Peterin uskottu

[Anita <3 ..]

PETERIN USKOTTU, OSA 1

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
6.5.2016
Suomennettu Luxoniassa

Tämä on neliosainen tarina, joka tapahtuu vanhan ja uuden Maan välisenä siirtymäaikana - johon olemme juuri siirtymässä.

Tähän tapaan Peter puhui pojalleen Kevinille joululounaspöydässä vaimonsa ja viiden ikääntyvän sukulaisen läsnäollessa:

'Sinä perhanan röyhkeä idiootti. Äitisi on raatanut kynnet verillä päiväkausia ja edessäsi on mahtava ruoanpaljous. Etkö voisi luopua mieltymyksistäsi edes yhdeksi ainoaksi päiväksi vuodessa? Ettei kaikkien tarvitse hermostua? Mitä?'

Ja näin Kevin vastasi isälleen, yli juusto- ja keksilautasen, jonka hän oli juuri noutanut keittiöstä:

'Periaatteista.'

'Mitä?' pihisi Peter, kun Susan täti suojasi lautasensa hänen syljeltään.

'Ei mieltymyksistä, periaatteista,' vastasi Kevin.

'Sama asia.'

'Oletko todella sitä mieltä?' Kevin kysyi, kallisti päätään ja hymyili alentuvaisesti. (Hän tiesi tarkkaan kuinka ärsyttää isäänsä.) 'Todella hienoa juustoa, täytyy sanoa. Äiti, mistä ostit sitä?'

'Yritätkö sanoa, että olet ryhtynyt kasvissyöjäksi?' Peter painoi päälle.

'Ei, en yritä kertoa, että olen ryhtynyt kasvissyöjäksi. Mutta kerroin kyllä, jo jonkin aikaa sitten itse asiassa, että en ole enää halukas syömään lihaa, lintua tai munia, elleivät ne ole luomua.'

'Joten kuvittelet, että maksamme itsemme kipeäksi jostain vapaasta kalkkunasta vain sinun mielihalujesi vuoksi?'

'Ei, en sanonut, että odottaisin teidän lopettavan tehdasruoan ostamisen. Sanoin vain etten söisi sitä.'

'Sinulla on aika kallis maku sellaiseksi joka elää sosiaaliturvalla.'

'Peter!' protestoi Maureen.

'Ei suinkaan,' vastasi Kevin rauhallisesti. 'Kulutan vähemmän lihaan ja kanaan kuin useimmat, sillä en syö niitä niin paljon. Ja isä, oletko jo katsonut sen dokumentin tehdasmaataloudesta?'

'Ei ruokapöydässä, kulta,' varoitti Maureen.

'Hyvä on äiti. Joka tapauksessa tiedät mitä ajattelen. Pointti on, että kieltäydyn osallistumasta julmuuksiin.'

'Joka tarkoittaa, että muut tässä pöydässä osallistuvat julmuuksiin?' peräsi Peter.

'En sano enää mitään.'

'Tärkeilevä kusipää.'

'Peter!' sanoi Maureen.

***

Hänen lempeät vastalauseensa jatkuivat muutaman päivän sen jälkeen.

Kuten:

'Kukaan muu kuin sinä ei hermostunut juustosta ja kekseistä, Peter,' hän huomautti. 'Sukulaiset olivat vain uteliaita, siinä kaikki. Se olisi ollut mielenkiintoinen keskustelunaihe, ellet sinä olisi ...'

'Mitä? Keskustelua tehdasmaataloudesta?'

'... no, ehkä ei. Mutta vaikka hän olisi puhunut siitä, se olisi luultavasti mennyt heiltä yli ymmärryksen. Hehän alkoivat olla jo huppelissa.'

Ja:

'Näyttääpä että olemme vain tilastonumero, Peter. Siitä oli radiossa. Perheet riitelivät epidemiaksi asti joulunaikaan.'

'Anteeksi kultaseni, mutta hän sai minut kiukustumaan, enkä pystynyt hallitsemaan itseäni... No, ehkä olisin voinut yrittää enemmän. Mutta inhoan nähdä sinut pettyneenä. Kaiken sen jälkeen mitä olit tehnyt.'

'Niin, ehkä olin hieman pettynyt. Mutta parempi olla pettynyt kuin riidellä jouluna.'

Ja:

'Joskus ihmettelen pidätkö Kevinistä yleensä ollenkaan, Peter.'

'No hän ainakin saa minut ärsyyntymään. Tiedätkö, en olisi ollut niin kiukuissani jouluna jos hän olisi osallistunut jotenkin. Mutta ei. Kuten tavallista. Ei kortteja. Ei lahjoja. Ei viiniä tai suklaata. Ei edes keksipakettia.'

'Kulta, tiedät kyllä ettei hänellä ole yhtään rahaa.'

'Tietenkään ei ole, kun ei nouse sohvalta eikä hanki töitä.'

'Mutta töitä ei ole. Asiat eivät ole niinkuin meidän aikanamme. Ja jos ei ole loppututkintoa, se on vielä pahempaa.'

'Ja kenen syytä se on? Hän vai lorvi läpi koulun niinkuin hän on lorvimassa läpi koko loppuelämänsä.'

'Tietenkin,' hän jatkoi, päästen vauhtiin, 'osa ongelmaa on se, että hän kieltäytyy tahrimasta käsiään tekemällä töitä kenellekään ketä hän ei hyväksy, kuten pankit, vakuutusyhtiöt, maanviljelijät jotka eivät ole luomua, kiinteistönvälittäjät, poliisi, sotaväki, öljyteollisuus ja niin edelleen ja edelleen. Maailmassa on itse asiassa hirveän vähän asioita mitä hän hyväksyy.'

'Ja vielä lisäksi,' hän jatkoi välittämättä Maureenin varoittavasta katseesta, 'hän ei ole samaa mieltä työnteosta periaatteen vuoksi. Niin hän sanoi Maureen - kuulit kyllä. Että on järjetöntä ajatella, että meidän pitää ansaita oikeus elää tällä planeetalla. Eikä hän suostu olemaan orja. Mistä seuraa tietenkin, että me kaikki muut olemme orjia. Minä varsinkin.'

'Niin että et siis pidä hänestä,' sanoi Maureen.

***

Kuten monilla lapsilla, Kevinillä oli hämmästyttävä kyky talloa isänsä kipeitä kohtia. Kuten tehdä töitä elantonsa eteen. Kuten pankit.

Peter oli tietokoneryhmän päällikkö Darklyn pankin pääkonttorissa. Hän vihasi työtä ja odotti vain eläkeikää. Hän oli ajautunut tietokonealalle nuorena miehenä, koska hänen piti hankkia ammatti ja se vaikutti hyvältä ajatukselta silloin, mutta hänen sydämensä ei koskaan ollut siinä mukana. Ja hän oli päätynyt kuusikymppiseksi tylsässä yhdeksästä viiteen työssä, joka tylsistytti hänet luita ja ytimiä myöten.

Ja sitten oli Kevin, älykäs, terve ja vahva, joka ei suostunut tekemään töitä. Tämä suututti Peteriä paljon enemmän kuin oli tarpeellista. Miksi? Koska syvällä sisällään hän kadehti poikaansa. Ja orjaksi kutsuminen vain hieroi suolaa haavoihin.

Ja pankit. Se oli toinen kipeä paikka. Kevinin mukaan suurimman osan maailman ongelmien alkusyy johti pankstereiden ovelle, niinkuin hän heitä kutsui. Omituista kyllä, hänen isänsä oli salaa samaa mieltä. Ero oli siinä, että Peter tiesi pankkien olevan syyllisiä, sillä hän oli nähnyt todisteet omin silmin. He eivät välittäneet siitä, mitä tekivät tai kuinka paljon tavalliset ihmiset kärsivät niin kauan kun he maksimoivat voittonsa. Mitkä, hän oli tullut huomaamaan, menivät suoraan muutamien multi-miljardöörien kirstuihin, jotka käyttivät niitä sotien lietsomiseen, valtioiden köyhdyttämiseen ja planeetan saastuttamiseen - Salaseura, kuten Kevin heitä kutsui.

Peter oli rehellinen mies joka uskoi oikeuteen ja reiluun peliin. Valitettavasti hän oli joutunut riippuvaiseksi pankista selvitäkseen taloudellisesti, ennenkuin hän tajusi mikä hirviö se oli. Eikä hänen ikäisellään ollut mahdollista vaihtaa työpaikkaa, joten hän oli ansassa. Vielä pahempaa, se tosiasia, että hän oli töissä Darklyllä tarkoitti, että hän oli heidän agenttinsa ja niinmuodoin moraalisesti turmeltunut. Ja se satutti enemmän kuin mikään muu.

Joten kun Kevin jatkoi puheitaan pankkien epäoikeudenmukaisuudesta ja työvoiman orjuudesta, hän aiheutti tuskaa isälleen. Ehkä se ei ollut tarkoitus, mutta Peter ei uskonut sitä. Hänestä se tuntui tahalliselta. Ilkeältä. Joten tietenkään Peter ei pitänyt pojastaan. Kuka olisi?

