Shaumbra 2016

[Anita <3 ..]

MESTARINA OLEMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vain muutaman päivän päästä tämän Shaumbra-lehden julkaisemisen jälkeen, meillä on uuden Mestarien klubin suuret avajaiset Crimson Circlen yhteyskeskuksessa. Se tapahtuu samaan aikaan, kun aloitamme uuden "Yli ihmisen" –sarjan. Ajoitus ei voisi olla parempi – kumpikin tapahtuma on merkittävä ja yhteydessä toisiinsa.

Avasimme CC-yhteyskeskuksen kaksi vuotta sitten. Kesäkuusta 2014 saakka se on ollut shaumbra-toiminnan keskipiste. Vuokrattuamme monta vuotta tiloja kuukausittaisia nettilähetyksiämme ja muita tapaamisia varten, meillä oli viimeinkin oma paikkamme. Shaumbrojen avokätisillä avustuksilla ympäri maailmaa, varustimme studion viimeisimmällä elektroniikalla ja teimme siitä mukavan paikan tapaamisille ja tilaisuuksille. Shaumbroja yli 25 maasta on tullut studiolle olemaan sen energiassa ja osallistumaan tapahtumiin. Shaumbroja ympäri maailma on virittynyt internetin kautta nauttimaan shoudeista, pilvikurssista ja e-tilaisuuksista. Meillä oli suuri visio, kun aloimme suunnitella CC-yhteyskeskusta kaksi vuotta sitten, ja on rehellistä sanoa, että ylitimme tuon vision hyvin lyhyessä ajassa.

Kun studion viereinen tila vapautui vuoden alussa, tiesimme, että oli aika laajentua. Niin hyvä kuin studio olikin, tarvitsimme lisätilaa tauoille, kokouksille, videokonferensseille ja muille tapahtumille. Ennen kuin sitouduimme uuteen tilaan, laitoimme sanan kiertämään shaumbroille: jos taattaisiin riittävä rahoitus, etenisimme projektissa. Jos ei, tulisimme toimeen sillä, mitä meillä oli. Tulokset puhuvat puolestaan: saimme sitoumuksia 200.000 dollarin edestä alle 30 päivässä. Mutta shaumbrat ovat shaumbroja: todellinen lahjoitusmäärä ylitti sitoumukset yli 17%:lla! Normaalisti tällaisessa "lupauskampanjassa" odottaisi saavansa noin 90% sitoumuksista, mutta shaumbrojen tapauksessa lahjoitukset ylittivät itse asiassa yli 35.000 dollarilla lupaukset. Hämmästyttävää.

Uuden Mestarien klubin rakentaminen alkoi huhtikuussa. Saimme 22.7. Louisvillen kaupungilta lopullisen tarkastushyväksynnän. Tarvitsimme sen ottaaksemme virallisesti käyttöön Mestarien klubin. Hassua oli, että tarkastaja tuli, kun teimme DreamWalker Birth –nettilähetystä naapuristudiossa. Olimme keskellä hyvin syvää synnytys-merabhia, kun tarkastaja allekirjoitti paperit. Toisin sanoen, synnytimme Mestarien klubin DreamWalker Birthin synnytys-merabhin aikana. Miten sopivaa!

Porukalla on kiirettä tällä viikolla Mestarien klubin viime hetken viimeistelyjen kanssa, jotta se saadaan valmiiksi suuriin avajaisiin lauantaina 6.8. Koristeet laitetaan paikoilleen, suuri pohjoisseinä rapataan taiteellisesti venetsialaisittain syvän purppuranpunaiseksi, kamerajärjestelmä viimeistellään, rakennuksen seinään laitetaan kyltti ja koko klubi siivotaan sädehtiväksi ennen ovien avautumista lauantaina. Minusta tuntuu kuin pikkulapselta, joka odottaa jouluaattoa!

Mestarien klubi on ollut shaumbrojen, henkilökunnan, rakennusporukan, Adamuksen ja Hengen taianomainen yhteisluomus. Meillä oli visio, teimme valinnan, sallimme … ja se tuli meille. Todella paljon työtä tarvittiin tekemään Mestarien klubista todellisuutta, mutta se oli hauskaa työtä. Määrittelen "hauskan työn" sellaiseksi, missä käytämme ihmistaitojamme ja –vahvuuksiamme luomiseen ja laajentumiseen. Joskus teemme kovasti työtä pysyäksemme vain pinnalla, mutta tällaisessa hauskassa työssä loimme jotain uutta, jotain joka palvelee meitä pitkään.

Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin aloitamme uuden shoud-sarjan. Toivoin alun perin, että meillä olisi Mestarien klubi valmiina heinäkuun 2. päivän shoudissa, mutta rakennusviivytysten vuoksi se valmistuu tosiasiassa sopivampaan aikaan. Aloitamme uuden "Yli ihmisen" –sarjan lauantaina, samana päivänä kuin on suuret avajaiset. "Yli ihmisen" –sarja vie meidät täysin uudelle tasolle. Pääsemme nyt siihen ydinsyyhyn, miksi olemme kaikki täällä tänä aikana. Adamus on puhunut siitä ProGnost 2016 ja ProGnost 2016 Update -pilvikursseissa. (Hän ehdotti myös, että shaumbrat katselevat ProGnost 2016 Updaten, kun aloitamme uuden sarjan. Se antaa perustan sille työlle, mitä teemme muutaman seuraavan vuoden.) Adamus toteaa, että biologinen, älyllinen ja henkinen evoluutio on ollut hidasta ja vakaata … tähän saakka. Nyt kaikki menee uuteen. Mitään ei vapauteta siitä. Tähän sisältyy fyysinen keho, mielen kapasiteetti, luonto, pankkitoiminta, polttoaine, ruoka, kuljetus … kaikki A:sta Ö:hön.

Shaumbrana menemme new agen ja myös henkisyyden tuolle puolen. On aika tuoda uusi tietoisuustaso elämäämme. Siirrymme henkisyyttä etsivästä ihmisestä tietoiseksi, ruumiillistuneeksi mestariksi. Äskettäisessä CC-enkelilähetyksessä Adamus totesi, että nyt planeetalle on ruumiillistuneena viisi valaistunutta (oivaltanutta) shaumbraa. Tämä oli yksi hänen pitkäaikaisista toiveistaan. Hän sanoi, että vaaditaan vain viisi tuomaan se valosuhde, joka saa pallon pyörimään. On hyvin hämmästyttävää, että kaikki tämä tapahtuu samanaikaisesti.

Wikipedia määrittelee transhumanismin "kansainväliseksi, älylliseksi liikkeeksi, joka pyrkii transformoimaan ihmistilaa kehittämällä ja luomalla laajasti käytettyjä kehittyneitä teknologioita, jotka parantavat kovasti ihmisen älyllisiä, fyysisiä ja psyykkisiä kykyjä. Yleisin transhumanismiteesi on, että ihminen saattaa lopulta kyetä transformoitumaan eri olennoksi, jolla on niin paljon laajemmat kyvyt kuin luonnontila, että hän ansaitsee nimikkeen "postihminen"."

Adamus sanoo, että hän valitsi hyvin tarkoituksella uudelle shoud-sarjalle nimeksi "Yli ihmisen" (transhumaani). Siinä missä perinteiset transhumanistit aikovat käyttää teknologiaa ihmistilan transformoimiseen, uusi transhumaanirotu (shaumbra) sallii luonnollisen valointegrointiprosessin kehonsa ja mielensä kehittymiseen. He kunnioittavat biologiansa ja ajatustensa – esi-isiensä ja massatietoisuuden – ydinrakennetta ja päästävät siitä irti kehittääkseen luonnollisesti fyysistä astiaansa. Hän haluaa tehdä hyvin selväksi, että evoluutiolle on vaihtoehtoja, jotka eivät rajoitu vain teknologiaan.

Itse asiassa uusi teknologia ilman tietoisuutta voisi tietää vaikeuksia planeetalle tulevina vuosikymmeninä. Teknologian ja vallan yhdistelmä on noidan keitos. Tässä kohtaa shaumbrat (ja muut valaistuneet olennot) tulevat kuvaan mukaan. Henkilökohtaiset ponnistelumme ja sallimisemme lisäävät tietoisuustekijän. Valta ei ole enää motivoiva voima. Evoluutio tapahtuu valon kera eikä sokeana. Teknologia palvelee ihmiskuntaa sen sijaan, että pakahduttaa sen. Siksi olemme täällä. Ei mikään ihme, että Adamus sanoo, ettemme ole enää energian ylläpitäjiä – rooli johon ennen samaistuimme. Toiset ovat omaksuneet tuon rooli, jotta meistä voi tulla tietoisuusevoluution standardeja. Ei mikään ihme, että olemme viivyttäneet oivallustamme tähän saakka.

Vaikka Mestarien klubi voi olla vain fyysinen tila eräässä rakennuksessa Louisvillessä, Coloradossa, sen merkitys ulottuu paljon pidemmälle. Olemme maadoittaneet ruumiillistuneen mestarin energian tälle planeetalle. Olemme julistaneet, että olemme täällä ja olemme täällä jäädäksemme. Planeetalla on ruumiillistuneen ihmismestarin aika. Mestarien klubissa on suuri kiviseinä, jossa on pronssikyltti silmäntasolla. Seinän tuhannet kivet edustavat shaumbrojen suurta joukkoa ympäri maailmaa. Pronssikyltti "laastattuna" seinään tekee selväksi, että olemme täällä jäädäksemme.

Liittykää seuraamme netin kautta lauantaina 6.8. teidän klubinne, Mestarien klubin, suuriin avajaisiin. Se on ollut pitkään tulossa ja nyt se on täällä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 1

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.8.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa Transhumaani-sarjan ensimmäiseen shoudiin. Hmm, vetäkää kunnolla syvään henkeä tässä (vetäen syvään henkeä). Mm, jotain erilaista. Ilmassa, energiassa on jotain erilaista. Voitte aistia sen, jos vedätte kunnolla syvään henkeä ja pääsette hetkeksi pois mielestänne (pieni tauko). Jotain erilaista. Puhumme siitä aivan hetken kuluttua, mutta …

altMinulla oli muutama aloitussana, mutta on tämä huumaava aromi (Adamus haistelee ja yleisö nauraa), kun hengitän sisään, joko hyvän ranskalaisen samppanjan huumaava aromi hengityksessänne (Adamus nuuhkaisee uudestaan) tai jotain läpitunkevampaa. Voisiko se olla – voisiko se olla oikeaa kahvia? (Yleisö sanoo "joo!") Sandra! Missä on kahvini?!



Lue kokonaan :: Luxonia, http://luxonia.com/viestit/11-geoffrey- ... ja-shoud-1

[Anita <3 ..]

HENKISTÄ PUSKURISSA ROIKKUMISTA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Katson peruutuspeiliin matkallani mestaruuteen ja näen ihmisitseni. Voi paska! Hän on aivan kiinni puskurissani, epämiellyttävän lähellä tässä vauhdissa. Hän on niin lähellä, että näen hurjan ja melkein epätoivoisen katseen hänen silmissään. Näen hikikarpalot hänen otsallaan ja sytytetyn savukkeen roikkuvan suusta. Tässä sitä taas mennään. Taas yksi kierros hullua henkistä puskurissa roikkumista.

PUSKURISSA ROIKKUMINEN

Tiedät, miten ärsyttävää on saada joku aivan puskuriinsa kiinni, kun ajaa tietä pitkin. Mitä teet? Painat jarrua pelästyttääksesi hänet pahanpäiväisesti, mutta otat peräänajoriskin? Vai hidastat siinä toivossa, että hänelle menee viesti perille, ettet ole tyytyväinen hänen lähietäisyydestään, mutta otat riskin, että hän ryömii vielä lähemmäs puskuriasi? Vai kaasutat rauhoittaaksesi häntä? Mutta minun tuurillani poliisiauto on seuraavan kulman takana. Minulta on vielä ratkaisematta tuo puskurissaroikkumisongelma muuten, paitsi olemalla kärsivällinen, kunnes saavun määränpäähäni.

En ole millään muotoja hidas ajaja. Autoni haluaa kulkea ainakin 10 mailia tunnissa yli nopeusrajoituksen. Niin myös "minä olen" –olemukseni. Mutta lähes joka viikko vedän puoleeni puskurissa roikkujan, kun tulen 10 mailin matkan alas taloltani Coal Creek Canyonin juurelle. Viime viikolla painoin kevyesti jarrua lähettääkseni "peräänny"-viestin roikkujalle. Lisätilan antamisen sijasta hän väläytti kaukovalojaan, ikään kuin pilkatakseen arkoja jarruvalojani.

