Shaumbra 2017

[Anita <3 ..]

MUISTIKIRJASTANI …

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tervetuloa vuoteen 2017! Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan "2017", joten tuntuu vähän kummalliselta. Sormeni on edelleen ohjelmoitu näppäilemään 2-0-1-6. Olen varma, että kirjoitan sen shekkeihin ja muihin asiakirjoihin vielä maaliskuussakin. Eli olen tapojen orja.

HYVÄ VUOSI

Olen kuullut monien ihmisten ja mediapersoonien sanovan hyvästi ja tervemenoa vuodelle 2016. Yhdessä uutisessa sanottiin, että monet aikuiset pitävät vuotta 2016 yhtenä vaikeimmista, jonka he ovat koskaan kokeneet. Useimmat syyttävät siitä USA:n vaaleja. Sori, että olen ilonpilaaja, mutta minun vuoteni 2016 oli yksi parhaista ikinä, luultavasti siksi, etten oikeasti välittänyt siitä, kuka valittiin. Äänestin ensimmäistä kertaa 12 vuoteen, mutten kumpaakaan pääpresidenttiehdokasta. Vaalit eivät ole minun juttuni. Kummallista kyllä, ei ole myöskään suurin osa siitä hälinästä, mitä tapahtuu maailmassa ympärilläni. Kyllä, katselen uutisia ja pysyttelen kärryillä ajankohtaisista tapahtumista, mutta päivien kuluessa huomaan olevani enemmän tarkkailija kuin osallistuja. En pidä itseäni apaattisena tai välinpitämättömänä, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen alan ymmärtää, mitä Adamus tarkoittaa sanoessaan: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa." Maailma pyörii hulluna ja rakastaa sen jokaista hetkeä. Muuten se ei pyörisi.

MESTARIEN KLUBIN RAKENTAMINEN

Crimson Circlellä oli paras vuosi ikinä. Huhtikuussa 2016 ilmoitimme, että haluaisimme vuokrata studion viereisen tilan ja rakentaa Mestarien klubin. Shaumbrat ympäri maailmaa alkoivat heti tukea laajentumisprojektia. Yhdessä kuukaudessa oli kerätty riittävästi rahaa pieninä ja suurina lahjoituksina uuden Mestarien klubin maksamiseen. Hassu asia oli, ettei meillä ollut tarkkaa budjettia projektille emmekä tehneet arviota siitä, miten paljon rahaa shaumbrat lahjoittaisivat. Mutta loppujen lopuksi Mestarien klubin rakentamiskustannukset olivat melkein täsmälleen sama summa, kuin shaumbrojen avokätisesti lahjoittamat rahat.

Miten tämä toimii?! Crimson Circlen henkilökunnalla ja minulla on vuosia ja vuosia aiempaa bisneskokemusta, jossa olemme suunnitelleet ja budjetoineet, mutta emme tehneet niin Mestarien klubin projektissa. Me vain sallimme. Bisnesaspektini haukkui ja nuhteli minua koko ajan, mutta itse asiassa kaikki selvisi paremmin – paljon paremmin – kuin jos olisimme tehneet paljon budjetointia. Tämä oli upea esimerkki siitä, miten shaumbrat voivat tuoda sopivasti energiaa – ei liikaa tai liian vähän. Ei kai sen pitäisi olla mikään yllätys, että kun shaumbra-energia tuodaan yhteen, saamme aikaan ihmeitä.

Olen kertonut joillekin ei-shaumbra-bisnesihmisille tarinan Mestarien klubista – miten kerroimme asiasta, markkinoimatta lähes yhtään ja sitten upeat ihmiset ympäri maailmaa astuivat esiin tekemään siitä totta. He pudistelevat päätään epäuskoisena, kun minä vain hymyilen tietäen energiadynamiikan Mestarien klubin rakentamisen takana. Nyt haluaisin nähdä, kun shaumbrat tekevät tätä samantyyppistä sallimista omassa jokapäiväisessä elämässään.

PENKKEILY

Uusi yhteiskunnallinen ilmiö on pyyhkäisemässä maailman yli (ainakin shaumbra-maailman). Sitä kutsutaan "penkkeilyksi". Se tulee Adamuksen uuden "Mestarin muistelmia" –kirjan vanavedessä, jossa on kuva mestarista istumassa puistonpenkillä katselemassa Ascona-järvelle Sveitsissä. Uudessa kirjassa on myös tarina nimeltään Puistonpenkki.

Tarinassa Mestari tervehtii aamuaurinkoa puistonpenkillä ja sitten hänen luonaan käy jotain aspekteja. Eritoten aspekti nimeltään Pimeys tulee käymään ja yrittää piinata häntä. Mestari jatkaa vain nauttimista aamusta ja kahvistaan ja rinkelistään, Pimeyden hätkäyttämättä. Tarina on esimerkki siitä, miten mestari sinussa voi nauttia elämästä silloinkin, kun vanhat aspektit pistäytyvät kutsumatta kuin ikävät sukulaiset. Se on myös upea esimerkki ja-tilasta – mestari JA aspektit. Ja se on upea esimerkki mestarin ajattomuudesta ja siitä, miten aspektit itse asiassa etsiytyvät mestarin tilaan, kun he käyvät läpi vanhoja tarinoitaan.

"Penkkeily" on astumista etäämmälle, lähtemistä pois elämän draamasta ja itsensä tietoista sallimista olla mestari. "Penkkeily" on verbi, harrastus, ajanviete ja oivallus. On ollut hauskaa nähdä valokuvia shaumbroista "penkkeilemässä" ympäri maailmaa, kun aloitamme uuden vuoden. Se on loistava symboli ruumiillistetusta valaistumisesta, sallimisesta, ja-tilasta ja rentoutumisesta.

Yksi Tobiaksen mieleenpainuvimmista fraaseista oli "seisoa matalan aidan takana". "Penkkely" vie sen seuraavalle tasolle. Voit katsella maailman pyörivän hulluna, tuomitsematta ja yrittämättä muuttaa mitään. Mutta mikä tärkeintä, voit olla omien entisten ja tulevien elämiesi tarkkailija ja nauttia samalla nykyhetkestä.

Siinä missä jotkut ihmiset menevät hölkkäämään, meditoimaan tai joogaamaan, minä menen harrastamaan penkkeilyä. Yksi ja ainoa uudenvuoden lupaukseni on penkkeillä useammin. Jos satut näkemään studionovessa kyltin "mennyt penkkeilemään", tiedät, mitä se merkitsee ja kuka sen on laittanut.

SHAUMBRA-PERHE

Minulta kysytään usein, miten monta shaumbraa planeetalla on. Sitä on vaikea sanoa, koska ihmisten ei tarvitse rekisteröityä ollakseen shaumbra. Tietokannassamme on yli 60.000 nimeä – emme muuten koskaan jaa tai myy tietokantaa kenellekään. Tiedän, että on monia shaumbroja, jotka eivät koskaan ilmoittaudu sähköpostilistallemme ja pysyvät mieluummin anonyyminä. Niinpä karkea arvioni on, että on runsaat 100.000 ihmistä, jotka tuntevat hengenheimolaisuutta shaumbraan ja Crimson Circleen. Se on erittäin pieni lukumäärä verrattuna maailman väkilukuun. Toisaalta se on paljon ihmisiä menemässä heräämisestä ruumiillistettuun mestaruuteen.

Emme koskaan yritä värvätä ihmisiä tai tee jäsenyyskampanjoita. Se olisi hullua, koska ihminen joko on valmis tai ei ole. Emme mainosta mitenkään, koska ihmiset löytävät tiensä Crimson Circleen. Miten edes mainostaisimme jotain sellaista kuin Crimson Circle, shaumbra, Adamus tai valaistuminen? Ja vielä parempi, miksi haluaisimme mainostaa? Emme yritä myydä mitään, ja uusien ihmisten tuominen mukaan, jotka eivät ole valmiita (erityisesti energian syöjien), vaatii valtavan määrän aikaa ja resursseja. Keskitämme työmme mieluummin nykyiseen shaumbra-perheeseen.

Olen aina kiitollinen aiemmasta bisneskokemuksestani sekä henkilökunnan kokemuksesta, koska tiedämme, miten hyvää järjestöä pyöritetään. Siinä on tosiaan haasteensa. Olemme pieni ryhmä, kuitenkin toimimme kansainvälisesti. Ei ole jäsenyyttä tai maksuja. Myymme tuotteita ja palveluja, mutta jos ei olisi 1110 Crimson Circle –enkeliä ympäri maailmaa ja heidän hämmästyttävää anteliaisuuttaan, emme pystyisi tekemään läheskään niin paljon, kuin teemme. Olemme ainutlaatuinen hybridiyritys, joka toimii kuin kaupallinen ja ei-kaupallinen yritys.

PROGNOST 2017

Olen innoissani tulevasta ProGnost 2017 –tilaisuudesta. ProGnost on synteesi sanoista "prognostigate" (=ennustaa) ja "gnost". Se merkitsee katsomista tulevaisuuteen tietämistunteen kera sen sijaan, että tehdään ennustuksia vain menneiden tapahtumien perusteella.

Adamus ei tavallisesti puhu minulle aiheistaan shoudeissa ja työpajoissa, mutta hän on rupatellut kanssani ProGnostista 2017 useita kuukausia. Hän ei myöskään käytä paljon aikaa planeetta-asioihin tai vastaa moniin kysymyksiin niistä, koska hänen fokuksensa on niiden henkilökohtaisessa matkassa, jotka valitsevat ruumiillistuneen valaistumisen. Liika keskustelu planeetasta yleensä (politiikka, talous, ympäristö jne.) voi olla häiriötekijä syvemmille, yksilöllisille oivalluksillemme. Mutta kaksi kertaa vuodessa hän antaa syvällisiä näkemyksiä siitä, mihin planeetta on menossa, jotta saamme paremman ajatuksen, miten voimme mestareina käsitellä jokapäiväistä elämäämme.

ProGnostissa 2016 hän puhui pitkään teknologiasta ja erityisesti siitä, miten maailma käy läpi merkittäviä muutoksia, jotka johtuvat edistysaskelista tekoälyssä, nanoteknologiassa ja tietokonetehossa. Adamuksen mukaan tuntemamme maailma on hyvin erilainen seuraavien 25–30 vuoden kuluttua. Ei ole vielä tehty päätöstä, mihin suuntaan se menee.

Katso ProGnost 2017 ja näe planeettamme viimeisin suunta. Olen enemmän kuin varma, että hänen ennusteensa aiheuttavat paljon keskustelua ja väittelyä shaumbrojen keskuudessa. Toisin sanoen, sosiaalinen media syttyy.

ONNELLISTA VUOTTA 2017!

Crimson Circlen henkilökunta, Linda ja minä toivotamme sinulle vuotta, joka on täynnä vaivattomuutta ja sujuvuutta. Olkoon tämä aistillisten oivallustesi vuosi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

HULLUJA UNIA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mikä shaumbroilla on ollut trendinä näinä päivinä (ja öinä)? Hullut unet. Todella hullut unet.

Yhtenä yönä näin merkillistä ja intensiivistä unta, joka tuntui kestävän kahdeksan tuntia. Kuten muutkin unet muutamana kuluneena kuukautena, se oli epätavallisen selkeä ja syvä. Värit olivat syvempiä, hahmot todellisempia, eivätkä vivahteet eivät olleet kovin hienovaraisia. Se oli matkauni, eli yritin päästä paikasta paikkaan. Se oli täynnä esteitä ja haasteita, hyviä ihmisiä ja pahoja ihmisiä ja myös muutama uhkaava haamu. Ennen kuin sanoin mitään Lindalle siitä seuraavana aamuna, hän kertoi, että hänellä oli ollut pitkä ja intensiivinen uni yöllä. Muutaman tunnin päässä taitava neuvonantajamme Alain Bolea kertoi puhelimessa minulle pitkästä ja intensiivisestä unesta, jota hän oli nähnyt samana yönä.

Ajattelen, mitä shaumbrat jakavat kanssani ja mitä luen Facebookista ja muista shaumbrojen sosiaalisista medioista. Siinä on ehdottomasti trendejä, mitä shaumbrat kokevat ympäri maailmaa. Jokin aika sitten shaumbrojen ykköskommentti koski kehokipuja ja –särkyjä. Sitten oli aika, jolloin shaumbroilla oli unohtelua, mutten muista, milloin se oli. Tobiaksen aikana shaumbroilla oli pitkä jakso selittämätöntä surua ja halua itkeä ilman selvää syytä. Ja oli aika, jolloin shaumbrat halusivat epätoivoisesti olla yksin, mutta pelkäsivät kuitenkin yksinäisyyttä.

Minusta kaikki tämä on hämmästyttävä sosiologinen ja ontologinen tutkielma tulemisestamme oivaltamiseen. Meitä on planeetan monissa eri osissa emmekä ole paljon yhteydessä toisiimme, paitsi kerran tai pari kuussa internetissä. Kuitenkin käymme läpi hyvin monia samoja yleiskokemuksia. Miten se tapahtuu? Jotkut kutsuisivat sitä ryhmätietoisuudeksi. Luulen, että näin on, koska olemme tällä matkalla yhdessä, ja siksi käymme läpi hyvin samanlaisia kokemuksia samoihin aikoihin.

Olen melko hyvä unien tulkinnassa, mutta nämä viimeaikaiset unet ovat luonteeltaan erilaisia. Ne eivät osu samoihin kategorioihin kuin freudilaiset unet. Ohitimme tuon äiti-isä-seksuaalinen pakkomielle –jutun kauan, kauan sitten. Olen jungilaisen unisymbolismin ihailija, mutta suurin osa siitä ei näytä soveltuvan uniini nykyään. Äskettäiset uneni ovat tuntuneet siltä, että ne on käsikirjoittanut Lewis Carroll ja ohjannut Hollywoodin omalaatuiset tyypit, kuten Tim Burton tai David Lynch.

