Maria Champers

[Anita <3 ..]

UUSI MAAILMAMME – PELKOPOHJAISESTA RAKKAUSPOHJAISEEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
19.12.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämä planeetta on upea paikka sielulle näytellä niitä sisäisiä ratkaisemattomia ongelmia, jotka tapahtuivat toisissa ulottuvuuksissa. Nähdä aineellisessa ja konkreettisessa muodossa ne osamme, jotka olivat ristiriidassa.

Me jotka olemme ruumiillistuneen valaistumisen myöhemmissä vaiheissa, olemme siirtyneet tämän ihmiskokemuksen näyttelemisvaiheen ohi, tietoisen luomisen paikkaan. Kun ihmisestä tulee täysin tietoinen, hänen ei enää tarvitse projisoida varjoaan ulkoiseen maailmaan – tehdään se sitten kumppaniin, perheeseen, pomoon, hallitukseen, toiseen sukupuoleen, rotuun … ja luettelo jatkuu.

Emme ole enää investoineet tuohon peliin. Olemme astuneet pois maailmasta, joka näki asiat hyvinä ja huonoina, oikeina ja väärinä, oikeudenmukaisina ja epäoikeudenmukaisina. Maailmasta jossa on voittajia ja häviäjiä, arvokkaita ja arvottomia, uhreja ja rikoksentekijöitä.

Se on maailma, joka uskoo rakkauden ja onnellisuuden olevan hyödykkeitä, jotka voi ostaa ja myydä. Niinpä sekä rakkaus että onnellisuus vaikuttaa karttavan useimpia ihmisiä. He pitävät noiden kokemusten puutumista elämästään sen aiheuttamana, ettei ole riittävän fiksu, riittävän viehättävä, riittävän nokkela, riittävän kunnianhimoinen, riittävän terve, riittävän varakas, riittävän jumalaapelkäävä, riittävän onnekas tai pelkästään riittävän arvokas.

Sitä he eivät ole vielä huomanneet, että se ilo jota he etsivät aineellisesta maailmasta, on jo heitä varten. He voisivat ohittaa tuon välimiehen kokonaan ja mennä suoraan ilontunteeseen. Tämä vaatii harmonisoitumista sielunsa kanssa ja olemaan avoin uudelle olemistavalle. Uutta tapaa nähdä omat kokemuksensa.

Mutta useimmat eivät ole valmiita päästämään irti tuosta pelistä. Se on liian hauskaa, myös kaiken draaman ja trauman kera. Se on erittäin puoleensavetävää. Se saa ihmiset tuntemaan, että he ovat elossa.

Osa meissä kaipaa sitä intohimoa, jota tuontyyppinen maailma loi keinotekoisesti. Maailma jossa voisi olla aktivisti, yhteiskunnallinen tai kulttuurillinen tai poliittinen tienraivaaja. Maailma jonka rajattomiin aatteisiin voisi osallistua. Oli aina jotain voitettavaa fyysisesti, ihmistenvälisesti, yhteiskunnallisesti tai tunteellisesti. Täysin sopivaa 3D-maailmassa. Ja nämä ovat asioita, jotka pitävät ihmiset tuossa pelissä ja luovat keinotekoista intohimoa.

Tämän seurauksena, lähtiessämme tuosta maailmasta meistä tuntuu aluksi tyhjältä, tylsältä ja intohimottomalta. Tunnemme surua ja menettäneemme vanhan identiteetin, joka nojasi tuohon todellisuuteen. Mutta lopulta tylsyys antaa tietä uudenlaiselle intohimolle. Todelliselle intohimolle. Sellaiselle joka nojaa omaan sisäiseen olemukseemme, sieluumme. Ja sillä on paljon enemmän annettavaa meille, kuin vanhalla maailmalla.

Se maailma johon inkarnoiduimme uudestaan ja uudestaan, on pelkopohjainen. Olemme siirtymässä rakkauspohjaiseen maailmaan. Olemme jättämässä yrittämisen, puskemisen, mikrojohtamisen, kontrolloimisen, haluamiemme asioiden puolesta taistelemisen ja niiden suojelemisen maailman. Ja menemme maailmaan, jossa sallimme elämän palvella meitä.

Monet meistä saavat konkreettisia todisteita tuosta totuudesta. Joskus vain välähdyksiä, toisilla kerroilla kokemuksia, jotka herättävät kunnioitusta meissä.

ME TIESIMME

Me jotka olemme tämän transformaation kärkijoukkoa, tiesimme totuuden, kun olimme hyvin nuori ja tunsimme, että oli paljon enemmän kuin se, mitä koimme 3D-maailmassa.

Kun olin pieni tyttö, en voinut ymmärtää, miksi asioita ei vain materialisoitunut minulle, tullut helposti, ja äitini käski lopettamaan haaveilun. Mutta tiesin, ettei sen pitänyt olla sellaista kamppailua ja että meillä kaikilla oli kyky ilmentää halumme helposti. Ollessani niin nuori, minulla oli edelleen – kuten monilla pienillä on – muisto välittömästä ilmentämisestä, johon meillä oli kyky toisissa ulottuvuuksissa. En ollut tottunut tähän hidastettuun ja tiheään ympäristöön, jossa on aikaviive ja paljon vastustavia ajatuksia, joiden kanssa taistella.

Mutta nyt meillä on tilaisuus palata sielumme avatar-kykyihin ja myös nauttia tästä aika-avaruustodellisuudesta tavalla, jota emme ole koskaan ennen ihmisenä tehneet. Asiat virtaavat helpommin elämässämme ja tarpeemme tyydytetään synkronistisesti. Tämä johtuu siitä, että on vähemmän vastustusta ja enemmän sallimista. Enemmän energioiden vastaanottamista. Tunnistamme, että elämä palvelee meitä, energiat palvelevat meitä – ei toisinpäin.

Jos ihminen yrittää kuumeisesti kontrolloida kaikkea, sielu astuu etäämmälle ja odottaa, että ihminen rentoutuu ja on vastaanottavammassa tilassa. Sielu ei koskaan tuppaudu ihmiseen. Mutta kun ihminen on kutsunut sielun sisään, siitä tuntuu, että sielu ottaa hallinnan. Ja tämä pelottaa ihmistä. Vanhassa maailmassa, pelkopohjaisessa maailmassa, ihminen oppi odottamaan, että "jotain pahaa tapahtuu kohta". Erityisesti jos jotain hyvää tapahtui.

Siis on molemminpuolisia myönnytyksiä. Kyse on sielun ja ihmisen välisestä kehittyvästä suhteesta. Sielu myös tutustuu ihmisvastineeseensa intiimillä tavalla, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt, koska ihminen on pitänyt hyvin pitkään sieluaan käsivarrenmitan päässä.

Ja tämä kaikki tapahtuu luonnollisesti osana transformoitumista ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi. Kehon, mielen ja sielun kaunis ja pyhä yhteensulautuminen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

KIRJEITÄ AJAN LÄPI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
22.12.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Katselin juuri "Talo järven rannalla", joka on upea elokuva siitä, miten kaksi ihmistä pystyi yhdistymään toisiinsa syvästi, vaikka he elivät eri aikajanalla, kahden vuoden päässä toisistaan. Katselin sen vuosia sitten, mutta tällä kertaa se teki suuremman vaikutuksen minuun, ja luulen näin olevan sen vuoksi, miten aika poimuttuu ja todellisuuksia vuotaa läpi enemmän ja enemmän. Ajatus aikamatkustuksesta ei enää tunnu niin kaukaa haetulta.

Elokuvassa mies ja nainen jotka eivät uskoneet tuntevansa toisiaan ja jotka näyttivät olevan vain vuokralaisena rantatalossa, kumpikin omalla aikajanallaan – nainen 2004 ja mies 2002 – pystyivät yhdistymään toisiinsa aluksi vain yhteisen postilaatikon kautta, rantatalon postilaatikon.

Kun nainen muutti pois talosta, hän kirjoitti kirjeen seuraavalle, tulevalle vuokralaiselle, laittoi sen tuohon postilaatikkoon ja pyysi tätä toimittamaan lopun postin hänen uuteen osoitteeseensa. Mutta uuden vuokralaisen aikajanalla – miehen joka seuraavaksi muutti rantataloon – edellisen asukkaan uutta osoitetta, osakehuoneistoa, ei ollut vielä rakennettu. Tämän hän havaitsi yrittäessään toimittaa naisen postin tälle henkilökohtaisesti.

Toinen hämmentävä tapahtuma oli, että nainen pyysi mieheltä anteeksi koiransa tassunjälkiä (se oli kävellyt märässä maalissa) järvitalon kahdessa eri paikassa. Mutta kun mies etsi niitä, niitä ei löytynyt mistään. Kirjeenvaihtonsa avulla he alkoivat oivaltaa, että he elivät eri aikajanoilla.

