musiikkia (energia), ennen kuin alamme tehdä jotain, ja sitten se on siinä kuin ratsuväki tukemassa täysillä.

Olin täysin yllättynyt, että sosiaalisessa mediassa ei ollut paljon keskustelua Adamuksen röyhkeistä sanoista. Päättelin, että 1) kukaan ei kuunnellut shoudia tai 2) 99% shaumbroista ymmärtää täysin, mitä Adamus sanoo, ja he ovat valmiita päästämään irti vanhasta "palvelijaenergiasta" voidakseen antaa energian palvella itseään. Kenties Adamus on oikeassa sanoessaan, että olemme tosiaankin valmiita.

Saimme vain muutaman ei-niin-kivan sähköpostin, mutta emme läheskään niin monia, kuin odotin. Yksi nainen kirjoitti, että hän lähtisi Crimson Circlestä Adamuksen "inhottavien" sanojen jälkeen. Hän sanoi, että hän on köyhä ja Adamus pyysi kaikkia köyhiä ihmisiä lähtemään, koska vain rikkaat ihmiset voivat olla osa Crimson Circleä. Hän sanoi myös, että meidän pitäisi lukea Karl Marxia, Jeshua ei koskaan käännyttänyt ketään pois ja hänen päätöksensä lähteä oli sekä poliittinen että henkinen. Hän ehdotti, että meidän pitäisi mennä etsimään lisää rikkaita ihmisiä Euroopasta. Hän lisäsi (kokonaan isoilla kirjaimilla): "Minun sieluni ei välitä vittuakaan rikkaana olemisesta!!"

Kaikella kunnioituksella – ja ymmärrän todella, mitä hän yrittää sanoa – mutta tässä ei ole kyse rikkaana tai köyhänä olemisesta. Kyse on tästä: olemme nyt kokemassa kokonaan uuden tavan olla vuorovaikutuksessa energian kanssa. Energian vuoksi työskentelemisen sijasta olemme mestareita ja annamme energian palvella meitä. Kuitenkin – ja tämä on iso kuitenkin – jos edelleen roikut kiinni jossain tasapainottomuuksissa, energiat vain suurentavat niitä. Adamus sanoi sen selvästi "Mestarin elämää 6 – Ei enää!" -kurssissa. Päästä irti taisteluista ja aatteista ja tasapainottomuuksista, koska niille ei ole paikkaa seuraavassa askeleessamme. Noista asioista tulee itse asiassa uskomattoman tuskallisia siellä, minne olemme menossa.

Kysyin Adamukselta, tarkoittaako tämä, että shaumbrojen täytyy selvittää kaikki ongelmansa ennen siirtymistä eteenpäin. Hänen vastauksensa: "Ei. Heidän täytyy olla vain halukkaita päästämään niistä irti." Halukkuus päästää irti köyhyys-, uhritietoisuus-, sairaus-, itsearvostuksenpuute-, viha- jne. kuorikerroksista riittää. Nämä ongelmat häipyvät itsestään, ihmisen tarvitsematta tehdä työtä niiden eteen.

Adamus sanoo (ja ihmiset ärsyyntyvät hänen sanoessaan), että jos sinulla on jokin ongelma elämässäsi, sen täytyy edelleen palvella sinua – muuten sitä ei olisi. Raha. Terveys. Suhteet. Tylsyys. Mikä tahansa. Jokainen ongelma saa sinut olemaan uhri.

Nainen jonka mainitsin aiemmin, lopetti sähköpostinsa huomauttamalla, että meidän pitäisi opiskella Che Guevaraa, koska kapitalismi ei ole ainoa tie. Haloo, mitä?? Mikään tästä ei liittynyt mitenkään kapitalismiin, sosialismiin, feminismiin, alkuperäisväestön ahdinkoon, kirnupiimän rasvapitoisuuteen, Mikki Hiireen (oletettavasti kommunisti) tai Donald Trumpiin (ei kannata mennä siihen). Emme tulleet tänne tässä elämässä omaksumaan aatteita, rikastumaan, pitämään energiaa, käännyttämään muita tai rakentamaan tikapuita taivaaseen. Tulimme tänne pikatarkoituksena ruumiillistunut oivaltaminen. Tämä on fyysisen, mentaalisen ja valo-olemuksen tila, joka vaatii karistamaan vanhat tavat saada ja käyttää energiaa. Ei enää energian jahtaamista, vaan sen antamista tulla luoksesi. Jos olet siinä vain rikastuaksesi, se ei toimi, ja jos olet siinä pysyäksesi köyhänä, no, voi sinua raukkaa (suom. huom. sama sana kuin "köyhä").

Armon määritelmä? Kun antaa energian palvella itseään. Päästäänpä pois vanhasta tavasta tehdä asioita ja tullaan ensimmäiseksi energiamestarisukupolveksi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

EI EPÄILYÄ

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hiljattain minulla oli paljon sydänkipua. Tarkoitan siis painetta rinnassa, erityisesti ollessani syvässä sallimistilassa. Kuulemani mukaan se on ollut yleinen shaumbra-oire viime aikoina. Ihmettelin, mistä siinä oli kyse, koska olin täysin varma, etten ollut saamassa sydänkohtausta, vaikka tuntuikin juuri siltä. Ymmärrän nyt, että siinä on kyse sydämeni seuraamisesta – sydäntäni särkee tullakseen kuulluksi. Se oli minulle hyvin luonnollista lapsena ja vielä teininäkin. Mutta lisääntyvässä määrin unohdin sen – ei pelkästään massatietoisuusgravitaation, vaan myös heräämiskokemuksen raskauden vuoksi. Sydäntä varjosti epäily.

Mahdollisesti olin liian utelias, liian itsepäinen tai pelkästään liian tietämätön heräämisen aiemmissa vaiheissa, jotta epäily olisi vaivannut. Useimmiten seurasin sydäntäni ilman sen kummempaa ihmettelyä. Se ei tehnyt minua onnelliseksi eikä elämääni helpoksi, mutta tiesin olevani oikealla polulla. En kyseenlaistanut itseäni, kun elämäni hajosi. Kyseenalaistin elämän, mutten kyseenalaistanut jatkuvasti itseäni.

Vasta sen jälkeen kun olin syvällä heräämisessäni, kohdattuani noin tuhat erilaista oman pimeyteni ilmentymää, tuo epäily todella tunkeutui tajuntaani. Vaikka olen ehkä päässyt enemmän kosketukseen sisäisen tietämiseni kanssa vuosien saatossa, epäily jatkoi varjojen heittämistä polulleni sekä ihmisen ja jumaluuden välisen tilan tukkimista.

Mutta miksi olen pitänyt kiinni epäilystä niin sitkeästi? Kyse ei ole vain siitä, että useimmat ihmiset pitävät hulluna elämäni omistamista ruumiillistuneelle valaistumiselle tai että olemme edellä aikaamme. Se oli ennen tekosyyni, mutta nyt olen nähnyt, miten muut ovat sitoutuneet visioihin ennen aikaansa, eikä epäily ole häirinnyt heitä. Viittaan tässä Elon Muskiin, jos sinulta sattui menemään ohi viime shoud (3.3.2018). Millaista on, kun seuraa sydäntään ja kokeilee visioita, joista toiset eivät uskalla edes uneksia? Millaista on pysyä sitoutuneena visioihinsa ja sivuuttaa täysin epäily, kun kaikki ympärillä pitävät hulluna? On aika ottaa selvää. Tunnen tuon kohdan lähestyvän äänekkäästi ja kovaa. Tunnen, että siellä minne olen menossa, minne päätän mennä, ei ole tilaa epäilylle. Mestarin antama uhkavaatimus: valitsetko mestaruuden vai valitsetko epäilyn?

Uskoakseni olemme kaikki menettäjäeksperttejä jo tähän mennessä. Voitko kieltää sitä? Olemme kaikki eksperttejä menettämään kaiken ja päästämään irti ja vapautumaan kaikesta, mikä ennen määritteli ihmiskokemuksemme. Olemme päästäneet irti identiteeteistä, esi-isistä, terveydestä, suhteista, massatietoisuudesta ja myös kuolemanpelosta. Miten monta kertaa olemme ajatelleet: nyt ei varmasti ole enää mitään irtipäästettävää? Ja tietysti on aina jotain lisää. Meidän olisi pitänyt kuunnella viisasta Tobiasta, joka varoitti meitä kysymysten esittämisestä! Joka tapauksessa ponttini on, että minulle epäily on kynnys, oma kristallivankilani. Vasta kuluneena kuukautena oivalsin, että salliminen on epäilyn vastakohta: kun sallin koko itseni kontrolloimatta, epäilyä ei voi olla. Toisaalta jos pidän kiinni epäilystä, en oikeasti salli. Jos sallimista voidaan verrata ruumiillistuneen valaistumiskokemuksemme kaasupolkimeen, niin epäily on jarru. Juttu on niin, että olemme liian pitkällä kääntyäksemme enää takaisin ja jarrun painaminen tässä kohtaa on vaarallisempaa kuin kaasun painaminen.