Tarvitsen tilani. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tullut paljon herkemmäksi muiden ihmisten energialle. En vain pidä siitä, että toiset tulevat liian lähelle, koska monta kertaa voin tuntea energian syömisen. Totta kai pidän siitä, että olen energeettisesti ja fyysisesti lähellä useimpia shaumbroja ja ihmisiä, joista pidän, mutta sellaiset paikat kuin ruokakauppa ja lentokenttä inhottavat minua kaiken energiasaasteen vuoksi (yskähdys, yskähdys). En pidä myöskään siitä, kun ihmiset tungeksivat tiellä ympärilläni. Se on vaarallista ja ärsyttävää.

Haluan ajaa sitä vauhtia, joka on mukava minulle. En halua, että joku puskurissa roikkuja yrittää saada minut menemään nopeammin, kuin haluan, siksi että hänellä on hillittömän kiire. "Kiire minne?" voisin kysyä. Saako liikavauhti hänet määränpäähänsä merkittävästi aikaisemmin? Luultavasti ei. Hän saattaa nipistää muutaman minuutin matka-ajastaan, mutta hän ottaa myös riskin saada sakot tai vielä pahempaa, joutua onnettomuuteen.

Haluan katsella maisemia ajaessani. Olen onnekas asuessani Rocky Mountainsilla, joten on mahtavia maisemia sekä luontoa, avoin taivas ja ihmisiä hoitamassa askareitaan. Vie noin 35 minuuttia ajaa CC-yhteyskeskukseen kaupunkiin, ja odotan aina innolla ajomatkaa maisemien vuoksi. Mutta kun joku on puskurissani, on vaikea rentoutua ja avautua ajomatkan aistillisuudelle.

MITÄ SIINÄ TAPAHTUU?

Mitä tässä puskurissa roikkumisjutussa tapahtuu? Aivan kuten viikoittainen puskurissa roikkujani kanjonissa, ihmisitseni roikkuu puskurissani säännöllisesti. Hänellä on täysi oikeus käyttää sitä samaa tietä, jota minä kuljen, mutta pitäisi olla jokin laki suoraan puskurissani olemisesta. Hän tekee minulle vaikeaksi nauttia maisemasta matkallani mestaruuteen. Adamus puhuu siitä, miten tämä on kaikkien elämiemme parasta aikaa, kun siirrymme ihmisestä oivalletuksi olennoksi, mutta miten voin rentoutua valaistumiseeni, kun ihmisitseni on suoraan perseessäni?

Mihin hänellä on niin hemmetin kiire? Tiedän jo, että pääsen valaistumiseen. Itse asiassa olen jo perillä, ja nyt vain nautin ajosta tietä pitkin, joka vei minut sinne. Luuleeko ihmisitse tätä kilpailuksi? Täytyykö hänen olla ensimmäisenä jonossa? Tuntuuko hänestä voimakkaammalta olla lauman edessä?

Ihmisitse yrittää aina ohittaa minut tiellä valaistumiseen. Hassua on, että joka kerta kun hän vaihtaa kaistaa ohittaakseen, toisesta suunnasta näyttää tulevan auto. Olen huomannut, että noiden autojen ajajilla on sama katse kuin ihmisitselläni: hätäännys, paniikki ja hurjat silmät. Oivallan, että nämä ovat toisten olentojen ihmisitsejä tiellä valaistumiseen, ja he ryntäävät takaisin mukavaan rajoittuneeseen ihmiskotiinsa, koska he eivät pystyneet käsittelemään tätä asiaa nimeltään mestaruus. He luulivat, että se on jonkinlainen kaunisteltu ihmisitse. Kun he oivalsivat, että ihmisitse menettäisi kontrollin, ettei energian syömistä enää sallittaisi ja valta on harhaa … he häippäisivät takaisin kotiin. On hassua, että juuri nämä ihmiset jotka tulevat toisesta suunnasta, estävät ihmisitseäni ohittamasta minua.

Milloin ihmisitseni oivaltaa, ettei tämä ole vain hänen matkansa? Tämä on meidän matkamme. Mestarin ja ihmisen sekä "minä olen" –olemuksen kaikkien aspektien ja puolien matka. Milloin hän oivaltaa, ettei hän pysty koskaan ohittamaan "minä olen" –olemusta? Milloin hän lakkaa ajamasta kuin mielenvikainen hullu? Olen yrittänyt näyttää hänelle keskisormea (käsi ulkona auton ikkunasta), mutta hän haluaa ehdottomasti ajaa puskurissani.

Sitä ihmisitseni ei oivalla, että ajoneuvoni joka tunnetaan myös tietoisuuskehona, on täysin automatisoitu. Siinä on luotettava gps-järjestelmä, joka opastaa minut turvallisesti määränpäähäni. Minun ei tarvitse olla huolissani eksymisestä, toisin kuin ihmisitseni, joka ei ole koskaan luottanut hetkeäkään suuntavaistoonsa. Tietoisuuskehossani on törmäyksenestojärjestelmä. Niin kauan kun pidän sen päällä, minun ei tarvitse olla huolissani kolarista. Minun ei tarvitse ajatella edes liikennettä, koska se tekee kaiken puolestani, täysin toisin kuin ihmisitseni vanhanmallisessa ajoneuvossaan. Tietoisuuskehoni ohjaa itse ja reagoi komentoihini epäilemättä tai kyseenalaistamatta. Siitä ei lopu koskaan polttoaine, se sopeutuu lämpötilaan ja musiikki perustuu biometriaani, ja se tekee periaatteessa kaiken tehdäkseen matkastani mahdollisimman miellyttävän. Mutta yhtä asiaa se ei ole pystynyt tekemään: hankkiutumaan eroon puskurissa roikkuvasta ihmisitsestäni.

Kun ihmisitseni tekee tätä puskurissa roikkumista, tiedän, että hän yrittää tahallaan provosoida minua. Hän haluaa saada huomioni. Hän haluaa vahvistusta. Hän haluaa ajatella, että tämä on hänen matkansa eikä mitään tästä tapahtuisi ilman häntä. Voi ihmisitse-raukkaa. Milloin hän oppii, että minä johdan tyytyväisenä tietä, ja hän on tervetullut osallistumaan matkaan, mutta hän ei ole kontrollissa. Itse asiassa, ei ole mitään kontrolloinnin tarvetta. Kaikki on automaattista. Tämä on se iso juttu, mikä häneltä menee ohi. Hän luulee, että hänen tarvitsee tehdä kovasti työtä, ajaa kovaa ja olla huolissaan määränpäähän saapumisesta, mutta hänen tarvitsee vain nauttia ajelusta, rentoutua matkan kauneuteen ja sallia minua viedä meidät perille ehjin nahoin.

Olen ajatellut sitä pitkän aikaa ja vihdoin oivaltanut, että ihmisitseni haluaa todellisuudessa olla autossa kanssani. No, hän haluaa itse asiassa olla ajajan paikalla. Lisäksi hän ei halua minua autoon lainkaan. Hän haluaa koko ajoneuvon – ja henkisen matkan – itselleen. Hän haluaa sivuuttaa tietoisuuskehoajoneuvon automaattiset huipputeknologiaominaisuudet ja ottaa hallintaansa ohjauspyörän ja kaasupolkimen (hän ei paina koskaan jarrua), ja siksi uskoa, että saa matkan tapahtumaan. Hän saa ansion määränpäähän pääsemisestä, mutta todellisuudessa hän estää itseään pääsemästä sinne. Typerä, typerä ihminen. Vaaditaanko kolari, että hän viimein tajuaa sen? Tekeekö hän vahinkoa itselleen ja mahdollisesti toisille, ennen kuin hän vetää syvään henkeä ja rentoutuu valaistumiseen? Luultavasti ei. Hänellä on niin hemmetin kiire, ettei hän edes oivalla, että olemme jo perillä.

Katson peruutuspeiliin ja näen ihmisitseni roikkuvan puskurissa. Käsken tietoisuuskehoani avaamaan ikkunan. Ojennan hitaasti käteni ulos ikkunasta, näytän keskisormea ihmisitselleni ja repeän sitten nauramaan. Juuri tällaista karkeutta ihmisitseni odottaa elämässä, ja teen mielelläni hänelle palveluksen. Olen itse asiassa niin tyytyväinen, että laitan molemmat kädet ulos ikkunasta ja näytän kumpaakin keskisormea. Tupla-annos! Siitäs sait, ihmisitse, siitäs sait. Mikä näky! Mestari ajaa automatisoidussa tietoisuuskehoajoneuvossaan tietä pitkin ja näyttää keskisormia hätääntyneelle, neuroottiselle ja puskurissa roikkuvalle ihmisitselle. Nauhoitan kaiken tämän, jotta joku päivä voin näyttää ihmisitselle, miten hauskaa meillä oli tiellä valaistumiseen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

HENKISTÄ TAKAA-AJOA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Satuin näkemään viime kuun Shaumbra-lehdessä artikkelin "Henkistä puskurissa roikkumista" – jonka kirjoitti mestari-itseni. Oletan, että se olin minä, ihminen, josta mestari puhui. Pyysin editoria laittamaan minun versioni tarinasta tässä kuussa tasavertaisuuden nimissä.

Tiedätkö, millaista on yrittää pysyä mestarin mukana tällä henkisellä ajomatkalla. Mestari väittää, että roikun puskurissa, mutta tosiasia on, että hän ajaa minun elämäni läpi ehdottomasti kuin joku hullu. Minulta vaatii kaiken pitää hänet edes näkyvissä, kun kiidämme riipaisevia ja pöyristyttäviä elämän valtateitä ja sivuteitä pitkin. Joskus luulen, että hän yrittää karistaa kannoiltaan minut! Näen hänen kasvonsa peruutuspelissä ja hän nauraa itsekseen, kun minulta menee melkein ohi jokin jyrkkä mutka tai minun täytyy polkaista jarrua, kun hän pysähtyy yhtäkkiä päästämään kanan tien yli.

Kun aloin herätä monta vuotta sitten, mestari sanoi: "Tule mukaani." Otin hänen sanansa kirjaimellisesti. Hän istui kalliin punaisen avourheiluauton ajajan penkillä ja sen moottori hyrräsi kuin leijona valmiina hyppäämään. Kun kävelin matkustajan puolelle hypätäkseni kyytiin, hän osoitti takanani rähjäistä 1960-luvun tyylistä Volkswagen-pakettiautoa, jonka kylkeen oli maalattu psykedeelisiä kukkia ja rauha-, rakkaus- ja ilosloganeita, ja hän sanoi: "Tuo on sinun … Sen on paljon enemmän sinun tyylisesi." Sitten hän polkaisi urheiluautonsa kaasua ja jätti minut pölypilveen. Olen yrittänyt saada kiinni siitä lähtien.

Näin meidän kesken, mestari ei ole, mitä luulin hänen olevan. Muistan ensikohtaamiseni hänen kanssaan, kuin se olisi ollut eilen. Olin palannut juuri viikon mittaisesta retriitistä guruni ashramista Meksikossa, jossa olin 500 muun ihmisen kanssa nukkunut olkimatoilla vanhassa lampolassa. Ruokavaliomme koostui luomumerilevästä ja vedestä, jonka guru oli siunannut kehomme puhdistamiseksi. Melkein kaikki saivat ripulin, mutta guru kertoi meille, että se oli osa puhdistumisprosessia. Lauloimme ja rukoilimme kahdeksan tuntia joka päivä ja teimme vielä neljä tuntia kovaa työtä rakentaessamme gurulle uutta kartanoa. Ostin 500 dollarilla pienen kangaspalan, jota guru oli käyttänyt yhtenä iltana silmiintuijotussession aikana. Täytyy myöntää, että oli niin pimeää, etten ole varma, katsoiko guru todella minua silmiin vai oliko hän unessa, mutta luulen hänen katsoneen. Luulen tunteneeni jotain.

Heti kun olin päässyt kotiin ashramista ja toipunut nestehukasta, laitoin gurun kankaanpalan alttarilleni, aivan Shaman's Magic® -huilun ja kristallisen soinnutusmaljan viereen, jonka olin ostanut Sedonasta vuosia sitten. Sytytin kaikki Light Power of Archangels® - kynttiläni ja Hawaiian Kahuna Breath® -suitsukkeen ja aloitin 90 minuutin hokemalaulu-iltarituaalini. Ja silloin se tapahtui.

Kuulin naurua jostain takaani. Se oli ilosta ja hilpeää naurua, jota kuulee sellaiselta, joka on juuri kuullut todella hyvän vitsin. Se oli luonnollista vatsanaurua – kuin joulupukki muutaman konjakkinaukun jälkeen. Ei "hou-hou-hou", vaan "hah-hah-hah-hah-haa". Ketään muuta ei ollut pyhässä energisoivassa huoneessani, joten saatoin olettaa vain, että sain aidon henkisen kokemuksen. Tartuin välittömästi Egyptian Healing Wand® -sauvaani ja taputin otsaani yhdeksän kertaa, niin kuin ohjeessa sanottiin. Lauloin "jaw-wah-zee-doo" jokaisella kallon taputuksella. Opin tämän pyhän hokeman hikimajaseremoniassa Perussa useita vuosia sitten, kun meitä oli siellä ryhmä portaalin avausmatkalla.

