Maria Champers

[Anita <3 ..]

ONKO JO HAUSKAA?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
14.10.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

En yritä olla hauska. Mutta kun asiaa ajattelee, ei ole ollut kovin hauskaa olla täällä. Jos sinulla on ollut oikeasti hauskaa, se oli täällä olemisesta huolimatta – olenko oikeassa?

Kasvaessani aikuiseksi taistelin valtavien ahdistusoireiden ja myös jonkin verran masennuksen kanssa. Herkkyyteni johti tunteeseen, että minussa oli jokin hyvin pielessä. Pari-, kolmekymppisenä kävin paljon terapiassa selvittääkseni, mikä minussa tarkkaan ottaen oli vikana. En tiennyt silloin, että olin perhonen upotettuna vesitankkiin.

Kun sallin puhtaan ilon kuplia esiin, minut tavallisesti työnnettiin takaisin alas äidin moitteilla: "Naura tänään ja itket huomenna." Hän ei sallinut paljon makeutta myöskään omaan elämäänsä. Hän jäi kiinni esittämään roolia, joka sysättiin hänelle naisena. Tuon roolin ulkopuolelle eksyminen oli liian vaarallista.

Minulla oli omat hetkeni tuota intohimontunnetta taiteeni, musiikkini ja myrskyisien suhteideni kautta. Sain oman osani seikkailuista. Makeudesta ja ilosta. Syvästä ja intiimistä yhteydestä ihmisiin, luontoon ja itseeni. Elämä täytti minut tarkoituksentunteella, myös epäilyksen, hämmennyksen ja pimeyden aikoina.

Niinpä käytyäni läpi heräämiseni ja ollessani syvällä ylösnousemuksessani, ruumiillistuneessa valaistumisessani, voin sanoa, etten ole enää panostanut tuohon todellisuuteen. Ja irrallisuudentunne tuohon kaksinaisuuden maailmaan ja tunne olemisesta kauempana ja kauempana siitä, ei ole enää niin epämukava.

Itse asiassa se alkaa tuntua tutulta, koska minussa oli tuo osa, joka tunsi niin jo monta vuotta sitten. Yritin suunnattomasti sopia tuohon maailmaan, mutten koskaan oikein kyennyt.

Yritin olla onnellinen, koska katselin ympärille ja luulin hyvin monien muiden olevan onnellisia. Ne jotka olivat viehättäviä tai joilla oli paljon rahaa tai jotka olivat lahjakkaita taiteilijoita tai muusikkoja tai valokuvaajia tai joilla oli muita maailman statussymboleja – miten he voisivat olla tuntematta onnea? Yritin löytää onnellisuuden maailmasta, jossa sitä ei tarkoituksella voinut olla.

Niinpä on ehdottomasti väärinymmärrystä sanoa tässä, että tunnen irrallisuutta ja tuo irrallisuus edistää sitä, etten tunne iloa, jota haluan tuntea. Koska ainakaan minä en ole ylipäätään halunnut olla täällä. Tarkoitan, että sieluna kyllä, halusin olla täällä yhtenä uuden tietoisuuden uusista opettajista, mutta ihmisenä en oikeasti ole nauttinut täällä olemisesta.

Sen tietäminen, että voin nyt siirtyä eteenpäin ja ymmärtää, että ilo jota etsin ja jota olen kokenut, on ensi-kertaa-ihmismuodossa-tyyppistä iloa, aitoa iloa. Ei vanhan kulutusjärjestelmän keksimää iloa. Itseni ulkopuolisten energioiden kuluttamisen. Se ei ollut aitoa iloa. Kaukana siitä.

Tämä on kaikki uutta. Se tuo kodin tänne. Tarvitsematta kuolla ja sitten palata puhtaan ilon ympäristöön. Nyt kyse on tuon ympäristön tuomisesta tänne, tähän kehoon, tässä elämässä.

Tunnen aistillista iloa. En odottanut sitä. Se on puhdasta, ja se on voimakasta. Se on fyysistä ja samaan aikaan eteeristä. Sitä ympäröi syvä ja myötätuntoinen ehdoton rakkaus. Minulta minulle.

Siis olen tosissani itseni kanssa ja tunnustan, ettei se mitä koin ennen elämässäni ja monissa elämissä, ollut henkeni aitoa iloa. Yritin luoda tuota iloa monin eri tavoin, kuin näyttelijä joka ottaa monia eri rooleja. Mutta nyt tiedän, että vain näyttelin.

Ja nyt tiedän, että tämä on niin totta, kuin totta olla voi. Sielun kutsuminen kehooni ja elämääni tässä elämässä on niin totta, kuin totta olla voi. Ei näyttelemistä, ei eri roolien ottamista, ei hyvän tai pahan typin esittämistä. Ei marttyyrin esittämistä. Tai sen mitä ikinä odotetaan naisilta tai valotyöntekijöitä tai henkisiltä ihmisiltä. Se kaikki lentää ovesta ulos, koska tämä on tosijuttu.

Ja niin paljon hauskaa kuin tuossa vanhasta toimintamallissa on ollutkin, todellinen hauskanpito on vasta alkanut. Voi, tiedän, että se on vasta satunnaista tällä hetkellä. Mutta rehellisesti sanottuna, minä otan sen. Eikö ole jokin sanonta, että valtamerellinen keskinkertaisuutta ei voi koskaan vastata kupillista erinomaisuutta?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

MASSATIETOISUUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.10.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muistan, että "aiemmassa" elämässäni sain paljon asioita aikaan päivässä. Juoksin ympäriinsä ja täytin päiväni eri aktiviteeteilla. Kävin eri ihmisten luona tai he kävivät minun luonani. Perhe, ystävät, rakastajat, aviomiehet, työpaikat. Minussa oli osa, joka kukoisti siinä. Jos nyt päivässä on yksi asia, joka minun täytyy tehdä, kuten käydä hammaslääkärissä tai kaupassa tai tavata ystävä lounaalla, aikataulu on liian täysi.

Minussa on osa, jota ei haittaisi tehdä useita asioita päivän aikana, kunhan ne ovat hauskoja. Mutta silti ei kovin paljon.

Mainitsin tämän, koska se ei liity ainoastaan siihen, että tarvitaan paljon lepoaikaa valomme ja muiden aspektiemme integroimiseen. Se liittyy myös gravitaatioon ja massatietoisuuteen.

Massatietoisuus tekee ehdottomasti omaa juttuaan. Se ei tee, mitä me teemme. He eivät ole valinneet ruumiillistunutta valaistumista eivätkä integroi valokehoa hiilipohjaiseen fyysiseen kehoonsa tässä yhdessä elämässä. He eivät ole ylösnousemusprosessinsa loppuvaiheissa. Useimmilla ei ole aavistustakaan, mitä tarkoittaa yhdistyä sieluunsa oikeasti.

Massatietoisuus sitä vastoin vetää meitä energeettisesti. Siinä on gravitaatio. Väsymme siitä. Se on syövää energiaa. Kulutusmyönteisyysenergiaa. Siitä syystä on elintärkeää, että hyvin monet meistä viettävät paljon aikaa yksin.

Vuosia sitten, kolmikymppisenä, pystyin nukahtamaan sohvalle kaiken raivoamisen keskellä. Huoneessa täynnä kovaa musiikkia, huutavia ja tanssivia ihmisiä. Ja itse asiassa olin melko herkkä silloin ja imin toisten energioita.

Nykyään retkiini sisältyy enimmäkseen käynti Starbucksilla, ruokakaupassa ja kävely luonnossa. Ei silti, että valittaisin, sillä nyt se toimii minulla. Ennen sätin itseäni siitä, etten ollut yhtä seikkailunhaluinen kuin nuorempana, mutta nyt käsitän, että se mitä teen – mitä monet meistä tekevät – on ennenkuulumatonta.

En voi alkuunkaan verrata sitä, mitä olen tehnyt ja mitä jatkan, kehenkään kaksinaisuusmaailmassa. Itse asiassa tänään tulin eri Starbucksille, sillä suoraan sanottuna toisessa on liikaa ihmisiä, jotka ovat halunneet enemmän ja enemmän huomiotani viime aikoina.

Eräs monien vuosikymmenten aikainen ystäväni kertoi juuri, että hän on ystävystynyt useampiin ja useampiin ihmisiin ja kukoisti siinä. Hän kuulostaa hyvin tyytyväiseltä. Olen onnellinen hänen puolestaan, koska hän ja hänen aviomiehensä muuttivat uudelle alueelle maantieteellisesti ja hän tunsi sen seurauksena alussa itsensä eristyneeksi.

Hänen päivänsä koostuvat kursseista paikallisella yliopistolla, taideprojekteista, kokouksista ja päivällisistä ystävien kanssa. Hän ja siippansa matkustavat säännöllisesti eksoottisiin paikkoihin ja laulavat mieskuorossa.