***

Keviniä ei näkynyt muutamaan kuukauteen. Hän tuli viimein käymään eräänä sunnuntai-iltapäivänä helmikuussa, ja oli onnetonta, että Maureen oli muualla, sillä ilman hänen tasoittavaa vaikutustaan riita oli lähes väistämätön. Toisaalta hänen säästyi sen näkemisen tuskalta.

Vierailu alkoi hyvin, teellä ja harmittomalla keskustelulla säästä ja jalkapallosta ja sunnuntain lehden lukemisella olohuoneessa. Mutta sitten Kevin näki jotain Libor skandaalista, ja se sai hänet taas vauhtiin.

'Pankit ovat vain varkaita ja parasiitteja tavallisille ihmisille,' hän sanoi. 'Ja kun kaikki menee pieleen, kuka maksaa? Tavalliset ihmiset, ne juuri. Oli millainen pelastusohjelma vain, tavallinen kansa maksaa ja pankkiirit vain nostavat bonuksiaan. Ja 2008 talouskriisissä veronmaksajat pelastivat heidät...'

'Mutta ethän sinä maksa veroa,' sanoi Peter.

'... Ja seuraavalla kerralla,' Kevin jatkoi välittämättä hänestä, 'he käyttävät pelastusohjelmaa ihmisten talletusten ryöstämiseen.'

'Mutta eihän sinulla ole säästöjä,' sanoi Peter.

'Tarkoitat siis, että jos se ei vaikuta minuun suoraan, mitä se minulle kuuluu? Miksi minun pitäisi välittää kenestäkään paitsi itsestäni? Älä tuomitse kaikkia muita omien arvojesi mukaan. En ole niinkuin sinä, isä. Luojan kiitos.'

'Ja sinäkö muka välität toisista ihmisistä?'

'Kyllä.'

'Älä naurata.'

'Yritän olla naurattamatta.'

'No mitä sitten tarkkaan ottaen teet auttaaksesi heitä? Istut kaiket päivät saarnaamassa ja nostat sosiaaliturvaa meidän muiden kustannuksella. Et osallistu mitenkään. Maailma voisi romahtaa ympärilläsi ja ainoa mitä tekisit olisi seisoa sivussa ja sanoa kuinka mätää kaikki on. Mutta et todellisuudessa TEE mitään sen hyväksi.'

'Kuten?'

'Hanki työpaikkaa.'

'Miten se muka auttaa?'

'Osallistuisit talouteen. Ainakin maksaisit elannostasi.'

'Näytä minulle työ joka oikeasti auttaa ihmisten ja planeetan yleistä hyvinvointia, niin teen sen. Mielelläni. Mutta ylivoimaisesti suurin osa töistä vaikuttaa juuri päinvastoin.'

'Entä lääketiede? Sinun aivoillasi voisit olla lääkäri. Jos todella välittäisit ihmisistä, olisin kuvitellut sen olevan juuri alaasi.'

'Ja tulisin lääketehtaiden pelinappulaksi. Ne hallitsevat länsimaista lääketiedettä, isä. Voiton tavoittelemiseksi. Tärvelevät ihmisten terveyden samalla kun vievät heidän rahansa. Se siitä.'

'No mitä vikaa on koulutuksessa? Sinusta olisi voinut tulla opettaja. Kuuntelemaan pakotettu yleisö, kuvittelisin että pitäisit siitä.'

'Mitä? Opettaja joka on sidottu opetusohjelmaan joka esittää valheita ja puolitotuuksia ja auttaa aivopesemään taas uuden sukupolven kesyjä lampaita. Ei kiitos.'

'Entä laki? Yllätä minut.'

'Kuka tekee lait, isä?'

'Parlamentti.'

'Ja kuka hallitsee parlamenttia?'

'Kansa. Vaalein valituin edustajin. Niitä ketkä äänestävät, tietysti. Joitakin sekään ei kiinnosta.'

'Tai osa ihmisistä ei suostu osallistumaan farssiin. Herää, isä! Se on kaikki teeskentelyä. Koko nukketeatteria ohjaavat eri henkilöt ja he ovat huijanneet kansan uskomaan, että sillä on ääni. Ja ennenkuin ehdotat pankkeja, pankkiirit ovat joukon kärjessä. He ovat varastaneet maailman vaurauden ja tehneet ihmiskunnasta orjia.'

'Nyt yksinkertaistat liikaa.'

'Mutta se on yksinkertaista,' hän vastasi. 'Tiedän että te pankkiirit mielellänne sumutatte ammattitermeillänne, mutta pohjimmiltaan se on varkautta. Ja orjuutta.'

'Mutta entä tulevaisuus, Kevin? Tämä on minulle vaikeaa, sillä en pysty näkemään millainen tulevaisuus sinulla on. Ja tiedän, että se huolestuttaa äitiäsi.'

'En uskonutkaan, että sinä olisit huolissasi - hyvä kun se tuli vahvistettua. Eli et näe millainen tulevaisuus minulla on? Katsopa ympärillesi, isä. Millainen tulevaisuus kenelläkään on? Millainen tulevaisuus maailmalla on? Kaikki menee alas viemäristä. Ja ei, minulla ei ole ratkaisua. En pyytänyt syntyä tähän sekasotkuun.'

En minäkään, ajatteli Peter.

***

Ironia tässä oli, että siinä mihin he uskoivat, Peterillä ja Kevinillä oli paljon yhteistä. Miksi Peter ei sitten sanonut niin?

Osin se johtui tavasta jonka hän oli oppinut nuorena, pitämään mielipiteensä omana tietonaan. Hänestä oli tullut lännenelokuvien ystävä herkässä iässä, hän ihaili niiden vahvoja ja hiljaisia sankareita ja halusi olla kuten he. Hän ei kuitenkaan pystynyt siihen, sillä hän suuttui liikaa asioista ja menetti malttinsa. Mutta se oli perikuva jota hän tavoitteli.

Niinpä hän oli oppinut pitämään syvimmät ajatuksensa ja tunteensa tiukasti sisällään.

Ja tämä saattoi olla osasyy miksi hänellä ei ollut läheisiä ystäviä.

Hän rakasti ja luotti Maureenin. Mutta hän tunsi, että oli liian myöhäistä heidän suhteessaan aloittaa paljastaa ajatuksia ja tunteita joita hän ei ollut koskaan sanonut ääneen. Ja jos hän jakaisi huolensa pankista, se saattaisi huolestuttaa tai pelästyttää hänet. Kyllä, Peter saattoi aliarvioida hänet, mutta hän ei uskaltanut ottaa riskiä. Sillä hän ei halunnut huolestunutta vaimoa. Hän halusi lämpimän, tyytyväisen ja äidillisen vaimon. Joka hänellä oli.

Eikä töissä liioin ollut ketään kuka tiesi mitä hän todella ajatteli pankista. Nuori Raymond, hänen alaisensa puhui kaiken aikaa vallankumouksesta samalla kun teeskenteli olevansa pankin uskollisin ja innostunein työntekijä. Hän ei näyttänyt tuntevan mitään syyllisyyttä tästä kaksinaamaisesta strategiasta; hän vain piti hauskaa mielistelemällä pomoja ja suunnittelemalla heidän kukistamistaan heidän selkiensä takana. Mutta Peteristä tämä vaikutti sekä epärehelliseltä että vaaralliselta. Ja se, että Raymond oli niin avoin siitä muun tietokoneryhmän kanssa vaikutti suorastaan typerältä. Joten vaikka hänen ja Raymondin näkökulmat olivat melko samanlaisia, ei Peter luottanut häneen tarpeeksi sanoakseen niin.

Mitä hänen suhteeseensa poikaansa tulee, he olivat jotenkin ottaneet tavakseen vetää vastakkaisiin suuntiin, syytellä ja kaivaa maata toistensa alta. Ja tämä tapa oli juurtunut niin syvään, ettei Peter tiennyt miten sen voisi muuttaa vaikka olisi halunnutkin. Mikä tarkoitti, ettei hän voinut jakaa todellisia ajatuksiaan ja tunteita sen ainoan henkilön kanssa, jonka näkemys maailmasta oli lähimpänä hänen omaansa.

Ja siksi Peterillä ei ollut todella ketään kenelle uskoutua.

[Anita <3 ..]

PETERIN USKOTTU, OSA 2

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
9.5.2016
Suomennettu Luxoniassa

Kului kolme kuukautta ilman Kevinin vierailua ja se oli rankkaa Maureenille. Lopulta hän pakotti Peterin soittamaan hänelle ja kutsumaan lounaalle sunnuntaiksi (lupauksella vapaasti kasvanutta luomukanaa) osoittaakseen ettei kantanut kaunaa. Kyllä joku kantaa, ajatteli Peter, enkä näe mieltä teeskennellä muuta. Mutta hän ei sanonut sitä.

'No, soitin hänelle,' hän ilmoittautui Maureenille.

'Tuleeko hän?' kysyi Maureen.

'Vapaastikasvaneelle luomukanalle? Tottakai hän tulee. Ja hän haluaa tuoda jonkun mukanaan. Tytön.'

'Tytön?' huudahti Maureen punastuneena toivosta ja innostuksesta.

'Kyllä, tytön. Nimeltään Keiju. Perhanan typerä nimi. Lyön vetoa, että se ei ole hänen ristimänimensä.