Sokrateelainen kysymys tässä olisi, jos seuraamme Adamuksen ajatussuuntaa: miten epäily palvelee minua ja miksi pidän siitä niin paljon? Minulle vastaus oli tuskallisen selvä. Menneisyydessä sydämeni seuraaminen epäilemättä itseäni johti hyvin epämiellyttäviin kokemuksiin. Näin ollen sen negatiivinen vahvistaminen, että itseensä luottaminen assosioituu tuskaan, on johtanut itse-epäilyriippuvuuteen. Ihmispsykologian perusteet. Mutta sitten mestari-itseni totesi hyvin välinpitämättömästi, että kenties tuskan välttäminen ei ole koskaan ollut pointtina. Mielenkiintoista. Nimittäin ihminen ajattelisi: "Miten pystyn ehdollistamaan mieleni uudelleen ja assosioimaan itseluottamuksen positiivisiin kokemuksiin?" Mutta valitettavasti mestari ei siedä minkäänlaista ehdollistumista. Mestari ei pelkää olla ihminen ja kokea satunnaista tuskaa, joka sen mukana tulee.

Siis tässä on sielupsykologiaa: kenties sydämeni seuraaminen johti minut juuri noihin sydämen särkeviin, hengenvaarallisiin, masentaviin, noloihin ja syyllisyyttä aiheuttaviin kokemuksiin, jotka palvelivat minua täydellisesti, koska sieluni kohtalo oli ja on oivaltaa valaistumiseni tässä elämässä. Tyypilliseen ihmistapaan olin olettanut, että sydämeni seuraaminen johtaisi minut helppoon ja onnelliseen elämään. Ja olen varma, että niin olisi tapahtunut, jos sielukohtaloni olisi ollut viettää onnellista ja helppoa elämää. Mutta ei ole. Sieluni valitsema kohtalo on sallia ihmiseni ja jumaluuteni olla läsnä täällä maan päällä yhdessä ja tietoisena toisistaan – vaikka se merkitseekin joitain tilapäisesti epämiellyttäviä kokemuksia. Ihminen on oikeastaan hyvin hassu – se ajattelee: "Okei, luotan itseeni täysin, mutta vain jos saan takuun, että elämäni on onnellista ja olen vapaa, rikas ja terve." Mutta ihmisenkin täytyy myöntää, että itseluottamus on joko ehdotonta tai se ei ole oikeaa luottamusta.

Oivalsin lopulta, että kaikki nuo kokemukset joita ihminen piti epäonnistumisena ja jotka viettelivät minut epäilemään itseäni, palvelivat minua täydellisesti. Sydämeni seuraaminen johti minut juuri sinne, missä minun täytyi olla päästäkseni tähän. Eli tämä taianomainen kompassi nimeltään "sydän" toimii! Tämä oivallus toi minulle suurta helpotusta, koska nyt voin vihdoin rehellisesi sanoa, etten enää tarvitse epäilyä. Voin seurata sydäntäni tietäen, että se palvelee minua, minne tahansa se johdattaakin minut. Tunnen kokonaisen enkelikuoron pyörittelevän silmiään ja ajattelevan: "Mehän sanottiin sinulle niin." No, on kaksi eri asiaa ymmärtää jokin tai tietää se täysin varmasti.

Varmuudesta puheen ollen, mieleeni tuli sitaatti Elon Muskilta: "Jos jokin on tarpeeksi tärkeää, sinun pitäisi tehdä se, vaikka todennäköisyys olisi sinua vastaan." Kenties luomuksemme eivät vaikuta kovin suurilta verrattuna Muskin luomuksiin, kenties kukaan ei ylistä meitä menemisestä massatietoisuusgravitaation yli, koska teemme sen ilman hienoja avaruussukkuloita, ja kenties jäämme yhtä näkymättömäksi, kuin salaisen palvelun agentti naamioituna, huonommin palkattuna vain! Jos näin on, jää vain yksi kysymys: onko ruumiillistunut valaistuminen tarpeeksi tärkeää kaiken riskeeraamiseksi – vaikka se epäonnistuisi? Tunnen oman vastaukseni sydämessä kovana ja selkeänä.

Mihin sydämeni johtaa minua nyt? Suoraan sallimiseen. Jokaisen tunteen, ajatuksen, aspektin ja kokemuksen sallimiseen virrata lävitseni integroitumaan, ilman vastarintaa. Mitä visioni ovat epäilysverhojen tuolla puolen? Sinä jatkat Marsin tekemistä siirtomaaksi, Musk. Minulla on kiirettä uudella maapallolla.

www.kimseppala.com

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi

Siivet-sarja
SHOUD 8

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.4.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aa! Hyvä olla taas täällä, ja toivottavasti hyvän kahvin kera tässä kuussa. Toivottavasti meidän ei tarvitse tyytyä teehen. Hei, annatko minulle jotain merkkiä (Lindalle)?

LINDA: Kyllä vain. Olet niin komea (Adamus ottaa siemauksen kahvia).

altADAMUS: Siitä puheen ollen, minuun on Ylösnousseiden mestareiden klubissa alettu viittaamaan, ei vain St. Germanina, vaan myös St. Riikinkukkona (naurua).

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: St. Riikinkukkona, koska kuljeskelen hyvin ylpeänä kuin riikinkukko (joku sanoo "okei"). Hyvin ylpeänä siitä, mitä teemme täällä yhdessä (yleisö taputtaa). Se on todella hämmästyttävää, mitä teemme täällä yhdessä.

Tiedättekö, miten moni ihminen lähti Crimson Circlestä viime kuun jälkeen, melko suoran, mutta …

LINDA: Kymmenentuhatta.

ADAMUS: … rehellisen toteamuksen jälkeen? "Kymmenentuhatta", sanoo Linda. Tiedättekö, miten moni oikeasti lähti? Miten moni oli hyvin loukkaantunut siitä, mitä sanoin: "On aika olla valmis antamaan energian palvella teitä." Miten monta luulette sen olleen? Kuka tahansa (joku sanoo "ei ketään"). Ei ketään? Ei ei-ketään. Kaksikymmentäseitsemän. Kaksikymmentäseitsemän. Ei kovin paljon.

LINDA: Kaksikymmentäseitsemän? Se on vaikuttavaa.

ADAMUS: Kaksikymmentäseitsemän suuttui niin paljon …

LINDA: Vau.

ADAMUS: … että he heittivät pois ja polttivat kaikki Crimson Circle -kirjansa. He repivät jäsenkorttinsa.

LINDA: Vau!

ADAMUS: He heittivät pois viittansa ja liivinsä ja sanoivat: "Ei enää Crimson Circleä."

LINDA: Vau.



ADAMUS: Luulin sen olevan paljon enemmän, ja jotkut muut ylösnousseet mestarit luulivat sen olevan paljon enemmän. He nuoleskelivat tavallaan huuliaan ajatellen: "Nappaan muutaman niistä, jotka ovat lähteneet Crimson Circlestä. Saan heidät omaan ryhmääni." Mutta niitä 27:ää jotka lähti, he eivät halunneet (vähän naureskelua).

Siis vain 27 lähti. Se teki minut hyvin ylpeäksi, koska kyllä, se oli vähän kova viesti, ja se oli hyvin selkeä. Sanoin: "Jos et ole valmis antamaan energian palvella itseäsi, lähde pois. Lähde nyt kaikkien muiden vuoksi, koska siellä minne menemme, ei ole tilaa sille." Ei oikeasti ole.

On ollut mielenkiintoinen kuukausi katsella noiden 27:n, mutta myös kaikkien teidän pohtivan, missä olette, mihin olette menossa ja miten käsittelette energiaa – todella katsovan sisäänsä ja sanovan: "Olenko valmis antamaan noiden vanhojen ongelmien mennä?" Prosessoimatta niitä, taistelematta niitä vastaan tai miettimättä niitä kovasti, ja sen sijaan sanomaan vain: "Olen valmis niiden osalta. Se on siinä. Olen valmis antamaan niiden mennä." Ja pelkästään tuo valmius muuttaa kaiken. Ja kaunis asia on, ettei teidän tarvitse tehdä paljon mitään. Tuo valmius avaa oven viisaudelle, mestarin tulemiselle sanoen: "Edith, otan kaikki sinun juttusi" – ja sinulla on edelleen joitain, rakkaani, mutta olet päässyt hyvin pitkälle – "Otan kaikki juttusi. Nyt kun olet valmis päästämään irti, minä … (hän ottaa Edithin huivin) viisautan sen. Puristan vain kaikki vanhat ongelmat pois siitä (puristellen hänen huiviaan). Viisautan sen, ja se on siinä." (Hän heittää huivin pois) Se on siinä. Voi, hän vihasi tuota huivia (naurua). Hän oikeasti vihasi sitä.

Valmiutenne päästää irti ongelmista sallii mestarin, joka on kaikkien elämienne viisaus, tulla viisauttamaan kaikki loput juttunne – ongelmanne rahan, suhteiden, terveyden ja itsearvostuksen kanssa – saattamaan ne viisaudeksi. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Nouskaa vain aamulla ylös, juokaa kahvinne ja tehkää loppupäivän, mitä haluatte. Se on siinä. Ja pitäkää hauskaa. Nauttikaa elämästä. Se on siinä, ja tuo valmius on kaikki. Se on siinä.