Kyllä, minussa on osa, joka on kateellinen. Ja kenties vähän nostalginen tuon elämäntyylin osalta. Elin osittain sitä itsekin. Ja kyllä, siinä oli tietynlaista täyttymystä. Ja se oli upeaa ja tarkoituksenmukaista. Mutta se ei ollut samanlaista täyttymystä, mitä koen nyt. Se ei voisi koskaan korvata sitä jatkuvasti laajentuvaa ilon ja rakkauden tunnetta, jota sieluni antaa minulle. Se ei ole lähelläkään sitä täyttymyksentunnetta, joka minulla on nyt noina puhtaan autuuden hetkinä. Ja tunnen, että siksi olen edelleen täällä, ja se on vasta alkua paljon suuremmalle autuudelle ja täyttymykselle.

Miksi se on merkittävää? Koska nyt minun ei tarvitse katsoa itseni ulkopuolelle yrittäessäni täyttyä. Koska tuntiessani tuon laajentavan osani, tiedän vaistomaisesti, ettei sitä voi ottaa pois minulta. Se on itse asiassa minä.

Niinpä silloin kun haluan osallistua 3D-todellisuuteen, voin tehdä sen paikasta, jossa tunnen täyttymystä. Olen jo täydellinen. Ja mielenkiintoista kyllä, minulle se merkitsee, ettei minulla ole suurta intoa tehdä paljonkaan niitä asioita, joita tein ennen. Into tai halu on yhdistyä vielä intiimimmin itseni kanssa. Tuon osani joka tuntee jo täyttymystä. Nyt oivallan, miten maailma "tuolla" oli tavallaan harmaa.

Mutta samaan aikaan gravitaation ja massatietoisuuden maailma yrittää jatkuvasti imeä minut sisään. Tapahtuu se sitten toisten ihmisten tai uutismedioiden kautta tai nappaamalla itselleni tuolla vallitsevia energioita. Ne ovat voimakkaita. Siitä syystä olen varmistanut, että olen luonut pyhät, ihanat paikkani tähän maisemaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

MASSAHYPNOOSI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
19.10.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Katselin, kun hypnotisoija vakuutti tavalliselle miehelle, että tämä oli lahjakas kirurgi ja hän tekisi kohta hengenpelastavan leikkauksen munakoisolle. Oli mielenkiintoista nähdä tuon miehen käyttäytymisen muuttuvan hyvin radikaalisti ja hänen otsansa alkavan hiota, kun hän alkoi kaivaa tuota vihannesta muoviveitsellä. Tuolla hetkellä hän uskoi ehdottomasti, että tuo violetti tuote oli jonkun aivot.

Ja tiedämme, että hypnotisointia tapahtuu säännöllisesti eivätkä useimmat ihmiset tiedosta sitä. Ihmismieli on ehdollistunut noudattamaan käyttäytymis-, ajattelu- ja tunnemalleja. Keho noudattaa sairausmalleja.

Ovemme ulkopuolisessa maailmassa ihmisiä ehdollistetaan enimmäkseen pelkomallilla. Heille vakuutetaan systemaattisesti, että maailma on vaarallinen puutteen paikka. Sinun on parasta ottaa vitamiinisi, käyttää turvavyötä, tehdä kovasti töitä, syödä oikein, kuntoilla, löytää puoliso ja suojella omaisuuttasi. Mutta miten paljon iloa nämä toimet tuovat ihmisille? Se on toimimista selviytymispelosta, minkä joukkoon on siroteltu vähän olutta ja pizzaa viikonloppuisin.

Kun mielen sallitaan tehdä niin, se menee äärimmäisyyksiin suojellakseen ihmistä. Se ottaa itsestäänselvyytenä, että pelot ovat todellisia. Jotkut ovat tietysti, ja paikallaan itsesäilytysvaiston vuoksi. Yleensä emme kävele liikkuvan bussin eteen tai laita kättä kuumalle levylle. Emme vietä useita tunteja auringossa, käytämme lämpimiä vaatteita talvella jne.

Mutta joitain tekoja motivoivat irrationaaliset pelot. Aseiden varastoiminen hallituksen hyökkäyksen varalta. Jonkun äänestäminen, koska hän lupaa suojella homoilta, muslimeilta, mustilta, meksikolaisilta, hondurasilaisilta pakolaisilta ja kunnianhimoisilta naisilta.

Pelko saa aikaan irrationaalisuutta ja äärimmäisyyttä. Se synnyttää viharyhmiä, kuten valkoisen ylivallan kannattajat, miesylivallan kannattajat, KKK, antimuslimit, ja nämä laittavat väärän yhtäläisyysmerkin naisten, homojen ja vähemmistöjen tai valkoisten miesten sortamiselle. Heidän mielensä on vakuuttanut heille, että he ovat uhreja ja heitä täytyy suojella hinnalla millä hyvänsä. Tilanne joka ei ole kovin erilainen kuin munakoisoa leikkelevä ystävämme.

Mutta ainoastaan ekstremistit eivät ole oman itsepetoksensa kohteita. Monet ihmiset elämän kaikilta alueilta tekevät valintoja tunnekeskuksestaan käsin ja uskovat, että he tarvitsevat suojelua mahdollisilta vihamielisiltä vallankaappauksilta. On niissä kyse sitten maahanmuuttajista, mustista, juutalaisista, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä tai … taivas varjelkoon, naisista.

Pelko tulemisesta korvatuksi näillä ryhmillä, sukupuolilla tai roduilla tuntuu absurdilta meistä, mutta heistä se näyttää todelliselta uhalta. He tukevat nopeasti narsistisia ja auktoritaarisia johtajia, joiden eettisten standardien puute ei ole ongelma heille. He pysyvät uskollisena omalle miehelleen, vaikka mikä olisi, kunhan hän lupaa suojella heitä.

Tämä muistuttaa minusta väkivaltaista isää tai aviomiestä. Hän ei ehkä oikeasti pysty suojelemaan tukijaa tai valtuuttajaa eikä itse asiassa ole oikeasti mitään pelättävää, mutta tuttuus vie voiton.

He ovat tottuneet väkivalta- ja pelkomalleihin, ja he jatkavat noita malleja ja käyttäytymistapoja, koska he ovat kauhuissaan muutoksesta. Muutos vaatii heitä kaikkia tutkimaan itseään. Katsomaan sisään, kohtaamaan pelot ja rakastamaan itseään ja antamaan anteeksi itselleen. Ei niin, että he ovat tehneet mitään väärää, mutta syvällä sisällä he tuntevat syyllisyyttä ja häpeää. Kaikki mitä ei tunnusteta omassa itsessä, projisoidaan poikkeuksetta ulospäin.

Muutos merkitsee, että mallit on rikottava, hajotettava ja päästettävä irti. Ja sitä teemme aina uudestaan tässä ylösnousemusmaassa. Siitä syystä elämämme on käännetty ylösalaisin ja nurinpäin. Tämän prosessin haastavin aspekti on mielen otteesta vapautuminen.

Mieli ei ole vihollinen. Mutta se näkee vihollisia kaikkialla. Se on tehnyt hyvää työtä elämämme järjestämisessä, kun ottaa huomioon, ettei sillä ole ollut apunaan niin paljon sieluamme, kuin sillä alkaa olla nyt.

RYHMÄAJATTELU

Voimakas malli massatietoisuudessa on tarve kuulua joukkoon. Ihmisen täytyy tuntea olevansa osa yhteisöä tai ryhmää, ja ilman tuota kuulumisentunnetta ihminen voi masentua syvästi tai pahempaa. Hän voi järkyttyä mieleltään.

Kun siirrymme pois massatietoisuudesta, huomaamme, että ystävämme ja erityisesti perheemme yrittävät vetää meidät takaisin. Ja massatietoisuus itsessään yrittää oikeasti estää meitä tulemasta itsenäiseksi. Myös tietyt new age ja henkiset ryhmät puhuvat ykseydestä ja yhtenäisestä tietoisuudesta.

Mutta ylösnousemuksen myöhemmissä vaiheissa tulee oivallus, ettemme voi palata takasin pehmeään ja "pörröiseen" ykseyteen. Itse asiassa meistä tulee itsenäinen. Siirrymme pois ryhmäajattelusta. Useimmat meistä eivät oikeasti koskaan sopineet joukkoon, mutta yritimme kuitenkin.

Erona on nyt, että tajuamme, ettei meidän pitänytkään koskaan sopia joukkoon. Hajotamme malleja ja hypnoosia, ja se hämmentää meitä jonkin aikaa. Se on täysi uusi käyttöjärjestelmä.