***

Keiju ei ollut lainkaan keijun näköinen oikeasti. Pieni ja hoikka, suuret pähkinänruskeat silmät, terävät poskipäät, pitkät sormet ja lyhyt piikkitukka. Ja hän oli mukava. Ja älykäs. Ja hänellä oli hyvä työpaikka. Joten Peter oli varsin häkeltynyt. Mitä ihmettä hän teki Kevinin kaltaisen tyhjäntoimittajan kanssa?

Huomattakoon, että Kevin oli aivan eri henkilö hänen seurassaan - hymyilevä ja avulias, lausui kiitokset ja olkaa hyvät, eikä jaaritellut loputtomiin globaalin eliitin rikoksista. Ja he molemmat ylistivät Maureenin lounaan taivaisiin. Kevin melkein pilasi jutun sanomalla, että se johtui siitä, että kana oli vapaana kasvanut, mutta Keiju puristi hänen käsivarttaan ja sanoi 'ja kokin taidoista, Kevin,' ja säteili Maureenille, joka säteili takaisin.

He eivät viipyneet pitkään, mutta jälkeenpäin Maureen ei voinut lopettaa hymyilemistä. Ja olla sanomatta kuinka onnelliselta Kevin näytti. Ja eivätkö he olleet komea pari? Ja jopa miten hyvä äiti Keijusta tulisi, mistä Peter ajatteli, aivan liian paljon ja aivan liian pian.

***

Sunnuntailounaasta Kevinin ja Keijun kanssa tuli heille rutiini, joka toinen viikko. Maureen olisi halunnut nähdä heitä useammin, mutta Peter kieltäytyi pulittamasta vapaasta luomukanasta useammin kuin kerran kahdessa viikossa.

Keiju hurmasi heidät molemmat. Maureenin saaminen puhumaan leivonnasta ja kirjakerhosta ja raparperin kasvatuksesta oli helppoa, sillä hän suorastaan odotti tulla hurmatuksi. Peter ei ollut niinkään valmis tulemaan hurmatuksi, mutta siitä huolimatta hän huomasi kohta esittelevänsä hänelle vajaansa ja työkaluja ja vievänsä häntä ajelulle museoautollaan, ja tajusi, että hänet oli täysin voitettu. Keijulla oli myös hyvä vaikutus Keviniin, joka näytti muuttuneen paljon miellyttävämmäksi henkilöksi.

Peter huomasi vatsan kasvun ensiksi, ei Maureen - ehkä koska Maureen oli fiksoitunut häihin. Kun Peter mainitsi siitä hän kieltäytyi aluksi uskomasta. Ja sen lisäksi häntä hieman inhotti Peterin kiinnostus Keijun vatsanseutuun.

'En minä ollut kiinnostunut,' protestoi Peter. 'Se oli siinä aivan silmieni edessä. En voinut olla huomaamatta.'

'Se ei ollut minun silmieni edessä,' hän vastasi. 'Ehkä siksi että minun silmäni katsovat sinne minne niiden kuuluu.'

Päivää ennen seuraavaa sunnuntailounasta Kevin ja Keiju soittivat ja pyysivät puhua molemmille. Peter kutsui Maureenin keittiöstä ja käänsi puhelimen kaiuttimelle. He katsoivat sitä seisten kuin se olisi räjähtämätön pommi.

'Meillä on mahtavia uutisia,' sanoi Keijun ääni. 'Ja halusimme, että te saatte tietää ensimmäisinä. Me saamme lapsen!'

Peter hämmentyi monikkomuodosta. Johan Kevin oli tehnyt oman osansa, eihän hän enää ollut mukana prosessissa?

'Voi kuinka ihanaa!' huudahti Maureen, ja se hämmensi Peteriä vielä enemmän, sillä ei hän niin ollut sanonut aikaisemmin.

'Milloin on laskettu aika?' hän lisäsi.

Sepäs oli hyvin muotoiltu, Peter ajatteli. Parempi kuin, 'No milloin oli hedelmöityshetki?' esimerkiksi, minkä hän halusi tietää.

'Tammikuussa.'

Ja sitten Keiju ja Maureen alkoivat touhottaa kätilöistä ja kirjoista ja synnytysvalmennuksesta ja synnytysammeista ja homeopatiasta.

'Missä te kolme aiotte asua?' sanoi Peter, keskeyttäen rakkausjuhlan.

'Asia on hoidossa. Kevin muuttaa minun luokseni,' sanoi Keiju.

'Ja missäs se sitten on?' sanoi Peter, aika töykeästi.

'Peter!' sanoi Maureen - protestoiden enemmän äänensävyä kuin asiasisältöä.

'Se on ihan reilu kysymys, Maureen. Onhan vauvalla koti oltava,' sanoi Peter.

'Ei huolta rouva Butterworth,' sanoi Keiju, 'en minä hermostu. Minulla on talo Northwoodissa, herra Butterworth. Kolme makuuhuonetta. Runsaasti tilaa meille ja vauvalle.'

Northwood olikin hyvää aluetta, mutta voihan hän silti puhua vallatusta talosta.

'Oma talo?' Peter painosti.

'Aivan. Haluaisitteko tulla katsomaan?'

'Haluaisin kyllä. Jos siitä ei ole liikaa vaivaa.'

***

He lähtivät seuraavana aamuna, heti kun kana oli uunissa. He eivät voineet käyttää paljon aikaa, sillä Maureen halusi valella perunat, mutta paikka ei ollut kaukana. Ja Peter oli vaikuttunut. Se osoittautui olevan ihana pikku talo, moitteettomasti maalattu sisältä ja ulkoa, uusi keittiö ja kylpyhuone. Takana oli myös kukoistava vihannespuutarha.

Myöhemmin, kun he kaikki olivat lounaalla, Keiju kysyi, 'No mitä te piditte talosta, herra Butterworth? Minun on ihan pakko kysyä.'

'Se on oikein mukava pieni talo,' Peter vastasi. 'Ja erinomaisessa kunnossa. Oliko se sellainen kun ostit sen?'

'Ei, se tarvitsi paljon työtä,' hän sanoi hymyillen. 'Uusi maalipinta, uusi keittiö, uusi kylpyhuone. Ja puutarha oli ränsistynyt.'

'Sen laittaminen on varmaan maksanut pitkän pennin.'

'Ei suinkaan,' hän virnisti. 'Se ei maksanut minulle pennin pyörylää.'

Sitten hän nauroi ja kurotti kohti Kevinin kättä pöydän yli.

'Kevin teki sen. Osti kaikki materiaalit ja teki kaiken työn. Eikö vain, kulta?'

***

'Mikä hätänä Peter?' kysyi Maureen. 'Olet ollut kummalla tuulella sunnuntaista lähtien. Luulin että olisit ilahtunut - varsinkin talosta.'

'Rehellisesti sanoen kulta, en tiedä mitä ajatella. Yritän päästä jyvälle. Kevinillä ei ilmeisesti ole rahaa ja kuitenkin hänen on täytynyt käyttää omaisuus materiaaleihin taloa kunnostaessa. Mistä se tuli? Ei hän sitä ole voinut päivärahoista säästää - ei hän niin paljon saa. Joten tarkoittaako tämä sitä, että hän on tehnyt töitä pimeästi ja salannut sen verottajalta ja työvoimatoimistolta. Jos niin on, en pidä siitä. En ollenkaan.'

'Itse asiassa Peter, luulenpa että Susan täti on antanut hänelle rahaa säännöllisesti.'

'Todellako?'

'Kyllä. Hänellähän on rahaa kuin roskaa. Eikä ketään jolle sen jättää. Arvelenpa, että hän on jakanut sitä vähitellen välttääkseen perintöveroa. Mikä on täysin laillista, vai kuinka?'

'No se on sitten toinen juttu. Mutta vaikka hän olisi saanut rahat laillisesti, hän on silti käyttänyt järjestelmää hyväkseen kuin ammattilainen.'

'Miten niin?, kysyi Maureen.

'No hän on ollut rakennuksella työmiehenä ja siten kerännyt osuutta taloon ilman, että siitä on täytynyt maksaa veroa. Ja sen lisäksi vielä nostanut päivärahaa, vaikka on tehnyt töitä.'

'Ei tehnyt töitä, Peter. Ei tarkkaan ottaen. Sillä hänelle ei maksettu mitään. Talkootyövoimana, voisi sanoa.'

'Mutta talkootyöläisenä ketunhäntä kainalossa. Että hän saisi osuuden talosta.'

'Mutta hänhän saisi osuuden talosta kuitenkin, Peter, eikö vain? Pelkästään menemällä Keijun kanssa naimisiin. Tai vain asumalla hänen kanssaan. Ei hänen tarvinnut tehdä mitään.'

'Enpä tiedä, kuulostaa vähän epämääräiseltä minusta.'

'No minä olen ylpeä hänestä. Minusta hän on vain ollut aika fiksu.'

'Joo, fiksu kyllä... Ja kaiken aikaa teeskennellyt olevansa laiska pummi.'

'Ei hän teeskennellyt olevansa laiska pummi, Peter. Sinä kuvittelit, että hän on laiska pummi.'

'Puhuihan hän meille sitä potaskaa olevansa eri mieltä työnteosta, periaatteen vuoksi, vai mitä?'

'Se on eri asia.'

'Ei ole.'

