Sieluntoverit - Ystäviä elämänpolulle

Siivet-sarja
SHOUD 5

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
6.1.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Vedetäänpä syvään henkeä, kun toivotamme tervetulleeksi uuden vuotenne 2018. Aa, sanoisin, että on uusi eroamisen/hajoamisen vuosi. Ei kovin erilainen kuin viime vuosi (joku sanoo sarkastisesti "jee!"). Jee (joku sanoo "jihuu" ja vähän naureskelua).




Uusi eroamisen vuosi

altMikä eroaa/hajoaa tänä vuonna? Näitte viime vuonna valtavaa maskuliini- ja feminiinienergioiden, Isis- ja Adam-energioiden, vapautumista. Itse asiassa, teimme viime vuonna Adamin haavan. Meillä tapahtui paljon omaa vapautumista, ja sitten näitte sitä tapahtuvan kaikkialla maailmassa. Joo, ja se on vasta alkua.

Siis mihin tämä eroaminen vaikuttaa tänä vuonna? Linda, mikrofoniin, kiitos.

LINDA: Voi pojat!

ADAMUS: Meidän täytyy saada tämä nauhalle, jotta siihen voidaan palata vuoden päästä.

LINDA: Ihmiset lahjovat minua rahalla, jotten tulisi heidän luokseen mikin kanssa! (Naurua)

ADAMUS: (naureskellen) Ota rahat ja anna heille mikrofoni.

LINDA: Joo, okei. No niin.

altADAMUS: Siis mitä on lisäeroaminen? Minkä näette hajoavan tänä vuonna, muun kuin itsenne? (Vähän naureskelua) Se ei ole reilu vastaus.

ANDY: Näen tänä vuonna kattilan kiehuvan yli enemmän ja saavan aikaan enemmän sotkua.

ADAMUS: Varmasti.

LINDA: Puhutko marihuanasta. (Suom. huom. "kattila" merkitsee myös "marihuana, kannabis")

ANDY: Ja näen siivousryhmien tulevan ja yrittävä …

ADAMUS: Siivousryhmien.

ANDY: Joo, joo!

ADAMUS: Joo, okei. Anna minulle kuitenkin esimerkki. Tarkoitan kattilan kiehumisesta yli. Coloradossa oleville tämä on hyvin sopivaa (vähän naurua, koska "kannabis" on laillista Coloradossa), mutta erityisesti mikä? Mikä ryhmä? Mikä maantieteellinen alue maailmassa? Mikä instituutio? Mikä hajoaa?

--- Lue :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-5

Siivet-sarja
SHOUD 6

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.2.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. Tervetuloa kokoontumiseemme.

altTänä aamuna rakas Sam, Tobias, heräsi ja nousi ylös – hän on nyt melkein 19-vuotias. Hän nousi ylös ja katsoi peiliin – ja tiedättehän, miten nuoret ihmiset ovat hyvin itsetietoisia ulkonäöstään ja tavastaan esittäytyä. Tulessa vähän vanhemmaksi päästetään osittain siitä irti. Ei silti, että kukaan teistä olisi tehnyt sitä (naurua), mutta rakas Sam nousi ylös ja katsoi peiliin ja oli melkein järkyttynyt. Hänen kasvonsa olivat hyvin, hyvin punaiset, kuin hän olisi ollut auringossa kahdeksan tai kymmenen tuntia ilman aurinkosuojaa. Ja hän ajatteli itsekseen: "En ole ollut auringossa muutamaan päivään" – siellä missä hän nyt asuu, ei ole paljon aurinkoa tähän aikaan vuodesta – ja ihmetteli, mitä tapahtui, kun hänen kasvonsa olivat niin punaiset. Niihin ei välttämättä sattunut, vaan ne olivat punaiset, kuin auringon polttamat. Ja hän ihmettelee edelleen, mitä tapahtuu. Mutta me tiedämme, kun tulemme tähän kokoontumiseen, punaisen huivin päivään, tiedämme, että hän vain poimii – ja Tobias poimii – sen resonanssin, sen värähtelyn, mitä teemme täällä kerääntyessämme taas kerran yhteen. Se on upeaa, ja teemme sen tässä helmikuussa. On tulossa myös St. Germainin päivä 14.2. (vähän naurua).

SART: Joo!

ADAMUS: Joo, ja joskus se tunnetaan myös ystävänpäivänä, mutta minä haluan kutsua sitä St. Germainin päiväksi.

altTässä siis olemme kerääntyneenä muistelemaan, miksi tulitte tänne, miksi tulitte yhteen. Voi, olette tunteneet toisenne – melkein kaikki teistä ovat tunteneet toisensa ainakin viidessä tai kuudessa elämässä. Ette ole oikeasti uusia toisillenne. Jotkut teistä ilmestyvät tänne ensimmäistä kertaa ja luulette olevanne uusi, mutta te ette ole. Te ette ole. Kenties tässä fyysisessä kehossa olette, mutta oikeasti ette ole uusi.

Siis kiitos, että olette pukeutuneet punaiseen – se on muisto, muistutus. Anteeksi hetki, kun minä … (hän menee hakemaan yhden punaisen shaumbra-huivin, joita on myytävänä). Minun täytyy korjata eräs asia, joka ei ole aivan oikein tässä huoneessa. Kiitos, että olette pukeutuneet punaiseen, käytätte huivejanne ja muistatte sen matkan, miksi tulitte tänne.

Oli jotain, mikä ei tuntunut oikealta, kun tarkistin huoneen energian. (Adamus laittaa punaisen shaumbra-huivin Edithin kaulaan ja yleisö sanoo "oiii!"). Kyllä. Nyt olet kokonainen, Edith.

EDITH: Kiitos (hän suutelee Adamusta poskelle).

--- Kokonaan :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-6

Siivet-sarja
SHOUD 7

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
3.3.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus (yleisö taputtaa). Kiitos.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän shoudin. Tämä on shoud, joka on erilainen monin tavoin, mutta kenties siitä tulee hyvin merkityksellinen teille ajan kuluessa.

Tämä shoud on syvän ja aidon yhteyden kunniaksi ihmisen ja mestarin välillä. Meillä on täällä ihmisiä – katselemassa netissä ja täällä Coloradossa – jotka ovat käyneet läpi erittäin paljon, ihmisiä joista puhuin viime kerralla ja sanoin, että Crimson Circle on päässyt tähän uskomattomaan paikkaan, siinä määrin uskomattomaan, että myös Crimson Council muuttui, ihmisiä jotka ovat kestäneet hyvin paljon ja pysyneet uskollisena sisäiselle tietämiselleen omalla matkallaan. Meillä on nyt tässä tämän kuukauden shoudissa tuo aito yhteys ja tuo todellinen yhteys ihmisen ja mestarin välillä.

Mestari on ollut käsite. Olen puhunut mestarin olemisesta kaikkien elämien viisaus. Mutta mestari on ollut käsite monille. Olette ajatelleet mestaria. Olette yrittäneet ihmismäistää mestarin, mutta nyt kaikille teistä tulee kohta, jossa mestari ei ainoastaan ole täällä, vaan te alatte kuulla mestarin. Mestarin jonka kutsuitte ihmisen taloon, jokapäiväiseen elämäänne jokin aika sitten, ja sitten ihmettelitte: "Ilmestyikö mestari koskaan paikalle? Mitä nyt tapahtuu? Missä on tämä viisaudeksi kutsuttu asia?" Mutta tänään tulee hyvin todelliseksi, että tuo yhteys on muodostettu teidän ja mestarin välillä ja alatte kuulla mestarin – kenties ette sanoina, joihin olette tottunut, mutta kuulette sen sydämessänne ja sielussanne ettekä enää ihmettele: "Missä se mestari on, josta Adamus on puhunut? Onko se vain muita ihmisiä varten?" Olette hyvin tietoinen tuosta läsnäolosta.



Vedetään syvään henkeä tähän ihmisen ja mestarin päivään. Se ei ole enää käsite, vaan se tuodaan sisään, se tuodaan suoraan elämäänne. Eikä se ole sitä, mitä ihminen oli odottanut, tai ihminen ei olisi edes voinut olettaa, millaista se on. Se on erilaista. Ja kenties se on yksi syy, miksi se on näyttänyt vievän vähän aikaa tai ette olleet tietoinen siitä. Se oli vain älyllinen tai filosofinen käsite, mutta nyt siitä tulee totta.

Sanon tämän sen vuoksi, missä energianne ovat, ja tiedän, että toisinaan on edelleen haastavaa. Sanon sen tavallaan Crimson Councilin uudelleenorganisoinnin vuoksi. Sanoin hiljattain, että noin 1300 Crimson Councilin jäsentä lähti työskentelemään ihmisten kanssa toisiin ulottuvuuksiin, ja he jatkavat keskittymistä siihen opettamiseen, jota Crimson Council on aina tehnyt. Mutta nyt se mitä Crimson Councilista jää – kaikki olennot ja enkelit ja ne, jotka tukevat sitä – ovat täällä vain teitä varten. Vain teitä varten. Ei niitä varten, jotka tekevät eri asioita, jotka käyvät läpi heräämistä tai opettavat toisissa ulottuvuuksissa, vaan se on täällä vain teitä varten. Teillä on heidän omistautuneet resurssinsa. Ja sanotte: "Mutta mitä he tekevät? Milloin he tulevat sisään?" Menemme siihen toisessa shoudissa.

Vedetään syvään henkeä tässä shoudissa. Tässä kohtaa mestari on täällä ja te kuulette tuon mestarin. Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja pelkästään sallikaa se.

Tuskin maltan odottaa, että katsotaan taaksepäin tähän shoudiin – kenties vuoden päästä voisimme tehdä sen – ja sanotaan: "Kenties se oli muutoskohta. Kenties mestari oli paikalla, mutta en vain koskaan ollut oikein kuullut, en ollut koskaan oikein tuntenut tuota läsnäoloa. Mutta lopulta yhtenä päivänä ylitin tuon kynnyksen ja sallin sen tapahtua." Siis kunnolla syvään henkeä.

Aloitetaanpa nyt shoudin tavanomaisella osuudella. Teemme vähän eri tavalla tänään. Hmm. Pyysin Cauldrea tekemään – voi hyvä luoja – kalvoja (naurua). Tätä ei ehkä koskaan, ei koskaan, tapahdu enää uudestaan missään kokoontumisessamme, mutta haluan käydä läpi paljon asioita tänään. Se olisi ollut liikaa Eesan Lindalle kirjoitettavaksi taululle, paljon sanoja, ja halusin myös dokumentin, jotain jonka voisitte tulostaa itsellenne ja laittaa työpöydällenne – tai mitä teettekin näillä asioilla nykyään – mutta voisitte saada tulosteen.

Paljon siitä, mitä puhumme tänään, on vain yhteenvetoa. Ei mitään uutta. Ei suuria oivalluksia tai mitään sellaista. Se on yhteenveto siitä, missä olemme. Mutta pyydän kaikkia teitä, jotka osallistutte tänään tai katsotte tämän myöhemmin, lisäämään energianne siihen, taas kerran tekemään sillan taivaan ja Maan välille, lisäämään energianne siihen, mistä puhun, jotta siitä tulee meidän kaikkien juttu.

Siis tosiaankin meillä on paljon kalvoja. En ole kalvojen suuri ihailija, koska siitä katoaa osa merkitystä verrattuna kirjoittamiseen. Mutta nopeuden vuoksi tänään meillä on … Voi, sinun käsialasi on kaunista, kaunista (Lindalle), kyllä.


Shaumbra-viisautta – osa 1




Ennen kuin pääsemme siihen, missä olemme, mennäänpä shaumbra-viisauteen.

------------

Kokonaan :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-7

Siivet-sarja
SHOUD 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.5.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

altSiis kumpi olemme tänään – enemmän Adamus, enemmän St. Germain? Hmm. Se riippuu teistä (Adamus naureskelee). Ja minun kai pitäisi esittää kysymys, kummasta pidätte enemmän.

LINDA: Oooo!

ADAMUS: Ooo! (Naurua)

LINDA: Ooo!

ADAMUS: Annan teille pikku vinkin. Tänään shoud on kolmessa osassa. Ensimmäinen osa on enemmän Adamusta, kun menemme Shaumbra-viisauteen. Toinen osa on enemmän St. Germainia, kun menemme aiheen käsittelyyn, luentoon. Ja kolmas osa olette te, kun teemme merabhin. Opastan teidät sen läpi, mutta se olette te. Se on …

LINDA: (keskeyttäen hänet taputtamalla) Kiva.

ADAMUS: Joo, joo. Se on … yhdet taputukset (naurua).

LINDA: Jonkun on tehtävä se.

ADAMUS: Kolmas osa olette enemmän te kuin mitään muuta. Kun pääsemme siihen, havaitsette, mitä tarkoitan sillä. Mutta te teette tuon osuuden, lempeällä opastuksellani tietysti.

Aikataulusta edellä

altRakkaat shaumbrat, ensi alkuun on mielenkiitosta, että olemme aikataulusta edellä. Olemme todella aikataulusta edellä, enkä ole varma, onko se mukavaa joillekin teistä. Jotkut teistä ovat ajatelleet: "No, mitä teemme nyt, kun olemme aikataulusta edellä? Istummeko vain odottamassa, että aikataulu saa meidät kiinni? Vai jatkammeko kulkemista?" Olemme aikataulusta edellä paljon enemmän, kuin olisin luullut. Annan teille esimerkin … saatuani hyvää kahvia (Adamus siemaisee kahviaan). Rakastan tulla shoudeihin kahvin vuoksi, ja teidän vuoksenne (muutama naurahdus), mutta annan teille esimerkin.

Koko "Mestarin elämää" -sarjan ei ollut tarkoitus alkaa, eli emme uskoneet, että olisimme aloittaneet sitä ennen vuoden 2020 loppupuolta. Yli kahden vuoden päässä tästä (joku sanoo "vau"). Että mitä?!

LINDA: Vau! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Joo, "että mitä?!"

LINDA: Vau!