Yhtenä päivänä, taas yhden omalaatuisten unien yön jälkeen, unien jotka "vavisuttivat" minua tunteja heräämisen jälkeen, huusin Adamukselle: "Mitä näissä unissa tapahtuu?! Niitä tulee nyt joka yö … mitä ne yrittävät kertoa minulle?"

"Unet, mitkä unet?" professori vastasi.

"Tiedäthän ne jutut, jotka tapahtuvat mielessäni, kun yritän nukkua yöllä", vastasin kärsimättömänä.

"Ai, ne eivät ole sinällään vain unia", Adamus sanoi asiallisesti. "Ne ovat tarinoita menneisyydestäsi, joiden tapahtuminen jatkuu toisissa ulottuvuuksissa. Ne eivät ole vain unia, ne ovat totta." Sitten hän hävisi vilauksessa ja jätti minut pohtimaan "uniani".

Tuona yönä minulla oli taas intensiivinen matkauni, ja aloin ymmärtää, mistä hän puhui. Meillä on monia kokemuksia elämässämme. Jokainen on kuin tarina. Varsinaisen 3D-tarinan loppuminen ei merkitse itse tarinan loppumista. Se jatkuu toisissa ulottuvuuksissa. Esimerkiksi ennen Crimson Circle –aikaani olin aloittavassa ilmailualan yrityksessä. Teimme työtä yötä päivää ja kehitimme teknologiaamme, keräsimme rahaa, taistelimme Amerikan seitsemän suurimman puhelinyhtiön kanssa, jotka olivat nostaneet lukuisia kanteita meitä vastaan (voitimme kaikki), palkkasimme työntekijöitä ja menimme markkinoille.

Mutta tuo tarina ei loppunut 2001, kun lähdin yhtiöstä. Monet läheiset ihmissuhteet sekä aloittavan yrityksen haasteet jatkavat elämäänsä. Se on melkein kuin loputon tarina. Näen unta tästä yrityksestä aina muutaman kuukauden välein, vaikka olen ollut poissa 16 vuotta. Valveilla en ajattele tätä yritystä, mutta unitilassa tarina jatkuu.

Kun tämä kerrotaan sadoilla ja tuhansilla kokemuksilla, joita sinulla on ollut – rakkaussuhteista koulukavereihin, vammoihin ja onnettomuuksiin elämässä – alat saada idean, miten monia tarinoita näytellään toisissa ulottuvuuksissa. Olemme eläviä tarinageneraattoreita. Joka kerta kun meillä on jokin merkittävä kokemus, se luo tarinan, jonka elämä jatkuu. Tarina ei seuraa lineaarista polkua – siitä tulee paljon virtaavampi ja joustavampi muissa ulottuvuuksissa.

Meillä on taipumus muistaa vain yksi uni kerrallaan, mutta Adamus sanoo, että näemme unta monilla tasoilla samanaikaisesti. Hän sanoo, että näemme unta myös valveilla, mutta aistimme tukkivat sen meiltä voidaksemme keskittyä TÄHÄN tarinaan.

Olen lakannut yrittämästä tulkita viimeaikaisia uniani käyttämällä vanhoja symboleja ja arkkityyppejä ja havainnut tämän selityksen paljon tyydyttävämmäksi. Nyt astun etäämmälle ja pelkästään tarkkailen unia tarinoina … tarinoina joiden tapahtuminen jatkuu. Vaikka ajattelin ennen, että unet yrittävät kertoa minulle jotain – että unissa oli minulle jokin viesti – olen lakannut tekemästä myös sitä. Se on hyvä asia, koska jos unissani on ollut jokin viesti minulle, en ole tajunnut sitä kaiken tämän ajan jälkeen.

Aloin itse asiassa viitata yöllisiin kokemuksiini "tarinointina" "unennäkemisen" sijasta. Kun kehoni rentoutuu ja uudistuu nukkuessani, minä katselen, kun tarinani ilmaisevat ja laajenevat jatkuvasti. Joskus tarina (uni) jatkuu yö toisensa jälkeen, ikään kuin en koskaan lähtisi siitä. Toisilla kerroilla tarina jatkuu siitä, mihin se jäi puoli vuotta sitten. Tarinat (unet) ovat eläviä ja täynnä ilmaisua, laajentumista ja elämää.

Mieleeni on juolahtanut (ja Adamus on vahvistanut sen), että unitarinat eivät yritä välttämättä etsiä ratkaisua. Ne eivät yritä löytää onnellista loppua, koska se olisi tarinan loppu. Ne eivät yritä lähettää meille salaista viestiä. Ne ovat vain tarinoita.

Tutkin tilannetta tarkemmin Adamuksen kanssa muutama päivä sitten. "Professori, ovatko kaikki uneni vain tarinoita?"

"Eivät kaikki, mutta yleensä ne jotka muistat, ovat tarinoita", Adamus sanoi. "On monia muita unitasoja, joilla menet uuteen Maahan opettamaan, tai viime aikoina, joilla menet Theos-turvapaikkaan tai joissa tunnet niiden projektien mahdollisuuksia, joita työstät ihmiselämässä. Mutta et usein muista näitä kokemuksia herätessäsi, koska mieli on keskittynyt tarinoiden draamaan ja juonitteluun."

Hän jatkoi: "Monet ihmiset luulevat, että unet ovat pelkästään mielen ihmettelyä ja vaeltelua heidän nukkuessaan, mutta kuten olet havainnut, ihmismieli ei pysyisi keksimään niitä asioita, joita koet unissasi. Mieli vaatisi lineaarisuutta … että asioissa on tolkkua. Mutta unessa voit lentää ilmassa kuin kotka ja seuraavassa hetkessä uida veden alla tarvitsematta hengittää. Jos unet olisivat pelkästään mielen pohdiskelua tai yritystäsi selvittää jokapäiväisen elämän ongelmia, ne olisivat paljon loogisempia, kuin mitä koet. Unet ovat moniulotteisen luojan eläviä tarinoita."

Aloin katsoa uniani eri valossa. Sen sijaan, että yritän selvittää, mitä unet merkitsevät tai mitä ne yrittävät kertoa minulle, olen katsonut niitä tarkkailijana. Silloin oivalsin jotain hyvin hämmästyttävää: unet eivät yritä muokata meitä, vaan me muokkaamme unia. Uniemme tarinat eivät yritä muuttaa tai parantaa ihmiselämäämme. Sen sijaan tietoisuutemme luo ja muokkaa tarinoita unissamme.

"Adamus, jatkuvatko nämä tarinat loputtomasti?" kysyin.

"Mitä luulet, heinäsirkka?" täysivaltainen olento vastasi.

Hmm. Ja sitten se välähti minulle. Kun tulemme oivaltamiseemme, unitarinat tulevat omaan oivaltamiseensa. Ja aspektimme tulevat omaan oivaltamiseensa. Ja entiset ja tulevat elämämme tulevat omaan oivaltamiseensa. Unet, entiset elämät, aspektit ja ihmistodellisuutemme ovat KAIKKI vain tarinoita ja tavallaan vain unia. Suuret unitarinat –kirjassani on kappale nimeltään Mestari, johon nyt vasta olen pääsemässä. Se on kaikkein suurin tarinoistani, koska sen on kirjoittanut kaikkien tarinoiden luoja – minä olen mitä olen. Tässä pyhässä kappaleessa alan oivaltaa, että mestari luo ja elää kaikki tarinat ilossa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

KYSYMYSTEN KYSEENALAISTAMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(Kieli poskessa* tehty artikkeli)

Miten monta kysymystä teet tiettynä päivänä? Tämä sisältää kysymykset, joita esität toisille ja itsellesi. "Millainen sää tulee tänään?", "Mitä syömme lounaaksi?", "Miten kauan kestää, että minusta tulee oivallettu mestari?", "Miten maksan vuokran tässä kuussa?" ja "Mitä minun pitäisi tehdä elämälläni?"

Arvioin, että karkeasti 33%:iin päivittäisestä toiminnastamme liittyy kysymyksiä. Mietin, onko se täsmällinen luku vai jotain, minkä keksin. Hups. Siinä mennään taas – lisään uuden kysymyksen pitkään listaan kysymyksiä, jotka olen tehnyt jo tänään.

Kysymykset ovat välttämättömiä jokapäiväisessä elämässä. Kysymys on lause, joka ilmaistaan saadakseen informaatiota. "Mikä on nimesi?", "Mihin aikaan päivällinen on tänään?", "Kuka joi kaiken viinin?", "Missä vessa on?" Nämä ovat kaikki oleellisia kysymyksiä, mutta kenties olemme menneet liiallisuuksiin kaikissa kysymyksissämme? Mietin, olisiko viime lause pitänyt olla kysymys vai toteamus. Näetkö, miten kysymykset voivat saada täysin aivosi hämmentymään?

Väitän, että kysymysten runsaus modernissa yhteiskunnassa aiheuttaa jonkinasteista mielen saastetta ja perimmiltään edistää masennusta ja ahdistusta. Siinä missä kysymykset suunniteltiin alun perin yksinkertaiseksi kommunikointityökaluksi Lemurian päivinä, jotta selvittiin hengissä ("Onko kukaan nähnyt ihmisiä syövää dinosaurusta kuljeskelemassa tänään?"), näyttää siltä, että nyt kysymyksiä käytetään hyvän ja selkeän ajattelun tilalla ja ne ovat varmasti tukahduttaneet intuition käyttämistä.

On ulkoisia kysymyksiä – niitä joita teemme toisille ihmisille. Tähän kysymykset alun perin tarkoitettiin. Tee kysymys ja saa vastaus. "Haetko maitoa kaupasta?", "Miten sinulla menee?", "Mihin aikaan kokous alkaa?" Mutta nyt on niin monen tyyppisiä kysymyksiä, että peruskysymys on menettänyt vaikutuksensa. Tiedätkö, mitä tarkoitan? Vain liian monia kysymyksiä.

Oletko koskaan kuullut retorisesta kysymyksestä? Retorinen kysymys on kielikuva kysymysmuodossa ja se tehdään tärkeän asian ilmaisemiseksi, ei vastauksen saamiseksi. Vaikkei retorinen kysymys vaadi suoraa vastausta, monissa tapauksissa se saattaa olla tarkoitettu aloittamaan keskustelu tai ainakin saamaan tunnustus, että kuuntelija ymmärtää tarkoitetun viestin. Vanhempasi ovat saattaneet tehdä sinulle retorisia kysymyksiä, kuten: "Etkö osaa tehdä mitään oikein?" tai "Sanotko tätä hyväksi huoneesi siivoamiseksi?" ja "Luuletko meneväsi collegeen noilla arvosanoilla?" Heidän kysymyksiään ei ollut tarkoitettu kysymään kyvystäsi, vaan vihjailemaan kyvyttömyydestäsi. Vaikka ovatkin joskus huvittavia ja humoristisia, retorisia kysymyksiä on harvoin tarkoitettu puhtaasti komedialliseksi. Tajuatko vihdoin pointtini liiallisesta kysymysten tekemisestä?

Kysymykset jotka huolettavat minua eniten, ovat kysymykset itsestämme. Kysymykset itsestä ja itsensä kyseenalaistaminen. Ne ovat Epäilyn lapsipuolia ja suurin osa niistä on tarpeettomia ja hyödyttömiä. "Onko tämä artikkeli riittävän hyvä?" saattaisin kysyä itseltäni naputellessani näppäimistöä. "Onko sillä merkitystä?" Toisin sanoen "Mihin tuo itsensä kyseenalaistaminen vie minut?" Se ei tee minusta parempaa kirjoittajaa. Se ei saa useampia ihmisiä lukemaan artikkeliani. Se on vain mielen haituvaa, siinä napanöyhtän vieressä. Se ei vain palvele mitään tarkoitusta.

Tobias viittasi monta vuotta sitten kysymysten kyseenalaistamiseen. Hän sanoi, että joka kerta kun esität kysymyksen, universumiin lähtee "avaruusluotain" siihen saakka, kunnes vastaus löytyy. Joskus vastaukset tulevat nopeasti ("Syömmekö päivällistä klo 19?"), kun taas toisilla kerroilla kysymykset ovat tutkineet ympäri universumia ja etsineet vastausta monta elämää ("Mikä on elämän tarkoitus?"). Enkelien matka -kirjassa Tobias puhui alkuperäisestä synnistämme – eiku – alkuperäisestä kysymyksestämme, kun olimme menneet tulimuurin läpi. "Kuka olen?" Tuo yksi yksinkertainen kysymys laukaisi meidät loputtomaan sarjaan kokemuksia ja elämiä, kaikki vastauksen etsimiseksi tuohon kysymykseen. (Huom.: vastaus tuohon kysymykseen on "minä olen mitä olen". Voit lakata nyt etsimästä.)

Varmasti moniin kysymyksiin vastataan matkan varrella, mutta voit kuvitella, miten moni kysymys etsii edelleen vastausta. Tuo etsintä tulee uniisi yöllä, näiden "avaruusluotainten" tutkiessa menneisyyttä ja tulevaisuutta etsien merkitystä. Valvetilassa vastaamattomat kysymykset etsivät ratkaisua, kun jatkat päivääsi. Ne ovat eräänlainen aspekti, joka on ohjelmoitu etsimään ja etsimään ja etsimään, kunnes ne löytävät vastauksen. Voitko kuvitella, miten tämä vaikuttaa selkeyteesi, puhumattakaan hyvästä yöunesta?

Kysymykset ovat niin juurtuneet elämäämme, ettemme oivalla, ettemme tarvitse kysymyksiä oivaltaaksemme vastaukset. Hämmentävää? Käytetäänpä tätä yleistä shaumbra-kysymystä esimerkkinä: "Mitä minun tarvitsee tehdä tullakseni ruumiillistuneeksi mestariksi?" Kun tämä sisäinen kysymys tehdään, luotain lähtee etsimään vastausta. Se etsii muistipankeistasi ja kun se ei löydä vastausta, se menee universumiin. Universumilla ei tietenkään ole vastausta, joten se menee kosmokseen. Kosmos on todella suuri, joten se etsii siellä edelleen. Sinulla kysymyksen tekijänä on levoton tunne, koska kysymys sinkoilee ympäri kosmosta. Se on epätäydellisyyden tunne. Yhdistä se miljooniin ja miljooniin muihin vastaamattomiin kysymyksiin ja melko pian pakahdut. Oivallatko, että tämä voi johtaa uupumukseen, ahdistukseen ja masennukseen?