'Kyllä on.'

***

Kun he seuraavan kerran tulivat käymään, Maureen kysyi milloin he aikoivat mennä naimisiin, ja he sanoivat etteivät aikoneet. Peter katsoi vaimoparkansa painuvan kasaan kuin tyhjenevä rengas.

'Me emme usko siihen,' sanoi Kevin. 'Mitä järkeä on antaa lupauksia toisille? Jos me emme enää halua olla yhdessä, lupaukset eivät meitä pidättele.'

'Mutta lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Se tarvitsee vakaan kodin,' vetosi Maureen.

'Ehdottomasti. Ja me aiomme pysyä yhdessä kunnes lapsi on itsenäinen, juuri siitä syystä. Mutta jos suhde menee pieleen, se menee pieleen. Lupaukset eivät sitä estä.'

'Emme todellakaan odota, että niin tapahtuisi, rouva Butterworth,' sanoi Keiju.

'Entä jos jompikumpi teistä kuolee?' kysyi Peter. 'Entä perintö ja isyys ja kaikki sellaiset?'

'Ei meidän tarvitse olla naimisissa että ne hoituvat. Olemme jo käyneet lakimiehen luona.'

'Ihan totta äiti, ei syytä huoleen,' lisäsi Kevin. Vauva on aivan yhtä turvassa kuin mikä tahansa lapsi. Enkä todella voi nähdä että eroaisimme. Olemme tunteneet toisemme jo pitkään.'

'Kuinka kauan?' kysyi Peter, terävämmin kuin oli aikonut.

Kevin katsoi Keijua. 'Viisi vuotta,' Keiju sanoi.

'Viisi vuotta!' sanoivat Maureen ja Peter yhteen ääneen.

'Hyvä jumala, piditpä sen piilossa Kevin,' lisäsi Peter.

Tuli hiljaisuus kun Kevin ja Keiju vaihtoivat katseita.

'Ette voineet ajatella, että emme olisi hyväksyneet Keijua. Ette varmaan,' sanoi Maureen.

Kun hiljaisuus jatkui, Peter nojasi taaksepäin ja huokaisi.

'Hän häpesi meitä, Maureen. Sitä se oli. Hän piti Keijun meiltä piilossa. Hän piti meitä piilossa Keijulta. Enkö olekin oikeassa ... Kevin?'

Maureen haukkoi henkeään. Ja Kevin liikahti sanoakseen viimein jotain.

'Halusin vain olla varma, isä. Ennenkuin hänestä tulee osa perhettä. En halunnut järkyttää sinua tai äitiä jos se ei olisikaan toiminut.'

Nämä olivat hienotunteisimmat sanat mitkä Peter koskaan oli kuullut Kevinin lausuvan. Joten vaikka hän ei uskonut sanaakaan, hän antoi asian olla.

'No milloin tapaamme vanhempasi, Keiju?' kysyi Maureen.

'Olen orpo, rouva Butterworth ...'

'Voi kulta, olen pahoillani,' sanoi Maureen parka, häpeissään.

'... mutta minulla on sisko Amerikassa, joten toivottavasti tapaatte hänet seuraavalla kerralla kun hän tulee käymään.'

Säästääkseen Maureenia enemmiltä punastumisilta, Peter käänsi valokeilan takaisin poikaansa.

'Yksi asia huolestuttaa minua, Kevin. Kerroit minulle joskus, että mielestäsi maailma oli menossa päin helvettiä ja olit iloinen, että ei ollut ketään joka oli sinusta riippuvainen. Nyt on yksi tulossa. Miten aiot selvitä siitä?'

Lisää katseita vaihdettiin.

'Näkökulmani on muuttunut isä. Ja siitä minun pitää kiittää Keijua. Se kesti kyllä, mutta olen vihdoin nähnyt valon.'

Ja samalla kun Keiju katsoi häntä hellästi, hän jatkoi selittämällä, että Keijun mielestä maailma ei ollut menossa päin helvettiä. Keiju uskoi, että maailma oli kultaisen ajan kynnyksellä. Hän uskoi myös keijuihin ja enkeleihin ja elämään kuoleman jälkeen. Ja Kevin oli selvästi nielaissut sen kaiken.

Tämä suoraan sanoen antoi Peterille kauhunväreitä. Kuin haltiat olisivat vieneet pois hänen poikansa ja jättäneet tilalle vaihdokkaan.

Sitten Kevin lisäsi, 'Olen sinulle anteeksipyynnön velkaa, isä,' ja se järkytti Peteriä enemmän kuin mikään.

'Ai, niinkö?' hän vastasi välttelevästi.

'Olin vihainen sinulle ja äidille kun olitte saattaneet minut tähän maailmaan. Ja nyt tajuan, että todellisuudessa halusin olla täällä tähän aikaan. Ja myös valitsin sinut ja äidin vanhemmikseni.'

'Ettäkö niin?'

'Kuten Star tyttö on valinnut minut ja Keijun vanhemmikseen.'

'Star?' sanoi Peter.

'Tyttö?' sanoi Maureen.

'Kyllä, se on pieni tyttö. Ultra tällä viikolla varmisti sen. Mutta tiesimme sen jo, luennasta jonka teetimme.'

'Luennasta?' sanoi Peter.

'Niin,' sanoi Keiju, 'Heti kun tiesin olevani raskaana kävimme selvänäkijällä. Joten tiesimme, että se on tyttö. Ja tiesimme myös, että hänestä tulee hyvin erityinen pieni tyttö.'

Peter voihkaisi sisällään. Mitkä vanhemmat eivät ajatelleet, että heidän lapsensa oli erityinen?

'Mutta tietysti nyt syntyy paljon erityisiä lapsia,' Keiju jatkoi, 'yksinkertaisesti johtuen tästä ajasta. Massatietoisuutemme taajuus kasvaa kaiken aikaa. Joten lapset voivat inkarnoitua ilman, että heidän tarvitsee laskea värähtelyään niin paljon kuin meidän täytyi. Mikä tarkoittaa, että he voivat syntyä ja kasvaa menettämättä suoraa yhteyttä henkiseen tasoon ja heillä voi olla pääsy sellaiseen viisauteen ja ymmärrykseen mikä ei ole meidän ulottuvillamme. Heillä voi myös olla kehittyneitä psyykkisiä lahjoja syntyessään.'

'Kuten telepatia, selvänäköisyys, teleportaatio, parannus ja niin edelleen,' selitti Kevin.

'Ja Star inkarnoituu auttamaan maailman muuttamisessa,' sanoi Keiju, hehkuen innostuksesta. 'Emmekö olekin onnekkaita? Luulen, että meistä kaikista tulee parempia ihmisiä pelkästään siksi, että hän on lähellä.'

Heidän täytyi lähteä pian tämän jälkeen, mikä oli helpotus Peterille, sillä hän oli saanut juuri tarpeekseen.

Sinä yönä hän lausui rukouksen, ensimmäisen kerran vuosikymmeniin:

'Rakas Jumala, ole hyvä anna minulle takaisin oikea poikani - kiittämätön, alentuvainen, röyhkeä, laiska idiootti vaikka hän onkin.'

[Anita <3 ..]

PETERIN USKOTTU, OSA 3

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
11.5.2016
Suomennettu Luxoniassa

Vauvan laskettu aika oli sunnuntaina - joka sattui olemaan yksi heidän lounaspäivistään. Ensin Peter luuli, että he peruisivat sen, mutta muut kolme näyttivät päättäneen jatkaa normaalisti ja nauttia paistetun kanansa. Joka tapauksessa, täytyihän Keijunkin syödä. Peter sanoi, että se oli naurettavaa, mutta muut jyräsivät hänet sanomalla, 'Ei ensimmäinen lapsi koskaan synny laskettuna aikana.'

No, tämäpä syntyi.

Ja lisäksi juuri sillä nimenomaisella hetkellä tuona sunnuntai-iltapäivänä kun lapsivesi tuli, Peter oli kahden talossa Keijun kanssa! Maureen oli juuri kipaissut markettiin hakemaan maitoa ja Kevin rautakauppaan hakemaan ruuveja.

Ensin Peter luuli, että Keiju oli pissannut parketille, mikä olisi jo ollut noloa, mutta kun hän tajusi kamalan totuuden hän meni täysin paniikkiin. Mitä jos lapsi syntyisikin todella nopeasti? Entä jos hän joutuu kätilöksi? Hänen pitäsi katsoa Keijun intiimejä osia!

Supistusten välissä Keiju teki parhaansa hänen rauhoittamisekseen, ja kun muut tulivat takaisin, he nauroivat hänelle niin, että unohtivat mitata supistusten väliä. Ehkä nauru nopeutti asioita myös, sillä yhtäkkiä vauva oli tulossa, eikä ollut aikaa lähteä sairaalaan. Joten Star syntyi kyykkyasennosta ruokailuhuoneen lattialle Maureenin tukiessa toisella puolella ja Kevinin toisella, samalla kun Peter soitti kätilölle ja haki pyyheliinoja ja keitti vettä ja käveli hulluna edestakaisin.