ADAMUS: Mutta muistan selvästi, kuten muistavat myös Cauldre ja Linda ja henkilökunta, että se oli tuo päivä, jolloin heidän piti tulla kuvaamaan uudestaan DreamWalker Birth. Ei ollut tarvetta tehdä sitä, se oli täydellinen. Aioimme kuvata uudelleen …

LINDA: Mutta teit sen.

ADAMUS: Aioimme kuvata uudelleen sen, tai he luulivat kuvaavansa.

Aiemmin tuona aamua istuin Ylösnousseiden mestareiden klubissa, mitä teen paljon nykyään. Haluan kerskailla. Olen tavallaan todella ylpeä teistä, joten haluan kerskailla. En kerro teille sitä, mutta kerron toisille ylösnousseille mestareille. Ja tunnustelin energiaa – missä shaumbrat ovat tällä hetkellä? Ja oivalsin yhtäkkiä, että olimme kovasti aikataulusta edellä, kovasti edellä. Sanoin: "Olemme itse asiassa valmiita aloittamaan "Mestari elämää" -sarjan", jota ei olisi pitänyt olla moniin, moniin vuosiin vielä.

LINDA: Voimmeko taputtaa itsellemme nyt?

ADAMUS: Ei, taputtakaa myöhemmin, kun olen saanut puhuttua (vähän naureskelua). Useita vuosia myöhemmin. Ja tuona aamuna kun he tulivat aloittamaan tuotantoa, noin puoli tuntia aiemmin – mikä minusta oli paljon aikaa (vähän naureskelua) – sanoin: "Ei, vaan kuvaatte jotain muuta, hetkessä, spontaanisti. Ette tarvitse kaikkea tätä suunnittelua. Nouskaa vain näyttämölle ja tehkää se." Ja he tekivät.

Nyt julkaisimme juuri "Mestarin elämää 7 – minä olen luominen" kauan aikataulusta edellä. Olisin ennustanut, että se olisi ollut kenties 2023. Tosissaan – en liioittele tässä – olitte niin kovasti aikataulusta edellä.

altTeillä oli niin voimakas halu ja intohimo oikeasti saada tämä ruumiillistunut valaistuminen. Luulin, että veisi kauemman päästä yli haavoista, prosessoinnista, energiariippuvuudesta. Luulin, että veisi kauemman päästä yli siitä.

No niin, monet ihmiset lähtivät, koska he eivät olleet aivan valmiita, eikä heistä ole mitään negatiivista sanottavaa. He eivät vain olleet aivan valmiita. Mutta oli shaumbrojen ydinryhmä ympäri maailmaa – niitä jotka ovat täällä, niitä jotka katselevat tänään – joka sanoi: "Aiomme olla rohkeita ja uskaliaita. Aiomme ottaa tämän seuraavan askeleen. Aiomme hypätä siihen." Ja tässä sitä ollaan toukokuun 5. päivässä, uskoakseni vuosi on 2018 – siinä ainakin te olette – ja meillä on jo "Mestarin elämää 7". Puhumme jo luomisesta. Se on valtava askel.

Olemme jättäneet muut jutut taakse. Emme ole enää riippuvaisia vanhoista draamoista, vanhoista energioista, jotka eivät ole oikeasti aitoa tietoisuutta. Ne ovat mielen malleja, kaikki nämä vanhat jutut, ja olemme nyt lähtemässä kokonaan uuteen luomissuuntaan, todelliseen luomiseen, ymmärtäen hämmästyttävästi energiaa ja viisautta.

Sitä ei olisi voinut tehdä ilman noita perusteita. Teidän täytyi ymmärtää, mitä energia on. Puhumme siitä vähän lisää tänään. Teidän täytyi kyetä päästämään sisään mestari, viisaus. Ilman sitä se olisi ollut uskomattoman tasapainotonta, ja se olisi sattunut paljon. Se olisi sattunut kaikilla tavoilla, jotka voitte kuvitella – fyysisesti, mentaalisesti ja jopa henkisesti.

Teimme sen monien asioiden avulla. Teimme sen, numero yksi … Sanoisin, että yksi osa oli informaatio, hyvä informaatio ja välitin teille asioita, jotka jo tavallaan tiedätte, mutta jotka olitte tavallaan unohtaneet. Teimme sen yhtenä osana huumori, viihdyttäminen. Toivon, että jotkut teistä ovat viihtyneet matkan varrella, aina silloin tällöin, muutama hymy siellä täällä. Häiriötekijät. Yksi osa oli häiriötekijät, valtavan tärkeä. Älkää koskaan aliarvioiko häiriötekijöiden arvoa, koska ihmiset tulevat helposti mentaaliseksi asioista. Mieli juuttuu asioihin eikä päästä irti. Jos voi nopeasti häiritä jotakuta täällä, se tulee sisään. Se livahtaa sisään. Se on tavallaan sama periaate, perverssillä tavalla, kuin siinä, mistä sanon "törmää ja täytä". Kävelette seinää päin, koska ette näe, että se on siinä – teihin sattuu, nenä on veressä, päähän sattuu ja teistä tuntuu, että teiltä menee taju. Se on mahtava tilaisuus ottaa sisään Henkeä, mestaria, viisautta, koska joskus ihminen samaistuu niin täysin identiteettiinsä, on niin lukkiutunut itseensä, että se tarvitsee tuon törmäyksen täyttyäkseen.

Sama pätee häiriötekijöihin. Ihmiset menevät mieleensä. Hyvin usein kokoontumisissa, joita kutsutaan työpajoiksi, esitämme jonkin kysymyksen ja voi nähdä ja tuntea jonkun tulevan mentaaliseksi. Hän lakkaa hengittämästä. Hän menee mieleensä, eikä tietämiseensä, ja hänestä tulee hyvin tiukka. Näette sitä tänään (vähän naureskelua). Hänestä tulee hyvin tiukka. Vähän häiritsemistä täällä saa hänet pois mielestä ja antaa hänen päästä takaisin tietämiseensä. Siis, meillä oli yhtenä osana häiriötekijät.

altSitten sanoisin, että noin viisi osaa oli sallimista. Sallimista. Itse asiassa pärjäsitte siinä yllättävän hyvin. Olin selvittänyt, että olisi paljon vastarintaa, kun pääsimme puhumaan ja-tilanteesta ja sallimisesta. Paljon vastarintaa sallimiselle, koska salliminen merkitsee irtipäästämistä, avautumista ja "sinun", mestarin, sen mitä jotkut kutsuvat jumaluudeksenne, "minä olen" -olemuksen, päästämisestä sisään. Se merkitsee, ettei mieli ole kontrollissa, eikä sen tarvitse olla. Mutta salliminen on, no, se on juuri sitä – Itsenne, todellisen Itsenne sallimista – kenties tietämättä, mitä tapahtuu seuraavaksi tai mitä tulee sisään. Mutta ollessanne niin rohkea ja uskalias, ette ole edes huolissanne pimeiden energioiden vetämisestä puoleenne ja päästämisestä sisään, koska ensinnäkään ette tee sitä. Toiseksi, itsenne käsittelemisen perusteella tiedätte nyt, miten käsitellään pimeitä energioita (muutama naurahdus). Tarkoitan, että tiedätte, miten ne toimivat, miten ne liikkuvat, mitä pelejä ne pelaavat. Siis olitte niin rohkea ja uskalias, että sallitte oman Itsenne – kyse ei ole muun maailman sallimisesta, vaan "sinun" sallimisesta. Se luultavasti vaikutti eniten kaikesta, mitä olemme tehneet yhdessä – vain tuo salliminen.

Aluksi monet teistä tekivät kovasti työtä sallimisensa kanssa. Kohtelitte sitä kuin uutena harjoituksena, tavallaan uutena menetelmänä. Sitten oivalsitte, että salliminen on vain sitä, että vedätte syvään henkeä. Teidän ei tarvitse keskittyä siihen. Vain sallitte, ja se mitä tapahtuu, on hyvin hiljaista, ja ihmettelette: "No, tapahtuiko mitään?" Se on hyvin hiljaista, mutta alatte oivaltaa, ettei mestarissa, "minä olen" -olemuksessa, ole kyse energiasta. Siinä on kyse tietoisuudesta. Ja koska siinä ei ole kyse energiasta, ei ole suurta liikettä. Ette tunne minkään energiaputouksen tulevan teihin. Se on hyvin, hyvin hiljaista. Niin hiljaista, niin hienovaraista, että mieli ei ehkä edes tiedä, että se tapahtuu. Mutta te tiedätte. Sallitte Itsenne. Ei ulkopuolista Jumalaa, ei henkioppaita tai arkkienkeleitä tai mitään vastaavaa. Sallitte kaiken, mitä te olette – kaiken.

Otetaanpa nyt hetki ja vain sallitaan … otatte vain syvään henkeä … ja mestarin tuleminen jatkuu ja palaatte takaisin siihen, kuka oikeasti olette.

Siinä ei ole pelkoa, ei vastustusta, ei myöskään yritystä kontrolloida sitä. Siinä ei ole kyse energian sallimisesta, hienomman ihmisen sallimisesta. Siinä on kyse sinusta, vain Sinun sallimisesta.

Nimittäin teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Se on kuin: "Juuri niin. Minä sallin." Se avaa tiloja sisällänne. Se avaa myös mielen ja kehon. Keho sallii itsensä mennä esi-isäkehon yli, tuoda sisään vapaan energiakehon. Tuo salliminen jota olette tehneet, on perimmiltään saanut mielen asemoimaan itsensä uudelleen, jottei sen tarvitse enää olla hallitseva voima. Sen ei enää tarvitse olla addiktoitunut energiaan. Mieli tavallaan siirtyy taka-alalle.

Ensin on vastarintaa, kyllä, ja on edelleen vähän, mutta mieli tavallaan tekee tilaa viisaudelle, tietämiselle, ja sitä tapahtuu, kun sallitte nyt. Oivallatte: "On aika. Mitä muuta teen?" Kaikki ne temput, kaikki ne asiat, joita olette tehneet aiemmin, eivät oikeasti toimi. Siis "Voi, se on totta. Sallin vain "minä olen" -olemuksen." Salliminen on vaikuttanut eniten kaikesta, mitä olemme tehneet yhdessä.

Merabhit esittävät tärkeää osaa. Ne integroivat kaiken, mitä tapahtuu, erityisesti sallimisessa. Ja taas kerran, salliminen on hyvin hiljainen ja sujuva prosessi. Keho ei ala nykiä ja täristä ja mennä epätasapainoon. Te vain sallitte, joten se tulee hyvin sujuvasti.

Rakastan sallimista, ja se on saanut meidät siihen, missä olemme nyt, missä voimme puhua oikeasti luomisesta, ja tässä kohtaa siitä tulee hauskaa. Kaikki muu on ollut vähän vaikeaa. Mutta tässä kohtaa siitä tulee oikeasti hauskaa, kun menemme omiin luomuksiimme. Koette omat luomuksenne ruumiillistuneessa ihmismuodossa. Koette myös luomusten moniulotteisuuden, eivätkä ne ole vain tällä todellisuustasolla, vaan ne laajentuvat ulospäin. Ja tässä kohtaa siitä tulee värikästä, hauskaa, dynaamista ja hämmästyttävää.

altSiinä teillä on myös vähän surua – olemme puhuneet siitä useissa työpajoissa viime aikoina – vähän tuota melankolista surua: "Miksi minulta vei niin kauan päästä tähän? Miksi vastustin? Miksi minun täytyi yrittää tehdä kaikki rajoittuneella mielellä, enkä vain sallinut? Miten monta elämää vei päästä tähän?" Mutta käytyänne läpi tuo alkusurun – miksi se vei niin kauan – alatte tuoda sisään viisautta, kaikkien kokemusten kauneutta, myös haastavien heräämiskokemusten, karujen heräämiskokemusten kauneutta.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Se oli salliminen. Muut ylösnousseet mestarit ovat kysyneet minulta, koska monet heistä työskentelevät muiden ryhmien kanssa. Jotkut teistä työskentelevät todella suurten ryhmien kanssa, jotkut heistä vain pienien, eristäytyneiden ryhmien kanssa, mutta he kysyvät minulta jatkuvasti: "Mitä se on, Adamus, mitä sinä teet? Mikä on salainen kastikkeesi? Mitä me voimme tehdä?" Ja minun täytyy nauraa, koska heidän täytyisi työskennellä shaumbrojen kanssa todella ymmärtääkseen. Heidän ryhmiensä, heidän ihmisryhminensä joiden kanssa he työskentelevät, pitäisi olla teidän kaltaisianne, eivätkä ne ole, koska kukaan ei ole teidän kaltaisenne (joku huutaa "joo!).

LINDA: Oho! (Yleisö taputtaa) Oho!

ADAMUS: Kyse on siitä, millä vivahteella sanoin sen. (Vähän naurua)

LINDA: Mm hmm. Mm hmm.

ADAMUS: Sanon sen uudestaan: "Koska ei ole ketään teidän kaltaisianne" (elehtien ja väännellen naamaa) (Lisää naureskelua)

SART: Jee!

ADAMUS: He kysyvät jatkuvasti: "No, mikä on salainen kastike?" Ja tiedän, etten voi oikeastaan kertoa sitä, koska se ei toimisi heidän ryhmillään. Se ei oikeasti toimisi. Tuntekaa sitä hetki. Ja haluan kertoa heille: "Se on salliminen", mutta heidän ryhmänsä muuttaisivat sen uudeksi meditaatioksi. Ja sitten olisi "sallimisvaatteita", joita heidän täytyy käyttää (vähän naureskelua), ja heillä olisi "sallimisrituaaleja" ja heillä olisi "sallimiskomiteoita". Ihmiset tekevät sitä, he muuttavat kaiken komiteoiksi ja möhlivät sen totaalisesti. En tiedä, mitä komiteoissa on. Luulen, että se on tavallaan … yritetään imitoida taivaallisia neuvostoja. Mutta taivaalliset neuvostot eivät ole komiteoita. Meillä ei ole tätä komiteoihin liittyvää tylsyyttä. Komitea on hyvä tapa ottaa elämä pois mistä tahansa asiasta. Onko teillä jokin hyvä idea, inspiraatio? Viekää se komiteaan ja pum!, se kuolee siihen paikkaan. Ja tiedätte, mitä he sanovat: "Meidän täytyy ajatella sitä." (Linda naureskelee) Joo. "Meidän täytyy laittaa se seuraavan kokouksen asialistalle." Se on kuollut. Sillä ei ole mitään mahdollisuutta jäädä henkiin.