Nauru vain jatkui, melkein hukuttaen alleen "jah-wah-zee-dooni". Nyt se kuulosti sellaiselta, joka nauraa niin kovaa, että kyyneleitä virtaa kasvoja pitkin – sellaista hysteeristä naurua, jota ei pysty lopettamaan. Aloin vähän ärsyyntyä. Minusta tämä ei ollut sopivaa käytöstä pyhimmistä pyhimmässä kammiossani Plejadian Activation Olis® -öljyjen ja Sweet Songs of Lemuria® -nauhoitusten keskellä. Mutta nauru jatkui.

"Kuka tulee nyt Universaalin rakkauden temppeliini?" kysyin, ääni muutaman oktaavin normaalia korkeampana hermostuneisuuden vuoksi. En ollut käyttänyt Dark Matter Protection Mist® -suojaa huoneessa palattuani ashramista, joten en ollut varma, oliko joku negatiivinen olento tunkeutunut voimakenttään.

"Se olen minä, mestari-itsesi", oli vastaus hohotusten välissä.

"Isä/Äiti muinaisen hengen nimeen, mille naurat?" kysyin vähän hermostuneesti.

"Sinulle! Tota, meille. No … itse asiassa SINULLE."

Oli pitkä tauko, ennen kuin kysyin: "Miellytänkö jumalia pyhillä riiteilläni?"

"Et, mutta saat minut repeämään makyollasi!"

Makyolla? En ollut koskaan kuullut tuota termiä aiemmin. Sen täytyy olla sanskriitin sana kunnioitukselle ja hartaudelle.

"Kuuntele, lapsukainen", mestari sanoi. "Et saa yhtään ylösnousemuspisteitä pyhistä toimistasi. Sinulla on oikea ajatus, mutta menet väärään suuntaan. Se on kuin yrittäisi laulaa, mutta käyttäisi persettään kuuman ilman puhaltamiseen …"

"Anteeksi kuinka!" haukoin henkeäni. Mutta melkein kuin tilauksesta pieraisin. Olen varma, että se oli vain sattumaa ja johtui äskettäisestä turistiripulistani. Mestarin nauru täytti pyhän huoneeni neljä suuntaa, kuten myös melko hirveä haju.

"Mennäänpä asiaan, Heinäsirkka. Haluat jumalaisen kultaisen enkelisi viereen, eikö vain?"

"Kyllä, enemmän kuin mitään muuta", vastasi melkein kyynelissä.

"No, minä olen tässä, kämppis", mestari sanoi Jack Nicholsonin ääntä imitoiden. Äänestä tuli nyt vähän myötätuntoisempi. "Olen mestari-itsesi, ruumiillistunut valaistumisesi. En tule tulevaisuudesta, enkä ole enkeli. Olen aina ollut tässä ja odottanut vain kärsivällisesti, että oivallat minut."

"Miksi tulet nyt, mestari?" kysyin. "Olenko saavuttanut Order of the Benevolent Starseed® 14. tason oppiarvon?"

"Just joo", mestari sanoi sarkastisella äänellä, jota en käsittänyt tuolloin. "Itse asiassa valokehooni sattuu niin paljon nauramisesta, etten kestä enää. Tapat minut, lapsukainen. Haluan päästä sinne ja nauttia elämästä kanssasi, mutta sinun yrittäessäsi niin kovasti ja minun nauraessani niin kovasti, emme vain tee sitä integrointia, jonka suostuimme tekemään. Olet niin syventynyt jahtaamaan sateenkaaria ja yksisarvisia, että unohdit, mihin suostuimme tässä elämässä: rentoutua ruumiillistuneeseen valaistuimiseen."

"No, olen taatusti yrittänyt!" huusin närkästyneenä. "Tiedätkö, miten paljon rahaa olen kuluttanut kaikkiin näihin kursseihin ja pyhiin matkoihin?!"

"Aivan liian hyvin, aivan liian hyvin. Olisimme voineet ostaa jahdin ja purjehtia ympäri maailmaa sillä, mitä olet kuluttanut, ja pitää helvetin paljon hauskempaa kuin syödä merilevää epäaidossa ashramissa. Haluan elää, lapsukainen, en kärsiä. Teimme ihan tarpeeksi kärsimistä aiemmissa elämissä. Nyt on aika rokata. Hei, mitä jos mentäisiin huomenna iltapäivällä keilaamaan? Muutama kalja ja muutama sikari? Voit vaikka kutsua joitain ystäviäsi. (Tauko) Ai niin, eihän sinulla ole yhtään ystävää. (Naurua) No, minä tuon joitain ylösnousseita mestareita."

"Tunnetko ylösnousseita mestareita?" kysyin silmät pyörinä.

"Minä olen ylösnoussut mestari, Battan-san."

Olin täysin hämmentynyt. Kuulen nauravan mestarin, joka väittää olevansa minä ja myös ylösnoussut mestari. Ja hän haluaa mennä keilaamaan huomenna. Kaiken sen keskellä, että ei ole rahaa maksaa vuokraa, koska minun täytyi mennä gurun ashramiin, toivun ripulista ja puhun epäkunnioittavalle nauravalle mestarille, romahdan itkemään kuin pikkuvauva. Opin myöhemmin, että juuri tätä mestari halusi. Minun oli aika päästää irti ja sallia.

Löysin itseni likoamasta kylpyammeestani noin tuntia myöhemmin, eikä minulla ollut aavistustakaan, miten pääsin sinne. Näin raikkaanvalkoisen pyyhkeen ja kylpytakin laitettuna jakkaralle lähelle ammetta ja käsin kirjoitetun lapun pyyhkeen päältä. Kurkotin ottamaan sen ja luin: "Nähdään Big K:n keilatavaratalossa huomenna klo 18. Älä myöhästy. Tuo omat pallosi. –Mestari."

"Minulla ei ole palloja", ajattelin. HEI ODOTA! Hän halusi minun sanovan sen itselleni! Voi hemmetti häntä!

Ja silloin todella tapasin hänet. Mestarin. Paras ystävä joka minulla voisi koskaan olla, ja ärsyttävin olento, jonka olin koskaan tuntenut. Hän on työntänyt minua rajoilleni (rajoillemme). Pois mukavuusalueeltani. Yli sen, mitä ajattelin mahdolliseksi. Hän pakotti omin käsin minut elämään, minun potkiessa ja huutaessa suurimman osan matkasta. Hän pani minut hengittämään tavalla, jolla en ollut koskaan ennen hengittänyt. Hän pani minut nauramaan silloinkin, kun en halunnut nauraa. Hän pani minut syömään kivoissa ravintoloissa, asumaan kivoissa hotelleissa ja myös lentämään ensimmäisessä luokassa. Hän pani minut laulamaan, tanssimaan ja kuuntelemaan kaunista musiikkia. Luultavasti minun ei edes pitäisi sanoa tätä perhelehdessä, mutta hän pani minut myös koskettamaan kehoani.

Mestari sai minut puhumaan täysin vieraille ihmisille kadulla, hymyilemään hölkkääjille, kun kävimme pitkillä kävelyillä, maksamaan jonossani takana olevan naisen kahvin Starbucksilla ja lähtemään pois, ennen kuin hän tiesi siitä, ja heiluttamaan auton ikkunasta, kun ohitin toisen auton kadullani … No, hän sai minut elämään.

No, joka tapauksessa tapasin hänet Big K:n keilatavaratalossa seuraavana päivänä. Hän näytti itse asiassa The Big Lebowski –elokuvan hahmolta. Hän oli pukeutunut polyesteriseen keilajoukkuepaitaan. Selkään oli kirjailtuna suurin värikkäin 1950-luvun tyylisin kirjaimin "Ylösnousseiden mestareiden klubi", kuin se olisi hänen joukkueensa sponsori. Kirjaillussa kuvassa lenteli keiloja ilmassa ja alla oli pienin kirjaimin "Joka pallolla kaato". Eteen sydämen päälle oli kirjailtu "Se jätkä".

Kun hän oli heittänyt kolme kertaa peräkkäin 300 pisteen tuloksen ja minä tyypilliset 100 pistettä, hän söi päivälliseksi kaksi luksuspekonijuustohampurilaista ja joi six-packin Heineken-olutta ja minä näykin salaattiani ja join luonnonmukaisen hedelmäsmoothien. Sitten hän kutsui minut ulos ajelulle. Se oli ajelu, joka on jatkunut tähän päivään saakka.

"Tule mukaani", hän sanoi hymyillen. Heti kun hän nousi tuohon kalliiseen, punaiseen avourheiluautoon, moottori alkoi hyrrätä voimalla, joka tuntui 400 hevosvoimalta konepellin alla. Kun kävelin matkustajan puolelle noustakseni autoon, hän näytti edellä mainittua Volkswagen-minibussia takanani. "Tuo on sinun", hän huusi. "Se on paljon enemmän sinun tyyliäsi, ainakin siihen saakka kunnes rentoudut valaistumiseesi (valaistumiseemme)." Sitten hän polkaisi urheiluautonsa kaasupoljinta ja jätti minut enkelipölypilveen.

Hän ei ole mestari, jonka olin kuvitellut henkisen heräämisen alkuaikoina. Etsin gurua. Luulin, että henkisyys oli vain kunnioitusta, arvostusta ja rituaaleja. Katson nyt taaksepäin ja nauran ajatellessani, miten tylsäksi olin tullut, vaikka ruumiillistuneen valaistumisen koko pointti oli elää. Juuri sitä mestari halusi tehdä, ja minä tein täsmälleen päinvastoin. Tapanani oli ajatella, että kultainen enkeli tulisi tuudittamaan minua rintaansa vasten, kun itkin elämän vastoinkäymisiä. Sen sijaan sain mestarin, joka rakasti elämää tavalla, mitä en ollut nähnyt koskaan aiemmin, eikä hän pelännyt elää, koska mestari tiesi, ettei ollut kuolemaa. Sain mestarin, joka ei pessyt jalkojani pyhällä linimentillä, vaan työnsi kummankin kätensä ulos kuuman pienen urheiluautonsa ikkunasta ja näytti minulle keskisormiaan, kun yritin pysyä hänen perässään vanhalla Volkswagen-minibussillani. Sellaisen mestarin minä sain – elämän mestarin.

Olen yrittänyt siitä lähtien pysyä perässä hänen kyltymättömässä halussaan elää. Ajattelin ennen, että olin tielläni pois tältä planeetalta, ja mietin, pitäisikö minun jäädä vai lähteä. Nyt oivallan, että mestari ja minä olemme tiellä elämään. Se on paras elämä, minkä voisin koskaan kuvitella, ja omalaatuisin ja rakastavin mestari, jota olisin voinut pyytää. Ja parasta on, että … se on kaikki minun tekemääni.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

RAKAS IHMINEN …

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Osa 3 "Mestari ja ihminen" –sarjasta

Rakas ihmisitse, näyttää siltä, että olemme käyttäneet tätä lehteä viimeiset kuukaudet kommunikointiin toistemme kanssa. Kyllä, olen yrittänyt viime aikoina saada huomiosi, mutta liian usein odotat jonkun arkkienkelin ilmestyvän alttarin yläpuolelle pyhässä parantumishuoneessasi. Niinpä olen turvautunut syyskuun numerosta lähtien näihin sivuihin kommunikoidakseni kanssasi. Kenties tällä tavalla lopultakin kuulet, mitä olen yrittänyt kertoa sinulle, ja kenties myös muut lukijat saavat tästä jotain hyötyä tai ainakin vähän nauraa.

Muuten, näin artikkelisi viime kuun numerossa. Suloinen Shakespeare! En tiennyt, että osaisit kirjoittaa niin selkeästi ja laskea myös leikkiä kustannuksellasi. Etkö laskenutkin leikkiä kustannuksellasi? Kaikki nuo jutut egyptiläisistä parannussauvoista ja plejadilaisista aktivointiöljyistä? Näit nuo makyoksi, eikö niin? No, niin tai näin, sait minut nauramaan koko matkan Ylösnousseiden mestareiden klubille. Kerroin kollegoilleni artikkelistasi, ja nyt jotkut heistä aikovat kirjoittaa omalle ihmisitselleen. Näyttää siltä, että ihmisten on vaikea kuulla tuota jatkuvasti läsnä olevaa sisäistä ääntä.

Rakastin keilailutreffejäsi – niitä joista puhuit artikkelissasi. Vain sinä, minä ja kaikki nuo kaadot. Siitä puhun sanoessani, että on aika elää! Eikö se ollut hauskempaa kuin säännölliset iltarukouksesi ja –rituaalisi? Tiedän, että sinusta tuntui vähän epämukavalta, koska kukaan muu ei nähnyt minua. He luulivat todennäköisesti, että puhuit itseksesi. Haa! Jos he vain tietäisivät, että puhuit ylösnousseelle mestarille … ylösnousseelle mestarille, joka keilasi kolme täydellistä kierrosta peräkkäin.

