Kanavointeja Aureliukselta

[Anita <3 ..]

KARMALLISISTA VÄRÄHTELYISTÄ

Ajatellessamme karman eli syyn ja seurauksen lakien seurauksia elämässämme, yleensä ajattelemme niitä syitä ja seurauksia, joita toimillamme on ollut tässä elämässämme. Mahdollisesti otamme huomioon ajattelussamme myös aikaisemmat inkarnaatiomme ja tulevat.

Emme välttämättä tule ajatelleeksi, että kannamme geeneissämme myös biologisten vanhempiemme karmaa, sekä heidän kokemuksiaan. Niillä on lähes yhtä suuri vaikutus meihin kuin ”omalla karmallamme” perintötekijöiden muodossa.

Niinpä värähdellessämme emme värähtele ainoastaan omaa valoamme tai pimeyttämme vaan myös sukujemme värähtelyjä. Jokaisen tehtävä on puhdistaa omaa energiakenttäänsä alhaisemmista värähtelyistä kevyempiin taajuuksiin ja siten osallistua myös sukunsa karman puhdistamiseen. Siihen puhdistusoperaatioon ovat osallisina myös astraalitasolla olevat edes menneet sukulaiset, joidenka energiajälkiä puhdistamme itsemme kautta ja siten myös autamme heitä kohoamaan värähtelyissään.

Näin voimme auttaa koko maapalloamme puhdistumaan ja nostamaan värähtelyään.

Aurelius
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VALON JA RAKKAUDEN VÄLITTÄMISESTÄ

Välittämällä meditaation avulla valoa ja rakkautta eteenpäin, et välitä sitä vain sinne, johon kohdistat lähetyksesi, vaan samalla vastaanotat sitä itsellesi.

Silloin kun meditoit, avaat sydämesi sille, että sinun sydäntäsi hoidetaan, puhdistetaan ja parannetaan. Samalla kun meditoit, avaat mielesi sille, että omaa mieltäsi hoidetaan sen lisäksi, että sinuun ladataan korkeammilta tasoilta uutta tietoisuutta.

Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän joko ns. tunneihminen tai ns. järki-ihminen. Meditaation avulla harjoittamalla sekä sydämesi että mielesi avautumista, voit auttaa saamaan nämä olemuspuolet paremmin tasapainoon itsessäsi.

Rauha lähtee meistä itsestämme, sydämemme ja mielemme tasapainosta, niin myös maailmanrauha. Sen vuoksi meditoimalla teet rauhantyötä itsesi kanssa, jonka vaikutukset ulottuvat myös itsesi ulkopuolelle.

Valon ja rakkauden lähettämisessä tietoisesti itsesi ulkopuolelle on tärkeää sekä keskittyä sydämensä avaamiseen että käyttää myös mielensä eli ajatuksensa voimaa keskittäen energiaa haluttuun kohteeseen. Silloin sen lähetyksen voima on suurin.

Aurelius

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

SYNNISTÄ JA SYNTISYYDESTÄ

Mitä on synti? Perinteisessä kristillisessä opetuksessa synnin sanotaan olevan jotain, joka erottaa meidät Jumalasta, meistä itsestämme, toisista ihmisistä ja luonnosta. Se on jotain, joka rikkoo meidän suhdettamme edellä mainittuihin.

Pelkoon perustuvassa kristillisyydessä ajatellaan, että meidän syntimme ja syntisyytemme on jotain, jonka takia ansaitsisimme kuoleman rangaistuksen, mutta josta Kristus kuolemallaan meidät sitten vapauttaa.

Rakkauteen perustuvassa teologiassa voisimme varmaan ajatella, että meidän ”syntisyytemme” on jotain, jonka takia olemme erityisen rakastettuja. Tarvitsemme rakastetuksi tulemista eheytyäksemme siitä kaikesta synnistä, jota meitä vastaan on harjoitettu ja jota toinen toisillemme ja luonnolle olemme aiheuttaneet, sekä siitä, jota itse itsellemme olemme aiheuttaneet ja näin itseämme vahingoittaneet.

Syntisinä tarvitsemme ennen kaikkea rakkautta itseämme kohtaan ja armahdusta itsemme rankaisusta. Joten syntisenä oleminen tarkoittaakin erityisen rakastettuna olemista tuomituksi ja rangaistuksi tulemisen sijaan.

Olkaamme sen vuoksi kaikki erityisen syntisiä ja rakastettuja.

Aurelius

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ELÄMIEMME TEHTÄVÄSTÄ

Itse asiassa kaikkien inkarnaatioidemme tarkoitus loppujen lopuksi on se, että voisimme kehittyä aina vaan puhtaammiksi kanaviksi Kristus-energialle. Se merkitsee kasvua ”täyteen ihmisyyteen” Jumalan kuvana rakastavaksi valo-olennoksi. Alkuperämme sieluina on rakkaudessa ja sitä kohti kuljemme myös inkarnaatiosta toiseen.

Kokeaksemme rakkautta, olemme joutuneet kokemaan myös vihaa ja sen myötä tullutta pahuutta. Voidaksemme kokea, mitä on rakastaa, meidän on täytynyt kokea sen, mitä on tuntea pelkoa ja vihaa. Tietääksemme sen, mitä rakkaus saa meissä aikaan, meidän on täytynyt kokea sen, mitä sen vastakohta saa meissä aikaiseksi.

Rakkaus ja myötätunto vastaan viha ja pelko muodostavat kokonaisuuden elämämme pyörässä. Ilman toista ei ole toista ja sen vuoksi ne molemmat puolet kuuluvat elämiemme tehtäviin.

Aurelius

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

SIELUN RAKKAUS

Silloin kun sanomme rakastavamme sielustamme, itse asiassa rakastamme siitä osasta käsin itseämme, joka on osa Jumalaa. Jumala on rakkaus. Niinpä rakastaessamme meissä oleva Jumala rakastaa. Mitä enemmän meissä on rakkautta, sitä enemmän meissä Jumala on saanut meissä sijaa. Salliessamme Jumalan läsnäolon hallita elämäämme, sallimme rakkauden hallita sitä.