Kirjeiden avulla he alkoivat kuvata toisilleen omaa elämäänsä ja aikaa, jossa he kumpikin elivät. Järvitalon postilaatikosta tuli heidän yhteysportaalinsa. He havaitsivat, että heidän entisten, nuorempien itsejensä polut olivat mystisesti kohdanneet ja he olivat myös tavanneet ja suudelleet, ennen kuin tiesivät, mitä oikeasti tapahtui heidän välillään.

EI OLE NYKYHETKEEN VERRATTAVISSA OLEVAA AIKAA

Kun siirrymme enemmän ja enemmän moniulotteiseen itseemme, alamme oivaltaa, että aika ja paikka ovat illuusio, joka on suunniteltu auttamaan ihmisiä fokusoitumisessa tiettyyn kokemukseen tai yhteen elämään kerrallaan. Vaikka entiset kokemukset eivät oikeasti koskaan poistu muististamme, meillä on jokin suojatoimenpide, ettemme pakahdu kaikesta tuosta informaatiosta.

Tämän hiilipohjaisen todellisuuden ulkopuolella aika on samanaikaista. Tai toisella tavalla sanottuna, ei ole aikaa.

Tietysti useimpien 3D-elokuvien tapaan siinä oli kyse miehestä ja naisesta, jotka etsivät toisiaan ja uskovat, etteivät he olisi onnellisia, ennen kuin he voisivat kohdata samalla aikajanalla.

Mutta me tiedämme, että he etsivät toisistaan omaa sieluaan, omaa itseään. Mies halusi juopua omasta feminiinisyydestään ja nainen omasta maskuliinisuudestaan. Yritin päästä Hollywoodin "poika kohtaa tytön" -teeman ohi ja kokea elokuvassa moniulotteisuutemme taian.

Niinpä tuon leffan katseleminen uudestaan oli todella nautinnollista, eikä tuo lähtökohta näyttänyt minusta enää epärealistiselta, vaan tuntui täysin loogiselta totuudelta. Itse asiassa kommunikoimme entisten ja tulevien itsejemme kanssa enemmän, kuin oivallamme. Se tapahtuu vain tietoisen tajuntamme ulkopuolella. Ja niin kuin tuossa elokuvassa, voimme vaikuttaa noihin entisiin ja tuleviin itseihin. Koska on ääretön määrä mahdollisia aikajanoja.

Minusta oli kiehtovinta, että keskivertokatsojalle "poika kohtaa tytön" olisi täysin normaali perspektiivi, kun taas aikapoimu oli mielikuvituksellinen osa. Kuitenkin siirtyessämme korkeammalle tiedostamistasolle, tilanne on päinvastoin.

Jos olet lukenut postauksen tähän saakka, ehkä ajattelet: "Hmmmm, Marialla olin aivan liikaa "aikaa"." Kenties niin. Mutta siitä huolimatta, miten paljon aikaa minulla tosiaan on, en aio katsella elokuvaa "Hot Tub Time Machine – Kasarikankkunen".

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

ONNELLISTA UUTTA … ELÄMÄÄ!

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
3.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämä on se aika vuodesta, kun toivotamme toisillemme onnellista uutta vuotta. Mutta monet meistä eivät oikeasti tunne paljon eroa vuosien 2018 ja 2019 välillä. Ja kun pääsemme syvemmälle tähän prosessiin, olemme joka tapauksessa vähemmän ja vähemmän kiinni ajassa. Mutta se mitä juhlistamme tai mitä meidän ehkä kannattaisi harkita juhlistavamme, on uusi elämämme.

Elämä joka ei ehkä näytä alussa kovin erilaiselta kuin vanha, mutta joka varmasti tuntuu erilaiselta. Sitä on vaikea kieltää. On tapahtunut vähittäistä, mutta päivänselvää irrottautumista vanhasta identiteetistämme ja maailmasta ovemme ulkopuolella.

Samaistumme vähemmän ja vähemmän tuohon maailmaan ja moniin perheenjäseniin ja ystäviin, joihin olimme yhdistyneet. Oivallamme, ettemme koskaan oikeasti sopineet tuohon maailmaan. Yritimme ja syytimme itseämme sopimattomuudesta. Luulimme tekevämme jotain väärin.

Tuosta uskomuksesta irtipäästäminen on vapauttavaa – kun oivallamme, ettei tämä maailma ole mestariystävällinen. Se ei tajua, keitä olemme. Ja se on ok. Tulimme tänne tuomaan valoa synkkään tietoisuuteen.

Kun katsomme maailmantapahtumia, meitä saattaa surettaa, miten ihmiset ovat edelleen hyvin tiedostamattomia ja projisoivat omia ratkaisemattomia ongelmiaan toisiin. Mutta tiedämme enemmän kuin koskaan, ettemme ole enää osa tuota maailmaa. Ei siitä uskosta, että olemme eliittiä tai parempia kuin kaikki tuo tohina … olemmehan itse olleet syvällä tuossa pelissä elämien ajan … ei säälistä tai syyllisyydestä … vaan myötätunnosta.

Meillä on myötätuntoa tuota maailmaa kohtaan, mikä merkitsee, että tiedämme paljon laajemmasta perspektiivistä, miksi he tekevät, mitä tekevät. Meillä ei ole halua muuttaa tuota maailmaa. Haluamme vain säteillä valoamme ja sitä, kuka olemme, ilman agendaa.

Ja meillä on myös ymmärrystä ja myötätuntoa itseämme ja kaikkea sitä kohtaan, mitä olemme käyneet läpi päästäksemme siihen, missä olemme tänä päivänä. Mutta olemme jättäneet tarinamme taakse. Olemme jättäneet haavamme taakse. Voimme nauttia nyt 3D-maailmasta niin paljon, kuin haluamme, koska emme enää ole panostaneet siihen.

Nautin puhua politiikasta kahvilatuttujeni kanssa, koska se on yksi alue, jolla voin yhdistyä heihin. Joskus olen jopa intohimoinen siinä, mutta samaan aikaan tiedän, ettei se oikeasti vaikuta minuun ja elämääni. Tiedän, että olen siirtynyt pois uhriudesta. Ja suurin osa ihmisistä leikkii vielä isosti tuossa uhriudessa.

Siis minussa on osa, jonka politiikka voi edelleen "laukaista". Olen esimerkiksi vihainen, että naiset nähdään edelleen toisen luokan kansalaisina. Ja siedän huonosti ahdasmielisyyttä ja naisvihaa. Ja samaan aikaan tajuan, että ne jotka kieltävät oman feminiinisyytensä, eivät luota naissukupuoleen. Siihen sisältyy tietysti sekä miehiä että naisia. Planeetta on kallellaan maskuliinisuuteen ja edelleen patriarkaalinen. Sitä totuutta ei käy kieltäminen.

Samaan aikaan maailmassa jossa päätän asua, tuo naisviha ei vaikuta minuun merkittävästi. Aiemmin vaikutti, ja se on jättänyt haavan. Mutta tämä herääminen ja tietoiseksi tuleminen on sallinut minun päästää irti tuosta haavasta ikuisiksi ajoiksi.

Ja tämä johtuu siitä, että olen alkanut – kuten monet meistä – tunnustaa, että olen enemmän kuin tuo ihmispersoonallisuus. Että olemme myös "minä olen", ikuinen itse. Ja tuo itse ei ole haavoittunut tai pelokas. Se ei ole huolestunut tai huolissaan turvallisuudestaan eikä sen tarvitse suojella tai puolustaa itseään tai identiteettiään.

Tuo itse ei ota asioita henkilökohtaisesti. Mutta se on hyvin erotteleva sinä, miten se haluaa jakaa itsensä toisten kanssa. Se ei oikeasti välitä hittoakaan, mitä ihmiset ajattelevat siitä. Tuo itse on vapaa. Ja siihen olemme menossa tämän ruumiillistuneen valaistumisen myötä. Olemme siirtymässä vapauteemme. Se on vapautta vanhasta tunnepainolastista, kaikista haavoista. Ja se vetää puoleensa täysin erilaista todellisuutta. Meille jokaiselle se on erilainen, mutta se on täydellisesti räätälöity meille.

Se vaatii antautumista, jonka harvat ihmiset ovat valmiita sallimaan. He uskovat edelleen, että he ovat vain persoonallisuutensa ja mielensä. Mutta me olemme siirtyneet mielipohjaisesta todellisuudesta sielupohjaiseen.

Kehollemme ja mielellemme on edelleen haastavaa olla täällä. Fyysinen keho saa viimeisenä kiinni prosessista, ja sitä odotellessa on paljon käsiteltävään pelkästään fyysisellä tasolla. Mutta alamme luottaa, että se mitä tarvitsemme, tulee meille synkronistisesti, kunhan emme yritä mikrojohtaa asioita mielellämme.

Kuitenkin on tyhjyyttä ja intohimottomuutta. Ei, tämä prosessi ei ole nynnyjä varten. Siitä syystä monet ovat lähteneet planeetalta. Nämä sanat eivät ole mitään uutta niitä lukeville, ainoastaan muistutus, että he ovat niitä harvoja urheita ja kykeneviä sieluja, jotka päättivät käydä läpi oman heräämisensä ja oman luojaprosessinsa.