Se oli muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen sinulla on ollut taipumusta unohtaa minut. Palaat takaisiin pelkkään ihmisitseesi, kun asiasi menevät hyvin, ja sitten kutsut minua epätoivoisena, kun käyt läpi vaikeaa vaihetta. Oletko koskaan harkinnut pysymistä ja-tilassa? Ihminen JA mestari? Maskuliininen JA feminiininen? Vakava ihminen JA ilveilijä? Se on itse asiassa luonnollisempi olotila kuin pelkässä ihmismoodissa oleminen. Vihaan sitä, kun näen sinun sinkoilevan edestakaisin, paiskautuvan elämän seiniin – yhtenä hetkenä armon tilassa ja seuraavana kaaoksessa. Ei oikeasti tarvitse olla niin haastavaa.

Käytän tätä artikkelien vaihtoa kanssasi tekniikkana saada pointtini perille. Olet kuullut sen aiemmin sekä minulta että ylösnousseelta mestarikaveriltani Adamus Saint Germainilta. Hän on ollut hyvin suostuvainen kanavoimaan minua – joka olet sinä – jotta voidaan mennä asiaan tässä viimeisessä elämässäsi. Hän sanoo vain sen, mitä minä olen sanonut, mutta tiesit luultavasti tämän jo.

Totean peruspointtini tässä, ja sinun ehkä kannattaa laittaa ne vessanpeiliin, jottet jatkuvasti unohda niitä. Voi, välitä ne vapaasti myös kanssaetsijöillesi. Kerro heille, että heidän mestari-itsensä pyysi sinua välittämään ne heille.

Nauti ihmisenä olemisesta. Unohdit, että valaistuminen ei ole sinun vastuullasi. Se on minun hommani. Olen jo valaistunut, joten ei ole muuta tehtävää, kuin oivaltaa se. Vedä syvään henkeä ja toista perässäni: "Olen valaistunut." Juuri niin … "Olen valaistunut." Minä olen jo, mikä merkitsee, että sinäkin olet. Mutta silloin kun yrität niin kovasti valaistua, et oivalla, että olet jo. Jatkat unelman jahtaamista sen sijaan, että eläisit sitä. Mutta joskus mietin … kenties pidät unelmoinnista enemmän kuin elämisestä?

Kuten Adamus sanoo, tämä on aivotonta valaistumista. Sinä vain oletat. Sinä vain tiedät. Lakkaat kyseenalaistamasta jokaista liikettä ja jokaista ajatusta. Minulta vaati 1152 maainkarnaatiota, että ihmisminä tajusi tämän yksinkertaisen asian. Jokainen niistä kamppaili elämänsä läpi ja yritti tehdä itsestään paremman ihmisen voidakseen olla taivaallisen pelastuksen arvoinen. Nyt kierrän jokaisessa elämässäni kertomassa, että 1) he eivät koskaan saavuta täydellisyyttä eikä heidän pitäisi edes yrittää, 2) he ovat vapaita vain kokemaan elämää valitsemallaan tavalla ja 3) he voivat vain rentoutua valaistumiseen. Olen jo saanut sen, siksi hekin voivat saada.

Päästä irti henkisestä etsinnästä. Se on amatööreille ja harrastelijoille. Kerrot minulle, ettei ole mitään tärkeämpää kuin valaistumisesi, joten anna itsesi vain kokea se. Kuten ystäväni Tobias sanoi vuosia sitten, et koskaan opi tuntemaan Jumalaa opiskelemalla, mutta voit kokea Theon, koska tahansa haluat. Suloinen Buddha, ihmiset ovat kirjoittaneet henkisyydestä ja opiskelleet sitä aioneita, mutta mitä se on tuonut heille? Lisää kirjoja, lisää sääntöjä ja lisää etsimiselämiä. Käsitätkö, että hindutraditiossa on yli 100.000 jumalaa ja jumalolentoa? Kuka pysyy laskuissa mukana niistä kaikista? Katolilaisilla on yli 10.000 pyhimystä ja lisää tulee joka päivä. Toorassa ja koraanissa on kummassakin yli 300.000 kirjettä. Ja raamatussa on 31.102 jaetta. Lyhyin niistä on "Jeesus itki". Luulen, että hän itki, koska kaikesta siitä on tullut niin hämmentävää.

Katso itseäsi, rakas ihminen. Olet kokeillut melkein jokaista new age –temppua – henkioppaista ohjattuun parantumiseen, eteerisiin öljyihin ja lipeviin guruihin. Mihin pääsit sillä? Sinusta tuli tylsä, oikeamielinen, epäterve, onneton ja ei-yltäkylläinen ihminen. Plääh! Toisinaan alan voida pahoin lähelläsi.

Olen nähnyt "popcornin poksahtavan", kuten Adamus sitä kutsuu. Ihmiset jotka oivaltavat valaistumisensa, eivät ole niitä, jotka käyvät kirkoissa, moskeijoissa ja ashrameissa. He ovat hiljaisia ihmisiä, jotka ovat luopuneet kaikesta makyosta ja luoneet suoran yhteyden sisälleen. He eivät ole pappeja, guruja ja henkisiä opettajia, vaan nainen joka tekee espressonne tai mies joka korjaa autonne. He ovat elämässä ja elävät elämää sen opiskelemisen sijasta.

Salli. Saatat ihmetellä, miksi kukaan muu ei puhu tästä. Kenties, koska se on niin yksinkertaista. Vain yksi sana … salli. Tästä ei tule enää yksinkertaisemmaksi. Se on avain valaistumiseen. SINÄ VAIN SALLIT SEN! Tietenkin! Olen nähnyt sinun kokeilevan "sallimista" muutaman kerran, mutta sinun täytyy ottaa pois tiukat alusvaatteesi, kun Sallit. Se ei ole rituaali, ystäväni. Se ei ole uusi temppu. Sinä vain Sallit. Se on kuin sukellusveneen luukun avaamista ja raikkaan ilman päästämistä sisään. Tiedän sinun olevan huolissasi, että päästät samalla vettä sisään. Siis … vain salli se! Ihminen oivaltaa yhtäkkiä, että se voi päästää vettä JA ilmaa sisään. "Salliminen" merkitsee, että pääset pois ihmistavastasi ja avaudut "minä olen" –olemukselle. Se on hyvin yksinkertaista, koska ei ole mitään temppuja tai niksejä … vain sallimista. Toki saatat käydä läpi henkisiä ja fyysisiä muutoksia sen tuloksena. Se ei ole mikään ihme, koska olet varastoinut tonneittain vanhoja ja tarpeettomia energioita. Nyt ne irtoavat ja liikkuvat eteenpäin.

Jos voisin käyttää vain yhtä sanaa opettaakseni sinulle ja muille ihmisille, miten oivalletaan oma valaistuminen, se olisi "salli". Se on siinä. Ajattele sitä hetki: ainoa asia jota et ole tehnyt kaikkina näinä vuosina maan päällä, on salliminen. Mikä on sallimisen vastakohta? Kieltäminen! Olet kieltänyt itseäsi olemasta sinä, nauttimasta elämästä ja antamasta energioiden palvella sinua. Sinusta on tullut ajatusten, tunteiden, uskomusten ja sääntöjen kietoutunutta sotkua. Anna kaiken sen mennä. Salli.

Mitä jos mentäisiin huomenillalla taas keilaamaan? Kenties ennen sitä voisit vaihtaa Volkswagen-hippipakettiautosi kivaan urheiluautoon tai Bemariin? Ei kyse ole siitä, etten halua tulla nähdyksi sinun ja tuon pakettiauton kanssa, mutta toiset ylösnousseet mestarit nauravat sitä vieläkin …

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 3

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.11.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.



On hyvä olla täällä taas ystävien kanssa, taas Crimson Circlen yhdistymiskeskuksessa. Aah! Taas tässä kauniissa energiassa, jonka te kaikki luotte. Taas teidän kaikkien netissä katsovien kanssa. Aah!

Ystäviä tosiaan olette. Olen opettanut monia, olen työskennellyt monien, monien kanssa vuosien saatossa, vuosisatojen saatossa. Olen opettanut mysteerikouluissa. Olen opettanut salaseuroissa. Minulla on ollut muita kanavoijia menneisyydessä, muttei ole mitään aivan tämän ryhmän kaltaista, mitään teidän kaikkien kaltaista. Shaumbrat, olette harvinainen rotu, mielenkiintoinen rotu (vähän naurua), kapinallisia ja merirosvoja, ja rakastan sitä. Rakastan sitä, ja tänään, no, pääsemme siihen energiaan.

Minulla ei ole ollut koskaan aiemmin kanavoijaa, joka on pukeutunut moottoripyöräilijäksi, ja se taitaa olla hyvä asia. Nimittäin voisitte kai olla munkin kaavussa, voisitte kai olla bisnespuvussa, mutta sitä rakastan tässä ryhmässä. Aah! Niin sinnikkäitä, niin täynnä huumoria, myös joinain vaikeimpina hetkinä. Ja käytte tällä hetkellä läpi yhtä parhaimmista ja yhtä vaikeimmista ajoista, ja pystytte edelleen hymyilemään. Voitte edelleen ilmestyä paikalle. Tiedän, että ilmestytte paikalle kahvin ja ilmaisen ruuan vuoksi, mutta teeskennellään, että ilmestytte paikalle kaiken muun vuoksi.

Kahvista puheen ollen, missä helvetissä … (yleisö sanoo "se on takanasi") On vain takanani? Eikä sitä tarjoilla kunnolla?! Linda, viitsisitkö ojentaa minulle kahvini? (Vähän naureskelua)

LINDA: Se oli minun vikani. Minä tein sen. Se oli aivan tässä.

altADAMUS: Ai! Kiitos. Nimittäin haluan teidän näkevän tämän uudestaan. Tehdään se uudestaan. (Naurua) Ei, vaan … Katsokaa, mitä tapahtuu energiavaihdossa. Antaminen ja vastaanottaminen, rakkaus ja kiitollisuus (lisää naureskelua, kun Linda vääntelee naamaa). Tiedän, että tämä on … (lisää naurua, kun Linda polvistuu). Hän pilkkaa minua. Hän pilkkaa minua, ja tässä puhuu Adamus, ei Cauldre. Hän pilkkaa minua. Tehdäänpä se uudestaan. Haluan sinun … (yleisö sanoo "voi ei!") Ei, vaan minä …

LINDA: Älä luota liikaa onneesi.

ADAMUS: Aa. Tässä on hyvin, hyvin tärkeä pointti – hyvin tärkeä pointti – jokaiselle teistä. Kyse ei ole vain Lindan olemisesta rakastaen palveluksessa, vaan haluan teidän katsovan energiavaihtoa (lisää naurua, kun Linda kieltäytyy ojentamasta kahvia takaisin Adamukselle).

LINDA: Voisitko olla kiltti?

ADAMUS: Osoitan tässä asian, jota jokainen teistä voi käyttää elämässään.

LINDA: Vain mestari voi olla palveluksessa (pitäen edelleen kahvin poissa Adamukselta, vähän lisää naureskelua). En tee tätä palvelijajuttua.

ADAMUS: Osoitan hyvin tärkeän asian, ja tämä menee alamäkeä nopeasti (lisää naureskelua). Okei, leikitäänpä se uudestaan. Laita se tähän. Laita se tähän. Anna mennä. Anna mennä, laita se tähän. Okei. Ja ruuasta ja kahvista puheen ollen, missä on kahvini?

LINDA: Voi, Adamus! Voi, Adamus! Se on tässä.

ADAMUS: Jähmety nyt paikallesi. Katsokaa energiavaihtoa (yleisö nauraa, kun he havainnollistavat). Ei, vaan tässä tapahtuu kaunis energiavaihto. Sen sijaan että kahvikuppi vain on tässä pöydällä, mistä se on otettava itse, energiavaihdossa on jotain hyvin eleganttia, hyvin pyhää. Niinpä käytän sitä …

LINDA: Saanko palvella sinua vielä kerran? (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Käytän tätä … Ei, voit istua nyt (naurua). Käytän sitä pointtina jokaiselle teistä, hyvin, hyvin tärkeänä pointtina. Kun jokin tulee teille, kun se tuodaan ja palvellaan teille, pankaa merkille energiavaihto. Olkaa tietoinen siitä.

Hyvin monet teistä ovat olleet tavallaan tukossa vastaanottamisessa, sallimisessa. Kaikki tulee teille hyvin kauniilla, uusilla tavoilla. Vastaanottakaa se. Olkaa tietoinen energiavaihdosta, jos se tulee teille toisen ihmisen kautta – rakkaus, ihailu, kunnioitus, oleminen todella palveluksessa …

LINDA: Ei, rakastan sinua! Rakastan sinua! Olen pahoillani.

ADAMUS: … kun se tulee teille.

LINDA: Olen pahoillani. Musta nahka vain yllättää minut.