Muut veisivät sallimisen ihmisille ja sanoisivat: "On tämä uskomaton, kaunis ja yksinkertainen asia nimeltään salliminen. Se tuo teidät sujuvasti karusta heräämisestä mestaruuteen. Kyse on vain sallimisesta." Mutta heidän ryhmänsä muuttaisivat sen joksikin, mitä se ei ole. Te ette tehneet sitä. Te kamppailitte aluksi sallimisen kanssa. Yrititte fokusoitua sallimiseen, ja sitten yhtenä päivänä oivalsitte: "Ai, ei ole mitään, mihin fokusoitua." Se on tavallaan kuin luvan antamista: "Minä sallin." Se on siinä. Ja jatkatte vain elämäänne.

Siis heidän ryhmänsä ei ole shaumbrojen kaltaisia. Heidän ryhmänsä … Minulla on nimittäin teoria, ja ehkä meidän ei pitäisi nauhoittaa tätä.

LINDA: Liian myöhäistä (muutama naurahdus).

altADAMUS: Liian myöhäistä. Okei. Minulla on teoria: ihmiset rakastat kontrollia. He rakastavat kontrollia. Sitä ihmettelee joskus, miksi he liittyvät näihin uskonnollisiin ryhmiin tai henkisiin ryhmiin, jotka ovat hyvin jäykkiä. Täytyy leikata hiukset tietyllä tavalla, ja täytyy tehdä asiat niin, kuin kaikki muutkin tekevät. Se on tavallaan ryhmämentaliteetti, ja olen usein ajatellut "No, se on hyvin jäykkää. Se on hyvin tylsää."

Miksi ihmiset tekevät tätä? He pitävät kontrollista. He pitävät siitä, että joku muu kertoo heille, mitä tehdä, koska on vaikeaa yrittää selvittää oma pelastuksensa – parempien sanojen puutteessa. Täytyy kohdata itsensä. Mutta kun paavi sanoo: "Älä syö lihaa perjantaina" – nyt kai jo saa, pitääkö paikkansa? (Joku sanoo "joo") Ne kaikki jotka menivät nyt helvettiin sen vuoksi (naurua) ... Mutta kun on paavi, joka sanoo: "Teet tällä tavalla. Et eroa aviosta. Ehkäisy, unohda se", ja monia näitä sääntöjä. Tai on toisia ryhmiä, joissa ei voi juoda tiettyjä asioita tai syödä … Me voimme juoda, mitä haluamme! Ja te juotte! Ja paljon (naurua). Ja se on hyvä, koska oivallatte, että tämä kahvi on vain energiaa. Jos se olisi vodkaa, vain energiaa. Jos se olisi … (Linda mulkaisee häntä) limonadia (naurua), vain energiaa. Toivottavasti joku saa kuvia tuosta. Nämä ovat historiallisia. Nämä menevät … Se on vain energiaa.

Siis on ryhmiä, jotka kieltävät, mitä voi syödä, mitä voi juoda. Missään siinä ei ole tolkkua. Miten sallitaan tiukoissa alusvaatteissa?




Lue teksti kokonaan :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-9

Siivet-sarja
SHOUD 10

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.6.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän kokoontumisen.

Se on oikeasti vain nauhoitus matkastanne. Sitä se vain on, vain nauhoitus matkastanne, tuhannen tai useamman elämän matkasta, suurien ilojen matkasta, monien vastoinkäymisten, paljon etsimisen, paljon kyselemisen ja monien synkkien öiden matkasta.

Mutta tämä kaikki on oikeasti nauhoitus historiasta, ja hienoin osa tätä nauhoitusta – tätä hyvin historiallista matkaa ryhmällä ympäri maailmaa, joka on tulossa ruumiillistuneeseen valaistumiseen, todella sen ytimeen, jossa olemme pääsemässä hyviin vaiheisiin – on "Mestarin elämää" -sarjassa. Mestarin elämää. Jos joku haluaa todella ymmärtää, mitä teemme, kun pääsemme tähän pisteeseen matkalla, niin se on "Mestarin elämää". Siitä siinä on kyse.

Olemme nauhoittaneet jo seitsemän. Se on teidän tarinanne. Se on, mitä opitte. Se on, mitä on sydämessänne. Toisia tulee, vuosien päästä. Ei välittömästi, vaan vuosien päästä tulee toisia, ja he näkevät, mitä te olette käyneet läpi. He kuulevat tarinoita monista, monista ihmisistä, jotka ovat ilmestyneet esiin elämiä kestäneistä suurista syvyyksistä, ärsytyksistä, turhautumisista, ahdistuksista maan päällä. Se on kaunis tarina, ja ikuistamme sitä tietysti joka shoudissa. Miten monta shoudia olemme tehneet yhdessä Tobiaksen ajasta saakka 1999 – satoja? Miten monta kokoontumista meillä on ollut? Työpajoja?

Minusta tuntuu, että on vain hetki viime kokoontumisistamme Tanskassa ja Norjassa. Minulla oli hädin tuskin aikaa mennä takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille, juoda kuppi kahvia ja käydä vessassa. Tiedän, ettei minun oikeasti tarvitse käydä vessassa – minä vain pidän vessassa käymisestä (vähän naurua). On nimittäin paljon asioita, jotka te ihmisinä otatte itsestäänselvyytenä. Vessassa käyminen – se on kivaa, hiljaista aikaa. Se on helpotuksen ja vapautuksen aikaa (pari naurahdusta lisää). Siis kyllä, käyn edelleen vessassa. Ei tarvitse, mutta haluan.

Tuskin hetki sitten olin vielä Ylösnousseiden mestareiden klubissa, ja nyt olen täällä. Voi, millaisia kokoontumisia meillä oli Skandinaviassa. Kauniita. Kauniita shaumbroja, kaunista informaatiota. Ja taas kerran, tuo informaatio ei tule minulta. Laitan sen sanoiksi Cauldren ja Lindan kanssa, mutta se on teidän matkaanne. Se on teidän tarinaanne. On jännittävää nähdä, miten se kehittyy.

Pari vuotta sitten oli joitain kohtia, joissa oli vähän turhauttavaa. Tavallaan törmäsimme pulmiin, emmekä päässeet niistä läpi. Täytyy sanoa, että ärsyynnyin vähän shaumbroihin. Ei se varmaan koskaan näkynyt, mutta … (vähän naurua) minä vähän ärsyynnyin. Se oli makyo-aikaamme yhdessä. Olitte uppoutuneet makyoon ja minä yritin vetää teitä pois siitä. Makyo on teidän henkistä hevonpaskaanne, häiriötekijöitänne, henkistä meluanne. Sitä tapahtuu kaikille. Kaikille jotka tulevat tätä tietä henkisellä matkallaan, se on heidän paskaansa. Mutta muutamassa viime kokoontumisessa ja myös muutamassa viime shoudissa ja erityisesti keahakissa olemme tehneet jotain erilaista. Menemme johonkin uuteen.

Nämä kokoontumiset, kaksi viimeisintä jotka meillä oli, Threshold – hyvin erilainen kuin mikään muu Threshold. Ja uusi Master's Guide (= mestarin opas), niin sitä kai kutsuttiin. No, se oli mestarien kokoontuminen. Todellisten mestarien, miten monesta eri maasta, rakas Linda?

LINDA: Kahdestakymmenestäneljästä.

ADAMUS: Kahdestakymmenestäneljästä eri maasta kerääntyneenä yhteen paikkaan, ja muutimme oikeasti joitain asioita. Kehotimme itse asiassa ihmistä lähtemään. Saimme sen pois ensimmäisenä päivänä, ja sitten oli vain mestari. Toimme ihmisen takaisin kolmantena päivänä, vaikka jotkut mestarit eivät olleet kovin innoissaan siitä. Toimme ihmisen takaisin, ja sallimme integrointiprosessin todella tapahtua.

Se ylitti kovasti sen, mitä olin odottanut siitä, missä olisimme, kuten mainitsin viime shoudissamme. Pääsemme siihen sallimalla. Ei kovalla työllä, ei paljolla ajattelemisella, vaan sallimalla.

Kolminaisuus

Olemme pääsemässä siihen pisteeseen – viitsisitkö kirjoittaa tuolle laitteelle? (Lindalle)

LINDA: Katsotaanpa.

ADAMUS: Olemme pääsemässä nyt pisteeseen, jossa yhdistämme ihmisen – kirjoittaisitko "ihminen" – vain luettelo "ihminen, mestari, minä olen". Me integroimme, me integroimme tietoisesti ihmisen … (Hän pitää tauon, pari naurahdusta). Näen Lindan kirjoittavan, mutten näe mitään ilmestyvän. (Kirjoituslaite ei toimi kunnolla) Äh, teknologia. Eikö sitä vain vihaa (muutama naurahdus).

Olemme pääsemässä nyt pisteeseen, jossa yhdistämme ihmisen, ja ihminen … Tota, olen täällä (Peter tulee eteen korjaamaan laitetta). Te kaikki katselette tuota tohinaa! (Naurua) Se on makyoa. Se on häiriötekijä. Huomaatte, että kaikki siirtyvät tänne (Lindaan ja Peteriin), kuin kaikki tapahtuisi siellä. Minun kai täytyy seistä tässä teidän kanssanne, kun puhumme (Adamus seisoo ihan heidän vieressään, lisää naurua).

LINDA: Se on häiriötekijä. Sinä olet sen mestari!

ADAMUS: Joo, mutta kaikki katselevat teitä.

LINDA: Ai, no sitten (naurua).

ADAMUS: Ei, vaan eikö se ole niin tyypillistä – vähän draamaa, vähän tohinaa. Ja tällä minä välitän kaikkien aikojen suurinta henkistä viisautta – teidän viisauttanne.

LINDA: Siis mitä haluat? Haluat "ihminen" ja …

ADAMUS: Unohdin sen nyt.

LINDA: Ihminen, mestari, jotain.

ADAMUS: Häh, joo, joo, joo. Keksi jotain. Keksi jotain (joku sanoo: "ihminen, mestari, minä olen") Ihminen, mestari ja minä olen. Se mitä teemme nyt, on hyvin syvää ihmisen integrointia, jossa … Ei, ei, ei, ei, ei. Ihminen, mestari …

LINDA: Ai.

ADAMUS: Tällä tavalla.

LINDA: Ole yksityiskohtainen, jos haluat siitä tietynlaisen!

ADAMUS: Tee näin. Ei noin … (Adamus piirtelee omiaan)

LINDA: Luoja! Ja olet varsinainen kiusankappale!

ADAMUS: … koska silloin aiheutat hämmennystä (vähän naureskelua). Pidän tavallaan tuosta laitteesta.

LINDA: Siinä, korjasin sen (hän poistaa kaiken, lisää naureskelua).

ADAMUS: Ihminen, joka on kokeminen. Se on ihmisen tarkoitus. Te ihmettelette: "Miksi olen täällä? Mikä on elämän tarkoitus?" Elämän tarkoitus: kokea. Se on siinä. Kuten olen puhunut hiljattain, jos se riippuisi ihmisestä, palaisitte takaisin uuteen elämään, kymmeneen elämään, sataan elämään, koska kokeminen ajaa teitä, ajaa tavallaan pakkomielteisesti. Ihminen rakastaa kokemista. Ihminen rakastaa uppoutua siihen, ja uskokaa tai älkää, niin se ei oikeasti välitä, onko se hyvä vai huono kokemus.

Lue jatkot :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... a-shoud-10

Siivet-sarja
SHOUD 11

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.7.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme tämän Siivet-sarjan viimeisen shoudin. Aah! Energia täällä teidän kaikkien kanssa on hyvin rikasta tänään.

Tulen vähän normaalia enemmän St. Germainina. Tiedätte, että Adamus on – kuten Cauldre selitti – Adamus St. Germain, te kaikki, Cauldre ja Linda, kaikki. Oli mielenkiintoinen tietoisuusnäytös luoda Adamus. Sen täytyi olla jotain, mikä ei ollut liikaa vanhan St. Germainin kaltainen. Se palveli tarkoitusta. Paljon hyvää informaatiota monia, monia vuosikymmeniä sitten. Monet ihmiset lukevat edelleen sitä, seuraavat edelleen sitä, mutta shaumbroja varten minun täytyi suunnitella jotain vähän erilaista, missä oli vähän enemmän maustetta, vähän enemmän ns. merirosvoenergiaa, jotain vähän epäkunnioittavaa. Muuten olisitte kaikki nukahtaneet (vähän naureskelua), emmekä halua sitä.

Nimittäin miten monet new age -asiat joista olette olleet kiinnostuneita aiemmin, olivatkaan todella unettavia? Todella unettavia. Itse asiassa teitä kehotettiin niissä usein sulkemaan silmänne. Emme tee sitä täällä. Silmät avoimena. Silmät täysin avoimena, jotta näette, mihin olette menossa, jotta voitte olla kokemuksessa. Myös se mitä pidätte huonona päivänä, paskamaisena päivän – mikä kokemus! Ja mitä tarinoita teillä onkaan kerrottavana Ylösnousseiden mestareiden klubissa.

Siis Adamus oli hyvin huolellisesti rakennettu tietoisuusnäytös, ja jonain päivänä vain räjäytämme Adamuksen. Se on siinä. Ei enää Adamusta. Ette tarvitse sitä. Maailma ei tarvitse sitä, koska sillä on teidät Adamuksen sijasta. Mutta miten mahtava matka meillä on ollut yhdessä. Meillä on vielä vähän matkaa jäljellä. Miten mahtava matka meillä on ollut yhdessä tämän tietoisuusnäytöksen kanssa, joka tunnetaan Adamuksena.