Sen lisäksi olemme siirtymässä ajan, ja myös paikan, ulkopuolelle sellaisena, kuin olemme tunteneet sen. Siinäpä vasta hämmennyksen aihe! Mutta olet luultavasti huomannut, että asiat eivät asetu riviin entiseen tapaan. Aika on joustavampaa. Paikka tuntuu erilaiselta. Yhtenä hetkenä tuntuu raskaalta, seuraavana iloiselta. Vaivattomuus ja helppous alkaa korvata yrittämisen ja asioiden vuoksi kamppailemisen.

Minulta vei pitkän aikaa oivaltaa, ettei minussa ole mitään vikaa. Ongelma on muilla ihmisillä. Pilailen, tavallaan.

Minulta vei myös tovin tunnistaa, etten voi selvittää tätä. Mieltäni ei ole suunniteltu tekemään sitä. Kyse on tämän luonnollisen prosessin sallimisesta hajottaa mallit ja hypnoosi, ja se tekee sitä. Se oikeasti tekee.

Yhtäkkiä minun tekee mieli parmesaanimunakoisoa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

YKSITELLEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
20.10.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Henkisen yhteisön joissain osissa on se väärinkäsitys, että planeetta ylösnousee yhtenä joukkona ja jonkinlainen Tapahtuma laukaisee joukkoheräämisen. Tämä prosessi ei toimi sillä tavalla. Se tehdään sielu kerrallaan, ihminen kerrallaan. Yksitellen.

Tätä Tapahtumaa selitetään planetaarisen kokoluokan massiivisena valo- ja rakkausmäärän tulemisena Maahan. Se osuu oletettavasti meihin kaikkiin kerralla ja käynnistää shokin järjestelmässä. Se on voimakas ja hämmentävä, ja kaikki alkavat kyseenalaistaa todellisuutensa, tietoisuustasosta riippumatta. Oletettavasti jokainen ihminen tuntee sitten äkkiä ehdotonta rakkautta ja autuutta. Ja häntä muistutetaan Kodista ja siitä, kuka hän on. Ja ne jotka ovat enemmän hereillä, kokevat mestaritaitojensa ja -kykyjensä eksponentiaalisen avautumisen.

Kaikella kunnioituksella tätä perspektiiviä kohtaan, on tärkeää korostaa muutamia asioita. Jos näin tapahtuisi, se olisi koko vapaan tahdon ideaa vastaan. Se antaa ymmärtää, että kaikki ihmiset ovat valmiita valaistumiseen, tai jos he eivät ole, niin on sopivaa tyrkyttää jokin agenda ihmisille riippumatta siitä, missä kohtaa he ovat omassa sielukasvussaan.

Nimittäin sieluina emme tuomitse kokemuksiamme tällä kolmannen ulottuvuuden leikkikentällä. Ihmisinä meillä on taipumus nähdä kokemuksemme hyvä-huono-asteikolla. Mutta sielumme näkee ne vain tapana kerätä viisautta.

Ajatus planeetan ihmisten täräyttämisestä valolla, ennen kuin he ovat valmiita vastaanottamaan sitä, vastaa yritystä käännyttää joku uskontoon, josta hän ei ole kiinnostunut. Energioiden antaminen niille, jotka eivät ole selvittäneet ongelmiaan, ei pääty koskaan hyvin.

Olemme kuulleet kauhutarinoita ihmisistä, jotka ovat voittaneet lotossa miljoonan ja päätyneet vain vararikkoon henkisesti järkyttyneempänä, mitä olivat ennen, kuin taloudellinen onni potkaisi heitä.

Tämä johtuu siitä, että kun jollekin paiskataan paljon energiaa – ja tuo energia voi olla rahan, vallan, statuksen ja valon muodossa – se on kuin laittaisi suurennuslain hänen ongelmiensa päälle. Nuo ongelmat vain suurentuvat.

Jos tuo saaja tunsi puutetta ja itseinhoa, raha tai asema tai status tai valo luo lisää puutetta, lisää itseinhoa ja lisää itsetuhoa. Näin energia toimii universumissa.

Täytyy vain katsoa poliittisia johtajia ja heidän hallintoaan tai uskonnollisten instituutioiden valta-asemassa olevia nähdäkseen tuota kauhutarinaa esitettävän. Näemme sitä tapahtuvan korruptiona, seksuaalisena hyväksikäyttönä, julmuutena ja diktaattorina, joka salamurhaa kansalaisia henkilökohtaisen edun vuoksi. Anna lisää energiaa korruptioon, ja se tuottaa enemmän samaa.

Valoa tulee jo tälle planeetalle. Ja kyllä, kaikki planeetalla tuntevat sen ehdottomasti. Ja se aiheuttaa jo häiriöitä heidän elämässään, vaikkeivät he tunnista sitä valoksi. Ja tästä syystä he jo tuplaavat puolustusmekanisminsa pelon vuoksi. Kuvittele, että heihin paiskattaisiin vielä enemmän tuota valoa.

Me jotka tunnemme valon voimakkuuden, olemme kokeneet omakohtaisesti, miten häiritsevää se on biologiselle järjestelmälle ja mielelle. Pieni valo pääsee pitkälle. Ja me olemme sieluja, jotka ovat valmistautuneet tähän elämien ajan. Olemme työskennelleet varjomme, pimeytemme, kanssa, ja se vaatii kehittynyttä sielua.

Useimmat ihmiset planeetalla eivät ole oppineet työskentelemään varjonsa, pelon- ja suruntunteidensa, kanssa. Itsensä epäilemisen ja vihaamisen tunteen kanssa. Itse asiassa he juoksevat karkuun niitä huumeilla, alkoholilla, huonoilla suhteilla, työnarkomanialla – vaikka millä.

Suurin osa ihmisistä on kauhuissaan sisälleen katsomisesta, koska heillä on taipumus tuomita itsensä ankarasti. Ihmiskunta ei yhtäkkiä transformoi tiedostamattomien ongelmiensa kerroksia ja sukupolvia ja nouse seuraavalle tietoisuustasolle.

TOTUUDESSA PYSYMINEN

Emme ole täällä pelastamassa planeettaa. Jos se on jonkun loppupeliä, hän ei luultavasti pysy tässä nimenomaisessa yhteisössä. Kun käy läpi tätä transformaatioprosessia, oivaltaa, että Maan muiden ihmisten täytyy käydä läpi se, mitä me olemme käyneet läpi, omana aikanaan ja omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Jokainen ihminen herää. Useimmat eivät tee sitä muutamaan elämään. Ei-fyysisissä ulottuvuuksissa ei ole aikaa, joten siinä mielessä ei ole merkitystä, miten kauan se kestää. Ihmismieli haluaa laittaa rajoja ja aikatauluja asioille.

Jos joku käyttää sitä tekosyytä, että muu ihmiskunta estää häntä saamasta omaa valaistumistaan, jälleen kerran, tämä ei ole yhteisö, joka tukee tuota ajatusta.

Kyllä, on hyvä juttu ilmaista kärsimättömyytemme ja turhautumisemme. Ja on luonnollista turhautua tietoisuuteen, joka on hyvin sulkeutunut. Ja ihmiskunnan tietoisuus on melko sulkeutunut. Ehdottomasti. Mutta jos joku odottaa muun maailman saavan kiinni tai edes suuremman osan tekevän sen, jotta hän voi tuntea olonsa paremmaksi, hän tulee pettymään kovasti.

SYVÄLLE SUKELTAMINEN

Tämä prosessi on intiimi. Se on sinun ja sinun välinen, eikä kenenkään muun. Se on sukeltamista syvälle oman sielunsa kaivoon ja intiimin suhteen kehittämistä tuon itsen kanssa. Se on kokopäiväistä työtä. Mutta oikeasti kyse ei ole kamppailemisesta sen kanssa tai työn tekemisestä siihen.

On kyse vain sen sallimisesta. Ja siinä on kyse elämästä nauttimisesta ilman vanhaa painolastia. Ilman vanhoja epäilyn- tai masennuksentunteita. Siihen ei liity prosessointia. Emme prosessoi enää itsemme tai muiden ihmisten vuoksi. Kärsiminen ei ole hyve. Kaikki se jää taakse.

Siis emme tee sitä kenenkään muun puolesta. Heidän täytyy tehdä se itse. Sitten kun ovat valmiita. He haluavat ehkä tutkia tiheämpää tietoisuutta vielä vähän pidempään.

Mutta olemme esimerkkejä siitä, miten se tehdään. Olemme ensimmäinen ihmisryhmä, joka käy läpi tämän prosessin, mutta teemme sen yksilöinä. Ryhmänä voimme tukea toisiamme, mutta emme voi tarjota mitään muuta, koska jokaisen meistä täytyy kokea se itsenäisenä olentona.

Se on vieras käsitys maailmassa, jossa meille opetetaan, että olemme vastuussa toisista, heidän hyvinvoinnistaan ja heidän tunteistaan. Maailmassa joka on ehdollistunut uskomaan, että vapaus voidaan tuputtaa toisille. Kaikki eivät ole valmiita vapauteensa. Se vaatii liikaa vastuuta itsestä.