Star syntyi vahingoittumattomana, hänellä oli kaikki osat tallessa ja hän parkui kuten asiaan kuului. Hän ei puristunut liikaa ulostullessa ja amatöörisynnytystiimi teki suurimman osan oikeista asioista. Joten kun kätilö saapui, hän oli varsin tyytyväinen heihin, vaikka Peter näki, että hän oli pettynyt kun ei ollut ehtinyt päätapahtumaan.

Tuntien tehneensä jo suurimman osan Keijun töistä hänen puolestaan, Kevin ja Peter eivät tunteneet enää velvollisuutta auttaa jälkeisten synnyttämisessä, vaan he vetäytyivät olohuoneeseen viskipullon kanssa, toipumaan rasituksesta.

'Starille,' sanoi Kevin.

'Tähti (=star) on syntynyt,' sanoi Peter.

'Sinun oli pakko sanoa se, eikö vain?'

'Jonkun oli. Kippis.'

***

Starin synnytyskokemuksen yhdistäminä Peter ja Maureen näkivät Keviniä ja Keijua useammin kuin koskaan aikaisemmin. Maureen oli aina käymässä heillä auttamassa ja perhe kokoontui yhdessä aterioille pari kolme kertaa viikossa.

Peter itse asiassa näki Keijua enemmän kuin hänestä oli mukavaa, sillä Keiju osoittautui olevan reipashenkinen imettäjä, joka saattoi ottaa rinnan esiin milloin vain, eikä edes yrittänyt peittää sitä. Maureen sanoi, että Peter tottuisi siihen, eikä sitten mennyt kuin kuukausi tai kaksi, kun hän ei enää alkanut hikoilla kun Keiju teki niin.

Peter tottui myös siihen, että Kevin vaihtoi vaippoja ja kylvetti vauvaa. Mikä auttoi häntä valmistautumaan Keijun ilmoitukseen, että äitiysloman jälkeen hän menisi takaisin töihin ja Kevin jäisi kotiin Starin kanssa. Se sai hänet hieman kiemurtelemaan, mutta hän ei voinut kiistää sen logiikkaa. Ja hän mietti oliko se yksi syy miksi Keiju oli valinnut Kevinin - koska hän halusi lapsen, mutta halusi kuitenkin olla edelleen töissä ja siksi tarvitsi kumppanin, joka jäi mielellään kotiin. Ei siinä mitään vikaa, Peter sanoi itselleen ja kuukausien kuluessa hän alkoi vähitellen uskoa siihen.

***

Eräänä sunnuntaina kun Star oli noin kolmikuukautinen hän ja Peter olivat kahden olohuoneessa - Peter nojatuolissa lukemassa sunnuntain lehteä ja Star sitterissä. Keiju oli nokosilla yläkerrassa ja Maureen puutarhassa Kevinin kanssa kylvämässä vihanneksia.

Aina kun Peter katsoi Staria hän näytti tuijottavan Peteriä, mutta hänestä se oli yhteensattuma. Jos hänen silmänsä olivat auki, täytyihän hänen johonkin suuntaan katsoa, Peter sanoi itselleen.

Peter alkoi lukea artikkelia rokotuksista. Siinä puhuttiin vastuuttomista vanhemmista, jotka kieltäytyivät rokottamasta lapsiaan ja saattoivat siten heidät hengenvaaraan.

'Baa!' sanoi Star. Peter nosti katseensa. Star katsoi edelleen hänen suuntaansa.

'Baa!' hän toisti, painokkaammin.

'Aivan oikein, pikku Star. Näytä niille!' sanoi Peter, antaen positiivista palautetta.

'Ei-aa! Uui-maabi-baa!'

'Juuri niin. Noin minäkin aina sanon.'

'Uui-baa! Uui-buui-mip-baabi-baa!'

Star pomppi nyt ylös alas aika tarmokkaasti.

'Mitä yrität sanoa, pikku Star? No? Mitä yrität kertoa isoisälle?'

Kuin vastauksena Star lopetti pomppimisen ja aukaisi silmänsä todella suuriksi ja katsoi suoraan häneen.

Ja päänsä sisällä, päivänselvästi, Peter kuuli sanat, 'Se ei ole totta.'

'Mikä ei ole totta?' Sanat tulivat Peterin suusta ennenkuin hän ehti estää.

'Se mitä luet. Se on valetta.'

He katsoivat toisiinsa hiljaisuudessa ajan joka tuntui ikuisuudelta. Sitten Starin silmät lasittuivat ja hän nukahti.

***

'Hänellä taitaa kohta olla ensimmäiset rokotukset?' sanoi Maureen eräänä keskiviikkoiltana. 'En muista milloin ne alkavat nykyään.'

Kevin ja Keiju vaihtoivat erityiskatseen, jonka Peter oli alkanut ymmärtää tarkoittavan, 'Hoidatko sinä tämän vai minä?' Ja Kevin veti lyhyen tikun.

'Niin, me olemme lukeneet paljon rokotuksista,' sanoi Kevin. 'Olemme tutkineet asiaa kaikista näkökulmista ja olemme miettineet asiaa pitkään ja ankarasti ja ...' Ja tässä hän veti syvään henkeä, '... olemme päättäneet, että Staria ei rokoteta.'

'Oi, ai,' sanoi Peter.'

'Tiedän mitä aiot sanoa, isä ... Niin mitä sinä sanoit?'

'En minä mitään sanonut.'

'Luulin, että sanoit jotain.'

'Hän sanoi "oi, ai,"' sanoi Maureen.

'Ai,' sanoi Kevin tuulen kadottua hänen purjeistaan.

'Me luulimme että hermostuisit,' sanoi Keiju.

'Mitä, minäkö?' sanoi Peter.

'Niin, me luulimme, että olisimme mielestäsi vastuuttomia.'

'Sattuupa nyt olemaan niin, että olen tutkinut rokotteita itsekin,' sanoi Peter. 'Internetistä, näes. Ja periaatteessa se riippuu siitä ketä kuuntelee. Tietenkin lääkärikunta on vahvasti niiden puolella. Todella erittäin vahvasti. Mutta lääketieteellisen tutkimuksen rahoittavat lääkeyhtiöt ja ne valmistavat rokotteet, joten niillä on oma lehmä ojassa, ja se vaikuttaa minusta hieman hämäräperäiseltä. Ja toisaalta on esitetty vakavia kysymyksiä rokotteiden tehokkuudesta ja niiden sisältämistä myrkyistä, ja sitten on tuhansia menestyneitä oikeustapauksia rokotteiden aiheuttamista vahingoista.'

'Joten rehellisesti sanoen olen iloinen, että minun ei tarvitse päättää asiasta. Te olette vanhemmat, se on teidän päätöksenne. Tämä on minun näkemykseni.'

Hetken aikaa vallitsi hämmästynyt hiljaisuus.

'No kuulkaapas tuota!' sanoi Maureen.

'Mitä?'

'Niin järkevää ja molemmat puolet huomioonottavaa.'

'Miksei muka? Minähän olen järkevä mies, Maureen.'

Ja kaikki nauroivat.

'Mitä te siinä nauratte?' kysyi Peter, ja nauru vain yltyi.

'Katsokaa, Star nauraa myös!' sanoi Kevin.

Peter kääntyi katsomaan ja Star hykerteli ja katsoi suoraan häntä. Hän sulki toisen silmänsä ja avasi sen taas.

'Hän iskee silmää!' huudahti Keiju. 'Hän iskee silmää isälle!' Ja he nauroivat vedet silmissä.

***

Oli erityisen lämmin ja aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä muutamaa viikkoa myöhemmin. Maureen tuli olohuoneeseen ja nappasi Starin. 'Tulehan minun mukaani kultamuru. Mennään tekemään puutarhatöitä yhdessä.'

'Aa! Aa! Aa!' sanoi Star ja kurotti kohti Peteriä.

'Isoisä lukee lehteä kulta, ei hän halua leikkiä.'

Kun Maureen kantoi hänet ulos pihaovesta, Star alkoi itkeä.

'Hyvänen aika, mikä hätänä?'

'Aa! Aa! Aa!' huusi Star ja nojasi kohti huonetta.

'Haluatko jäädä isoisän luo? ... Hyvä on, jos kerran haluat. Vaikka en kyllä tajua miksi - eihän hän kiinnitä sinuun mitään huomiota. Katso nyt, lukee vain lehteä. Mikä hassu mies, ei halua leikkiä Starin kanssa. Hän on hassu mies eikö olekin. Eikö ole? Eikö?'

Ja hän kutitti Staria kunnes hän hekotti tottelevaisesti, vaikka hänen katseensa oli koko ajan kiinni Peterissä. Niinpä Maureen laittoi hänet takaisin sitteriin ja jätti heidät kahden.

Peter nosti katseensa huomatakseen Starin katsovan häntä.

'No, pikku Star. Onko haluatko kommentoida sunnuntain lehteä?'

Hiljaisuus.

'Katsotaanpa. Pääkirjoitus Venäjän agressiosta Baltian maissa.'

'Baa!'

'Et siis ole samaa mieltä?'

'Baa!'

'Entäs tämä artikkeli jossa kumotaan homeopatia?'

'Baa!'

'Et innostu siitäkään. Okei, mitä olet mieltä viimeisimmistä terroristihyökkäyksistä?'

'Bibibibibaa!'

'Todellako?'

'Per-babi-uupe-buu. Eia-baa! Bibibibibaa!' tarmokkaan pomppimisen säestämänä.