Minulle St. Germainina se on ollut luultavasti hauskempi – ehdottomasti hauskempi – kuin mikään muu hahmo, mukaan luettuna shakespearelaiset hahmoni, koska tämä hahmo joka te kaikki olette minun kanssani, on enemmän hetken mielijohdetta, humoristisempi, provosoivampi ja syvällisempi. Aa, on ollut hämmästyttävää. Jossain kohtaa on vaikeaa lopettaa tämä hahmo, jota olemme kaikki esittäneet, tämä Adamus-hahmo. Mutta sitä odotellessa meillä on joitain asioita tehtävänä. Meillä on vähän työtä tehtävänä.

Uusi sarja



Olemme lopettamassa Siivet-sarjaa. Siivet, kuin ilmestymistä ulos kotelosta, valmistautumista lentämään, tuo perhonen on melkein valmis. Menemme seuraavaan sarjaamme ensi kuussa. Asiat muuttuvat, energiadynamiikka muuttuu teillä ja minulla. Kutsun tätä seuraavaa sarjaa … Ja sen keksiminen vei vähän aikaa ja minun täytyi itse asiassa konsultoida vähän Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Muuten, jotkut teistä miettivät: "Onko sellaista paikkaa oikeasti?" Ehdottomasti. Ehdottomasti. Siellä me yli 9.700 kokoonnumme. Olemme kaikki olleet ihmismuodossa aiemmin. Tiedämme, millaista se on. Kokoonnumme yhteen puhumaan, jakamaan, juomaan paljon saamatta krapulaa, polttamaan huonoja sikareja ja hyviä sikareja. Mutta kyllä, sellainen paikka on, eikä mene kovinkaan kauan, kun tekin olette siellä, kun tekin olette tuossa Ylösnousseiden mestareiden klubissa.

Mutta suunnitellessani ennakkoon, katsoessani, mitä tulee seuraavaksi, keksin nimen tuolle seuraavalle sarjalle. Puhuin joidenkin ylösnousseiden mestareiden kanssa siitä, ja jotkut heistä olivat vähän järkyttyneitä ja sanoivat tästä seuraavan shoud-sarjamme terminologiasta: "Oletteko oikeasti valmiita? Oletteko oikeasti valmiita?" Ja sanoin: "No, epäilemättä, minusta tuntuu todellakin siltä."

He sanoivat: "Mutta Adamus, tuntuu siltä, että monet shaumbrat haluavat edelleen tavallaan jatkaa asioiden työstämistä (vähän naureskelua). He haluavat jatkaa etsimistä." Sanoin: "Joo, se on totta, mutta emme anna heidän tehdä sitä, koska on riittävästi shaumbroja, jotka ovat tulossa jo Oivaltamiseen." On kaikenlaista kenties, suuria oivalluksia yhtenä päivänä, seuraavana päivänä synkkyyttä, tietysti. Mutta on riittävästi niitä, jotka ovat tulossa siihen, ja on riittävästi shaumbroja jotka ovat siirtyneet toiselle puolelle, ja se lukumäärä on – se ei taida olla sattumaa – tänä päivänä 144. He ovat siirtyneet rajan taa ja sallineet valaistumisensa. He eivät jääneet fyysiseen kehoon, eivätkä he oikeasti kadu sitä. Tarkoitan, että he tavallaan toivovat, että he olisivat täällä fyysisessä kehossa, mutta silloin kun tullaan tuohon Oivaltamiskohtaan, erityisesti kuolinvuoteella, ei oikeasti kaduta sitä, ettei ole jääty.

Mutta olemme tulleet siihen kohtaan. On riittävästi massaa, riittävä kriittinen massa siinä, mitä teemme – me olemme valmiita. Jopa viestintuojani, kanavoijani, Cauldre, kyseenalaisti minut – uskokaa tai älkää – ja sanoi: "Aiotko oikeasti käyttää tuota nimeä? Olemmeko oikeasti valmiita?"

Annoin sen takaisin hänelle: "Oletko sinä valmis, hyvä herra?" Vähän shokki. Ja sitten tiedättekö mitä – kuten on tyypillistä monille teistä, kun saatte mikrofonin. Kysyn Cauldrelta: "Oletko sinä valmis?" ja tiedättekö, mitä hän teki? Hän sanoi: "Ajattelen asiaa. Ajattelen asiaa." Tarvitsin vain kyllä tai ei, mutta "ajattelen asiaa". Eikö se kuulosta tavallaan samalta kuin … (joku sanoo "en tiedä") "en tiedä"? (Naurua) Eikö se kuulosta samalta, kuin monet teistä? Se on tässä. Se on valmis. Siis kutsun uutta sarjaa Esiintuleminen-sarjaksi.

Nimittäin sukelsitte tavallaan elämänkiertoon tällä planeetalla. Tulitte enkeliulottuvuuksista ja sukelsitte tähän planeettaan, Gaiaan – no, se on lähdössä joka tapauksessa – ottaaksenne fyysisen kehon, joka on erittäin luonnoton. Olette tottuneet siihen, luoja ties miten monien miljardien vuosien jälkeen. Olette tavallaan tottuneet fyysiseen kehoon, mutta se on silti luonnoton. Tunnette sen oikut, sen omituisuudet. Tiedätte, että se sairastuu, piereskelee ja tekee vastaavia asioita (vähän naurua), mutta se on silti tavallaan luonnoton. Sitä ei koskaan tarkoitettu luonnolliseksi tilaksi, ja luojan kiitos, olette siirtymässä nyt pois siitä.

Mutta sukelsitte tänne. Tavallaan aloititte täältä (näyttäen ympyrän yläosaa), ja sukelsitte planeettaan ja aloitte käydä läpi elämiä ja elämiä ja elämiä – eikä mistään muusta syystä kuin kokeminen. Ei testejä. Kyse ei ole yrityksestä päästä taas Jumalan suosioon, koska Jumala ei välitä hittoakaan. Se on Jumalan kauneutta, sain sen selville kauan sitten. Jumala ei välitä paskaakaan. Sanon sen tavallaan järkyttämään jotkut teistä, mutta se ei välitä. Ei välitä. Se on hyvä uutinen. Jos ette ymmärrä sitä nyt, ymmärrätte sen myöhemmin. Ei vain välitä.

Mutta joka tapauksessa, tulette tänne alas ja käytte läpi kaikki nämä elämät pelkän kokemisen vuoksi. Se on siinä. Ette saadaksenne lisää valtaa, ette ollaksenne jokin Jumala itse ansaitusti. Ei mitään sellaista, vain kokemista. Ja sitten tulette tavallaan pohjaan ja alatte raivata tietänne ylöspäin, ja tulette tavallaan pois tuosta elämäkierrosta. Käytte läpi heräämisen ja kaiken sen muun, ja nyt – missä olemme – ympyrä sulkeutuu ja tulette esiin luonnottomista tiloista, tulette esiin fyysisestä kehosta, tulette esiin mielen rajoituksista, tulette esiin vanhoista identiteeteistä, kauniista tarinoista, mutta tulette nyt niiden läpi.

Kutsun siis seuraavaa sarjaamme, joka alkaa ensi kuussa, Esiintuleminen-sarjaksi, ja taas kysymys ylösnousseilta mestareilta ja Cauldrelta: olemmeko oikeasti valmiita. Tarkoitan, onko tämä Oivaltamisen aikaa. Ja vastaus on ehdottomasti kyllä. Kyllä. Miksi jatkaa tätä yhtään pidempään? Miksi venyttää tätä yhtään pidemmälle? Teitä on jo riittävästi, jotka olette tulossa Oivaltamiseen, ja saatan vain tulla työntämään teidät siihen, jos minun täytyy.

Miksi odottaa yhtään pidempään? Miksi jatkaa sen ajattelemista? Miksi jatkaa asioiden työstämistä? Räjäytämme vain jotkut niistä ongelmista, jotkut niistä asioista, jotka seisovat tiellänne. Räjäytämme ne vain. Ja minun täytyy kertoa teille nyt, että suurin asia joka seisoo tiellänne, olet sinä (Adamus naureskelee), ihmisitse. Ja meillä on hauskaa räjäyttäessämme sen. Meillä on hauskaa menessämme pois tieltä. Ne ovat kuin suuria kivenjärkäleitä tiellä, jotka estävät tavallaan luonnollista virtausta tapahtumasta. Räjäytämme ne vain. Ihmiselle on ok tuo prosessi. Ihminen on itse asiassa salaa, ehkä ei niin salaakaan, toivonut, että räjäytämme sen.

Ja ihminen tavallaan huutaa: "Voi, ei voi räjäyttää asioita. Sinun ei pitäisi puhua noin, Adamus! Räjäyttää asiat ja rauhaa ja rakkautta ja iloa." Tota, räjäytämme vain sen, ja ihminen on kiitollinen tästä, koska ihminen on istunut pitkän aikaa katselemassa näitä kivenjärkäleitä tiellä ja ihmetellyt niitä: "Miksi nuo kivenjärkäleet tulivat sinne? Mitä ne yrittävät kertoa minulle? (Naurua) Ehkä soitan joillekin toisille ihmisille, joilla on kivenjärkäleitä, ja voimme puhua noista kivenjärkäleistä tiellä." (Lisää naureskelua) Eikä mikään tule valmiiksi.

Nyt on hyvin vähän jäljellä. Se on tavallaan pelottavaa, mutta tavallaan hauskaa. Mutta seuraavasta sarjastamme alkaen me vain teemme sen. Uusi elämä, esiintuleminen, pääseminen ohi kaikesta tuosta roskasta, jota on ollut maisemissa. On aika.

Tiedän … Tuntekaa energioita hetken tässä huoneessa, netissä. Tuntekaa vain energioita.

----

Lue lisää Luxonia http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... a-shoud-11

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 1

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.8.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



LINDA JA YLEISÖ: "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea, Adamus, paljon onnea vaan!" (Yleisö laulaa, hurraa ja taputtaa, kun Linda tuo kärryillä kakun ja ilmapalloja)

ADAMUS: (naureskellen) Aa! Minä olen mitä olen, vähän häkeltynyt (vähän naureskelua, kun Linda laittaa riipuksen hänen kaulaansa) tänä kauniina päivänä. Vähän häkeltynyt. Kiitos, aah! (Linda laittaa pöydälle kristallipikarin ja kannun) Ai jaa! Vettä. Vettä?

LINDA: Kyllä, herra. Pérginon.

ADAMUS: Ja voi Cauldre-parkaa, joka saa kaiken valmiiksi antaakseen minun hypätä ulos, ja sitten tämä? Aa! Minun täytyy sanoa … No, minun täytyy sanoa, että rakastan jokaista teitä (lisää naureskelua). Todella rakastan.

Nimittäin olin Ylösnousseiden mestareiden klubissa eilen illalla ja puhuimme, ja he sanoivat: "Adamus, aiotko oikeasti tehdä tämän Esiintuleminen-jutun huomenna? Oletteko oikeasti valmiita siihen? Ovatko shaumbrat valmiita siihen?"

Ja sain kunnon naurut. Sain oikein kunnon naurut, ja vastaus on "ehdottomasti". Oikea vastaus taitaa olla: "Miksi odottaa yhtään pidempään? Miksi odottaa yhtään pidempään?" Ja tietäen, että olin tulossa tänne teidän luoksenne, tietäen, mitä todellisuudessa tekisimme. Menemme läpi. Menemme läpi. Elämien ja elämien ja elämien jälkeen menemme nyt läpi, ja sitten otetaan vastaan tällä tavalla? Se …

LINDA: Toivo jotain!

ADAMUS: … riittää tuomaan (vähän naureskelua) ylösnousseelle mestarille vähän kyyneliä, enkä malta odottaa, että pääsen takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille tänä iltana sanomaan: "Katsokaa! Katsokaa, mitä shaumbrat tekivät. Katsokaa tätä kauneutta." Ja kyllä, eilen oli syntymäpäiväni, ja olen Leijona, ehdottomasti. Onko siellä ketään muita Leijonia? Tiedätte, millaista se on. Tiedätte, millaista se on (lisää naureskelua ja joku sanoo "puhalla kynttiläsi").

Minun täytyy … (joku huutaa "toivo jotain") Minun täytyy toivoa jotain.

LINDA: Pidä kiirettä, ennen kuin tuo viimeinenkin kynttilä sammuu.

ADAMUS: Minun täytyy toivoa jotain, ja mitä toivoisin? Kaikista maailman asioista, kaikista kosmoksen asioista.

JOANNE: No, Edith on vaihtanut tuoliaan (naurua).

ADAMUS: Joo, se oli … Ensimmäinen toiveeni oli, että Edith vaihtaisi tuoliaan. Ja hän siirtyi kokonaisen rivin taaksepäin (lisää naurua). Siis en aio … (viimeinen kynttilä sammuu) Ai, sytytämme ne uudelleen. Sytytämme ne uudelleen.

SHAUMBRA 1: (nainen) Hänen ei tarvitse puhaltaa nyt.

ADAMUS: Joo. Kaikki se kuuma ilma, jota laitan ilmaan, sammutti sen (vähän naureskelua). Mitä toivoisin, koska Edith on jo vaihtanut tuolia? Mitä toivoisin, kun olen jo ylösnoussut mestari? Mitä toivoisin? On hyvin vähän mitään, mitä haluan, ei mitään, mitä tarvitsen, ei mitään, mitä en ole jo oikeastaan kokenut. Nimittäin se on tavallaan kuin teillä, jos ajattelette asiaa. Ei ole mitään, mitä oikeasti haluatte, ei mitään, mitä oikeasti tarvitsette, ei mitään, mitä ette ole kokeneet. Mitä toivoisin?

Aa! Siis teeskentelen, että ne kaikki palavat, koska niin voi tehdä (joku sanoo "tässä hän tulee", kun Linda tuo lisää kynttilöitä kakkuun). Ai, Linda pelasti päiväni. Mutta toiveeni pysyy samana, ja kerron sen teille puhallettuani kynttilän, joka on jo puhallettu. Nimittäin se on kuin pääseminen perille, ennen kuin on varsinaisesti siellä. Se on jo tehty, mutta mennään taaksepäin ja koetaan uudelleen, millaista oli puhaltaa tuo kynttilä, vaikka se on jo sammunut ja toivomus on jo tehty. Mutta … (Bonnie tuo sytyttimen Lindalle) Ai, se on vakavasti otettava … Se näyttää aseelta. Luulin, että hän aikoi ampua jonkun (naurua).