ADAMUS: Ja sallikaa sitten itsenne vastaanottaa se ilman syyllisyyttä tai häpeää. Kaikessa tässä on hyvin, hyvin tärkeä pointti, koska se tulee teille. Se on siinä. Vastaanottakaa se. Älkää antako sen, mitä tulee teille, olla jossain pöydällä, olla ullakolla tai autotallissa. Antakaa sen tulla perille saakka. Antakaa energian palvella teitä. Älkää vain menkö nappaamaan omaa mukianne – se ei ole energian antamista todella palvella itseänne. Antakaa sen palvella teitä. Antakaa sen palvella teitä.

Tämä on hyvin kaunis aloitus päivälle, koska menemme vanhoihin malleihin tänään. Rikomme ne. Vanha malli on esimerkiksi, että täytyy hakea oma kahvinsa. Monet teistä tekevät sen joka aamu, mutta on myös kahvia – energiaa, yltäkylläisyyttä – joka tulee teille, ja vain vastaanotatte sen sujuvasti (hän ojentaa kahvin Lydialle eturivissä) ja panette merkille energiavaihdon. Ei, ei. Ota se. Ota nyt hemmetti hörppy (naurua).

Kokonaan luettavissa :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-3

[Anita <3 ..]

TOISENLAINEN SUHDE

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Adamuksella on paljon sanottavaa ihmissuhteista. Ancestral Freedom –pilvikurssilla hän puhuu siitä, miten sukupuumme asettaa perustan ajatuksillemme, biologiallemme, uskomuksillemme, tavoillemme, unelmillemme jne. Monissa työpajoissa hän on sanonut, että yksi valaistumisen suurimmista häiriötekijöistä ovat henkilökohtaiset suhteemme lasten, vanhempien ja kumppanien kanssa. Tarpeetonta kai sanoa, että suhteet ovat oleellinen osa elämäämme. Ne antavat paljon ihmiskokemuksemme kauneudesta ja rakkaudesta ja usein kurjia aineksia karmaan.

On toisentyyppinen suhde, jolla on laaja vaikutus elämässämme. Se ei ole läheskään niin merkityksellinen tai romanttinen tai dramaattinen kuin ihmissuhteemme, mutta siitä kannattaa puhua. Näitä ovat brändisuhteemme. Ihmissuhteiden tapaan ne usein tulevat ja menevät. Joskus ne ovat terveitä ja tukevia, ja toisilla kerroilla täynnä ristiriitaa ja haasteita. Brändisuhteet ovat kuin planeettoja, jotka kiertävät jokapäiväistä elämäämme. Usein emme edes huomaa niitä, mutta ne ovat osa todellisuuttamme. Joskus ne voivat määrittää, onko meillä hyvä vai huono päivä.

Brändisuhde on vuorovaikutus, joka sinulla on yrityksiin ja palveluihin, joita käytät jokapäiväisessä elämässä. Nostelet ehkä kulmakarvojasi tässä kohtaa ja mietit, miten tämä liittyy henkisyyteen. Tyypillinen ihminen menee kauppaan, antaa luottokorttinsa ja ostaa tuotteen. Suunnilleen niin pitkälle suhde menee. Mutta tarkemmin tutkittaessa on yhteys – eräänlainen tunnegravitaatio – joka liittyy vuorovaikutukseen elämäsi tuotteiden ja yritysten kanssa.

Tein mielessäni luettelon yrityksistä, jotka olen kutsunut elämääni. Kyllä, kyllä, tiedän, että ne ovat "vain yrityksiä" ja tuotteita, mutta elämäni ei olisi samanlaista ilman niitä. Ne tekevät mahdolliseksi hyvin monia muita asioita, joita teen elämässäni. Kerron muutamia näistä suhteista teille.

Ensimmäinen brändisuhde josta tulin tietoiseksi, tuli 1980-luvun loppupuolella. Silloin ostin ensimmäisen Apple-tietokoneeni. Siihen asti tietokoneet olivat pelottaneet minua. Olin ostanut pienen IBM DOS –tietokoneen yritykseeni, mutta pysynyt siitä erossa samalla tavalla, kuin pysyin erossa lämmitysuunista vanhempieni kellarissa, kun olin pieni lapsi. Pelkäsin, että se räjähtäisi, jos katsoisin sitä väärin tai hipaisisin sitä. Kiersin lämmittimen aina kaukaa, kun äiti lähetti hakemaan jotain kellarista, ja sitten juoksin raput ylös, kun olin löytänyt sen. Lämmitin ja minä emme olleet hyviä ystäviä. Se piti kummallista ääntä ja röyhtäili tulta kuin lohikäärme. Tunsin samalla tavalla pc:stä. Kummallista koodia ilmestyi kamalan vihreänä hehkuna ruudulle. Annoin liikkeenjohtajani operoida tietokonetta ja pysyin itse etäällä siitä pelosta, että painaisin väärää nappulaa ja tuhoaisin planeetan. (Minulla on usein hyvin vilkas mielikuvitus, ydinintuitioni on tavallisesti oikea.)

Yritykseni taiteellinen johtaja ylipuhui minut ostamaan Apple Macintosh –tietokoneen. Hän sai itse asiassa minut häpeissäni tulemaan moderniin aikaan osoittaen, miten tietokoneet korvaisivat lopulta piirustuspöydät ja muut suunnitteluvälineet. Hän sanoi, että jonain päivänä kaikilla olisi tietokone kotonaan, ja he käyttäisivät tuota laitetta laskujen maksamiseen ja viestien lähettämiseen. En uskonut sanaakaan enkä pystynyt kuvittelemaan aikaa, jolloin nämä koneet tulisivat osaksi elämääni, mutta ajatukseni harhailivat takaisin lämmitysuuniin kellarissa ja oivalsin, että se esti minua jäätymästä talven aikana. Kaksikymmentäviisituhatta (25.000) dollaria myöhemmin taideosasto oli kalustettu Apple Macintosh –tietokoneella, –skannerilla ja –tulostimella. Se oli alku pitkälle brändisuhteelle Applen kanssa.

Apple on ollut tärkeä osa elämääni. Minulla on kaksi Mac-pöytätietokonetta, Mac Pro –läppäri, iPad ja iPhone. Haluan saada uusimmat mallit pian sen jälkeen, kun ne tulevat markkinoille. Annan salaa nimen joka laitteelle, koska ne ovat paljon enemmän kuin piirilevyjä ja prosessoreita. Ne ovat ystäviäni. Oikeasti. Ne rikastuttavat elämääni, ne resonoivat energiani kanssa, ne pettävät minut harvoin ja ne todella palvelevat tarpeitani. Kun ajattelen Applea – yhtä maailman suurinta yritystä – sydämeni hymyilee. Aaah! Tämä on hyvä asia elämässäni. Muuten, yksi parhaista osakemarkkinavinkeistä jonka olen koskaan saanut, on ostaa sen yrityksen osakkeita, jonka tuotteista pitää ja joiden tuotteita käyttää. En pelaa osakemarkkinoilla (pelaan mieluummin kasinolla), mutta Linda osti muutaman Applen osakkeen noin vuotta aiemmin, kun he esittelivät iPhonen. Hänenkin sydämensä hymyilee, kun mainitaan Apple – hänen investointinsa on ollut hyvä.

Toinen brändisuhteeni on Costcon kanssa. Costco on suuri noutotukkuklubi, jolla on liikkeitä melkein joka puolella USA:ta ja myös monissa muissa maissa. He myyvät kaikkea ruokatavaroista autoihin, televisioista ruumisarkkuihin. Costcolla on mahtavat hinnat, he kohtelevat työntekijöitään hyvin eikä siinä ole teeskentelyä, keitä he ovat. Kun ajattelen Costcoa, mieleeni tulee sana "rehellisyys". Ei ole hypetystä, ei houkuttimia, ei keplottelua. Vain mahtavia tuotteita ja tavaroita. Ei ole koskaan ollut mitään hässäkkää tuotetta palauttaessa. He palvelevat asiakkaitaan, ja se näkyy. Käyn Costcolla noin kerran viikossa silloin, kun olemme kotona Lindan kanssa. Joskus menen sinne myös silloin, kun en tarvitse mitään, vaikka löydän aina jotain käyttökelpoista mahtavaan hintaan.

Minulla on brändisuhde Toyotan kanssa. Katastrofaalisen suhteen jälkeen Fordin kanssa 1970-luvun lopussa, Linda ylipuhui minut ostamaan Toyota Celican. Perheeni katkaisi melkein välit kanssani. He olivat Ford- ja Chevy-väkeä. He eivät voineet mitenkään kuvitella, että kukaan ostaisi ulkomaisen auton, erityisesti Japanista. Se oli yksinkertaisesti vain epäamerikkalaista. Minulla on ollut Toyota siitä lähtien. Annan nimen autoilleni. Puhun niille. Eikä minulla ole koskaan ongelmia Toyotojeni kanssa, kunhan vaihdan öljyt säännöllisesti, ja voin saada helposti 250.000 mailia uskollista palvelua, ennen kuin vaihdan ne uuteen malliin.

Minulla on monia muitakin brändisuhteita elämässäni. Tässä on vain muutama esimerkki:

* Amazon – Tilaan paljon asioita Amazonin kautta eikä minulla ole koskaan ollut ongelmia. Vain yksi klikkaus ja tuote on ovellani muutaman päivän päästä. Amazon on hyvin helppo!

* Kubota Tractors – Traktorini on paras miehen lelu, joka minulla on koskaan ollut. Se on myös kallein, mutta hyvinkin joka dollarin arvoinen. Se rakastaa kovaa työntekoa, jottei minun tarvitse tehdä sitä.

* Wikipedia – Käytän sitä melkein joka päivä ja teen aina lahjoituksen heidän kerätessään varoja. Se on aivoni-pois-aivoistani.

* Paikallinen kuivapesula – Olen käynyt siellä 15 vuotta. Omistaja juttelee aina muutaman minuutin. Minä tiedän hänen lastensa nimet, ja hän tuntee minun likapyykkini.

* Columbia Crest –viini – Aina luotettava, aina pehmeä. Aina varastossa Hoppen talossa.

* Home Depot – Suuri rautakauppaketju, jossa eksyn usein "miesten juttuihin". Lowe's Hardware on kadun toisella puolella, mutta minua ei koskaan näe siellä. Vain Home Depotissa.

* Google – Mitä elämä olisi ilman Google-hakuja, Google Mapsia, Gmailia, Google Translatea, YouTubea jne.? Suuri ja värikäs G on ehdottomasti osa elämääni.

* Northern Tool – Nettikauppa isoille työkaluille ja varusteille. Mikään ei saa minua hymyilemään enemmän kuin se, kun kuorma-auto pysähtyy mukanaan uusi haketin/silppuri, 50 gallonan suihkutin, bensakäyttöinen generaattori, 4000 psi:n painepesuri tai hydraulinen klapikone. (Alan nähdä tässä trendin. Ostan PALJON miesten juttuja.)

* The Green Bay Packers – NFL:n jalkapallojoukkue läheltä kotikaupunkiani Wisconsinia. En ole urheilumiehiä, mutta minulla on suuri intohimo Packersia kohtaan. He eivät pärjää kovin hyvin tällä kaudella, mutta seison rinnalla hyvinä ja huonoina aikoina.

Brändsuhdeluettelo jatkuu ja jatkuu, mutta saat idean. On yrityksiä, joiden kanssa teen mielelläni kauppaa, koska ne lisäävät jotain elämääni.

Minulla on ollut pettymystä tuottavia suhteita joidenkin brändien kanssa. Ne ovat pudonneet pois suosiostani syystä tai toisesta, joten en enää avaa lompakkoani tai elämääni niille:

* Sears – Vähittäismyynnin vanha dinosaurus. Huonolaatuisia tuotteita ja vielä huonompi asiakaspalvelu. Katkaisin välit kauan, kauan sitten. En mene koskaan takaisin.

* Sony – Yhteen aikaan meillä oli mahtava suhde. Leuhkin monilla Sony televisioilla, audiojärjestelmillä ja myös Walkmanilla. Mutta useiden hajoamisten jälkeen painoin lopulta "pois"-katkaisinta iäksi.

* Whole Foods – "Luonnonmukainen" ruokakauppaketju. Ennen minusta tuntui todella hyvältä, kun menin Whole Foods –kauppaan, mutta heidän korkeat hintansa, huijaava markkinointinsa ja mahtaileva asenteensa saivat kääntämään katseeni kilpailijaan. Lisäksi, he eivät myy American Spirit –savukkeita. Mitä hemmettiä? American Spirit on täysin luonnonmukainen savuke. Niitä pitäisi voida ostaa luonnonmukaisesta ruokakaupasta.