Teidän ei tarvitse ajatella teitänne tämän kaiken läpi. Ette voi tehdä sitä. En voi korostaa sitä liikaa: ette voi ajatella tietänne kaiken tämän läpi. Jotkut teistä tuntevat jossain kohtaa houkutusta kirjoittaa tuon kirjan, tiedättehän "Minun matkani", 4221 sivua, "Minun matkani valaistumiseen" (Adamus päästää oksennusäänen) Se …

LINDA: Mikä se oli? (Adamus päästää uudestaan oksennusäänen)

ADAMUS: Se oli pieni (oksennusääni!) – ei iso oksennus. Vain (oksennusääni!) pieni oksennus. Ja oivallatte, miksi. Miksi? Tarkoitan, että se on vain tukku tarinoita, ettekä voi ajatella tietänne ulos tästä, mutta voitte sallia sen. Voitte sallia sen. Voitte sallia yltäkylläisyyttä ja suhteita ja kaikkea muuta elämäänne. Se on siinä.

Lue lisää :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-8

ENERGIATYÖ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Energia. Tietääkö kukaan oikeasti, mitä energia on? Tai mistä energia tulee? Adamus on keskittynyt tähän energia-aiheeseen kuluneen vuoden, mutta mitä energia on?

Energian tieteellinen peruskuvaus on "voima tai varastoitu (potentiaalinen) voima". Sori, mutta se ei sano paljon minulle. Toinen energiakuvaus on "liike tai liikepotentiaali". Mutta se kertoo minulle vain, mitä energia tekee, ei mitä se on. Kaivaessani vähän syvemmältä löysin, että energiaa "kantaa aina jokin". Tarkoittaako se, että seeprat Himalajavuorilla? Kantavatko ne planeetan energiaa selässään? Tai kenties johdot seinilläni, jotka saavat tietokoneeni toimimaan? Mitä enemmän tutkin energiaa, sitä enemmän turhauduin. Mitä hemmettiä energia ON?

Jossain kohtaa tutkimustani luin, että yhden fyysikon mukaan energia tulee "kvanttityhjiövaihtelusta". Häh? Tarkoittaako se, että Dyson-pölyimurini villiintyy ja luo energiaa? Tuskinpa vaan! Sitten opin, että Aristoteles käytti ensimmäisenä termiä "energia" joskus 300-400 vuotta e.Kr. Mietin, tunsiko Aristoteles Tobiaksen. Joka tapauksessa, hän käytti tuota sanaa kuvaamaan potentiaalia, kuten potentiaali olla heikko tai vahva. Myöhemmin energia alettiin tuntea työnä tai voimana, mutta paremminkin jokapäiväisessä mielessä kuin tieteellisesti. Vasta 1800-luvun alussa Thomas Young alkoi puhua energiasta fysiikassa. Albert Einstein toi energian etualalle 1900-luvun alkupuolella klassisella kaavallaan E=mc2. Niinpä vasta viimeiset 200 vuotta ihmiset ovat olleet tietoisia energiasta, mutta vielä tänäkään päivänä emme oikeasti tiedä, mitä se on.

Tiedän, mitä energia tekee, mutta yritän edelleen ymmärtää, mitä se on ja mistä se tulee. Muutaman tutkimistunnin jälkeen internetissä oivalsin, ettei kukaan tiedä. Sain jatkuvasti tällaisia määritelmiä: Energia on kvantitatiivinen ominaisuus, jota täytyy siirtää kappaleeseen sen työstämiseksi tai kuumentamiseksi. Energia on säilyvä suure, ja energian säilymislaki toteaa, että energian muoto voi muuttua, muttei sitä voi luoda tai tuhota. Tällaisten vastausten myötä ei ole mikään ihme, että lapset syövät liikaa sokeria, ja minä tarvitsen lasin viiniä illalla. Mitä helvettiä energia on, ja mistä se tulee?? Ja miksi lapsilla näyttää olevan sitä niin paljon enemmän? Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei kukaan tiedä. Paitsi Adamus, sinä ja minä.

Kuluneena vuotena Adamus on esittänyt vallankumouksellisia uusia näkemyksiä energiasta. Hän sanoo, että energia tulee "minä olen" -olemuksen intohimosta ja perimmiltään energia on kommunikointia. Se on "minä olen" -olemuksen tai sielulaulun ilon kommunikointia. Tämä puhdas energiatila puristuu valomuodoksi, sitten voimaksi ja lopulta käytämme sitä kuljettamaan autoja, antamaan virtaa moottoreille ja valaisemaan kotejamme. Ajat sitten nurmikkoa, kävelet metsässä tai työnnät kärryjä ruokakaupassa, todellisuudessa uit kommunikointimeressä. Se on vis viva ("elävä voima" latinaksi), mutta professori A:n mukaan se ei ole voima eikä sillä ole älykkyyttä. Se on vain "minä olen" -olemuksen kommunikointia.

Nyt voin katsoa luontoa, puhua toisen ihmisen kanssa, syödä hyvän aterian tai kirjoittaa artikkelin Shaumbra-lehteen ymmärtäen, että se on vain kommunikointia. Se ei yritä työntää tai vetää minua, se ei väliltä, saanko artikkelini valmiiksi ajoissa (mitä en tehnyt), se ei ole rajoittunutta eikä minun tarvitse turvautua kehenkään tai mihinkään muuhun sen vuoksi.

Meistä on tulossa todellisia energiatyöntekijöitä. Mutta olemme määritelleet sen vähän eri tavalla. Sen sijaan, että teemme työtä energian vuoksi, alamme antaa se työskennellä puolestamme. Jep. Sinä, minä ja shaumbrat ympäri maailmaa muutamme koko ymmärryksemme energiasta ja siitä, miten käytämme sitä. Olemme uusia energiatyöntekijöitä, jotka antavat energian työskennellä puolestaan. Jos olet kuin minä, tässä kohtaa sinun täytyy ehkä pysähtyä ja vetää syvään henkeä miettiessäsi tuon lauseen seuraamuksia. Siinä missä muu planeetta nousee ylös aamulla ja tekee koko päivän työtä energian vuoksi, me annamme sen työskennellä puolestamme. Jos tämä ei saa ihoasi kihelmöimään hämmästyksestä, en tiedä, mikä sitten saa.

Äskettäisessä työpajassa Villa Ahmyossa Konassa Adamus aloitti minisaarnan ns. energiatyöntekijöistä. Hän totesi, että monet new age -terapeutit kutsuvat itseään energiatyöntekijöiksi, mutta mitä he tietävät energiasta? Ilman perusymmärrystä tietoisuuden ja energian luonteesta, tyypillinen energiatyöntekijä pelkästään "työntää" lisää vanhantyylistä energiaa asiakkaisiinsa. Se saattaa antaa väliaikaista helpotusta, mutta asiakas palaa yleensä vanhoihin tasapainottomuuksiinsa muutamassa päivässä. Ja hän kysyi, miksi he kutsuvat itseään "energiatyöntekijöiksi", kun heillä ei ole aavistustakaan, mitä se on tai mistä se tulee? Eivät edes arvostetuimmat tiedemiehet tai fyysikot ymmärrä energian alkuperää, joten miksi he luulevat tietävänsä? Aa, se oli klassista Adamusta. Jos et ole jo hoksannut sitä, niin hänellä on matala makyon sietotaso. (Huomautus energiatyöntekijöille: älkää lähettäkö minulle ilkeitä sähköposteja tästä. Adamus sanoi sen, en minä. Teidän laillanne olen vain energiatyöntekijä, joka alkaa nyt ymmärtää, mitä se oikeasti merkitsee.)

Toivoin ennen, että minulla olisi enemmän energiaa, mutta professorin energialuentojen jälkeen alan muuttaa ajatteluani. En itse asiassa tarvitse yhtään enempää energiaa, vaikka muutama lisätunti unta kuulostaa melko hyvältä. Minun täytyy vain antaa energian työskennellä puolestani. Jos minulla olisi enemmän energiaa, käyttäisin sen vain luodakseni enemmän ongelmia, ainakin Adamuksen mukaan. Hmmm. Minäpä ajattelen sitä. Jos minulla olisi enemmän energiaa, työskentelisin luultavasti pidempiä päiviä, pitäisin enemmän työpajoja, tekisin enemmän työtä omakotitalossani ja Villa Ahmyossa ja keksisin lisää projekteja henkilökunnalle ja itselleni. Alan huomata tässä kaavan. Melkein joka kerta puhuessani energiasta, puhun myös lisätyöstä. Hullua!

Mietin, miten elämä muuttuu uuden energiasuhteen myötä? Mitä se merkitsee, että energia työskentelee puolestani? Olen huomannut muutamia muutoksia, ja olen varma, että löydämme kaikki lisää niitä. Synkronisten tapahtumien määrä on lähes tuplaanunut elämässäni. Jokseenkin samaan aikaan, kun ajattelen jotakuta, hän ilmestyy elämääni. Yhtenä päivänä ajattelin satunnaista tuttua, jonka kanssa en ole puhunut kahdeksaan vuoteen. Kahden päivän päästä hän soitti. Se on vain yksi esimerkki monista synkronisista asioista, joita olen viime aikoina kokenut. Asiat vain "järjestyvät" minun tarvitsematta ohjata niitä. Toisessa esimerkissä henkilö jonka varaan olin laskenut suuressa projektissa, perääntyi. Olin melko turhautunut, koska tästä ihmisestä riippui paljon, mutta muutamassa päivässä joku muu tuli mukaan ja osoittautui merkittävästi kyvykkäämmäksi tehtävään.