Kohdatessamme jonkun ihmisen ja sanoessamme rakastavamme häntä, itse asiassa se onkin se meissä oleva jumalallinen sielu, joka rakastaa. Toki voimme kutsua rakkaudeksi myös alemmista olemuspuolistamme lähteviä impulsseja, jotka luulemme olevan suorastaan jumalallisia. Tietyssä mielessä niin onkin, koska kaikki inhimillinen on myös jumalallista. Silti puhtaimmillaan ihmisen rakkaus on lähtöisin aina korkeimmasta lähteestään ja jumalallisesta sielustaan, jota ei tule sekoittaa persoonatason tarpeista nouseviin intohimoihin.

Joskus kohdatessasi jonkun toisen ihmisen voit kokea tätä puhtainta jumalallista rakkautta. Voit kokea sielun yhteyttä, jossa haluat olla vain antavana osapuolena ilman ehtoja. Silloin sielun rakkaus on lahja itse Jumalalta.

Aurelius

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

RAKASTUMISESTA JA RAKASTUNEENA OLEMISESTA

Mitä on rakastuminen? Onko se vain jotain hormonien hyrinää vai onko sillä jotain syvempää merkitystä ja alkuperää?

Syvimmiltään rakastuminen merkitsee äkkinäistä sydämen avautumista. Usein se vie meidät alkukokemukseemme maapallolla suhteessa äitiimme, sen symbioottiseen vaiheeseen. Samalla se merkitsee toisen ihmisen näkemistä niin kuin Jumala hänet näkee, puhtaana ja rakastettavana sieluna.

Keskittyessään rakastettuunsa, rakastunut näkee yleensä vain hänen ”hyvät” puolensa ja ”huonot” puolet hän sivuuttaa. Vaikka Jumala näkee meidän heikkoutemme, Hän silti haluaa keskittyä hyviin puoliimme ja nähdä mahdollisuutemme kehittyä. Näin tekee rakastunutkin.

Rakastunut kokee myötätuntoa rakkautensa kohteen kärsimyksissä ja haluaa jakaa itsensä toisen kanssa, antautua toiselle. Niin myös Jumala antaa meille itsensä rakkaudessa ja toivoo meidän vastaavan Hänen rakkauteensa rakkaudessa, antautumalla rakkaussuhteeseen hänen kanssaan.

Rakastuneena oleminen on myös kuva siitä olotilasta, joka meitä odottaa tämän elämän jälkeen rakastavien olentojen ympäröimänä.

Sen vuoksi älkäämme pilkatko rakastuneena olemisen tilaa, vaan pyrkikäämme sellaiseen olotilaan. Sillä sitä olotilaa voi myös ruokkia itsessään.

Aurelius

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HENKISESTÄ KEHITYKSESTÄ

Ei kukaan voi olla kehittynyt enemmän ”henkisesti” kuin mitä hän on kehittynyt inhimillisenä ihmisenä ja persoonana. Siitä huolimatta että olemme iankaikkisia sieluja, olemme erilaisia ihmisiä ja persoonia, joilla on kaikilla omat heikkoutensa.

Henkinen kehittyminen on paljolti sitä, että voittaa omia heikkouksiaan. Kyse ei siis ole niinkään minkäänlaisten ”yliluonnollisten” lahjojen puhkeamisesta kuin siitä, mitä ja millainen on inhimillisenä ihmisenä.

”Vaikka puhuisit ihmisten ja enkelien kielillä, mutta sinulla ei olisi rakkautta, et mitään olisi”, sanoo Raamattu Korintolaiskirjeessä. Rakkauden määrä on se, millä mitataan ihmisen henkisyyden aste, eikä mikään muu.

Jotta voit olla rakastava toisia kohtaan, sinun tulee olla sitä ensin itsellesi. Niinpä meissä olevat rakkauden vastaanottamisen ja antamisen esteet ovat juuri niitä esteitä, jotka ovat ns. henkisen kehittymisemme tiellä.

Mitä rakastavampi ihminen on, sitä puhtaampi on hänen henkinen kenttänsä. Senpä vuoksi kaikenlainen työ oman henkisen kenttänsä eli henkisen kehonsa puhdistamiseksi on juuri sitä henkistä kasvua, jota tarvitaan. Sen vuoksi kaikenlaiset menetelmät ja terapiat omien ajatusten ja keskeneräisten tunnekokemusten parantamiseksi ovat erittäin tervetulleita apuvälineitä ja olennainen osa kasvua. Kasvuun tarvitaan myös itsehillintää ja määrätietoista ponnistelua tuon tavoitteen aikaansaamiseksi. Kasvu ei tapahdu itsestään, vaan sitä ruokkimalla.

Tunne tunteesi ja tunnet itsesi. Tunne ajatuksesi ja tunnet itsesi. Omiin tunteisiisi ja ajatuksiisi tutustuminen on ensimmäinen askel kasvun tiellä rukouksen ja meditaation ohella.

Aurelius

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

RUUMIIN SIUNAAMISESTA

Siunatessamme jonkun poismenneen ruumiin ja haudatessamme hänet maan poveen tavalla tai toisella, emme useinkaan tule ajatelleeksi mikä kyseisen toimenpiteen merkitys syvimmältään on.

Siunatessamme jonkun ihmisen maallisen majan ennen hautaan laskemista emme ainoastaan siunaa pelkää fyysistä, kuollutta ruumista, vaan myös sen energian, joka tuon ruumiin elämään on kätkettynä.

Kehona olemme tiivistynyttä energiaa ja fyysistä materiaa. Tiivistyneenä energiana keräämme ympäristöstämme fyysisen elämän kautta monenlaista energiaa. Myös henkinen elämämme vaikuttaa kyseiseen tiivistyneeseen energiaan eli kehoon.

Niinpä ruumiin siunaustilanteessa siunaamme sen kaiken energian, joka on tiivistyneenä aineellisessa kehossamme ja ikään kuin pyydämme samalla sen kaiken transformoitumista paremmin valon maailmaan sopivaksi.

Ruumiin ylösnousemus ei sen vuoksi tarkoita pelkästään henkiruumiin ylösnousemista, vaan myös sen energiaosan ylösnousemusta ja valoon siirtymistä, joka on sidoksissa fyysiseen kehoomme eletyn elämämme kautta.