Ruumiillistunut valaistuminen vaatii olemaan täynnä itseään. Useimmilla ei ole aavistustakaan, mitä merkitsee olla täynnä itseään. He näkevät sen itsekkyytenä. Mutta voidaksemme päästä omaan vapauteemme, vaaditaan radikaalia siirtymistä epäitsekkyydestä tilaan, jota pidetään itsekkäänä. Niin olkoon. Emme voi saada kumpaakin. Emme voi saada vapauttamme ja samaan aikaan miellyttää kaikkia.

Ja ne jotka ovat myös valmiita omaan vapauteensa, tuntevat valomme, ja heillä on malli, jonka me olemme luoneet – jonka sinä olet luonut, kanssapioneeri. Ja se tekee heidän prosessistaan helpomman.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

SIELUN KIELI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
22.10.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Sieluna emme ole miespuolinen tai naispuolinen. Jos käyttäisimme jotain termiä kuvaamaan sielun ydinolemusta, se olisi androgyyni. Ihmisenä ilmaisemme itseämme monin tavoin. Miehinä tai naisina emme yleensä harhaudu kovin kauas annetusta sukupuolesta. Mutta ajan kuluessa havaitsemme, että meillä on monia aspekteja, joita haluamme ilmaista.

On mielenkiintoista nähdä, miten useammat ja useammat ihmiset tulevat esiin ja sallivat itsensä olla esimerkiksi homo tai biseksuaali, kenties muuttuva sukupuoli tai transseksuaali. On upeaa, että on hyvin monia olemismuotoja, eikä ole mitään syytä rajoittaa noita muotoja.

Minusta muuttuva sukupuoli on mielenkiintoisin, koska se voi muuttua päivästä toiseen tai minuutista toiseen riippuen henkilöstä ja siitä, miten hän ilmaisee itseään. Se avaa täysin uuden mahdollisuusmaailman.

Mitä enemmän yhteiskunta sallii tällaisen vapaasti virtaavan ilmaisun, sitä terveellisempi se on kaikille. Mutta tietysti tiedämme, että on niitä, joilla on valtavaa pelkoa kaikkea kohtaan, mitä poikkeaa normeista. Ja niitä jotka haluavat ilmaista valintojaan, vainotaan sen vuoksi.

Maskuliinisen ja feminiinisen ei ollut koskaan tarkoitus olla kaksi selvästi erillistä sukupuolta. Hengen kyky ilmaista itseään on luova ja loputon.

Vaikka henkilön sukupuoli ei määritä häntä, se on maan päällä ollessa tapa ilmaista persoonansa eri elementtejä. Esimerkiksi, miehestä voi toisinaan tuntua feminiinisemmältä, ja hän ehkä haluaa ilmaista sitä pelkkien sanojen tai tunteiden lisäksi myös pukeutumistavassaan. Kenties hän rakastaisi maalata kyntensä kirkkaanpunaiseksi tai käyttää hametta.

Naisille on paljon helpompaa siirtyä maskuliinisempaan lookiin. Heitä ei yleensä pilkata housujen, solmion tai fedoran käyttämisestä. Ja tiedämme, että näin on kulttuurissamme ja tässä maailmassa, koska feminiinisyyttä pidetään vähäisempänä kuin maskuliinisuutta. Niinpä naisen samaistuminen mieheen on askel ylöspäin hänelle, mutta miehelle samaistuminen naiseen on ehdottomasti useita askelia alaspäin.

Mutta kaikesta syrjinnästä huolimatta feminiinisempiä miehiä kohtaan, sydämessään useimmat miehet rakastaisivat sitä, että voisivat ilmaista feminiinistä puoltaan. Ei kenties tietoisesti, mutta he tietävät syvällä tasolla olevansa omassa vankilassaan.

Vaikka sekä miehet että naiset ovat tukahduttaneet aistillisuuttaan, miehet ovat tavallisesti tukkineet sen. Aistillisuus ei ole sama asia kuin seksuaalisuus. Itse asiassa, aistillisuudella ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Eikä seksuaalisuus ole sukupuolirajoitteista. Kaikki sukupuolet voivat nauttia aistillisuudesta.

Naiset ovat aistillisemmin suuntautuneita. He arvostavat kehonsa yleistunnetta, yhteen alueeseen fokusoitumisen sijasta.

Tasapainoinen maskuliinisuus ja feminiinisyys yhdistyy vähitellen ylösnousemusprosessin myötä, ja ihmisen itsensä ilmaiseminen saa monia kauniita, tasapainoisia ja hienovaraisia nyansseja. Pohjimmiltaan hengen ei tarvitse määritellä itseään tietyksi sukupuoleksi. Henki vain nauttii olemisesta.

OMA KOKEMUKSENI

Oma kokemukseni ylösnousemuksesta, ruumiillistuneesta valaistumisesta, on ollut valaiseva. En koskaan käsittänyt, miten aistillista elämä voi olla tällä planeetalla. Ja olen havainnut, että on enemmän kuin viisi aistia. Paljon enemmän. On moniulotteisia aisteja.

Kun yhdistymme sieluumme, ajan kuluessa saamme nauttia asioista "hengen hyppysillä". Se ei ole älyllinen kokemus. Se on tunnekokemus ja eteerinen kokemus samanaikaisesti. Aistit laajentuvat ulospäin ja sisältävät laajan kirjon iloisia tunteita ja tuntonautintoja.

Noina hedelmällisinä hetkinä emme ainoastaan ole kävelyllä tai istu hiljaa. Ei ole tarvetta järjestää ympäristöämme. Me, ihminen ja sielu, vain juomme tätä aika-avaruustodellisuutta tavalla, jota ei ole koskaan ennen tapahtunut.

Kun lähdemme tästä fyysisestä ympäristöstä, tunnemme sielun ja ikuisen itsemme hurmiollista iloa. Tietoisuutemme on olemassa ikuisesti. Mutta täällä oleminen antaa meille ainutlaatuisen tilaisuuden saada paras kummastakin maailmasta. Saamme kokea tietoisuutemme ja ihmisitsemme yhtä aikaa.

Kukaan meistä ei oikeasti tiedä, miten se tapahtuu, ja se tekee meidät hulluksi toisinaan. Mutta sitten kun saamme maistiaisen tuosta autuudesta, jonka hyvin harvat ihmiset ovat kyenneet saavuttamaan, haluamme jäädä vähän pidempään ja nauttia elämästä kokonaan uudesta perspektiivistä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

SIELUN ARVOINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.10.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Seinfeldissä on jakso, jossa Elaine alkoi varastoida Spongeja – kiistanalainen ehkäisymenetelmä, jonka valmistus oli lopetettu. Jottei hän haaskaisi niitä "vääriin" miehiin, hän alkoi haastatella potentiaalisia rakastajia ja poikaystäviä nähdäkseen, olivatko he "spongen arvoisia". Tässä klipissä hän sanoo potentiaaliselle kandidaatille sellaisia asioita kuin: "Teepä taas minulle yhteenveto tilanteestasi" … ja … "Aiotko tehdä jotain pulisongeillesi?"

Tämä sai minut ajattelemaan sitä, mitä monet meistä ovat tekemässä. Emmekö mekin tule paljon tarkemmaksi siinä, kuka on sielun arvoinen elämässämme? Kenelle annamme pääsyn energioihimme?

Emme ehkä esitä heille suoria kysymyksiä, mutta meidän pitäisi arvioida heitä. Onko tämä henkilö energioideni arvoinen? Vai syökö hän vain energiaani? Koska useimmat ihmiset kaksinaisuudessa pelkästään ruokailevat meillä. Joko hienovaraisilla tai ei-niin-hienovaraisilla tavoilla. Ja rehellisyyden nimissä, jäljelle ei jää kovin monia ihmisiä, jotka voi ehdottomasti laittaa "sielun arvoinen" -luetteloonsa.

SEURAA SITOUTUMATTA

Nykyään nautin melko yksinäisestä elämästäni. Silloinkin kun lähden ulos, haluan olla enimmäkseen omassa tilassani, myös Starbucksilla. Mutta kuten on luonnollista, kun käyt jonkin aikaa säännöllisesti jossain kahvilassa, kehität eräänlaisen suhteen baristoihin ja muihin asiakkaisiin.

Ajan kuluessa tuntuu siltä, että liian moni ihminen tuntee minut ja haluan olla anonyymimpi. Niinpä käyn jonkin aikaa muussa kahvilassa … jossa kukaan ei tiedä nimeäni … ja se on hyvä minulle ja se on hyvä niille, jotka ovat alkaneet olla riippuvaisia läsnäolostani. Sitten kun palaan, yhteyksissä on tapahtunut muutos. Se on terveempi.