Oman elämänsä luojana oleminen ja luojakykyjensä valjastaminen vie enemmän aikaa. Ei enemmän opiskelua, ei enemmän prosessointia, ei enemmän kaiken sen yrittämistä selvittää mielellä tai sen analysointia … ainoastaan enemmän sallimista.

Sallia ensisijaisesti sen luonnollinen ilo, kuka oikeasti olemme. Kuka olemme ihmispersoonallisuutenne lisäksi. Sallia tuon ilon sekoittua ihmisitseemme, myös kehoon ja mieleen. Eikä alkaa ainoastaan tuntea tuota iloa enemmän ja enemmän, vaan myös nähdä elämän heijastavan sitä meille todellisilla ja konkreettisilla tavoilla. Ensimmäistä kertaa tuomme kodin tänne.

Sitä odotellessa nautimme elämän yksinkertaisista asioista, jotka viemme mukanamme lähtiessämme kotiin … Mitä ne ovat sinulle? Onnellista uutta elämää!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

MENNEISYYTEMME HAAMUJA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
4.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Näyttää siltä, että ovemme ulkopuolisessa maailmassa monet ihmiset haluavat tutustua itseensä. Mutta eivät sillä tavalla, jolla me olemme tutustuneet. He haluavat tietää, keitä heidän esivanhempansa ovat. Vapaan maailman yli pyyhkii suosittu ajanviete, jossa ihmiset voivat helposti testauttaa DNA:nsa ja nähdä, mistä he ovat kotoisin. Kuulla yhteytensä ja sukupuunsa.

He kaipaavat sopia johonkin joukkoon. He haluavat samaistua jonkin kanssa, on se sitten kansallisuus, heimo tai mikä ikinä erottaakin heidät merkittävällä tavalla. Se on luultavasti yksi merkittävimmistä haluista ihmisolentona. Myös henkisessä yhteisössä on ihmisiä, jotka ovat innostuneita kuulemaan, keitä he olivat entisissä elämissään.

On käyty sotia ns. eroavuuksien vuoksi heimojen, rotujen, kansallisuuksien ja esi-isäyhteyksien kesken. Ihmisiä kuolee kirjaimellisesti joka päivä puolustaessaan esi-isäyhteyksiään.

Ja vaikka on hauskaa tavoitella sukupuutaan tässä ja muissa elämissä, jolloin yksilö saattaa ymmärtää, miksi hänellä on tiettyjä piirteitä ja taipumuksia, se ei oikeasti tyydytä tuota syvää kaipausta tuntea itsensä. Ja tyydytys tulee vasta, kun alamme päästää irti kaikesta menneisyydestämme. Kaikesta siitä. Sielumme on kerännyt viisautta kaikista noista kokemuksista ja noista elämistä, mutta sillä ei ole merkitystä, mitä olimme rotuna, kansallisuutena, sukupuolena tai statuksena.

Minusta oli jännittävää ja lohduttavaa muutama vuosi sitten kuulla, että olin ollut eteläafrikkalainen nainen entisessä elämässä, ja se auttoi minua ymmärtämään, miksi loin hyvin afrikkalaistyylistä taidetta. Mutta ymmärrän myös, että olin sielu, joka koki elämää tuon naisen ja tuon persoonallisuuden kautta.

Monet meistä ovat eläneet monia elämiä ja meillä on ollut valtava kirjo persoonallisuuksia ja kokemuksia. Mutta tämä oivaltamisprosessi vaatii, että päästämme irti kaikista noista identiteeteistä ja persoonallisuuksista, ja se tapahtuu luonnostaan.

Tästä syystä monien meidän on mahdotonta samaistua perheisiin tai ryhmiin niin, kuin olemme samaistuneet aiemmin. Vaikka väittäisinkin, ettemme koskaan samaistuneet niihin tasolla, jolla meidän mielestämme olisi pitänyt.

Monilla meistä on vanhan itsemme aspekti, joka tuntee eksyneensä ja jätetyn ulkopuolelle. Meistä tuntuu muukalaiselta epäystävällisessä ympäristössä. Tuo osamme ei koskaan oikeasti sopinut maailmaan, joka ei ollut harmoniassa sen kanssa, kuka olimme.

Tulimme vanhoina sieluina, joihin jotkut viittaavat edistyneenä kaartina. Emme olleet sopineet kovin hyvin joukkoon monissa elämissä, ja päätimme, että tämä elämä olisi SE elämä. Se elämä jossa julistaisimme täysivaltaisuutemme ja jossa olisimme ylpeä erilaisuudestamme. Annoimme lopultakin itsellemme sielutasolta luvan olla sopimatta joukkoon.

Olemme päästäneet irti vanhoista tarinoistamme, rakastaen ja kunnioittaen. Olemme enemmän ja enemmän hetkessä. Ja jos pohdimme menneisyyttämme, se tapahtuu uusin, myötätuntoisin silmin. Ei itsesäälistä. Näin on, koska olemme tietoisempi, että se mitä tapahtui meille ja kuka luulimme olevamme, on vain tarina. Se on joukko kokemuksia. Se ei määrittele, kuka olemme.

Tästä syystä rakastamme elokuvia ja tv-ohjelmia. Voimme nauttia laajasta kirjosta ihmistarinoita – komedioita ja tragedioita, epätoivoisia tilanteita, menetettyjä rakkauksia, onnea ja epäonnea. Rakastamme katsella niitä, ja tiedämme myös, että olemme turvassa kaikelta siltä, kun istumme lempinojatuolissamme tai sohvallamme.

Elämämme eivät ole olleet kovin erilaisia. Olemme eläneet pitkää sarjaa, kausi kauden perään, jakso jakson perään, tuhansia vuosia. Hahmoilla on saattanut olla uusia rooleja joka sarjassa ja uusissa paikoissa, mutta juoni oli periaatteessa sama. Galaktista tarinaa näyteltiin uudestaan ja uudestaan näyttämöllä nimeltään maaplaneetta.

Me jotka olemme ruumiillistuneen valaistumisen eturintamassa, olemme lähteneet pois noista romanttisista komedioista ja draamoista. On edelleen tavallaan jännittävää saada selville, että olimme ehkä afrikkalainen tai Amerikan intiaani tai kuninkaallista sukuhaaraa tai merirosvo. Mutta kun lähestymme täysivaltaisuuttamme, voimme nauttia tuosta informaatiosta ja kuitenkin tietää, että se kuka olemme, on vielä suurempi kuin mikään siitä.

Itse asiassa olemme noiden elämien, noiden persoonallisuuksien, noiden perintöjen ja kokemusten luoja. Olemme alullepanija, kirjoittaja, tuottaja, ohjaaja ja nyt myös kaikesta siitä nauttija enemmän kuin koskaan. Sielumme sekä "minä olen" -olemuksemme on sukeltanut syvälle omaan luomukseensa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

IHMINEN ON TRAUMATISOITUNUT

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
12.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Oletko katsotut ihmisiä ympärilläsi – nuoria, vanhoja ja siltä väliltä – ja nähnyt traumaa heidän silmissään? Toisilla sitä on selvemmin kuin toisilla. Voimme nähdä sitä erityisesti vanhahkoissa ihmisissä, kun he ovat kumarassa, näyttävät uupuneen elämästä ja gravitaatio vetää heitä alaspäin.

Heidän haavansa ovat osa heitä. Useimmat eivät tiedä, miten noustaan noiden haavojen yläpuolelle, ja monet kantavat niitä kuin rohkeusmitalia. Haavat joita he kantavat, ovat enimmäkseen ikivanhoja ja ovat estäneet heitä todella nauttimasta elämästään. Jotkut määrittelevät elämänsä noiden haavojen mukaan.

Tunne- ja fyysisten haavojen. Traumatisoituneena elämästä tällä anteeksiantamattomalla planeetalla. He alkavat uskoa, että elämä täällä on rangaistus jostain heidän väärästä teostaan. Niinpä he yrittävät ja yrittävät olla parempia ihmisiä. He noudattavat kaikkia sääntöjä, tekevät kovasti työtä. Palvovat oikeita jumalia, opiskelevat, panostavat aikaansa.

He eivät voi ymmärtää, miksi he eivät saa, mitä haluavat. Miksi jumala on hylännyt heidät? Kun aika kuluu ja vuodet vierivät, lopulta he vain luopuvat unelmistaan. He eivät usko taikaan – joka ei ole lainkaan taikaa, vaan heidän luonnollinen olotilansa luojajumalina. Mutta he eivät uskalla uneksia – pettyäkseen vain taas kerran.

He pitävät maailmansa pienenä. Odottavat vain tiettyä määrää, ei enempää. Kenties pelkän minimin. Juuri riittävästi rahaa, juuri riittävästi terveyttä, juuri riittävästi rakkautta.

He lakkaavat elämästä ja vain odottavat omaa hetkeään. Täyttävät sen toiminnalla ja ihmisillä ja ihmettelevät, milloin jumala saa heidät pois siitä. Tai toivovat, että voivat pitää kiinni elämästä loputtomasti, koska he ovat vielä enemmän kauhuissaan siitä, mitä he löytävät toiselta puolelta. Useimmat ihmiset elävät variaatioita värittömästä elämästä.