Mitä tehdä?? Yksinkertaista. Älä tee #$@%&-kysymystä! Sen sijaan, että kysyt, mitä sinun tarvitsee tehdä tullaksesi ruumiillistuneeksi mestariksi, pelkästään OLE mestari. Mitään kysymystä ei tarvita, koska vastaus on jo sisällä. Sillä hetkellä kun esitit tuon kysymyksen, luotain meni ulos etsimään vastausta. Mutta todellakaan ei ollut mitään tarvetta kysymykseen, koska olet jo mestari … olet aina ollut mestari. Kenelläkään muulla ei ole vastausta, ei edes universumilla. Tietoisuusteko-kirjassa Adamus sanoo: käyttäydy kuin mestari, äläkä kysy, millaista on olla mestari. Älä esitä kysymystä, salli itsesi vain oivaltaa. Se on ensin vähän konstikasta, koska olemme hyvin tottuneita tekemään kysymyksiä. Mieli melkein vaatii tekemään kysymyksen, mutta vedä syvään henkeä ja vain tule mestariksi. Mieli kyseenalaistaa oivaltamisen pätevyyden, ei kysymisen, koska no, mieli haluaa kysyä kaikkea. Tiesitkö, että kysymykset ovat aivojen intohimo?

Eivät kaikki kysymykset ole huonoja. Kysyin juuri Lindalta, mitä hän haluaa syntymäpäivänään (1.3.). Hän hymyili suloisesti ja vastasi: "Vain sinut." Mutta tiesin vastauksen jo, ennen kuin esitin sen (olen jo päättänyt, mitä hankin hänelle), joten se ei tainnut oikeasti olla kysymys. Väitän, että voimme vähentää dramaattisesti päivittäin esittämiemme kysymysten määrää, erityisesti sisäisten kysymysten, kuten "Missä valaistumiseni on?" Kun kysymystä ei tehdä ja oivaltaminen sallitaan, meistä tulee yhtäkkiä mestari. Etsiminen lakkaa. Sitten mestari tulee esiin "minä olen" -olemuksen varjoista.

Mitä siis aion hankkia Lindalle syntymäpäiväksi, kysyt. Toivottavasti saat vastauksen pian Facebook-kuvana ja voit tuoda kysymysluotaimen takaisin kotiin.

*"Kieli poskessa" on amerikkalainen kielikuva, joka vihjaa, että toteamus tai muu esitys on tarkoitettu huumoriksi tai muuten ei-vakavaksi, eikä sitä pitäisi ottaa täydestä. Fraasi tarkoitettiin alun perin ilmaisemaan halveksuntaa työntämällä kieli poskeen ja näyttämällä ele loukkaavalle henkilölle. Vuoteen 1842 mennessä fraasi oli saanut sen nykyaikaisen merkityksensä, ettei toteamusta ollut tarkoitus ottaa vakavasti.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

KONTROLLOIMATON

Kirjoittanut John McCurdy (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tositapahtumat ovat inspiroineet seuraavaa tarinaa.

Shaumbra-mestari istui puistonpenkillä, veti takkinsa tiukasti koleaa talvituulta ja tihuttavaa sadetta vastaan ja hengitti sisään kaunista luontoa. Joki virtasi ohi ryöpyten täysillä, hyvin samaan tapaan kuin se energiavirta jonka hän usein tunsi syöksyvän omassa kehossaan. Hanhiparvi tuli häntä kohti ja kaakatti kovaa rahisevalla, vastenmielisellä ja toiveikkaalla äänellään. "Kuulostatte samalta kuin jotkut aspektini", hän sanoi nauraen, ja kun hän ei antanut niille mitään, ne vaelsivat äänekkäästi pois.

"Siitä puheen ollen", tuli synkkä ja häiriintynyt sisäinen ääni, "milloin oikein aiot saada elämäsi kontrolliin?"

"Hei Epäily", mestari ajatteli hymyillen. "Unohdat, että luovuin elämäni kontrolloinnista melkein vuosi sitten."

"Mutta mestari, millaista elämää tämä on?" Epäily-niminen aspekti vaati. "Tarkoitan, että olet tässä kylmässä, pimeässä ja sateisessa paikassa. Olet ollut sairaana, kehosi tuntuu hajoavan ja rahasi ovat riittäneet hädin tuskin selviytymiseen. Sinulla ei ole mitään intohimoa ja olet uskomattoman kyllästynyt. Kehosi ja mielesi pakkomielteenä on seksi, koska et ole saanut sitä aivan liian pitkään aikaan. Tietoiset naiset eivät näytä olevan kiinnostuneita siitä enää, sinä et ole kiinnostunut kenestäkään muusta ja oma Isiksesikin on lähtenyt etsimään itseään. Istuskelet joutilaana aivan liian paljon ja syöt liikaa roskaa, ja sitten ihmettelet, miksi sinusta tuntuu paskalta. Ja luulet olevasi valaistunut! Luulet saaneesi oivalluksesi! Hah-hah-hah-hah-haa! Mikä vitsi! Mikä kontrolloimaton mäntti sinusta onkaan tullut!"

Mestari veti syvään henkeä ja hymyili. "Nämä aspektit ovat yhtä lyhytnäköisiä kuin nuo hanhet", hän ajatteli katsellessaan, kun koko parvi meni kiljuen ja räpytellen rannan poikki ohikulkijaa kohti, joka heitteli leivänpalasia suoraan kyltin edessä, jossa sanottiin, miten huonoa leipä on linnuille.

Kyllä, se oli kaikki totta. Jokin oli muuttunut melkein vuosi sitten. Se oli niin hienovaraista, että hän oli tuskin huomannut sitä, eikä hän muistanut päivämäärää, mutta se oli muuttanut kaiken. Katsoessaan taaksepäin hän voi vain sanoa, että jossain syvällä sisällä hän oli päästänyt irti. Hän oli lakannut yrittämästä löytää valaistumista tai mitään muuta ja alkanut vain nauttia siitä, mitä oli nautittavana tässä hetkessä. Hän ei edes tiedostanut tuon päätöksen tekemistä, sillä se ei ollut tullut mielestä. Se oli enemmän yksinkertaista tietämistä, ettei sillä ollut enää merkitystä, ja tuossa irtipäästämisessä kaikki oli muuttunut.

Elämä alkoi virrata paremmin kuin koskaan ennen. Se kääntyi ja kiemurteli tavalla, mikä jonain muuna aikana hänen elämässään olisi tehnyt hänet hulluksi turhautumisesta ja huolesta, mutta nyt hän vain hymyili, kun hän katseli sitä uskomatonta tapaa, jolla kaikki selvisi, kun hän ei yrittänyt kontrolloida sitä. Kaikki hänen ongelmansa hävisivät – ei siksi, että ne olosuhteet jotka olivat näyttäneet valtavilta ongelmilta, olivat poissa, vaan kun hän lakkasi yrittämästä korjata ja ohjata niitä, ne alkoivat kaikki huolehtia itsestään. Raha jota hän tarvitsi, oli vain siinä silloin, kun hän tarvitsi sitä, ja sitä tuli tavallisesti tavalla, joka näytti täysin normaalilta ja luonnolliselta, mutta jota hän ei ollut voinut mitenkään ennustaa.

Sääkin alkoi tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Tällä hetkellä hän voi istua puistonpenkillä ja tarkkailla joen, ankkojen ja hanhien ja myös ohikulkevien ihmisten kauneutta, koska se kova sade, jota ennustettiin koko päiväksi, oli vain kevyttä tihkua tällä hetkellä. Kyse ei ollut siitä, että hän oli tahtonut sateen loppumaan – hän oli vain päättänyt lähteä kävelylle sateesta huolimatta ja sää oli tehnyt yhteistyötä. Ja näin kaikki näytti toimivan mestarin elämässä nykyään.

Ensin mestari ei tiennyt, mitä se kaikki merkitsi. Keskiverrolle sivustakatsojalle hänen elämänsä näytti jokseenkin samalta kuin aina, mutta hänen perspektiiviinsä oli muuttunut ja huoli oli poissa, ja elämä reagoi häneen aivan uudella tavalla. "Onko tämä oivaltamista?" hän huomasi kysyvänsä yhtenä päivänä hämmästyneenä, ja välittömästi Epäily oli taas siinä kaikkien syiden kanssa, miksi se ei voinut olla. Missä oli salamointi ja ilotulitus? Missä olivat kaikki muut ulottuvuudet ja aistit? Miksi hän ei tiedostanut suoraan keskustelua Adamuksen ja kaikkien muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa? Miksi hän ei voinut vetää taskustaan tuhansia dollareita? Miksi hänen kehonsa kamppaili edelleen sairauden kanssa ja miksi hän tunsi olevansa edelleen niin juuttunut mieleensä? Ja niin edelleen … Epäily jatkoi. Mutta Adamus sanoi, ettei millään noista asioista ollut mitään tekemistä oivaltamisen kanssa, ja kaikki se mitä hän oli sanonut toisista, jotka olivat saaneet oivaltamisensa, sopi mestarin kokemuksiin täydellisesti. Viimein hänen täytyi myöntää itselleen: "Kyllä, näyttää siltä, että olen valaistunut. Ja ilmeisesti kaikki tämä merkitsee, että jossain syvällä sisällä päästin lopultakin irti."

Sitten mestarin elämä muuttui taas. Tuo hämmästyttävä armo, virtaus ja sisäinen rauha pystyivät, mutta kaikki tuntui ikään kuin tulevan synkemmäksi. Hän ajatteli, että kenties kyse oli talven tulemisesta tai yllättävästä käänteestä Amerikan politiikassa. Mutta hän epäili, että kyse oli muustakin, ja pian hän alkoi ymmärtää, miksi useimmat ylösnousseet mestarit olivat lähteneet heti, kun saivat oivalluksensa.

Nimittäin sitten kun päästää irti hyvin syvällä tasolla ja on päättänyt pitää mielen pois tieltä, keho ja sielu voivat viimeinkin päästä todelliseen transformaatiotyöhön. Ja se on vaikea ja usein tuskallinen prosessi, jota ei pidä tehdä liian nopeasti, tai muuten keho räjähtäisi ja tekisi taas yhden kuolleen ylösnousseen mestarin. Niinpä mestari havaitsi elämänsä ja kehonsa olevan aina vain enemmän pois kontrollista, ja hän salli sen tapahtua. Oli aikoja, jolloin hän tunsi kuolevansa ja Epäily sanoi hänen olevan uskomattoman vastuuton, mutta hän jatkoi vain palaamista "olen olemassa" -tilaan ja salli sen tapahtua.

Nytkin kun mestari istui puistonpenkillä katselemassa, kun hanhet ja ankat sukivat itseään ja rupattelivat äänekkäästi, hän tiesi, ettei se ollut vielä ohi. Transformaatioenergiat raivosivat edelleen hänen kehossaan kuin tulviva joki ja ihmisperspektiivistä hän ei tiennyt, selviytyisikö hän tästä prosessista. Mutta tuo ajatus sai hänen mestari-itsensä aina hymyilemään sanoen: "Kaikki on hyvin, jatka vain sallimista." Ja niin hän teki.

Mestarin kännykkä soi, ja hän huokasi vetäessään sen ulos taskustaan. Hän tiesi ennen näytön katsomista, kuka se oli ja mitä oli tulossa. Hän veti syvään henkeä ja vastasi puheluun.

Tomilla oli keinot vähissä. Hänen työnsä oli stressaavampaa kuin koskaan ja se näytti imevän elämän hänestä. Hänen tyttöystävänsä oli lähdössä, sillä vaikka hän työsti kuinka tuota suhdetta, tämä ei ollut koskaan tyytyväinen. Ja nyt mestarin yllyttäessä hän oli katsellut muutaman shoudin Crimson Circlen nettisivuilta.

Jonkin aikaa mestari kuunteli kärsivällisesti, kun Tom jatkoi ja jatkoi kaikesta viimeisimmästä draamasta elämässään. "Tiedän, että jonkin on muututtava", hän sanoi lopulta, "mutta en voi tajuta, mikä tai miten. Olin ennen hyvä seuraamaan opastustani, mutta nyt saan monia sekavia viestejä, enkä pysty selvittämään, mikä on oikea. Ja ai niin, mikä Adamuksen ongelma on vitamiinien ja lisäravinteiden osalta? Ne ovat ainoa asia, joka pitää minut enää kasassa! Ja miksi tämän valaistumisjutun on oltava niin vaikea? Kaikki sanovat, että olen jo valaistunut, muttei minusta tunnu siltä, ja näyttää siltä, että mitä lähemmäs pääsen oivaltamista, sitä enemmän elämäni menee pois kontrollista. Miksi en tajua tätä? Adamus sanoo, että kyse on vain irtipäästämisestä, ja olen päästänyt irti jo hyvin paljosta! Mitä teen väärin?"

"Tom", mestari sanoi, ennen kuin tämä ehtisi sännätä uuteen tarinaan kurjuudesta ja draamasta, "vain yksi asia seisoo sinun ja valaistumisesi täyden oivaltamisen välillä."

"Mikä se on?" Tom vaati. "Kerro minulle. Teen mitä vain!"

"Se on juuri se asia, Tom", mestari vastasi. "Se ei ole mitään, minkä voit tehdä. Ainoa asia joka seisoo kenen tahansa ihmisen joka on herännyt – kuten sinä ja hyvin monet muut – ja hänen täyden oivaltamisensa välillä, on valta."

"En ymmärrä", Tom sanoi. "Lakkasin etsimästä valtaa kauan sitten."