Kun Adamus sanoo, että "energia työskentelee puolestamme", hän ei tarkoita, että se tekee aamiaisemme, siivoaa kaappimme tai kirjoittaa artikkelimme lehteen. Mutta kaikki jokapäiväisten toimiemme ympärillä järjestyy sujuvammin. Kaappeihimme ei kerry yhtä paljon roskaa, siksi on vähemmän tarvetta siivota niitä. Artikkeli-ideat tulevat paljon helpommin, siksi kirjoittaminen soljuu paremmin. Emme ehkä tarvitse aamiaista, koska keho toimii tehokkaammin.

Kun sallimme energian työskennellä puolestamme, kaikki vain tavallaan "järjestyy". Projektit sujuvat helpommin. Uusia tilaisuuksia ilmestyy esiin. Oikeita ihmisiä tulee oikeaan aikaan. Biologiastamme tulee tehokkaampi. Myös automme tuntuvat rullaavan paremmin. Kaikki tämä siksi, että annamme energian työskennellä puolestamme.

Adamus korostaa uutta energiasuhdettamme, koska olemme päättäneet jäädä planeetalle ruumiillistuneina mestareina. Siksi meidän täytyy muuttaa vanhaa tapaa työskennellä energian vuoksi ja antaa energian työskennellä puolestamme. Noin seuraavassa vuodessa on kyse energialöydöstä, kun saamme selville, miten uusi energiaymmärrys muuttaa elämäämme. Olen henkilökohtaisesti huomannut, että käyn läpi integrointisyklejä tämän vaihtoprosessin aikana. Joskus tarvitsen paljon unta, kun taas toisilla kerroilla tarvitsen unta paljon tavallista vähemmän. Toisinaan mieleni ei tunnu toimivan, ja toisilla kerroilla olen superselkeä. Joskus olen hyvin ärtyisä, kun taas toisina kertoina minulla on Jobin kärsivällisyys. Olen oppinut vain sallimaan prosessin vastustamisen sijasta. Joskus saan artikkelini palautettua ajoissa, toisina kertoina olen kaksi päivää myöhässä. Sellaista on elämä uudessa "energia työskentelee puolestani" -todellisuudessa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

SAMAAN AIKAAN FARMILLA …

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On sunnuntai-iltapäivä ja lennämme parhaillaan Lindan kanssa Frankfurtista Denveriin. Tällä hetkellä olemme suoraan Edinburghin päällä ja suuntaamme pian Atlantin valtameren yli. Nyt on epätavallisen kuoppaista menoa, mikä tekee naputtelusta kannettavallani huvittavaa, koska kirjoitan joka toisen sanan väärin yrittäessäni osua oikeisiin näppäimiin. Lennosta on jäljellä 8.5 tuntia ja on paljon aikaa kirjoittaa artikkelini kesäkuun numeroon. Jean odottaa kärsivällisesti sitä huomisaamuun, ja tietysti minä odotan hänen artikkelinsa kommentointia. Hän ja minä olemme tällä tavalla hyvin samanlaisia. Odotamme kumpikin viime hetkeen oman artikkelimme kirjoittamista ja kirjoitamme paremmin paineen alla. Hyvä juttu, että olen nyt "vankina" lentokoneessa.

Miten selitän tapahtumia, jotka juuri saimme loppuun – "Masters's Guide" -työpaja Bergenissä Norjassa ja Threshold-työpaja Middelfartissa Tanskassa? Yritin enkä kyennyt. Julkaisemme joitain osallistujien kommentteja shoudissa, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole sanoja. Adamuksen ja shaumbrojen välinen yhteistyö menee rohkeille, uusille tasoille näinä päivinä. Olemme tosiasiassa tulossa oivaltamiseen. Se ei ole jotain kaukaisessa tulevaisuudessa, eikä porkkana hevosen edessä. Teemme sitä nyt, ja se on ollut erityisen selvää live-tapahtumissa.

Adamus Saint-Germain teki yllättävän toteamuksen äskettäisen Threshold-tapahtuman aikana. Nyt muutaman päivän jälkeen siinä alkaa olla tolkkua ottaen huomioon Crimson Circlen kehityskaaren. Hän kertoi tuolle ryhmälle, että "hän ei ota uusia oppilaita". Hän puhui työn tämänhetkisestä painopisteestä ja sanoi, että hän työskenteli mysteerikouluissa henkilökohtaisesti jokaisen kanssa, joka pitää itseään shaumbrana. Hän totesi, että hänen ikivanha sitoumuksensa oli työskennellä henkilökohtaisesti kaikkien aiempien mysteerikoulujen jäsenten kanssa – matkan joka askeleella – kunnes he tulevat omaan oivaltamiseensa.

"Tämä ei ole paikka uusille, niille jotka ovat vasta tulossa heräämiseensä", hän huomautti. "Olemme tulleet liian pitkälle muutaman viime vuoden aikana. Se olisi liian musertavaa heille ilman niitä oivalluksia, joita tulee Sexual Energies Schoolista, Ansestral Freedomista, Wound of Adamista, Aspectologystä, Master's Life -sarjasta ja kaikesta, mitä olemme tehneet shoudeissa. He pidättelisivät itse asiassa sitä työtä, jota teemme yhdessä."

Hän jatkoi: "Suhteemme tulee aina 1200–1600 -lukujen mysteerikouluista saakka. Se muodostaa nykytyömme perustan, minkä vuoksi on hyvin helppoa ja tuttua, kun kokoonnumme nyt. Crimson Circle ei alkanut nollasta – aloitimme menneisyydestä juontuvan voimakkaan yhteyden ja liikevoiman kera. Ensimmäisestä shoudista saakka teidän kanssanne syyskuussa 2009 olen ollut kanssanne matkan joka askeleella.

"Työmme on liian kypsää niiden ottamiseksi mukaan, jotka ovat vasta heräämässä. Muutaman vuoden kuluessa näemme monia oivaltaneita shaumbroja. Luotte polun toisten seurattavaksi valtavalla informaatiomäärällä matkastanne ja tarinoistanne. Siitä tulee elävä ja tietoinen kirjasto herääville ihmisille, mutta he ovat liian erilaisia ottavaksi mukaan nyt sukeltaessamme oivaltamistyöhömme. Kaikki ovat tervetulleita lukemaan tai katselemaan aineistojamme, mutta voin olla henkilökohtaisesti vain niiden käytettävissä, jotka pitävät itseään nyt shaumbroina, niiden jotka ovat olleet yhdessä mysteerikouluissa."

Adamuksen toteamuksessa on tolkkua, koska kuukausia sitten hän teki kurkistuksen Crimson Circlen työn tulevaisuuteen. Hän sanoi, ettemme näkisi mitään huomattavaa kasvua seuraavina 3–5 vuotena – tämä olisi aikaa omistaa huomio shaumbroihin, kun monet alkavat sallia ruumiillistuneen oivaltamisensa. Se olisi aikaa oppia elämään Ahmyo-elämää, käsitellä maan päällä pysymisen haasteet (eli muut ihmiset, liikenne, politiikka jne.), nuorentaa keho ja oppia antamaan energian palvella meitä. Sitten kun shaumbrat tulevat mestaruuteensa, se houkuttelee luonnostaan monia uusia ihmisiä, ja se on Crimson Circlen kolmas aikakausi (ensimmäinen aikakausi oli Tobiaksen kanssa ja toinen Adamuksen kanssa). Näitä uusia ihmisiä tulee kaikilta elämänaloilta ympäri maailmaa. He ovat niitä, jotka eivät löytäneet vastauksia kirkoista tai ashrameista tai jotka sanoivat yksinkertaisesti "ei enää" jatkuvalle karma- ja elämäkarusellille. Tietysti Crimson Circle houkuttelee myös niitä, jotka etsivät vain energiaa ja valtaa, mutta he joko oppivat totuuksiamme tai "ei enää" -asenteemme käännyttää heidät pois.

Samaan aikaan farmilla (eli Crimson Circlen organisaatiossa), parannamme jo sisäisiä järjestelmiämme. Meillä on tehty merkittävä nettisivusto- ja nettikauppateknologian muutos muutamana viime vuotena, mikä maksoi noin 200.000 dollaria. Olemme myös ryhtyneet kalliiseen, mutta tarpeelliseen tietokantateknologiapäivitykseen, joka saadaan loppuun tämän kesän loppupuolella. Päivitimme hiljattain studioon uudet laitteet sekä näyttämön. Olemme aina pitäneet ajan tasalla teknologiamme, mutta nyt meillä on uusi intohimo: saada kaikki valmiiksi sitä kasvua varten, josta Adamus puhuu tulevina vuosina.

Talousjärjestelmämme ovat hyvin vaikuttavat suhteellisen pieneksi yritykseksi. Siinä missä monet meidän kokoisemme yritykset käyttävät QuickBooksin kaltaisia ohjelmistopaketteja, me käytämme SAP-laskentaohjelmistoa, jota suuret yritykset käyttävät. Maksamme laskut viikoittain, meillä ei ole velkaa ja meille on tehty kaksi isoa verotarkastusta ilman ainuttakaan muutostarvetta. Lisäksi Linda ja minä olemme laittaneet henkilökohtaiset varamme 100%:sti säätiöön, joka varmistaa Crimson Circlen pysyvyyden tulevaisuudessa.