Minua ei haittaa toisten seurasta nauttiminen aika ajoin, koska tällä ylösnousemuspolulla on tosiaan yksinäistä. Mutta samaan aikaan en voi sitoutua. En voi sitoutua uusiin ystävyyssuhteisiin, ja tunnen, että toiset haluaisivat sitä.

Toiset etsivät sellaista ystävyyttä, johon liittyy suhteen jäsentäminen. Siihen liittyy vääjäämättä yhdessä oleminen säännöllisemmin ja asioiden tekeminen yhdessä, kahvilan ulkopuolella.

Aina kun tilanne alkaa mennä siihen suuntaan, pysäytän sen mahdollisimman nopeasti ja tuskattomasti. Hyvissä ajoin, ennen kuin se menee vakavammalle syntymäpäivä- ja joululahjatasolle. Sanon välittömästi, etten toimi sillä tavalla. Ja enimmäkseen viesti menee perille. Ja he tuovat harvoin sen uudestaan esille.

Opin vaikean kautta vuosien saatossa, että kun laitat jalkasi tuohon lampeen, tarvitsevuuden alligaattorit vetävät sinut nopeasti melko samean veden pinnan alle. Tämä saattaa kuulostaa kovalta, mutta se on totta. He ovat kaikki täysin kivoja ihmisiä. Mutta se ei ole pointti. Täysi paljastuminen … Olin ennen vähän tuomitseva ihmisiä kohtaan, jotka välttelivät katsekontaktia vieraiden ihmisten kanssa. Nyt ihailen heitä salaa.

Älä käsitä tätä väärin – olen avoin ihminen omalla tavallani. Mutta se on saanut minut enemmän vaikeuksiin, kuin minkä arvoista se on. Tiedät, millaista on olla valotyöntekijä ja vetää kaikkia energioita puoleensa – jotkut eivät ole kovin tervetulleita.

Luojan kiitos, olemme nyt päästämässä irti siitä osasta, joka on tuskallinen … toisten juttujen ottamisesta itselle. On siirtymäjakso, jossa monet meistä edelleen vetävät puoleensa noita vanhoja energioita, vaikkakin vähemmässä määrin. Ei yhtä paljon kuin ennen, mutta on edelleen vähän jäämää.

Ja tietysti on se tilanne, että kun säteilemme enemmän valoa, vedämme puoleemme muita siitä huolimatta, ettemme halua olla heidän kanssaan. Se on vain osa sopimusta.

Muuten, tämän päivän ironia on, että tulin eri Starbucksille, ja kun istun täällä kirjoittamassa tätä postausta, sisään lappaa ihmisiä, joita yritin vältellä toisella Starbucksilla. En koskaan sanonut, että suunnitelma olisi pomminvarma.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

RAKKAUS JA VAPAUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
28.10.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakkaus on tuo seitsemänkirjaiminen sana, joka on joutunut melko kovaan prässiin. Sitä on käytetty ja väärinkäytetty, enimmäkseen henkilökohtaiseen agendaan niiden toimesta, joilla ei ole aavistustakaan, mitä rakkaus oikeasti on.

Sitä on käytetty manipuloimiseen sellaisilla julistuksilla kuin: "Jos rakastat minua, sinä … Jos välittäisit, sinun olisi pitänyt, sinun ei pitäisi …" (Täytä puuttuvat kohdat.)

Rakkauteen on yhdistetty sellaisia asioita, kuin toisista huolehtiminen ennen itseä, uhrautuminen toisten puolesta, velvollisuus toisia kohtaan tunteellisesti ja vastuu heidän tunteistaan. Varmistaen, että heillä on mukavasti tiedostamattomassa tilassaan. Eikä vain perheen ja ystävien osalta, vaan ihmisten yleisesti.

Niille jotka ovat ylösnousemusprosessissaan, voi olla hyvin hämmentävää yrittää sovittaa vihansa, kärsimättömyytensä ja irrallisuudentunteensa vanhaan vaatimukseen rakastaa kaikkia.

Tämä uusi paikka josta löydämme itsemme, tuntuu olevan vastoin vanhaa refleksiämme mukautua ja olla toisten käytettävissä. Ei, tämä ei ole uusi aihe, mutta se on tärkeä. Monet ihmiset ympyröissämme tottuivat tuohon vanhaan reaktioomme. Jotkut yrittävät nytkin vetää meidät takaisin siihen. Ja silloinkin kun pysymme uskollisena itsellemme emmekä anna periksi, on jäämäsyyllisyyttä ja -häpeää.

LANKAAN MENEMINEN

Muutama vuosi sitten annoin periksi syyllisyydelle ja menin päivälliselle ystävän kanssa, kun oikeasti halusin jättää sen väliin. Oli kiitospäivä, ja työstin todella uutterasti sitä, etten olisi käytettävissä pyhäpäivien juhliin. Kerroin myös tälle ystävälle, että jättäisin sen mieluummin väliin, mutta annoin periksi.

Ennen kuin istuuduimme syömään, putosin ravintolassa matalat portaat alas ja nyrjäytin nilkkani. Tiesin välittömästi, mitä tapahtui. Nilkutin tuskissani, mutta jäisin ainakin päivälliselle.

Jälkeenpäin ystävä itse asiassa kiitti minua lähtemisestä päivälliselle hänen kanssaan ja sanoi arvostavansa sitä, että tiesin, miten paljon se merkitsi hänelle, vaikken oikeasti halunnut tehdä sitä. Periaatteessa hän kiitti minua uhrautumisesta rakkauden nimissä.

Se on vaarallinen viesti kumppanillemme, lapsillemme ja ystävillemme. Eikä se ole uusi viesti, sitä on käytetty aioneita. Uhrautuminen rakkauden nimissä. Pieniä uhrautumisia ja suuria.

Mutta tuo kokemus auttoi minua näkemään, missä kohtaa pidin vielä kiinni syyllisyydestä ja että siitä oli tulossa liian vaarallista minulle.

EI ENÄÄ RUOKKIMISTA

Kun menemme valaistumiseemme, tulee aina vain tärkeämmäksi olla uskollinen omalle itsellemme, pienillä ja suurilla tavoilla. Koska jos jatkamme periksiantamista pienillä tavoilla, se johtaa suuriin tapoihin.

On niitä vähemmän tietoisia ihmisiä, jotka käyttävät hyväksi tarvettamme mukautua. Ja se on portti energioidemme syömiseen. Sitä ei ole aina helppoa paikantaa, koska se tulee usein melko mukavilta ihmisiltä.

Eikä sitä ole vain paikallisesti perheen, ystävien ja naapurien kanssa. Kyse on ihmiskunnasta laajemmin. Se on mukautumista kaikkiin ajatuksiin ja tunteisiin, joita lentelee. Tuskaan ja kärsimykseen. Se on viettelevää energiaa varmasti. Ja enimmäkseen me olemme siirtyneet jo sen yli, ja meillä on myötätuntoa ihmisiä kohtaan, muttemme sorru sympatiaan tai empatiaan heidän kanssaan.

Myötätunto määritellään ymmärrykseksi siitä, missä he ovat, ottamatta itselleen tuskaa heidän rinnallaan. Koska heti kun yhdistymme heidän haavoihinsa, ja myös omiin vanhoihin haavoihimme, emme ole vapaudessamme.

Vapaus ei tule meille, jos haluamme välttämättä jatkaa uhrautumista ja kärsimistä. Valotyöntekijöinä tai naisina. Tarve hoivata niitä, jotka eivät ole kiinnostuneita hoivaamaan itseään, viivyttää vain omaa vapauttamme.

Meistä tulee herkkä toisten tunnepuolen läheisriippuvuudelle ja tarvitsevuudelle. Ennen olemme ehkä toivottaneet tuon riippuvuuden tervetulleeksi merkkinä, että olimme tärkeä ja toteutimme rooliamme valotyöntekijänä ja naisena.

Mutta nyt se ei ole kovin hyvä tunne, kun se tulee esiin. Ja tämä on hyvä merkki. Se on merkki, että olemme pääsemässä lähemmäs sitä ymmärrystä, mistä rakkaudessa on kyse ja mitä merkitsee omistaa vapautemme. Rakkaudessa on kyse ennen kaikkea itsen hyväksymisestä ja myötätunnosta itseä kohtaan.

Kyse ei ole siitä, että "rakastan kaikkia muita ensin ja käytän sen, mitä jää, itseni rakastamiseen". Kyse on itsemme rakastamisesta ensin, itsemme hoivaamisesta ensin, ja sitten – ja vasta sitten – jäljellä olevan rakkauden jakamista niin, kuin tuntuu sopivalta. Tämä on tietysti vastoin kaikkea, mitä meille on opetettu rakkaudesta.