Sitten on muutama brändisuhde, jotka haluaisin muuttaa, mutta ei ole hyviä vaihtoehtoja:

* Valtionhallinto – USA:n perustuslain mukaan hallituksen/valtionhallinnon pitäisi olla kansasta ja kansaa varten. Todellako? Oletko käynyt hiljattain uusimassa ajokorttisi? Matalasta tietoisuudesta ja palvelun puutteesta puheen ollen ... Tai miten olisi verotarkastus? Nämä ihmiset ovat kiinnostuneita vallasta, koska heillä ei ole mitään muuta. Ei ole paljon muuta, mitä voin tehdä valtionhallintosuhteelleni, kuin muuttaa Kanadaan. Ai niin, odota! Sielläkin on valtion virkamiehiä, eikö?

* Direct TV – Koska asumme vuorilla, meidän täytyy tilata tämä satelliitti-tv-palvelu. (Netflix ei toimi meillä, koska meillä on niin pieni internet-nopeus, mutta se on toinen tarina.) Valikoima on hyvä, mutten voi edes kertoa, miten hiton kallista se on siihen verrattuna, miten vähän katselemme Lindan kanssa televisioita ja elokuvia. Linda panisi minut peruuttamaan Direct TV:n, jos hän tietäisi kuukausikustannuksen.

* United Airlines – Älä päästä minua edes alkuun! Olen jumissa tähän suhteeseen, koska United on ainoa todellinen vaihtoehto Lindalle ja minulle Denverin lentokentältä. United ja minä olemme olleet yhdessä 1.5 miljoonaa mailia, mutta heitä ei voi edes verrata Lufthansaan ja muihin yhtiöihin, kuten SAS, Air Canada, Thai Airlines ja Virgin Airlines. Heidän koneensa ovat tavallisesti likaisia ja lentoemännät ja stuertit yleensä epämiellyttäviä. Linda ja minä olemme "eliittiä", 1K-asiakkaita, koska matkustamme niin paljon, mutta on aikoja, jolloin melkein ratsastaisin mieluummin aasilla, kuin olisin tekemisissä Unitedin kanssa. Koetamme kestää sen, mutta täytyy sanoa, että se on yksi haastavimmista brändisuhteista elämässäni. Otamme Lufthansan Denveristä Eurooppaan aina kun mahdollista.

Meillä kaikilla on monia brädisuhteita. Kyse saattaa olla suosikkikampaajasta, apteekista, paikallisesta kahvilasta tai ravintolasta, bensa-asemasta, tavaratalosta, nettisivuista tai television uutiskanavasta. Niistä tulee osa elämäämme, ja useimmiten ne saavat meidät hymyilemään vähän. Ne ovat energiapalloja, jotka kiertävät henkilökohtaisessa universumissamme. Vaikka monet näistä ovatkin tuotteita tai yrityksiä, ihmiset luovat ja tarjoavat niitä. Tämä kaikki on yksi suhdeaspekti. Perimmiltään se tiivistyy yhteen suosikkisanontaani Adamukselta: mestari sallii energian palvella häntä. Mestari sallii myös brändisuhteen palvella häntä.

Ja nyt tämän artikkelini pointtiin. Tämä on erityisaikaa vuodesta. On juhlapyhien aikaa, joulun aikaa, vanhan vuoden loppu ja uuden alku. On aikaa, jolloin pohdimme hetken kulunutta vuotta ja kiitämme suhteista elämässämme.

Linda ja minä toivomme vilpittömästi, että Cirmson Circle on hyvä suhde elämässäsi. Halumme Crimson Circlen henkilökunnan ohella on palvella sinua ja kaikkia shaumbroja ympäri maailmaa. Toivomme, että olemme tehneet matkastasi vähän helpompaa. Toivomme, että olemme saaneet sinut nauramaan ja tuoneet muutamia ilon kyyneliä. Päivääkään ei mene oivaltamatta, että käsittelemme joitain herkimpiä ja mahdollisesti muuttuvimpia osia elämässäsi. Meille on kunnia, että olet sallinut meidän olla yksi suhde, joka kiertää elämääsi, ja teemme parhaamme, että jatkossakin ansaitsemme luottamuksesi. Aina kun olet yhteydessä Crimson Circleen – katselemalla shoudia, tulemalla työpajaan tai olemalla yhteydessä henkilökunnan kanssa – haluamme sen olevan ilahduttava ja hoivaava kokemus. Kun ajattelet Crimson Circleä ja shaumbraa, haluamme sen saavan sydämesi laulamaan vähän suloisemmin.

Toivotamme sinulle hyvää joulua ja mahtavia oivalluksia uuteen vuoteen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

HO JA SUURI KUNNIAGALLERIA

Kirjoittanut Joachim Wolffram (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ho ei saanut nauruaan loppumaan. "Sinun olisi pitänyt nähdä hänen naamansa, kun häneltä kiellettiin henkilökohtainen kunniagalleria!"

Hän puhui vanhalle ystävälleen, Wanshille, joka tuli käymään hänen luonaan Ylösnousseiden mestareiden klubissa noin kerran kymmenessä vuodessa. "Se on vallankumouksellista", Wanshi sanoi. "Kerrottiinko siihen mitään syytä?"

"Totta kai kerrottiin. He osoittivat, että "viisi" ei vielä oikeuta klubin uuteen laajennukseen. Kaikki se pöly ja melu, jota hän tavallisesti saa aikaan, on ärsyttävää."

"Tarkoitatko, että viisi elävää ylösnoussutta mestaria kulkee maan päällä?"

"Jep!"

"Mutta viisi muutamassa vuodessa on mahtavaa, eikö vain?"

"Ehdottomasti! Kaikki tietävät sen. Ja hän tietää, että kaikki muut tietävät."

"Mutta ei kai hän hyväksynyt kieltävää vastausta?"

"Ei tietenkään. Hän vaati saada kunniagalleriaansa. Niinpä hänelle esitettiin haaste."

"Ja se oli?"

"Viisisataa! Tai vaihtoehtoisesti pysäyttää uhkaava uuden Maan ja vanhan Maan jakautuminen."

Nyt Wanshi repesi nauramaan. Kun hän pystyi taas hengittämään, hän kysyi: "Ja mitä hän siihen sanoi?"

"No, ensin hän kalpeni. Sitten hän paljasti hampaansa ja otti tuon läpitunkevan katseen – tiedäthän sen katseen, joka tuntuu polttavan poroksi. Sitten hän nousi seisomaan ja julisti voimakkaalla ja värisemättömällä äänellä: "Haaste hyväksytty!"

"Siistiä!" Wanshi sanoi.

"Mutta hänellä oli yksi ehto."

"Ja se oli?"

"Kunniagalleria ei riittäisi. Sen täytyy olla suuri kunniagalleria. Hän on edelleen hyvin kiinnostunut titteleistä."

Wanshi siemaisi viiniään. "Te oikeasti osaatte muuttaa tämän tylsän ylösnousemuksen huviajeluksi."

"Rakastamme vain tarinoiden luomista." Ho piti tauon ja nosti päätään haistaen ilmaa. "Haistatko tuon tuoksun? Hän on tulossa."

Wanshi katsoi ylöspäin ja näki Adamuksen lähestyvän pöytää. "Millaista parfyymiä tuo on?"

Ho pyöritteli silmiään. "No, hän ei ole oikein koskaan päässyt yli hienoilla tuttavuuksilla ylpeilystä. Äskettäisessä seminaarissa hän kerskaili merkittävällä suhteella Katariina Suureen."

"Katariinaan? Eikös hänellä ollut kymmeniä rakastajia?"

"Aivan. Juuri se. No, joka tapauksessa, tämä lahjoitti Adamukselle tuota erityisparfyymiä ja hän ilmeisesti onnistui tuomaan sen jotenkin ylösnousemusprosessinsa läpi. Kuvittele tätä: päästät irti kaikesta ja viime hetkellä kun olet jättämässä maaulottuvuuden, näet tämän kauniin kristallisen parfyymipullon K Suurelta. No, joka tapauksessa, jotenkin hän nappasi sen ja toi tänne."

"Kenties kyse oli enemmän kristallista kuin parfyymistä", Wanshi kikatti.

"Aa, sinulla saattaa olla pointti tässä."

Adamus saapui pöytään.

"Adamus", Ho sanoi, "muistatko ystäväni Wanshin?"

"Wanshin? Totta kai muistan. Sinä olit … mikä se olikaan – puutarhuri?"

"Tavallaan", Wanshi sanoi. "Mottoni oli "tyhjän pellon viljeleminen".

"Aivan, muistan", Adamus vastasi. "Ja tajusivatko opetuslapsesi sen?"

"No, jotkut tajusivat. Toiset ovat paikalla tänäkin päivänä. Ainakin kylvin siemeniä."

"Joo, tyhjyyden siemeniä. Niitä ei voi olla koskaan liikaa." Adamus istuutui. "Tyhjyydestä puheen ollen, olenko koskaan kertonut teille tarinaa siitä, miksi olen hyvin kiinnostunut plaseboista?"

Ho ja Wanshi vilkaisivat tosiaan ja pudistivat päätään.

"Hyvä. On tarinan aika. Olin täysin unohtanut sen, mutta äskettäin minun oli häirittävä eliittiryhmääni tarinalla viimeisestä syntymästäni, ja se muistui mieleeni. Syntymäni oli ennalta järjestetty, eikö? Kyvykkäimmät vanhemmat, erinomaisin ympäristö, suotuisin tähtiasetelma, uskomattomia opettajia jonossa, upeita linnoja odottamassa minua …"

"Varmasti, saamme idean", Ho sanoi. "Mitä tapahtui?"

"Okei. Oli hedelmöityksen aika. Vanhempani tekivät juttuaan valtavassa ylellisessä sängyssä. Leijuin huoneessa ja odotin ns. siittiön osuvan munasoluun. Mutta valitettavasti he nauttivat toisistaan liikaa ja venyttivät koko episodia. Kyllästyin ja katselin ympäri huonetta – ja järkytyin ei-vielä-fyysisiin-luihini-ja-ytimiini saakka. Uskokaa tai älkää, mutta kaikki tuossa huoneessa oli samanväristä! Kaikki!"

"Minkä väristä?"

"Violettia! Tarkoitan, että miksi violettia? Onko se edes väri? Miehelle? Seuraavalle ylösnousseelle supermestarille joka kulkee maan päällä? Miten he keksivät tämän, tämän … violetin? Siitä tuli omaperäinen traumani elämässä, jonka piti olla täydellinen. Syntyminen oli helppo nakki, mutta tuo violetti on vainonnut minua siitä lähtien."


"Voi, mikä kamala taakka. Joidenkin meistä on tarvinnut aloittaa todella vaikeiden haasteiden kanssa", Ho sympatisoi. "Violetti. Adamus, mitä siis teit voittaaksesi tuon traumasi?"

"No, päätin tehdä maailmalle sen, mitä he tekivät minulle." Heti kun sain oikeutetun ylösnousemusstatukseni, julistin violetin värin äärimmäisen erityislaatuiseksi. Onnistuin tekemään siitä jopa eräänlaisen jumalan, violetin liekin. Muistatteko? Se auttaisi kaikkia polttamaan pois kaiken ei-halutun, puhdistamaan, valaisemaan ja kaikkea muuta."


"Toimiko se?" Wanshi kysyi.

"Siinä juuri on asian ydin." Adamus huokaisi syvään. "Kyllä, se toimi! Se toimi kaikilla, paitsi minulla. Siksi aloin pitää kovasti plaseboista. Käytät vain tuota erityisääntä, julistat minkä tahansa hyödylliseksi ja he uskovat sen. Ja koska he uskovat sen, se toimii heillä. Siksi se ei kai toiminut minulla."

Yhtäkkiä hälytys meni päälle ja punaiset valot alkoivat vilkkua ympäri klubia.

"Mitä tämä on?" Wanshi kysyi.

"Se on viimeisin keksintöni – mustan sumun hälytysjärjestelmä. Asensin sen eilen", Adamus sanoi haroen hiuksiaan. "Olen vakavissani suuren kunniagalleriani saamisen kanssa. Siksi minun täytyy viivyttää vanhan ja uuden Maan jakautumista."

"Viivyttää?" Ho kysyi. "Etkö tarkoita "pysäyttää" sen?"

"No, siihen on liian myöhäistä. Asiat ovat nopeutuneet liikaa. Tällä hetkellä keskityn viivyttämään jakautumista tarpeeksi pitkään saadakseni nuo 500."

"Ja miksi hälytys laukesi?"

"Se on merkki avaruusolentojen yrityksestä peittää lähellä ylösnousemusta olevat suojattini mustalla sumulla."

"Mutta miksi he tekisivät niin?"

"Koska he haluavat suojattieni kyllästyvän olemaan planeetalla ja haluavan siksi lähteä. Heidän kirkas valonsa on harmi noille avaruusolennoille, ja he pelkäävät, että toiset voisivat saada tartunnan. Niinpä he peittävät näiden aistit sumuisella ja samealla mustuudella ja yrittävät imeä ilon heidän elämästään."

Adamus nousi ylös.

"Hetkinen", Wanshi sanoi. "Mitä aiot tehdä sille?"