"Lakkasitko? Entä se työpaikka, jossa jatkat sinnikkäästi vain siksi, ettet näe, miten muuten taloudelliset tarpeesi voitaisiin tyydyttää? Se on valtaa. Tai tuo suhde, jonka pitämiseksi teet kovasti työtä vain siksi, että se on tuttu ja haluat olla oikeassa? Se on valtaa. Tai nuo vitamiinit ja lisäravinteet, joiden luulet pitävän kehosi kasassa? Ne ovat vain lisää valtaa, ja joka kerta kun otat niitä, kerrot kehollesi, ettet luota siihen. Oletko koskaan tehnyt töitä "mikromanagerille", Tom?"

"Kyllä, joka päivä!" Tom huudahti. "Se on yksi asia, joka tekee työstäni niin kamalaa, sillä joka kerta kun saan jonkin toimimaan oikein, pomoni tulee sekoittamaan kaiken."

"Sitten ymmärrät, miltä kehostasi tuntuu", mestari sanoi.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Tom kysyi: "Mitä sitten teen? Miten löydän opastukseni taas?"

"Ei ole mitään opastusta, Tom. Sisäinen opastus on mielen peliä, valtapeliä, jota käytämme saadaksemme vallan ja kontrollin elämäämme. Elämä vain reagoi siihen näytökseen, jota esitämme, eikä se koskaan kerro, mikä tuon näytöksen pitäisi olla."

"Miten siis voin saada elämäni taas kontrolliin?" Tom kysyi epätoivoa äänessään. Mestari hymyili, sillä hän tiesi, miten vaikeaa voi olla tajuta niin yksinkertainen ajatus. Ja hän tiesi myös, miten vilpitön Tom oli, joten hän sanoi sen suoraan hänelle.

"Et saa. Tom, puhut elämäsi joutumisesta pois kontrollista, ikään kuin se olisi huono asia, ja sanon, että sinun pitäisi juhlia sitä! Sillä omassa oivalluksessani suurin asia, jonka olen oppinut, on, että valaistumisessa on kyse täydellisestä joutumisesta pois kontrollista. Vasta sitten kun olet heittänyt pois viimeisen airon, vasta sitten kun olet antautunut täysin ja ehdottomasti elämän virralle (mikä sattuu olemaan oma sielusi), vasta sitten virta voi viedä sinua ja kuljettaa vesiputouksen yli suurimpaan kokemukseen, jota et voi vielä kuvitella."

"Pyydät paljon mieheltä", Tom sanoi hiljaa, "mutta tiedän sen olevan totta."

"Ei, Tom. Sinä pyydät tätä itseltäsi. Oletko valmis luottamaan itseesi niin paljon?"

"Ei minulla ole paljon valinnanvaraa", Tom vastasi, "sillä luulen, että minulla ei ole kohta airoja."

"Tiedän, ettei ole, ja siksi juhlin sinua, vaikket pystykään vielä löytämään itse syytä juhlia itseäsi. Herran siunausta, ystäväni!"

Laitettuaan puhelimen taskuunsa, mestari nousi ja lähti kotiin kontrolloimattomaan elämäänsä. Hän oli juuri sulkenut oven, kun kaatosade alkoi ja rummutti kattoa vasten, kun hän asettui suosikki- (ainoaan) nojatuoliinsa. "Hitto, kun elämä on hyvää!" hän sanoi hymyillen, kun silitti kissaansa ja kurkotti kaukosäädintä katsellakseen pientä televisiotaan ja viedäkseen mielensä pois kehon kummallisista tuntemuksista.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

SIINÄ ON TOLKKUA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun työskentelin Tobiaksen kanssa monta vuotta sitten, muistan ajatelleeni erästä kanavointia lopettaessani: "No, Tobias on sanonut kaiken, mitä voi koskaan sanoa. Ei ole enää mitään sanottavaa … Kanavointiurani taitaa loppua pian." Yllätyksekseni ja ilokseni Tobias vasta lämmitteli. Hän puhui vielä yhdeksän vuotta ennen inkarnoitumistaan takaisin maan päälle.

Sitten tuli Adamus Saint Germain. Hän on ollut kanssamme "matkan jokaisella askeleella" viimeiset seitsemän ja puoli vuotta. Jos viime lauantain Keahak-sessio indikoi mitään, häneltä ei lopu esitelmämateriaali näillä näkymin. Hän puhui puolitoista tuntia putkeen, ilman taukoa ja lähes keskeytyksettä. Hän unohtaa joskus, että ihmisillä on, no, ihmistarpeet, kuten veden juonti, vessassa käyminen tai hengen vetäminen.

Transhumaani-sarjan alusta saakka viime elokuussa, Adamus on vienyt meidät uusille tasoille mestaruuteemme ja valaistumiseemme. Hän keskittyy nyt aisteihin ja siinä on paljon tolkkua. Kaiken viimeaikaisen aistipuheen myötä olen melkein unohtanut, että hän itse asiassa alkoi puhua tästä aiheesta huhtikuussa 2010. Silloin kuvasimme Ulottuvuuksienvälinen eläminen -kurssin eräässä hotellissa Goldenissa, Coloradossa, kauan ennen kuin saimme hämmästyttävän Crimson Circle -studiomme.

Ulottuvuuksienvälinen eläminen oli Adamuksen ensimmäinen seikkailu aisteihin. Hän puhui pääasiassa viidestä ihmisaistista ja mielestä sekä näytti joidenkin enkeliaistien rinnakkaispolut.

Nyt kun olemme Transhumaani-sarjassa, Adamus on keskittynyt voimakkaasti aistillisuuteen ja muihin aisteihin. Vuoden lopulla hän sanoi, että hänelle yksi haastavimmista asioista on näyttää meille, miten mennään mielen tuolle puolen. Mieli on juuri se asia, joka pitää meidät eläintarhassa – samalla kun Itse haluaa mennä sen ulkopuolelle, mieli ei yksinkertaisesti voi ymmärtää "ulkopuolta". Vaikka se yrittää, se vain teeskentelee "ulkopuolen", aivan kuten se on teeskennellyt karkeilla tunteillaan (emootiot) todellisia aistillisia tunteita. Mielen "ulkopuolella" on vain uusi osa-alue vanhassa eläintarhassa.

Mestarin elämää 4:ssä (tulee 22.4.) Adamus toteaa, että käytämme itse asiassa vain yhtä aistia, ei viittä. Hän sanoo, että ne mitä kutsumme ihmisaisteiksi – näkö, kuulo, maku, haju ja tunto – ovat pelkästään mekanismeja, jotka vahvistavat sitä yhtä aisti, joka muodostaa ihmiskokemuksen – fokus. Kaikki ihmiselämässä tulee fokusoitumisen tuloksena. Enkeliolentoina hyppäsimme syvälle fokusaistiin pelkästään kokeaksemme sen. Fokus kulutti meidät pian – se synnytti yhden fokuksen, joka ilmentyi ajassa, paikassa, gravitaatiossa, fyysisessä, henkisessä ja kaikissa muissa ihmismekanismeissa, jotka tukevat fokusta. Fokusaisti on ollut kuin valtava tyhjiökammio, joka tukkii muut aistit. Muuten, Adamus on todennut, että on yli 200.000 muuta enkeliaistia, joten meille keskittyminen fokukseen on kuin hurjaa vuoristorataa – teemme sitä jännityksen vuoksi. Miten voisimme olla fokusaistissa, jos muut 200.000 aistia olisivat käytössä?

Voimme antaa itsellemme Fokus-ansiomerkin, tavallaan kuin partiolaisten ansiomerkin, lisättäväksi sielumme olkanauhaan. Kavensimme itsemme yhteen aistiin, mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin. On aika avata muut aistit ja nauttia hemmetisti elämän monilukuisuudesta, yksittäisyyden sijasta.

Tulisiko tästä mahtava tieteiselokuva? Ryhmä hulluja seikkailijoita lähtee matkaan paratiisisaareltaan suuressa valtameressä ja rantautuu kaukaisen paikan rannalle, jossa ei ole ääntä, valoa ja hajua. He supistuvat yhteen todellisuushavaintoon tuntoaistin avulla. He unohtavat kaikki muut aistit, koska tuntoaisti kuluttaa heitä, mutta koko ajan heillä on syvä sisäinen tietämys, että on jotain muuta … he eivät vain muista, mitä se on, joten he yrittävät löytää sen tuntoaistin avulla. Se olisi todella koskettava elokuva.

Itse asiassa Adamus loi oman versionsa tästä tarinassa Sininen maa äskettäisessä kirjassaan Mestarin muistelmia. Tarinassa ihmiset elävät monivärisessä todellisuudessa, mutta pitävät sinistä pyhimpänä värinä. He maalaavat talonsa ja kirkkonsa siniseksi, värjäävät hiuksensa siniseksi ja ajavat sinisiä autoja sinisillä kaduilla. Myös stop-valot ovat sinisiä. Tämä halunsa tyydyttäminen johtaa lopulta siihen, että he näkevät vain sinisiä asioita, vaikka kaikki muut värit ovat olemassa. Pientä ihmisryhmää vainoaa sisäinen tietämys, että on muutakin kuin sininen, mutta he käyttävät sinistä terapiaa ja sinisiä rituaaleja yrittäessään löytää sen. Sitten pieni ryhmä tuossa pienessä ryhmässä kyllästyy niin täysin pelkkään siniseen todellisuuteen, että se alkaa lopulta kapinoida sinistä vastaan, vaikka se merkitsisi kuolemaa. Tämä vapauttaa heidät pelkästä sinisestä tietoisuudesta ja sallii heidän nähdä taas kaikki muutkin värit. Muut ihmiset Sinisessä maassa pitävät heitä hulluina ja yrittävät jopa pakottaa kapinalliset ottamaan sinisiä pillereitä saadakseen heidät takaisin ruotuun.

Hmm. Tämä kaikki kuulostaa kummallisen tutulta. Kenties emme ole oikeasti hulluja … meillä on vain shaumbra-masennus (suom. huom. sana jota tässä käytetään masennuksesta, merkitsee myös "sinistä"). Tiedämme, että on aika siirtyä eteenpäin, muttemme tiedä miten. Liity Adamukseen. Astu aistillisuuteen. Astu vapauteen.

Kuvasimme muutama viikko sitten Mestarin elämää 4 – aistillisuus -kurssin, kun Yoham oli kaupungissa, mikä merkitsi kolmea hyvin intensiivistä ja laajentavaa päivää studiossa. Se julkaistaan pilvikurssina Maapäivänä 22.4. Adamus puhuu fokusaistista ja tuo muutaman muun aistin leikittäväksemme – kauneus, yhtenäisyys, rakkaus ja mielikuvitus. Hän aloittaa joillain perusaisteilla, jotka on suhteellisen helppoa omaksua ennen menemistä myriadeihin muihin aisteihin.

Keahakissa Adamus sanoi, että kun avaudumme noin 11 muulle aistille, alamme tiedostaa mestaruutemme ja aidosti arvostaa sitä. Hän huomautti, etteivät aistit anna meille valaistumistamme, mutta käyttäessämme noin tusinaa aistia, oivalluskykymme on niin kovasti laajentunut, että hyväksymme ja elämme lopultakin mestaruutemme. Omilla sanoillani, mestaruudessa ei ole kyse ihmistilan kukistamisesta, vaan nousemisesta yhden fokusaistin yli. Olemme fokuksen mestareita, ja nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Adamus muistutti minua olemaan alkamasta nimittää kaikkea aistiksi. Minulla on ollut taipumusta kiinnittää tämä nimilappu asioihin, jotka ovat vain sinisiä ajatuksia ja tunteita tai pelkästään niiden aistien alaryhmiä, joista hän on puhunut. Mietin, onko design aisti (ei Adamuksen mukaan) ja onko musiikki aisti (ei taaskaan) tai onko seksi aisti (ei). Hän huomautti, että shaumbroilla on taipumusta alkaa laittaa aistinimike kaikelle, ja lisäsi, että suurin osa siitä on makyo-hölynpölyä. Haa! Pidän siitä. Makyo on ei-aisti (suom. huom. sama sana merkitsee "hölynpöly" ja "ei-aisti"). Adamus esittelee huolellisesti aisteja, jotka on helpoin integroida, ja etenee siitä joihinkin erikoisempiin aisteihin. Hän sanoo, että meidän täytyy leikkiä perusteilla, ennen kuin pääsemme monimutkaisempiin ja vähemmän sinisiin aisteihin.

Olen ollut äärimmäisen innoissani muista aisteista viime aikoina. Se on tie ulos, tuolle puolen. Kyse ei ollut meditoimisesta tai olemisesta vegaani tai pyhien muinaiskirjoitusten tutkimisesta. Koko tämän ajan kyse oli vain aistillisuudesta. Minusta kaikki tämä on hyvin kiehtovaa, koska en ole koskaan kuullut tällaisesta lähestymistavasta oltuani reilut 20 vuotta henkisen materiaalin ja henkisten opettajien parissa. Mikään ei pääse lähellekään, mikään ei anna tietä ulos niin kuin se, mihin Adamus on nyt pääsemässä kanssamme. Se mitä teemme, on uraauurtavaa, toimintamallia muuttavaa ja voi-niin-aistillista. Jos kukaan teistä miettii, jääkö planeetalle vai lähtee, niin pitäkää hatustanne kiinni. Menemme fokusoitumisen rajoituksista mestarin aistillisuuteen. Elämä ei ole koskaan enää entisensä … luojan kiitos.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

PÄIVÄ SHAUMBRAN ELÄMÄSTÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Adamus teki mielenkiintoisen, vaikkakin epätieteellisen tutkimuksen BON Adventure -tilaisuudessa Havaijilla helmikuussa. Hän aloitti aamun ensimmäisen session shaumbrojen kanssa 60 sekunnin liikuntaharjoituksella – upea tapa saada päivä alkuun – ja meni sitten tutkimukseen.

