PETERIN USKOTTU, OSA 1
Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
6.5.2016
Suomennettu Luxoniassa
Tämä on neliosainen tarina, joka tapahtuu vanhan ja uuden Maan välisenä siirtymäaikana - johon olemme juuri siirtymässä.
Tähän tapaan Peter puhui pojalleen Kevinille joululounaspöydässä vaimonsa ja viiden ikääntyvän sukulaisen läsnäollessa:
'Sinä perhanan röyhkeä idiootti. Äitisi on raatanut kynnet verillä päiväkausia ja edessäsi on mahtava ruoanpaljous. Etkö voisi luopua mieltymyksistäsi edes yhdeksi ainoaksi päiväksi vuodessa? Ettei kaikkien tarvitse hermostua? Mitä?'
Ja näin Kevin vastasi isälleen, yli juusto- ja keksilautasen, jonka hän oli juuri noutanut keittiöstä:
'Periaatteista.'
'Mitä?' pihisi Peter, kun Susan täti suojasi lautasensa hänen syljeltään.
'Ei mieltymyksistä, periaatteista,' vastasi Kevin.
'Sama asia.'
'Oletko todella sitä mieltä?' Kevin kysyi, kallisti päätään ja hymyili alentuvaisesti. (Hän tiesi tarkkaan kuinka ärsyttää isäänsä.) 'Todella hienoa juustoa, täytyy sanoa. Äiti, mistä ostit sitä?'
'Yritätkö sanoa, että olet ryhtynyt kasvissyöjäksi?' Peter painoi päälle.
'Ei, en yritä kertoa, että olen ryhtynyt kasvissyöjäksi. Mutta kerroin kyllä, jo jonkin aikaa sitten itse asiassa, että en ole enää halukas syömään lihaa, lintua tai munia, elleivät ne ole luomua.'
'Joten kuvittelet, että maksamme itsemme kipeäksi jostain vapaasta kalkkunasta vain sinun mielihalujesi vuoksi?'
'Ei, en sanonut, että odottaisin teidän lopettavan tehdasruoan ostamisen. Sanoin vain etten söisi sitä.'
'Sinulla on aika kallis maku sellaiseksi joka elää sosiaaliturvalla.'
'Peter!' protestoi Maureen.
'Ei suinkaan,' vastasi Kevin rauhallisesti. 'Kulutan vähemmän lihaan ja kanaan kuin useimmat, sillä en syö niitä niin paljon. Ja isä, oletko jo katsonut sen dokumentin tehdasmaataloudesta?'
'Ei ruokapöydässä, kulta,' varoitti Maureen.
'Hyvä on äiti. Joka tapauksessa tiedät mitä ajattelen. Pointti on, että kieltäydyn osallistumasta julmuuksiin.'
'Joka tarkoittaa, että muut tässä pöydässä osallistuvat julmuuksiin?' peräsi Peter.
'En sano enää mitään.'
'Tärkeilevä kusipää.'
'Peter!' sanoi Maureen.
***
Hänen lempeät vastalauseensa jatkuivat muutaman päivän sen jälkeen.
Kuten:
'Kukaan muu kuin sinä ei hermostunut juustosta ja kekseistä, Peter,' hän huomautti. 'Sukulaiset olivat vain uteliaita, siinä kaikki. Se olisi ollut mielenkiintoinen keskustelunaihe, ellet sinä olisi ...'
'Mitä? Keskustelua tehdasmaataloudesta?'
'... no, ehkä ei. Mutta vaikka hän olisi puhunut siitä, se olisi luultavasti mennyt heiltä yli ymmärryksen. Hehän alkoivat olla jo huppelissa.'
Ja:
'Näyttääpä että olemme vain tilastonumero, Peter. Siitä oli radiossa. Perheet riitelivät epidemiaksi asti joulunaikaan.'
'Anteeksi kultaseni, mutta hän sai minut kiukustumaan, enkä pystynyt hallitsemaan itseäni... No, ehkä olisin voinut yrittää enemmän. Mutta inhoan nähdä sinut pettyneenä. Kaiken sen jälkeen mitä olit tehnyt.'
'Niin, ehkä olin hieman pettynyt. Mutta parempi olla pettynyt kuin riidellä jouluna.'
Ja:
'Joskus ihmettelen pidätkö Kevinistä yleensä ollenkaan, Peter.'