'Tuota noin. Voitko vähän selventää tuota vanhalle isoisällesi?'

Star lopetti pomppimisen ja avasi silmänsä ammolleen ja Peter kuuli sanat päässään yhtä selkeästi kuin ensimmäisellä kerralla.

'Harhautusta.'

'Harhautusta?'

'Niin.'

'No kuka sitä tekee?'

'Salaseura.'

'Eivät siis terroristit, kulta?'

'Terroristit ovat Salaseuran palveluksessa.'

'Kenelle puhut isä?' kysyi Kevin, astuen sisään pihaovista.

'Ai hei Kevin. Kunhan purin kiukkuani tästä typerästä toimittajasta.'

'Mutta sanoit häntä kullaksi?'

'Sanoinko? Taidan olla tulossa hulluksi.'

***

Starin kommentoinnista lehtien sisällöstä tuli sunnuntai-iltapäivien vakionumero. Ja Peterin mielestä omituisinta siinä oli hänen oma reaktionsa. Jotenkin hän oli päätynyt hyväksymään mukisematta sen, että tämä pieni tyttö oli telepaattinen ja hänellä oli yhteys korkeampaan viisauteen ja tietoon. Tämä oli niin vierasta hänen maailmankuvalleen ja kokemuksilleen, että olisi luullut olevan järkevämpää hyväksyä se, että oli todella tulossa hulluksi ja hakeutua asiamukaiseen hoitoon.

Miksei hän ollut vastustellut? Ehkä koska Star ei ollut mitenkään uhkaava. Ehkä koska kukaan muu ei tiennyt mitä oli tekeillä ja viime hädässä hän voisi vain kieltää kaiken. Ja joka tapauksessa se oli mielenkiintoista. Ja hauskaa. Oli syy mikä tahansa, hän unohti pian kuinka omituista se kaikki oli.

Ensin hän odotti Kevinin ja Keijun kertovan samanlaisista kokemuksista, mutta ei. Eivätkä he kohdelleet Staria mitenkään muuten kuin tavallisena lapsena. Joten hän näytti valinneen Peterin, mikä oli yhtä omituista kuin kaikki muukin. Jos oli totta, että nämä lapset olivat tulleet maailmaan auttamaan sen muuttamisessa, miksi valita hänet? Ei hän kuitenkaan aikonut valittaa.

Iltaisin Peter kulutti aika paljon aikaa netissä tutkien edellisen sunnuntain keskustelunaiheita ja näin hän pääsi pian kärryille maailman todellisesta tilanteesta, ei siitä jonka valtamedia esitti.

Mutta valtamediassakin totuus alkoi päästä esille ...

***

'Näin meidän kesken Star,' hän sanoi eräänä sunnuntai-iltapäivänä, 'lehdessä on jotain, jonka pelkään päätyvän isäsi näkyville. Uusia todisteita syyskuun 11 tapahtumista, jotka osoittavat syyllisiksi kaikki ne, joita hänellä oli tapana jahdata - Bushin hallinnon, israelilaiset, saudit. Se todella saa hänet tolaltaan. Ja kaikki muutkin salaliittoteoristit.'

Star istui hiljaa sitterissä katsoen häntä tiiviisti.

'Mitä ajattelet, pikkuinen?'

Siniset silmät laajenivat ja sanat ilmestyivät Peterin päähän.

'Kerro hänelle siitä. Kerro hänelle, että hän oli oikeassa.'

'Todellako?'

'Kyllä. Sano, että olet hänelle anteeksipyynnön velkaa.'

'Olenko?'

'Et katsonut todisteita.'

'Ai. Ehkä olet siinä oikeassa.'

Puoli tuntia myöhemmin Maureen ja Kevin tulivat sisään puutarhasta. Keiju nukkui yhä yläkerrassa. Maureen meni laittamaan levyn päälle keittiössä, ja kun Kevin tuli olohuoneeseen Peter näytti hänelle lehteä.

'Jotain joka saattaa kiinnostaa sinua,' hän sanoi.

'Ai jaa,' sanoi Kevin, otti lehden ja istuutui. 'Perhana,' hän sanoi hetken kuluttua. 'En usko sitä,' hän sanoi taas hetken päästä. Ja lopulta, 'Hyvä jumala. Kaikki paljastuu. Vihdoinkin,' ja katsoi isäänsä.

Peter katsoi Starin. Hänkin katsoi Peteriin.

'Nyt on niin Kevin,' Peter aloitti, selvitellen kurkkuaan, 'luulen, että olen anteeksipyynnön velkaa ...'

'Voi isä, älä sitä murehdi.'

'... totuus nimittäin on, etten koskaan katsonut todisteita ennenkuin tänään. Niinkuin mikäkin idiootti, luotin televisiouutisiin sen sijaan.'

Keviniltä pääsi nauruntuhahdus.

'Ja olen pahoillani,' Peter jatkoi. 'Sillä olit oikeassa Kevin. Sinä olit oikeassa ja minä väärässä.'

Mikä yllätti Peterin, oli suuri helpotus jonka hän tunsi sanoessaan sen. Se oli itse asiassa niin ylivoimainen, että hän tunsi silmiensä kostuvan ja hänen täytyi räpytellä runsaasti selventääkseen ne.

'Kiitos isä,' sanoi Kevin. 'Arvostan sitä kovasti.'

[Anita <3 ..]

PETERIN USKOTTU, OSA 4

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
15.5.2016
Suomennettu Luxoniassa

'No, mikä on sinun mielipiteesi maailman taloustilanteesta, Star?' kysyi Peter eräänä sunnuntai-iltapäivänä. 'Näyttää aika vakavalta minusta. Erityisesti Salaseuralle. Että mihin hulluihin, epätoivoisiin toimenpiteisiin he aikovat nyt ryhtyä? - kerro minulle se. Mitä ne ovatkin, siitä ei hyvää seuraa meille muille. Minä olen vain vähäinen tietokonenörtti. Enpä minä voi asialle paljon tehdä.'

'Baa!' sanoi Star ja pomppi hyppykiikussaan.

'Olet eri mieltä?'

'Baa-tum-baa! Ta-baa! Ta-baa! Ta-baa!'

Ja pomppimisen korkeus kasvoi hälyttävästi. Starin paino oli noussut loistavasti ja Peter toivoi, että valjaat olivat riittävän vahvat kestämään rasituksen.

'Okei, no mitä ehdotat?'

Äänettömyys, hiljaisuus, suuret siniset silmät katsoivat hänen silmiinsä.

'Sanot vain, "Ei."'

'Sanon vain, "Ei?"'

'Sanot vain, "Ei."'

'Kultapieni, ei tässä ole kyse huumeista, tiedät kyllä. Ja isoisäsi on enemmän kuin tyytyväinen viskiinsä.'

'Sanot vain, "Ei."'

'Jaaha... Siinä taitaa olla kaikki tälle päivälle.'

***

Töissä seuraavana päivänä Peter sai kirjallisen määräyksen, joka toimitettiin käsin. Mikähän tämä oli ja miksei sitä oltu lähetetty sähköpostilla?

Hän luki sen läpi ja kuumuus nousi hänen kasvoilleen. Hän luki sen uudelleen.

Ei, tämä oli liikaa! Siitä saakka kun hän oli saanut tietää työnantajansa rikoksista kolme vuotta aikaisemmin, hänen oli täytynyt tukahduttaa syyllisyydentunteensa voidakseen jatkaa työnsä tekemistä. Mutta tämä oli toisenlaista. Tällä kertaa he odottivat hänen itsensä tekevän rikoksen. Miten hän voisi sen tehdä ja elää sen kanssa jälkeenpäin? Mutta jos hän ei tekisi, saisiko hän potkut? Ja jos hän saisi potkut, kuinka he selviäisivät? Ahdistus pingoitti hänen vatsaansa.

Mutta sillä hetkellä hän muisti Starin sanat, jotka kaikuivat hänen päässään: 'Sanot vain ei.'

***

Hän ei tavallisesti käynyt pomonsa luona ilman sovittua tapaamista. Ei hän pelännyt Ted Banneria; he vain eivät toimineet sillä tavalla. Mutta tämä ei voinut odottaa. Hän koputti ovelle.

'Sisään.'

Ted istui pöytänsä ääressä, sormi kaiutinpuhelimen mykistysnapilla.

'Huomenta Peter. Voiko asia odottaa?'

'Se voi odottaa puoli tuntia. Tulenko silloin uudestaan?'

Hänen pomonsa vapautti mykistyksen ja puhui puhelimeen.

'Voinko soittaa takaisin? ... Kyllä, hyvä on ... Okei Peter, mitä asia koskee?'

'Sain tämän määräyksen.'

'Okei, katsotaanpa. Joo ... kyllä. Mikä on ongelma?'

'Ongelma on miinus kaksikymmentäviisi prosenttia.'

'Aivan. Halusit vain varmistaa, ettei se ole virhe?'

'Kyllä.'

'Ei se ole virhe, voin varmistaa sen. Siitä tulee varmaan jälkipyykkiä, mutta sinun ei tarvitse siitä huolehtia. Oliko tässä kaikki?'

Peter ryhdistäytyi ja piti asemansa.

'Se ei ole oikein.'