Yksi suurimmista projekteistamme on tällä hetkellä luetteloida valtava sisältökirjasto kuluneilta 18 vuodelta. Kanavointikirjastossa on yli 230 shoudia, Crimson Circlen kaupassa on 174 tuotetta 1143 käännöksen kera, on lähes 200 keahak-sessiota, 9 jatko-opintokurssia, puhtaaksikirjoitukset ja nauhoitukset yli 400 työpajasta, 7 Mestarin elämää -sarjan jaksot, plus monia muita sekalaisia nauhoituksia. Arvioimme, että Crimson Circlen kirjastossa on 150.000 sivua vastaava määrä materiaalia, mihin eivät sisälly tuhannet käännökset. Tällä hetkellä se on luetteloitu päivämäärän, tapahtumatyypin ja otsikon mukaan, mutta työstämme parempaa tapaa käsitellä shaumbra-matkan kirjoitettua ja puhuttua historiaa. Ei mikään pieni tehtävä! Haluamme, että ihmiset pystyvät etsimään kirjastosta ja tutkimaan sitä muilla monipuolisilla ja käyttäjäystävällisillä tavoilla.

Kaikki tämä on valmistelua Crimson Circlen kolmanteen aikakauteen. Se saattaa tapahtua parissa vuodessa tai kenties viidessä vuodessa. Se on aikaa, jolloin monet uudet kuulevat omistautuneesta ja rohkeasta ihmisryhmästä, joka kutsuu itseään shaumbroiksi. He lukevat, miten tämä ryhmä alkoi vuosituhannen vaihteessa, miten he seurasivat tietämistään ruumiillistuneeseen oivaltamiseen siitä huolimatta, että menettivät paljon vanhasta elämästään, ja miten heitä alettiin kutsua mestareiksi yhtenä kriittisimpänä aikana planeetan historiassa.

Samaan aikaan kun Linda ja minä tapaamme shaumbroja ja jaamme arvokkaita hetkiä heidän kanssaan matkoillamme, farmilla Crimson Circlen upea henkilökunta huolehtii kaikesta, parantaa ja virtaviivaistaa. Työtä valvoo Alain Bolea, jota monet teistä eivät tunne tai ole nähnyt hänen hiljaisen ja kärsivällisen olemuksensa vuoksi, mutta hän auttaa pitämään henkilökunnan upeana. Linda ja minä emme pärjäisi ilman häntä ja henkilökuntaa. Tämä tiimi on todella shaumbrojen palveluksessa, ja nyt se valmistautuu Crimson Circlen kolmanteen aikakauteen. Olemme olleet tien päällä suurimman osan kahdesta viime kuukaudesta ja voimme olla huolehtimatta tietäen, että farmilla kaikki hoituu.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

VAIHDA TUOLIASI

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vuosien saatossa olemme kehittäneet paljon shaumbraismeja, jotka perustuvat Tobiaksen ja Adamuksen kanavointeihin. Näitä lyhyitä fraaseja voisi kutsua myös elämänohjeiksi, sananlaskuiksi tai ajatelmiksi, vaikka niillä on paljon enemmän merkitystä shaumbroille kuin muille.

"Seiso matalan aidan takana" on klassinen esimerkki shaumbraismista. Ulkopuolisesta se voisi kuulostaa rangaistukselta, kuin vanhempi joka lähettää lapsen nurkkaan seisomaan ja hiljentymään vähän. (Tähän päivään saakka olen inhonnut nurkkia juuri tuosta syystä.) Mutta shaumbralle "seiso matalan aidan takana" merkitsee etäisyyden ottamista massatietoisuuden kaaokseen. Voit tarkkailla ihmisiä matalan aidan takaa (hyvin korkean aidan sijasta), mutta sinun ei tarvitse sotkeutua siihen. Jos muistan oikein, Tobias käytti tätä toteamusta ensimmäisen kerran 2004, kun joku kysyi, ketä hänen pitäisi äänestää USA:n presidentinvaaleissa. Tobias ehdotti, että seisomme vain aidan takana äänestämisen sijasta ja tarkkailemme, mitä tapahtuu, osallistumatta tuohon tohinaan.

Toinen lempishaumbraismi on "energia etsii ratkaisua". Kokeile laittaa se t-paitaan ja katso, miten ihmiset reagoivat: "Häh?" Mutta shaumbralle sillä on uskomaton merkitys. Kaikki tasapainottuu lopulta, erityisesti jos pääset pois tieltä. Mutta sitä on vaikea nähdä näin, jos olet valotyöntekijä, joka taistelee pimeitä voimia vastaan. Uskoisit silloin, että sota pimeyttä vastaan on ainoa asia, joka estää ihmiskuntaa tuhoamasta itseään. Mutta shaumbra ymmärtää, että kaikki energia tulee ratkaisuun, on kyse sitten vanhoista syvistä haavoista tai tasapainottomuudesta yltäkylläisyydessä tai feminiini-maskuliinienergioissa.

Vastaavasti fraasilla "mestari sallii energian palvella itseään" on paljon merkitystä shaumbralle, mutta luultavasti se kaikuu kuuroille korville valtavirtamaailmassa. Useimmat ihmiset tekevät työtä energian vuoksi, kuten todistavat työpaikat ja se, miten kovasti useimmat ihmiset tekevät töitä pelkästään tullakseen toimeen. Adamus korostaa, että energia tulee meistä ja on täällä palvelemassa meitä. Niin hyvältä kuin se kuulostaakin, monien shaumbrojen on vaikeaa sallia tämä elämässään, mutta alan nähdä useampia ja useampia, jotka antavat todella energian palvella itseään. Se on aidon mestarin merkki.

Voi, ja vielä yksi shaumbraismi, ennen kuin siirryn tämän artikkelin pointtiin: "Se ei ole minun." Laita se puskuritarraan ja useimmat ihmiset luulevat sinun puhuvan autostasi – kuten "auto ei ole minun, se kuuluu pankille, kunnes laina on maksettu". Mutta shaumbra tietää sen merkitsevän, että 90% ajatuksista joita kulkee hänen mielensä läpi, ei ole oikeasti hänen. Nuo ajatukset tulevat massatietoisuuspilvestä, esi-isiltä, opettajilta, uskonnoilta, kulttuurillisesta hypnoosista jne. Vaikea osa on määritellä, mikä 10% ajatuksista on oikeasti omia, mutta se on materiaalia toiseen artikkeliin.

Viimeisin shaumbraismi tulee kesäkuun shoudista, Siivet-sarjan osasta 10. Yksinkertainen fraasi "vaihda tuoliasi" saa nyt täysin uuden merkityksen Shaumbra-maassa. Olen nähnyt sitaattimainoksia (meemejä) sosiaalisessa mediassa, olen kuullut shaumbrojen ehdottavan sitä toisille ja Adamuskin käytti sitä osoittamaan kauniin asian äskettäisessä Keahak VII -finaalissa.

Siltä varalta, ettet ole vielä katsonut kesäkuun shoudia, niin Adamus kutsui siinä rakkaan Edithimme näyttämölle. Keskustelu keskittyi siihen, että hän käytti sosiaalista mediaa lahjoitusten pyytämiseen. Olin nähnyt hänen postauksensa ja toivoin, ettei Adamus ollut, ja toivoin salaa, ettei hän kutsuisi tätä. Mutta valitettavasti hän oli pyytänyt Edithiä tuomaan 100 dollaria tuohon kokoontumiseen, eikä ollut unohtanut sitä. Nostan Edithille hattua menemisestä näyttämölle – "tästä ei voi seurata mitään hyvää" oli puskuritarra, joka tuli mieleeni tuolla hetkellä.

Kun Edith oli asettunut Adamuksen viereen näyttämölle, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli, miten hän sai Edithin viimeinkin pois vakituisesta tuolistaan, ja vakituinen tuoli se tosiaan oli. Edithille, kuten monille jotka tulevat CC-studiolle shoudeihin, on tullut tavaksi istua samalla tuolilla. Edith tulee tavallisesti ensimmäisenä henkilökuntaan kuulumattomana ihmisenä shoud-lauantain aamuna ja varaa välittömästi tuolinsa – osasto b, rivi 2, paikka 1. Hänen tiedetään murahtavan uusille tulokkaille, jotka näyttävät siltä, että haluaisivat istua siinä, ja hän myös siirtää tavarat pois, jos tulokas on rohjennut varata tuolin ensin. Kaikki muut ovat viisaampia: SE on Edithin tuoli. Ja nyt Edith oli näyttämöllä ja Adamus haastoi hänet siitä.