Siunatessamme ruumiin, siunaamme myös sen sielun elämän, jota vainaja on elänyt ja rukoilemme sille siunausta valmistaen sen elämän jatkumista toisella puolella.

Ruumiin siunaus on myös kiitollisuuden osoitus sen vainajan persoonalle ja sielulle siitä, että hän on jaksanut elää elämänsä ja näin täyttänyt oman maanpäällisen tehtävänsä.

Aurelius

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ELÄMÄN HENGESTÄ

Elämän henki sinussa on se, joka antaa sinulle elämän. Ilman sitä et voi yksinkertaisesti elää. Mikä on se henki, joka sinussa vaikuttaa? Onko se henki, joka tekee sinut eläväksi vai henki, joka kuolettaa sinua?

Kuoleman läheisyys ei aina merkitse sitä, että elämän henki olisi jättänyt, vaan juuri päinvastoin. Kuolemankin hetkellä voi ihminen olla hyvin ”elossa” ja elävänä ollessaan ”kuolleessa” tilassa. Elämän henki on se, joka vie sinua eteenpäin, tuo sinuun iloa ja virtaa, antaa voimaa, tuo positiivisuutta ja uskoa tulevaisuuteen tapahtuipa se sitten rajan tällä tai tuolla puolen.

Kuoleman henki pysähtyy, vie synkkyyteen ja negatiivisuuteen. Kuoleman henki ei näe toivoa, vaan toivottomuutta. Se ei usko mihinkään, vaan epäilee kaikkea varautuneena. Sydän on kiinni, eikä avoin elämälle. Kuoleman hengen vallassa olevat ihmiset katsotaan pystyyn kuolleeksi, koska he eivät ”virtaa”.

Miten pidän itseni ”elävänä”? Mikä estää minua ”kuolemasta pystyyn”?

Oma asenne on tärkeä työvälinen itsen elävänä pitämiseksi. Tarvitaan myös suhteita erilaisiin ihmisiin, jotka voivat inspiroida. Tarvitaan menoa ja meininkiä, kuin myös hiljaisuutta ja yksinoloa sisäistä kuuntelua varten. Elämän ymmärtäminen lahjana ja matkana tuo siihen perspektiiviä, joka lisää kiitollisuutta. Asenteen pysyessä positiivisena välttyy negatiivisuuden hautaan vajottavalta vaikutukselta.

Jotta voisimme säilyttää positiivisen asenteemme, se edellyttää työtä kaiken negatiivisuuden poistamiseksi, kuten taustalla vaikuttavien vaikeiden elämänkokemusten aiheuttaman painolastin. Joskus elämä voi tuoda eteen niin kovia kokemuksia, että niiden myötä voi tuntea vajoavansa hautaan. Niiden upottavasta vaikutuksesta on päästävä voitolle, jotta voisi elää elämäänsä eteenpäin vievän hengen, elämän hengen vaikutuksen alaisena.

Aurelius

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ELÄMÄN MUUTOKSISTA

Katsoessasi omaa elämääsi ja toisen ihmisen elämää, et voi aina tietää, onko se muutos hänen tiessään iso askel eteenpäin vai päinvastoin. Näin siitäkin huolimatta, että jokin muutos näyttäisi vievän ns. huonompaan suuntaan.

Sillä emmehän tiedä sanoa, mitä kokemuksia tarvitsemme kehittyäksemme syvemmällä sielutasolla. Usein juuri se kokemus, joka näyttää vievän tietämme alas, saattaa ollakin juuri se, jonka tarvitsemme päästäksemme eteenpäin.

Sen vuoksi meidän ei tule tuomita itseämme ja toinen toisiamme näennäisistä lankeemuksistamme, vaan ajatella rakastavasti ja suhtautuen positiivisesti tapahtuneeseen.

Aurelius

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Poimittu kuudesaisti.net

[Anita <3 ..]

Kaikki on suhteellista

Todellakin kaikki on suhteessa johonkin. Usein tätä otsikossa lausuttua lausahdusta käytetään kuvaamaan asian monimutkaisuutta, mutta myös välttelemään vastuuta.

Ei ole sama, miten suhtaudut asioihin ja ihmisiin. Sinun suhtautumisesi usein määrää myös suhteesi. Niin ollen suhtaudu asioihin ja ihmisiin avoimen uteliaasti, vilpittömästi ja kunnioittavasti. Torju pahaa ja pahansuopaisuutta. Vältä rajuja ylilyöntejä ja harkitsemattomuutta.

Pidä sydämesi puhtaana ja järkesi kirkkaana. Pidä suhteesi suorina ja rehellisinä. Silloin sinun suhteesi ja suhteellisuudentajusi saavat ravintoa, joka auttaa ylläpitämään suhteita vaikeinakin hetkinä ja aikoina.

Aurelius
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Parisuhteista

Suhteeseen tarvitaan aina kaksi, jotka muodostavat parin. Mutta millaisen osapuolen kukin valitsee parikseen, riippuu monesta tekijästä. Sanotaan, että samankaltaisuus vetää puoleensa. Mutta usein juuri se erilaisuus onkin se asia, joka toisessa osapuolessa kiehtoo antaen itselle täydennystä.

Mikä on se liima, joka yhdistää kaksi yhdeksi? Se on se energia, joka kummassakin on yhdessä ja erikseen. Näin ollen jokainen parisuhde myös muuttuu, elää ja kuolee sen perusteella, mikä on se energia kahden yksilön välillä.

Kohdatessaan tiettynä ajankohtana henkilöiden energiat voivat olla tietyllä taajuudella, jotka sopivat yhteen luoden harmoniaa, mutta toisessa hetkessä toisen osapuolen tai molempien energia ei enää sovi siihen kokonaisuuteen. Silloin on hyvä miettiä, jatkaako suhteessa vai lähteäkö etsimään omiin energioihin paremmin sopivaa osapuolta.

Kuitenkin on niin, että kaksi ihmistä väistämättä myös vaikuttavat toistensa energioihin. Silloin kun erilaiset energiat virkistävät ja samanlaiset energiat lähentävät suhteen osapuolia, on kaikki hyvin. Mutta jos erilaisista energioista tulee epäharmoniaa, voi olla hyvä kysyä, onko suhdetta mielekästä enää jatkaa.