Emme ole täällä toistamassa vanhoja olemis- ja tuntemistapoja. Valitsimme tämän työlään polun syystä. Monet meistä halusivat kokea todellisen rakkauden ja todellisen vapauden – vapauden joka on syntymäoikeutemme. Mutta tuon vapauden ja tuon rakkauden vaatimiseen tarvittiin urheimpia sieluja.

Laajentunut itsemme, sielumme, ikuinen itsemme … miten tahansa haluat nimetä sen … on jo vapaa, ja se on rakastunut itseensä ja rakastunut meihin, ihmisvastineeseensa.

SE ON TURVALLISTA

Ihmisenä emme ehkä koskaan täysin päästä irti niistä vanhoista haavoista, jotka johtivat meidät tarpeeseen ylihoivata ja ottaa itsellemme ne tunteet, joita toiset eivät ole valmiita ottamaan itselleen.

Mutta hyvä uutinen on, ettei meidän tarvitse olla täysin vapaa entisistä tavoistamme. Voimme kuitenkin harmonisoitua enemmän ja enemmän ikuisen vastineemme kanssa. Ja tuo osamme osaa huolehtia noista haavoista meidän puolestamme.

Sielun salliminen tehdä omaa juttuaan enemmän ja enemmän, ei ole vaarallista. Se ei satuta meitä. Se tekee elämästämme itse asiassa helpompaa, koska sielumme ei ole valmis tekemään myönnytyksiä omassa ilossaan ja vapaudessaan kenenkään tai minkään vuoksi.

Ihmiselle jonka elämä on suurelta osin rakennettu kompromisseille, se tuntuu kaukaa haetulta ehdotukselta. Tämä vapausjuttu kuulostaa epärealistiselta maailmassa, jossa rakkaus ja kompromissi ovat synonyymejä.

Mutta tässä kohtaa tuntuu olevan liikevoimaa, joka vetää meitä enemmän ja enemmän tekemään vähemmän sitä, mikä ei tuo meille iloa. Vaikka tuo vaihtoehto olisi tylsyyttä. Monet meistä ottavat intohimottomuuden riskin sen sijaan, että tingimme energioissamme kenenkään tai minkään vuoksi, mikä ei ole linjassa sielumme kanssa.

Ja elämässämme nekin joiden kanssa olemme muodostaneet suhteita, tuntevat jotain erilaista meissä. Se on hyvä. Älä ota sitä huonona merkkinä. Vaikutamme ympärillämme oleviin. Se ei merkitse, ettemme rakasta heitä tai välitä heistä, vaan se merkitsee, että löydämme ja otamme käytäntöön uuden ja paremman perspektiivimme rakkauteen.

Se miten he reagoivat siihen, ei ole meidän ongelmamme. Lopputuloksista irrottautuminen on hyvä asia. Olemme nyt turvallisessa paikassa, koska luomme viidennen ulottuvuuden todellisuutta itsellemme. Emme toisille. Myös heidän täytyy tehdä se itse, omana aikanaan.

Meitä houkutellaan uuteen tapaan hahmottaa todellisuus. Jokaiselle meistä se on hyvin henkilökohtainen kokemus. On kuitenkin yhteisiä nimittäjiä, jotka yhdistävät meitä kaikkia. Yksi niistä on, ettemme voi venyä sekä itsensä uhraamisen vanhaan tapaan että itsensä äärettömän rakastamisen uuteen tapaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

PERINTEITÄ ILMAN AHDISTUSTA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
3.11.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On aamun pikkutunnit – no, itse asiassa klo 7 – täällä Starbucksilla. Nautin päivän ensimmäisestä kupistani. Barista kertoo minulle, että se on heidän joulusekoitustaan. Tuon oman kuppini, koska pidän enemmän keraamisesta kuin pahvisesta, ja tilaan pienen kahvin ja heidän keraamiset kuppinsa ovat keittokokoa. Se on pieni rituaalini.

On marraskuun alku, ja joululauluja soitetaan jo äänentoistojärjestelmästä. Normaalisti se ärsyttäisi minua. Kuitenkin huomaan laulavani mukana. Ja nautin punaisista ja vihreistä juhlapaketeista, jotka sisältävät kahvia ja lahjoja.

Sää on ollut tyypillisen lämmin Floridan tälle osalle, tähän aamuun saakka. Lämpö on laskenut 12–14 asteeseen. On raikas ilma. On kiva pudistaa pölyt takista, ja joulukuuhun mennessä toivottavasti pidän jo hanskoja. Meillä on neljä vuodenaikaa täällä, mutta jos et kiinnitä huomiota, ne voivat mennä ohi. Erot ovat paljon hienovaraisempia kuin pohjoisessa, New Jerseyssä, jossa kasvoin.

Olen ihmeissäni siitä, miten elämäni on muuttunut muutamien viime vuosien aikana. Pinnalta voi näyttää, ettei paljonkaan olen muuttunut. Ja jotkut sanovat, että muutos on tullut huonompaan suuntaan.

En enää ole yhteydessä perheeseeni, ja suurin osa ystävistäni on lähtenyt. Vietän suurimman osan päivästä itsekseni, paitsi ne ajat jolloin istun täällä ja nautin amerikkalaisesta kahvilayhteisöstä.

Kun kävin Kreikassa, huomasin, että useimmat ihmiset viettivät suuren osan päivästään ja illastaan rentoutuen kahviloissa ja bistroissa. Tavallaan elämänjuhlaa. Luulen, että me amerikkalaiset yritämme saada kiinni tuosta mannermaisesta tunnelmasta, mutta se ei ole oikeasti sama. Yritän vaalia sitä omalla tavallani. Tuota joutenolon tunnetta, ottaen sisään elämää ja sen monia aistillisia nautintoja.

HYVÄÄ JOULUA

Kävin läpi joulukauhun vuosikymmenet. En tuntenut ainoastaan painetta valmistaa taidokkaita joulupäivällisiä perhekokoontumisiin sekä vaihtaa kohteliaisuuksia ja lahjoja. Ainakin minulla jouluun liittyi myös erittäin paljon raskaita tunteita.

Mutta silloin olin edelleen karmamoodissa kaikenlaisen tunnetaakan kera. Otin itselleni kaikkien jutut, enkä edes oivaltanut sitä. Niinpä tunsin surua ja yksinäisyyttä, joka ei ollut edes minun. Ja juhlapyhien aikaan, erityisesti jouluna, oli yleistä eksistentiaalista epätoivoa. Shoppailu Macyllä oli sydäntä raastavaa – "Tulen jouluksi kotiin" heitti minut masennukseen.

Älä käsitä minua väärin – on upeaa kokoontua toisten kanssa juhlimaan juhlapyhiä. Ja elämässäni oli monia aikoja, jolloin se tuntui hyvältä. Itse asiassa muistan paketoineeni pyörryksissä lahjoja jouluaattona kotona. Koko paljastus … olin lahjapaketoijana tavaratalossa collegeaikoina. Niinpä sain rusetit oikein ensimmäisellä kertaa.

Mutta yleisesti ottaen, oli vain liikaa kietoutumista toisiin ja heidän ratkaisemattomiin ongelmiinsa.

Nyt olen miellyttävästi yllättynyt huomatessani, että laulan mukana näissä siirappisissa lauluissa Starbucksilla. Se vaati vain irtipäästämistä matriisista, esi-isäkarmasta ja kaikista sen velvollisuuksista ja syyllisyydestä. Jotain minkä voimme antaa niille, jotka myöhemmin ylösnousevat ja käyvät läpi heräämisprosessin. Lupauksen, että he pystyvät nauttimaan elämästä ilman, että vanhat taakat hidastavat heitä ja vetävät taaksepäin.

Siis elämäni on muuttunut. Voin turvallisesti sanoa, että minusta on hitaasti tulossa jälleen tuo maankuulu pieni lapsi, joka ottaa kaiken sisään, käyttää kaikkia aisteja ja vielä muuta, ensimmäistä kertaa.

Lopultakin joulusta nauttimista ilman ahdistusta. Saatan katsella "Miracle on 34th Streetin" ("Susanin kääntymys", amerikkalainen jouluelokuva vuodelta 1947), kun pääsen kotiin. Tai "Pahan pukin".

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

KAKSINAISUUDESTA POISTUMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.11.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos katsomme maailmantapahtumia, asiat näyttävät melko ankeilta. Ihmiset ovat edelleen melko tiedostamattomia. Mutta saavutamme heräämisessämme kohdan, jossa ymmärrämme, miksi ihmisrotu tekee, mitä tekee. Tajuamme sen. Se näyttelee galaktista tarinaa, joka alkoi, ennen kuin tämä leikkikenttä, maaplaneetta, valtava kaksinaisuustodellisuus, luotiin.

He ovat, niin kuin me olimme, kaksisuusjärjestelmässä, joka luonteensa mukaisesti on oikea ja väärä, hyvä ja huono, valo ja pimeys, maskuliininen ja feminiininen. Ja vastakohtaisuuksien järjestelmässä niitä projisoidaan. Ja siitä tulee konflikti.