'Oikein, kuten ...'

'Se on varkaus.'

'Oi ei, ei, ei, Peter,' sanoi Ted nauraen. 'Voin vakuuttaa, että se on täysin laillista ja pykälien mukaista. Lainsäädäntö tuli voimaan kuukausia sitten. Se vain sallii tietyn rajan ylittävien velkojien antaa osansa talouden tasapainottamiseksi. Mikä, kuten tiedät, horjuu kuilun partaalla. Parempi tällä tavalla, kuin että lasku tulisi taas veronmaksajien maksettavaksi.'

'"Velkojien?" En sanoisi heitä "velkojiksi." Omasta mielestään he ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat sijoittaneet rahansa mielestään turvallisella tavalla. Josta saa vähän korkoa inflaation peittämiseksi. Mikä turvallinen tapa se on jos he menettävät kaksikymmentäviisi prosenttia? Nolla pilkku yksi prosenttia ymmärtäisin. Nolla pilkku neljäkin. Se on vain pikkusäätöä. Mutta kaksikymmentäviisi, ei. Se ei ole oikein. En aio tehdä sitä.'

'Selvä. Jos se on omantunnonkysymys, ymmärrän täysin. Lähetä nuori Raymond luokseni ole hyvä. Hyvää päivänjatkoa Peter.'

***

'Pomo haluaa tavata sinut, Raymond.'

'Herra jumala, mitä on tekeillä Peter? Naamasi on aivan punainen. Mitä hän sanoi? Ei kai kyse ole irtisanomisista?'

'Ei, ei mitään sellaista.'

'No mitä sitten?'

Peter näytti hänelle määräystä.

'Miinus kaksikymmentäviisi prosenttia! Onko tämä oikein?'

'Ted sanoi, että se on.'

'Mutta sehän on ryöstö keskellä päivää. Ihmisten rahojen varastamista globaalieliitin kirstuihin!'

'Enpä olisi voinut sitä itse paremmin sanoa. Kerroin hänelle, etten tekisi sitä. Hän varmaan aikoo antaa sen sinulle.'

'Sanonko mitä hän voi sille tehdä!' sanoi Raymond, ja suuntasi ovelle.

'Rauhallisesti Raymond. Älä ole epäkohtelias. Voit sanoa "Ei" olematta epäkohtelias. Ajattelen vain sinun tulevaisuuttasi, kaveri.'

Kun Raymond lähti, loput tiimistä kerääntyi katsomaan määräystä.

'Jos hän ei tee sitä, Ted laittaa jonkun teistä tekemään sen.'

'No minä en sitä tee,' sanoi Alan.

'Enkä minä,' sanoi Rolf.

'Enkä minä,' sanoi Gwen.

'Ei kukaan muukaan sitten,' sanoi Peter. 'Tai hän tekee sen itse.'

'Ihmisten pitäisi tietää tästä,' sanoi Gwen, 'niin että heillä on mahdollisuus siirtää rahansa ennenkuin se tapahtuu.'

'Ei ole aikaa,' sanoi Peter. 'Luulisin, että se tapahtuu tunnin sisällä.'

'Jollemme viivytä asioita hieman,' sanoi Rolf.

'Joo. Jumitamme systeemin,' sanoi Gwen. 'Hyvä ajatus.'

'Ja sitten voimme mennä sosiaaliseen mediaan ja levittää sanaa,' sanoi Alan. 'Se menee viraaliksi tunnissa, takaan sen.'

'Mutta järjestelmän sabotointi on vakava asia. Voimme kaikki joutua vankilaan,' sanoi Peter.

'Emmekö voisi saada sitä näyttämään erehdykseltä?' kysyi Rolf.

'Kun pitäisi ohittaa kaikki varojärjestelmät? Epätodennäköistä,' sanoi Peter.

Ja silloin Raymond palasi, näyttäen yhtä hilpeältä kuin aina.

'Miten meni?' kysyi Gwen.

'Ei ongelmia,' hän vastasi.

'Mitä tarkoitat, "Ei ongelmia"?' kysyi Peter.

'No Ted pyysi minua tekemään sen, ja sanoin: "Ei ongelmia!"' Hän säteili mielipuolisesti kaikille. 'Mikä ostaa meille tunnin tai kaksi, jos pystyn mitään arvioimaan. Toverit, mitä aiomme tehdä?'

Piru vie, hänhän nauttii tästä, ajatteli Peter.

'Mitä aiomme tehdä Raymond,' hän vastasi, 'Tai mitä minä aion tehdä, sillä olen kohta lähdössä muutenkin eläkkeelle - on sabotoida järjestelmää niin, ettei kukaan pysty syöttämään negatiivista korkoprosenttia sinne. Ja te kaikki voitte kieltää tietäneenne asiasta mitään.'

'Ja sitten menemme sosiaaliseen mediaan ja kerromme kaikille,' sanoi Alan.

'Loistavaa!' sanoi Raymond. 'Se menee viraaliksi tunnissa.'

'Sitähän minäkin sanoin,' sanoi Alan.

'Aloittakaa te kolme se, niin minä autan Peteriä,' sanoi Raymond.

'Ei se ole tarpeen,' sanoi Peter tiukasti. 'Sinulla on ura edessäsi Raymond. Ei sinun tarvitse sekaantua.'

'Lopeta Peter. Jaetaan vähän syyllisyyttä. Ja kunniaa myös, hei. Älkää unohtako kunniaa toverit.'

***

Hän oli oikeassa. Uutinen levisi kaikkialle tunnissa. Se johti suureen ihmisryntäykseen pankkeihin nostamaan rahansa ja pankkijärjestelmien hakkerointiin ja jumiutumiseen koko Yhdistyneessä Kuningaskunnassa. Se oli myös korsi joka mursi kamelin selän ja laukaisi 'Me sanomme EI' mielenosoituksia ympäri maata. Eikä kaduilla ollut pelkästään salaliittoteoristeja tällä kertaa - mukana oli kaikenikäisiä ihmisiä kaikilta elämänaloilta. Muutamassa päivässä mielenosoitukset levisivät ympäri Eurooppaa ja muuhun maailmaan. Tavalliset ihmiset olivat saaneet tarpeekseen, eivätkä he aikoneet sietää sitä enää.

Ja kun he olivat vauhdissa, he vaativat täyttä paljastusta. Ja he saivat senkin.

Peter oli varma, että poliisi oli tiimin kannoilla, mutta heitä ei näkynyt. Heillä oli tarpeeksi tekemistä mielenosoitusten kanssa, jotka olivat suurimmaksi osaksi rauhallisia, mutta jatkuivat yötä päivää kaksi ja puoli viikkoa.

Sitten tulivat Salaseuran massapidätykset, uusi globaali talousjärjestelmä ja maailman varastettujen varojen uudelleenjako. Suuri osa niistä ohjattiin sotien runtelemien alueiden jälleenrakennusprojekteihin, köyhyyden ja kodittomuuden lopettamiseen, planeetan puhdistamiseen ja salattujen teknologioiden vapauttamiseen - jotka viimein toivat vapaan energian, replikaattorit, kehittyneen terveydenhuollon ja avaruusmatkat maailmalle.

Eivätkä tosiasiat Darkly pankin sabotaasista tulleet esille ennenkuin Salaseuran oikeudenkäynneissä, jolloin ne valoivat kultaisen sankarikehän Peterin ja tiimin päälle.

Mutta menemme asioiden edelle. Käännetäänpä kello takaisin tuohon kahden ja puolen viikon kaaokseen ...

***

Pankit, huoltoasemat ja marketit olivat kiinni, eikä kukaan ollut töissä, paitsi poliisi, sotaväki ja pelastuspalvelu. Raymond ja tiimi viettivät kaiken aikansa 'Me sanomme ei' mielenosoituksissa ja lähettivät jatkuvasti viestejä Peterille pyytäen häntä mukaan. Mutta hän kieltäytyi, istui mieluumin kotona naukkailemassa viskiään ja odotti poliisin koputusta ovelle.

Mutta pidättämisen odotus ei ollut pääsyy miksi hän oli kotona. Pääsyy oli epävakaa tunnetila jossa Peter huomasi olevansa, joka vaihteli villisti riemun, synkkyyden, paniikin ja kyyneleiden välillä.

Ei hän katunut mitään. Hän oli tehnyt oikein loppujen lopuksi. Eikä hän tuntenut itseään sankariksi; hän oli vain henkilö oikeassa paikassa ja kuka tahansa järkevästi ajatteleva olisi tehnyt samoin.

Mutta tiimin kapinan seuraukset olivat niin mielettömässä epäsuhdassa siihen mitä he todellisuudessa olivat tehneet. He olivat vain estäneet ilkeän teon ja levittäneet tietoa siitä, ja seurauksena koko maailma oli romahtanut heidän ympärillään! Ehkä sen kuului romahtaa. Ehkä asiat olisivat paremmin tästä eteenpäin. Mutta romahdus oli järkyttänyt Peteriä läpikotaisin.