Eri vaiheissa elämää meillä itse kullakin vaikuttavat erilaiset energiat, jotka myös tulevat aikaisemmista inkarnaatioista lyöden leimansa siihen, millaisiin energioihin kohtaamme nykyisessä elämämme vaiheessa. Joskus tuo törmäys niihin voi olla niin voimakas, että se muuttaa koko arkemme energiat muuttaen täysin koko elämämme. Yleensä se merkitsee myös suuria muutoksia ihmissuhteissamme.

Jos parisuhteet muodostuvat aina kunkin elämäntilanteen energioiden perusteella, silloin olisi suotavaa, että pysyäkseen yhdessä, parit vaalisivat keskinäisten energioidensa harmoniaa.

Aurelius
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uudesta Jerusalemista

Kristillisessä maailmassa odotetaan ns. uutta Jerusalemia, joka laskeutuu alas taivaasta.

Joillekin se on konkreettinen kaupunki, jonka odotetaan laskeutuvan alas. Tosin henkitasolla on paljon kaupunkeja, jotka periaatteessa maapallon värähtelyjen ollessa tarpeeksi korkealla, voisivat laskeutua.

Uudella Jerusalemilla tarkoitetaan kuitenkin ennen kaikkea uuden rauhan, rakkauden ja harmonian värähtelyn laskeutumista maatasolle. Siihen, miten nopeasti tai laajasti uuden Jerusalemin laskeutuminen taivaasta voi toteutua, se on kiinni myös meistä itsestämme.

Kun pystymme nostamaan värähtelyjämme tekemällä valotyötä itsemme ja ympäristömme kanssa, on uuden Jerusalemin saavuttaminen mahdollista. Kaiketi uusi Jerusalem on kuitenkin enemmän olotila kuin mikään fyysinen paikka.

Aurelius
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Myötätunnon kehittymisestä

Perustaltaan ihmisen kyky myötätuntoon syntyy lapsuudessa siinä tavassa, jolla aikuiset ovat suhteessa häneen. Mikäli lapsi kokee saavansa vanhemmiltaan aitoa myötätuntoa sitä tarvitessaan, lapsi oppii sen tavan suhtautua toisiin. Tullessaan kuulluksi, nähdyksi ja kohdelluksi omana itsenään, hän oppii kohtaamaan muut ihmiset samalla tavoin.

Tämän hetken maapallon tilanne ns. luonnonkatastrofeineen ei ole vain maaäidin ravistelua itselleen raskaista energioista kestokykynsä rajoilla, vaan tuo kaikki tapahtuva on sitä tapaa, jolla meitä ihmisiä herätellään myötätuntoon. Sillä jokainen sodan tai luonnonmullistusten jalkoihin jäänyt lapsi tai aikuinen haastaa meitä avaamaan sydäntämme myötätunnolle ja rakkaudelle.

Juuri sen vuoksi myös niitä meistä inhimillisesti katsoen kauheuksia tapahtuu, että ihmiskunnalle tarjoutuisi mahdollisuus herätä myötätuntoon toinen toisiamme kohtaan. Kysymys on sydänten avautumisesta ihmisten ja luonnon kesken - ei sen enempää, eikä vähempää!

Sen vuoksi katsellessamme uutiskuvia ns. katastrofeista, älkäämme kovettako sydämiämme ajatellen tapahtumien olevan jossain meistä kaukana, vaan avatkaamme sydämemme niin, että se mitä näemme, myös tuntuu meissä herättäen myötätunnon.

Jollemme voi auttaa konkreettisin tavoin, voimme aina rukoilla ja lähettää mielessämme valoa ja rakkautta kärsiville lähimmäisillemme.

Aurelius
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Valehtelemisesta

Valehtelija usein luulee säästävänsä toisen osapuolen joltakin tuskalta kun hän valehtelee tälle henkilölle.

Todellisuudessa hän kuitenkin heittää oman taakkansa toisen harteille. Valehtelijalle synty aina taakkaa valehtelustaan, jota hän ei itse pysty tai halua kantaa, niinpä hän heittää sen valheensa kohteena olevan päälle energeettisesti luullen itse pääsevänsä pälkähästä.

Joku voi ihan tosissaan luulla valehdellessaan suojelevansa jotakuta, jollei ketään muuta, niin ainakin itseään. Itseään on oikeus suojella, jollei samalla aiheuta toiselle vahinkoa. Valheella on lyhyet jäljet, sanotaan. Todellisuudessa valheella voi olla hyvin pitkät jäljet monenlaisine seuraamuksineen.

Joka on pienessä väärä, on suuressakin, sanotaan. Totuus on aina totuus, oli se suuri tai pieni. Olennainen osa totuutta on myös se, mikä jätetään paljastamatta eli salataan.

Pyrkikäämme totuuteen ja totuudellisuuteen ensin suhteessa itseemme ja sitten myös suhteessa toisiin ihmisiin. Näin voimme elää elämäämme ilman epärehellisyydestä johtuvia taakkoja ja katsoa toinen toisiamme silmiin.

Aurelius
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sitoutumisesta

Sitoutuessani johonkin, sitoudun siihen valintaan, jonka olen tehnyt omasta vapaasta tahdostani.

Sitoutuminen ilman vapaaehtoisuutta ei ole kestävällä pohjalla, koska siihen liittyy aina pyrkimys vapauteen. Vain vapaudessa ja vapaudesta käsin tehtyyn valintaan voi sitoutua. Silloin sitoutuminen on syvää sydämen tasolta nousevaa eikä vain järkeen perustuva pakon sanelema juttu.

Sama koskee kaikkea sitoutumista. Sen vuoksi, jotta se olisi aitoa, siihen tarvitaan kutsumusta, syvää tietoisuutta omasta tehtävästä, jonka haluaa täyttää vapaaehtoisesti. Usein kutsumus saa voimansa jopa aikaisemmista inkarnaatioista ollen sitä ensin sielutasolla tapahtuneena.