LAPSET MUISTAVAT …

Hyvin nuoret lapset tuntevat usein vetoa ihmisiin, joiden säteily on voimakkaampaa kuin keskivertoihmisen. He tuntevat, ettei keskivertoihminen ole oikeasti kehossaan. Hänen tietoisuutensa on jossain muualla. Mutta he tuntevat vetoa niitä kohtaan, joilla on enemmän henkeä, enemmän yhteyttä sieluunsa.

Nuo lapset ovat myös yhdistyneempiä omaan sieluunsa. Heitä ei tavallisesti kannusteta vaalimaan tuota yhteyttä, vaan yritetään rajoittaa luottamusta omiin impulsseihinsa. Heille kerrotaan, että heidän näkymätön ystävänsä on vain mielikuvitusta. Etteivät puut voi puhua. Heidän nuori sydämensä on täynnä ihmetystä elämää kohtaan. Kaikki on hyvin uutta heille. He ovat ehdottomasti oma itsensä. Ja he tietävät, että he ovat enemmän kuin kehonsa ja persoonallisuutensa.

Mutta aivan liian nopeasti heille opetetaan, että mieli on heidän tärkein aspektinsa, heidän täytyy opiskella, tehdä kovasti työtä koulussa, asettaa tavoitteita, saada hyvä työpaikka, asettua aloilleen, kasvattaa perhe, säästää rahaa. Noudattaa kaikkia sääntöjä, ja heidät palkitaan.

Älkää järkyttäkö vallitsevaa tilaa. Pysykää sukupuoliroolissanne. Olkaa hyvä ihminen.

Niinpä jotkut ihmiset näyttävät tuon trauman silmissään, toiset näyttävät tyhjiltä. Lasittuneilta. He eivät osallistu, paitsi videopelissä joka jatkuu tuntitolkulla joka päivä. Helppo pakopaikka maailmasta, joka tarjoaa heille erittäin vähän iloa.

Hyvin monet nuoret ihmiset ovat luopuneet jo unelmistaan, ennen kuin he edes tietävät, mitä nuo unelmat ovat. Jotkut asettavat elämäntavoitteensa jo peruskoulussa. He tietävät jo haluavansa olla atk-suunnittelija tai jotain, mistä ansaitsee rahaa ja taloudellisen turvan.

Nytkin kun maailmassa kohdataan työpaikkojen epävarmuutta, vanhemmat työntävät edelleen collegea lapsilleen. Mutta nuo lapset tietävät paremmin, ainakin jotkut heistä. He tietävät, ettei college ole vastaus. He tietävät, että elämä on tuolla "jossain", ei luokkahuoneessa.

Mekin tiesimme lapsuudessamme, ettei elämä ole, mitä vanhemmat tai koulut yrittivät opettaa meille. Kuitenkin tunsimme voimattomuutta tehdä mitään asialle, ainakaan silloin. Tiesimme, että olimme täällä hyvin eri syistä, minkä vuoksi useimmat ihmiset elivät.

Tulimme tähän elämään – me jotka käymme läpi valaistumistamme – karistamaan haavamme. Tuomaan takaisin kadonneet aspektimme. Yhdistymään "minä olen" -olemukseemme näissä kehoissa. Tuomaan elämänvoiman takaisin kehoomme, elämäämme ja tälle planeetalle. Tulimme ottamaan takaisin sen taian, jonka tiesimme olleen hyppysissämme.

Tulimme tänne kokemaan Maan, maaperän, veden, metsät sielumme kanssa. Vaikka se olisi jokin kasvi tai kukkakimppu asunnossamme. Maistamaan ruuan ensimmäistä kertaa. Kuulemaan musiikin paremmin kuin koskaan. Rakastumaan itseemme.

Sen tekemiseksi olemme karistaneet haavamme ja ihmistraumamme. Kokemukset jotka aiheuttivat nuo haavat, eivät ole välttämättä unohtuneet, mutta perspektiivimme niihin on muuttunut. Emme enää näe noita tapahtumia samalla tavalla. Ja se muuttaa kaiken. Se muuttaa todellisuutemme.

Sitten meille voi tulla takaisin se taika, joka ei oikeasti ole lainkaan taikaa. Kyse on vain olemisesta se, kuka olemme aina olleet.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

KAIKKI ON HYVÄ UUTINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
19.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun meistä tulee oivaltanut, herännyt, huomaamme, että termeistä "hyvä" ja "huono" tulee vähemmän ja vähemmän relevantteja. Kyllä, on kokemuksia, jotka tuntuvat paremmilta kuin toiset, mutta ymmärrämme myös, että kaikki on hyvä asia. Se kaikki johtaa meitä valaistumisemme suuntaan. Alamme tuntea uuden energian, kohottavamman energian, ja siitä on tulossa uusi perustasomme.

Haluan käyttää ulkoista 3D-maailmaa viitekohtana siinä, miten pärjäämme esiin tulevassa todellisuudessamme, uudessa tietoisuudessamme. Jos tunnustelee, mitä tapahtuu "tuolla ulkona", voi tuntua melko tukkoiselta, on paljon ahdistusta ja tasapainottomuutta verrattuna muutaman vuoden takaiseen. On tietysti tukkoisempi massatietoisuus, ja asiat tuntuvat kuumentuvan tavalla, jota emme ole ennen nähneet.

Voimme kaikki olla yhtä mieltä, että uutiset maalaavat vakavaa kuvaa maailmantapahtumista, mutta niiden raportointi on enimmäkseen faktapohjaista, paitsi tietysti niiden uutisorganisaatioiden, jotka toimivat virallisesti ja epävirallisesti hallitusten hyväksi.

Mutta miksi asiat näyttävät niin paljon pahemmilta nyt? Koska planeetalla on nyt tarpeeksi tietoisuutta, että se häiritsee vallitsevaa tilaa. Lähestyvä muutos uhkaa enemmän vakiintunutta patriarkaattia.

Jos tunnustelee massatietoisuutta, voi myös tuntea sydämen avautuvan monissa ihmisissä. Voi tuntea ihmiset, jotka haluavat monimuotoisuutta, ihmisoikeudet ja korruptoitumattoman hallituksen. Itse asiassa enemmistö ihmisistä on avoin muutokselle.

MEIDÄN TRANSFORMAATIOMME

Niin on myös omassa transformaatiossamme ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi. Haluamme tätä muutosta. Haluamme ottaa vastaan uuden tietoisuuden, joka on syntymäoikeutemme. Tietoisuuden joka sallii elämän palvella itseään. Ja aivan kuten ovemme ulkopuolisessa maailmassa, on edelleen vastustusta tuota muutosta kohtaan, ja se haluaa pitää meidät vallitsevassa tilassa.

Meillä jotka olemme tämän muutoksen kärkijoukkoa, ei ole paljon enää tuota vastustusta. Eikä ainoastaan tuo vastustava ihmisosa saa toisinaan tuntemaan, että on jumissa. Sielumme opettelee myös navigoimaan tätä uutta paikkaa, josta se löytää itsensä ja jossa siitä on tulossa läheisempi ihmiskumppaninsa kanssa (oma nimesi tähän).

Kyse ei ole siitä, ettei sielu ole aivan tässä kanssamme, vaan tuo kumppanuus kehittyy edelleen, ihmisen opetellessa luottamaan, että sielu luo sille, mitä sen sydän haluaa. Ja sielu tutustuu ihmiseen tavalla, mitä se ei ole tehnyt koskaan aiemmin, koska se on ollut elämien ajan enimmäkseen käsivarrenmitan päässä.

SUHTEET

3D-suhteissa on ollut luottamusongelmia. Oli ehdollista rakkautta, tunne että oli aina maksettava jokin hinta saamastamme rakkaudesta. Oli draamaa, kontrollointi- ja hylkäämiskysymyksiä.

Oli läheisriippuvuutta, syyllisyyttä ja velvollisuuksia. Ratkaisemattomia ongelmia päällekkäin. Suhteet olivat upea peili siitä, mitä emme olleet valmis tai halukas kohtaamaan itsessämme. Kaksinaisuutta parhaimmillaan.

Suhteissa on myös rakkautta, välittämistä ja sen jakamista, kuka olemme. Ne jotka ovat suhteessa tällä hetkellä, huomaavat, että he haluavat tuoda tuon suhteen seuraavalle tasolle ja tulla itsenäiseksi ja kannustaa sitä myös kumppanissaan. Ja ne joilla ei ole kumppania, huomaavat myös, että he haluavat tuoda suhteen itsensä kanssa tuolle seuraavalle rakkaus- ja luottamustasolle.

Suhde sieluun on erilainen kuin mikään ihmissuhde, jonka olemme koskaan kokeneet. Se ei perustu pelkoon, vaan rakkauteen. Sielu ei koskaan hylkää meitä. Seuraus näkyy siinä, miten teemme nyt valintoja elämässämme. Se ei koskaan tuomitse meitä mistään ajatuksista tai teoista tai toimimattomuudesta, entisistä tai nykyisistä. Tai siitä, miltä näytämme, mikä on ikämme tai painomme. Tai mitä sukupuolelta satumme olemaan.