Hän saattoi nähdä, että Maureen oli huolissaan hänestä. Peter ei varsinaisesti tullut juovuksiin, mutta niin tasaista tahtia juominen ei ollut hänelle luonteenomaista. Eikä Maureen ollut koskaan ennen nähnyt Peterin itkevän. Eikä auttanut, että Maureen näki hänen joskus nauravan ilman mitään syytä. Maureen vahti häntä kaiken aikaa, katseli keittiön ikkunasta kun hän asteli ympäri puutarhaa, kävi usein katsomassa kun hän istui olohuoneessa tuijottamassa tyhjyyteen.

Peter inhosi nähdä hänet niin huolestuneena, mutta mitä hän voisi kertoa huolestuttamatta häntä vielä enemmän? Jos hän joutuisi vankilaan se olisi Maureenin maailman loppu. Mutta niin ei ehkä koskaan tapahtuisi, eikä Peter halunnut häiritä hänen mielenrauhaansa ilman hyvää syytä. Joten Peter piti kaiken sisällään, kuten tavallisesti.

***

He eivät nähneet Staria koko niiden kahden ja puolen viikon aikana, sillä hänen vanhempansa pysyivät kotona vartioimassa vihannespuutarhaa ryöstäjiltä ja katsomassa paljastusohjelmia televisiosta. Ja Peter kaipasi häntä, epätoivoisesti. Ennenkuin Star tulisi takaisin, hänellä ei ollut ketään kenelle uskoutua.

Kun kaikki oli hieman rauhoittunut, perhe saapui lounaalle. Iltapäivällä Keiju meni yläkertaan nokosille kuten tavallista ja Kevin ja Maureen puutarhaan, jättäen Peterin ja Starin olohuoneeseen.

'No, pikkuinen,' sanoi Peter, 'Onpa siitä aikaa. Olen kaivannut sinua. Ja niin paljon on tapahtunut.'

Mutta Star käyttäytyi kuin Peter ei olisi ollut paikalla, paukutti innolla helistintään leikkivankilan kaltereihin ja lauloi, 'Daa, daa, daa!'

Peter ei ollut valmistautunut tähän; näin ei ollut ennen tapahtunut. Star oli aina ollut yhtä valmis ajatustenvaihtoon kuin Peterkin. Oliko kaikki kuitenkin ollut Peterin mielikuvitusta? Oliko Star palannut tavalliseen lapsuuteen? Vai oliko hän vain unohtanut Peterin? Olihan kaksi ja puoli viikkoa pitkä aika vauvan elämässä. Ajatus sai Peterin tuntemaan itsensä suorastaan hylätyksi.

Peter kirkasti kurkkuaan. 'Ajattelin vain olisiko sinulla jotain kommenttia ... siitä mitä tein. Tarkoitan, viimeksi sanoit "Sano vain ei." Ihmettelin menikö se överiksi? Niinkuin, ehkä menin liian pitkälle?'

Ehkä Star ei kuullut häntä. Hän tuskin kuuli itsekään kaiken sen paukkeen ja iloisen laulun yli. Hän kyykistyi vankilan viereen.

'Ihmettelin vain, pikkuinen, onko sinulla mitään ajatuksia siitä mitä tein? Tiedäthän, pankissa?... Haluaisin todella tietää ... Pikkuinen? ... Star?'

Mutta Star ei edelleenkään välittänyt hänestä, vaan keskittyi paukuttamaan kaltereita niin kovaa kuin voi ja pitämään mahdollisimman kovaa meteliä. Peterin pettymys oli kova, mutta mitä hän voi tehdä? Jos Star ei ollut kiinnostunut, hän ei ollut kiinnostunut. Lopulta, huokaisten, Peter nousi jaloilleen ja lähti kohti puutarhaa.

Mutta juuri kun hän kulki puutarhan ovesta, ääni kaikui taas hänen päässään, selkeämpänä kuin koskaan.

'Teit hyvin.'

Peter käännähti ympäri. Star istui aivan hiljaa katsoen häntä, siniset silmät suurina, unohtaneena metelinpidon hetkeksi. Sitten hän iski silmää, hekotti ja jatkoi puuhiaan.

Peter katsoi häntä hetken. Kyllä, hän tunsi helpotusta. Starin mielestä hän oli tehnyt oikein ja se oli hienoa. Mutta hän oli myös hieman tyytymätön; hän oli toivonut enempää. Mutta mitä? Keskustelua? Täydellistä raporttia? Mielen kevennystä? Hyvänen aika, Star on vauva! hän sanoi itselleen ja kääntyi kohti puutarhaa.

Oli selvää, että Maureen ja Kevin olivat puhuneet hänestä, sillä he näyttivät niin vaivaantuneilta. Maureen mutisi jotain teestä ja suuntasi keittiöön ja Kevin asteli kohti isäänsä suorin, itsetietoisin askelin.

'Ei sanomalehtiä isä,' hän sanoi. 'Pienoinen takaisku.'

'Ei oikeastaan. Olen saanut tarpeekseni uutisista toistaiseksi. Itse asiassa olen kurkkuani myöten täynnä niitä.'

'Aivan, ymmärrän mitä tarkoitat.'

Hiljaisuus.

'No ... kuinka olet pärjännyt?' uskaltautui Kevin.

'Äiti on puhunut sinulle, eikö vain?'

'Joo. Luulen, että hän on hieman huolissaan.'

'Tiedän että hän on ja ymmärrän miksi, mutta en tiedä mitä sanoa hänelle huolestuttamatta häntä vielä enemmän.'

'Niinkö? Mitä oikein on tekeillä isä?'

'Haluatko todella tietää? En aikonut vaivata sinua tällä, mutta on kai hyvä saada tämä pois sydämeltäni. Jos et pane pahaksesi.'

'Ei hätää. Anna palaa.'

Niinpä Peter kertoi hänelle kaiken Darklyn pankista, määräyksestä negatiivisesta korosta, tiimin kapinasta, maailmanlaajuisista seuraamuksista ja järkytyksestä, joka se oli ollut hänelle. Ja lopuksi pidätyksen ja vankilaan joutumisen mahdollisuudesta. Hän ei katsonut poikaansa puhuessaan - he seisoivat rinnakkain kun hän kohdisti huomautuksensa hevospavuille.

Ja hän katsoi niitä vielä jonkin aikaa senkin jälkeen kun oli lopettanut. Hänestä oli kiehtovaa huomata, kuinka kaoottiset tunteet hänen sisällään olivat asettumassa ja että hänestä tuntui paljon paremmalta, kun oli uskoutunut pojalleen. Miksei hän ollut tehnyt tätä aikaisemmin?

'Isä?' sanoi Kevinin ääni viimein ja Peter kääntyi katsomaan häntä. Ilme hänen poikansa kasvoilla oli outo. Se ei ollut halveksuntaa tai vastenmielisyyttä tai ärtymystä, tai mitään muutakaan mitä hän oli tottunut niillä näkemään. Niiden sijalla oli pehmeä, paljas ilme - kuin ihmetystä.

'Tämä on uskomatonta isä ... Olen niin ylpeä sinusta ... Ja olet kantanut tätä taakkaa yksin koko ajan? Kuule, voimmeko mennä yhdessä kertomaan tästä äidille? Ei tarvitse huolehtia siitä kuinka hän sen ottaa. Hän on sitkeä sissi. Ja hän nousisi barrikaadeille puolestasi isä ... ja luulen, että niin minäkin.' Ja Peter oli ällistynyt nähdessään kyyneleet poikansa silmissä.

'Kuinka ihmeellistä, että Starilla on sellainen isoisä kuin sinä,' jatkoi Kevin, kun he kävelivät kohti taloa. 'Tuskin maltan odottaa kertoa hänelle kun hän on vanhempi.'

'Hän tietää jo.'

'Kuinka?'

'Itse asiassa hänen tästä pitäisi ottaa suurin kunnia... Älä näytä noin huolestuneelta poika, en minä hulluksi ole tullut.'

'Tarkoitat ...'

'Sinä ja Keijuhan touhotitte uusista lapsista ja heidän psyykkisistä kyvyistään, eikö vain? ... Ja se on toinen asia mistä minun pitää kertoa. Mutta se voi odottaa kunnes Keiju herää - hän varmaan haluaa myös kuulla siitä.'

'Tiedätkö mitä isä, sinusta on tullut loputon yllätysten lähde.'

'Niinkö meinaat?'

'Ja minusta kun sinä olit töykeä, tietämätön, itsepäinen vanha pieru.'

'Ihan reilu kommentti, ihan reilu,' sanoi Peter.

'Sitä en ymmärrä, miten tuollainen säälittävä ihmisriekale päätyi sankariksi?'

'Tuossa en voi auttaa, poika ... Mutta ihan vain tiedoksi, minusta sinä olit kiittämätön, alentuvainen, röyhkeä laiska idiootti.'

'Pystyn kuvittelemaan tuon,' sanoi Kevin.

'Joten sitä en ymmärrä, miten noin toivottomasta otuksesta syntyi ensiluokkainen aviomies, isä ja poika?'

'No, minä ... kiitän sinua isä.'

'Anna olla. Mutta on se silti aika arvoitus.'

'On se, vai mitä. Tarkoitan, mitä ihmettä oikein on tekeillä?'

'Ei aavistustakaan,' vastasi Peter raapien päätään. 'Minä tiedän, kysytään äidiltäsi.'

Ja Maureen katsoi heitä ihmeissään, kun he tulivat keittiöön yhdessä, nauraen.