Nämä ovat niitä hetkiä, joista minun hyvin ihmismäinen itseni ei pidä. Adamus haastaa Edithin, Geoffreyllä on epämukavaa ja Edith tosiasiassa pitää pintansa Adamuksen kanssa. Ihmis-Geoffrey on kauhuissaan, että Edith purskahtaa kyyneliin millä hetkellä hyvänsä. Adamus ei välitä yhtään, koska hän on mestari sen tietämisessä, miten jokin tilanne tuodaan reunalle ylittämättä sitä. Hän tietää myös, ettei tässä ole kyse vain Edithistä. Siinä on kyse Edithistä jokaisessa meistä. Se on osamme, joka kaipaa henkistä valaistumista, muttei ole halukas tekemään muutamaa todellista muutosta. Sitten Adamus tulee ja räjäyttää sen KAIKEN. "Henkinen valaistuminen on tukku makyoa", hän heittää, ennen kuin selittää, että se on ihmiskäsitys täydellisyydestä, ja se mitä oikeasti kaipaamme syvällä sydämessämme ja unelmissamme, on saada taas kerran intiimi ja kokemusperäinen suhde "minä olen" -olemuksen kanssa. Haluamme todellisuudessa – hän tietää – tajuta tietoisesti ihmisen (kokemus), mestarin (viisaus) ja minä olen -olemuksen (henki). Tuolla hetkellä ihminen lannistuu, koska se oivaltaa harhaluuloksi pyrkimyksensä valaistua, mutta samaan aikaan se on uskomattoman helpottunut käsittäessään, että oivaltaminen ei ole ihmisen vastuulla. Mutta takaisin Edithiin …*

"Edith, vaihda tuoliasi", Adamus sanoo provokatiivisesti.

"Miksi minun pitäisi? Pidän tuosta tuolista!" Edith protestoi.

"Haluatko muutoksia elämääsi, Edith?" Adamus kysyy.

"Haluan rahaa", hän sanoo, ja Adamus pyörittelee silmiään, mutta tuo lause menee itse asiassa monien shaumbra-ongelmien ytimeen. "Mutta en näe, miksi minun täytyy vaihtaa tuoliani!" Edith on uhmakas, mutta myös ärsyyntynyt.

"Haluatko oivaltamisen, vai haluatko vakituisen tuolisi, Edith?" Nyt pääsemme tee-tai-kuole-hetkeen kohtaamisessa sisäisen Edithimme kanssa.

"En ymmärrä, miten tuolini liittyy mihinkään!" Edith aikoi pitää pintansa ja vanhan tuolinsa. Samaan aikaan joku yleisössä on poistanut hänen tuolinsa rivistä. Hän katsoo sinne ja näkee sen olevan poissa. Hänen laivansa uppoaa.

"Edith, uusi tuolisi on täällä näyttämöllä, vertauskuvallisesti sanottuna."

"En pidä tästä tuolista (baarijakkara näyttämöllä). Se on liian korkea, ja siihen on vaikea päästä!"

"Joskus sinun vain täytyy vaihtaa tuoliasi asioiden kehittymiseksi. Joskus sinun täytyy olla valmis päästämään irti vanhoista tavoista ja kaavoista. Voitko tehdä sen, Edith?"

"Kyllä kai, nyt kun minun vanha tuolini vietiin. Mutta minä pidin tuosta tuolista!"

Adamus piristyy: "Kyllä, ihmiset sanovat haluavansa muutosta, mutta fakta on, että todellisuudessa he pitävät ongelmistaan, muuten heillä ei olisi niitä edelleen. He istuvat vanhassa tuolissa valittaen elämästä, mutta eivät myöskään tee mitään sen muuttamiseksi, koska heillä on mukavaa ongelmiensa kanssa. Miksi? Koska jokin heidän kurjuudessaan edelleen palvelee heitä. Vanha tuoli on edelleen mukavampi kuin uusi tuoli."

Edith meni takaisin eri tuolille yleisön joukkoon, melko tyytymättömänä siitä, että joku oli vienyt pois hänen vanhan tuolinsa. Adamus antoi hänelle takaisin tuon 100 dollaria ja lisäsi 100 dollaria omistaan (itse asiassa minulta – ole hyvä, Edith), ja siirtyi seuraavaan aiheeseensa. Olen kuitenkin varma, että heinäkuun shoud on täynnä ja meillä on suurin internet-yleisö vähään aikaan, koska … kaikki haluavat tietää, minkä tuolin Edith valitsee.

Kolmea viikkoa myöhemmin Keahak VII -finaalissa Adamus johdatti ryhmän kauniiseen kokemukseen. Hän oli laittanut näyttämölle kolme korkeaa tuolia ja pyysi sitten keahakereita tulemaan yksi kerrallaan istumaan vasemmanpuoleisessa tuolissa. Hän sanoi, että kahdella muulla tuolilla istuivat mestari ja minä olen. "On aika päästä pois vanhasta tuolistasi, rakas ihminen, ja ottaa oikeutettu paikkasi uudessa tuolissasi mestarin ja "minä olen" olemuksen rinnalla, tasavertaisena niiden kummankin kanssa. Olet kokemus mestarin viisaudelle ja minä-olen-läsnäololle. Ei enää istumista yksin ja pienenä itseksesi tuossa vanhassa rajoittuneessa tuolissa."

Ei ollut kuivaa silmää studiossa tai netissä. Kyllä, meissä kaikissa on pieni Edith, mutta kenties nyt on aika vaihtaa tuoliasi.

Muuten, tuon shoudin varsinainen viesti oli, miten jatkamme itsemme testaamista ja kenties olisi aika lopettaa se. Mutta mietin, muistiko kukaan Edith-episodin jälkeen tuota osaa päivästä …

*Ei todellinen dialogi Adamuksen ja Edithin välillä, mutta hemmetin lähellä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

ELÄMÄ ALKAA MUKAVUUSALUEEN LOPUSTA

Kirjoittanut Birgit Junker (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ihmiselämän fakta on, että on kaksi täysin eri asiaa tuntea käsitteet asioista ja soveltaa niitä jokapäiväisessä elämässä. Esimerkiksi voit opiskella vuosia purjehdusta, kunnes tiedät kaiken siitä ja muistat jokaisen pikkuyksityiskohdan kaikista lukemistasi kirjoista ja katsomistasi elokuvista, mutta siihen saakka kunnes todella astut jalallasi oikeaan veneeseen, nostat purjeen ja lopultakin koet sen tosielämässä, kaikki on pelkkää teoriaa.

Jonkin tekemisen ajatteleminen on upeaa, ja voit uneksia, että jonain päivänä purjehdit valtameriä yksin kivalla veneellä (joo, tuo kuuluisa pikku porkkana). Niinpä luet vielä lisää kirjoja ja katselet lisää elokuvia, mutta sitten tulee se päivä ja joku antaa sinulle lahjaksi purjehdusmatkan! Voi hyvä luoja – nyt se on totta! Yhtäkkiä pelko ja epäilykset tulevat esiin: "Mitä jos tulen merisairaaksi? Mitä jos sää on huono ja kaadumme? Mitä jos en tiedä tarpeeksi siitä? Mitä jos sotken kaiken? Mitä jos unohdan kaiken? Mitä jos hukun? Mitä jos panikoin … Hitto soikoon, minä panikoin jo!" Tuolta mukavuusalueelta lähteminen ja siirtyminen tiedosta kokemiseen ei yhtäkkiä tunnukaan kovin houkuttelevalta.

Mukavuusalueella oleminen – ajatellen asioita ja kuvitellen, miten kaunista ja upeaa olisi tehdä jotain, koskaan toteuttamatta tai kokematta sitä – on täysin eri asia, kuin lopulta lähteä mukavuusalueelta ja laittaa itsensä kokemukseen. Kyllä, myös kun vääjäämätöntä epämukavuutta, pelkoa ja epäilyksiä tulee esiin. Silloin elämä alkaa. Ja se on haaste, koska se haastaa sinun lähtemään tuolta alueelta ja siirtymään kokemiseen. Tuo alue on mukava, mutta mikään ei koskaan muutu, jos pysymme siinä. Kyllä, voimme järjestää sen uudelleen, mutta se ei ole muutos, ja tiedämme sen. Uudelleenjärjestäminen on mielen temppu ("Hei, ihminen, muutimme paljon vuosien saatossa!" Ei oikeasti.) Elämä tapahtuu tuon alueen ulkopuolella.

Se tapahtui äskettäin minulle, kun minut haastettiin lähtemään mukavuusalueelta, jota en tiennyt enää ihmiselläni olevan. Kun mestari ja ihminen asuvat jo oikein mukavasti rinnakkain, on hassua, kun aivan yhtäkkiä mestari katsoo ihmistä ja kysyy suorasukaisesti: "Miten kauan siedät tätä? Odota, pyyhin vähän sumua silmiesi edestä, jotta näet selvemmin, mitä tapahtuu."

"Hitto soikoon!" sanoo ihmisitseni. "Mestari on oikeassa! Meidän täytyy tehdä jotain sille, mutta …"

"Ei muttia enää", mestari sanoo, "koska "tehdä sille jotain" on juuri se, mitä olet välttänyt siitä saakka, kun aloitit urasi ihmisenä tällä planeetalla." Ihmisitseni tunnusteli kaikkia asioita, joita se oli kokenut saavuttuaan tälle planeetalle, ja nyökkäsi päätään: "Voi, se on totta. Minusta tuntui aina paremmalta, kun kaikki ympärilläni oli harmoniassa."

"No, se olin minä", mestari-itse sanoi. "Tunsit minun harmoniani ja pidit siitä, mutta silloin sinulla ei ollut aavistustakaan olemassaolostani, joten luulit, että sinä, ihminen, loit tuon harmonian. Mutta olimme muodostaneet jo melko hyvän yhteyden aivan alusta saakka, vaikka sinä unohdit."