Sielumme ei kieltäydy antamasta meille rakkauttaan mistään syystä. Se ei yritä manipuloida meitä, eikä se pakota itseään meille, vaikka siltä tuntuukin toisinaan. Mutta meidän täytyy muistaa, että kutsuimme sielun sisään, koska emme sietäneet enää tuota harmaata elämää.

Sielumme ei ole kiinnostunut draamasta tässä vaiheessa, joten voi tuntua siltä, ettei ole rakkautta. Olemme tottuneet käyttämään draamaa ja rakkautta synonyymeinä. Luulimme, että toista kohtaan tuntemamme intohimo oli rakkautta, vaikka se oli vain halun draamaan yhdistettynä läheisriippuvuuteen.

Monet ihmiset haluavat tuon romanttisen alkutunteen säilyvän ja valitsevat sen aidon suhteen tilalle. Niinpä sieluperspektiivimme rakkaustunne voi vaikuttaa täysin päinvastaiselta, mitä meille on opetettu rakkauden olevan.

Samaan aikaan sielumme ei ole täysin arvostanut sitä, millaista oli ihmisellä, joka oli hyvin pitkään riippuvainen siitä, että mieli luo sen todellisuuden. Ihmisitsemme haluaa olla arvostettu siitä, ja se ansaitsee olla. Ihmispersoonallisuutemme ansaitsee, että sielu kuuntelee sitä ja antaa sille tunnustusta.

KÄRSIVÄLLISYYTTÄ, HEINÄSIRKKA

Niinpä samalla tavalla kuin ihmisitsemme täytyy olla kärsivällisempi sielun suhteen, sielumme täytyy myös tutustua ihmisaspektiinsa paremmin. Sitä se on tekemässä. Siitä kumppanuudessa on kyse.

Voimme saada nyt sielumme kanssa ilman draamaa ja valta- ja kontrollointipelejä kaikki ne asiat, joita olemme etsineet kumppanista. Se saattaa tuntua ensin oudolta ihmisestä, joka on tottunut olemaan soturi elämässään ja taistelemaan ja puolustautumaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja rakkaudessa. Ihmisestä joka odotti aina jotain ikävää tapahtuvan, erityisesti jos asiat menivät hyvin.

Joissain suhteissani toisten kanssa, erityisesti miesten, huomasin, että asioiden mennessä hyvin he yrittivät sabotoida sitä. Heillä oli jo melkein kuin käsikirjoitus, eikä se sisältänyt ehdotonta rakkautta.

Jotkut miehet (ja naiset) joiden käsikirjoitukseen sisältyi hylkääminen, loivat juuri sen vääjäämättä. He tekivät sen entisten kumppaneidensa kanssa, ja tekisivät sen uudestaan meidän suhteemme katkettua. Kohtaisivatko he lopulta oman hylkäämistunteensa ja sen, että he eivät omistaneet omaa feminiinisyyttään? Vai heijastaisivatko he jatkuvasti naisiin oman feminiinisyytensä torjumisen? Ja jatkaisivat elämänsä naisten syyttämistä omasta itseinhostaan?

Ja vedin jatkuvasti tuontyyppistä kumppania puoleeni oman syyllisyystunteeni vuoksi. Olin jotenkin vastuussa miehen vihasta ja hänen hylätyksi tulemisen tunteestaan. Yritin aina lievittää heidän vihaansa ja hoivata heitä, jottei heidän tarvitsisi tehdä sitä itse. Se tuli pelostani kohdata oma syyllisyys- ja häpeätunteeni.

Se ei ole niinkään henkilökohtainen tarina, kuin galaktisen tarinan esittämistä. Sukupuolien taistelu. Mutta olin valmis sen esittämisen osalta. Päästäessäni irti tarpeesta hoivata miehistä egoa sekä syyllisyyden ja velvollisuudentunteesta, aloin vapauttaa itseni.

Mutta tietysti tiesin, etten pelkkänä ihmisenä ollut varustautunut tekemään sitä. Tiesin, että minun täytyisi sallia sieluni tulla lähemmäs ja olemaan kanssani. Tunteakseni sieluni vapauden. Ei, ei ollut mitään tapaa tehdä tätä kaikkea yksin, ja miksi olisin tehnytkään?

Ja huomasin, että jonkin ajan kuluttua lakkasin vetämästä puoleeni tuontyyppistä energiaa toisilta. Jokin oli muuttunut. Lakkasin hoivaamasta miehen egoa ja tekemästä itseni vastuulliseksi siitä, miltä hänestä tuntui. Aloin vapauttaa häntä.

Koin kyllä seuraamuksia. Oli niitä, jotka kutsuivat minua sydämettömäksi tai pahempaa. He (mukaan luettuna naispuolinen ystäväni) yrittivät heittää vihansa ja turhautumisensa päälleni ja esittivät uhria vielä viimeisen kerran kanssani. Jos haluat tietää jonkun todellisen luonteen, tarkkaile häntä eron jälkeen.

Koko tämän integrointiprosessin pointti on yhdistää vastakohdat … ihminen kaikkine rajoituksineen – fyysiset ja tunnepuolen – ikuiseen itseen, joka on rajaton. Ja transformoida energiat. Ja tuossa prosessissa luodaan uutta energiaa. Tätä on uusi tietoisuus pähkinänkuoressa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

YMPYRÄ SULKEUTUU

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
25.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Monet meistä ovat nähneet eläviä ja intensiivisiä unia öisin. Niin "hulluja" kuin jotkut unet ovatkin, herään nykyään tuntien, että unitila on todellisuus ja tämä valvetila on vain unta. Luulen, että sitten kun lähdemme tästä kuolevaisuudesta, yllätymme – kuten olemme yllättyneet monta, monta kertaa aiemmin – miten todellista ei-fyysisyys on, paljon todellisempaa kuin täällä.

Olemme panostaneet tähän aika-avaruustodellisuuteen käytännön syistä. Se on auttanut meitä fokusoitumaan ja olemaan muiden ulottuvuuksien ja muiden elämien häiritsemättä. On kuin esittäisi jotain roolia elokuvassa ja menisi niin syvälle tuohon osaan, että väliaikaisesti unohtaisi, että se on vain elokuvaa. Kaikki esittävät omaa osaansa. Jotkut panostavat niin kovasti, että he uskovat tämän olevan ainoa elokuva, jossa he koskaan esiintyvät.

Mutta me jotka olemme tietoisempia, tiedämme, ettei tämä "todellisuus" ole ainoa vaihtoehto. Meistä tulee tietoisempi moniulotteisesta itsestämme. Niin todelta kuin tämä tuntuukin, niin pyhä kuin ihmiskokemus onkin, alamme ymmärtää, että se on vain yksi sielun monista ilmaisumuodoista fyysisessä muodossa.

Emme tiedä sitä vain älyllisesti, vaan tiedämme sen. Koemme sen. Aivan kuten alamme tuntea oman sielumme kokemalla sen. Emme voi opettaa sitä toisille. Heidän täytyy kokea se itse.

Ja niin vapauttavaa kuin tämä onkin, se muuttaa kaiken. Emme voi enää luottaa muistinmenetykseemme fokusoitumisessa lasermaisesti tähän todellisuuteen. Alamme oivaltaa, että nyt se on valinta, miten paljon tai vähän haluamme kokea sen. Koska emme ole panostaneet siihen samalla tavalla, voimme vain leikkiä siinä, jopa jäädä kiinni siihen fyysisesti ja tunteellisesti, mutta tiedämme myös, että voimme palata itseemme koska tahansa.

Monet meistä ovat tässä kohtaa saaneet loppuun sen, mitä tulimme tänne tekemään heränneenä luojaolentona, ja olemme nyt tällä planeetalla nauttimassa elämästä enemmän, kuin koskaan ennen. Tietysti tapahtuu edelleen transformoitumista ja integroitumista, mutta tässä kohtaa ihmistä vaaditaan enää vain sallimaan se.

YMPYRÄ SULKEUTUU

On kiehtovaa, miten tavallaan ympyrämme on sulkeutumassa. Aloitimme tavattoman fokusoituneena ihmisenä ja yritimme luoda elämäämme asioita, joiden uskoimme tuovan meille onnellisuutta – puoliso, perhe, rahaa, hyvä terveys, upea keho, ura, jumalan löytäminen ... Keräsimme ystäviä ja kokemuksia toivoen, että tämä tekisi meille sen.

Tätä jatkui elämä toisensa jälkeen, kunnes aloimme oivaltaa, että jokin puuttui. Todella iso jokin. Riippumatta siitä, miten rikas meistä tuli tai terve tai viehättävä, tai joissain tapauksissa miten paljon luovuimme hyvästä elämästä, tai miten paljon uhrasimme ja etsimme jumalaa, se ei riittänyt.