Sitä 3D luotiin tekemään. Se on ominaisuus, ei vika. Sillä tavalla sielu voisi tunnistaa asioita, joita ei tiedetty aiemmin. Se on tavallaan päällekäyvä virtuaalitodellisuus. Se mitä tapahtuu sisällä, heijastuu ulospäin.

Ongelmana tuossa todellisuudessa on, että jonkin ajan kuluttua se on viettelevä ja hauska ja vaatii vähemmän työtä, kuin pohdiskella itseään, kohdata syvät pelot, hyväksyä ne ja näin muuntaa ne.

Mieli on kuningas 3D:ssä. Se hallitsee ja kontrolloi todellisuutta sielun kustannuksella. Ja jos sitä ei pidätellä, se riehuu ja meillä on tilanteita, jotka ovat todella noloja, kuten myrkyllinen patriarkaatti – rasismin, naisvihan, homofobian, ksenofobian, fasismin ja terrorismin kera. Miten pitkälle ihmiset menevätkään voidakseen välttää pohtimasta noita ärsyttäviä tunteita, kuten pelko, suru, itseinho ja hylkääminen.

Jos se ei olisi totta, meillä ei olisi yhtä itseään lääkitsevää yhteiskuntaa – sellaista joka katsoo läpi sormien ja jopa ylistää aggressiivisuutta. Jos konflikti (lue: vihollinen) on "tuolla ulkona", minun ei tarvitse katsoa, mitä on tässä (lue: pelottava tunnehelvetti, joka riuduttaa minut).

ITSEN PELKO

Kiusaajilla, tyranneilla, diktaattoreilla, valkoisen ylivallan kannattajilla (ja annetaanpa kunnia sinne, minne se kuuluu … oikean siiven evankelisilla) on kaikilla yksi yhteinen asia. Pelko. He pelkäävät, että heidät ottaa panttivangiksi – ei jokin toinen rotu, sukupuoli, uskonto tai kansallisuus, vaan omat tunteet.

Siihen on syynsä, etteivät tämän tyyppiset ihmiset pohdi itseään. He olisivat kauhuissaan siitä, mitä löytävät. He tuomitsevat toiset hyvin ankarasti, koska alitajuisesti he tekevät sen itselleen. Heidän vihansa toisia ryhmiä, sukupuolia ja rotuja kohtaan on heijastusta heidän omasta itseinhostaan.

Sen tiedostaminen enemmän olisi liian tuskallista heille. Miksi he haluaisivat mennä siihen? He eivät halua kohdata omaa sisäistä tuomaristoaan. Machomahtailun, omahyväisyyden, megalomanian ja raivon alla on häpeää.

Voitko kuvitella, että kukaan on niin kauhuissaan pelkästä tunteesta (muu kuin viha), että hän turvautuisi sellaiseen äärimmäisyyteen, kuin väkivalta, välttääkseen tuon herkän ja haavoittuvan hetken? Ja he kutsuvat liberaaleja lumihiutaleiksi.

HAAVOITTUVUUDEN VAHVUUS

Mutta öykkärit, kuten Trump ja muut nationalistit, ovat itse asiassa heikkoja. Ja he kiusaavat noita toisia, koska he näkevät näiden vahvuuden - ei, koska he näkevät nämä heikkoina.

He näkevät uhreissaan ja syntipukeissaan sisäistä vahvuutta, jota heillä itsellään ei ole. Niillä joita on kauan sorrettu yhteiskunnissa, on sisäistä päättäväisyyttä, myötätuntoa itseään ja toisia kohtaan. Koska he ovat sallineet itsensä omaksua maailman pimeyden, heille oma varjo ei ole vieras. Varjon ollessa nuo haudatut tunteet.

He näkevät tuon vahvuuden erityisesti naisissa, sekä miehissä jotka ruumiillistavat feminiinisyyden. Ja kenties se hirvittää heitä eniten.

Historiallinen alistaminen ja läpitunkeva vihamielisyys naissukupuolta kohtaan on tehnyt kaikkea muuta, kuin heikkoja yksilöitä. Se mitä naisten on tarvinnut kestää ja mitä he eivät ole voineet ilmaista seuraamusten pelosta … ei ainoastaan itselleen, vaan niille joita he ovat halunneet suojella … on luonut sisäistä vahvuutta. Naiset ymmärtävät – paljon enemmän kuin miespuoliset vastineensa – että vahvuudessa ei ole kyse stoalaisuudesta ja suruntunteiden pullottamisesta. Siinä on kyse syvimpien tunteidensa kohtaamisesta, tuomitsematta. He ymmärtävät, että haavoittuvuus ei ole heikkoutta. Naisvihaajat eivät oikeasti näe, syvällä sisällään, naisia heikkoina. Täysin päinvastoin.

Huomaamme, miten Trump ei yrittänyt kätkeä omaa halveksuntaansa Blasey-Fordia kohtaan (ei siksi, ettei hän uskonut tätä, vaan koska hän uskoi) ja hämmensi omaa kantaansa propagandalla, että tämän kaltaiset naiset tekivät Amerikasta turvattoman pojille ja miehille.

On ironista, että miehet jotka äänekkäimmin ja vahvimmin väittävät naisten olevan luontaisesti heikkoja, tekevät kovimmin työtä sortaakseen heitä. Tyrannit ja öykkärit ymmärtävät tiedostamattomalla tasolla, että niissä on jotain vankkumatonta ja häviämätöntä, joiden on täytynyt taistella perusihmisoikeuksiensa puolesta. Heidän haavoittuvuudessaan on vahvuutta.

Missä tahansa yhteiskunnassa varjon ja feminiinisyyden kieltäminen johtaa lopulta äärimmäisyyksiin. Se voi ilmentyä jopa vaarallisilla tavoilla, kuten terroristihyökkäys. Monet jotka syyllistyvät väkivaltaan, ovat oikeutetuista ryhmistä itse, kuten valkoisen ylivallan kannattajat tai valkoiset nationalistit, joiden identiteetti on rakennettu korttitalon varaan. He pelkäävät salaa omaa haavoittuvuuttaan. Ja he liittävät tuon haavoittuvuuden heikkouteen.

SOITTO TULEE TALON SISÄLTÄ

Nekin jotka eivät ole välttämättä väkivaltaisia itse, mutta jotka tukevat värillisten ihmisten pitämistä maan ulkopuolella, ovat vakuuttuneita, että väsyneiden, köyhien ja rauhaa etsivien pakolaisten karavaani on terroristeja. Mutta soitto tulee talon sisältä. He ovat sokeita oikeille terroristeille. Se on heidän valkoinen, amerikkalainen naapurinsa, joka on varastoinut armeijatason aseita ja on tarpeeksi epävakaa toimiakseen tappamisvillityksen mukaan ja jolle on antanut epäsuorasti luvan USA:n presidentti.

Jos pelkoa ei tutkita, vaan sen annetaan kalvaa, ja sitten autoritaariset johtajat lietsovat sitä, se johtaa terroristiseen väkivaltaan. Luonnollinen sivutuote tasapainottoman mielen kyvystä luoda vainoharhaa ja salaliittoteorioita … vihollisia ja vaaroja joita ei ole olemassa. Terroristi yrittää pelotella toisia, jotta hän voi itse kieltää oman pelkonsa.

Miten yhteiskunta alkaa parantaa mieltä, joka aiheuttaa tuollaista kaaosta? Ystävystyminen varjon kanssa on hyvä lähtökohta.

TEIMME VALINNAN

Ja sitä olemme tehneet, me jotka olemme uuden tietoisuuden eturintamassa. Olemme ystävystyneet varjon kanssa, ja se on ollut vaikein työ. Useimmat ihmiset, myös henkisessä yhteisössä, menevät vain tiettyyn pisteeseen ylösnousemuksessaan ja pysähtyvät siihen paikkaan, kun tullaan noiden ikivanhojen tunteiden sallimiseen tulla esiin. Tarvitaan taitavaa sielua työskentelemään noiden tunteiden kanssa, kuten me olemme tehneet. Olemme havainneet, etteivät nuo tunteet riuduttaneet ja tuhonneet meitä, vaikka siltä tuntui toisinaan.

On ajatussuunta, että meidän täytyy keskittyä vain positiiviseen ja sitten elämästämme tulee paljon onnellisempaa. Ja vaikka elämä tosiaan heijastaa tietoisuustilaamme, ruumiillistuneella valaistumisprosessilla on tapana häiritä järjestelmiä, jotka olivat jumissa, ja vapauttaa ne. Ja on vaikea kieltää sitä, että vanha kaksinaisuusjärjestelmä on jumittunut siitä vanhasta tunnetaakasta, jota ihmiset yrittävät jatkuvasti raahata mukanaan.