LINDA: Älä yllytä minua!

ADAMUS: En ole tottunut kaikkiin näihin uusiin … Okei, sytytätkö ne kaikki?

LINDA: Totta kai.

ADAMUS: Koska, no, pitäisi olla noin 300.000 kynttilää (lisää naureskelua). Okei, mitä toivon?

LINDA: Näetkö, että siinä lukee: "Hyvää syntymäpäivää, Adamus"?

ADAMUS: Näen sen, kyllä.

LINDA: Haluatko lisää kynttilöitä?

ADAMUS: Ei, ei, tämä on hyvä. Tehdään se vain. Nimittäin voisimme istua puhumassa siitä ikuisesti, tavallaan kuin teidän valaistumisessanne, tai voimme vain (hän puhaltaa ne) tehdä sen (hurrausta ja taputuksia).

Toivoin monia onnellisia lisävuosia kanssanne, teidän kaikkien kanssa. Sitä toivoin, koska en pystynyt ajattelemaan mitään muuta, mitä halusin tai haluan yhtä paljon, kuin jakaa tämän kanssanne, jakaa koko tämän ruumiillistuneen valaistumisen.

Se on tässä

Nimittäin kuten sanoin, olin Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja oivalsin, että se on tässä. Olemme tässä. He kyseenalaistivat minut ja kiusoittelivat minua sanoen: "Oletteko oikeasti siinä vai yritätkö vain olla meitä parempi?" Nimittäin on joitain muita ylösnousseita mestareita, jotka tavallaan kanavoivat ja opettavat toisten ihmisten kautta, ja he ovat olleet tavallaan kateellisia, ja he luulevat, että paljon tästä on ollut vain puhetta. Raportoin heille ja näytän, mitä transformaatiota käytte läpi, mutta luulen heidän ajattelevan, että yritän vain ehtiä ennen heitä Leijonaporttiin. Ja tämä on totta, muuten en tekisi sitä. Muuten minulla ei olisi sitä viestiä, joka minulla on teille tänään.

Se on hyvin totta. Olemme tässä. Miksi odottaa yhtään pidempään? Ei ole oikeasti paljon muita opetuksia, jotka liittyvät omaan oivaltamiseenne tulemiseen. Ei ole oikeasti mitään. Siirrymme tästedes puhumaan elämisestä maan päällä valaistuneena, oivaltaneena olentona. Siihen fokusoidumme. Ei ole enää paljon lisää, mistä voimme puhua. Olemme tässä. Tässä se on.

Pari asiaa muistettavaksi, ja Tobias pyysi minua tuomaan nämä teille. Hän sanoi, että kun menemme nyt läpi, kun puhun läpimenemisestä – on kaikki nämä elämät ja sitten menette vain suoraan niistä läpi. Ette juokse niitä karkuun – te vain uppoudutte ja sitten ilmestytte esiin. Siis kun menemme siihen nyt, hän halusi minun muistuttavan teitä kahdesta tärkeästä asiasta.

Tobiaksen ensimmäinen muistutus

Ensinnäkään te ette ole hullu. Miten monta kertaa olette ajatellut olevanne hullu? Miten monta kertaa olette herännyt keskellä yötä ja sanonut: "Mitä helvettiä olen oikein tekemässä?" Miten monta kertaa olette kyseenalaistanut itsenne hyvin syvästi siitä, kuka olette, ja tästä matkasta, ja samalla usein halunnut palata takaisin – kenties teidän pitäisi olla vain tavallinen ihminen? Mutta te ette voi. Te ette voi. Olette yrittänyt, ette voi.

Ette ole hullu. Jotkut saattavat sanoa teitä hulluksi. Kliinisesti ajatellen, taidatte olla (naurua). Kliinisesti ajat- … Joo, se on täysin totta. Tämä on kiva, elegantti lasi, kiitos (hän ottaa kulauksen vettä). Mm, maistuu itse asiassa hyvältä.

Kliinisesti ajatellen taitaisitte olla – harhainen, bipolaarinen, miten sitä sanotaankin nykyään, psykoottinen, sekopää (lisää naurua) – koska he eivät ymmärrä. Mutta kuten olemme aina sanoneet teille, riippumatta siitä, miten paljon he kritisoivat teitä tai haastavat teidät, he haluavat todellisuudessa, että te olette totta. He oikeasti haluavat. He haluavat saada tuon toivon, että elämässä on muutakin – erityisesti ensikertalaiset – enemmän kuin vain lyhyt elämä tällä planeetalla. He haluavat uskoa, että on taikaa, että on enemmän.

Ja sitten uudestisyntyjät, ne jotka uskovat reinkarnaatioon – tiedättehän, syntyä uudestaan? He haluavat uskoa sen myös, mutta usein he ovat niin jumissa omissa tavoissaan, opeissaan, henkisissä rituaaleissaan, että … Ja olette ehkä tunteneet sen, että he katsovat teitä joskus nenänvarttaan pitkin, koska ette istu meditaatiossa kahdeksaa tuntia päivässä ettekä ole välttämättä vegetaristi tai vegaani eikä teillä ole kotonanne alttaria – useimmilla teistä; tiedän, että joillakin teistä edelleen on – ettekä käy läpi rituaaleja. Kaikessa on kyse vain teistä, joten joskus he ajattelevat: "No, se on tavallaan hullu ryhmä. He ovat joukko boheemeja, jotka tekevät, mitä haluavat. Henkisesti täytyy nimittäin olla tiukka ja täytyy olla kurinalainen ja täytyy noudattaa sääntöjä. Ja tämä ryhmä tekee, mitä helvettiä se haluaa. He juovat, he polttavat, he kiroilevat." (Yleisö nauraa ja hurraa)

Myös muissa ulottuvuuksissa – ei Ylösnousseiden mestareiden klubissa, mutta joissain muissa ulottuvuuksissa joita kutsuttaisiin korkeammaksi tietoisuudeksi – raavitaan päätään sanoen: "Ei taivaaseen voi päästä tuolla tavalla." Ei taivaaseen voi päästä Daemienin autolla, koska tuo hiton vanha kapistus ei pääse niin pitkälle! (Adamus naureskelee) He ihmettelevät tätä kummallista ryhmää, ja olemme tavallaan pitäneet matalaa profiilia. Olemme tehneet työtämme, te olette tehneet työtänne, ja siinä on ollut kyse irtipäästämisestä. Kun tullaan sen ytimeen, kyse on irtipäästämisestä ja sallimisesta. Ei jonkin rituaalin, jonkin mielen ansan korvaamisesta toisella, vaan antamisesta sen kaiken mennä. Ja sen antamisesta mennä, perimmiltään sen antamisesta mennä viisauteen.

Mietitte irtipäästäessänne, minne se menee. Kun päästätte irti haavoistanne, kun päästätte irti kerroksista – rakenne- ja kaavakerroksista, samassa tuolissa istumisesta – mietitte, mihin se menee. Se menee viisauteen. Ja kun sallitte, sallitte tuon viisauden tulla suoraan tänne. Suoraan tänne. Ei, te ette ole hullu.

Kuten oivallatte, ei luultavasti ole ollut tietenkään – kuten sanotaan – kuuluisaa olentoa, pioneeria tieteessä, teknologiassa, filosofiassa tai missään vastaavassa, ei ole ollut yhtäkään pioneeria, jonka tunnen, jota ei olisi pidetty vähän mielipuolena. Taitaa täytyä olla sitä valitakseen erilaisen polun. Täytyy päästä käsiksi tuohon sisäiseen tietämiseen. Täytyy tehdä eri tavalla. Ette pääse tähän kohtaan pysymällä kirkoissa tai hikimajoissa tai ashrameissa tai missään sellaisessa. Pääsette tähän kohtaan päästämällä irti viisauteen, päästämällä irti viisauden vuoksi ja sitten päästämällä tuon viisauden takaisin elämäänne. Se on siinä. Te ette ole hullu.

Se oli luultavasti asia, jota Tobias työsti tiiveimmin teidän kaikkien kanssa: te ette ole hullu. Ja silloin oli tuo tunne, että kaikki energiat olivat hyvin kaoottisia. "Mitä vikaa minussa on?" oli jatkuva kysymys. "Mikä minun täytyy korjata?" Ei mitään. Antakaa sen vain mennä. Ei mitään.

--- jatkoa, lue http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-1

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
1.9.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Aah! Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän kokemuksen. Ja kommentoidakseni sitä, mistä Linda on puhunut …

LINDA: Voi, ei!

ADAMUS: … koko ajan, että tunnun olevan maisemissa enemmän kuin koskaan. Koko tämä juttu saa oloni tuntumaan vähän ei-tervetulleelta (naurua).

LINDA: Ei, ei, ei! Älä ymmärrä väärin.

ADAMUS: On paljon ihmisiä, jotka maksaisivat mukavasti saadakseen ylösnousseen mestarin hengailemaan keittiössään ja makuuhuoneessaan (lisää naurua). Erityisesti makuuhuoneessa. Rakas Linda, ja kaikki te jotka olette ehkä ajatelleet samaa: ei, kyse ei ole siitä, että olen maisemissa yhtään enemmän tai vähemmän kuin ennen. Kyse on siitä, että teistä tulee tietoisempi. Teistä tulee tietoisempi …

LINDA: Voi, tietysti, tietysti! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: … niistä asioista, joita ei välttämättä voi nähdä silmillään tai kuulla korvillaan. Teistä kaikista tulee tietoisempia. Herkempiä tietenkin, mutta yksinkertaisesti tietoisempia. Tiedättekö miksi? Koska luotatte itseenne enemmän kuin koskaan.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Tiedättekö miksi? Teillä ei ole muuta paikkaa, mihin mennä! (Naurua) Voi, se on totta. Ei muuta paikkaa, mihin mennä. Teillä oli suurta epäluottamusta itseänne kohtaan. Annoitte luottamuksen pois. Luotitte kaikkeen muuhun, ja sitten opitte olemaan luottamatta siihen. Olitte niin nujertunut itseänne koskevista negatiivisista ajatuksista ja tunteista, niin huolissanne vanhojen virheiden toistamisesta, että pakenitte luottamista. Ja kun pakenitte luottamista, te sulkeuduitte. Kun sulkeuduitte, te tiedostitte vähemmän. Kun tiedostitte vähemmän, elämänne kokemuksissa oli vähemmän tietoisuutta. Kun kokemuksissa oli vähemmän tietoisuutta, niin te ikävystyitte. Kun ikävystyitte, te halusitte lähteä. Kun halusitte lähteä, minä sanoin: "Ei! Teidän täytyy jäädä!" (Naurua) Teidän täytyy jäädä. Tämä kaikki on osa täällä olemisen kokemusta. Siis ei – teistä tulee vain tietoisempi.

Ensin se on vähän pakahduttavaa. Ihminen kantaa kortensa kekoon ja sanoo: "Voi, Adamus on maisemissa koko ajan! Minulla ei ole yhtään aikaa itselleni." Kyllä, olen paljon maisemissa. Muistatteko, kun tulin yhdeksän vuotta sitten Crimson Circleen, oli syyskuu, aivan kuin nyt. Se oli tuolloin vuorilla, mutta sanoin: "Olen kanssanne matkan joka askeleella", tai kunnes potkaisen teidät ulos. Mutta olen kanssanne matkan joka askeleella, ja se on totuudenmukaisesti sanottu. Meillä on sopimus. Olen sitoutunut jokaiseen teistä.

Aion olla kanssanne. En kurki lakanoiden alle tai mitään sellaista. En välitä, mitä syötte. En välitä, poltatteko. En välitä, mitä teette. Olen kanssanne matkan joka askeleella.

LINDA: Poltamme mitä?

ADAMUS: Mitä tahansa (vähän naureskelua). Mutta se tekee kaikesta paljon vaikeampaa, jos poltatte kannabista. Menette silloin jonnekin muualle, mutta se on kokonaan toinen tarina.

Yritän sanoa sitä, että olen kanssanne matkan joka askeleella, enkä tuomitse mitenkään, ja yritän auttaa teitä näkemään saman itse. Ei tuomitsemista. Kaikki on ollut vain yhtä mahtavaa, suurta, valtavaa, hiton kokemusta. Siinä kaikki. Sitä se on. Ja tiedän, että te tiedätte sen mentaalisesti, mutta kun se oikeasti menee teille perille, kun oikeasti tunnette sen: "Kaikki on ollut vain mahtavaa, suurta kokemusta", saatte suurta helpotusta kaikesta tuomitsemisesta, kaikesta roskasta, joka on estänyt teitä tiedostamasta.

Siis, rakas Linda, ei, en ole maisemissa yhtään enempää kuin koskaan. Olet pelkästään tietoisempi siitä kuin aiemmin.

LINDA: Kiitos.


Turvallinen tila

ADAMUS: Siis aloitetaanpa tänään luomalla turvallinen tila, koska saamme kokemuksen tänään.

LINDA: Voi, pojat! (Joku sanoo "vau!, ja joku toinen sanoo "parasta olla varovainen!") (Adamus naureskelee) Voi, pojat!

ADAMUS: Kuulen vähän hurrausta ja vähän buuausta.

LINDA: Voi, pojat!

ADAMUS: Nimittäin, kun sanon "kokemus", on tiettyä innostusta tietyn ikävystymistason vuoksi, mutta on myös tavallaan: "Voi, ei! Mitä minä koen nyt?" Kerron teille tämän nyt: – ette välttämättä usko sitä, mutta alatte ymmärtää ja uskoa – teillä ei voi olla mitään huonoja kokemuksia eteenpäin mentäessä.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Teillä ei voi olla. Voitte vaikka yrittää saada huonoja kokemuksia, ettekä yksinkertaisesti saa (vähän naurua), koska vedettyänne syvään henkeä, oivallatte oikeasti, mitä kaikkea sisältyy luomukseenne – ette enää yritä analysoida jonkin tilanteen yksittäisiä komponentteja ja katsotte, miten koko kuva kehittyy ja miten olette luoja omassa luomuksessanne – ja voitte valita, mitä haluatte kokea. Se on näin yksinkertaista, ja sitä teemme tässä.