Itse asiassa mitä enemmän kokemuksia ja asioita keräsimme, sitä vaikeammin tavoitettavaa ilosta tuli. Mutta hankkiutuminen eroon noista maallisista mukavuuksista, myös kehon fyysisistä haluista, ei tuntunut tepsivän. Siinä piti raapia kovasti päätä.

Heräämisen aiemmissa vaiheissa aloimme tuntea tuon totuuden, etteivät nuo asiat, ihmiset tai ulkoiset kokemukset tehneet meistä onnellista, vaan ne olivat heijastusta siitä, miten värähtelimme. Aloimme tajuta, että ilo on sisäinen juttu.

Jotkut ihmiset tuntevat, että aineelliset mukavuudet, varallisuus ja omaisuus ovat häiriötekijä. He uskovat, että heidän täytyy elää minimalistisesti. Että tämän maailman asiat eivät saa houkutella heitä. Jossain vaiheessa se on täysin tarkoituksenmukaista heidän valaistumiselleen.

He tekevät juuri sen, minkä he tuntevat auttavan heitä heräämisessä. Ja he alkavat ymmärtää, että he voivat luottaa itseensä etsimässään ilossa. He tuntevat usein, että yksinkertainen elämä tuo heille eniten rauhaa ja iloa, heidän kuormittumattaan omaisuudesta, josta täytyy huolehtia.

Kauneus on siinä, ettei ole oikeaa tai väärää. Mikään ulkoinen olento ei sanele meille, mitä meidän pitäisi valita. Ei lainkaan. Mutta jotain mielenkiintoista kuitenkin tapahtuu. Alamme oivaltaa, että sielulla on ehkä "kalliimpi maku", kuin meillä. Tässä vaiheessa se ei ole kiinnostunut tuskasta ja kärsimyksestä. Tai pelkästä selviytymisestä. Se kukoistaa mieluummin.

Me jotka johdamme tätä transformaatiota ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi, olemme nyt vaiheessa, jossa voimme saada sen kaiken. Voimme löytää ilon sisältämme, sielustamme, ja voimme nauttia fyysisestä todellisuudesta, jossa olemme.

Huomaamme itse asiassa, että elämä palvelee meitä uudessa tietoisuudessamme tavoilla, joita emme ole koskaan ennen kokeneet. Kun alamme sallia sielumme rakastaa meitä ehdottomasti, huomaamme, että asiat vain loksahtelevat paikoilleen elämässämme. Oivallamme, että tämä fyysinen todellisuus tarjoaa meille aistillista kokemista. Todellisuutta jossa voimme käyttää kaikkia fyysisiä aistejamme esoteeristen aistiemme rinnalla, saavuttaaksemme todella autuaan tietoisuustilamme.

Itse asiassa emme haluaisi jäädä tänne tässä kohtaa, jos emme nauttisi fyysisestä kokemisesta täällä. Haluamme nauttia elämästä täällä, terveyden ja taloudellisen yltäkylläisyyden kera.

Ihmiselle se saattaa tuntua mahdottomalta unelmalta, mutta siitä syystä ihminen opettelee luottamaan enemmän ja enemmän sieluun, joka ei ole millään tavalla rajoittunut. Se on prosessi, kuten sanoin viime postauksessani, ja sielu ja ihminen ovat kehittämässä tuota pyhää suhdetta.

Siis aloitimme yrittämällä kuluttaa ulkopuolisia energioita, sitten työnsimme ne pois yrittäen löytää itsemme, ja nyt olemme risteyksessä, jossa voimme saada kakkumme ja syödä sen myös.

Mutta meidän täytyi luopua käsityksestä, että heräämisemme ainoa tarkoitus oli olla terveempi ja varakkaampi. Meidän täytyi päästää irti toivosta, että valaistuessa meistä tulee vain parannettu versio ihmisitsestämme. Ei mikään helppo tehtävä ihmiselle. Mutta salliessamme tämän luonnollisen evoluutioprosessin, päädymme saamaan sen kaiken. Ilon ja tuon ilon fyysiset hyödyt.

Ja ei, ympyrämme ei ole oikeastaan sulkeutunut, vaan olemme laajentaneet tuon ympyrän sisältämään sekä ihmisen että sielun halut.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

RAKKAUDENTEKO

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

En oikeastaan nauti Walmartilla käymisestä, mutta joskus löydän itseni sieltä vähän shoppailemasta, koska se on melko lähellä asuntoani.

Olin lähtemässä juuri parkkipaikasta, mutta pysähdyin siihen paikkaan, kun suuri ja roteva mies työnsi ostoskärryään autoani kohti päästäkseen pick-upilleen. "Sori, en nähnyt sinua", huoahdin. Hänen katseensa oli vähän uhkaava. Tunsin hänen vihansa. Mutta se laimeni nopeasti sietämiseksi, jossa oli hivenen kärsimättömyyttä. Ja hän näytti minulle: "Anna mennä", kun jatkoin poistumista tuosta paikasta.

Tuolla hetkellä tiesin, että hän olisi helposti voinut haastaa riitaa ja tulla fyysiseksi siinä, kuka oli oikeassa tai väärässä. Tiesin, miten arvokas työkalu minulla oli käytössäni, erityisesti naisena. Kyky laimentaa vihaa. Useimmat naiset pystyvät samaistumaan tähän. Olemme käyttäneet tuota työkalua pitkän, pitkän aikaa miespuolisten ja joskus naispuolisten ihmistovereidemme kanssa.

Olemme harjaantuneet pitämään silmällä kaikkia vihan merkkejä ja signaaleja ja käsittelemään sen reaaliajassa. Turvallisuutemme riippuisi usein siitä. Myös suhteissa, ei vain vieraiden kanssa, taitavasti huojentaisimme, hoivaisimme ja rauhoittaisimme voidaksemme tuntea turvaa.

Ja tosiasiassa emme enimmäkseen tehneet sitä tietoisesti. Se oli DNA:ssamme. Naisväki on ollut historiallisesti rauhantekijöitä. Luotimme luontaiseen myötätuntoomme sekä kykyymme tyynnyttää ja tehdä kompromisseja, estääksemme miesväkeä tappamasta toisiaan, meitä ja itseään.

Jokin aika sitten postasin eräästä kahvilatutusta (mies), joka tappoi naapurinsa ja sitten itsensä pari kuukautta sen jälkeen, kun vedin energiani pois tuosta yhteisöstä. En käsittänyt, miten paljon pidin energioita hänelle ja että hänen vihansa oli niin syvää. Väkivallanteko tuota toista ja häntä itseään kohtaan oli vääjäämätön. Jälkikäteen ajateltuna tiesin jollain tasolla, että hänet oli vapautettava jatkamaan matkaansa.

Minusta tuli supertietoinen siitä, miten paljon olemme naisina tehneet sitä, pitäneet energioita niille, jotka eivät olleet valmiita tekemään sitä itse. Tehden heidän olonsa mukavammaksi tiedostamattomassa tilassaan. Ja miten se vaikutti negatiivisesti kehoomme, iloomme ja omaan vapauteemme.

Ja teimme sen ensisijaisesti, koska näimme selvästi, ettei moniin heistä ei voinut luottaa siinä, etteivät he toteuttaneet vihaansa – tapahtui se sitten sanallisena hyökkäyksenä, väkivaltana tai toisen hengen riistämisenä. Tuossa maailmassa toimimme omista haavoistamme, sekä naisina että miehinä.

Miehet tuntien feminiinisyyden hylänneen ja etsien loputtomasti tuota yksipuolista rakkautta, mutta tuntien arvottomuutta tuohon rakkauteen. Ja kohdistaen vihansa naiseen, feminiinisyyteen. Ja naiset tuntien syyllisyyttä ja häpeää, tuntien vastuuta miehen särkyneestä sydämestä ja yrittäen loputtomasti huolehtia haavoittuneesta miehestä. Galaktinen pulmatilanne.

Niinpä tässä sitä ollaan naisina ja miehinä, transformaatiossamme ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi, päästäen irti haavoistamme. Nähden niiden viisauden ja vapauttaen ne. Naisina vapautamme haavoittuneen miehen ja yhdistymme taas omaan jumalaiseen maskuliinisuuteemme. Ja miehinä syleillen jumalaista feminiinisyyttä ja vapauttaen myös itsensä.

Kaikki tämä tapahtuu luonnostaan, kun sallimme sielun olla kehossamme ja elämässämme. Se ei merkitse, ettemme voi yhdistyä noihin haavoihin, siihen historiaan. Mutta tiedämme myös, että olemme paljon enemmän kuin tuo historia. Olemme siirtymässä tuon historian yli merkittävällä tavalla.

Ja meistä tulee esimerkki sisarillemme ja veljillemme ihmisen ja jumalan, maskuliinisuuden ja feminiinisyyden, tasapainosta. Ja lopulta meidän ei edes tarvitse lokeroida itseämme ihmiseksi, jumalaksi, maskuliiniseksi tai feminiiniseksi.