Sitoutuminen voi koskea parisuhdetta, lasten kasvatusta tai muuta työtehtävää. Yleensä se on jotain, joka vaatii myös uhrauksia muilla aloilla. Ilman uhrauksien tekemistä ei ole sitoutumista.

Sitoutuminen edellyttää myös päättäväisyyttä ja uskollisuutta omille tekemilleen valinnoille, jotka on tehnyt omaa sitoutumisen päämäärää ajatellen.

Niinpä sen vuoksi, mieti tarkoin, mihin sitoudut. Sitoutumisen purkaminen on yleensä ihmiselle henkisesti raskas prosessi, jonka tuomasta jäljestä voi vain parantua.

Ennen sitoutumista on tehtävä valinta ja myös ennen sen purkamista on tehtävä uusi valinta. Siispä katso tarkkaan, mitä valitset ja myös sitä, minkä perusteella olet sitoutunut.

Aurelius
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Värähtelyistä

Kaikki on värähtelyä ja ihan kaikki värähtelee. Kaikki värähtely on pohjimmiltaan rakkautta sen eri taajuuksilla. Niin on, koska loppujen lopuksi kaikki alkaa rakkaudesta ja päättyy rakkauteen.

Rakkaus on elämän alullepaneva voima ja myös se voima, joka kantaa elämää. Samalla se on se liima, joka yhdistää kaiken yhdeksi. Niin aineellinen, meille näkyvä maailma kuin meille ”näkymätön” aineetonkin maailma värähtelee ja on sitä samaa rakkauden värähtelyä.

Jolloin myös jokin ns. alemmalla värähtelytaajuudella oleva esine tai asia, on sekin pyhää, koska se edustaa pohjimmiltaan rakkautta. Tavoitteenamme tulisi vaan auttaa sitä, joka värähtelee alemmalla taajuudella nousemaan ylöspäin värähtelyssään.

Näin tulee toimia, on sitten kysymys materiasta, asiasta tai ihmisestä, jopa tunteista ja ajatuksista.

Kaikkeen voimme vaikuttaa, jopa materiaan rakastamalla sitä.

Aurelius
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuoleman synneistä

Jos itsekkyys, ahneus ja ylpeys ovat ns. kuoleman syntejä, voisimmeko siten ajatella, että ne olisivat myös suoranaisia rikoksia. Sitähän ne käytännössä ovat rikkoessaan ihmisen suhdetta Jumalaan, toisiin ihmisiin, itseensä ja luontoon.

Mutta miten nämä rikokset näkyvät yhteiskunnassamme? Niiden tekemisestähän meitä suorastaan palkitaan, eikä niiden tuhovoiman laajuutta pysähdytä edes kovin syvällisesti pohtimaan. Mitähän tapahtuisi jos me ihmiset toimisimme juuri päinvastoin?

Mitähän tapahtuisi, jos jokin omissa toimissaan ryhtyisi toimimaan niin, ettei sellainen ylpeys, joka estää myöntämästä omia virheitä ja heikkouksia olisikin poissa?

Mitähän tapahtuisi, jos sellainen ylpeys, joka estää pyytämästä ja antamasta anteeksi toisille olisikin poissa?

Entä mitä tapahtuisi, jos itsekkyys ja ahneus muuttuisivat välittämiseksi ja omastaan toisille jakamiseksi?

Aurelius

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Poimittu kuudesaisti.net

[Anita <3 ..]

04 loka 2014

Tuomitsemisesta

Nähdessämme jonkun ihmisen elävän toisin kuin itse ajattelemme, miten hänen tulisi elää, usein tuomitsemme hänet. Esitämme arvioitamme ja parannusehdotuksia toisten tavalle elää elämäänsä.
Mutta miten ihmeessä voisimme oikeasti tietää, mikä toiselle on hänen korkeammaksi parhaakseen? Miten ihmeessä voisin tietää, kuinka hänen tulisi elää?

Jokainen meistä valitsee oman elämänpolkunsa osin jo ennen syntymäänsä ja osin syntymänsä jälkeen. Jokainen meistä kantaa siitä itse täyden vastuun itselleen ja Jumalalle. Mikä minä olen sitä arvioimaan ja varsinkaan tuomitsemaan?

Minulle riittäköön se, että itse aina välillä pysähdyn miettimään elämäni suuntaa ja kuuntelemaan sisimpäni ohjausta.

Aurelius

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

11 loka 2014

Henkimaailmoista

Toiset ovat sitä mieltä, että mitään näkymätöntä maailmaa ei ole, vaan ainoastaan kaikki se, mikä voidaan aistein havaita tai tieteellisesti mitata on olemassa ja todellista. Sen näkemyksen mukaan muuta näkymätöntä elämää ei ole, eikä muita maailmoja ole olemassa.

Kuitenkin monelle ns. tavallisellakin ihmisellä on kokemuksia siitä, kuinka joku edesmennyt läheinen lähestyy häntä kuolemansa jälkeen joko yksin tai jonkun meedion välityksellä.
Kaikki se keskustelu, jota on käyty kuumana ns. demonien olemassaolosta ja siitä, voivatko ne aiheuttaa ihmisissä sairauksia, on kaikki sitä, että näkymätön maailma haluaa tulla nähdyksi. He haluavat, että heidät otetaan todesta osana elämän todellisuutta.

Tähän saakka on jotenkin ollut helpompi uskoa enkeleihin, pyhimyksiin, Mariaan, Jeesukseen ja Jumalaan, mutta ajatus siitä, että olisi olemassa jokin persoonallinen paha ja hänen palvelijansa meidän ihmisolentojen ulkopuolella, se on tuntunut pelottavalta.

Suurin ns. paha tietysti asuu itsessämme itsekkyytenä ja ahneutena, sekä kaikenlaisena muuna rakkaudettomuutena. Työstämällä itseämme näiden negatiivisten ominaisuuksiemme voittamiseksi autamme hyvän ja positiivisuuden leviämistä itsessämme ja maailmassamme. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että tämä on kaikki siitä hyvän ja pahan energioiden taistelusta, jonka keskellä olemme.