BON-ryhmä koostui 76 ihmisestä, jotka olivat 18 eri maasta, ja heistä oli noin 80% naisia ja 20% miehiä, ikähaitarin ulottuessa parinkympin yläpäästä seitsemänkympin yläpäähän. Toisin sanoen se edusti melko hyvin shaumbroja, muttei välttämättä ihmisiä yleisesti ottaen. Hän kysyi ryhmältä, miten paljon aikaa he viettivät eri toimiin päivän aikana. Linda juoksi ympäri huonetta mikrofonin kanssa, kun yleisö vastasi, ja Rebecca Zuh (Australia) kirjoitti vastauksia taululle. Tunnustellen ryhmän energiaa, Adamus arvioi keskiarvon yleisön vastauksista sen perusteella, minkä hän tunsi oikeaksi toimintoihin käytettäväksi ajaksi.

Adamuksen kysymys: miten paljon aikaa käytät joka päivä …

NUKKUMISEEN?

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 4 tunnista 10 tuntiin vuorokaudessa. Adamus sanoi, että shaumbrojen keskiarvo on noin 7.5 tuntia nukkumista vuorokaudessa.

Adamuksen kommentit – Shaumbralla pitäisi olla kaksi nukkumisjaksoa vuorokaudessa. Ensimmäinen olisi pituudeltaan noin 4 tuntia ja toinen, "torkut", olisi noin 60-90 minuuttia. "Monet ihmiset nukkuvat enemmän, koska he eivät halua olla hereillä … he eivät halua päivän olevan niin pitkä."

Kirjoittajan kommentti – Siksi siis herätät minut melkein joka yö kahdelta?

SYÖMISEEN? (sisältäen myös ruuan valmistuksen)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 45 minuutista 4 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskiarvoaika, jonka shaumbrat käyttävät ruuan valmistamiseen ja syömiseen, on noin 3 tuntia joka päivä.

Adamuksen kommentit – "Ihmiskehon tarvitsee syödä vain joka toinen päivä. Kehonne vaatima energiamäärä voidaan tyydyttää yhdellä kunnon aterialla joka toinen päivä. Syökää yhdistelmä proteiinia ja elämänvoimaruokaa, kuten hedelmiä ja vihanneksia, ja sitten jotain, mistä oikeasti pidätte, kuten suklaata, kakkua jne. Valmistakaa ruoka rennosti ja syökää se sitten tunnin aikana."

Kirjoittajan huomautus – Muistutus, että Adamuksen suosikki- ja kenties ainoa ruoka koostui kaurahiutaleista, hunajasta ja pähkinöistä.

INTERNETIIN? (leikkiin, ei työhön)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 30 minuutista 4 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskiarvo on noin 2.25 tuntia päivässä, sisältäen sosiaalisen median, sähköpostit jne.

Adamuksen kommentit – "Internetistä on tullut ihmisten sosiaalisuus-, kommunikointi- ja ajanvietetyökalu. Sen sijaan, että ovat yhdessä perheen ja ystävien kanssa tai tekevät jotain mielenkiintoista, kuten menevät torille, ihmiset viettävät aikansa internetissä. Miten paljon aikaa tarvitsette oikeasti internetissä? Noin 30 minuuttia päivässä."

Kirjoittajan kommentti – Joo, mutta Adamuksen aikana ei ollut internetiä. Useimmat ihmiset eivät osanneet lukea ja kirjoittaa ja kirjeet kirjoitettiin huolellisesti mustekynällä karhealle paperille.

TURHAMAISUUTEEN? (sisältäen kylpemisen, parranajon, meikkaamisen, pukeutumisen jne.)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 10 minuutista 3 tuntiin. Adamus sanoi keskiarvon olevan hieman yli tunti päivässä.

Adamuksen kommentit – "Ottakaa enemmän aikaa erityisesti sellaisten asioiden tekemiseen, kuin hieronta, hiusten ja kynsien laittaminen, ja yleisesti ottaen fyysisen kehonne hemmotteluun.

Kirjoittajan kommentti – Luultavasti käytän enemmän aikaa turhamaisuuteen kuin Linda. Minulla se kestää kauemmin, koska olen pidempi.

VESSAAN?

Kirjoittajan kommentti – Yleisö keksi tämän kategorian, ei Adamus. Oli "mielenkiintoinen" yleisö.

Shaumbra – Päivittäinen vessa-aika vaihteli 20 minuutista 70 minuuttiin. Keskiarvo oli 45 minuuttia vessassa joka päivä.

Adamuksen kommentit – "Onko teillä ihmisillä ummetusta vai mitä? Muistakaa, ettei meillä ole saniteettitiloja Ylösnousseiden mestareiden klubilla."

JÄRJESTELYYN JA ASKAREISIIN? (sisältäen pyykinpesun, kaupassa käymisen, siivoamisen, tankkamisen, laskujen maksamisen jne.)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat tunnista 4 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskiarvo on 3 tuntia päivässä.

Adamuksen kommentit – "Ihmiset käyttävät paljon aikaa asioiden pitämiseen järjestyksessä. Elämänne loppussa olette käyttäneet 3650 elinpäiväänne tehden arkisia asioita, kuten siivoaminen. Robotteja ei saada tänne riittävän nopeasti."

Kirjoittajan kommentti – Pitäkää mielessä, että Adamuksella oli palvelijoita viimeisessä elämässään.

URAAN JA TYÖPAIKKAAN?

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 0 tunnista 10 tuntiin. Adamus sanoi, että keskiarvo on noin 5.5 tuntia per päivä, koska monet shaumbrat eivät tee enää töitä.

Adamuksen kommentit – "Useimmat aikuiset tekevät työtä 8-10 tuntia päivässä. Shaumbrat tekevät usein vähemmän, koska he ovat löytäneet muita tapoja saada yltäkylläisyyttä tai he jäävät eläkkeelle varhain tai he eivät vain halua käyttää liikaa aikaa työntekoon. He katselisivat mieluummin tv:tä."

Kirjoittajan kommentti – Onko se työtä, jos oikeasti nauttii siitä, mitä tekee? Tai jos pomo on ylösnoussut mestari, jolla on aina jokin uusi projekti?

TELEVISOON?

Shaumbra – Vastaukset vaihtelevat 0 tunnista 5 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskiarvo on 2.25 tuntia televisionkatselua päivässä.

Adamuksen kommentit – "Oikeasti?!"

Kirjoittajan kommentti – Adamus, jos et herättäisi meitä keskellä yötä, emme katselisi niin paljon televisiota yrittäessämme päästä takaisin uneen.

YSTÄVIIN JA PERHEESEEN? (sisältäen henkilökohtaisen, ei-tietokoneajan ystävien ja perheen kanssa)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelevat 0 tunnista 16 tuntiin päivässä. (Yksi ihminen sanoi rakastavansa olla kumppaninsa kanssa 16 valvetuntia päivässä.) Adamus sanoi, että perheen ja ystävien kanssa vietetty keskivertoaika on noin tunti päivässä.

Adamuksen kommentit – Shaumbrat viettävät usein vähemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, koska he ovat enemmän yksin tai heistä on aina vain vaikeampaa olla ihmisten lähellä.

Kirjoittajan kommentti – Sisältyykö tähän aika niiden ystävien kanssa, jotka ovat Ylösnousseiden mestarien klubissa?

CRIMSON CIRCLEEN? (sisältäen puhumisen Adamuksen kanssa, shoudien kuuntelemisen, shaumbrojen kanssa puhumisen jne.)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 10 minuutista 3 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskimäärin Crimson Circle -toimintaan käytetään noin 45 minuuttia päivässä.

Adamuksen kommentit – "Minua imartelee ajatella, että vietätte 45 minuuttia päivässä kanssani."

Kirjoittajan kommentti – Herätät meidät kahdelta, mikä vuoksi olemme kanssasi 45 minuuttia päivässä.

ITSESI KANSSA? (ei mitään muuta, kuin ollen itsensä kanssa)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 25 minuutista 4 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskimääräinen aika on noin 45 minuuttia päivässä.

Adamuksen kommentti – "Näettekö tässä jotain epätasapainoa?"

Kirjoittajan huomautus – On perseestä olla itsekseni?

Kaikki tämä on yhteensä 27.75 tuntia vuorokaudessa. Adamus sanoo, että tämä ylitys johtuu siitä, että multitaskaamme pitkin päivää, kuten syöminen televisiota katsellessa tai internetissä oleminen vessassa tai meikkaaminen ollessamme vielä unessa. Hänen pointtinsa BON-tilaisuudessa oli katsoa päiväämme, ei välttämättä aikanäkökulmasta, vaan intohimonäkökulmasta. Miten paljon rutiinia päivässäsi on? Miten paljon päivästäsi on mekaanista ja yksitoikkoista? Ja mikä tärkeintä, miten paljon päivässäsi on intohimoa? Intohimo on se asia, joka käynnistää BON:n. Se valaisee luomisnäytön ja tekee tavallisen elämän värikkääksi ja jännittäväksi.

Millainen päivä sinun elämästäsi on? Vietetäänkö se nukkuen ja tv:tä katsellen vai kokien viimeistä elämäsi maan päällä ruumiillistuneena mestarina? Jaa ajatuksesi ja kommenttisi joillain Crimson Circlen Facebook-sivuilla. Tämä voisi olla mielenkiintoinen tutkimus shaumbra-sosiologiasta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

CRIMSON CIRCLE -SÄÄTIÖ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Istumme Lindan kanssa lentokoneessa matkalla Saksan Frankfurtista Tanskan Billundiin. Emme ole aivan vielä Euroopan kiertueemme puolivälissä, joka alkoi Norjasta ja loppuu muutaman viikon kuluttua suurten mestarien juhlaan Münchenissä. Tänään on 40. hääpäivämme, joten on hyvin sopivaa, että nautimme yhdessä tästä päivästä lentokoneessa. Se on ollut elämässämme tapana viimeiset 16 vuotta siitä lähtien, kun aloimme matkustaa ympäri maailmaa shaumbroja tapaamassa. Juhlimme varsinaisesti vuosipäiväämme ensi viikonloppuna Tanskassa mukavalla intiimillä päivällisellä ja poikkeuksellisen hyvällä pullolla ranskalaista punaviiniä.

Vuosipäiväjuhlanamme haluaisimme kertoa teille uutisen. Epäröimme vähän mainita siitä – se on henkilökohtainen asia, kuitenkin se vaikuttaa melkein kaikkiin shaumbroihin. Se liittyy Crimson Circlen tulevaisuuteen ja kaikkeen siihen työhön, jota olemme tehneet vuosien saatossa, joten meistä tuntuu, että on parasta kertoa siitä. Lisäksi se ehkä auttaa teitä ymmärtämän joitain muita asioita, joita teemme CC:n pääkonttorissa Coloradossa.

Perustimme Lindan kanssa hiljattain Crimson Circle -säätiön. Se on voittoa tavoittelematon säätiö, jolla on lupa jatkaa Crimson Circlen työtä meidän lähdettyämme planeetalta. Meillä ei tietenkään ole suunnitelmissa lähteä lähiaikoina, mutta halusimme sälyttää ja suojata kaiken Crimson Circlen työn myös tulevaisuudessa.

Tähän liittyen kaikki henkilökohtaiset varamme menevät voittoa tavoittelemattomaan Crimson Circle -säätiöön lähdettymme fyysisestä ulottuvuudesta. Tämä sisältää fyysisen omaisuuden, eläkerahastot, osakkeet ja obligaatiot, käteisen, ajoneuvot ja kaiken muun, mitä omistamme. Se sisältää myös kaikki Crimson Circlen osakkeet, tekijänoikeudet ja tavaramerkit, kaikki kirjalliset, audio- ja video-kanavoinnit siitä lähtien, kun aloitimme 1999. Kaikki menee säätiölle tarkoituksena jatkaa tätä työtä pitkään sen jälkeen, kun olemme lähteneet.

Yksinkertaisesti ilmaistuna, Crimson Circle -säätiöllä on varoja jatkaa tämän materiaalin tarjoamista monta tulevaa vuotta ja vuosikymmentä. Se myös omistaa aineiston laillisesti, jotta se voidaan pitää puhtaassa ja alkuperäisessä tilassaan, toisten vääristelemättä tai kaupallistamatta sitä.

Crimson Circlen materiaali on shaumbrojen matkahistoria tässä elämässä. Se on päiväkirja pääsemisestämme oivallukseen. Lindalla ja minulla on ollut kunnia olla mukana tämän työn luomisessa teidän kanssanne shoudeissa, työpajoissa, pilvikursseilla ja keahakissa. Olemme palvelleet aineiston valvojina ja henkilökunnan kanssa varmistaneet, että se jaetaan ja arkistoidaan asianmukaisesti. Tunnemme suurta velvollisuutta Crimson Circlen laillisesta ja taloudellisesta elinkelpoisuudesta sekä tekijänoikeussuojasta shaumbroja varten nyt ja tulevaisuudessa.

Linda ja minä olimme bisnesmaailmassa, ennen kuin aloitimme kokopäiväisen työn Crimson Circlessä 2002. Meillä oli urallamme ylä- ja alamäkiä ja olimme mukana perustamassa useita yrityksiä, joista yksi menestyi erittäin hyvin. Olemme kumpikin tehneet työtä 16-vuotaasta saakka, ja olimme ennen Crimson Circleä noin 45-vuotiaana ansainneet erittäin mukavan elintason itsellemme. Sitten syntyi Crimson Circle ja siitä tuli intohimomme, syymme olla täällä planeetalla. Olimme siunattuja, ettei meidän tarvinnut tehdä Crimson Circlen työtä rahasta, vaan saatoimme keskittyä sen rakentamiseen shaumbrojen hyödyksi.

Lindalla ja minulla ei ole lapsia. Se ei ollut tietoinen valinta, vaan se oli "korteissa". Siihen mennessä kun olimme 35-vuotiaita, olimme hyväksyneet tämän, niin tuskallista kuin se olikin toisinaan, ja siirtyneet eteenpäin elämässämme. Taaksepäin katsottaessa emme olisi koskaan aloittaneet Crimson Circleä, emmekä siihen liittyvää matkustamista ja pitkiä tunteja, jos meillä olisi ollut perhe, koska huomio olisi mennyt lapsiin, eikä työhömme. Se oli uhraus, mutta kenties pieni henkilökohtainen uhraus siinä valossa, mitä Crimson Circlestä on tullut.