"Ryntäämme ulos ja sirottelemme violettia valopölyä noiden rumien ja sameiden kuplien päälle."

"Violettia valopölyä?"

"Kyllä, kuin parfyymiä."

"Ja toimiiko se?"

"Ei tietenkään! Mutta avaruusolennot uskovat sen toimivan. Itse asiassa heti kun he aistivat violetin valopölyn, he uskovat yrityksensä kostautuvan, ja sitten he reagoivat. Siis kyllä, tietysti se toimii."

Adamus kohotti kulmakarvaansa Holle ja Wanshille. "Kutsukaa siis vapaasti minua, Plasebon suurmestaria, mutta nyt minun täytyy lähteä. Minun täytyy organisoida Nopean toiminnan joukko. He ovat täyttäneet jo kristallipullonsa ja ovat valmiina lähtöön."

Adamus riensi ulos klubin takaosasta.

"Nopean toiminnan joukko?" Wanshi kysyi.

"Joo", Ho sanoi. "Hän lupasi joillekin muille kivan plakaatin hänen suureen kunniagalleriaansa, jos nämä auttaisivat häntä, ja totta tosiaan jotkut menivät mukaan."

Wanshi pudisti päätään. Hän ei ollut tottunut tähän hilpeään tapaan luoda kokemuksia. Pohdittuaan vähän, hän nojautui Hota kohti ja kysyi matalalla äänellä: "Tiedätkö, mistä voin saada kristallipullon, jossa on violettia valopölyä?"

"Voit käydä katsomassa juuri luodusta Tehtävän kontrollikeskuksesta, joka on baarin vieressä. Adamuksen argumentti oli jotain "strategiseen asemaan" liittyvää, kun hän otti tuon tilan." Ho katsoi tuota aluetta. "Miksi kysyt?"

"Minun täytyy kokeilla tuota pölyä tyhjyyden siemeniini. Olen vain utelias, itävätkö ne."

*****

Joachim Wolffram on. Hänellä on patentti siihen, miten violettia valopölyä tehdään, ja hän on myös julkaissut reseptin piilotetussa muodossa eri kirjoihinsa – tietysti se on näkyvä vain todellisille adepteille. Voit ottaa yhteyttä häneen nettisivujen kautta www.wolffram.de tai Facebookissa www.facebook.com/joachim.wolffram.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

ASUTTU KEHO – RAKASTUNUT IHMISJUTTUIHIN

Kirjoittanut Mari-Elina (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2016 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

"… ja lihasi on suuri runo ja siinä on mitä rikkainta sujuvuutta, ei vain sanoissa, vaan myös huulten hiljaisissa viivoissa, silmäripsien välissä ja kehon joka liikkeessä ja nivelessä …" –Walt Withman

Se että ihminen on viettänyt suurimman osa ajastaan – jos se ei koko aikaa – toimien velvollisuuden, selviytymisen, kamppailun ja tuskan tilasta, ei merkitse, että ihmiselämässä on jotain väärää. Ihmisen kieroutunut ajattelutapa ei tee ihmisjutuista – tai mielestä – kieroutunutta perustasolla. Vaikka hyvin monet suhteet perustuvat energian syömiseen, se ei merkitse, että suhteet ovat virhe. Jos itserakkauden puute viipyilee suhteessasi ruokaan, se ei liity mitenkään syömiseen yleisenä ilmiönä. Sama pätee kaikkeen muuhun. Vanhemmuuteen, työhön, tehtäviin asioihin, seksiin, nukkumiseen, sitoumuksiin, bisnekseen, aikaan, gravitaatioon, ruokaan, rakkauteen, kommunikointiin, koulutukseen. Perustasolla missään näistä asioista ei ole mitään vikaa. Vaikka ihmiselämän kauneus on peittynyt valtavalla määrällä valtapelejä ja haavapohjaista käyttäytymistä, ihmiselämä itsessään ei ole haavapohjaista valtapeliä. Ongelma on malleissa, ei ihmiselämän perusmuodoissa.

Joskus on hyödyllistä päästä pois olosuhteista, joissa malleja toistetaan, ja eristäytyminen on luonnollinen osa irtipäästämisprosessia. Aika jonka vietämme vain itsemme kanssa, on hyvin arvokasta, koska se tekee integroinnista ja uudesta yhteydestä itseen paljon suoraviivaisemman ja vähemmän häiriintyneen. Mutta paradoksaalisesti transformaatioprosessilla on taipumus jumittua tyhjään ja epätyydyttävään välitilaan, jossa vanha on mennyt, mutta uuden ei sallita liidellä sisään. Sitten tulee tavaksi kritisoida ja pilkata elämää etäältä, siihen sukeltamisen ja sen elämisen sijasta. Ihmiselämän välttäminen ihmiskehossa ollessaan imee hitaasti mutta varmasti elämän pois elämästä. Elämää ei ole tarkoitus viettää niin, että ihminen vuodattaa ihmisverta kuolemaan saakka. Emme elä pakohuoneessa, jossa yritämme löytää poistumistien ulos.

Ruumiillistunut mestaruus ei ole turvasatama ihmiselle, joka on kulunut loppuun selviytymisestä. Se ei ole eläkäköitymistalo, jossa on sohva, jossa upota tekoautuaaseen zen-tilaan. Kun mestarin ja ihmisen välillä on kumppanuus, itsensä asettaminen ihmistilaan on toteutunut unelma. Emme ole vankina biologisessa häkissä emmekä ajan orja. Ei ole merkki mestaruuden puutteesta, jos gravitaatio ja biologia panevat ihmisen kävelemään vielä kahdella jalalla. Ihmisominaisuudet eivät ole tekosyy jatkaa elämistä loputtoman itsepohdiskelun vankilassa.

Kaikki ihmiselämän olosuhteet ovat hyvin joustavia, ja voimme luoda ne uudestaan muotoon, joka palvelee meitä paremmin. Aikaa voi taivuttaa. Ei ole sääntöjä oikeanlaisille suhteille. Koulutusjärjestelmät voidaan luoda uudestaan. Bisneksissä on roppakaupalla mahdollisuuksia vanhanaikaisten valtapelien ulkopuolella. Keho ei tarvitse uuvuttavaa valvontaa, joka hukuttaa sen kyvyn tasapainottua.

Oleellinen asia on päästää uusi sisään. Päästää mestari sisään. Päästää tietoisuus ja mielikuvitus sisään. Uusien ja parempien asioiden tekemistapojen tuominen tietoisuuden laajentumisen myötä, ei ole ristiriidassa jokapäiväisen elämän kanssa. Päinvastoin, jokapäiväinen elämä – mitä se sattuu olemaankin – on paikka, jossa uudet ja paremmat tavat toteutuvat. Se on paikka, jossa mielikuvitus muokkaa uudeksi todellisuudeksi. Mestarilla ei ole paikkaa, mihin tulla, jos emme voi sallia ihmiselämää. Ja runsaan tuhannen maaelämän jälkeen pystymme lopultakin oikeasti ELÄMÄÄN enemmän kuin koskaan, eikä siihen ole parempaa tapaa kuin upea ihmiskeho.

Tavalliset, yksinkertaiset ja mahtavat ihmisenä olemisen hetket tekevät elämästä todella elämisen arvoista silloin, kun mestarikin asuu kehossa. Elämme kuitenkin älyllistä aikakautta, jossa yksinkertaiset fyysiset asiat ovat muuttuneet monimutkaisiksi mentaalisiksi tehtäviksi ja saavutuksiksi. Ihmiset eivät syö – he ajattelevat, miten jokin ruoka vaikuttaa heidän kehonsa tiettyihin osiin. Liikkumisenilon kokemisen sijasta he ajattelevat, miten tietty joogaharjoitus vaikuttaa heidän maksaansa, hengitykseensä tai mielentilaansa. Yksinkertainen ja aistillinen syömisenilo on muuttunut hipster-vihreä-terveellinen-onnellinen –liikkeiksi, joissa supersiistejä superfood-trendejä tulee ja menee jatkuvasti draaman, hypen ja tee-oikein –sääntöjen kera. Länsimaisissa yhteiskunnissa ihmisillä on hienoimmat varusteet pitää itsensä kuivana ja olla mukavasti kokiessaan elämän kauneutta maan päällä melkein missä tahansa säässä, ja kuitenkin he valittavat jatkuvasti olosuhteista. Kaikki liika-ajattelu tekee kehoon luottamisesta vaikeaa ja fyysisessä muodossa elämisestä rasittavaa.

Kuitenkin juuri tällä alueella tunnen itseni erityisen siunatuksi, sillä jos jokin osa tästä siirtymästä on ollut helppo minulle, se on keho. Siinä missä kamppailin mielen ja yltäkylläisyyden kanssa, fyysiseen astiaani liittyvissä asioissa on aina ollut luonnollinen virtaus. Suhteet toisiin ihmisiin ovat ehkä tuntuneet monimutkaisilta, mutta ei koskaan suhde oman kehooni.

Tämän kehoyhteyden perusta muodostui varhaisvuosinani. Valitsin onnellisesti syntyä maalle Suomeen, jylhien ja suurien metsien ja suurien järvien keskelle, ja vanhempani sallivat minulle hyvin vapaan lapsuuden. Siinä missä muut lapset olivat päiväkodissa, minä vietin aikani karvaisia luontokappaleita ympärilläni metsissä, jotka olivat täynnä luonnonhenkiä ja olentoja toisista ulottuvuuksista – kaikki ilman toisten ihmisten valvontaa ja puuttumista. Elämä oli kaunis yhdistelmä intuitiota ja maanläheisiä käytännön asioita. Teinivuosina minulla oli työpaikka hevostallilla, johon sisältyi paljon fyysistä työtä. Ratsastin monta tuntia viikossa, pyöräilin, uin ja juoksin. Liikunta ja fyysinen työ olivat yksinkertainen ja ei-älyllinen tapa päästää sieluviisaus sisään ja antaa sen maadoittua.

Muodostin syvän yhteyden kehooni ja integroin monet aspektit hyvin luonnollisella tavalla ilman monimutkaisia käsitteitä. Ymmärsin, että suonissani virtasi voimakas ja alkukantainen energia, joka oli lähempänä porojen tai kotkien energiaa kuin ihmisen. Tulin tietoiseksi tiivistetyn viisauden virrasta kehossani. Pitkä rivi sinnikkäitä selviytyjiä oli läsnä soluissani, ja minulla oli keho, jolla oli mahdollisuus tehdä kaikkea, mitä pyysin. Opin sekä tuntemaan kehoni että menemään kivun yli. Opin, että hengittäminen on, kuin antaisi tuulen puhaltaa suoraan lävitseen vastustamatta. Myöhemmin olisi aika mennä esi-isäsulkulinjarajojen ja vanhojen vaikeiden selviytymistapojen yli, mutta nuo lapsuus- ja teinivuodet opettivat minulle kaikki tarpeelliset asiat siitä, miten tietoisuus voidaan tuoda kehoon, myös kehoon luottamisen merkityksen. Epäily satuttaa enemmän kuin kipu. Kipu on ärsyttävää, mutta epäily tappaa.

Opin, ettei kehoa tarvitse johtaa ja kontrollointiyritys vain sekoittaa sen luontaisen kyvyn tasapainottaa, parantaa ja luoda itsensä uudelleen. Kahdeksan vuotta sitten lakkasin valvomasta ja päästin kerta kaikkiaan irti kaikesta ruokaan liittyvästä kontrolloinnista. Luovuin kaikista syömistavoista, syömisajoista, ruoka –small talkista ja aloin syödä, mitä halusin, silloin kun halusin, ilman syytä. Lyhyen aikaa huomasin halun syödä kaikkea, minkä olin kieltänyt itseltäni, ja seurasin tuota halua. Sipsit olivat leipä, suklaa oli porkkana ja siideri oli mehu. Tuskin mitään vihanneksia nähtiin päivällispöydässäni noiden parin kuukauden aikana. Tasapainottumisjakson jälkeen syöminen on ollut yksinkertaista, helppoa ja nautinnollista. Paino on tasapainossa, enkä laita energiaa ruuan ajattelemiseen. Rakastan ruokaa ja olen kiinnostunut ruuan tuotannosta ammattina, mutta henkilökohtaisella tasolla ei ole mielen pulinaa ruuasta.

Minulla on aina ollut sisäänrakennettuna vastustusta ns. terveydenhuolto vastaan, koska olen kaivannut olla itsenäinen. Kävin lääkärillä, kun oli syytä, mutten ole käynyt lähes kymmeneen vuoteen. Olenko selvinnyt täysin ilman sairauksia tai onnettomuuksia? Ei. Mutta on tämä asia, jota kutsutaan luottamukseksi. Muutama vuosi sitten ilkeä koira (nimeltään Buddha!) hyökkäsi kimppuuni ja roikkui kirjaimellisesti ranteessani. Irrotettuani tuon pikkupaskiaisen leuat, näin kudoksia, jänteitä ja luita kahdessa puremisjäljessä. Tiesin välittömästi, ettei ollut mitään tarvetta haavan neulomiseen tai jäykkäkouristusrokotukseen. Puhdistin ja sidoin haavan ja lähdin kahden tunnin kuluttua rokkifestareille ilman huolta. Ei tulehdusta, ei jäykkäkouristusta eikä nyt arpea.