Olin hetken peloissani siellä Walmartilla, kun tuo suuri mies paljasti vihansa. Mutta tuolla hetkellä tiesin myös, että olin turvassa. Tiesin, ettei hänen vihassaan ollut kyse läheltä piti tilanteesta autoni ja hänen ostoskärrynsä välillä.

Hänen vihassaan on enemmän kyse tunteesta, että oma sielu ja oma feminiinisyys ovat hylänneet hänet. Siinä on kyse torjumisen ja arvottomuuden tunteesta. Se ei ole tietenkään totuus. Totuus on, että häntä rakastetaan ja hän on tuon rakkauden arvoinen.

Totuus on, ettei hänen tarvitse todistaa, että hän on arvokas, tai hänen ei tarvitse ansaita tuota rakkautta. Se on hänen syntymäoikeutensa. Mutta vastaanottaakseen tuon rakkauden hänen täytyy tulla haavoittuvaksi ja avoimeksi. Teemme kaikki juuri sen, kun kuljemme ovesta vapauteemme.

Naisina meidän täytyy päästää irti miesenergian hoivaamisesta ja sallia sen löytää oma feminiinisyytensä. Energioiden pitämisen lopettaminen on rakkaudenteko, ensin itsellemme ja sitten niille, jotka täytyy vapauttaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

OMA-APUMENTALITEETTI JA UUSI TIETOISUUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
31.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Valaistuminen. Se on vaikeaa. Se repii elämän kappaleiksi. Useimmat menneisyyden ylösnousseet mestarit ovat lähteneet tältä planeetalta melko pian valaistumisensa jälkeen. Maisemiin jääminen ei ollut todellinen vaihtoehto, koska he eivät olleet valmistelleet itseään tai kehoaan tekemään siitä käytännönläheistä. Me jotka olemme päättäneet jäädä, käymme läpi ruumiillistuneen valaistumisen. Eikä se ole piknikiä. On helpompaa jäädä tiedostamattomaksi. Tietoisuudenpuutteessa on varmasti omat hyötynsä.

Tämä prosessi ei ole helppo, mutta sen epämukavuus jollaista useimmat ihmiset eivät ole tunteneet, ei merkitse, että valaistuminen on palkkio kaikista noista vastoinkäymisistä. Se ei merkitse, että olemme ansainneet sen tuon epämukavuuden vuoksi. Valaistumisessa ei ole mitään "unesta hereille" -hierarkiaa. Ei kiivetä mitään tikapuita. Siltä vain tuntuu.

Kaikki syntyvät valaistumisen arvoisena. Kamppailu ja tuska – tunteellinen ja fyysinen – on vastustusta, jota kaikilla ihmisillä on. Kun annoimme hengelle luvan olla kehossamme ja elämässämme, prosessiin liittyi tuosta hengen vastustamisesta irtipäästäminen. Ja kyse on myös siitä, että henki, sielu oppii, miten tullaan hyvin läheiseksi ja henkilökohtaiseksi ihmisvastineensa kanssa.

Me jotka olemme tämän transformaation eturintamassa, luomme mallia perässä tuleville, ja heillä on helpompaa tekemämme työn vuoksi. Ensimmäisenä tämän kokevat saavat kovimmat iskut, kuten aina.

Ja ironista kyllä, niistä vanhoista kaavoista irtipäästäminen, jotka tulevat ensisijaisesti mielestä, mutta myös fyysisestä kehosta, voi olla helpompaa, jos rentoudumme enemmän ja yritämme vähemmän. Tai emme yritä lainkaan.

Tämän heräämisen ja tietoiseksi luojaksi tulemisen suurin haaste on sallia mielemme rentoutua. Mieli on ollut vuosituhansia elämämme kontrollointikeskus, eikä se anna periksi kovin helposti – astu etäämmälle ja salli toisen osamme tarttua ratista.

Kasvoin aikuiseksi aikana, jolloin oma-apukulttuuri pyyhkäisi vapaan maailman yli. Sellaisissa kirjoissa kuin "Ajattele oikein – menesty!", "The Power of Positive Thinking" (= positiivisen ajattelun voima) ja "Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa", ja myös new age ja henkisessä yhteisössä oli se ajatus, että mieli oli ohjaksissa, sen ohjelmointi voitaisiin poistaa ja voisimme yhdistyä mielen alitajuiseen osaan, kokemustemme muuttamiseksi radikaalisti. Oli henkisiä guruja liikaa, ja tehtiin megalomaanisesti rahaa niillä, jotka uskoivat siihen. Joillekin meistä muutamat noista kirjoista ja työpajoista olivat astinkiviä heräämiseemme.

Muistan lukeneeni Norman Vincent Pealen kirjan "The Power of Positive Thinking", mikä on saattanut aloittaa oman heräämiseni. Se oli hyvä aloitus, mutta vasta myöhemmin elämässä yhdistyin kirjailijoihin, jotka ymmärsivät sielun osaksi olemustamme.

1980-luvuilla kävin Anthony Robbinsin "Pelosta voimaan" -tulikävelytyöpajan. Se oli jännittävää, mutta se ei kuitenkaan vastannut kutsuuni. Se oli rajoittunut mielen voimaan aineesta. Se keskittyi asioiden saavuttamiseen elämässä, terveemmäksi tai rikkaammaksi tulemiseen ja muihin asioihin, joiden luulimme tuovan meille täyttymyksen pelkkänä ihmisenä.

Me jotka olemme tässä nyt, jotka ylösnousemme ja tulemme kristallisemmaksi, halusimme jotain muuta. Emme halunneet olla vain suurempi, älykkäämpi ja vihreämpi toukka. Halusimme tulla perhoseksi. Tai herätä perhostietoisuuteemme. Tietoisuuteen vapaudesta. Kyse ei ole niinkään joksikin tulemisesta, vaan tulemisesta näkyviin.

Ja siitä syystä tämä on niin haastavaa. Mieli näkee tämän prosessin askel-askeleena, hierarkkisena prosessina. Kuin tikapuiden kiipeämisenä. Myös sana "ylösnousemus" viittaa siirtymiseen ylöspäin. Mutta todellisuudessa se on enemmän antautumista. Irtipäästämistä. Kääntymistä sisäänpäin.

Siinä ei ole kyse arvoisuutensa todistamisesta tai olemisesta parempi ihminen. Itse asiassa tavallaan päinvastoin. Kyse on ihmisen sallimisesta olla vain, mikä on … hämmentynyt, täynnä epäilyä, vihaa, surua, haavoittunut ja tarve olla kontrollissa.

Ja tuossa hyväksymisessä ja tuossa kontrollin luovuttamisessa vastineelleen, sielulle, nuo ongelmat ratkeavat itsestään. Ainakin siinä määrin, että voimme olla täällä radikaalisti erilaisessa suhteessa itseemme ja elämään, kuin olemme koskaan kokeneet.

Mutta kompastuimme yrittäessämme rentoutua ja yrittäessämme luopua mielen kontrollista. Pidimme sielumme etäällä niin pitkän aikaa, että luulimme, että meidän täytyi tehdä tämä valaistumisjuttu yksinään, pelkkänä ihmisenä.

Mutta se on mahdotonta. Ilman sielua sitä ei voi tehdä, joten tuntuu herkältä tasapainolta sallia itsemme vain olla, mitä olemme, rajoittunut ihminen, JA ikuinen itse, tuo vapaa ja rajaton.

Ja kun se tuntuu kaoottiselta ja hämmentävältä, on täydellinen aika vetää syvään henkeä ja mennä kävelylle, ottaa kylpy, ottaa drinkki ja olla painimatta sen kanssa mentaalisesti. Se on kontrollista luopumisen aikaa. Kyllä, mieli on luopumassa kontrollista, ja se on suloisenkatkera juttu.

ELI, MINÄ MENEN

Sen identiteetti nojasi tuohon kontrolliin, ja oikein niin. Egossa ei ole mitään väärää, koska ego on tehnyt mahdolliseksi, että olemme tässä. Ego merkitsee "minä menen". Menen tutkimaan fyysisiä maailmoja.

Ilman sielun läsnäolon hyötyjä, ihmispersoonallisuus teki parhaansa navigoidakseen tätä Maaksi kutsuttua aluetta ja elättääkseen meidät. Se on tehnyt todella hyvää työtä, olosuhteet huomioon ottaen. Se on pitänyt meidät turvassa, antanut meille asuinpaikan, ruokaa pöytään, jotkut meistä ovat kasvattaneet upeita lapsia, on ollut uraa ja miestä ja vaimoa, ja se antoi meille hiukan iloa.

Mutta nyt saamme kokea, millaista on saada sielu tänne kanssamme intiimeimmällä tavalla. Ja se vaatii ihmispersoonallisuutta päästämään irti kontrollistaan siinä määrin, ettei se ole tottunut siihen. Sen täytyy päästää irti, jotta tämä toimisi. Se vaatii radikaalia muutosta meiltä.

Se ei merkitse persoonallisuutemme kadottamista. Tai egomme. Mutta noiden osien täytyy rentoutua enemmän ja antaa sielun navigoida puolestamme. Ja kaikki se vastustus jota meillä vielä on tätä kohtaan, tulee esiin vapautettavaksi.