Meillä ei ole lapsia, joille jättää perintömme. Veljemme ja sisaremme (kaikkiaan 14) ovat kypsiä aikuisia, joilla on koti ja turva, ja vaikka rakastamme heitä edelleen kovasti, Crimson Circlen materiaalin pysyvyys on prioriteettimme. Enemmän hyvää tulee perintömme jättämisestä Crimson Circlelle ja shaumbroille, kuin jos se menisi biologisille sukulaisillemme. Ja kun ajattelimme jättävämme jotain hyväntekeväisyyteen, emme pystyneet ajattelemaan parempaa aatetta ihmiskunnan kannalta kuin Crimson Circle.

Monet ihmiset ovat kysyneet, mitä Crimson Circlestä tulee, kun jäämme eläkkeelle tai kuolemme. Emme luultavasti jää koskaan eläkkeelle, koska rakastamme sitä, mitä teemme. Olen varma, että hidastamme vauhtia jossain kohtaa, mutta niin kauan kun on ihmisiä menossa heräämisestä mestaruuteen ja niin kauan kun Adamus jatkaa työskentelyä kanssamme, jatkamme sen tekemistä, mitä teemme. Myös lähdettyämme on monia, monia ihmisiä, jotka etsivät opastusta ja vahvistusta matkallaan oivallukseen. Haluamme, että he pääsevät käsiksi siihen viisaus- ja tietokirjastoon, jota on tullut Tobiakselta, Kuthumilta, Adamukselta ja shaumbroilta vuodesta 1999 saakka.

Oli kummallinen prosessi käydä läpi asiaa säätiön lakimiehen kanssa ja puhua siitä, mitä tapahtuu, kun me … no, kuolemme. Meidän täytyi kirjoittaa luettelo kaikista varoistamme, kaikesta mitä omistamme ja kaikesta minkä eteen olemme tehneet kovasti töitä kuluneet 40 vuotta. Toisaalta oli todellinen ilo tietää, että kaikki menee lopulta Crimson Circle -säätiölle. Oli syvä täyttymyksen tunne, kun allekirjoitimme lopulliset asiakirjat säätiön perustamisesta.

Nämä ovat olleet elämämme parhaita vuosia. Olemme matkustaneet lähes 1.5 miljardia mailia 32 maahan ja olemme tavanneet arviolta 10.000 shaumbraa henkilökohtaisesti. Toivon, että olemme koskettaneet sydäntänne ja sieluanne yhtä paljon, kuin te olette koskettaneet meidän. Kun Adamus sanoo: "Koko luomakunnassa ei ole suurempia olentoja kuin ihmiset", tiedämme täsmälleen, mitä hän tarkoittaa. Olemme tavanneet joitain planeetan hienoimmista ihmisistä – niitä jotka kutsuvat itseään shaumbroiksi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

FOKUKSESTA VAPAUTEEN – MITEN HULLUA MENOA!

Kirjoittanut Donna Van Keuren (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen fantastinen fokuksessa, tuossa arvokkaassa enkeliaistissa, joka sallii meidän mennä syvälle kokemukseen. Olen mestari siinä ja tutkinut tiheimmästä tiheintä yhden tarkoituksen kera. Nyt on aika laajentua JA-tilaan, ja Adamus on auttanut minua avautumaan vapaisiin aisteihini, niihin jotka ovat mieleni (joka on fokuksen työkalu) kontrollin ulkopuolella.

Laajentumiseen on sisältynyt muutama yllätys. Viisi aistiani on toiminut enimmäkseen entiseen tapaan, vaikkakin hieman kummallisesti nykien, ja uudet aistit ovat edelleen melko mystisiä, mutta havaintojani päällystää nyt täysin uusi tietämistaso humoristisilla ja odottamattomilla tavoilla. Kokemus on vähän kuin ohjelmistopäivitys, kun huomaa, että laite on vähän liian vanha pyörittämään uutta järjestelmää, joten bugeja selvitetään lennossa.

FOKUKSEN VIISI AISTIA – VERSIO 2.0

Näkeminen

Katson edelleen maailmaa ja näen ennakkokäsitykseni siitä. Katson peiliin ja näen vanhat sotahaavani ja uuden ajan kohtani. Näen ne neljä seinää, jotka majoittavat minut, ja kasan likaisia vaatteita ja astiat, jotka minun on vielä pestävä. Olen hyvin tietoinen luovasta projektistani, jonka jätin kolme kuukautta sitten ja joka tuppaa äärinäkökenttääni. Tiedän kuitenkin, ettei se mitä näen silmilläni, ole koko kuva – se on vain yksi mahdollinen muoto siitä, mitä oikeasti on. Taika kajastaa kulissien takana, mutta silmäni ovat niin ehdollistuneet näkemään tuntemani todellisuuden, etten pysty fokusoitumaan muihin mahdollisuuksiin selkeästi.

Jostain kumman syystä silmäni ovat nyt olleet todella väsyneet ja käyttäytyneet kummallisesti. Tämä on häiritsevää, mutta koska tiedän, että kaikessa on kyse valaistumisestani, arvaan, että kaikki se on vain osa siirtymistä fokuksesta erilaiseen näkemistapaan. Ainakin näin kerron itselleni.

Kuuleminen

Korvani toimivat oikein hyvin, kiitos. Kuulen naapurin koirien haukkuvan kaikkina vuorokauden aikoina kirkkaammin kuin koskaan, myös tyyny pääni päällä, mutta nyt valitettavasti kuulen myös niiden ahdistuksen haukkumisen alla.

Tunnen myös muutoksen energiassa, kun ihmiset pujahtavat tarinoihinsa (se tuntuu jännittyneeltä, sulkeutuneelta ja kiertävältä). Kuulen, kun valtapelit operoivat jonkun sanojen takana, ja siksi minusta tuntuu superpaskalta, kun täytyy kuunnella mainoksia, uutislähetyksiä, draamaohjelmointia tai mitä tahansa, minkä on suunniteltu manipuloivan mieltäni ja tunteitani.

Positiivisena huomiona, kaunis musiikki on vielä kauniimpaa kuin ennen. Tunnen pyhän geometrian ja värit sointujen sisällä. Valitettavasti kuulen myös muusikon persoonan sävelten päällä, erityisesti jos se yrittää ajaa esitystä. Koska minulla on monen elämän rakkaussuhde musiikkiin ja useat aspekteistani ovat olleet eksperttejä energiamanipuloinnissa, minun on erityisen tuskallista tiedostaa tämä ja se on ollut erinomainen tilaisuus penkkeilyyn … paljoon penkkeilyyn.

Olen alkanut myös kuulla mieleni loputtoman hölötyksen ja tunnistaa sen järjettömyyden. Ironista kyllä, kun aloin kuunnella mieltäni uskomatta, mitä se sanoi, huutaminen väheni huomattavasti. Vasta silloin, hiljaisuudessa, löysin "velhon verhon takaa", pimeämmän ohjelmoinnin, joka pyöritti apinamielen show'ta.

Energiat ovat sisälläni nyt harmonisempia, avoimempia ja virtaavampia, mutta kun kuulen riitasointuja kehittyvän, tiedän, että jotain nousee esiin tasapainotettavaksi. Kuuntelen itseäni täysin uudella tavalla.

Haistaminen

Nenäni ei ole erityisen yliherkkä, vaikka olen toisinaan haistanut asioita, joita ei ole lähimaillakaan, kuten esimerkiksi ruuan laittaminen televisio-ohjelmassa Ranskassa. Kyse oli ruuasta, joka oli tehty omenista ja päärynöistä, ja se tuoksui USKOMATTOMALTA!

Suurin muutos hajuaistissani on kehittyvä kyky havaita energiatuoksuja. Esimerkiksi haistan aromeja, jotka on punottu ihmisten elämäntarinoihin, ja ymmärrän yrittämättä kuviot, jotka saivat aikaan ne. Haistan myös kaaoksen ihmisten tai tapahtumien ympärillä, sekä mahdollisuudet, jotka eivät palvele minua.

Mielelläni on omat ajatuksensa siitä, mitä minun pitäisi tai ei pitäisi tehdä, ja se on usein ristiriidassa tämän sisäisen tietämisen kanssa. Se haluaa tehdä kivoja asioita (tämä on palkka siitä, että on nimetty Donna Reedin mukaan). Huomaan, että "kiva" on nelikirjaiminen sana, joka merkitsee "oivallusta ei voi tulla", ja se on sabotoinut kykyäni rakastaa itseäni. Mutta nenä tietää. "Kiva" ei huijaa sitä. Opettelen kiinnittämään huomiota tähän uuteen hajuaistiini, luovun psykohölötyksestä ja Toucan Samin tapaan (joka pystyi haistamaan hyvän hedelmäisyyden Froot Loops -muroista) "seuraan nenääni".

Maistaminen

Makuaistini on suoraan yhteydessä hajuaistiini. Hyvin samaan tapaan kuin haistan ydinolemuksen jonkin takana, maistan nyt jonkin kokemuksen intohimomahdollisuuden.

Surullista kyllä, suurin osa ihmistoiminnasta on täynnä ohjelmoitua tekemistä ja sen seurauksena ne eivät ole kovin maukkaita. Suurin osa niistä asettuu vertailtaessa pihallani olevan hirvenkakan kohdalle (mistä muistuu mieleeni, että yhtenä päivänä piha oli täynnä hirviä … todella taianomainen kokemus … kunnes ne lähtivät). Lyhyesti sanottuna, elämässäni ei voi olla enää kyse sotkujen siivoamisesta, edes omieni.

Uusi makuaistini paljastaa, että mieleni määritelmä intohimosta oli vain tarve valepuvussa. Tarpeessa on selvä maku. Siinä ei ole iloa. Ehdollistunut tarpeen ajama tekeminen on yllättävän intohimotonta, turhaa ja säälittävää.

Nyt kun alan kuolata mahdollisesta luomuksesta ja pureskelen ajatusta vähän, voin kertoa välittömästi, jääkö siitä minulle kitkerä tai lattea ja intohimoton jälkimaku. Minun ei tarvitse enää osallistua johonkin, ennen kuin oivallan, että se kyllästyttää minut kuoliaaksi. Minun täytyy vain maistaa energiaa, ja tiedän.

Tämän vuoksi kitarani on edelleen soittamatta ja taidetarvikkeeni käyttämättä. Vuosien treenaus on hyödyntämättä, koska en vain voi tehdä samoja vanhoja asioita samoilla vanhoilla tavoilla eivätkä uudet tavat ole vielä paljastuneet, vaikka tunnen muutoksen muhivan.

Muiden intohimoisten nautintojen puuttuessa ruoka on ainoa ilo, joka elättää minut, ja makuni hyvään elämään on laajentunut. Surullista kyllä, sen tuloksena myös minä.

Tunteminen

Tuntoaistini on kehittynyt eniten, ja siitä tulee epämukavan herkkä. Tunnen järkyttävän selkeästi KAIKKI ne hullut muutokset, joita tapahtuu kehossani, korostuneesti ja voimakkaammin kuin koskaan.

Tiedän varmasti, että esi-isäkehoni on vapautumassa, koska tunnen osan itsestäni kuolevan. Tämä on ollut uskomattoman pelottavaa, koska tiedän myös, ettei minun ole tarkoitus korjata sitä, mikä on lähdössä.

Samalla tavalla tunnen, kun uutta energiaa tulee minuun ja osuu uskomusjärjestelmieni ja kätkettyjen traumojeni seinään. Sitten kun asiat lopulta vapautuvat, olen väsynyt, flunssainen ja masentunut, kuin humaltunut toukka, jumissa itse luomassani tyhjiössä odottaen kärsimättömästi uuden ilmestymistä.

Mieleni on lopultakin antautunut sille tosiasialle, ettei se voi hallita luomistani uudelleen eikä se voi auttaa minua ymmärtämään sitä. Kuitenkin tuntiessani kehoa, tunnen yllättävää jännitystä. Se on ilahtunut laajentumisesta mielen manipuloinnin yli. Kaiken tämän tuntemien on ollut yhtä vuoristorataa – kaaosta liikkeessä, beibi.

VAPAAT AISTIT

Siirrytään vapaisiin aisteihin. Adamus on esitellyt keahakissa ja Mestarin elämää 4:ssä meille joitain näistä aistijalokivistä. Olen huomannut, että niitä on vaikea määritellä. En koe niitä yksitellen, vaan ne tuntuvat uivan toistensa läpi sekä ihmisaisteihini ja niiden päälle. Ne antavat minulle laajentuneen epälineaarisen tietämisen, joka värittää havaintojani uudella tavalla.

Kuluneiden 10 vuoden aikana elämäni purettiin täysin, ja oli vaikea käsittää, että tein sen itselleni tarkoituksella. MITÄ oikein ajattelin!!!? Tulin tähän maailmaan tiukkana ja puritaanina korjaaja-pelastajana, joka ironista kyllä, ei pystynyt pelastamaan yhtäkään sielua, vaan sen sijaan juoksi naama edellä pimeimpiin demoniaspekteihinsa. Oikeasti? Mikä sai minut ajattelemaan, että se oli hyvä elämänstrategia? Se kaikki tuntui melko julmalta, ja olen tuntenut paljon surua ja katumusta.

Uudet aistini paljastavat kuitenkin tiettyä kauneutta tässä kaksinaisessa mallissa, sillä miten muuten olisin voinut päästää irti identiteeteistäni? Olin niin kiintynyt niihin, että minun täytyi epäonnistua suuren hylkäämisen kera voidakseni päästää niistä irti. Minun täytyi jauhaa se kaikki tomuksi löytääkseni ikuisuuden sisältäni. Kun katson esiin tulevilla aisteillani omaa jääräpäisyyttäni, näen sen itse asiassa melko huvittavana.