'No hän ainakin saa minut ärsyyntymään. Tiedätkö, en olisi ollut niin kiukuissani jouluna jos hän olisi osallistunut jotenkin. Mutta ei. Kuten tavallista. Ei kortteja. Ei lahjoja. Ei viiniä tai suklaata. Ei edes keksipakettia.'
'Kulta, tiedät kyllä ettei hänellä ole yhtään rahaa.'
'Tietenkään ei ole, kun ei nouse sohvalta eikä hanki töitä.'
'Mutta töitä ei ole. Asiat eivät ole niinkuin meidän aikanamme. Ja jos ei ole loppututkintoa, se on vielä pahempaa.'
'Ja kenen syytä se on? Hän vai lorvi läpi koulun niinkuin hän on lorvimassa läpi koko loppuelämänsä.'
'Tietenkin,' hän jatkoi, päästen vauhtiin, 'osa ongelmaa on se, että hän kieltäytyy tahrimasta käsiään tekemällä töitä kenellekään ketä hän ei hyväksy, kuten pankit, vakuutusyhtiöt, maanviljelijät jotka eivät ole luomua, kiinteistönvälittäjät, poliisi, sotaväki, öljyteollisuus ja niin edelleen ja edelleen. Maailmassa on itse asiassa hirveän vähän asioita mitä hän hyväksyy.'
'Ja vielä lisäksi,' hän jatkoi välittämättä Maureenin varoittavasta katseesta, 'hän ei ole samaa mieltä työnteosta periaatteen vuoksi. Niin hän sanoi Maureen - kuulit kyllä. Että on järjetöntä ajatella, että meidän pitää ansaita oikeus elää tällä planeetalla. Eikä hän suostu olemaan orja. Mistä seuraa tietenkin, että me kaikki muut olemme orjia. Minä varsinkin.'
'Niin että et siis pidä hänestä,' sanoi Maureen.
***
Kuten monilla lapsilla, Kevinillä oli hämmästyttävä kyky talloa isänsä kipeitä kohtia. Kuten tehdä töitä elantonsa eteen. Kuten pankit.
Peter oli tietokoneryhmän päällikkö Darklyn pankin pääkonttorissa. Hän vihasi työtä ja odotti vain eläkeikää. Hän oli ajautunut tietokonealalle nuorena miehenä, koska hänen piti hankkia ammatti ja se vaikutti hyvältä ajatukselta silloin, mutta hänen sydämensä ei koskaan ollut siinä mukana. Ja hän oli päätynyt kuusikymppiseksi tylsässä yhdeksästä viiteen työssä, joka tylsistytti hänet luita ja ytimiä myöten.
Ja sitten oli Kevin, älykäs, terve ja vahva, joka ei suostunut tekemään töitä. Tämä suututti Peteriä paljon enemmän kuin oli tarpeellista. Miksi? Koska syvällä sisällään hän kadehti poikaansa. Ja orjaksi kutsuminen vain hieroi suolaa haavoihin.
Ja pankit. Se oli toinen kipeä paikka. Kevinin mukaan suurimman osan maailman ongelmien alkusyy johti pankstereiden ovelle, niinkuin hän heitä kutsui. Omituista kyllä, hänen isänsä oli salaa samaa mieltä. Ero oli siinä, että Peter tiesi pankkien olevan syyllisiä, sillä hän oli nähnyt todisteet omin silmin. He eivät välittäneet siitä, mitä tekivät tai kuinka paljon tavalliset ihmiset kärsivät niin kauan kun he maksimoivat voittonsa. Mitkä, hän oli tullut huomaamaan, menivät suoraan muutamien multi-miljardöörien kirstuihin, jotka käyttivät niitä sotien lietsomiseen, valtioiden köyhdyttämiseen ja planeetan saastuttamiseen - Salaseura, kuten Kevin heitä kutsui.
Peter oli rehellinen mies joka uskoi oikeuteen ja reiluun peliin. Valitettavasti hän oli joutunut riippuvaiseksi pankista selvitäkseen taloudellisesti, ennenkuin hän tajusi mikä hirviö se oli. Eikä hänen ikäisellään ollut mahdollista vaihtaa työpaikkaa, joten hän oli ansassa. Vielä pahempaa, se tosiasia, että hän oli töissä Darklyllä tarkoitti, että hän oli heidän agenttinsa ja niinmuodoin moraalisesti turmeltunut. Ja se satutti enemmän kuin mikään muu.