Aloitetaanpa valitsemalla turvallinen tila. Valitsemalla turvallinen tila.

Kauan sitten Tobias sanoi: "Valitsette tuvallisen tilan. Turvallinen tila on olemassa, kun valitsette sen." Kun valitsette sen. Se on näin yksinkertaista. Ei tehdä tästä mitenkään monimutkaista. Ei ihmetellä, voitteko oikeasti tehdä sen vai nujertavatko pimeät voimat teidät tai jotain sellaista. Ei, vaan valitsette pelkästään tuon turvallisen tilan. Se on siinä. Yksi, kaksi, kolme (syvään henkeä): "Turvallinen tila!" (Vähän laulaen) Tarvitsemme pienen "turvallinen tila" -nauhan, jossa sanotaan: "Turvallinen tila!" (Muutama naurahdus) Se on siinä.

Aion lisätä vähän siihen, mitä Tobias sanoi. Turvallinen tila on valinta. Se on kokemus. Turvallinen tila on olemassa periaatteessa yhden asian vuoksi: laitatte tietoisuutenne siihen. Laitatte tietoisuutenne siihen. Siksi siitä tulee turvallinen tila.

Koko luomakunnassa ei ole olemassa mitään, ei ole olemassa mitään, ennen kuin tietoisuus on läsnä. Fyysistä universumianne ei ollut, ennen kuin tietoisuus oli siinä. Mikä helvetti luulitte alkuräjähdyksen olleen? Se oli yksinkertaisesti – pum! – tietoisuuden laittamista tyhjyyteen, ja – naps! – yhtäkkiä tämä koko universumi on olemassa. Se on siinä.

Tietoisuus ei ajattele suunnatonta suuruutta tai pienuutta. Tietoisuus ei sano: "Ai, se on suuri universumi. Minun täytyy supistaa sitä vähän." Ei. Se vain on, se on siinä, ja sitten kun tietoisuus on läsnä, niin tietoisuus ja lopulta ihmismieli arvioi sitä ja sanoo: "Miten iso se on? Miten suunnattoman suuri se on? Miten pieni se on?"

Mutta kun tietoisuus ensin on läsnä turvallisessa tilassa, se ei sano: "Aion luoda näin suuren tästä turvallisesta tilasta" tai "Aion luoda sen minulle ja ystävilleni" tai mitään sellaista. Se on pelkästään: "Minä olen läsnä turvallisessa tilassa. Minä luon." Pum! Alkuräjähdys. Se on siinä.

Sitten te menette siihen. Astutte tuohon turvalliseen tilaan, karistatte kaikki epäilykset ja pelot. Epäilykset ja pelot saastuttavat ainoastaan kokemustanne. Antakaa niiden kaikkien mennä. Miten se voisi mennä pieleen, jos olette valinnut turvallisen tilan, jonka sitten luotte, eikä teillä ole mitään rajoituksia koon ja iän tai merkityksen tai minkään muun osalta? Olette pelkästään omassa turvallisessa tilassanne. Ette voi epäonnistua, ellette salli tuon vanhan äänen, teidän äänenne, tulla sanomaan: "Voi, mutta mitä jos? Mitä jos se ei ole 100%:sti turvallinen? Mitä jos se on vain 40%:sti turvallinen?" No, mitä luulette tapahtuvan? Saatte 40%:sti turvallisen. Siis aloitetaanpa valitsemalla tietoisesti turvallinen tila ja kokemalla se täysin. Se on siinä. Ette voi epäonnistua.

Yksi ongelma jonka te kaikki koette mennessänne, tullessanne, Esiintulemiseen, on oma historianne, menneisyytenne. Kaikki muistot asioista, jotka ovat menneet pieleen, menneet pieleen. Kaikki asiat joita kannatte edelleen harteillanne huonoista kokemuksistanne, ja ne huolet, että teette sen taas, että toistatte nuo virheet. Ja olette vannonut paljon valoja ja tehneet lupauksia itsellenne. Teillä on paljon itse määrättyjä sääntöjä siitä, miten kauas menette, miten suureen menette. Kaikki nuo ovat perimmiltään rajoittaneet teitä. Luovutte noista kaikista tänään. Tänään. Ja Cauldre ihmettelee, puhunko vain vertauskuvallisesti, symbolisesti. En helvetissä. Luovumme vain niistä. Se on siinä.




Lue jatkoa :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-2

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 3

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.11.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aistillista. Hyvin aistillista. Aah! Tässä on hyvin monia kerroksia (musiikkivideossa Fall on Me https://www.youtube.com/watch?v=ChcR2gK ... e=youtu.be , joka esitettiin juuri). Hyvin, hyvin aistillista, ja se saa minut ihmettelemään – ja kenties te alatte ihmetellä – miksi olette vastustaneet aistillisuutta niin pitkään? Todellisia tunteita, todellista kauneutta, rikkautta. Miten kauan siitä on, kun teillä on ollut noita hyvin aistillisia tunteita, ja miten kauan siitä on, kun olette sallineet itsenne oikeasti tuntea suurimman rakkaustarinan, jota ei ole koskaan vielä kerrottu? Rakkaustarinan itsenne kesken – ihminen, mestari ja minä-olen. Miten kaunis, kaunis musiikkiavaus kokoontumiseemme tänään. Aah!

Tuntekaa sitä hetki, ja katsokaa, mitä teille tapahtuu. Olisitte voineet katsella tämän saman videon viisi vuotta sitten, jopa vuosi sitten, ja kenties ei olisi ollut samoja tunteita. Olette heräämässä. Olette avautumassa jollekin sisällänne. Olette sallimassa aistillisuuden pitkän, pitkän, pitkän ja harmaan ja lattean jakson jälkeen elämässänne. Olette lopultakin sallimassa sen.

Menemme siihen tänään – mitä tapahtuu ja miksi. Haluan teidän katsovan tätä päivää tavallaan perspektiivinä siihen, missä olette. Ei luentona – ette oikeasti opi mitään uutta – vaan havaitsette oikeasti, missä olette tällä hetkellä, ja yksi suurista asioista on paluu aistillisuuteen. Mutta se pyytää kysymään, miksi lykkäsitte sitä niin pitkään. Minne se meni? Miksi annoitte itsenne mennä harmaaseen ja latteaan niin hyvin, hyvin pitkäksi aikaa? Ja minun taitaa tarvita kysyä: "Oletteko nyt valmis syvään aistillisuuteen elämässänne?"

Rakastan tätä avausta myös siksi, että se on kaunis esimerkki kommunikoinnista (olemisesta läheisessä ja vastaanottavassa tilassa ympäristönsä kanssa). Sam puhui siitä paljon äskettäin tilaisuudessamme Sloveniassa (Mestarien taika https://store.crimsoncircle.com/magic-o ... sters.html ), ja tuo tilaisuus ei ollut kovin kaukana sieltä, missä mysteerikoulut olivat menneisyydessä – 30 kilometrin päässä joistain mysteerikouluista. Niitä ei ole siellä enää, mutta oli hyvä olla taas kerran takaisin tuossa aikakaudessa ja tuolla alueella, ja mikä ero. Mysteerikoulut ovat todella, oikeasti upeita, mutta mikä ero onkaan shaumbra-energioihin nyt.

Sam puhui kommunikoinnista. Nimittäin hän oivaltaa ylösnousseena mestarina, että kaikki energia on kommunikointia. Se on sielun kommunikointia. Se laulaa teille. Aivan kuten tämä laulu lauloi teille, se laulaa teille. Jokainen energiahitunen missä tahansa, vaikka se olisi jotain, mitä pidätte huonona tai negatiivisena, on kuitenkin vain energiaa ja se on pelkkää kommunikointia.

Tämä laulu joka esitettiin juuri, kommunikoi kanssanne. Se on musiikkia, joka on tietysti yksi upeimmista tavoista kommunikoida. Se on musiikkia, mutta se kommunikoi monella eri tasolla. Ette kuulleet ainoastaan musiikkisäveliä ja laulamista korvissanne. Mentiin paljon sen yli. Se on tavallaan melkein – en halua kutsua sitä testiksi – mutta se on kysymys, joka laitetaan eteenne: "Oletteko valmis tuntemaan syvästi kaikkea?" Tällaista laulua. "Oletteko valmis tuntemaan syvästi omaa elämäänne, kaikkea mitä teette?" Koska siihen olemme menossa, syvään aistillisuuteen.

Sam puhui kommunikoinnista. Nimittäin hän on ylösnoussut mestari, joka tuli takaisin ihmismuotoon, ja teidän laillanne hänellä on edelleen ihmishaasteita. Hänen täytyy edelleen kestää jokapäiväistä massatietoisuutta. Hän kommunikoi. Hän kuuntelee ja tuntee kaikkia energioita. Se ei ole enää naapurin kovaäänisen koneen melua. Se on energioiden kommunikointia. Niin hän käsittelee sitä.

Ihminen ajattelee: "Voi, tuo kone naapurissa, naapurustossa, on niin kovaääninen ja meluava", tai liikenne tai mikä se sattuukin olemaan. Ihminen katsoo sitä niin, että se on ärsyke, ja tiedätte, millaista se on. Saatte paljon sitä, ärsykkeitä, toisten ihmisten energiasta. Sam ei katso sitä niin. Kaikki energiat kommunikoivat, eikä se olen hyvä eikä se ole huono. Ne vain laulavat, ovat jatkuvaa palveluksessa olemisen riemua. Sitä energia tekee.

Ja sitten Sam kommunikoi takaisin. Hän ei ala puhua puille. Hän ei puhu takaisin tällaiselle videolle. Hän avautuu ja antaa energiansa ja tietoisuutena kommunikoida takaisin. Hän ei yritä mielellä ohjata viestiä. Hän ei yritä pukea sitä sanoiksi: "Tämä on kaunista" tai "Tämä on inspiroivaa". Hän pelkästään avautuu. Tapahtuu luonnollista kommunikointia, kun avaudutte, kun annatte kaiken olla, kun sallitte. Ja sitten teistä, ihmisestä kokemuksessaan, menee virta kaikkiin energioihin ympärillänne, ja ne kommunikoivat. Ne laulavat takaisin. Ja taas kerran, ette edes yritä laittaa sitä sanoiksi. Olkaa kilttejä, älkääkä yrittäkö. Olkaa kilttejä, älkääkä määritelkö sitä. Sallikaa tämä avoin kommunikointi ja löydätte sen kauneuden, että energia on täällä palveluksessanne.

Tunnustakaa tämä kommunikointi. Tunnustakaa, että kaikki energia puhuu teille – kommunikoi, laulaa – ja sitten avautukaa. Se on seuraava askel. Luulen, että jotkut teistä ovat alkaneet jo tuntea tätä kommunikointia tapahtuvan. Ette ehkä ole varma, miten määritellä sen tai mitä se on, mutta tunnette jotain. Seuraava askel on avautua. Se on iso askel. Olette olleet kiinni hyvin pitkään. On hyvin, hyvin suuri askel paljastaa itsenne. Kun pääsemme tähän shoudiin tänään, selitän teille, miksi voitte tehdä sen nyt ja miksi se olisi ollut vaikeaa muutama vuosi sitten.

Aa, kyllä, rakas Sam, puhuessaan kommunikoinnista hän sanoi, että se on uutta hengittämistä. Vedä syvään henkeä, nyt vedä syvään kommunikointia. Hän oli täysin oikeassa siinä – se itse asiassa huvitti minua. Toivoin, että minäkin olisin ajatellut sitä (muutama naurahdus). Menemme yli pelkästä syvään hengittämisestä, toisin sanoen pelkästä selviytymisestä ja läsnäolemisesta, vuorovaikutukseen, ja enemmän kuin se, luovaan vuorovaikutukseen kaikkien energioiden kanssa.

Siis vedetäänpä syvään kommunikointia tässä kohtaa.

Aa, kyllä. Sam puhumassa siitä, että kommunikointi on uusi hengitys, uusi hengittäminen, ja rakas ystävämme Kuthumi … Kuthumi. Pidin myös siitä, mitä hän sanoi kohtaamisestaan Ah-Kir-Rah'n, oman sielunsa, kanssa. Voi, hän oli hyvin vihainen sielulleen. Voisitteko kuvitella sen, vihaisuuden sielullenne? Kyllä! (Naurua) Paljon se tekeekin hyvää teille! Hän oli hyvin vihainen sielulleen. Hän piti sieluaan vihollisena. Tarkoitan, että se oli oikeasti vihollinen. Ja oli aikoja, jolloin hän oivalsi, että se oli hänen sielunsa, mutta toisina aikoina hän luuli sitä paholaiseksi, demoniksi, ja hän teki sielusta vihollisensa. Mutta lopulta hän, no, teki joitain asioita, joista puhumme tänään. Lopulta hän pääsi kohtaan, jossa hän kykeni kuulemaan sielunsa kommunikoivan: "Kuthumi, kyse ei ole siitä, mitä uskot. Kyse on siitä, mitä sallit", ja näiden kahden välillä on suuri ero. Suuri ero.

Kyse ei ole siitä, mitä uskot. Mieli voi keksiä kaikenlaisia uskomuksia. Ei ole kyse siitä. Uskomuksenne eivät vie teitä paljon minnekään, paitsi laatikkoon. Kyse on enemmänkin siitä, mitä sallitte, mille olette valmis avautumaan. Ja salliminen on tietysti avoimuutta sinun ja "minä olen" -olemuksen välillä, sinun ja mestarin välillä, on tämän integroitumisen sallimista, niiden päästämistä elämäänne. Tässä ei ole kyse siitä, mitä uskotte.

Uskomukset ovat enimmäkseen vyyhtejä, harhakuvitelmia. Uskomukset ovat rajoittuneita. Uskomukset ovat hyvin väliaikaisia. Kyse ei ole siitä, mitä uskotte – kyse on siitä, mitä sallitte. Ja se minkä sallitte, on oikeasti suurin rakkaustarina kerrottavaksi. Ei suurin rakkaustarina, joka on koskaan kerrottu, vaan suurin rakkaustarina kerrottavaksi – sinun ja Sinun välillä, sinun ja "minä olen" -olemuksen välillä.