Juostuani elämien ajan pakoon väistämätöntä, olen oppinut, että pimeimmän demonini ja valoisimman valotyöntekijäni integroiminen ei-kaksinaiseksi myötätuntotilaksi, ON se suuri lahja, jonka annan itselleni. Se on myös perintö, jonka jätän rakkaideni avattavaksi, kun he ovat valmiita. Kaikki karmakaverini tulivat maisemiin tällä kertaa hurraamaan minulle, pettämään minut ja laittamaan minut tällä itserakkauspolulle. En pystynyt pelastamaan heitä, koska he eivät halunneet pelastua! Kuvittele. Heidän tehtävänsä oli pistää MINUT liikkeelle. Minulla ei ollut aavistustakaan, että olimme niin luovia … niin rohkeita … niin viisaita … mutta itse asiassa, se oli upea suunnitelma ja melko hemmetin kaunis.

Elämäni näkeminen tämän paljastuvan KAUNEUS-aistin kautta avaa RAKKAUS-aistini – suuri mysteeri joka kehittyy edelleen paradoksaalisten kokemusteni kautta. Se laajentaa myös MIELIKUVITUSTANI, mikä tekee luomuksistani vähemmän mentaalisia ja paljon virtaavampia. Sen tuloksena KOKONAISUUS-aistini laajenee. Nyt on tilaa synkronismille ja yllätyksille.

VAPAA ENERGIA

Näiden uusien havaintojen myötä huomaan uuden energiavirtauksen, jota vanha ehdollistumiseni ei ole ohjelmoinut. Se tuo raikkaan aallon odottamatonta, ja haistan sen tulevan niin, kuin haistan otsonin tuulessa, joka edeltää myrskyä. Se on sähköinen ja mielelleni epävarma asia, koska se aiheuttaa sekasortoa elämässäni kaikkeen, mikä on edelleen tiukkaa tai kontrolloitua. Kuitenkin tunnen innostusta, kun kehoni vastaanottaa sen, sillä se tuntee kauneuden, mihin mieli ei pysty. Paras sana kuvaamaan tätä energiaa on "vapaus". Olen hengittänyt sitä sisään nyt kuukausia. Ensikosketus on autuas, mutta sitten seuraa vääjäämättä kaaosta. Opettelen rentoutumaan tähän ja pelkästään sallin sen. Luottamus on ehdottomasti välttämätöntä.

Vapaa energia luo hetkessä. Jos kuitenkaan en usko, että saan, mitä tarvitsen, tai että minun täytyy kontrolloida prosessia, luottamuksenpuute ohjaa luomukseni vaihtoehtoiseen universumiin tai tuo sen kaoottisella ja vääristyneellä tavalla. Jos luotan, saan, mitä tarvitsen, juuri silloin kun tarvitsen, tavalla jota en osaa odottaa. Vaikein oppitunti ikinä, mutta myös eniten elämää muuttava.

Luottamisvalintani paljastaa, miten maadoittumaton olin ennen. Se näyttää minulle, miten tärkeää on "olla tässä nyt ja sallia". Säteilemällä luottamusta en enää piiloudu ja tämä sallii uusien luomusten löytää minut. Maadoittumalla hetkeen tuon Theosin itselleni.

Olen alkanut rentoutua tähän, vaikka se on edelleen toisinaan töyssyistä kyytiä. Kenties suurin indikaattori edistymisestäni on, että alan nähdä suuren kosmisen silmäniskun ja nauran kunnolla itselleni. Näen, miten kaikki – myös vaikeat asiat – kehittyy hienon aikataulun ja suunnitelman mukaisesti. Mieleni ei olisi KOSKAAN suunnitellut tätä ja myönnän, että saan nyt epäkunnioittavat kiksit siitä kaikesta. Kenties koko luomisprosessin pitäisikin olla HAUSKA. Vau, mikä ajatus!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

MUISTIINPANOJA ITSELLE – MÜNCHEN 2017 -KOKEMUS

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ei ole mitään parempaa kuin kokoontuminen suuren shaumbra-ryhmän kanssa, jotka ovat ympäri maailmaa. Äskettäinen kokoontumisemme Münchenissä (3.-4.6.) oli täynnä energiaa, naurua, toveruutta, musiikkia, kanavointeja ja halauksia. Ai niin, ja valtava määrä aistillisuutta. Kaksipäiväisen "Mestarit Münchenissä" -tapahtuman ensimmäisenä päivänä oli live shoud, jota täydensi Yohamin inspiroitunut musiikki. Tyypillisen kaksiosaisen lähetyksen sijaan (Geoff ja Linda, jota seuraa Adamuksen kanavointi) meillä oli ylimääräinen Adamus-sessio. Katso koko päivä täältä.

Adamus kertoi meille, että seuraava päivä olisi aistillisuudesta – ei mikään yllätys, koska hän on puhunut nyt melko pitkään aisteista, erityisesti keahakissa – ja mikä olisi parempi tapa kokea aistillisuutta kuin musiikin kera? Kun vuoden 2016 lopussa puhuimme Lindan kanssa tapahtumajärjestelyistä, muistelimme joitain aistillisia kokemuksia, joita meillä oli ollut matkoillamme. Pieni ravintola nimeltään El Campo, joka sijaitsee Saintes-Maries-de-la-Merissä Etelä-Ranskassa. Olemme pitäneet työpajoja Camarguen alueella vuosia ja pistäydymme aina El Campoon syömään paikallista ruokaa, mutta ennen kaikkea kuuntelemaan ravintolan bändin, Soyn, musiikkia. Meiltä ei ole jäänyt koskaan huomaamatta, että "soy" merkitsee "minä olen" espanjaksi.

Soy on perhejuttu. Isä on pääkitaristi ja bändin muut jäsenet hänen ja hänen sisarustensa poikia. Soyn jäsenet ovat sukua Gypsy Kingseille, maailmankuululle flamenco-bändille. Linda on taivaassa joka kerta, kun menemme El Campoon – monena iltana olemme sulkeneet paikan ovet, koska hän ei ole halunnut lähteä.

Oli valtava riski edes harkita Soyn tuomista Müncheniin. Ensinnäkään he eivät puhu englantia. Olemme kommunikoineet heidän kanssaan Frankin, ravintolan johtajan, kautta. Toiseksi, he soittavat pienessä ravintolassa, jossa ihmiset syövät ja juovat eivätkä anna koko huomiotaan musiikille. Mietin, miten tämä istuisi suureen konferenssisaliin, jossa on satoja shaumbroja konserttimaisessa astelemassa. Ja viimeisenä, emme olleet koskaan työskennelleet heidän kanssaan. Kyse ei ollut siitä, että he olisivat soittaneet pienemmässä Crimscon Circle -tapahtumassa aiemmin. Aloitimme kylmiltään tietämättä, oliko yhteensopivuutta, ja kuitenkin halusimme kokeilla sitä.

Lennätimme neljä Soy-bändin jäsentä Etelä-Ranskasta Müncheniin päivää ennen tapahtumaa. He pääsivät Bürgerhausiin myöhään lauantai-iltapäivänä, juuri näkemään Kuthumin. Tämä oli heidän esittelynsä Crimson Circleen ja kanavointiin. Linda ja minä tapasimme kahden tulkin kanssa Soyn illalla päivällisellä keskustellaksemme seuraavan päivän logistiikasta. Se ei tietenkään mennyt suunnitelmieni mukaan. Muusikkoina he eivät olleet kiinnostuneita palaverista. He halusivat syödä ja nauraa ja puhua ja tupakoida ja juoda … Kaikkea muuta paitsi kuunnella minun Neitsyt-suunnitelmaani seuraavalle päivälle. Antauduin lopulta kaaokselle ja otin toisen lasin viiniä.

Heräsin klo 2.30 yöllä melkein paniikissa tulevasta päivästä. Mitä oikein ajattelimme – toimme pienen ravintolan flamenco-bändin Etelä-Ranskasta suureen shaumbra-kokoontumiseen Müchenissä?? Bändin jonka kanssa emme olleet koskaan työskennelleet ja joka ei puhunut englantia? Minulla ei ollut aavistustakaan, miten Adamus hahmottelisi päivän tai miten integroisimme Soyn kanavointeihin. Olin kauhuissani ja ahdistunut, lisäksi hukkasin nopeasti paljon-kaivattua unta. Tällaisina hetkinä jolloin haluan olla traktorini päällä Coloradon vuorilla, olen tehnyt monia tällaisia "muistiinpanoja itselle". Muistiinpano: älä koskaan enää toteuta hetken mielijohteesta tällaista ideaa! Muistiinpano: älä koskaan anna Jousimies-kuuni ohittaa Neitsyt-aurinkoani. Muistiinpano: älä koskaan enää riskeeraa Crimson Circlen työpajaa tällä tavalla. Muistiinpano: lakkaa olemasta typerä. Muistiinpano: ala valmistella valtavaa anteeksipyyntöä, jos tämä ei toimi. Muistiinpano: ota esiin miekka … minun täytyy ehkä kaatua siihen.
[/i]
Ei ole mitään paljon pahempaa kuin nämä "mihin olen laittanut itseni??" -ahdistus- ja paniikkikohtaukset klo 2.30 yöllä. Et nukahda uudestaan, koska mieli pyörii hallitsemattomasi. Et halua nousta sängystä, koska se merkitsee, että päivä on alkanut ja tilanne toteutuu. Mitä tehdä? Pystyin lopulta vähän hengittämään, ja menin sitten puhtaaseen sallimistilaan. On helppoa sallia, kun istuu hiljaisella rannalla auringon laskiessa. Se riivaa, kun on keskellä paskamyrskyä. Yritin liian kovasti sallia. Jopa minä tiedän paremmin. Älä yritä sallia – vain sallit. Vaivuin lopulta levottomaan uneen noin klo 4.

Seuraavana aamuna satoi, kun Linda ja minä kävelimme Bürgerhausiin. Se sopi mielialaani … ankea ja harmaa. Mielialani kohosi vähän, kun näin kaikki hymyilevät shaumbra-kasvot, kun he juttelivat toisilleen ennen päivän alkua, mutta sitten Tuho ja Hävitys -aspektini hyppäsi sisään ja kysyi hyvin sarkastisella äänellä: "Miltä sinusta tuntuu, kun tuotat pettymyksen kaikille?" "Missä on puistonpenkki, kun tarvitsen sellaista?" ajattelin itsekseni.

Tunsin Adamuksen tulevan noin puoli tuntia ennen, kun menimme näyttämölle. Hän tuntui hilpeältä ja pirteältä, mikä ärsytti minua todella jostain syystä. Miten hän voi olla kupliva niin aikaisin aamulla, erityisesti kun minulla on kaikki tämä närästys? Istuuduin tekemään tavanomaisen hengittelyni ennen päivän avausta, mutta olin niin suunniltani, etten pystynyt edes istumaan tuolissa. Menin sen sijaan näyttämön takaovesta tupakalle. Kaikki neljä Soy-bändin jäsentä seisoi siellä tupakoiden, nauraen ja vitsaillen toistensa kanssa. He alkoivat puhua minulle ranskaa ja lyhyen hetken itse asiassa ymmärsin, mitä he sanoivat, mutta heti kun ajattelin sitä, en ymmärtänyt enää. Kummallista. Ahaa! Sitten tajusin sen. Kyse oli ranskalaisuusyhteydestä! Adamuksella ja Soyllä oli syvä yhteys ranskalaisuuden vuoksi. No, loistavaa heille … he voisivat kaikki nauraa ja tupakoida ja mennä kahville ranskalaiseen kahvilaan, mutta entä show? Pystyisivätkö he soittamaan synkronissa Adamuksen kanssa melkein 300 shaumbran edessä? Ei vain yhtä laulua, vaan koko päivän?

Vedin kolme tai neljä henkosta American Spirit (= amerikkalainen henki) -savukkeestani (raskas painotus "amerikkalaisessa") ja jätin ranskalaisyhteyden omaan arvoonsa. Vannon kuulleeni Adamuksen sanovan: "Ne vous inquiétez pas pour lui. Il va être ok." ("Älkää välittäkö hänestä. Kyllä hän asettuu.") Soy purskahti nauramaan.

Sitten olimme näyttämöllä. Shaumbrat istuivat täysin hiljaa paikoillaan, kun Linda opasti hengityksen. Näyttämövalojen alla oli uskomattoman kuumaa. Kaikki ärsytti minua, mutta nyt oli totuuden hetki. Minun oli annettava kaiken mennä voidakseni sulautua yhteen Admuksen kanssa. "Olen tässä" tunsin olemukseni ytimessä. Se oli Adamus kertoen, että hän oli valmis. "Olen tässä", toistin kertoen Adamukselle, että olin vaivattomasti liukunut ahdistuksen ja pelon ohi, ja nyt olin valmis siihen, mitä tahansa – ja tarkoitan MITÄ TAHANSA – tulisi. Ja sitten se alkoi. Adamus seisoi jaloillaan (itse asiassa minun sukillani) ja silmät täysin auki toimittaen päivän ensimmäistä viestiä.

En muista mitään, mistä hän puhui, mutta noin puolen tunnin päästä hän kutsui näyttämölle Carlosin, ensimmäisen bändin jäsenen. Oli niin hiljaista, että olisi voinut kuulla neulan putoavan, kun Carlos otti paikkansa ja nosti kitaran syliinsä. Vedin syvään henkeä. Se oli tässä. Tee tai kuole. Uppoa tai ui. Vangitse energia tai kaadu naamallesi. Muutama ensimmäinen sävel lähti Carlosin kitarasta, ja tunsin aistillisen energia-aallon virtaavan huoneeseen. Se oli "voi hyvä luoja" -hetki. Ei ainoastaan lempeä kitaramusiikki kuulostanut kauniilta ensimmäiseksi aamulla, vaan aistillisuus syttyi ympäri huonetta, kuin kaikki olisivat odottaneet juuri sitä. Seuraavana tuli Mario, joka yhdistyi Carlosin kitaransoittoon. Aistillinen tunne voimistui. Sitten Adamus kutsui Danin, jota seurasi Michel.