Joten kun Kevin jatkoi puheitaan pankkien epäoikeudenmukaisuudesta ja työvoiman orjuudesta, hän aiheutti tuskaa isälleen. Ehkä se ei ollut tarkoitus, mutta Peter ei uskonut sitä. Hänestä se tuntui tahalliselta. Ilkeältä. Joten tietenkään Peter ei pitänyt pojastaan. Kuka olisi?
***
Keviniä ei näkynyt muutamaan kuukauteen. Hän tuli viimein käymään eräänä sunnuntai-iltapäivänä helmikuussa, ja oli onnetonta, että Maureen oli muualla, sillä ilman hänen tasoittavaa vaikutustaan riita oli lähes väistämätön. Toisaalta hänen säästyi sen näkemisen tuskalta.
Vierailu alkoi hyvin, teellä ja harmittomalla keskustelulla säästä ja jalkapallosta ja sunnuntain lehden lukemisella olohuoneessa. Mutta sitten Kevin näki jotain Libor skandaalista, ja se sai hänet taas vauhtiin.
'Pankit ovat vain varkaita ja parasiitteja tavallisille ihmisille,' hän sanoi. 'Ja kun kaikki menee pieleen, kuka maksaa? Tavalliset ihmiset, ne juuri. Oli millainen pelastusohjelma vain, tavallinen kansa maksaa ja pankkiirit vain nostavat bonuksiaan. Ja 2008 talouskriisissä veronmaksajat pelastivat heidät...'
'Mutta ethän sinä maksa veroa,' sanoi Peter.
'... Ja seuraavalla kerralla,' Kevin jatkoi välittämättä hänestä, 'he käyttävät pelastusohjelmaa ihmisten talletusten ryöstämiseen.'
'Mutta eihän sinulla ole säästöjä,' sanoi Peter.
'Tarkoitat siis, että jos se ei vaikuta minuun suoraan, mitä se minulle kuuluu? Miksi minun pitäisi välittää kenestäkään paitsi itsestäni? Älä tuomitse kaikkia muita omien arvojesi mukaan. En ole niinkuin sinä, isä. Luojan kiitos.'
'Ja sinäkö muka välität toisista ihmisistä?'
'Kyllä.'
'Älä naurata.'
'Yritän olla naurattamatta.'
'No mitä sitten tarkkaan ottaen teet auttaaksesi heitä? Istut kaiket päivät saarnaamassa ja nostat sosiaaliturvaa meidän muiden kustannuksella. Et osallistu mitenkään. Maailma voisi romahtaa ympärilläsi ja ainoa mitä tekisit olisi seisoa sivussa ja sanoa kuinka mätää kaikki on. Mutta et todellisuudessa TEE mitään sen hyväksi.'
'Kuten?'
'Hanki työpaikkaa.'
'Miten se muka auttaa?'
'Osallistuisit talouteen. Ainakin maksaisit elannostasi.'
'Näytä minulle työ joka oikeasti auttaa ihmisten ja planeetan yleistä hyvinvointia, niin teen sen. Mielelläni. Mutta ylivoimaisesti suurin osa töistä vaikuttaa juuri päinvastoin.'
'Entä lääketiede? Sinun aivoillasi voisit olla lääkäri. Jos todella välittäisit ihmisistä, olisin kuvitellut sen olevan juuri alaasi.'
'Ja tulisin lääketehtaiden pelinappulaksi. Ne hallitsevat länsimaista lääketiedettä, isä. Voiton tavoittelemiseksi. Tärvelevät ihmisten terveyden samalla kun vievät heidän rahansa. Se siitä.'
'No mitä vikaa on koulutuksessa? Sinusta olisi voinut tulla opettaja. Kuuntelemaan pakotettu yleisö, kuvittelisin että pitäisit siitä.'
'Mitä? Opettaja joka on sidottu opetusohjelmaan joka esittää valheita ja puolitotuuksia ja auttaa aivopesemään taas uuden sukupolven kesyjä lampaita. Ei kiitos.'
'Entä laki? Yllätä minut.'
'Kuka tekee lait, isä?'
'Parlamentti.'
'Ja kuka hallitsee parlamenttia?'
'Kansa. Vaalein valituin edustajin. Niitä ketkä äänestävät, tietysti. Joitakin sekään ei kiinnosta.'