Vastustusta voi olla vanhoina uskomuksina oikeasta ja väärästä, itsekkyydestä, syyllisyydestä, velvollisuudesta. Itserakkauden vastustamisesta on käytännössä vaikeinta päästää irti.

Mutta emme voi päästää irti noista osista yrittämällä, puskemalla ja ajattelemalla sitä. Silloin menemme takaisin positiivisen ajattelun voimaa opettavien gurujen luo. Yrittäen muuttaa mieltämme käyttämällä mieltä. Se pitää meidät jumissa siinä noidankehässä, jossa olemme olleet vuosituhansia.

Joskus ihmettelen, miksi jokin niin vapaa ja rajaton kuin sieluni, edes haluaa olla kanssani tässä jumalan hylkäämässä todellisuudessa. Eikö sillä ole parempaa tekemistä? Mutta tuolloin tunnen eniten yhteydettömyyttä sieluuni. Silloin kun tunnen yhteyttä, kun tunnen sielun läsnäolon, tuohon kysymykseen on vastattu.

KÄRKIJOUKOSSA EI OLE KOSKAAN TUNGOSTA

Abraham-Hicksin Abraham sanoi, ettei kärkijoukossa ole koskaan tungosta. On hyvin, hyvin harvoja ihmisiä, jotka valitsevat valaistumisen. Siis on ymmärrettävää, että kyseenalaistamme itsemme ja mietimme, teemmekö jotain väärin, erityisesti silloin kun näemme henkisiä johtajia, joilla on massiivinen kannattajajoukko.

He tekevät tärkeää työtä ja saavuttavat ne, jotka ovat oman heräämisensä tietyssä vaiheessa. Mutta tietoisuuden eturintamassa olevien ihmisten lukumäärä on minimaalinen verrattuna planeetan väkimäärään tällä hetkellä.

Tämän prosessin hitaudella on myös tarkoitus. Kuvittele, jos sinulla olisi ollut näin paljon valoa kymmenen tai edes viisi vuotta sitten. Muista, että valo häiritsee vanhoja järjestelmiä. Olisit voinut palaa täysin loppuun sen vastustusmäärän kera, joka sinulla oli silloin.

Muista, että valosta tulee energiaa ja enemmän energiaa ongelmiin suurentaa niitä. Energia voi olla lisää tietoisuutta, tiedostamista, rahaa, huomiota, statusta ja valtaa. Näemme, mitä tapahtuu, kun tietyille ihmisille joilla on ongelmia, annetaan lisää rahaa ja valtaa. He tuhoavat itsensä.

Siis kaikki itse-epäily tai pelko voimistuu ja voi johtaa lisäkaoottisuuteen elämässä. Siis tämä prosessi on hyväntahtoinen, vaikka se tuntuu tulta syöksevältä lohikäärmeeltä toisinaan. Tai kuin se etenisi etanavauhtia.

Siis tämän heräämisen vaikein osa on vastustus ja siitä irtipäästäminen. Mitä suurempi halu, sitä suurempaa vastarintaa. Ja mikä voisi olla suurempi halu kuin tietää, kuka oikeasti olemme? Yhdistyä omaan "minä olen" -olemukseemme?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Anita <3 ..]

TURVALLINEN PAIKKA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
13.2.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Istun täällä siemailemasta tummapaahtoista aamukahviani, ja näen helikopterin yläpuolella. Se ei ole koskaan hyvä merkki. Käy ilmi, että paikallinen yläkoulu joka sijaitsee parkkipaikan toisella puolella, on lukittu. Partiot etsivät oppilasta, jolla on ase. Ilmeisesti he löysivät jo neljä asetta koulun alueelta. En tiedä, onko kukaan loukkaantunut. Eräs nuori perhe kertoi minulle juuri yksityiskohtia. He istuivat nuoren poikansa kanssa, joka sattui myöhästymään tänään ja jäi tuon kaaoksen ulkopuolelle. Nainen oli samaa mieltä hymyillen, että se oli jumalainen väliintulo.

Joku tuli juuri sisään ja sanoi, että viranomaiset olivat kehottaneet myös useimpia koulun lähellä olevia kauppoja sulkemaan. Toistaiseksi ketään ei ole tullut tänne Starbucksille noiden ohjeiden kanssa. Kenties olemme riittävän kaukana koulusta, että tilaamme pidetään turvallisena.

Vau, tapanani ei ole muistella, mutta kuin minä olin peruskoulussa, vakavin turvallisuusuhka toisille oli joku, jolla oli ritsa. Vaikka olikin säännöllisiä ilmapommitusharjoituksia – polvistuen eteisen seiniä vasten, toinen käsivarsi kiedottuna silmille ja toinen tiukasti takaraivon ympärillä. Niin surrealistiselta kuin se kuulostaakin nyt, ydinsota oli mahdollisuus 50-luvulla.

Mutta nyt on kyse siitä uhasta, että joku hyökkää kimppuun, tavallisesti raivostuneet miehet. Voimmeko vielä yrittää kääntää nämä yksittäisiksi tragedioiksi, joihin syyllistyvät sairaat yksilöt, vai onko kyse jostain syvemmästä ja salakavalammasta?

Eikä asia ole edes niin yksinkertainen, kuin tiukemmat aselait. Se on tietysti hyvä alku, mutta se ei poista millään muotoa itse sairautta. Emme voi kieltää sitä aggressiivisuutta, joka on osa tätä patriarkaalista kulttuuria. Kulttuuria jossa väkivaltaa ihannoidaan. Meidän ei tarvitse katsoa kovin pitkälle nähdäksemme sitä kaikkialla mediassa. Ihmiset saavat voimakkaamman negatiivisen tunnereaktion nähdessään ihmisten rakastelevan – erityisesti kahden miehen – kuin nähdessään verta ja suolenpätkiä elokuvissa tai tv-ohjelmissa. Sota suvaitaan, muttei homoseksuaalista suhdetta.

Näemme, että patriarkaatti tukee miehistä hallintaa ja myrkyllistä maskuliinisuutta. Tietysti useimmat miehet eivät kykene sellaiseen väkivaltaan. Mutta taustalla on tietoisuus, joka on tämän aggressiivisuuden juuri.

Eikä ole mitään sattumaa, että monet johtajat ympäri maailmaa kannustavat jossain määrin väkivaltaan. Esimerkiksi kutsuen lehdistöä kansan viholliseksi. Viitaten maahanmuuttajiin eläminä, loisina. Tukien vihaympäristöä.

Tuomiten feminiinisyyden nakertamalla naisten lisääntymiseen liittyviä oikeuksia. Kenties naissukupuoli on heidän pelätyin vihollisensa. Koska naiset avaavat miesten sydämen, ja heidän täytyy kohdata syvimmät pelkonsa.

Tietysti he havaitsevat, ettei ollut mitään pelättävää. Ei ollut mörköä. Vain syvää ja pysyvää surua, tuo hylkäämisentunne.

Siis 3D:ssä feminiinisyys ei tunne turvaa myrkyllisen maskuliinisuuden vuoksi. Eikä maskuliinisuus tunne turvaa niiden tunteiden vuoksi, joiden se olettaa päihittävän itsensä – tunteiden joita täytyy välttää kaiken kustannuksella. Kaiken kustannuksella.

Koko tässä integrointiprosessissa jota käymme läpi, on kyse maskuliinisuuden ja feminiinisyyden integroinnista. Tasapaino laittaa meidät turvalliseen paikkaan riippumatta siitä, minne menemme elämässä. Ja tämä johtuu siitä, että tasapainotietoisuus muuttuu turvallisuusenergiaksi. Emme voi olla mitään muuta.

Siis olen iloinen, että olen täällä. En tunne levottomuutta tai lähistön tilanteen uhkaavan. Itse asiassa lähetän omaa säteilyäni täällä. Tuntuu siltä, että olen luonut turvallisen energian tähän ympäristöön.

Teemme itse asiassa sitä. Me jotka olemme valinneet tasapainon, luomme energeettisesti turvallisia tiloja, eikä tämä ole egoistista ajattelua. Se on vain fysiikkaa.

Kuitenkin selviytymis- ja turvallisuusongelmamme laukaistaan enemmän kuin koskaan. Mutta se on vain osa tätä prosessia. Se tuo esiin pelkoja, mutta on tärkeää muistuttaa itsellemme, että nuo pelot eivät ole totta. Ympärillämme voi olla kaaosta, mutta olemme turvassa. Sama pätee ajatuksiimme. Mieli vie meidät hyvin pelottaviin paikkoihin, mutta tajuamme, että se on vain häiriötekijä.

Näyttää siltä, että barista on juuri lukinnut tämän paikan. No, hän on lukinnut ovet partioiden tulemiselle, mutta avaa ne meille, kun haluamme lähteä. Meitä on vain kaksi täällä nyt. Ai, hetkinen, hän on lähdössä. Nyt olen vain minä ja kaksi baristaa. Hmm, näyttää siltä, että saan kaiken tuon tummapaahtoisen kahvin itselleni?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.