"Kyllä, se on totta, nyt kuin tunnen sitä", sanoi ihmiseni. "Mutta havaitsin vasta nyt, miten piilouduin tällaiselle mukavuusalueelle. Otin mieluummin kaiken syyn itselleni, vaikken ollut syyllinen, vain rauhoittaakseni energioita perheessäni ja tuodakseni kaiken takaisin harmoniaan. Tiesin, että pystyisin kantamaan sen, enkä välittänyt, kunhan pystyin tuomaan energiat takaisin tasapainoon."

"Voi, minä tiedän!" sanoi mestari-itseni. "Olimme melko hyvä tiimi jo silloin, kun olit lapsi. Ja usein kuiskasin pehmeästi sinulle illalla, että kaikki on ok. Muistatko sen? Yhtenä päivänä kun katkaisit kätesi ja olit hyvin epätoivoinen, kuiskasin hyvin kovaa ja sinä luulit, että enkeli puhui sinulle."

"Kyllä, en ole koskaan unohtanut tuota huutamistasi tuona iltana. Kuulin sanat hyvin selvästi! Olin noin 10-vuotias ja … Hmm, ei, tuona iltana tunsin, ettei se ollut enkeli, vaikka mieleni väitti niin. Tunsin jo erilaisen, tutummantyyppisen yhteyden tuohon ääneen."


"Mutta nyt takaisin pointtiin, rakas ihminen", mestari sanoi. "Tiedän, että voit tuntea kaikki ne tarinat, joissa pidit tasapainoa kaikille, ja tiedän myös, että voit tuntea tietyn kohdan jossainpäin ajattomuutta, jossa asiat menivät pois tasapainosta ja aloit rakentaa tuota mukavuusaluetta, minne piiloutua. Tuosta ihmisestä tuntui hyvältä välttää tiettyjä tunteita sillä tavalla, mutta sitten sinulla alkoi olla agenda. Aloit pidätellä itseäsi voidaksesi saada kaiken siististi tasapainoon ja harmoniaan. Aloit piiloutua tuolle luomallesi keinotekoiselle alueelle pitämään sinut vain pois … mistä?" Mestari-itseni piti tauon ja katsoi odottavasti minua, ihmisitseä.

"Tota, tunnen tuon katseen", ihmiseni ajatteli, ja pala alkoi nousta kurkkuun (Eikö ole mahtavaa, miten keho reagoi tunteisiin ja luo fyysisiä ongelmia?! Vau!) ja epämukava tunne alkoi hiipiä kehooni – ei tuon mestari-itseni katseen vuoksi, vaan siitä oivalluksesta, että oli aika kohdata se, mitä halusin kovasti välttää. Muistin, miten selkeä olin jo varhain – mestari-itseni ilmeisesti oli jo kanssani silloin – ja monet ihmiset eivät pystyneet käsittelemään sitä ja suuttuivat minulle. Ihmisitseni ei vuorostaan kyennyt käsittelemään heidän vihaansa, joten loin tuon mukavan/lohduttavan alueen, ja nyt oli aika kohdata se.

Aivan yhtäkkiä mestarin rakastavalla avulla ja ihmisen sallimisella tuli hyvin selväksi, mitä tapahtui. Millisekunneissa istuin kuin valtavan moniD-televisioruudun ääressä ja katselin jokaista tarinaa, jonka olin esittänyt koko tässä elämässä (ja monissa muissa) vain välttääkseni vastakkainasettelun ja tunteen epäharmoniasta. Mutta välitettiin myös sen kaiken kauneus. Mestari ja ihminen istuivat yhdessä ja katselivat tätä yksityiselokuvaa, ja ihminen tunsi suurta kunnioitusta. He olivat olleet tavallaan rinnakkain, ja sitten tuli kohta, jossa ihminen alkoi piiloutua ja luoda epätervettä mukavuusaluetta, ikään kuin suojatakseen itseään tuntemasta … tuntemasta mitä?

Ahaa, nyt se valkeni minulle. Mestari-itse hymyili ja töni minua rakastavasti, ja ihana väristys alkoi kulkea kehoni läpi. "Eikö ole hämmästyttävää", ajattelin, "saada keho oikeasti tuntemaan rinnakkainelo mestari-itseni kanssa, jotta sekin tietää, että se on olemassa, se on totta ja se on tässä kanssani, rinnakkaiselossa? Vau!" Nyt tuo väristys oli todella voimakas ja huuhtoi koko kehoani.

"Elämä alkaa mukavuusalueesi lopusta", mestari-itseni kuiskasi. "Ja on aika alkaa luoda uutta ja erilaista tasapainoa, mutta ei muille, vaan ainoastaan sinulle! Sitten muutkin tasapainottuvat, kun ovat valmiita. Älä suojele heitä enää. Vaadi tuo tasapaino itsellesi, tasapaino jonka jo tunnet ja elät ja toteutat elämäsi muilla alueilla kauniin rinnakkaiselomme vuoksi. Nyt on aika toteuttaa se tällä viimeisellä alueella, jota välttelit niin pitkään." Tiedän", sanoin. "Aikuiset lapseni, eikö niin?" Mestari-itseni nyökkäsi lempeästi.

Vedin syvään henkeä, ja nyt tästä (epäterveestä) mukavuusalueesta tuli hyvin selvä. Näin, miten aikuiset-mutta-edelleen-kotona-asuvat lapseni olivat esittäneet rooliaan ja varmistaneet, että tilanne pysyisi tällaisena. He "tiesivät", että yrittäisin pitää kaiken harmoniassa, mutta kyse ei ollut siitä, että hekin halusivat tuota harmoniaa – ei, heillä oli oma ideansa, mitä harmonia merkitsee. He halusivat pelkästään säilyttää oman mukavuusalueensa – olla tekemättä mitään kotona, mutta silti hyötyä kaikista mukavuuksista! Ja minä halusin säilyttää mukavuusalueeni olemalla haastamatta heitä, voidakseni välttää tunteen, että rakkaat ihmiset ovat vihaisia minulle. Se oli melkein kuin komediaa nyt, kun ihminen – mestari-itseni seuranaan – muisti kaikki ne tarinat, ponnistelut, tappelut, riidat ja tunteet, joita he kävivät läpi. Miten uskomaton kokemus! Aika lopettaa se.

Aloin nauraa ja sitten mestarini liittyi myös seuraan, koska olimme kumpikin hyvin tietoisia tuosta "vihainen uhri" -aspektista, ja nauru pysäytti välittömästi tämän aspektin raiteillaan. Upeaa! "No", sanoin edelleen kikattaen, "se ei toimi minulla enää. Myönnytysten tekeminen, jotta he voivat pysyä mukavuusalueellaan?! Ei ikinä!! Potkaisen meidät kaikki pois mukavuusalueiltamme, hitto soikoon, jotta voimme alkaa lopultakin taas elää!!"

Valtava ilon energia-aalto kulki kehoni läpi ja alkoi säteillä koko olemuksessani. "Minusta tuntuu upealta! Miksi en tehnyt tätä aiemmin? Nyt taitaa vain olla sen aika …" Piip, piip, piip, piip – ääni tuli ulkoa. "Ai, sen täytyy olla Kuthumi! Hän tuli juuri oikeaan aikaan, koska olen lopultakin valmis." Yhtäkkiä pysähdyin. "Odota! Ei kai hän kuitenkaan heitä lapsia jäteautoon? Tai, no …" Ja purskahdimme uuteen naurunremakkaan siitä.

Kyllä, elämä alkaa oikeasti mukavuusalueen lopusta. Sen tunteen välttäminen, että rakkaat ihmiset saattaisivat suuttua minulle, oli kenties viimeinen mukavuusalue, jolta minun oli lähdettävä. Jos muut ihmiset suuttuvat sinulle, on helppoa päästää heistä vain irti. Mutta se ei ole helppoa omien lasten kanssa, ainakaan minulle. Ja lähdettyäni tuolta mukavuusalueelta mestari-itseni auttoi minua oivaltamaan miksi. Mutta se on toinen tarina …

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

SINUN KANAVOIMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Pidimme Kanavointi- (ja aistimis-) työpajan Crimson Circle Connection Centerissä viime viikonloppuna. Rajoitamme osallistujamäärää – tässä tapauksessa 39 shaumbraa – voidaksemme antaa henkilökohtaista huomiota kaikille kolmipäiväisen koulutuksen aikana. Shaumbroja tuli 13 maasta, niin kaukaa kuin Etelä-Afrikasta, Euroopasta, Argentiinasta, Cayman-saarilta, Kanadasta ja USA:sta. Meillä oli myös kolme ihastuttavaa shaumbraa Unkarista, tulkkina toimi Timea Thomazy.

Linda ja minä rakastamme Kanavointityöpajan pitämistä, koska se on meidän tilaisuutemme olla, no, Linda ja minä. Tunnen tietysti Adamuksen hengailevan kanssamme koko tapahtuman ajan, mutta Kanavointityöpajassa Linda ja minä saamme kertoa tarinoitamme, jakaa, mitä olemme oppineet kanavoinnista, ja olla henkilökohtaisesti tekemisissä oppilaiden kanssa kolme päivää.