'Tai osa ihmisistä ei suostu osallistumaan farssiin. Herää, isä! Se on kaikki teeskentelyä. Koko nukketeatteria ohjaavat eri henkilöt ja he ovat huijanneet kansan uskomaan, että sillä on ääni. Ja ennenkuin ehdotat pankkeja, pankkiirit ovat joukon kärjessä. He ovat varastaneet maailman vaurauden ja tehneet ihmiskunnasta orjia.'
'Nyt yksinkertaistat liikaa.'
'Mutta se on yksinkertaista,' hän vastasi. 'Tiedän että te pankkiirit mielellänne sumutatte ammattitermeillänne, mutta pohjimmiltaan se on varkautta. Ja orjuutta.'
'Mutta entä tulevaisuus, Kevin? Tämä on minulle vaikeaa, sillä en pysty näkemään millainen tulevaisuus sinulla on. Ja tiedän, että se huolestuttaa äitiäsi.'
'En uskonutkaan, että sinä olisit huolissasi - hyvä kun se tuli vahvistettua. Eli et näe millainen tulevaisuus minulla on? Katsopa ympärillesi, isä. Millainen tulevaisuus kenelläkään on? Millainen tulevaisuus maailmalla on? Kaikki menee alas viemäristä. Ja ei, minulla ei ole ratkaisua. En pyytänyt syntyä tähän sekasotkuun.'
En minäkään, ajatteli Peter.
***
Ironia tässä oli, että siinä mihin he uskoivat, Peterillä ja Kevinillä oli paljon yhteistä. Miksi Peter ei sitten sanonut niin?
Osin se johtui tavasta jonka hän oli oppinut nuorena, pitämään mielipiteensä omana tietonaan. Hänestä oli tullut lännenelokuvien ystävä herkässä iässä, hän ihaili niiden vahvoja ja hiljaisia sankareita ja halusi olla kuten he. Hän ei kuitenkaan pystynyt siihen, sillä hän suuttui liikaa asioista ja menetti malttinsa. Mutta se oli perikuva jota hän tavoitteli.
Niinpä hän oli oppinut pitämään syvimmät ajatuksensa ja tunteensa tiukasti sisällään.
Ja tämä saattoi olla osasyy miksi hänellä ei ollut läheisiä ystäviä.
Hän rakasti ja luotti Maureenin. Mutta hän tunsi, että oli liian myöhäistä heidän suhteessaan aloittaa paljastaa ajatuksia ja tunteita joita hän ei ollut koskaan sanonut ääneen. Ja jos hän jakaisi huolensa pankista, se saattaisi huolestuttaa tai pelästyttää hänet. Kyllä, Peter saattoi aliarvioida hänet, mutta hän ei uskaltanut ottaa riskiä. Sillä hän ei halunnut huolestunutta vaimoa. Hän halusi lämpimän, tyytyväisen ja äidillisen vaimon. Joka hänellä oli.
Eikä töissä liioin ollut ketään kuka tiesi mitä hän todella ajatteli pankista. Nuori Raymond, hänen alaisensa puhui kaiken aikaa vallankumouksesta samalla kun teeskenteli olevansa pankin uskollisin ja innostunein työntekijä. Hän ei näyttänyt tuntevan mitään syyllisyyttä tästä kaksinaamaisesta strategiasta; hän vain piti hauskaa mielistelemällä pomoja ja suunnittelemalla heidän kukistamistaan heidän selkiensä takana. Mutta Peteristä tämä vaikutti sekä epärehelliseltä että vaaralliselta. Ja se, että Raymond oli niin avoin siitä muun tietokoneryhmän kanssa vaikutti suorastaan typerältä. Joten vaikka hänen ja Raymondin näkökulmat olivat melko samanlaisia, ei Peter luottanut häneen tarpeeksi sanoakseen niin.
Mitä hänen suhteeseensa poikaansa tulee, he olivat jotenkin ottaneet tavakseen vetää vastakkaisiin suuntiin, syytellä ja kaivaa maata toistensa alta. Ja tämä tapa oli juurtunut niin syvään, ettei Peter tiennyt miten sen voisi muuttaa vaikka olisi halunnutkin. Mikä tarkoitti, ettei hän voinut jakaa todellisia ajatuksiaan ja tunteita sen ainoan henkilön kanssa, jonka näkemys maailmasta oli lähimpänä hänen omaansa.
Ja siksi Peterillä ei ollut todella ketään kenelle uskoutua.