Niin totta kuin on Jumala ja hänen enkelinsä, niin totta on myös Hänen vastavoimansa. On olemassa ihmisiä, jotka ovat joutuneet näiden vastavoimien valtaan tai kahlehtimaksi. Mutta on olemassa myös ihmisiä, jotka voivat auttaa näistä voimista vapautumisessa. Jokainen alhainen henki hakee aina kaltaistaan seuraa, mutta myös jokainen korkeavärähteinen henki hakeutuu värähtelytasoaan vastaavan hengen luo.
Sen vuoksi pitäkäämme yllä omaa korkeaa värähtelytasoamme kaikenlaisten hengellisten harjoituksen, laulun, tanssin ja naurun avulla. Sillä kaikki se, mikä tuo iloa, tuo enkelit ja muut taivaalliset auttajat lähellemme pitäen kaikenlaiset ”paholaiset” loitolla.

Rukouksen ja meditaation avulla voimme auttaa myös alhaisemmalla värähtelytaajuudella olevia henkiä kohoamaan ylöspäin.

Aurelius

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

18 loka 2014

Kosketuksesta ja koskettamisesta

Kun kosketat toista ihmistä, tapahtuipa se sitten kättelemällä tai syliin ottamalla, et kosketa koskaan vain hänen kehoaan, ihoaan, vaan aina myös paljon syvemmältä.

Koskettamalla toista, kosketat aina myös hänen sieluaan ja sydäntä. Siksi se tapa, jolla toista kosketat, ei ole yhdentekevä, eikä se, saatko ylipäänsä mitään kosketusta.

Kosketuksen puutteeseen voi jopa kuolla. Siihen voi kuolla sen vuoksi, ettei mikään liiku sinun soluissasi äärimmäisen vaille jäämisen seurauksena. Lisäksi elimistösi menee kuin horrokseen selviytyäkseen säästäessään energiaa.

Toisaalta kosketetuksi tuleminen taas vapauttaa hyvän olon hormonit liikkeelle samalla kun ihminen voi kokea olevansa yhteydessä toisiin ihmisiin. Ei ole sattumaa, että suomalaiset johtavat maailman sydän- ja verisuonitautitilastoja. Täällä ihmiset koskettavat hyvin vähän toisiaan ja sillä tavoin hyvin vähän hoitavat toinen toisiaan tavalla, joka monissa muissa maissa on itsestään selvää. Ilman kosketusta ihmisen sielu jää tyhjäksi ja vaille energiaa olevaksi.

Sen vuoksi koskettakaa toinen toisianne ja olkaa toinen toisenne lähellä. Pitäkää toinen toisianne sylissä ja siten hoitakaa toinen toisenne sieluja ja sydämiä.

Aurelius

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

25 loka 2014

Kyynelistä ja itkusta

Suomalainen sanonta ” Itku pitkästä ilosta” ei rohkaise meitä itkemään, vaan saa meidät pitämään itkemistä jotenkin hävettävänä asiana.

Kuitenkin kyyneleet kertovat siitä, että olet kosketettu ja liikutettu. Se kertoo siitä, että elät, koska elät tunteissasi olematta ns. pystyyn kuollut kyynisyyteen ja kovuuteen.

Itku on useimmiten puhdistavaa. Pienellä lapsella, ja miksei myös aikuisella, voi esiintyä myös manipuloivaa tai itsesääliin perustuvaa itkua, jolla yritetään vaikuttaa toisiin tai ollaan ottamatta vastuuta omasta itsestä.

Puhdistava itku on sitä, joka puhdistaa sydäntäsi. Se puhdistaa solujasi kaikesta kuonasta ja alhaisista värähtelyistä. Sillä vesi on se, joka puhdistaa. Sitä samaa vettä ovat myös kyyneleet.

Aurelius

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

01 marras 2014

Kristus-energian syntymisestä

Meistä jokainen voi olla synnyttämässä itse Kristus-energiaa, eikä vain vastaanottamassa sitä jostain itsemme ulkopuolelta.

Lähettämällä valoa ja rakkautta itsemme ympärille meditaation ja rukouksen avulla, voimme toimia kanavana tälle energialle. Voimme tehdä niin silloin kun meillä on yhteys, sydänyhteys omaan sydämeemme, joka on puhdas.

Silloin itse asiassa olemme yhteydessä meissä asuvaan Kristus-lapseen, joka on puhdas, viaton, vilpitön, luottavainen ja täynnä rakkautta. Kristus-lapsi meissä on juuri sitä, mitä sisäinen lapsemme meissä on vastasyntyneenä - sydän avoimena. Sen vuoksi yksi elämämme tärkeimpiä tehtäviä meillä on saada yhteys siihen lapseen sisällämme, joka olemme olleet tänne syntyessämme. Jos ja kun onnistumme siinä, voimme alkaa olla itse Kristus-energian kanavina enenevässä määrin.

Tähän yhteyteen pääseminen edellyttää usein oman tunnekehon puhdistamiseksi tarvittavaa työtä, niin että sydämessämme asuvat surut, vihat, kaunat ja pelot tulevat puhdistetuiksi päästäksemme meissä olevaan rakkauden tilaan.

Aurelius
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

08 marras 2014

Henkisyydestä

Mitä sillä tarkoitetaan? Toisinaan kuulee puhuttavan siitä, kuinka perinteisiin käsityksiin perustuva Jumalausko on häviämässä ja tilalle on tulossa pakanallinen henkisyys.
Voisiko olla niin, että ihmiset ovat heräämässä siihen tosiasiaan, jonka mukaan he ovatkin enemmän ruumiissaan olevia henkiä, kuin ruumiita, joilla henki kulkee?

Tämän ajatuksen muutoksen myötä moni on alkanut enemmän kuuntelemaan omaa henkeään, omaa sieluaan lakaten kuuntelemasta ns. hengen miesten oppeja siitä, mikä on pyhää tai pahaa.
Tämä muutosten aika, jota nyt elämme tarkoittaa sitä, että entistä suuremmat joukot tiedostavat olevansa itse suuria henkiä, jolla on valta vaikuttaa asioihin sokean tottelemisen sijasta.
Henkisyys on sitä, että henget ihmiskehossa ottavat oman voimansa käyttöönsä ja toimivat niiden mukaan.