Tässä nimenomaisessa Kanavointityöpajassa oli jotain, mitä en oikein saa selville, mutta energiat olivat uskomattoman intensiivisiä, laajentavia ja iloisia. Tuntui siltä, että laitoimme siivet selkään ensimmäisenä päivänä ja lensimme uusiin ulottuvuuksiin pari seuraavaa päivää. Kyse on voinut olla upeasta shaumbra-sekoituksesta tai Connection Centerin tukevista energioista, tai kenties jokaisesta tapahtumasta tulee jatkuvasti parempi, koska shaumbrat ovat tulossa oivaltamiseensa. Mikä syy olikin, tässä tapahtumassa sattui jotain, mikä meni hyvin pitkälle ja syvälle. Kaikki kanavoivat toiseen päivään mennessä, ja kolmantena päivänä kanavoimme joitain isoja olentoja, kuten Gaia ja Isis.

He aloittivat ensimmäisen kanavointisession kanavoimalla Itseään (ihminen, mestari, minä-olen) ja lopettivat viimeisen session kanavoiden Itseään. Minusta oli mielenkiintoista ja virkistävää, että melkein kaikki sanoivat saaneensa eniten Itsensä kanavoinnista, ei enkelien, olentojen ja kollektiivienergioiden. Linda hyöri kiireisenä jakamassa nenäliinoja kummallakin kerralla, kun he kanavoivat Itseään – ei vain kanavointia tekevälle henkilölle, vaan myös toisille tuossa pöydässä. Itsen kanavointi meni todella perille – se oli tunteikasta, koskettavaa ja sydämeenkäypää. He nauttivat enkelien ja olentojen kanavoinnista, mutta kyyneleet virtasivat eniten heidän kanavoidessa itseään. Tämä näyttää, miten pitkälle olemme tulleet vuosien saatossa.

Linda ja minä vastasimme moniin osallistujien kysymyksiin siitä, millaista kanavoiminen oli meille. Haluaisin jakaa muutaman kysymyksen ja vastauksen Shaumbra-lehden lukijoiden kanssa.

K: Pidätkö enemmän Tobiaksen vai Adamuksen kanavoimisesta ja mikä näiden kahden olennon ero on?

V: En osaa pitää toista parempana toista, koska ne ovat niin erilaisia. Tiedän, etten olisi voinut ruveta kanavoimaan aloittamalla Adamuksesta. Tarvitsin Tobiaksen lohduttavia ja lempeitä energioita, kun aloitin kanavoinnin. Hän oli kärsivällinen, ymmärtävä ja antoi minulle paljon pelivaraa, jos sekoilin. Se ei satu, että hän oli isäni entisessä elämässä, ja muistini mukaan hän oli hiton hyvä isä. En ole koskaan puhunut tästä julkisesti, mutta tapasin tässä elämässä itse asiassa St. Germainin ennen Tobiasta. Olin selväjärkisessä unessa, kun pitkään violettiin kaapuun pukeutunut olento vieraili luonani. Hän esittäytyi St. Germainiksi ja puhui muutaman minuutin siitä, että nyt oli "se aika", ja sanoi jotain "miekkani laskemisesta". Hän sanoi, että kuluisi vuosia, ennen kuin hän tulisi takaisin, ja sitten hän ojentaisi kätensä minulle. Pidin sitä pizzan ja viinin aikaansaamana eriskummallisena unena, mutta sain myös kylmänväreitä joka kerta, kun muistin sen, koska tiesin sen olevan enemmän kuin unta. Tobias tuli noin kaksi kuukautta myöhemmin. Nyt käsitän tuon järjestelyn. Minun oli aina tarkoitus kanavoida St. Germainia, mutta minulta vei 10 vuotta Tobiaksen kanssa valmistautua siihen. Oli helpompaa kanavoida Tobiasta, koska istuin tuolissa silmät suljettuna, mutta voin sanoa, että on tyydyttävämpää kanavoida Adamusta. Ja kyllä, kaipaan edelleen Tobiasta.

K: Onko Adamus maisemissa koko ajan?

V: Itse asiassa Tobias oli maisemissa koko ajan. Hän tuli melkein joka päivä, ja Lindan tiedetään valittaneen siitä, että hän tuli myös makuuhuoneeseen. Hän tupsahti sisään, kun ajoin autoa tietä pitkin, istuin ravintolassa, luin kirjaa, olin tapaamisessa tai katselin tv:tä. Hän oli hyvin huomaavainen ja suojeleva, ja hän halusi varmistaa, että pysyin tasapainossa ja terveenä. Toisaalta, Adamus tulee shoudeja ja työpajoja varten ja kenties kerran viikossa sillä välillä. Hän "pudottelee pommeja", eli hän tupsahtaa sisään, toimittaa ajatuspaketin ja poistuu melkein yhtä nopeasti, kuin tuli. Minun täytyy sitten "avata" tuo paketti. Esimerkiksi, muutama kuukausi sitten hän tuli kertomaan minulle, että Crimson Circlen täytyi saada kaikki internet-järjestelmänsä yhteen (internet, talous, tietokanta, asiakaspalvelu), koska meidän täytyy laajentaa sitä seuraavien 3–5 vuoden aikana. Hän ei hengaillut puhumassa siitä. Hän toimitti tuon paketin ja jätti minut selvittämään sitä. Aina silloin tällöin hän tulee noin klo 2 yöllä pidempää keskustelua varten, mutta epäilen aina, että hän on ollut riekkumassa Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja haluaa vain herättää minut. Muuten hän antaa Lindalle ja minulle paljon tilaa yksityiselämällemme.

K: Miltä sinusta tuntuu kanavoinnin jälkeen?

V: On tunnevaiheita. Välittömästi kanavoinnin jälkeen tuntuu sumealta, sekavalta ja onnellisen hämmentyneeltä. En halua puhua mistään vakavasta tai mentaalisesti. Olen tietämättömän autuuden tilassa. Henkilökunnan täytyy varoittaa ihmisiä, että kaikki lupaukset joita teen, ovat arvottomia ainakin kaksi tuntia kanavoinnin jälkeen, koska jos pyytäisit minulta taloani, luultavasti antaisin sen sinulle. Toinen vaihe on nälkä. Minulle tulee TODELLA nälkä, luultavasti osittain siksi, etten syö paljon ennen kanavointia, vain proteiinipatukan. Kanavoinnin jälkeen haluan inhaa kamaa, kuten tuplajuustohampurilaisen ranskalaisilla. Seuraava vaihe on sammuminen. Nukun todella hyvin kanavointipäivän jälkeen. Neljäs vaihe tapahtuu seuraavana päivänä. En halua olla ihmisten lähellä, ja paljon mieluummin työskentelen ulkona kaukana kaikista. Minulla on kummallinen melankolian tai alakulon tunne. Joskus haluan itkeä. En ole koskaan ymmärtänyt tätä, mutta en ole huolissani siitä, koska se menee aina ohi seuraavana päivänä. Luulen, että "näen" ja tunnen liian paljon kanavoidessa ja se vaikuttaa minuun seuraavan päivän.

K: Haluatko kanavoida muita olentoja tai ihmisiä? Esimerkiksi Einsteinia, Teslaa tai John Lennonia?

V: En. Minulla on kädet täynnä Adamuksesta. Tavallaan lasken leikkiä, mutta se on myös totta. Haluan pitää fokukseni ruumiillistuneen oivaltamisen prosessissa shaumbrojen kanssa, ja Adamus Saint-Germain on ensisijainen oppaamme. En halua muiden olentojen tai aiheiden häiritsevän. Ok, täytyy myöntää, että olisi uskomaton kokemus kanavoida Teslaa, mutta luulen olevani parasta, että joku toinen tekisi sen, jotta minä voin pitää fokukseni shaumbroissa ja Adamuksessa.

K: Tuleeko muita olentoja maisemiin haluamaan kanavointia?

V: Kyllä, mutta samalla tavalla kuin edellisessä vastauksessa, en ole kiinnostunut eikä minulla ole sitä kaistaleveyttä. On muutamia poikkeuksia. Minulla on ollut kolme mielenkiintoista kohtaamista Steve Jobsin kanssa, mutta ne olivat yksityisviestejä toiselle henkilölle. Olin vain "välikäsi" ja sen perusteella, mitä Steve kertoi minulle, hän ei ole kiinnostunut saamaan ketään kanavoimaan itseään, paitsi kenties Jony Iven, mutta silloin ainoastaan suunnitteluyhteistyötarkoituksessa.

K: Haluan olla kanavoija. Mikä on paras tapa päästä alkuun?

V: Kuten ihmiset äskettäisessä Kanavointityöpajassa oivalsivat, aloita kanavoimalla itseäsi. Katso, minne se menee, ennen kuin päätät, että haluat tehdä siitä ammatin. En kutsuisi sitä varsinaisesti helpoksi elämäksi, vaikka se on erittäin tyydyttävää, jos päätyy sellaisiin olentoihin, kuin Tobias ja Adamus, jotka ovat meidän tapaamme kulkeneet ihmismuodossa. Se on myös tyydyttävää, jos sinulla on ilo kanavoida joillekin uskomattomimmista ihmisistä maan päällä, niille jotka kutsuvat itseään shaumbroiksi. Tiedän varmasti, etten tekisi tätä, jos se ei tapahtuisi Adamuksen kanavoimisen siunausten vuoksi, shaumbrojen hyödyksi. Lähde nyt pois täältä, ennen kuin minun täytyy hakea nenäliinapaketti!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.