Monet meistä ovat tehneet valinnan, monien tuon perspektiivin elämien jälkeen. Sanoimme: "Olemme valmiita!" Ja tuolla hetkellä kutsuimme Hengen, sielun, "minä olen" -olemuksen tulemaan kehoomme ja elämäämme. Tuolla hetkellä aloimme siirtyä pois kaksinaisuudesta, ja sitten meillä alkoi kaikki muuttua.

21.12.2012

Monet valotyöntekijät haluavat päästä pois täältä. Enkä syytä heitä. Tämä on tiheä planeetta, jossa on julma tietoisuus, erityisesti niille jotka tiedostavat laajemmin. He olivat pettyneitä, kun 21.12.2012 tuli ja meni, eikä heitä nostettu viidennen ulottuvuuden rakkauden, yhteistyön ja yhteisten arvojen maailmaan.

Noita skenaarioita on hauskaa kuvitella, mutta siitä voi tulla häiriötekijä. Sitten ihmiset odottavat jotain tapahtuvan. Ja odottavat. Ja odottavat. Sitten he odottavat seuraavaa asiaa, jota ei tapahdu.

Valaistuminen on enemmän perspektiivi kuin määränpää. Siinä on itse asiassa kyse laajentuneen itsemme tuomisesta tähän ympäristöön. Se oli sielumme tarkoitus ennen inkarnoitumista tähän elämään. Tuoda valoa tiheään ympäristöön. Olemme surullisenkuuluisia järjestelmän tuhoajia. Kotona meidät tunnetaan pioneereina, ja olimme melko innostuneita päästessämme tänne tässä elämässä avaamaan ovia, jotka oli naulattu kiinni varsin pitkän aikaa.

Myönnettäköön, että tuo höyry on lähtenyt meistä ja törmäsimme odottamattomiin tientukkeisiin. Monista meistä tuntuu melko lyödyltä, ja ihmettelemme, miksei koko tätä suunnitelmaa ollut paremmin ajateltu. Tuntuu toisinaan siltä, että hivuttaudumme eteenpäin. Tietysti siihen on syynsä. Tiedämme, miten voimakasta valo on mielelle ja fyysiselle keholle. Jos se tapahtuisi nopeammin, kiihdytetympänä, meillä olisi vaarana polttaa järjestelmämme täysin.

Mutta täytyy myöntää, että on uskomatonta, että olemme päästäneet irti niin paljosta, myös ihmistarinastamme. Myös karmasta ja tarpeesta kamppailla ja kärsiä todistaaksemme oman arvomme.

Ja jos mietit, oletko vapautunut kaikesta siitä tai isosta osasta sitä, erinomainen mittari on, miten irrallaan tunnet olevasi 3D-maailmasta kotiovesi ulkopuolella. Ihmisistä elämässäsi ja yhteisössäsi. Tuo intohimottomuus joka sinua vaivaa, saattaa olla todellisuudessa hyvä merkki siitä, että siirryt lähemmäs vapauttasi. Kaksinaisuusmaailmassa irrallisuus nähdään huonona merkkinä – olemisena piittaamaton tai vastuuton. Mutta se on vain irtipäästämistä tunnevyyhdistä.

Monet henkiset etsijät uskovat, että heidän täytyy lähteä vuorenhuipulle ja eristäytyä muista löytääkseen tuon vapauden. Mutta vapaus jota etsimme, on sisällä. Se on mm. vapautta pelosta.

Huomaat ajan kuluessa, että myös vanhat ihmishuolet ja -murheet ovat vähemmän pakottavia. Asiat selviävät, ja tarpeesi tyydytetään synkronistisesti, yrittämättä ja mikrojohtamatta.

Kuulostaa kliseeltä, mutta hetkessä oleminen on uutta tietoisuutta. Mieli vihaa sitä, koska se haluaa tietää, mikä suunnitelma on. Mutta uudessa energiassa ei ole suunnitelmaa. Siinä on kyse suhteen kehittämisestä sielumme kanssa, joka on tyydyttävä joka tasolla. Uusi energia josta löydämme itsemme, on turvallista energiaa. Se on itsensä toteuttavaa ja täydellistä. Ja huolistamme huolimatta, jotka ovat pääasiassa ehdollistunutta mieltä, olemme poistuneet kaksinaisuudesta, jossa elimme aioneita.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

TAIKAA KÄYTÄVÄLLÄ 12

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
12.11.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ei mitään maata järisyttävää. Vain pientä taikaa ruokakaupassa tänään. Ei koskaan tiedä, mistä löydät sen tai se löytää sinut.

Siis päivä tai pari sitten ajattelin: olisipa hauskaa törmätä johonkuhun uuteen, jonka kanssa minulla olisi välittömästi iloinen yhteys. Tiedäthän sellaiseen ihmiseen, joka nauraa vitseilleni. Sellaiseen joka oikeasti tajuaisi huumorini. Koska ollaanpa rehellisiä: joskus luulemme olevamme melko hauska, mutta ystävämme ehkä pitävät sitä vain huumorina meistä.

Ja luultavasti olemme melko hauska, koska emme olisi selvinneet tähän saakka tässä hullussa ylösnousemusprosessissa, jos ottaisimme elämän liian vakavasti. Mutta huumori on kuin taidetta. Se on subjektiivista. Yhden vitsi saa toisen pyörittelemään silmiään.

Mutta mietiskelin, että olisi hyvin hauskaa vain nauraa ja nauraa tuon ihmisen kanssa. Jonkun joka osuu minun nauruhermooni. Ja toisinpäin. Se oli viihdyttävä ajatus, mutta sitten päästin siitä irti, kuten useimmista ajatuksista. Se ei ollut taatusti sellaista, mitä etsin aktiivisesti.

Niinpä vaeltaessani karkkihyllyillä Publixissa tänään, kaveri oli täyttämässä niitä. Etsin tummaa suklaata ja hän sanoi: "Hei." Sanoin "hei" takaisin, ja sekunneissa kävimme jo elävää keskustelua, jossa oli paljon yhteisiä "Niinkö? Tiedän!!! Se on hullua!!!" -kommentteja ja naurua vatsanpohjasta.

Se meni tyypillisten, pakollisten myyjä-asiakas-tervehdysten yli. Se oli todella elävää keskustelua. Itse asiassa kesken keskustelun höläytin innostuneena "Pidän sinusta!" Sitä ei tule suustani usein, etenkään periaatteessa vieraalle ihmiselle. Hän vastasi samalla tavalla, ja tunsimme olevamme kuin innostuneessa herja- ja kikatustanssissa.

Hän uskoutui minulle, ettei hän voinut olla niin avoin useimpien kohtaamisensa ihmisten kanssa, koska he näyttävät … sulkeutuneilta. Hän kertoi, miten Publixista on tullut enemmän työntekijäetujen kustannuksella voittoon keskittynyt yritys, ja se on luopunut pitkästä bonushistoriastaan. Siitä tapahtui täydellinen vaihto elävään keskusteluun siitä, miten elämme yritysmäisen hallinnon alaisuudessa, ja siinä oli luonnostaan paljon materiaalia, jolle höröttää.

Se oli hauska "ei-odotuksia, ei-velvollisuuksia, ei-sitoutumista" -tapahtuma. Pelkästään "tässä hetkessä" -kokemus. Ei mitään tarvetta luoda sitä uudestaan toisemme kanssa toisessa ajassa tai toisessa paikassa.

TAIKAA KÄYTÄVÄLLÄ 12

Hän mainitsi, miten upeaa oli asua täällä näin lämpimässä ilmastossa. Ottaen huomioon, että hän oli asunut koko aikuiselämänsä pohjoisessa, Iowassa. Hän hymyili leveästi sanoessaan tuon osavaltion nimen. Ja kun toistin sanan kysymysmuodossa: "Iowassa??" se riitti jo laukaisemaan lisää nauramista. Siinä oli vain uskomatonta luonnollista virtausta. Harvinainen ja arvokas yhteys, jota tunnuimme kumpikin arvostavan.

Mutta keskustelu alkoi hiipua. Noin vartin päästä meistä kummastakin tuntui, että oli aika jatkaa omaa päiväämme ja elämäämme. Hän oli välipalakäytävän toimitus- ja hyllytyskaveri. Hän kertasi ennen eroamistamme: " … muista, ne ovat 10, 11 ja 12." Minusta se oli todella nokkelaa.

Mutta vaikka emme koskaan tapaisi uudestaan, sillä ei olisi merkitystä. Se toteutti yksinkertaisen, en sanoisi edes "pyynnön", koska en tarvinnut sen tapahtumista. Sen vuoksi se luultavasti tapahtui.

Taas kerran, ei mikään merkittävä tapahtuma, ei elämää muuttava, mutta kerrassaan hauska. Jopa vähän taianomainen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.