Ei ole olemassa henkisyyttä, joka ei veisi tätä maailmaa tiedostavampaan suuntaan. Nykyajan henkisyys on itse asiassa tämän maailman pelastus ihmisten alkaessa ymmärtää, miten
vaikutamme toinen toisiimme globaalilla tasolla kaikki keskenämme. Henkinä kuljemme ja kehitymme pelkästä oman edun tavoittelusta oikeudentuntoon kaikkia luotuja kohtaan.
Tähän tietoisuuteen Kristus tuli meitä pelastamaan.

Aurelius


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

15 marras 2014

Rikosten tuomittavuudesta

Mietitään nyt sitä, mikä saa jonkin ihmisen tai yhteisön ns. rikollisiin puuhiin.

Sanotaan, että tilanne tekee varkaan. Tällä sanonnalla viitataan kai siihen, että jos rikoksen tekeminen on helppoa, sen tekeminen on silloin todennäköisempää kuin jos sen tekeminen vaatisi kovasti inhimillisiä ponnistuksia. ”Tilanne tekee varkaan” sanonnalla voisi olla toinenkin tulkinta. Toisin sanoen iso osa rikoksista tapahtuu siksi, että ihminen on jollain tavoin pakotettu siihen. Siihen häntä pakottavat monet erilaiset syyt, jotka voivat olla sekä sisäisiä että ulkoisia. Usein ajatellaan, että esim. sodassa ylemmän tahon pakon edessä tekemä rikos ei ole niin tuomittava kuin vapaaehtoisuuden pohjalta täysin oman vapaan valinnan tuloksena tapahtuva rikos.
Joku varastaa rikkaalta köyhälle, kuten tarinanne Robin Hood. Häntä pidetään sankarina. Joku köyhä varastaa itse elääkseen ja saa siitä syytteen.

Toinen valehtelee suojautuakseen moraaliselta tuomiolta. Moraalisen tuomion kohteeksi joutuminen niiden ihmisten taholta, joita rakastaa, voisi johtaa vähintäänkin yhteisön ulkopuolelle sulkemiseen ja sen myötä psyyken romahtamiseen.

Tappaa voi joku jopa rakkaudesta, niin kuin ns. perhesurmissa usein isä tappaessaan itsensä tappaa myös muun perheensä, etteivät he joutuisi kärsimään.

Mikä minä olen sanomaan, milloin jokin rikos on tuomittavaa?

Voitaisiinko rikoksen tuomittavuutta ryhtyä arvioimaan sen tekojen motiiveista käsin ennemmin kuin rikoksen seurauksista käsin? Voisiko silloin useammin armo käydä oikeudesta?

Aurelius

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

22 marras 2014

Pyhästä vihasta

Voiko viha olla koskaan pyhää? Jollei viha olisi myös pyhää, sitä ei olisi.

Viha on silloin pyhää kun taistelen sen puolesta, mitä olen. Viha on pyhää silloin kun taistelen sen puolesta, että säilytän fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuteni niiden ollessa uhattuina.
Viha on pyhää silloin kun taistelen sortajiani vastaan. Vihassa taistelen pahaa vastaan. Sen pyhyys ei ole riippuvainen itse taistelusta, vaan taistelussa käytettävistä aseista.

Ihmiskunnan historiassa käydyt sodat ovat ns. kuuluneet asiaan. Ne ovat osa ihmiskunnan kehitystä taistelussa paremman elämän puolesta. Lisäksi ne antavat meille kuvan siitä, mitä sota on.
Taistelussa käytettävät aseet riippuvat siitä, mikä on sodan tarkoitus.

Jos tarkoitus on vallata toiselta sitä, mikä toiselle kuuluu, silloin ovat eri aseet. Jos taas puolusta sitä, mikä itselle kuuluu, taistelee eri aseilla. Sen vuoksi taistelu sen puolesta, mikä minulle kuuluu,
voi olla myös pyhää. Taistelemalla sen puolesta, mikä minulle kuuluu, taistelen oman arvoni puolesta. Se on kuitenkin eri asia kuin jos taistelisin oikeudestani pitää kynsin hampain kiinni kaikesta ilman,
että olisin valmis luopumaan mistään.

Taistele oman arvosi puolesta, mutta niin, että olet samalla valmis jakamaan vapaaehtoisesti siitä, mikä sinulla on, on se sitten aineellista hyvää tai henkistä rikkautta. Silloin vihasi on pyhää.

Aurelius

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

29 marras 2014

Itsensä hyväksymisestä

Sanotaan, että voimme hyväksyä toisessa vain sen, minkä hyväksymme itsessämme. Entä toisinpäin?
Voinko hyväksyä itsessäni sen, mitä hyväksyn toisessa?

Vai ajattelenko, olkoon tuo toinen millainen on, kunhan en itse ole samanlainen. Enkö silloin tuomitse toisen ja pidä itseäni jotenkin parempana? On usein myös niin, että voin suoda jollekin toiselle armon, mutta olen itseäni kohtaan ankarampi ja vaadin itseltäni suorastaan kohtuuttomia. Mitä on silloin itseni hyväksyntä?

Itsen hyväksyminen ja itsen rakastaminen kulkevat käsi kädessä. Jollen rakasta itseäni, en myöskään hyväksy itseäni. Itsensä rakastaminen ei tarkoita laiskuutta, jossa laiminlyön velvollisuuteni itseäni kohtaan. Minun velvollisuuteni on pitää huolta itsestäni. Olen itse itselleni lahja. Minut on annettu itselleni, jotta rakastaisin sitä.

Rakastamalla kehoani pitämällä siitä hyvää huolta rakastan sieluani. Pitämällä huolta tarpeistani rakastan sitä elämää, jonka olen lahjaksi saanut. Rakasta itseäsi ja hyväksy se, että olet rakastamisen arvoinen.

Aurelius

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
06 joulu 2014

Vanhempiensa ja heidän lastensa traumoista

Raportoitaessa sotarintamilta kerrotaan siitä, kuinka monta miestä on kuollut tai loukkaantunut. Aina mainitaan myös se, ovatko sotatoimet kohdistuneet myös siviiliväestöön, naisiin ja lapsiin.
Siitä tavasta, jolla näistä asioista raportoidaan, halutaan osoittaa, mitkä sotatoimista eivät ole kohdistuneet naisiin ja lapsiin, jolloin ajatellaan, ettei silloin ole kyse niin vakavasta asiasta.
Toisinaan on perusteltua vetää tällainen johtopäätös. Toisaalta aina se, mitä yhdelle perheenjäsenelle tapahtuu, traumatisoi koko perhettä.