En ihaile aina valittuja musiikkia, mutta rakastan tätä videota, koska se kuvaa kauneutta, ehdotonta kauneutta. Ja on myös mielenkiintoista huomata tässä – niin ei kyllä suunniteltu, mutta näin osoittautui olevan – että isä on sokea. Isä on sokea, ja niin on myös mestari. Mestari on sokea ihmisen heikkouksille, ihmisen ennakkoasenteille. Mestari on sokea kaikelle, mitä ihminen on tehnyt menneisyydessä. Se ei välitä. Se ei tuomitse. Se ei yritä edes opettaa. Se ei yritä tehdä ihmisestä parempaa. Mestari on sokea kaikelle, paitsi ilolle ja rakkaudelle, jota sillä on ihmistä kohtaan. Kenties esitämme tämän videon uudestaan ennen sessiomme loppua. Se riippuu siitä, mitä pitkälle pääsemme.


Tämän päivän kysymys

Linda, mikrofonin kanssa, kiitos.

LINDA: Voi pojat. Voi pojat.

ADAMUS: On ensimmäisen vuorovaikutuksemme aika.

LINDA: Pelätkää (vähän naureskelua).

ADAMUS: Tämä on tavallaan mielenkiintoista – ja taas kerran, se ei ole testi. Tämä on enemmänkin tavallaan mittapuu, ja nähdään, missä te olette. Kolme tietoisuutta, jotka teillä on tällä hetkellä. Kolme tietoisuutta, jotka teillä on.

Siis Linda, aloitetaanpa. Kaikki ovat kuin: "Mitä se merkitsee?" Aaa! Vetäkää syvään henkeä. Kolme tietoisuutta (naurua), jotka elämässä on tällä hetkellä. Teidän elämässänne, niin kuin nyt. Kolme tietoisuutta. Ajattelet aivan liian paljon, rakas.

Lue jatkot :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-3

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 4

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
8.12.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, otetaanpa kunnolla syvään henkeä päivän energioita, kun otan siemauksen ihmiskahvia. Kunnolla syvään henkeä tämän päivän energioita (Adamus siemaisee). Aah!

Voi, rakas Edith, näen sinun vaihtaneen tuolia, tavallaan. Yhden taaksepäin. Varataanko sinulle tämä paikka edelleen?

EDITH: Ei valitettavasti. Haluatko antaa sen takaisin?

ADAMUS: Ei. Ei, ei, ei, ei, ei. Mutta kiitos, että siirryit muutaman kymmenen senttiä johonkin suuntaan.

Siis rakkaat ystäväni, suuri ilo olla täällä kanssanne, katsoa teitä ihmissilmin. Käytän Cauldren silmiä tällä hetkellä – sain hänet hankkimaan uudet silmät, jotta näyttäisitte vielä normaalia paremmilta – mutta mikä ilo nähdä teidät tällä ihmisnäkökyvyllä. Minun täytyy vain kertoa teille, että te näytätte todella huvittavilta (naurua). Ei, vaan tarkoitan, että te oikeasti näytätte. Tarkoitan, että olen tuntenut teidät kaikki pitkän, pitkän aikaa – ja voin nähdä kameran kautta myös teidät, jotka katselette netissä – ja näytätte tavallaan huvittavilta. Tarkoitan, että tämä ei ole teidän luonnollinen tilanne, kuten tiedätte. Crash, tämä et ole sinä tässä ihmiskehossa. Mistä sait tuon kehosi?

CRASH (DAVE): Searsilta.

ADAMUS: Searsilta! (Naurua) Searsilta! Ja Cauldre sanoo minulle: "Ei mikään ihme, että se on lopettamassa toimintansa!" (Lisää naurua) Ja tarkoitan – en yritä olla tässä töykeä – että tämä ei ole sinun kehosi.

CRASH: Aivan.

ADAMUS: Se on äitisi ja isäsi keho ja heidän äitinsä ja isänsä ja kaikkien muiden keho. Siis katson teitä, ja minun täytyy nauraa, koska olette edelleen niin sidottu kehoon – tarkoitan, että olemme jo selviytymässä siitä – ja identiteettiin ja kaikkeen muuhun, mutta se ette ole te. Sen voin vain sanoa. Se ei oikeasti ole.

Olemme edistyneet paljon. Voi, odottakaa hetki. Meidän täytyy keskeyttää kaikki. Minulle on tulossa lahja (yleisö sanoo "oiiii!"). Voi, kiitos. Voi, katsokaa (yleisö sanoo "vau!"), violetin liekin sateenkaari (viitaten rusettinauhaan). Voinko avata sen nyt?

SHAUMBRA 1 (nainen): Kyllä, tietysti.

ADAMUS: Ai, hyvä. Auttaisitko minua tässä? (Lindalle)

LINDA: Olisi hauskempaa katsella sinun taistelevan.

ADAMUS: Joo, tiedän! (Naurua) Tiedän! On hauskempaa katsella sinun taistelevan sen kanssa. No, hyvin ihana ajatus.

SHAUMBRA 1: Kyllä.

ADAMUS: Tämä tuo esiin erään asian. Saatte lahjoja elämässänne, te kaikki, ette vain tällaista, mutta saatte lahjoja, kenties ei käärittynä näin kauniisti. Mutta kun saatte tuon lahjan, niin riippumatta mitä se on – joku antaa teille tukun rahaa, joku testamenttaa teille jotain; ei perheenne koska heillä ei ole yhtään rahaa (naurua), mutta joku muu testamenttaa teille jotain – niin ottakaa se vastaan. Älkää tehkö tuota vaatimattomuusjuttua. Älkää sanoko: "Voi, en oikeasti voi ottaa." Ottakaa se vastaan. Ottakaa se. Se on sinulle, jos haluat laittaa sen päällesi (Adamus antaa rusettinauhan Lindalle, ja hän laittaa sen päähänsä). Ottakaa se ja sallikaa se, koska siitä tulee elämäntapa. Asioita vain tulee teille. (Joku sanoo "joo!" Lindalle, sitten lisää hurrausta ja taputuksia). Kyllä, kyllä.

Minulla on kanavahämmennystä tällä hetkellä, koska yritän saada Cauldren kanavoimaan minua teille kaikille, mutta hän ei oikeasti kanavoi. Hän vain laulaa: "Baby, it's cold outside" (kulta, ulkona on kylmä). (Paljon naurua) Siis tämä on todella vaikeaa. Minun täytyy ehkä kutsua Kuthumi vähän auttamaan tässä. Ja mitä meillä on? (Hän saa poistettua kääreen paketista) Meillä on kaunis 3D-yövalo (yleisö sanoo "ooo!). Katsotaanpa … Katsotaanpa, mitä tässä on.

Siis kun saatte sen … Ai, vau (Adamus avaa laatikon). Ai! Tämä on – viitsisitkö koota sen? (Ojentaen sen takaisin lahjan antajalle)

SHAUMBRA 1: Tietenkin.

ADAMUS: Se on tavallaan kaunis. Kun saatte näitä lahjoja elämässänne, sallikaa ne, hyväksykää ne. Älkää tehkö tuota vaatimattomuusjuttua. Älkää tehkö: "En ansaitse sitä." Kysykää: "Onko sinulla mitään muuta?" (Naurua, kun nainen saa sen koottua)

SHAUMBRA 1: Voi hyvänen aika.

LINDA: Se on riikinkukko! Se olet sinä!

ADAMUS: Ai jaaa! Miksi kukaan sanoisi minua riikinkukoksi? (Adamus näyttää vihreää liiviään ja kirjavia joulusukkiaan) (Yleisö sanoo "ooo!", ja naurua, kun Adamus matkii riikinkukon tepastelua) Se on erittäin kaunis.

Annan tämän sinulle (Lindalle), kun jatkan. Katsokaa tuota, Linda hiuspannan ja riikinkukon kera, miten sopivaa! (Adamus naureskelee)

Asioita vain tulee teille, ja sallikaa ne. Hyväksykää vain se, älkääkä edes tunteko, että teidän täytyy tehdä mitään vastineeksi. Nimittäin on edelleen tuo, tavallaan ihmisehto: "Joku antoi minulle jotain. Minun täytyy antaa takaisin." Teidän ei tarvitse. Teidän ei tarvitse. Sinä saat halauksen myöhemmin (lahjan antajalle), mutta se tapahtuu vain koska. Tästä tulee elämän tapa, asioita vain tulee teille, joten se oli erittäin sopiva tapa aloittaa päivä.

Mutta kuten sanoin … (Adamus ottaa siemauksen kahvia) Aah! Meillä ei vain ole tätä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Ja luulisi, että ylösnousseena mestarina olisi kaikkea, kaikki maistuisi mahtavalta, mutta se ei ole yhtä monimutkaista kuin tässä todellisuudessa. Ja monimutkaista hyvin rajoittuneella tavalla, jos voitte kuvitella sen. Kahvi on tavallaan kuin ihmistodellisuus. Se on erittäin monimutkaista ja kuitenkin hyvin pienessä laatikossa. Ja aina silloin tällöin on hauskaa siemaista kahvia, tuntea tuo pöhinä, tuntea Cauldren saavan pöhinää kehoonsa, ja sitten hänestä tulee hyvin puhelias ja sitten hän kanavoi liian nopeasti ja Vili-raukka tuolla takana pysyy hädin tuskin mukana. Nuo ovat jotain mahtavia asioita ihmisenä olemisessa.

Mutta todella mahtava asia on, kun on ihminen ja mestari, kun voit nauttia kupin kahvia, kun voit nähdä ihmissilmin ja vain ihmissilmin. Ja katsot ihmisten kasvoja, katsot heitä silmiin ja sitten katsot heidän käyvän läpi tunteita ja tuntemuksia, ja se on ok. Se on kaunista. Mutta on todella hämmästyttävää, kun on ja-tilanne. Kun voin katsoa teitä ja nähdä myös entisiin elämiinne, tavallaan tulevaisuuteenne, nähdä kaiken, mitä olette. On hämmästyttävä asia saada tämä ihmiskokemus, joka on vaikea joskus, kun luulette sen olevan ainoa asia, mutta kun teillä on ja-tilanne, voitte hahmottaa asiat myös sellaisena, kuin ne oikeasti ovat. Siitä puhumme tänään.

Ylösnousseiden mestareiden klubi ei ole oikeasti paikka. (Adamus antaa rypistetyn käärepaperin Andylle) Lahja minulta …

ANDY: Ai! Kiitos! (Naurua)

ADAMUS: Joo. Siinä saattaa olla jotain todella arvokasta.

LINDA: Miten huomaavaista.

ADAMUS: Todella huomaavaista.


Fyysisen todellisuuden ulkopuolella

Ylösnousseiden mestareiden klubi ei ole oikeasti paikka. Sitä ei ole olemassa aika-avaruudessa. Siksi tiede sanoisi, ettei sitä ole, mutta todellisuudessa se on. Tarkoitan, että se on hyvin todellinen – sitä ei vain ole aika-avaruudessa. Se on todellisuus, jota ei voi havaita silmillä tai korvilla, mutta kuitenkin se on olemassa.

Meillä on Ylösnousseiden mestareiden klubilla yli 9.000 – itse asiassa tällä viikolla ylitämme 9.800 ylösnoussutta mestaria (joku sanoo "jes" ja joku sanoo "oii!"). Joo, eikä ketään tästä ryhmästä, tietenkään (vähän naurahduksia). No, se johtuu siitä, että te ette välttämättä halua olla siellä. Haluatte olla täällä.

LINDA: Ai, aivan, aivan.

ADAMUS: Joo, joo, joo.

LINDA: Hyvä muistutus. Hyvä muistutus.

ADAMUS: Siis ei ollut töykeää, kun sanoin sen. Näin on, koska jäätte tänne. Ylitämme 9.800, ja kuitenkin jokainen ylösnoussut mestari on tullut Maan kautta. He ovat kaikki olleet ihmiskehossa, joka on luonnoton tila. He ymmärtävät tuon todellisuuden – 70 % todellisuudesta hahmotetaan silmillä ja vähän korvilla ja muilla ihmisaisteilla. Siis heillä tuo tausta, joten olemme kyenneet silloin ottamaan tämän tyhjyyden – koska Ylösnousseiden mestareiden klubi ei ole aika-avaruudessa, joten siksi sitä ei ole olemassa, mutta kuitenkin on – ja kuvittelemaan sen, koska olemme kaikki tulleet Maan kautta ja käyttäneet ihmisaisteja.

Meillä ei ole kehoa. Emme syö ruokaa niin, kuin te tekisitte täällä ja sitten teidän täytyisi sulattaa se. Mutta kuitenkin meillä on kaikilla ollut ihmiskokemuksia, joten voimme kuvitella sen ja siksi elää sen. Ja vaikka on yli 9.800 ylösnoussutta mestaria ja jokaisella oma perspektiivinsä Ylösnousseiden mestareiden klubista – kaikilla on oma perspektiivinsä klubista – meillä on yhteissopimus, että on tämä Ylösnousseiden mestareiden klubi, ja tietysti puheenjohtaja olen minä (naurua).

LINDA: Nimitettiinkö sinut?

ADAMUS: Se on minun todellisuushavaintoni. En ole varma, onko se heidän, mutta ainakin se on … (lisää naurua).

LINDA: Miten sinusta tuli puheenjohtaja?

ADAMUS: Ja jos se on minun todellisuushavaintoni, niin siksi …

ADAMUS JA YLEISÖ: … se on.

ADAMUS: Ja kenties Kuthumin todellisuus on täysin erilainen, mutta minun todellisuudessani olen johtaja.

Siis meillä on tämä paikka, jota ei oikeasti ole olemassa, mutta kuitenkin se on. Meillä on paikka, jossa voimme luoda uudelleen monia asioita, joita rakastimme maapallossa.

Ykkösenä listalla – yhteissopimuksessamme ylösnousseiden mestareiden kesken – on luonto, joten luontoa on kaikkialla ympärillä. Mutta minun versioni luonnosta saattaa olla erilainen, kuin Tobiaksen versio, mutta kuitenkin näemme kaikki luonnon. Rakastamme käydä pitkiä keskusteluja luonnon kauneudesta klubilla, koska jokaisen perspektiivi on vähän erilainen eikä kukaan ole oikeassa tai väärässä.