Yhtenä aamuna sohva tuli tielleni, mikä johti pistävään kipuun ja varpaan sojottamiseen 45 asteen kulmassa. Varvas murtui – ei epäilystäkään siitä. "Ei lääkäriä" oli ensimmäinen ajatukseni, kun kirosin ja haukoin henkeäni lattialla. Työnsin varpaan mahdollisimman lähelle oikeaa asentoaan ja sidoin sen tiukasti. Kaksi päivää myöhemmin otin pois itse tehdyn lastan ja kahden kuukauden kuluttua ei ollut jälkeäkään murtumasta. Parantumisprosessi oli nopea ja tasainen. Esi-isien DNA:sta irtipäästäessäni minulla oli alaselkäkipua, joka esti minua vuoden verran istumasta mukavasti. Vaikka kipu oli turhauttavaa ja rajoittavaa, en epäillyt, ettei se menisi ohi – ja se meni. Mitä vähemmän keskityin siihen, sen parempi, ja 15-vuotaana oppimani läksy päti taas kerran: kipu on vain harmi.

Kun katson tänään peiliin, näen kauniin, tasapainoisen, hyväkuntoisen, iättömän ja terveen kehon, ja olen hyvin onnellinen, että minulla on se. Suhteemme on vapaa ja helppo. Minulla on paljon energiaa. Tarvitsen vähemmän unta. Olen hyvin harvoin sairas. Kehon reaktioaika nopeutuu ja energian syöttötarve vähenee. Jos haluan kehon olevan ketterämpi, siitä tulee nopeasti sellainen. Jos minun täytyy jostain syystä kestää ilman ruokaa, keho tekee sen. Jonkin uuden oppiminen on nopeampaa ja helpompaa kuin ennen.

Kehossani tapahtuu jatkuvaa uudelleenmuodostumista, ja on jännittävää nähdä, millaisia biologisia ihmeitä se kykenee ilmaisemaan tulevaisuudessa. Ja samaan aikaan en voisi vähempää välittää. Sen sijaan että tutkin tai mittaan yksityiskohtia, minulla on paljon tyydyttävämpää tehtävää – kuten eläminen. Jos jossain syvällä verkkokalvossani tai munuaisessani vaanii edelleen jokin vanha ja ilkeä sairaudensiemen, antaa vaania. En välitä. Muutoksia tapahtuu tahdilla, joka on suotuisa koko keho-mieli-järjestelmälle, ja niitä tapahtuu silloin, kun keho on valmis tai kun tarvitsen niitä. Tiedän ilman epäilyksen häivääkään, että minulla on luotettava kumppani kaikki nämä vuodet, jotka haluan viettää maan päällä.

*****

Mari Elina on suomalainen kuvittaja, designer ja agronomi, joka rakastaa tiivistettyä yksinkertaisuutta ja kesyttämätöntä kauneutta. Voit kirjoittaa hänelle osoitteeseen hello@mari-elina.com tai katsoa hänen kuvituksiaan nettisivuilta mari-elina.com.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 4

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
10.12.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tehdäänpä ensimmäiset asiat ensin. Energiavaihto (naurua). Vähän kahvia pikku kanavoinnista.

LINDA: (Sandralle) Kiitos.

ADAMUS: Kiitos, rakkaani.

SANDRA: Se on hyvin kuumaa.

altLINDA: Kiitos palvelustasi. Hyvät hyssykät!

SANDRA: Sanoin, että se on kuumaa.

LINDA: Se on hyvää ja kuumaa. Ole varovainen.

ADAMUS: Kiitos, kiitos.

LINDA: Se on hyvin, hyvin kuumaa.

ADAMUS: Aah! Voin ottaa sen kuumana. Aah!

Siis shaumbra, jouluajalle, juhlapäiville (hän nostaa kuppiaan, yleisö taputtaa). Aah!

Haluan edelleen kutsua sitä jouluajaksi. Se ei ehkä ole poliittisesti korrektia, kai sitä pitäisi kutsua "juhlapyhäkaudeksi", mutta minulle se on vuodesta aikaa, jolloin muistamme kaikki, miksi tulimme tänne – kylvämään Kristus-tietoisuussiemenen Maahan.

Siinä ei ole oikeasti kyse Jeshuan syntymästä, joka ei tapahtunut lainkaan joulukuussa. Hän oli Kalat. Siinä on oikeasti kyse sen muistamisen ajasta, miksi tulimme tänne – Kristus-tietoisuussiemen.

altTulimme tänne toivoen jotain uutta maan päälle, perimmiltään se olisi ihmisyyden ja jumaluuden integrointi yhteen. Siitä jouluajassa on kyse.

Kuten Cauldre ja Linda sanoivat aiemmin, se on aika vuodesta pysähtyä, vetää vain syvään henkeä ja rentoutua. Lakata tekemästä työtä niin kovasti, kamppailemasta niin kovasti. Pitää hauskaa. Miten tuollaisella naamalla voisi olla pitämättä hauskaa? (Viitaten johonkuhun, jolla on haltianaamio). Kyllä, tuo naama ansaitsee suukon. Moiskis! Kyllä.

LINDA: Korvaamaton.

ADAMUS: Siis jouluaika, kaunista aikaa vuodesta. Asiat hidastuvat vähän. On aika kääntyä sisäänpäin. Voi, melko pian on vuoden pisimmän yön aika. Kenties tunnette, että saatte vähän paremmin unta tällä hetkellä. Ulkona on vähän pimeämpää vähän pidempään. On aika vuodesta vain hidastaa. Meillä on paljon tehtävää ensi vuonna, esityslistalla on paljon.

Katso elämäänne, kun valmistaudun ProGnostiin. Katson, mitä elämässänne on edessä. Ei pikku yksityiskohtia, vaan energiasuuntia ja liikkeitä, joita on tulossa elämäänne. Voi, tulee erilainen vuosi, erilainen kuin tämä kulunut vuosi. Odotan ProGnostiin, ennen kuin puhun siitä, mutta siitä tulee yksi noista "hmm, mielenkiintoista" –vuosista, vähintäänkin.

Aika

Haluaisin teidän tuntevan hetken yhtä asiaa, ennen kuin pääsemme alkuun: jotain tiettyä tapahtuu monilla teistä, ja kutsun sitä ajan muuttumiseksi, ajan joustavuudeksi. Oletteko huomanneet, että toisinaan aika menee hyvin, hyvin nopeasti? Kun luulette, että teillä on noin tunti jonkin tekemiseen, johonkin menemiseen, se menee ohi hyvin nopeasti. Ja ihmettelette itseksenne, olitteko edes siinä. Olitteko läsnä? Olitteko kehossanne? Olitteko kenties toisessa ulottuvuudessa? Ei sen enempää kuin normaalisti. Mutta niillä jotka ovat tulossa mestaruuteensa, aika kadottaa jäykkyytensä. Se kadottaa tuon tavan, jollaista se on ollut.

Jotkut teistä tietävät aina, mikä kello on, myös katsomatta sitä. Olette aina viiden, kymmenen minuutin tarkkuudessa. Nyt sekin lähtee pois, ja ihmettelette: "Mitä tässä tapahtuu?" Ja toisilla kerroilla kaikki näyttää hyvin hitaalta, hyvin, hyvin hitaalta. Ja oletteko huomanneet, että riippumatta siitä, kulkeeko se liian nopeasti vai liian hitaasti, se on aina epämukavinta elämänne kannalta? (Muutama naurahdus ja joku sanoo "joo") Jos teillä on kiire, se näyttää menevän aivan liian nopeasti. Jos olette kyllästynyt eikä teillä ole mitään tekemistä, se menee aivan liian hitaasti. Se on yksi mahtava indikaattori, että teillä tapahtuu jotain sekä biologisella että mielen tasolla. Te muututte.

Keho on hyvin, hyvin sidottu aikaan. Sydämenlyönti on sidottu aikaan. Liikkeenne päivän aikana kun aurinko nousee ja laskee – olette hyvin sidottu siihen. Keho on aikakone sekä biologinen kone. Ja yhtäkkiä tuon muutoksen myötä tunnette sen kehossanne. Kehonne ihmettelee: "Mitä tapahtuu? Mitä on tekeillä?"

altMielikin on sidottu aikaan. Mieli haluaa suunnitella päivänsä ja mieli haluaa tietää, mitä kello on. Energeettisesti on valtava ero aamun kahdeksan ja iltapäivän kolmen välillä. Tuntekaa sitä hetki. Aamulla kahdeksalta on täysin erilainen energia kuin iltapäivällä kolmelta. Ne tuntuvat hyvin, hyvin erilaisilta, koska mieli on hyvin sidottu siihen, mitä se ajattelee, että pitäisi tapahtua. Mieli on sidottu kehoon ja kehon aikarytmeihin. Yhtäkkiä tämä kaikki alkaa muuttua.

Ei huonommaksi. Ei lainkaan. Itse asiassa seuraavassa askeleessanne huomaatte, että ajasta tulee ystävä vihollisen sijasta. Hyvin suuressa osassa elämästänne on ollut kyse ajan löytämisestä, aikataulussa pysymisestä, ajan hallitsemisesta, ja itse asiassa aika on varsinainen energiavaras, jos olette lukittu siihen mentaalisesti ja fyysisesti. Yhtäkkiä huomaatte, että aika on ystävä. Aika toimii hyväksenne, ja yhtäkkiä alatte myös oivaltaa, ettei oikeasti ole aikaa. Ei oikeasti ole sellaista käsitettä kuin aika. Menette toisiin ulottuvuuksiin, eikä niissä tikitä mikään suuri universaalin ajan kello. Ei itse asiassa ole aikaa.

Aika palvelee vähän jotain tarkoitusta tällä planeetalla ja erityisesti auringon nouseminen ja laskeminen ja planeettojen liikkeet, mutta yhtäkkiä oivallatte, että te ette ole enää riippuvainen ajasta. Olette poissa siitä. Se on hyvin kummallinen tunne.

Se tuo teille myös suuntavaiston kadottamisen tunteen, kun ei ole enää lukittuna siihen, kuten useimmat teistä ovat toisinaan tunteneet. Alatte yhtäkkiä oivaltaa, että koko tämä lineaarinen aikakäsitys, jota kutsun "paikalliseksi lineaariseksi" – tuntien, minuuttien, päivien ja vuosien eteneminen – oli suurta harhaa. Koko entisen elämän käsite on itse asiassa harhaa – tai tulevan elämän. Monet teistä ajattelevat: "No, mietin, että jos pysyisin tällä planeetalla, millainen tuleva elämä olisi." Haluatteko saada selville? Vedätte syvään henkeä ja tunnette sitä. Se tapahtuu juuri nyt.

Mielen on kummallista ymmärtää kaikkea tuota. Mieli ajattelee: "No, miten kaikki tämä voi tapahtua juuri nyt?" koska mieli on hyvin lineaarinen. Se on hyvin fokusoitunut aikaan. Se ei voi oikeasti tajuta sitä, että tulevaa elämää koetaan juuri nyt. Mutta kun päästätte irti koko tästä käsityksestä, että aika, kellot, kuukaudet ja vuodet kulkevat, tulette yhtäkkiä kauniiseen oivallukseen, että kaikki tapahtuu juuri nyt. Kaikki tapahtuu.

Tavallaan kaikki entiset ja tulevat elämät jotka tapahtuvat, ovat riippumattomia toisistaan. Ne ovat kaikki itsenäisiä. Ne eivät ole linkittyneet niin, että teidän täytyy tehdä työtä mestaruutta kohti elämä toisensa jälkeen. Voitte itse asiassa olla mestari entisessä elämässä, joka tapahtuu juuri nyt, ja olla olematta mestari tulevaisuudessa. Se on ajasta irtipäästämisen kauneutta.

Siitä irtipäästämiseksi teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin vain tiedostaa, että se tapahtuu jo. Pyytäisin teitä ainoastaan olemaan vastustamatta sitä, olemaan sekoamatta – kuten sanoisitte – kun aika yhtäkkiä on erilaista, kuin mieli haluaa sen oleva, olemaan "menemättä niin ummelle", että teidän täytyy yrittää päästä takaisin aikaan. Teistä tulee yhtäkkiä ajaton, ja ajattomuus on myös valtavaa vapautta.

Menemme siihen enemmän vähän myöhemmin, mutta vedetäänpä nyt syvään henkeä, kun nousemme aikatarpeen yläpuolelle. Lakatkaa syömästä aikaa ja teistä tulee ajaton. Se on kaikkein parasta.

Teksti kokonaan :: http://www.luxonia.com/viestit/11-geoff ... ja-shoud-4