Näiden neljän flamenco-soittajan ja heidän kitaroidensa äänet olivat hyvin suloisia. Kenties se johtui siitä, että ahdistukseni suli pois, mutta en muista kuulleeni mitään niin aistillista pitkään aikaan. Kenties kyse oli asetelmasta, monia shaumbroja turvallisessa ja pyhässä tilassa, mutta kitaran lempeä ään meni suoraan aisteihini. Oivalsin, että kaikki tuntemani pelko ja ahdistus tulivat mielestäni, eivät sydämestäni tai olemuksestani. Se tuntui tunkkaiselta ja melkein keinotekoiselta verrattuna todelliseen aistillisuustunteeseen.

Loppupäivä meni paremmin, kuin olisin voinut koskaan odottaa. Adamuksen ja Soyn välillä oli luonnollista synkronismia. He eivät tarvinneet ihmissanoja, koska he yhdistyivät musiikin ja aistien avulla. He näyttivät tietävän, mitä soittaa ja miten soittaa, juuri oikealla hetkellä. Adamuksen viestit yhdistettynä Soyn musiikkiin ei jäänyt uupumaan loistavasta.

Tulin pois kaksipäiväisestä tapahtumasta Münchenissä syvällisten oivallusten kera. Ensinnäkin, aistillisuus ei ole mielen käsite. Se on ihmisaistit ylittävä kokemus. Sitä ei voi melkeinpä määritellä, mutta sen tietää olevan totta, kun tuntee sen virtaavan olemuksensa joka osan läpi. Toiseksi, luota intuitioon. Linda ja minä tiesimme, että Soy olisi täydellinen shaumbra-tapaamiseen sillä hetkellä, kun tunsimme sitä. Emme olisi ajatelleet sitä, jos se ei olisi ollut hyvä idea. Ei ollut sattumaa, että bändin nimi oli Soy (minä olen). Itsestään selvää! Salli sen nyt vain tapahtua. Ja kolmanneksi, revi kaikki muistiinpanot itselle! Ainoa muistiinpano itselle jolla on merkitystä, on: "Minä olen mitä olen …" Soy lo que soy!

Tsekkaa Adamuksen aistillisuusklinikka (pilvikurssi) täältä. https://store.crimsoncircle.com/adamus- ... inic2.html

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

KUUROJA KORVIA JA SULJETTUJA MIELIÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minun on tarvinnut viime aikoina selittää Crimson Circle monille ihmisille ja organisaatioille. Olemme työstäneet suurta ja jännittävää uutta projektia, ja toivon, että voimme ilmoittaa siitä virallisesti shaumbroille lokakuun shoudissa. (Sori tästä … Etkö vihaakin, kun joku sanoo, että hänellä on salaisuus, muttei kerro sitä? Miksi silloin edes mainita, että on salaisuus? Omani ei ole salaisuus konventionaalisella, "salailevalla" tavalla. Sitä ollaan synnyttämässä ja me [CC:n henkilökunta ja minä] haluamme varmistaa, että se tulee pää edellä, ennen kuin teemme ilmoituksia.)

Huomaan tanssivani (kuvaannollisesti, ei kirjaimellisesti), kun ihmiset kysyvät minulta Crimson Circlestä – en ole oikein varma, minne laitan jalkani seuraavaksi. Työskentelin yhtenä päivänä pihalla, kun uusi naapuri tuli esittäytymään. Keskustelu eteni tyypillisesti: "Mitä siis teet työksesi?" Käy ilmi, että hän on patenttilakimies, joka on hiljattain vaihtanut ammattisuuntaustaan. Nyt patenttien sijasta hän on marijuanalakimies. Vain Coloradossa! Marijuana on laillista Coloradossa, mutta edelleen laitonta liittovaltiotasolla. Jos on marijuanakauppa Coloradossa ja allekirjoittaa sopimuksen ostaakseen rakennuksen liiketoiminnalleen, sopimus on arvoton, koska USA:n hallituksen silmissä kyse on laittomasta liiketoiminnasta. Ei voi olla laitonta liiketoimintaa koskevaa laillista sopimusta. Miten siis saa mitään tehtyä, kun kukaan ei tee sopimusta kanssasi tietäen, ettei tuo sopimus ole edes niiden (sätkänkäärimis)papereiden arvoinen, joille se on kirjoitettu?

Sitten keskustelu kääntyi minuun. "Ja millä alalla sinä olet?" "pilvilakimies" kysyi. Tarkistin hänen silmiensä punaisuuden nähdäkseni, nauttiko hän ammattinsa ydinolemuksesta, mutta hän ei vaikuttanut olevan pilvessä. Kakistelin ja takeltelin ja mutisin jotain "ontologisesta psykologiasta". Hän näytti suhteellisen vaikuttuneelta. Hän ajatteli luultavasti, että olin filosofian tohtori ja yritin tehdä häneen vaikutuksen, mutta yritin vain harhauttaa hänet. Seuraavana päivänä kun työskentelin taas ulkona, hän tuli mukanaan esite lääketieteen konferenssista, joka pidettiin Boulderissa seuraavalla viikolla. Hän ajatteli, että olisin kiinnostunut osallistumaan, koska olin mukana … No, hän luuli minun olevan kiinnostunut onkologiasta, syöpää käsittelevästä lääketieteen alasta. Minun täytyi tunnustaa. Sanoin: "Ei, en ole lääkäri. Olen ontologisen psykologian alalla. Ontologia on olemisen tutkimista." Hänen kasvoillaan oli tyhjä katse, tuollainen mitä-helvettiä-peura-ajovaloissa-ilme. "Minkä olemista?" hän kysyi minulta kuin asianajaja, joka kuulustelee rikollista. "No, tiedäthän, olemista elämässä, olemista aito itseni, olemista tietoinen …", vastasin. Hän keskeytti, ennen kuin pääsin jaaritteluni loppuun. "Uskotko Jumalaan?" hän kysyi nostaen skeptisesti kulmakarvojaan. "Minä olen Jumala", vastasin omahyväisesti. Aika pysähtyi hetkeksi ja hänen peura-ajovaloissa-ilmeensä muuttui ei-ole-peuraa-eikä-ajovaloja-tyhjyydeksi. Hetken kuluttua hän hymyili ja ojensi minulle tuon lääketieteellisen konferenssin esitteen. "Tsekkaa se", hän sanoi, "saattaisit nauttia olemisesta muutaman päivän muiden lääkäreiden seurassa." Hän ei ollut kuullut sanaakaan, mitä sanoin. Hassua, miten energia toimii. Jokin oli paiskannut hänet toiseen todellisuuteen lyhyeksi hetkeksi, koska hän ei halunnut kuulla – tai ollut valmis kuulemaan – vastaustani. Hän käveli pois sanoen: "Älä tee liian kovasti töitä, tohtori. Tänään on melko kuumaa."

Mitä se on, mitä teemme, ja miten selitämme sen? Asiat olisivat niin paljon yksinkertaisempia, jos voisin sanoa vain: "Olen katolilainen" tai "Olen juutalainen". Kukaan ei oikeasti tiedä, mitä se merkitsee, mutta he nyökkäävät päätään jotenkin ymmärtäen. Mutta "Olen shaumbra" -lauseella ei ole laskeutumispaikkaa heidän todellisuudessaan. Miten selitetään jokin niin yksinkertainen, kuitenkin hyvin monimutkainen?

Tapasin äskettäin naisen, joka on kovasti kiinnostunut new age -jutuista. Hän tiesi, että olin kanavoija, joten hän oli hieman vaikuttunut, kun esittelin itseni hänelle. Hän ei tiennyt mitään Crimson Circlestä, vaikka hän oli hyvin perehtynyt St. Germainiin (mutta ei Adamus Saint Germainiin). "Ystäväiseni, mikä Cirmson Circle ON?" hän kysyi ärsyttävä tauko ja painotus jokaisen sanan välissä. Ottaen huomioon hänen taustansa, minusta tuntui mukavammalta puhua hänen kanssaan kuin pilvilakimiehen, joten vastasin tyynesti: "Meissä on kyse ruumiillistuneesta valaistumisesta." Epäröimättä hetkeäkään hän keskeytti minut ja julisti: "Voi ystäväiseni, olen valaistunut viisi kertaa tässä elämässä, ja kaikki entiset elämäni ovat valaistuneita. Sielunkumppanillani oli kolme valaistumista, kun hän oli Balilla viime vuonna. Eikö ole aivan iiihanaaa valaistua??" Ennen kuin sain suunvuoroa, hän jatkoi: "Henkinen neuvonantajani sanoi, että olin 12. ulottuvuuden jumalatar. Olen itse asiassa delfiini ihmiskehossa, ja odotan vain pääseväni takaisin ykseyden suureen valkoiseen mereen!" Ainakin hän oli niin syventynyt itseensä, ettei minun tarvinnut selittää enää mitään Crimson Circlestä tai siitä, mitä teen elääkseni. Noin viiden minuutin kuluttua poistuin kohteliaasti teeskennellen, että minun täytyi osallistua En-Kestäsitä-energiaterapiasessioon intialaisen gurun kanssa.

Sitten oli rahoituslaitos, jonka kanssa minun täytyi olla tekemisissä äskettäin, ja siihen liittyi paljon kaavakkeiden täyttämistä. Oli helppoa kirjoittaa nimeni ja osoitteeni, ajokortin numero ja sosiaaliturvatunnus. Mutta kun tuli tuohon kamalaan kohtaan, jossa kirjoitetaan ammatti, aloin hikoilla. Tuo tyhjä tila suureni ja suureni, ja päästi sairaan naurahduksen. Kaveri pöydän toisella puolella kysyi, oliko kaikki ok. "Tarvitsen lasin vettä", pihisin. "MITÄ MINÄ TEEN?" huusin sisälläni. "KUKA MINÄ OLEN? MIKÄ ON TARKOITUKSENI?" Tärisevät käteni tarttuivat vesilasiin, nieleskelin ja sitten kirjoitin tuohon tyhjään kohtaan: marijuanalakimies. Ainakin se oli helppo selittää, erityisesti Coloradossa.

Linda ja minä olimme Havaijilla alkukesästä ja meillä oli tapaaminen hotellilla keskustellaksemme Cirmson Circlen tulevista varauksista. Myyntijohtaja, suuri alkuperäinen havaijilainen mies kysyi: "Aloha. Mitä sinä teet?" Katsoin Lindaa saadakseni vahvuutta ja selkeyttä, ja hän antoi minulle tuon katseen: "Parempi sitten olla kakistelematta!" Vedin syvään henkeä ja sallin. Sitten vastaus vain virtasi suustani: "Olen suuri kahuna." Hän tuijotti minua hetken ja repesi nauramaan. "Kyllä, olet erittäin pitkä … et vain kahuna, vaan ISO kahuna." Käy ilmi, että "kahuna" on saarella tavallinen sana, joka merkitsee "pappia, noitaa, taikuria, velhoa tai minkä tahansa ammatin asiantuntijaa".

Itse asiassa on 40 erityyppistä kahunaa, mm. "kahuna la'au lapa'au" (yrttilääketieteen asiantuntija) ja "kahuna haha" (sairauksien diagnosoinnin asiantuntija). Käy ilmi, että kuka tahansa voi nimittää itseään kahunaksi, jos hän ajattelee olevansa asiantuntija omalla alallaan, on kyse sitten kaupasta, parantajasta tai henkisestä opettajasta. Taidan antaa itselleni titteliksi "kahuna la'au'ahmyo" (luottamuksen asiantuntija). Temppuna itsensä kutsumisessa kahunaksi on, uskovatko muut ihmiset sen vai eivät.

Kompuroituani ja änkytettyäni vuosia ihmisten kysyessä, mitä minä teen ja mikä Crimson Circle on, olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei sillä ole merkitystä, mitä sanon, koska kukaan (paitsi shaumbrat) ei halua kuulla oikeaa vastausta. Tai kenties kyse on siitä, etteivät he voi kuulla vastausta? En tarkoita sitä väheksyvästi, mutta kenties vastaus ei vain laskeudu mihinkään heidän tietoisuudessaan. Lindan ja minun suku ei oikeasti tajua sitä, vaikka olemme tehneet tätä 18 vuotta. He tietävät, että kierrämme ympäri maailmaa pitämässä työpajoja ja että se on jotain new-age-maista ja kummallista, mutta sen lisäksi he eivät halua oikeasti tietää.

Se on minulle ok … He eivät oikeasti halua tietää! Sen oivaltamisesta on tiettyä lohtua, että ihmiset eivät halua tietää tai kuulla. Niin julma kuin tämä planeetta voi toisinaan olla, on kiva saada jossain määrin näkymättömyyttä. Emmehän yritä myydä mitään uskomusjärjestelmää tai saada uusia jäseniä. Adamus teki erittäin selväksi jokin aika sitten, ettei hän välitä, on heitä 5 vai 5000, jotka sallivat oivalluksensa. Ihmiset tulevat Crimson Circleen, kun ovat valmiita siirtymään heräämisestä mestaruuteensa ja ruumiillistuneeseen valaistumiseensa – emme voi värvätä heitä, emmekä haluakaan. Se energiadynamiikka olisi täysin yhteensopimaton shaumbrojen ja sen työn kanssa, mitä teemme.

Mikä on työni? Mitä Crimson Circle tekee? Sillä ei ole merkitystä, eikä suurin osa ihmisistä halua kuulla sitä. Näkymättömyydessä on valtava vapauden tunne. Seuraavan kerran kun joku kysyy, aion sanoa vain: "Olen "pääenergiatoimihenkilö" (suom. huom. alkuperäisessä tekstissä käytetty kirjainlyhennettä, joka merkitsee myös toimitusjohtajaa) Minä Olen Rajattomassa (suom. huom. "rajaton" on myös "avoin yhtiö"). Tutkin häiritseviä eksistentiaalisia teknologioita ja katson sitten, miten ne toimivat arjessa. Yrityksemme slogan on "Shaumbran elämä on muutosten elämää". Tai yksinkertaisesti "Mitä vittua?""

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.