Meillä on hienoja aterioita, ja pääkokki antaa menun, jossa selitetään, mitä päivällisenä on tuona iltana. Siis se on tavallaan sopimuksemme: "Ollaan yhteisellä päivällisellä suostuen samaan menuun", mutta jokainen ylösnoussut mestari maistaa sen eri tavalla, näkee sen eri tavalla ja hahmottaa sen eri tavalla.

Itse asiassa meillä ei ole näköaistia eikä kuuloaistia. Ei lainkaan, koska ei ole aika-avaruutta ja voidakseen saada näkökyvyn tai kuulon tai minkä tahansa ihmisaistin ominaisuudet täytyy olla aika-avaruus.

Siis voitte kuvitella, että olemme 9.800 ylösnousseen mestarin joukko, emmekä näe, emme kuule, emme tunne, emme haista. Ei mitään tällaista. Ja alatte ihmetellä: "No, onko se sitten totta? Onko sitä olemassa? Ja mikä se on, jos sitä ei näe? Miten sen hahmottaa? Miten on tavallaan yhteissopimus? Eikö tämä ole vain iso ei-mitään?" Ja tosiasia on, että se on kaikki. Se on kaikki, koska emme tarvitse silmiä nähdäksemme. Meillä on ollut ne aiemmin, ja ne ovat kivat jonkin aikaa, mutta silmät väsyvät ja lopulta ne vanhenevat eivätkä lopulta toimi enää ollenkaan. Ja sitten on todella eksyksissä, koska on ollut hyvin riippuvainen noista silmistä, ja sitten tuntuu uhrilta, kun silmät eivät toimi. Yäk! Mutta tosiasia on, ettei niitä tarvita. Ei tarvitse niitä. Tosiasia on, että ylösnousseena mestaria voi todellisuudessa havaita paremmin ilman ihmisaisteja, kuin niiden kera.

Siis te luulette esimerkiksi, että kun minä tulen tänne, pystyn kuulemaan musiikkinne tai kuulemaan teidät, kun olette mikrofonissa. En pysty. En pysty. Voin kuunnella Cauldren kautta, jolla on korvat ja uudet silmät, mutta minä en voi nähdä teitä. Niinpä kun nouset seisomaan, Edith, ja kerrot, miten paljon rakastat minua, en voi kuulla sinuakaan. Ja voitte sanoa: "Miten tämä on mahdollista?" No, voin kuunnella Cauldren kautta, ja on tavallaan hauskaa käyttää hänen silmiään ja korviaan ja kaikkea muuta hänessä, mutta silloinkin se on hyvin rajoittunutta, joten tavallaan teen sitä ja tavallaan en. Voin nähdä sinut, Merrick, tällä hetkellä Cauldren silmien kautta, mutta von nähdä hyvin paljon enemmän sinusta omalla aistillani.

Siis kun tulen tänne käymään teidän kaikkien luona, kun katselen teitä kameran läpi tietokoneruudullanne kotona – joo, katson teitä juuri nyt, suoraan teitä (kameralle) – minulla ei ole silmiä enkä näe. Ja ihmisen on vähän vaikea ymmärtää sitä, koska hän sanoo: "No, miten sitten – mitä sinä teet?" No, me, minä, havaitsen energiaa. Se on siinä. Ei värejä eikä valoa, koska energiassa ei ole väriä tai valoa. Ei ole väriä tai valoa, joten päästään siitä yli, että näette kimmeltäviä valoja, kun tulette toiselle puolelle. Ei oikeasti. Siihen täytyy olla ihmissilmät.

Teillä saattaisi olla joitain tuon tyyppisiä kokemuksia toisissa ulottuvuuksissa – kultaisia valoja ja violetteja liekkejä ja kaikkea sitä muuta – mutta oikeasti assosioitte sen vain siihen, mitä ihmismielenne tiesi maan päällä. Ja sitten tavallaan pääsette siitä yli ja oivallatte, että te ette näe kimaltavia valoja, ette kuule mitään kauniita enkelikuoroja tai mitään sellaista, ja sitten hetkeen ei ole mitään. Menette toiselle puolelle – olette vielä fyysisessä kehossa tai ette – ja päästyänne tavallaan läpi alkuharhoista, ei ole mitään. Se on vähän pelottavaa ensin. Ja meillä on ylösnousseita mestareita asemissa sitä varten, kun tämä tapahtuu teille, koska te sekoatte. Ajattelette: "Ei ole mitään! Meille valehdeltiin! Täällä ei ole mitään! Luulin, että oli Ylösnousseiden mestareiden klubi, muttei ole mitään. Ei ole ääntä. Ei ole valoa. En voi edes itkeä!" (Adamus sanoo ilman ääntä: "En voi tehdä sitä! Apua! Apua!" ja yleisö nauraa)

Ei ole mitään. Ja sitten me odotamme kärsivällisesti aivan vieressänne, mutta ette näe meitä, ettekä kuule meitä, ja odotamme kärsivällisesti, että pääsette läpi ihmisdraamoistanne, huutamisesta ja itkemisestä (Adamus ilmehtii taas: "Auttakaa minua!"). Ja minä tiedän, että sanotte: "Olen kristallivankilassa, sellaisessa johon Adamus päätyi. Nyt minä olen täällä!" Ja minä tavallaan nauran – tavallaan – koska sitten aivan yhtäkkiä jotain tapahtuu. Tuo katkaisin menee pois päältä, ja oivallatte, että te ette ole enää riippuvainen ihmisaisteista. Teidän ei tarvitse nähdä edes kimmeltäviä värejä ja energia-aaltoja, koska energiassa ei ole värejä eikä tavallaan edes aaltoja. Yhtäkkiä oivallatte: "Mutta olen hemmetin tietoinen! Miten voi olla ei-mitään, ja olen näin tietoinen?" Huomaatte, ettei Cauldre sanonut rumaa sanaa tässä, koska on joulu-shoud ja koska Edith loukkaantuisi. Yhtäkkiä te: "Olen hyvin tietoinen. Tietoinen …"

LINDA: Aikooko hän käyttää v-sanaa?

ADAMUS: Ei, ei tänään. Minä käyttäisin, mutta hän on pelkuri.

LINDA: Okei (vähän naurua).

ADAMUS: Yhtäkkiä oivallatte, että olette hyvin tietoinen, ja tuossa tietoisuudessa alatte tavallaan tehdä tutkimusta itsestänne. Teillä ei ole enää kehoa, teillä ei ole mitään – tarkoitan ei mitään – mutta teette tutkimusta itsestänne, arviointia. Teette tutkimusta: "Okei, missä tunteeni ovat? Onko tämä hyvä? Onko tämä huono? Hitto soikoon! Minulla ei ole mitään tunteita. Minulla ei ole ennakkoasenteita." Ja sitten yritätte saada jotain, mihin assosioida sen kaiken, koska ihmiset ovat erittäin hyviä tässä ns. qualiassa, assosioinnissa.

Joka kerta kun jotain uutta tulee elämäänne, yritätte assosioida: "No, se on kuin tämä asia, joka tapahtui." Mutta ei ole qualiaa, ei ole assosiaatiota, mutta kuitenkin sanotte itsellenne – koska tiedän, kun kävin tämän hiljattain läpi jonkun kanssa, joka tuli rajan taakse – "Olen hyvin tietoinen! Hypertietoinen, tavallaan minulla ei ole koskaan ollut tällaista selkeyttä, olen hypertietoinen kaikesta. Mutta ei ole tunteita. Ei ole näkökykyä tai ääntä. Ei ole voimaa tai painetta. En näe mitään, en kuule mitään. Mitä tämä on? Mistä olen tietoinen?" Ja sitten muistatte sen suuren mestarin opetukset, joka sanoi: "Olen olemassa. Olen olemassa." Se olin minä, tuo mestari (vähän naureskelua). Se oli taputusten paikka (yleisö taputtaa ja hurraa).

Minun täytyy sanoa tuotantotiimille, että todellakin, vakavasti sanottuna, tarvitsemme "taputusta"-merkkejä ja "naurua" ja "aplodeja", koska joskus olen niin kaukana edellä, etteivät he … tiedättehän. Mutta jos laitamme sen näyttöruudulle, tiedätte … (Adamus taputtaa innottomasti) taputuksia. Unohtakaa se. Huono ajatus.

Siis missä olin? Ai niin. Ensimmäinen asia on: "Olen olemassa. Siitä olen tietoinen. Olen olemassa. Minulla ei ole kehoa. Minulla ei ole identiteettiä, mutta jotenkin olen olemassa." Ja pääsette tuollaisen "itsenne rakastelun" läpi: "Voi, olen olemassa. Minä olen minun kanssani, ja vain sillä on merkitystä", ja sitten seuraavaksi oivallatte: "Olen tietoinen jostain. Olen tietoinen …" ja yritätte avata silmänne, mutta teillä ei ole niitä.

Tätä kaikkea on tavallaan todella hauskaa katsella. Toivon, että voisimme tehdä videoita meidän puolellamme, eikä ihmisäänentoistokaan olisi kovin hyvä. Mutta yhtäkkiä oivallatte, että on jotain, ja yritätte avata silmänne, mutta teillä ei ole niitä – koska teillä ei ole kehoa – ja yritätte kuulla. Mutta olette hyvin tietoinen, hyvin paljon enemmän kuin nyt, edes tällä hetkellä, ja yhtäkkiä oivallatte: "Se on energiaa. Olen tietoinen vain itsestäni. Olen olemassa, ja nyt olen tietoinen energiasta puhtaimmassa tilassaan. Ja se on neutraalia. Se ei liiku. Siinä ei ole pirteitä valoja. Siitä ei tule painetta. En tunne mitään fyysistä, mutta olen kuitenkin tietoinen siitä. Miten niin on? Miten niin on?" ajattelette.

Sitten kun teistä tulee tietoinen, käytte läpi tällaisen silmien avautumisen – tahallista sanaleikkiä, koska teillä ei ole silmiä – kun käytte läpi tämän heräämisen siihen tosiasiaan, että "Olen tietoinen energiasta, ja jostain syystä se ei tunnu olevan ulkopuolella. Ei tuolla jossain. Olen tietoinen energiasta, ja se on hyvin tuttua. Se on kuin … Olenko se minä?" Sitten tavallaan käytte läpi tämän jutun – kävin tämän kirjaimellisesti läpi viime viikolla ja kerron vain tarinaa ylösnousseesta mestarista, jonka tapasin – ja minä pyörittelen silmiäni. Minulla ei ole silmiä, mutta tavallaan simuloin, koska minulla oli ennen. Yhtäkkiä pyörittelen silmiäni ja te käytte läpi: "Kaikki on yhtä. Kaikki on yhtä! Minä olen yhtä. Olemme kaikki yhtä."

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: Shh! Anna minun kertoa loppuun tarinani (vähän naureskelua, ja Linda huokaisee). Sanotte: "Universumi on yhtä. Olemme yhtä Jumalan kanssa. Kaikki asiat ovat yhtä." Ja minä seison siinä: "Ai jaa." En oikeasti seiso, koska minulla ei ole kehoa, mutta tiedättehän, ja sanon siinä: "Voi ei, voi ei! (Adamus on päivittelevän näköinen) Päästään jo läpi tästä osasta. Pidän vähiten tästä osasta, joka meidän täytyy käydä läpi. Päästään jo läpi tästä "Olemme kaikki yhtä" -vaiheesta." Niinpä menen välillä Ylösnousseiden mestareiden klubille ja kuvittelen pienen kahvikupin – ei mitään sellaista, mitä teillä on täällä – ja sitten tulen takaisin. Vie tavallisesti viisi tai kuusi päivää käydä läpi "Kaikki on yhtä!" -vaihe. Ja monet ihmiset jäävät kiinni tähän. He eivät vain halua päästää siitä irti.

Ja sitten kun olette tavallaan ollut autuaana sen vuoksi hetken, yhtäkkiä sanotte: "Minä olen yhtä, ja tämä kaikki on minä. Minä olen yhtä. Painukoot hittoon kaikki muut." (Vähän naurua) Aioin sanoa todella ruman sanan, mutta "Minä olen yhtä. Havaitsin vain oman ykseyteni. Minä olen mitä olen!"

Minä tavallaan: "Miten kauan yritin kertoa sinulle sen?!" Ette edelleenkään kuule minua, joten sanotte: "Minä olen mitä olen! Tämä kaikki olen minä. Olen ykseys. Kaikki tämä energia, joka vain on tässä valmiina työskentelemään hyväkseni niin, kuin valitsen, universumi, koko universumi, olen vain minä!" Ja sitten ihmistapanne menevät tielle siinä ja sanotte: "Voi, mutta minun ei pitäisi ajatella niin." Ja minä sanon: "Ei, vaan niin pitää ajatella, koska koko universumi olet sinä."

Te tavallaan: "Olen yhtä Jumalan kanssa. Yhtä Jumalan kanssa, mutta kenties Jumala olen minä? Voi! En voi ajatella sillä tavalla. Saattaisin joutua helvettiin." Et sinä joudu helvettiin! Olet tielläsi Ylösnousseiden mestareiden klubille! (Naurua) Se on kymmenen metrin päässä! Voisit melkein nähdä kyltin, jos sinulla olisi silmät! (Lisää naurua) Ei, et sinä ole menossa helvettiin. Pääse yli siitä!"

Siis lopulta sanotte: "No, ehkäpä – kukaan ei katsele, koska täällä ei ole mitään – voin hetken ajatella, että minä olen ykseys ja minä olen Jumala." Ja sitten pum! Luovutte yhtäkkiä kaikesta viipyilevästä makyosta, jota teillä on ollut, ja yhtäkkiä oivallatte: "Voi! Tämä minun olisi pitänyt oppia maan päällä Crimson Circlessä, ja nyt minun täytyi kuolla ja tulla tänne selvittämään se, ja … Adamus, oletko siellä?"




Lue jatko :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-4