Jos isä saa sotatantereella surmansa, haavoittuu tai traumatisoituu henkisesti, on sillä aina suora vaikutus muihin perheenjäseniin, puolisoon ja lapsiin. Lapset aistivat vanhempiensa tuskan ja hädän.
Usein lapset myös kantavat sisällään vanhempiensa tunnetaakkoja, joka voi ilmetä häiriökäyttäytymisenä. Joskus nämä tunnetaakat pulpahtavat esille vasta aikuisuudessa esim. siinä tavassa,
jolla hän elää elämäänsä. Luonnollisesti myös aikuisten traumat heijastuvat lapsiin aika suoraan siinä tavassa, jolla he vuorostaan kohtelevat omia lapsiaan.

Nykyisin puhutaan paljon lasten terapiapalveluiden tarpeesta. Lasten terapiapalveluista on huutava pula ja se kaikki apu, jota lapselle voidaan näiden palvelujen avulla antaa, on tervetullutta.
Usein kuitenkin jätetään mainitsematta, että iso osa häiriökäyttäytyvien lasten vanhemmista tarvitsi terapiaa. Mikäli nämä aikuiset saisivat hoitoa omiin traumoihinsa, voisi lasten häiriökäyttäytyminen
ja terapian tarve huomattavasti vähentyä.

Nykyinen terveydenhoitojärjestelmä perustuu pitkälti ns. oireenmukaiseen hoitoon paneutumatta oireiden taustalla oleviin syihin. Jossain mielessä puuttuminen pelkästään lasten häiriökäyttäytymiseen
ja terapian järjestäminen lapsille on kuin oireenmukaista hoitoa, jollei samalla puututa lapsen hädän syihin eli vanhempien käytökseen ja vanhempien tunnetason traumoista johtuviin perheen vuorovaikutusmalleihin.

Aurelius

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

13 joulu 2014

Rukoilemisesta

Sanotaan, että rukous on silta Jumalan luo. Sitä se onkin avatessasi sydämesi Korkeimmalle tietoisuudelle, avatessasi sydämesi pyhyydelle.
Pyhälle avautuminen on Jumalalle avautumista. Jumalalle avautuminen on pyhyyttä.

Pyhässä tilassa oleminen on hyvin korkeasti värähtelevä olotila, joka on samalla hyvin yksityinen. Pyhyyden kokemus on lähellä totuuden kokemusta, sen äärellä olemista.
Miten ihminen, joka ei usko Jumalaan, voi kokea pyhyyttä, sillä pyhyyden kokemus liitetään yleensä juuri Jumalan kokemiseen?

Totuus on pyhä asia ja sen vuoksi sen voi kokea uskoo sitten mihin tahansa tai ei usko mihinkään. Totuus, rakkaus ja pyhyys ovat yksi ja sama asia. Ihminen kokiessaan jotain näistä, kokee myös toista.
Ei ole totuutta ilman rakkautta ja rakkautta ilman totuutta. Eikä ole pyhyyttä, joka ei sisältäisi nämä molemmat. Ja näihin molempiin sisältyy pyhyys.
Siksi rukoileminen on pyhän äärellä olemista totuudessa ja rakkaudessa.

Aurelius

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

[Anita <3 ..]

20 joulu 2014

Kristus - maailman vapahtaja

Millä tavoin Kristus vapahtaa?

Kristus syntyessään sinun sisälläsi saavuttaessasi rakkauden ja myötätunnon energian, hän vapahtaa sinut sinun synneistäsi eli rakkauden vastaisista ajatuksista ja toimista.

Hän vapahtaa sinut niistä parantamalla sinua sinun omista syvistä haavoistasi, mutta myös niistä haavoista, joita olet aiheuttanut toiselle toisessa ympäristössä. Vapahtamalla sinut ns. synneistäsi, hän itse asiassa vapahtaa sinua karmanlain mukaisista negatiivisista seuraamuksista karman lain positiivisiin seuraamuksiin.

Vapahtaessaan Kristus käyttää armoa oikeudesta. Niin muodoin myös sinä voit armahtaa ja antaa anteeksi niin itsellesi kuin heille, jotka ovat sinua vastaan rikkoneet.

Vapahtaminen merkitsee myös vapautumista. Vapautuminen syyllisyydestä ja menneisyyden taakoista vapauttaa sinut vapauttamaan myös muut ihmiset elämään armahdettuina.

Tämän Kristuksen, Vapahtajamme ja vapauttajan yhteyteen sinua kutsutaan erityisesti jouluna, Vapahtajamme syntymäpäivänä.

Ota Kristus- lapsi syliisi ja anna hänen vapahtaa sinut kaikesta siitä, mikä sitoo sinua elämässäsi, jotta olisit myös vapaa.

Aurelius

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

27 joulu 2014

Saamistamme lahjoista

Meistä jokaisella on omat lahjamme, jotka olemme saaneet syntymämme myötä. Kenenkään lahja suhteessa toiseen ei ole sen arvokkaampi, vaan kaikki lahjamme ovat yhtä arvokkaita.

Eikä ole ketään, joka olisi lähetetty elämään ilman lahjoja, uskokaa tai älkää, mutta niin se vain on. Toisten lahjat ovat vaan näkyvämpiä kuin toisten. Joku tuo esiin omia lahjojaan, toinen piilottaa ne.

Lahjan arvokkuus mitataan sillä, otetaanko se käyttöön ja millä tavalla se tehdään. Se, joka palvelee lahjansa kanssa vilpittömin mielin, tekee lahjastaan suuren. Mutta se, joka lahjaansa käyttämällä nostaa egoaan, tekee karhunpalveluksen itselleen.

Kun käytät lahjaasi, oli se mikä tahansa, tee se nöyrin ja vilpittömin mielin kiitollisena samastasi lahjasta, silloin se palvelee sekä sinua että ympärillä olevia parhaiten.

Aurelius

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------